TOISIN KUIN YLE VÄITTÄÄ, JUURI MAAHANMUUTTOVASTAISUUS ON PARASTA ILMASTOPOLITIIKKAA

Miten olisi rajojen sulkeminen väestöräjähdykseltä?

Ei ole mikään salaisuus että punaisen yliopiston tendenssitutkijat ja valtamedia kuten Yle vahvistavat toisiaan, koska kummallakin osapuolella on sama punaliberaali poliittinen agenda. Viimeksi pari päivää sitten Yle lainasi tukholmalaisen pelleopiston (Tulevaisuuden tutkimusinstituutti) ennustajaeukko Kirsti M. Jylhän poliittisesti motivoitunutta tendessitutkimusta, jonka perusteella vasemmistolaiset voidaan kuvata tieteeseen luottavina rationalisteina, kun taas oikeistolaiset (konservatiivit) luokitellaan tieteestä piittaamattomina voitontavoittelijoina.

Jopa Ylen mittareilla mielipideuutinen Miksi samat ihmiset epäilevät ilmastonmuutosta ja vastustavat maahanmuuttoa? Sitä selittää yksi piirre, jonka vuoksi ilmastonmuutoksesta pitäisi puhua eri tavoin on räikeän mustavalkoinen yritys kuvata konservatiivit moraalisesti pahoina ja vasemmistoliberaalit moraalisesti "hyvinä ihmisinä". On totta, että tietyissä poliittisissa kysymyksissä sekä oikeistolla että vasemmistolla on omat sokeat pisteensä, mutta jostain syystä Yle keskittyy pelkästään oikeistolaisten kyseenalaisiin näkemyksiin. Sekin tehdään vielä vääristellen, olkiukkoja käyttäen ja epäuskottavilla rinnastuksilla kuten edellä mainittu Hanna Eskosen kynäilemä mielipideuutinen.  

Tiedekeskustelua seuraava kansalainen on tiennyt jo pitkään juuri nykyvasemmistolaisten olevan kaikkein alttiimipia tukeutumaan tieteen sanastoa käyttäviin hörhöteorioihin. Silti Ylellä ei ole ollut halukkuutta kyseenalaistaa vaikkapa vihervasemmiston suosimia muotiteorioita kuten biologiset sukupuolet kiistävää transgenderideologiaa. Ylipäätään vasemmiston taikausko sosiaalisiin konstruktioihin kuten tasa-arvoon näyttää menevän aina tieteellisten tosiasioiden edelle, vaikka muutoin ollaan rinta rottingilla edustamassa muka tieteellistä ajattelua. Tämä Ranskan vallankumouksesta juontuva Suuri valhe, kaikkien nykyvalheiden äiti, näkyy myös tiedepuoskari Kirsti M. Jylhän keittiöpsykologisessa asenteessa:

Erot löytyvät psykologiasta, sanoo Jylhä. Poliittinen ideologia on kytköksissä muun muassa siihen, missä määrin ihmiset vastustavat muutosta ja hyväksyvät epätasa-arvoisuuden. 

–Tärkein tekijä on näkemys epätasa-arvosta. Ihmiset jotka hyväksyvät epätasa-arvoisuuden, kieltävät useammin myös ilmastonmuutoksen.

Ihmisten epätasa-arvoisuus kyvyissä ja moraalisessa ajattelussa on itsestään selvää, joten päinvastaisen näkemyksen esittäjä joutuu käyttämään melkoista verbaalista akrobatiaa mikäli hän yrittää argumentoinnissaan edetä edes ensimmäistä premissiä pitemmälle. Se, että ihmisten ja ihmispopulaatioden (mm. yleisälyykkyden jakautuminen) välillä vallitsee luonnollinen epätasarvoisuus ei vielä tarkoita sitä, etteikö vähäväkisiä pitäisi auttaa tai ainakin auttaa heitä auttamaan itseään. Reilu yhteiskunta kun ei vaadi punavihreiden kannattamaa kommunistista pakkolunastusta tuottavalta kansanosalta ja maailman kaikkien vapaamatkustajien elättämistä. Toisin kuin Jylhä vihjaa, ihmisten luonnollisen epätasarvoisuuden toteamisesta ei vielä seuraa kausaalisesti virallisen ilmastonmuutosdoktriin kyseenalaistaminen, vaikka nämä kaksi erillistä näkemystä saattavatkin  korreloida keskenään tiettyjen ihmisten mielipidepatterissa.

Ilmastokysymys on selvästi valtamedian ja vihervasemmiston keino salakuljettaa globaalikommunismi suomalaisen päivänpolitiikan agendalle. Päästötilastojen valossa Suomen tekemisillä ei ole juurikaan merkitystä, mutta maamme roolia paisuttamalla internationalistit voivat vaatia globaaleja tulonsiirtoja lännen työläisiltä kehitysmaiden vetelehtijöille. Kauppalehden Tukholman kirjeenvaihtaja Antti Lehmusvirta esittää kirjoituksessaan Ilmastovouhotus on iso vitsi millaisia madonlukuja hiilidioksidipäästöt antavat muualla kuin Suomessa:

Jo lyhyt kiertomatkailu Intiassa ja varsinkin sen saasteiden myrkyttämässä pääkaupungissa New Delhissä riitti kirkastamaan asian: päästöjen suhteen olemme menettäneet pelin. Mikään ei voi pelastaa ilmastoa, elleivät miljardit ihmiset Aasiassa muuta radikaalisti käytöstään.

Suomen vuotuiset hiilidioksidipäästöt ovat 56 miljoonaa tonnia ja ne laskevat kuuden prosentin tahtia. Intian päästöt ovat 2,5 miljardia tonnia ja ne kasvavat reilun viiden prosentin tahtia, eli vuodessa yli kaksi kertaa koko Suomen päästöjen verran.

Koska Jylhää ei kiinnosta konkreettiset luvut ja vaikutukset, vaan ainoastaan "moraalinen vastuu", hän on valmis kurittamaan tavallisia suomalaisia:

Jylhän mukaan tuore tutkimus antaa siihen yksiselitteisen vastauksen: tehokkainta tulosta saadaan aikaan poliittisia ohjauskeinoja käyttämällä. Siihen ihmiset taipuvat paremmin.

Jylhä ei ole muiden punavihreiden kanssa kuitenkaan valmis ratkaisuihin, jotka konkreettisesti vaikuttaisivat väitetyn ilmastonmuutoksen ehkäisyyn. Sellaiset ratkaisut nimittäin vaatisivat kovia toimia myös kehitysmailta, mikä taas olisi "rasismia" ja "kolonialismia".

Uutisjutun epärehellisintä antia on maahanmuuttovastaisuuden liittäminen kömpelösti ilmastonmuutoskeptisismiin. Jokainen Paloheimoa ja Linkolaa lukenut tosiluonnonsuojelija tietää, että matalan kulutuksen kehitysmaalaisten maahantulon estäminen korkean kulutuksen pohjoiseen on mitä parhainta luonnonsuojelua ja ilmastopolitiikkaa. Tähän kytkeytyy myös etelän väestöräjähdyksen hillitseminen, joka on unohdettu tahallisesti kokonaan ilmastokeskustelusta. 

On päivän selvää, että hiilidioksipäästöjen määrää kasvaa sitä mukaa kuin kolmannessa maailmassa lisäännytään esteettä, vieläpä kehitysavun kiihdyttäminä. Luonnon kannalta pahinta on päästää tuo ylijäämäporukka nauttiimaan samasta elintasosta kuin sen luoneet länsimaalaiset. Valitettavasti moraalisen narsismin liemissä kiehuvat Ylen toimittajat ja punavihreät poliitikot eivät suin surminkaan halua ottaa näitä huomioita osaksi ilmastokeskustelua.

MILLÄ VALTUUDELLA YLE NOSTAA ILMASTONMUUTOKSEN PÄÄVAALITEEMAKSI?

Vaikka Thatcher oli sairaalloinen
taloususkovainen, hän oli sentään
jossain oikeassa.

TV1, torstai 4.4.2019 klo 21.00 Eduskuntavaalit 2019 Ilmasto.

Kuinka rajuihin toimiin puolueet ovat valmiita ilmastonmuutoksen vuoksi? Miten ilmastotoimet toteutetaan mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja veronrahoja tuhlaamatta? Yhdeksän aihepiiriin perehtynyttä eduskuntavaaliehdokasta syventyy ilmastokysymyksiin puolentoista tunnin ajan. Juontajina Sanna Savikko ja Antti Koistinen. 1 h 29 min

Kun valtamedia hypettää tiettyä teemaa kuten ilmastomuutosta, asiassa täytyy olla jotain epäilyttävää. Varsinkin näin eduskuntavaalien alla ilmastonmuutoksesta puhuminen on täysin turhaa, sillä Suomen eduskunta ei voi vaikuttaa päätöksillään siihen mitenkään. 

Silti verorahoitteinen Yle on päättänyt tehdä aiheesta omaehtoisesti vaalien pääteeman, jolle varattiin eilen illalla TV1:ssä parhaaseen katseluaikaan puolitoistatuntinen vaaliväittely. Yle uutisten verkkosivujen jutussa Ylen ilmastotentissä: kiivaimmat väittelyt Sanna Marinin ja Matti Putkosen välillä – Lue kooste liveanalyysistä asiaa märehdittiin vielä kertaalleen. Tiedetoimittajana tunnettu Marko Hamilo kirjoitti somessa tällä viikolla aiemmin, kuinka toisarvoista keskustelu ilmastonmuutoksen ehkäisystä on juuri eduskuntavaaleissa:

Mutta silti, vähän sama kuin jos kuntavaaleissa puhuttaisiin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Mutta näköjään on jo ihan yleisesti tunnustettu että ilmasto teemana hyödyttää perussuomalaisia ainakin yhtä paljon kuin vihreitä. Issue ownership -teoria ei menekään niin yksioikeisesti kuin on luultu. 

Kerrataan: Suomen eduskunta ei voi vaikuttaa maapallon, Euroopan, Suomen tai sinun kotikuntasi ilmastoon juuri lainkaan. Siihen voi vaikuttaa vain sitovalla kansainvälisellä sopimuksella, jollainen Pariisin lappu ei ole - tai sulkemalla isot päästäjät globalisaation ulkopuolelle ilmastotullein, kunnes ne tulevat mukaan vähennystalkoisiin. Suomi hyväksyy tällaisen diilin varmasti, oli eduskunnan kokoonpano mikä tahansa. Sitä ajamaan tarvitaan isoja toimijoita, kuten EU, USA jne, jotta Kiinan, Intian jne päät kääntyvät.  

Mutta eduskunta voi vaikuttaa hyvinkin paljon siihen, paljonko juuri sinun kotisi lämmittäminen maksaa, mitä ruokaa sinä saat syödä, mitä ruokaa lapsesi saa syödä, millä tavoin ja mihin hintaan sinä saat liikkua kotimaassa tai ulkomaille.

Yleltä on turha odottaa puoltitoista tuntia kestävää vaalitenttiä maahanmuutosta, vaikka se on harvoja globaaleja teemoja, johon eduskunta voi oikeasti vaikuttaa. Toimittajat ovat tunnetusti punavihreitä ja Ylen johto globalisteja, joten heitä elähdyttää valtavasti elämää suuremmat idealistiset kansainväliset teemat, joilla viedään samalla kätevästi huomio pois konkreettisista kansallisista kysymyksistä.

Median ja valtapuolueiden luomassa ilmastohysteriassa Ylen on helppo myydä suurelle yleisölle ilmastonmuutos muka tärkeänä eduskuntavaalikysymyksenä. Osaltaan tähän on vaikuttanut globaalin valtamedian mediapersoonaksi nostama 15-vuotias ruotsalainen Greta Thunberg, jonka lapsellisen moralismin kilven taakse kaikki ilmastolobbaajat ovat voineet asettua. ilmastoalarmisteille ja muille 2000-luvun sosialisteille Thunberg on vain naiivi mutta hyödyllinen keulakuva, jonka avulla hyväuskoisia lapsia lietsotaan Kiinan kulttuurivallankumouksen kaltaiseen moralistiseen hysteriaan.

