sunnuntai 20. elokuuta 2017

TAPAHTUI MITÄ TAPAHTUI, MUTTA MONIKULTTUURISTA EI LUOVUTA!



Kun tilanne alkoi selkiytyä perjantain Turun traagisten tapahtumien jälkeen, maamme polittinen johto toimi ennustettavasti samalla tavalla kuin muutkin johtajat länsimaissa vastaavien murhenäytelmien kohdalla. Saimme jälleen kerran kuulla kaavamaiset surunvalittelut ja kliseiset puheet: Pelolle ei saa antaa valtaa, erilaisuus on voimavaramme, vihaan ei saa vastata sillä sitä terroristit haluavat. Oli puhujana sitten presidentti Sauli Niinistö, sisäministeri Paula Risikko tai arkkipiispa Kari Mäkinen, he kaikki tarjosivat puheissaan vain lämmintä kättä eikä mitään konkreettista siitä, kuinka islamilainen väkivalta voidaan katkaista Suomessa. Kaikki itselleen rehelliset ihmiset tietävät, että tähän on olemassa vain yksi ratkaisu: islamilaisen väestön poistaminen Länsi-Euroopasta. Ellei arkilogiikka tässä kohtaa riitä, kannattaa tarkastella Itä-Euroopan tilannetta. Entisissä sosialistimaissa ei ole islamistiterrorismia siitä yksinkertaisesta syystä, ettei siellä asustele kantaväestön kustantamina juurikaan kehitysmaiden muhamettilaisia. Ei islamia, ei terrorismia.


Koska poliittinen johtomme haluaa olla osa globaalia eliittiä eikä paikallisen rahvaan valitsemia edustajia, heidän pitää harjoittaa politiikkaa, joka ei ole kansankokonaisuuden etujen mukaista. Tämä kuului hyvin maamme silmää tekevien lauantain puheenvuoroissa, joissa ei ollut vihjettäkään siitä, että globalistien masinoimaa monikulttuuria oltaisiin uudelleen arvioimassa. Päinvastoin, kansalaismielipiteestä piittamatta päättäjämme julistivat uhmakkaasti sitoutuvansa kansojen hävittäjien projektiin, jossa suomalaisuus "moninaistetaan" olemattomiin. Jälleen kerran poliitikot yrittivät ajaa kansalle väkisin monikulttuuria kuin käärmettä piipuun. 

Hallitukset ennen ja nyt ovat tehneet koko ajan selväksi, että länsimaiden kuolonmarssiksi muuttuneeseen pyhään monikulttuuriin ei saa puuttua, jonka vuoksi ainoa keinoa hallita etnistä kaaosta on kansalaisten valvonnan lisääminen. Siksi tänä viikonloppuna Ilta-Sanomissa julkaistu uutinen Sipilä ja Risikko toivovat tiedustelulainsäädäntöä nopeasti voimaan – "Suomi on muiden maiden tietojen varassa" antaa vastauksen sille, minkälaisiin "ratkaisuihin" hallitus on valmis terrorismin eliminoimiseksi. Hauras monietninen yhteiskunta kuten Iso-Britannia pysyy koossa vain valvonnalla ja kontrolloivan lainsäädännön jatkuvalla lisäämisellä. IS:n uutisen mukaan Suomi on seuraamassa perässä:
Tiedustelulakisuunnitelmat sallisivat Suomen viranomaisille muun muassa verkkotiedustelun, johon nykyisin ei ole valtuuksia. (...) Tiedusteluvaltuuksien antaminen poliisille edellyttää muutoksia perustuslain viestisalaisuutta koskeviin säännöksiin. Perustuslain muuttaminen kiireellisesti eli yhden vaalikauden aikana vaatii eduskunnassa viiden kuudesosan enemmistön tuen.
Samaisessa uutisjutussa kerrotaan myös, että pääministeri Juha Sipilä haluaa "estää koston kierteen", jossa vihaan ei vastata vihalla. Hän siis ehdottaa kansalaisten täydellistä kuohitsemista ja alistumista kiittämättömien saraseenien väkivallalle ja läsnäololle. On vaikea sanoa valehteleeko Sipilä vai uskooko hän itse siihen, että ainoa tapa toimia fundamentalististen islamistien kanssa on heidän jatkuva lepyttely ja omien kansalaisten suun tukkiminen. Noin korkeassa asemassa olevalla henkilöllä pitäisi olla sen verran yleissivistystä, että voimaa kunnioittavassa islamissa ja arabikulttuurissa lepyttely on heikkouden merkki, joka vain provosoi entistä julmempaan käytökseen. 

