MILLÄ VALTUUDELLA YLE NOSTAA ILMASTONMUUTOKSEN PÄÄVAALITEEMAKSI?

Vaikka Thatcher oli sairaalloinen
taloususkovainen, hän oli sentään
jossain oikeassa.

TV1, torstai 4.4.2019 klo 21.00 Eduskuntavaalit 2019 Ilmasto.

Kuinka rajuihin toimiin puolueet ovat valmiita ilmastonmuutoksen vuoksi? Miten ilmastotoimet toteutetaan mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja veronrahoja tuhlaamatta? Yhdeksän aihepiiriin perehtynyttä eduskuntavaaliehdokasta syventyy ilmastokysymyksiin puolentoista tunnin ajan. Juontajina Sanna Savikko ja Antti Koistinen. 1 h 29 min

Kun valtamedia hypettää tiettyä teemaa kuten ilmastomuutosta, asiassa täytyy olla jotain epäilyttävää. Varsinkin näin eduskuntavaalien alla ilmastonmuutoksesta puhuminen on täysin turhaa, sillä Suomen eduskunta ei voi vaikuttaa päätöksillään siihen mitenkään. 

Silti verorahoitteinen Yle on päättänyt tehdä aiheesta omaehtoisesti vaalien pääteeman, jolle varattiin eilen illalla TV1:ssä parhaaseen katseluaikaan puolitoistatuntinen vaaliväittely. Yle uutisten verkkosivujen jutussa Ylen ilmastotentissä: kiivaimmat väittelyt Sanna Marinin ja Matti Putkosen välillä – Lue kooste liveanalyysistä asiaa märehdittiin vielä kertaalleen. Tiedetoimittajana tunnettu Marko Hamilo kirjoitti somessa tällä viikolla aiemmin, kuinka toisarvoista keskustelu ilmastonmuutoksen ehkäisystä on juuri eduskuntavaaleissa:

Mutta silti, vähän sama kuin jos kuntavaaleissa puhuttaisiin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Mutta näköjään on jo ihan yleisesti tunnustettu että ilmasto teemana hyödyttää perussuomalaisia ainakin yhtä paljon kuin vihreitä. Issue ownership -teoria ei menekään niin yksioikeisesti kuin on luultu. 

Kerrataan: Suomen eduskunta ei voi vaikuttaa maapallon, Euroopan, Suomen tai sinun kotikuntasi ilmastoon juuri lainkaan. Siihen voi vaikuttaa vain sitovalla kansainvälisellä sopimuksella, jollainen Pariisin lappu ei ole - tai sulkemalla isot päästäjät globalisaation ulkopuolelle ilmastotullein, kunnes ne tulevat mukaan vähennystalkoisiin. Suomi hyväksyy tällaisen diilin varmasti, oli eduskunnan kokoonpano mikä tahansa. Sitä ajamaan tarvitaan isoja toimijoita, kuten EU, USA jne, jotta Kiinan, Intian jne päät kääntyvät.  

Mutta eduskunta voi vaikuttaa hyvinkin paljon siihen, paljonko juuri sinun kotisi lämmittäminen maksaa, mitä ruokaa sinä saat syödä, mitä ruokaa lapsesi saa syödä, millä tavoin ja mihin hintaan sinä saat liikkua kotimaassa tai ulkomaille.

Yleltä on turha odottaa puoltitoista tuntia kestävää vaalitenttiä maahanmuutosta, vaikka se on harvoja globaaleja teemoja, johon eduskunta voi oikeasti vaikuttaa. Toimittajat ovat tunnetusti punavihreitä ja Ylen johto globalisteja, joten heitä elähdyttää valtavasti elämää suuremmat idealistiset kansainväliset teemat, joilla viedään samalla kätevästi huomio pois konkreettisista kansallisista kysymyksistä.

Median ja valtapuolueiden luomassa ilmastohysteriassa Ylen on helppo myydä suurelle yleisölle ilmastonmuutos muka tärkeänä eduskuntavaalikysymyksenä. Osaltaan tähän on vaikuttanut globaalin valtamedian mediapersoonaksi nostama 15-vuotias ruotsalainen Greta Thunberg, jonka lapsellisen moralismin kilven taakse kaikki ilmastolobbaajat ovat voineet asettua. ilmastoalarmisteille ja muille 2000-luvun sosialisteille Thunberg on vain naiivi mutta hyödyllinen keulakuva, jonka avulla hyväuskoisia lapsia lietsotaan Kiinan kulttuurivallankumouksen kaltaiseen moralistiseen hysteriaan.

Yksi aikamme suurimpia valheita on, että valtamedia pitää ilmastonmuutosta maailman tärkeimpänä kysymyksenä, vaikka se on vain eräs monista seurauksista kaikkein vakavimmista ongelmasta, kolmannen maailman väestöräjähduksestä. Ylen eilisessä vaalipaneelissa asiasta ei puhuttu lainkaan, sillä tällöin keskustelijat olisivat kansallisen itseruoskinnan sijaan joutuneet arvostelemaan Aasian ja Afrikan holtitonta väestönkasvua, joka on keskeisin syy ihmisten aikaansaamien hiilidioksipäästöjen lisääntymiselle. Kauppalehden Tukholman kirjeenvaihtaja Antti Lehmusvirta kirjoittaa kolumnissaan Ilmastovouhotus on iso vitsi millaisista asiayhteyksistä ja mittakaavoista ilmastonmuutoksen taustasyissä on todellisuudessa kyse:

Jo lyhyt kiertomatkailu Intiassa ja varsinkin sen saasteiden myrkyttämässä pääkaupungissa New Delhissä riitti kirkastamaan asian: päästöjen suhteen olemme menettäneet pelin. Mikään ei voi pelastaa ilmastoa, elleivät miljardit ihmiset Aasiassa muuta radikaalisti käytöstään.

Suomen vuotuiset hiilidioksidipäästöt ovat 56 miljoonaa tonnia ja ne laskevat kuuden prosentin tahtia. Intian päästöt ovat 2,5 miljardia tonnia ja ne kasvavat reilun viiden prosentin tahtia, eli vuodessa yli kaksi kertaa koko Suomen päästöjen verran.

Jos ilmastonmuutoksen kiihtyminen on todellinen ongelma, silloin syyttävän sormen pitäisi osoittaa Afrikkaan ja Aasiaan. Koska tätä ei voida "rasismin" vuoksi tehdä, ainoaksi henkisesti helpottavaksi keinoksi jää läntinen itseruoskinta, etenkin kansallisvaltion mollaaminen. Siksi punavihreitä puolueita peesaava Yle näyttää kannattavan pitkälti globalistista agendaa, jossa valkoinen kansallisvaltio nähdään esteenä uudelle uljaalle maailmanvaltiolle ja "maailman pelastamiselle". Yle Watchissa usein lainattu somevaikuttaja Mika Virtanen kuvaa asiaa näin:

Näitä valheellisia tarinoita ilmastosta tarvitaan globalistien agendan ajamiseen. Niiden varjolla pyritään luomaan kansainvälisiä käskyvalta- ja tulonsiirtobyrokratioita. Niillä pyritään luomaan maailmanlaajuista "kansaa", sen "yhteistä ongelmaa ja yhteistä tavoitetta". Niiden on tarkoitus syrjäyttää kansojen omat "vähäpätöisemmät" ongelmat ja tavoitteet. Niillä pyritään kiinnittämään huomio pois kiusallisista ihmisryhmiin ja yhteiskuntiin liittyvistä ongelmista ja suuntaamaan se ilmastoon ja luontoon. Ihmisryhmiin ja yhteiskuntiin liittyvät ongelmat ja tavoitteet on tarkoitus saada yksinoikeudella globalistien päätettäväksi, ja tätä päätösvaltaa kahmitaan tietysti lisää etenkin ilmastoa ja luontoa välineenä käyttäen. 

Ilmaston ja luonnon avulla pyritään kehittämään uutta niihin keskittyvää eettistä ja moraalista järjestelmää. Ilmastontutkijat olisivat suurelta osin tätä järjestelmää sääteleviä ja ohjaavia sekulaareja "pappeja". Näiden syiden takia meitä lietsotaan yhä uusilla "kauhuskenaarioilla", jotka ovat lähemmässä tarkastelussa saman vanhan valheskenaarion toistoa, niissä vain painotetaan hiukan eri asioita, ja toisaalta ilmastokultin jäsenet kilpailevat siitä, kuka kehtaa paisutella skenaarioita eniten. Vanhat ennätykset on lyötävä. Sitä ensimmäistä vedenpaisumusmetriä ikuisesti odottaessa.

Yleisradion ilmastotentti ja siinä mukana olleet puolueet todistavat vahvasti, kuinka skitsofreenisen kaksinaamaisesti länsimaissa suhtaudutaan kulttuurimme elämäntapaan. Toisaalta saarnataan talouskasvun ja maahanmuuton tärkeyttä, vaikka ne lisäävät ihmisestä lähtöisin olevan hiilidioksidin määrää ilmakehässä. Toisaalta taas ahdistutaan median pommittamista ilmastonmuutosuutisista, mutta silti ei olla valmiita radikaalisti vähentämään materialistista elämäntapaa. Greta Thundbergin mobilisoimat koululaiset eivät ole kovista vaatimuksistaan huolimatta halukkaita luopumaan kännyköistään ja palaamaan 1930-luvun kulutustasolle. Tällaisessa ristipaineessa nykydemokratia näyttää todellakin ilveilyltä.