Yksi aikamme suurimpia valheita on, että valtamedia pitää ilmastonmuutosta maailman tärkeimpänä kysymyksenä, vaikka se on vain eräs monista seurauksista kaikkein vakavimmista ongelmasta, kolmannen maailman väestöräjähduksestä. Ylen eilisessä vaalipaneelissa asiasta ei puhuttu lainkaan, sillä tällöin keskustelijat olisivat kansallisen itseruoskinnan sijaan joutuneet arvostelemaan Aasian ja Afrikan holtitonta väestönkasvua, joka on keskeisin syy ihmisten aikaansaamien hiilidioksipäästöjen lisääntymiselle. Kauppalehden Tukholman kirjeenvaihtaja Antti Lehmusvirta kirjoittaa kolumnissaan Ilmastovouhotus on iso vitsi millaisista asiayhteyksistä ja mittakaavoista ilmastonmuutoksen taustasyissä on todellisuudessa kyse:

Jo lyhyt kiertomatkailu Intiassa ja varsinkin sen saasteiden myrkyttämässä pääkaupungissa New Delhissä riitti kirkastamaan asian: päästöjen suhteen olemme menettäneet pelin. Mikään ei voi pelastaa ilmastoa, elleivät miljardit ihmiset Aasiassa muuta radikaalisti käytöstään.

Suomen vuotuiset hiilidioksidipäästöt ovat 56 miljoonaa tonnia ja ne laskevat kuuden prosentin tahtia. Intian päästöt ovat 2,5 miljardia tonnia ja ne kasvavat reilun viiden prosentin tahtia, eli vuodessa yli kaksi kertaa koko Suomen päästöjen verran.

Jos ilmastonmuutoksen kiihtyminen on todellinen ongelma, silloin syyttävän sormen pitäisi osoittaa Afrikkaan ja Aasiaan. Koska tätä ei voida "rasismin" vuoksi tehdä, ainoaksi henkisesti helpottavaksi keinoksi jää läntinen itseruoskinta, etenkin kansallisvaltion mollaaminen. Siksi punavihreitä puolueita peesaava Yle näyttää kannattavan pitkälti globalistista agendaa, jossa valkoinen kansallisvaltio nähdään esteenä uudelle uljaalle maailmanvaltiolle ja "maailman pelastamiselle". Yle Watchissa usein lainattu somevaikuttaja Mika Virtanen kuvaa asiaa näin:

Näitä valheellisia tarinoita ilmastosta tarvitaan globalistien agendan ajamiseen. Niiden varjolla pyritään luomaan kansainvälisiä käskyvalta- ja tulonsiirtobyrokratioita. Niillä pyritään luomaan maailmanlaajuista "kansaa", sen "yhteistä ongelmaa ja yhteistä tavoitetta". Niiden on tarkoitus syrjäyttää kansojen omat "vähäpätöisemmät" ongelmat ja tavoitteet. Niillä pyritään kiinnittämään huomio pois kiusallisista ihmisryhmiin ja yhteiskuntiin liittyvistä ongelmista ja suuntaamaan se ilmastoon ja luontoon. Ihmisryhmiin ja yhteiskuntiin liittyvät ongelmat ja tavoitteet on tarkoitus saada yksinoikeudella globalistien päätettäväksi, ja tätä päätösvaltaa kahmitaan tietysti lisää etenkin ilmastoa ja luontoa välineenä käyttäen. 

Ilmaston ja luonnon avulla pyritään kehittämään uutta niihin keskittyvää eettistä ja moraalista järjestelmää. Ilmastontutkijat olisivat suurelta osin tätä järjestelmää sääteleviä ja ohjaavia sekulaareja "pappeja". Näiden syiden takia meitä lietsotaan yhä uusilla "kauhuskenaarioilla", jotka ovat lähemmässä tarkastelussa saman vanhan valheskenaarion toistoa, niissä vain painotetaan hiukan eri asioita, ja toisaalta ilmastokultin jäsenet kilpailevat siitä, kuka kehtaa paisutella skenaarioita eniten. Vanhat ennätykset on lyötävä. Sitä ensimmäistä vedenpaisumusmetriä ikuisesti odottaessa.

Yleisradion ilmastotentti ja siinä mukana olleet puolueet todistavat vahvasti, kuinka skitsofreenisen kaksinaamaisesti länsimaissa suhtaudutaan kulttuurimme elämäntapaan. Toisaalta saarnataan talouskasvun ja maahanmuuton tärkeyttä, vaikka ne lisäävät ihmisestä lähtöisin olevan hiilidioksidin määrää ilmakehässä. Toisaalta taas ahdistutaan median pommittamista ilmastonmuutosuutisista, mutta silti ei olla valmiita radikaalisti vähentämään materialistista elämäntapaa. Greta Thundbergin mobilisoimat koululaiset eivät ole kovista vaatimuksistaan huolimatta halukkaita luopumaan kännyköistään ja palaamaan 1930-luvun kulutustasolle. Tällaisessa ristipaineessa nykydemokratia näyttää todellakin ilveilyltä.

YLEN ILMASTONMUUTOS-HYPETYS JA VIHREIDEN ITSEPETOS

Ilmastonmuutoksen juurisyy.

Tämän päivän uutistarjonta on täyttynyt pääasiassa ilmastonmuutokseen liittyvistä uhkakuvista. Syy hetkelliseen kiinnostukseen löytyy YK:n kansainvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n tänä aamuna julkaistusta raportista, jossa vaaditaan mm. kaikkien maailman valtioiden sitoutumista nopeisiin ilmastotoimiin, jos maapallon lämpeneminen halutaan pitää aisoissa. 

Yle uutiset on kertonut IPCC:n raportista monissa uutisissaan laajalti. Ylen verkkosivuilla ilmastoraporttiin reagoimista Suomessa ja maailmalla tarkastellaan uutisessa Maailman on tehtävä täydellinen suunnanmuutos – Yle seurasi IPCC:n ilmastoraportin nostattamaa keskustelua.

Valtamedian päätulkinta raportista on, että fossiilisten polttoaineiden käyttöä on vähennettävä rajusti. Tämä vaatimus koskee tietenkin vain teollisuutta ja jalostustoimintaa, josta tavallinen kansalainen, tuo ahne kuluttaja, ottaa tunnon tuskitta kaiken hyödyn irti. Vasta toisena syynä pohditaan kuluttajien valintoja, mutta silloinkin päähuomio kiinnitetään vain länsimaihin, kuten uutisissa Ilmastopolitiikkaa häiritsee suuri konna – Asiantuntijat löytävät sankareita Aasiasta ja Afrikasta ja Siirrät ilmaston tuhoavan elämäntavan lapsillesi, etkä edes tajua tekeväsi niin – Asiantuntijoiden mukaan toivoa ei ole menetetty. 

Kummassakin artikkelissa pidetään korrektina länsimaista itseruoskintaa, mutta Aasian ja Afrikan arvostelu nähdään jo jonkinlaisena rasistisena imperalismina, jonka vuoksi niitä saa vain kannustaa ja kehua. Ongelman ratkaisun kannalta tällainen asenne on pään panemista pensaaseen, sillä keskeisin syy kasvihuonekaasupäästöihin on kestämätön väestönkasvu, joka on päässyt käsistä Aasiassa ja etenkin Afrikassa. Tästä perspektiivistä antaa hyvän esimerkin Kauppalehden Tukholman kirjeenvaihtaja Antti Lehmusvirta, joka kirjoittaa tuoreessa kolumnissaan Ilmastovouhotus on iso vitsi:

Jo lyhyt kiertomatkailu Intiassa ja varsinkin sen saasteiden myrkyttämässä pääkaupungissa New Delhissä riitti kirkastamaan asian: päästöjen suhteen olemme menettäneet pelin. Mikään ei voi pelastaa ilmastoa, elleivät miljardit ihmiset Aasiassa muuta radikaalisti käytöstään.

Suomen vuotuiset hiilidioksidipäästöt ovat 56 miljoonaa tonnia ja ne laskevat kuuden prosentin tahtia. Intian päästöt ovat 2,5 miljardia tonnia ja ne kasvavat reilun viiden prosentin tahtia, eli vuodessa yli kaksi kertaa koko Suomen päästöjen verran.

Eurooppalaisten intressille vihamielinen valtamedia kyllä puhuu väestökasvun rajoittamisesta ja aborttien tärkeydestä, mutta vain silloin, kun se koskee valkoisia. Puhumattomuuden muuri nousee kuitenkin välittömästi vastaan, jos puheeksi tulee Afrikan heinäsirkkaparven lailla lisääntyvät ihmismassat. Harvassa ovat ne Suomen politiikot ja intellektuellit, jotka tarkastelevat kriittisesti ja avoimesti Afrikan väestöräjähdystä. Näistä harvoista tunnetuin lienee ex-vihreä kansanedustaja Eero Paloheimo, joka on ottanut kirjoituksissaan tämän vasemmistoliberaalien suojeleman tabuaiheen säännöllisesti esiin.

Vielä pahemmiksi tilanne muuttuu silloin, kun kolmannen maailman ekologisesti kestämätön ylijäämäväestö tunkeutuu huomattavasti korkeamman kulutuksen länsimaihin. Täällä ihmisen ekologinen jalanjälki on moninkertainen Afrikkaan nähden, joten loputon muuttoliike etelästä pohjoiseen kasvattaa yleistä kulutustasoa ja siten ekologista kuormitusta. Tällä on myös suora yhteys kasvihuonekaasujen lisääntymiseen ja ilmaston lämpenemiseen.

Tekopyhyyden huippuna voi pitää sitä, että juuri luonnonsuojelusta eniten paasaavat vihreät ovat hiljaa kolmannen maailman väestöräjähdyksestä ja kannattavat kaikkein kiihkeimmin ekologisesti rasittavaa maahanmuuttoa. On pöyristyttävää, että länsimaiden vihreät eivät ole vaatimassa kehitysmailta juuri mitään, mutta he ovat sitäkin innokkaampia asettamaan kovia ekologisia ehtoja eurooppalaisille ja amerikkalaisille. 

Vihreät ovatkin väläytelleet, että valtion (tai mieluummin EU:n ja YK:n) pitäisi verottaa tavallisia länsimaalaisia ja siirtää tulot "ilmastonmuutoksen ehkäisyyn"  kehitysmaissa. Tätä voi pitää eräänalaisena 2000-luvun uuskommunismina, jossa eurooppalaisperäiseltä työväestöltä ryövätään varallisuutta kolmannen maailman alati kasvaville miljardimassoille. 

Oma lukunsa vihreässä hulluudessa on puhe "ilmastopakolaisuuden haasteisiin vastaamisesta", mikä tarkoittaa kehitysmaalaisten loppumatonta vastaanottamista Äiti Euroopan helmohin ilmastonmuutoksen verukkeella, vaikka se vain syventää ekologista kriisiä. Tässä herääkin kysymys, että vaikka vihreät tietävät massamaahanmuuton olevan ekologisesti tuhoisaa, miksi he siitä huolimatta kannattavat sitä? Toden totta vihreiden ohjenuorana ei ole Pentti Linkolan Johdatus 1990-luvun ajatteluun tai Unabomberin manifesti, vaan kreivi Richard N. Coudenhove Kalergin kylmäävä Euroopan rodunsekoitusohjelma Praktischer Idealismus  (Wien 1925), jota mm. virallinen EU ja pörssispekulantti George Soros kannattavat. Tästä johtuen vihreitä voi syystä kutsua vesimeloneiksi – päältä vihreitä mutta sisältä punaisia.

Kun vihreiden ekologinen verho vedetään pois, alta paljastuu globalistinen agenda, jonka tarkoitus on romuttaa kansallisvaltio ja tuoda tilalle "yhteistä ihmiskuntaa" varten luotu maailmanvaltio. Tässä kommunistinen utopia on kokenut vain pienen muodonmuutoksen, mutta taustalla ovat silti samat valheelliset houreet tietynlaisesta ihmisluonnosta ja universaalietiikasta. Ilmastonmuutoskysymyksessä tätä piiloteltujen motiivien harsoa on repinyt alas somevaikuttaja Mika Virtanen. Alla oleva lainaus on jo kerran ollut Yle Watchissa, mutta tässä yhteydessä se on hyvä muistinvirkistys globalistien likaisesta pelistä:

Näitä valheellisia tarinoita ilmastosta tarvitaan globalistien agendan ajamiseen. Niiden varjolla pyritään luomaan kansainvälisiä käskyvalta- ja tulonsiirtobyrokratioita. Niillä pyritään luomaan maailmanlaajuista "kansaa", sen "yhteistä ongelmaa ja yhteistä tavoitetta". Niiden on tarkoitus syrjäyttää kansojen omat "vähäpätöisemmät" ongelmat ja tavoitteet. Niillä pyritään kiinnittämään huomio pois kiusallisista ihmisryhmiin ja yhteiskuntiin liittyvistä ongelmista ja suuntaamaan se ilmastoon ja luontoon. Ihmisryhmiin ja yhteiskuntiin liittyvät ongelmat ja tavoitteet on tarkoitus saada yksinoikeudella globalistien päätettäväksi, ja tätä päätösvaltaa kahmitaan tietysti lisää etenkin ilmastoa ja luontoa välineenä käyttäen. 

Ilmaston ja luonnon avulla pyritään kehittämään uutta niihin keskittyvää eettistä ja moraalista järjestelmää. Ilmastontutkijat olisivat suurelta osin tätä järjestelmää sääteleviä ja ohjaavia sekulaareja "pappeja". Näiden syiden takia meitä lietsotaan yhä uusilla "kauhuskenaarioilla", jotka ovat lähemmässä tarkastelussa saman vanhan valheskenaarion toistoa, niissä vain painotetaan hiukan eri asioita, ja toisaalta ilmastokultin jäsenet kilpailevat siitä, kuka kehtaa paisutella skenaarioita eniten. Vanhat ennätykset on lyötävä. Sitä ensimmäistä vedenpaisumusmetriä ikuisesti odottaessa.

Virtanen selvästi vähättelee ilmastonmuutoksen seurauksia, mutta se ei ole tässä olennaista vaan se, kuinka meidän omantuntonamme toimivat "vihreät" käyttävät huolta luonnosta tekosyynä täysin toisenlaisille tavoitteille, joilla ei ole mitään tekemistä luonnonsuojelun kanssa.

Luonnon tilasta puhuminen on toki tärkeää, mutta vielä tärkeämpiä ovat konkreettiset teot. Ikävä kyllä ne merkitsevät jokaiselle raskaita uhrauksia ja kipeitä valintoja. Siksi ei tarvitse olla suuri ennustaja todetakseen, että media jaksaa jauhaa ilmastonmuutospaneelin raportista korkeintaan pari päivää, kunnes toimittajasopuleita ja lukevia kuluttajia alkavat kiinnostaa muut asiat pallopeleistä Trumpista kerrottuhin uusiin "paljastuksiin". 

Mikäli tilanne on niin paha kuin IPCC:n raportti väittää, asialle ei tulla tekemään mitään kuten ei aikaisemminkaan. Ihmisten suurimpia huolia kun näyttävät olevan työpaikkojen säilyminen ja talouskasvun jatkuminen. Eli juuri ne asiat, jotka Afrikan väestöräjähdyksen ohella pahentavat ilmastonmuutosta.

                                                        *************************


TV1, maanantai 8.10.2018 klo 19:00, Historia: Magda Goebbels (K12)

Venäläisarmeijan pommittaessa Berliiniä Magda Goebbels tekee itsemurhan myrkytettyään ensin kuusi lastaan Hitlerin bunkkerissa. Miten juutalaisen isäpuolen kasvattamasta tytöstä tuli natsi-Saksan keulakuva? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (Ahdistus)

Vaikka maapallolle iskisi asteroidi tai ilmasto lämpenisi sadalla asteella viikon aikana, Yle ei luopuisi maanantain natsidokkarista. Vastuullinen propaganda tiedottaminen tarkoittaa Ylelle tärkeiden asioiden priorisoimista ja tänään se oli Magda Goebbels, ensi viikolla Hitlerin villasukat ja kuukauden päästä pitsinypläyksen laajuus Kolmannessa valtakunnassa.