Samaa aisankannattajan henkeä edustaa sisäministeri Paula Riskikko, joka puolestaan painotti, että "vihapuhe ja väkivalta eivät ole hyväksyttäviä". Nämä bysanttilaistyyliset johtajat eivät säästele kansaa kohtaa tuntemaansa halveksuntaa, sillä heidän ensimmäinen huolensa ei ole maahantunkeutujien väkivalta, vaan se kuinka suomalainen rahvas siihen reagoi.

Suomalaisten kyykyttämisen vastapainoksi Risikko otti esiin ulkomaalaiset, jotka olivat suojelemassa uhreja puukotukselta Turussa. Vaikka puukotettuja oli auttamassa myös suomalaisia samoin kuin murhaajan jahtaamisessa, sisäministeri antoi erikoiskiitokset tästä vain vierasperäisille. Monet muutkin poliitikot ovat tarttuneet tietoon ulkomaalaisauttajista kuin viimeiseen oljenkorteen. Sen avulla monikulttuurisen yhteiskuntakokeilun rökäletappiota on yritetty kääntää sen riemuvoitoksi  ilman ulkomaalaisia ulkomaalainen terroristi olisi voinut tappaa vaikka kuinka monta enemmän! Tätä epätoivoista koulukuntaa ovat twiiteissään edustaneet ainakin Ville Niinistö ja Paavo Arhinmäki.




Oman mausteensa kansastaan vieraantuneen eliitin kansallismasokistiseen retoriiikkaan toi arkkipiispa Kari Mäkisen Turun tuomiokirkossa pitämä lauantain aamusaarna. Ylen uutisessa Arkkipiispa Kari Mäkinen Turun puukotuksesta: "Mitä enemmän elämä jatkuu arkisena, sitä nopeammin voimme käsitellä asiaa" paljastuu millaiseen mielipuolisen itsetuhoiseen egalitarismiin kirkko on valmis, kun se kehottaa halaamaan vierasuskoista kristittyjen naisten murhaajaa:
– Myös tekijä on yksi meistä. Hänelläkin on läheisiä ja ystäviä. Tilanne koskettaa myös heitä.
Arkkipiispan kaapuun pukeutuneen troijalaisen sosialistin henkiset selvitymisohjeet korostavat kansalaisten passiivisuutta. Ne eivät rohkaise aktiiviseen ratkaisuun, vaan vallalla olevan tilanteen hyväksymiseen:
– Mitä enemmän elämä jatkuu arkisena, sitä nopeammin voimme käsitellä asiaa. On aika järkytykselle ja aika tunteille. Myös peloille ja tunnemyrskyille, joita tilanne herättää, on aikansa, hän sanoo.
Sanat eivät maksa mitään, varsinkaan tuollainen ympäripyöreä muniin puhaltelu. Raamattua tuntevan Mäkisen pitäisi muistaa Saarn. 3:8, joka opettaa, että on "aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla." Pitää ymmärtää, että nyt on sodan aika, eikä se ole meidän halustamme kiinni, koska islam on sen meille teoillaan julistanut. Voit toki kääntää poskesi, mutta samalla se merkitsee kuolemaa.

Jonkinlaisena kansan isänä esiintyvän presidentti Sauli Niinistön puheessa kiteytyi kaikki edellä mainittujen puheenvuorojen mitättömyys, jossa konkretiaa saa etsiä suurennuslasilla. Ylen uutisjutussa Presidentti Niinistö ylistää puukotuksen uhrien auttajia: "He pistivät oman elämänsä likoon" yritetään antaa mielikuva kansanjohtajasta, joka tiputtelee suustaan pitkään odotettuja viisauden sanoja ja antaa jämäköitä ohjeita yhteiskunnallisen tilanteen korjaamiseksi:
– Vetoan mielipidejohtajiin, olivat he uskonnollisia tai aatteellisia, olivat heidän ryhmänsä pieniä tai suuria – nyt on puhuttava ennen kaikkea maltilla ja tolkulla. Sitä on vapaus ja sitä on vastuu, Niinistö painottaa.
Hän vetoaa samaan valtaeliittiin, joka on pitkälti syyllinen maamme ulkomaalaistamiseen, josta islamilainen terrorismikin sikiää. Presidentin naftaliinista kaivamat "maltti" ja "tolkku" eivät ole muuta kuin kiertoilmauksia vallitsevan tilanteen jatkumiselle. Niinistö varoittaa veneen keikuttelijoista, mikä on vähän hassun kuuloista mieheltä, joka istuu Suomi-Titanicin kansituolilla. Jos Suomi-laiva halutaan saada reivattua takaisin turvallisille vesille, se vaatii nykyisen klienteelin täydellistä syrjäyttämistä. Montakohan Turun kaltaista terroristi-iskua vielä tarvitaan, ennen kuin kansassa nousee halu poliittiseen muutokseen?

2 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista