 |
| Ylen toimittaja Maija Salmi käyttää jutussaan tyypillistä kuvamanipulaatiota: Vox-puolueen johtaja Santiago Abascasta on julkaistu kuva, joka näyttää "roomalaiselta tervehdykseltä". Mitähän tällä "sattumalta" valitulla kuvalla halutaan vihjata? |
Uutiset Euroopan kansallismielisten puolueiden noususta tukahdetusta marginaalista parrasvaloihin ovat mielenkiintoista seurattavaa, vaikka niissä toistuu hallitsevassa mediassa sama tarinankulku ja asetelma. Mielenkiintoisuus ei synny "äärioikeiston" menestyksestä sinänsä, vaan siitä miten valtamedia uutisoi kansallismielisyyden nousun aina tietyllä tavalla. Syitä tähän voidaan arvailla, vaikka tietyt motiivit ovat täysin päivänselviä.
Ylen kaltaiset suuret mediatalot kuten Yle eivät ole pitkään aikaan edes yrittäneet teeskennellä puolueetonta tiedonvälittäjää kertoessaan oikeistopopulistien noususta ja suosion syistä. Tavanomainen uutisointi kansallista intressiä puolustavista populistipuolueista on tuttua varsinkin tv:n katsojille: se on yksinomaan tuomitsevaa ja häijyä. Pääsääntönä on, että suurelle yleisölle näistä puolueista halutaan antaa keinoilla millä hyvänsä mahdollisimman vastenmielinen ja pelottava mielikuva.
Toinen huomionarvoisa puoli uutisoinissa on tunteellisuus, joka ilmenee avoimena pelkona kansan äänen heräämiselle. Pelon toisena puolena on taas riemu, mikäli nationalistinen puolue ei menestykään niin hyvin kuin on oletettu.
Nämä molemmat piirteet ovat näkyneet klassisessa muodossaan viime viikon aikana näytetyissä Espanjan parlamenttivaaleja koskevissa Yle-uutisissa. Niistä on vastannut pääasiassa Ylen Espanjan kirjeenvaihtaja Maija Salmi. Hänen tv-uutisraporteilleen on tyypillistä, että niissä on kuultu ainoastaan kansallismielisen Vox-puolueen sosialistisia ja keskustaoikeistolaisia vastustajia. Yhdessäkään jutussa Salmi ei ole haastattelut edes Vox-puolueen rivikannattajaa, koska tämä voisi jo puolihuolimattomallakin argumentilla ampua alas sosialistien olkiukot.
Toimittaja Salmi on todellakin valinnut puolensa, mutta silti hän ei uskalla kertoa mitkä poliittiset tahot kutsuvat Vox-puoluetta äärioikeistolaiseksi. Kertoessaan tänään tv-uutisissa inhoamastaan Vox-puolueesta Salmi sanoo sen olevan "äärioikeistotolaiseksi kutsuttu" ikään kuin määritelmä olisi luonnonlaista saatu vakio eikä tiettyjen poliittisten vastustajien antama leimakirves. Tällä tutuksi käyneellä passiivi-muotoisella normalisoinnila yritetään nomenklatuuran inhoamasta ilmiöstä tehdä objektiivinen iskusana, joka on sopiva työkalu globalistien intressiä ajavan politiikan edistämiseksi.
Samaisessa tv-uutisessa Salmen haastattelema vanha sosialisti sanoi sosialistien voiton takaavan sen, että maa ei siirry 40 vuotta taakse päin. Lausunnon voi tulkitan myös niin, että 1970-luvulla katukuva Espanjassa ja Euroopassa oli vielä valkoinen, mikä on sosialististen kulttuurimädättäjien mielestä tietenkin merkki "taantumuksesta". Toinenkin näkemys asiaan on tällä hetkellä Euroopassa nousussa, mistä myös Vox-puolueen läpimurto kertoo.
Espanjan vaalituloksen ratkettua Salmi kirjoitti riemuissaan Yleen mielipidekirjoituksen Analyysi: Sosialistit ottivat torjuntavoiton Espanjassa – oikeistopopulismin uhka sai ihmiset uurnille, jossa hän esittää itselleen mieluisan tulkinnan ykselitteisenä tosiasiana. Jutussa käy läpinäkyvästi ilmi toimittajan mielihyvä sosialistien vaalivoitosta, jota Espanjassa riemuitsivat etenkin Lgbt-painostusmafiaa edustavat kulttuurisen rappion hämärävoimat. Median koodikieliellä tätä silmin nähtävää degeneraatiota kutsutaan tietenkin "edistyksen" voitoksi, jonka kyseenalaistaminen ääneen merkitisi toimittajalle pikaista lopputiliä ammattipropagandistin hommista.
Vox-puolueen odotetun voiton jääminen odotettua pienemmäksi selitetään Salmen analyysissä "äärioikeistoa vastustavalla massaliikkeellä", josta ei ole muuta todistetta kuin Yorkin yliopiston politiikan professori Ignacio Juradonin Stetson-hatusta vetämä arvio:
Koska kansalaisten luottamus valtavirtatoimittajiin matelee pohjalukemissa, toimittajakunta yrittää tuoda yliolkaisille mielipiteilleen auktoriteettia haastattelemalla sopivia punaisen yliopiston jees-miehiä. Maija Salmen ja Petri Butsovin jutuissa tämä taktiikka näkyy erityisen vahvana. Mediakuluttajan onkin siksi oltava aina varuillaan kun toimittaja viittaa jonkun tutkijan sanomisiin tai omaa sanomaa vahvistavaan tutkimukseen.
*********************************
Samaisessa tv-uutisessa Salmen haastattelema vanha sosialisti sanoi sosialistien voiton takaavan sen, että maa ei siirry 40 vuotta taakse päin. Lausunnon voi tulkitan myös niin, että 1970-luvulla katukuva Espanjassa ja Euroopassa oli vielä valkoinen, mikä on sosialististen kulttuurimädättäjien mielestä tietenkin merkki "taantumuksesta". Toinenkin näkemys asiaan on tällä hetkellä Euroopassa nousussa, mistä myös Vox-puolueen läpimurto kertoo.
Espanjan vaalituloksen ratkettua Salmi kirjoitti riemuissaan Yleen mielipidekirjoituksen Analyysi: Sosialistit ottivat torjuntavoiton Espanjassa – oikeistopopulismin uhka sai ihmiset uurnille, jossa hän esittää itselleen mieluisan tulkinnan ykselitteisenä tosiasiana. Jutussa käy läpinäkyvästi ilmi toimittajan mielihyvä sosialistien vaalivoitosta, jota Espanjassa riemuitsivat etenkin Lgbt-painostusmafiaa edustavat kulttuurisen rappion hämärävoimat. Median koodikieliellä tätä silmin nähtävää degeneraatiota kutsutaan tietenkin "edistyksen" voitoksi, jonka kyseenalaistaminen ääneen merkitisi toimittajalle pikaista lopputiliä ammattipropagandistin hommista.
Vox-puolueen odotetun voiton jääminen odotettua pienemmäksi selitetään Salmen analyysissä "äärioikeistoa vastustavalla massaliikkeellä", josta ei ole muuta todistetta kuin Yorkin yliopiston politiikan professori Ignacio Juradonin Stetson-hatusta vetämä arvio:
– Voidaan sanoa, että ennen vaaleja syntyi äärioikeistoa vastustava massaliike, joka nosti äänestysprosenttia ja hyödynsi sosialisteja ja muitakin puolueita, Jurado sanoo.EU-äänenkanattajana tunnettu Yle-toimittaja Petri Burtsov sentään tunnustaa Vox-puolueen vaalimenestyksen historiallisen läpimurron jutussaan Tutkija: Äärioikeiston nousu Espanjan parlamenttiin on historiallista. Tosin siinä haastateltu Helsingin yliopiston Helsingin yliopiston professori Jussi Pakkasvirta sivuuttaa Vox-puolueen ytimessä olevan modernin maahanmuuttoinvaasion vastaisuuden ja korostaa vain "nostalgisia" Espanjan perinteisiä arvoja kuten yhtenäisyyttä ja järjestystä.
Koska kansalaisten luottamus valtavirtatoimittajiin matelee pohjalukemissa, toimittajakunta yrittää tuoda yliolkaisille mielipiteilleen auktoriteettia haastattelemalla sopivia punaisen yliopiston jees-miehiä. Maija Salmen ja Petri Butsovin jutuissa tämä taktiikka näkyy erityisen vahvana. Mediakuluttajan onkin siksi oltava aina varuillaan kun toimittaja viittaa jonkun tutkijan sanomisiin tai omaa sanomaa vahvistavaan tutkimukseen.
*********************************
Yle TV1, maanantai 29.4.2019 klo 21.00, A-studio
Kohu SDP:n kansanedustaja Hussein al-Taeen vanhojen kirjoitusten ympärillä jatkuu. Miten al-Taee itse selittää kommenttejaan? Pitäisikö pikavippien aggressiivinen markkinointi kieltää? Vieraina Katri Väänänen Kilpailu- ja kuluttajavirastosta ja Juha Pantzar Takuusäätiöstä. Juontajana Heikki Ali-Hokka. #yleastudio 45 min
Monet kansallismieliset ovat kommentoineet, kuinka kansanedustaja Hussein al-Taeen etninen tausta suojelee hänen poliittisen uransa alkumetrejä kohusta huolimatta. Paljon vähemmelle huomiolle on jäänyt se, mikä hänen väitteissään oli muka väärää tai valheellista. Kuten nykymaailmassa on tapana, kohu ja anteeksipyyntö-sirkus syntyy siitä, että joku lipsauttaa totuuden, jota ei poliittisen korrektiuden portivartijoiden mielestä saisi sanoa julkisesti.
Geopoliittinen bloggaaja Markku Siira kirjoittaa aiheesta osuvasti tuoreessa blogikirjoituksessaan Hussein al-Taee ja väärien mielipiteiden taakka.
Kohu SDP:n kansanedustaja Hussein al-Taeen vanhojen kirjoitusten ympärillä jatkuu. Miten al-Taee itse selittää kommenttejaan? Pitäisikö pikavippien aggressiivinen markkinointi kieltää? Vieraina Katri Väänänen Kilpailu- ja kuluttajavirastosta ja Juha Pantzar Takuusäätiöstä. Juontajana Heikki Ali-Hokka. #yleastudio 45 min
Monet kansallismieliset ovat kommentoineet, kuinka kansanedustaja Hussein al-Taeen etninen tausta suojelee hänen poliittisen uransa alkumetrejä kohusta huolimatta. Paljon vähemmelle huomiolle on jäänyt se, mikä hänen väitteissään oli muka väärää tai valheellista. Kuten nykymaailmassa on tapana, kohu ja anteeksipyyntö-sirkus syntyy siitä, että joku lipsauttaa totuuden, jota ei poliittisen korrektiuden portivartijoiden mielestä saisi sanoa julkisesti.
Geopoliittinen bloggaaja Markku Siira kirjoittaa aiheesta osuvasti tuoreessa blogikirjoituksessaan Hussein al-Taee ja väärien mielipiteiden taakka.
*********************************
Yle TV 2, maanantai 29.4.2019 ko 22.30, Dear White People (16)
Satiirisesti asetelmiaan tarkkaileva elokuva neljästä mustasta opiskelijasta arvostetussa yliopistossa, joka ei olekaan niin tasa-arvoinen kuin väitetään. Pääosissa Tyler James Williams, Tessa Thompson, Kyle Gallner ja Teyonah Parris. Ohjaus Justin Simien. (USA 2014) HD 1 h 43 min
Yksi rasistisimmista elokuvista, jossa tasa-arvon tekosyyllä valkoiset leimataan pahoiksi ja moraalittomiksi kun taas mustat kuvataan pyhimysten kaltaisina uhreina. Kiitos Yle tästäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti