Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ibrahim Shkupolli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ibrahim Shkupolli. Näytä kaikki tekstit

torstai 28. marraskuuta 2019

YLE PEESAA VASEMMISTOLAISESTI LÄPIPOLITISOITUNUTTA KIRJALLISUUDEN FINLANDIA-PALKINTOA



Tämän vuotinen kirjallisuuden Finlandia-palkinto jaettiin eilen tekijälle, joka ei ole edes etninen suomalainen. Ylen uutisessa Kirjallisuuden Finlandiat Pajtim Statovcille, metsiin perehtyneille journalisteille ja psykologin kirjoittamalle dystopialle – katso video palkintojenjaosta ylistetään kursailematta homopornografista "rakkaustarinaa" Balkanin sodan aikana. Kulttuuritoimittaja Miia Gustafssonin toisessa jutussa Kaikkien aikojen nuorin kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittaja Pajtim Statovci Ylen haastattelussa: "Kirjoittamalla yritän tehdä selkoa, millaisesta paikasta olen kotoisin" taas märehditään kultuuripiireille nykyään niin tyypillistä toiseus-tematiikkaa, kosmopoliittista nomadismia ja identiteettiä. 

Serbialta ryöstetystä Kosovosta kotoisin oleva albaanimuslimi Pajtim Statovci vahvistaa tuoreilla haastattelulausunnoillaan ikävällä tavalla käsitystä ylimielisestä ja arrogantista albaanista. Tämä käy selväksi esimerkiksi Iltalehden jutusta Pajtim Statovci otti puheessaan kantaa: kritisoi maahanmuuttajilta odotettua automaattista kiitollisuutta. Jo väsyneeksi käyneen rasismikitinän lisäksi Statovci tulee rivien välistä sanoneeksi, että vain suomalaisten pitäisi tuntea kiitollisuutta, koska he saavat maahansa etelästä tulevia hyysättäviä "kultamunia". 

Kyseenalaisesta Finlandia-palkintovoitosta huolimatta albaanien julkisuuskuva ei ainakaan tässä maassa tällä hirveästi parannu. Äkkipikaisesta arvaamattomuudestaan tunnettuja albaaneja pidetään esimerkiksi Balkanilla edelleen häikäilemättöminä vuoristorosvoina, "Balkanin mustalaisina". Tämä käsitys tuskin perustuu pelkille ennakkoluuloille. Suomessa tätä ennakkokuvaa eivät ole parantaneet Espoon Sellon Prisma-tavaratalossa vuonna 2010 tehdyt viiden (neljä kuoli Sellossa) suomalaisen kylmäveriset murhat, joihin syyllistyi Kosovon albaani Ibrahim Shkupolli. Viime vuosista muistetaan myös kansainvälisten albanialaisten huumeliigojen pyrky Suomen huumemarkkinoille.

Miia Gustafssonin haastattelussa pyöritellään voittajaromaanin Bolla homoteemaa ja toiseutta, jotka tuntuvat olevan länsimaisessa "nykykirjallisuudessa" Michel Houellebecqin kirjoja lukuunottamatta lähes pakollisia aiheita. Ilman niiden käsittelyä kirjallisuuspiirejä hallitsevat degeneroituneet punaliberaalit eivät halua antaa teokselle juuri mitään julkisuutta. Vain itseään räpläävä sukupuolinarsistinen feminismi voisi lyödä laudalta nämä teemat:
Bolla on kertomus kahden miehen, albaanin ja serbin, rakkaudesta. Kirjassa eletään vuotta 1995 ja huumaavaa ihastumista varjostaa sodan uhka. Jugoslavian hajoamiseen liittyvä Kosovon sota on alkamassa. 
Bollassa kuvataan toiseutta monella tapaa. Kosovossa rakastuneet miehet joutuvat peittelemään suhdettaan. Toisen paettua sotaa vieraaseen maahan alkaa jälleen uusi sopeutuminen. Miten sulautua yhteiskuntaan, missä huomio herää jo erilaisella ulkonäöllä. Vierauden tunne on kirjan henkilöille arkea.  
– Minutkin on nähty vieraana ihmisenä ja nämä aiheet ovat olleet vahvasti läsnä omassa elämässäni.
Finlandia-palkinnon voittamiseksi Statovcilla oli kaikki valttikorttikortit käsissään. Mikä olisi voinut mennä pieleen kun albaania suosivat sisäsiittoisten kirjallisuuspiirien hypetys, kirjoittajan outo kansallisuus ja suomalaiskaunaisuus sekä homous. Ratkaisevinta oli kuitenkin palkinnon valitsija, joka oli tänä vuonna Ylen tuore toimitusjohtaja, fil. yo. Merja Ylä-Anttila.

Pahamaineisena suomalaisvihamielisenä toimijana tunnettu Ylä-Anttila hankki kannuksensa jo MTV3:ssa, mutta varsinaiseen tuhotyöhön hän pääsi vasta tultuaan valituksi Ylen johtoon. Monikulttuurisesta mädätystyöstään Ylä-Anttila rehvasteli jo heti valintansa jälkeen viime vuonna. Tämän vuoden toukokuussa Ylä-Anttila kertoi perustavansa erillisen rahaston EU- ja monikulttuuripropagandaa syytäville toimittajille, jotka kokevat tulleensa uhatuksi kansalaisilta saamansa kritiikin vuoksi. Uutisessa Ylen toimitusjohtaja: Nettivihan kohteeksi joutuneiden toimittajien avuksi perustetaan "vainorahasto" Ylä-Anttila pyytää rahalahjoituksia "vihapuhetta" kokeneille toimittajille. Tämä on röyhkeää aikana, jolloin julkista keskustelua kaitsevat päällepäsmärit eivät tee elettäkään ulkomaalaisten vihatekojen kohteeksi joutuneille kantasuomalaisille:

– Rahastoon voivat lähteä mukaan ja sitä voivat tukea kaikki halukkaat, niin yritykset, säätiöt, liitot kuin yksityishenkilötkin, pienellä summalla tai suurella, sanoo Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho lauantaina aamupäivällä julkaistussa tiedotteessa. Rahasto voi auttaa uhkailun, vainon ja muiden uusien häirinnän muotojen kohteeksi joutuneita journalisteja, myös freelancer-toimittajia.
Ylä-Anttilan ideologisesta taustasta voitiin jo etukäteen päätellä Finlandia-voittaja, joka ei tulisi olemaan ehdokaskirjoista paras vaan poliittisesti tarkoituksenmukaisin. Kiusaus olla valitsematta albaanin tekelettä voittajaksi oli liian suuri. Kirja on juuri sellainen, jolla tietämättään kulttuurimarxilainen kulttuuritäti voi ilmaista omaa tiedostavuuttaan ja suomalaisen heteronormatiivisuuden halveksuntaa. Vaikkei mitään kirjallisuudesta ymmärtäisikään, pääasia, että tietää mikä on kuuminta hottia henkisesti kuolleessa punavihreässä kuplassa.


                                                         **************************


Ne, jotka eivät kumarra globalistien  noiden Globo-homojen  läntistä uskontokulttia, saavat valtamediassa poikkeuksetta rapaa niskaansa. Umpivasemmistolaiseen Guardian-lenteen jatkuvasti turvautuva Yle on uutisessaan "Vetäytyminen homolaivueesta tekee hyvää mielenterveydelle" – Guardian: Unkari jää pois Euroviisuista, ja syynä on kilpailun homomyönteisyys selvästi närkästynyt Euroviisujen epävirallisen homo- ja lgbt-agendan kyseenalaistamisesta. Että kokonainen maa boikotoi tapahtumaa – mikä suvaitsematon julkeus!

Yllättävää kyllä jutussa siteerataan melko vaapasti unkarilaispoliitikkojen lausuntoja. Niiden tarkoitus on tietenkin saada arvoliberaalit lukijat haukkomaan henkeään ja kiihottumaan totaaliseen suvaitsemattomuuteen lgbt-kriitikkoja kohtaan. Rappion airueet ovat tunnetusti kyvyttömiä reflektoimaan kulttuurisesti itsetuhoisia houreitaan, joten lukiessaan Ylen Unkari-uutista he todennäköisesti ajattelevat näin: "Kuinka
 kukaan voi ajatella tuolla tavalla vielä vuonna 2019!". Aivan hyvin se näyttää onnistuvan lumihiutaleiden hyperventiloinnista huolimatta:
Unkarin hallitsevaa Fidesz-puoluetta lähellä oleva tv-juontaja András Bencsik on jo ehtinyt julkisesti iloita siitä, että maa vetäytyy "homolaivueesta". Bencsikin mielestä tekee hyvää unkarilaisten mielenterveydelle jäädä pois Euroviisuista, joissa hänen näkemyksensä mukaan esiintyy "kirkuvia transvestiitteja ja parrakkaita naisia". 
Unkariilaiset eivät halunneetkaan Globo-homojen bileitä.


                                                         ************************** 

torstai 3. marraskuuta 2016

DEMOKRATIAILVEILY: GROTESKIN GUGGENHEIM-PEDON PALUU

Tämä rappiotaiteen hirvittävä hökötys yritetään väen
vängällä rakennuttaa Helsingin paraatipaikalle.

Helsinki on Suomen mittakaavassa niin suuri kaupunki, että eräät sen päätökset vaikuttavat myös valtakunnan asioihin viimeistään silloin kun kaupunginhallitus haluaa käydä kaikkien veronmaksajien kukkarolla. Viime vuosien tunnetuin vedätys on ollut amerikanjuutalaisen Guggenheim-säätiön yritys myydä nimeään kantava nykytaiteen museo keskellä arvokkainta Helsinkiä. 


Jo moneen kertaan torpattua Guggenheim-Helsinkiä yritetään elvyttää taas uudelleen, sillä kaupungin johto on tehnyt uuden rahoitusehdotuksen hankkeelle. Ylen verkkosivujen uutisessa "Ratkaiseva käänne" – uusi esitys pakottaa helsinkiläispäättäjät taas Guggenheimin kimppuun kerrotaan, että "Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljasen (sos.dem.) johdolla tehdyssä esityksessä kaupungin maksettavaksi jäisi 80 miljoonaa euroa." Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö mahdollisesti toteutuneessa puhalluksessa käytettäisi myös valtion verorahoja. 

Kansallista etua ajattelevien keskuudessa Viljasen nimi ei tässä yhteydessä yllätä kuten eivät hanketta yksityisrahoituksella tukevat tahotkaan. Tukijoista kerrotaan enemmän Ylen toisessa jutussa Tällainen on uusi Guggenheim-esitys: Helsingin kaupunki maksaisi museosta valtaosan:
Yksityistä rahaa rakennuskustannuksiin on tullut Jane ja Aatos Erkon säätiöltä sekä ja Tiina ja Antti Herlinin säätiöltä yhteensä 15 miljoonaa.
Juuri Helsingin Sanomat on ollut julkisuudessa keskeisin uuden rappiotaiteen museon lobbaaja pääkaupunkiimme. Uutisessa jää kuitenkin mainitsematta, että Jane ja Aatos Erkon säätiön lisäksi Guggenheim-museohanketta rahoittaa myös muita juutalaisia tahoja kuten Chaim ”Poju” Zabludowicz, joka tunnetaan parhaiten EU-kosmopoliitti Alexander Stubbin taloudellisena tukijana. Hieman outona voi taas pitää sitä, että yksityishenkilöistä entinen Nokian pääjohtaja Jorma Ollila vaimoineen tukee omalla rahapanoksellaan hanketta.

Museon junttaaminen väkisin kertoo paljon demokratiamme tilasta ei vain Helsingissä vaan myös yleisemmin. Ainakin perussuomalaiset ovat huomanneet millaisesta demokratiailveilystä on kyse:
Perussuomalaisten valtuustoryhmän puheenjohtaja Mika Raatikainen olisi mielellään jättänyt keskustelun Guggenheimista menneisyyteen. – Mielestäni demokratiastakin tulee naurunalaista, kun aletaan heti vääntää samasta asiasta josta juuri päätettiin.
Suomen päässä Guggenheim-käärmettä innokkaimmin pyssyyn on ajanut Ritva Viljanen, joka ei liene Suomen kansalle kovin tuttu, vaikka tuhovaikutukseltaan hän on ollut pitkään yksi pahimmista kansanvihollisista. Suurinta julkisuutta tämä fanaattinen monikultturisti-feministi sai vuonna 2008, jolloin presidentti Tarja Halonen nimitti hänet sisäministeriön kansliapäällikön jatkokaudelle siitä huolimatta, että valtioneuvosto ehdotti yksimielisesti virkaan pätevämmän Ilkka Laitisen. Setaveteraanina tunnettu Halonen halusi kuitenkin, että mädätystyötä valtion hallinnossa jatkaa nimenomaan nainen, joka ajaa parhaiten presidentin äärivasemmistolaista agendaa. Tällä hetkellä Viljanen toimii Helsingin kaupungin sivistystoimen apulaiskaupunginjohtajana. Vuonna 2012 alkaneen viran toimenkuvaan kuuluu sivistystoimen lisäksi myös työllisyys- ja maahanmuuttopolitiikka. 

Monikulttuuriasiat ovatkin lähellä Viljasen suomalaisvihamielistä sydäntä, jonka paljastaa Homma-foorumin hänestä tehty lähdesivusto. Anonyymiteetin poistamista ja nettisensuuria kansallismieliselle vaativa totalitaristinen tuholainen osaa myös valehdella sujuvasti, sillä hän väitti Satakunnan Kansassa (15.1.2010), että maahanmuuttajat eivät ole Kosovon albaani 
Ibrahim Shkupollin lisäksi tappaneet Suomessa ketään (asian todellisen laidan voi tarkastaa täältä):
Keskustelu maahanmuuttajista on neuvottelukunnan johdon mielestä kääntynyt täysin väärään suuntaan tunnemylläkässä, jonka Ibrahim Shkupollin vuodenvaihteessa Sellon Prismassa tekemät surmat synnyttivät. - Kysymys on suomalaisen yhteiskunnan ongelmasta. Maahanmuuttajilla ei ole tässä osaa, sisäministeriön kansliapäällikkö ja neuvottelukunnan puheenjohtaja Ritva Viljanen painotti. Suomi on länsieurooppalaisten maiden kärjessä, kun puhutaan henkirikosten määrästä. Maahanmuuttajien tilillä ei ole henkirikoksia lukuun ottamatta Sello-surmaa, pahoinpitelyjä kyllä. - Onko meillä liian salliva asenne väkivaltaan, Viljanen kysyi.
Näytöillään Viljanen on todistanut olevan puhdasverinen suomalaiskammoinen kosmopoliitti, joka tukee mitä tahansa, mikä heikentää suomalaisten etua ja identiteettiä. Siksi ei ole ihme, että hän liputtaa niin voimakkasti  rappiotaiteen museo Guggenheimin puolesta, museon, jonka tarkoitus ei ole mikään muu kuin olla globaalin sionistisen eliitin groteski voitonmerkki keskellä klassismin värittämää Helsinkiä.




                                                     ************************


TV1, torstai 3.11.2016 klo 21:05, 
A-studio: Talk Yle 
Tuleeko Trumpista presidentti? 
Vieraina populismin tutkija Emilia Palonen, ohjaaja Johanna Freundlich, vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak sekä dosentti Markku Ruotsila. Juontajana Jan Andersson #YleAstudio HD

Yle käyttää kyllästymiseen asti aina samoja yhden totuuden asiantuntijoita kuten Charly Salonius-Pasternakia, joka näyttää olevan aina paikalla kun puhutaan Naton puolesta tai silloin kun halutaan projisoida Trump-kammoisia punavihreitä arvoja Amerikan sisäpolitiikkaan. Yle Watchissa asiaa ruodittiin syyskuun lopulla jutussa Charly Salonius-Pasternak show.



Yle TV1, torstai 3.11. klo 22:00, Ulkolinja: Clinton vastaan Trump 

2/2. Millaisen presidentin yhdysvaltalaiset valitsevat? Hillary Clintonin ja Donald Trumpin arvomaailmaa arvioivat heidän työtoverinsa, perheenjäsenet ja poliittiset vastustajat.


Yle Teema, torstai 3.11.2016 klo 20:30, Prisma Studio 

Mikä on populismin kaava? Miksi populistia uskotaan? Onnistummeko kuvaamaan Luonnontieteellisessa museossa piileskelevät myrkkyhämähäkit? Ohjelman juontaa Reetta Rönkä.

Linkki ohjelmaan.


Kun populaarissa tiedeohjelmissa aletaan esittää sosiologisia väitteitä jostain ilmiöstä, ollaan jo astuttu ulos tieteen ytimestä ja siirrytty politikoinnin pariin. Tämän huomasi hyvin Prisma-studiossa käydystä populismikeskustelusta, jossa pintaan nousivat enemmän "asiantuntijoiden" omat mutut ja poliittiset mieltymykset kuin ilmiön objektiiviset arvovapaat havainnot. Varsinkin tulevaisuudentutkija Elina Hiltusen persuinhoiset ja Trump-kammoiset asenteet kertoivat paljon tuonkin "tieteenalan" tilasta. Ohjelmaa ei parantanut sekään, että sen alussa käytettiin populismiasiantuntijana kansallismielisyyttä avoimesti halveksuvaa Edukuntatutkimuksen keskuksen tutkija Erkka Railoa.


Yle Fem, torstai 3.11.2016 klo 16:25. Schrödingerin kissa: tiedettä tutkaillen 

Solveig Hareiden isoisä oli vangittuna keskitysleirillä. Ovatko isoisän traumaattiset kokemukset siirtyneet hänen perimäänsä? Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että tuskalliset kokemukset voivat periytyä. HD


Oletetun holokaustin jatkuva esille tuominen näkyy jopa tiedeohjelmassa, jossa käsitellään tällä kertaa kognitiotiedettä. Viattoman tieteellisen viitekehyksen varjolla voidaan näin häikäilemättömästi hyödyntää holokaustiteollisuuden tarpeita ja päämääriä.



Yle FST, maanantai 31.10.2016 klo 20:00,  Fanittamisen kääntöpuoli

Väkivallasta ja huliganismista on tullut suomalaiselle jalkapallolle yhä näkyvämpi ongelma. Viranomaisten mukaan Suomessa on satakunta riskikannattajaa. Toimittaja: Marko Hietikko

Linkki Yle Areenaan.


Toimittaja Marko Hietikkoa kiinnostaa kovasti kaikki äärijutut, sillä onhan hän itsekin vasemmistolainen ekstremisti. Ja onhan se mukava käydä Ylen veronmaksajien rahoilla kaljalla Englannissa, koska juttua varten piti saada hajanaisia lausuntoja 1980-luvun huligaanilta ja brittipoliisilta. Mitään lisäinformaatiota ne eivät tuoneet ohjelmassa käsiteltyyn suomalaiseen futishuliganismiin. Suomalainen katsomokulttuuri fb-sivulla ohjelmaa kommentointiin näin:

Yle Fem-kanava näyttää tänään illalla suomalaisesta kannattajakulttuurista kertovan dokumentin, jonka pääpointtina on jeesustella suomalaisesta "huligaaniongelmasta". Dokumentti on jo nähtävissä Yle Areenassa.
Me täällä ylläpidossa katsottiin pätkä ja pähkäiltiin hieman, että mikähän koko ohjelman pointti ylipäätään on. Toimittaja Marko Hietikko ei pikaisen somevakoilun perusteella ole ainakaan mikään futisdiggari ja hän on mm. Twitter-sivullaan uudelleentwiittaillut muiden kulttuurinvihaajien twiittejä, joissa vaaditan Stadin Derbyä pelattavaksi tyhjille katsomoille. Ja kyllähän jokainen suomalainen jalkapallokannattaja tietää, joukkueesta huolimatta, että Stadin Derby on parasta mitä suomifudikselle on tapahtunut.
No, entäpä sitten itse "dokumentti"? Ohjelman pituus on reilu 28 minuuttia, mutta noin puolet tästä ajasta ollaan Englannissa, jossa haastatellaan Englannissa asuvaa papukaijan omistavaa mustaa ex-"huligaania", joka hymy huulilla muistelee nuoruuttaan 80-luvun jalkapallokatsomoissa. Samalla reissulla haastatellaan poliisia joka kertoo jostain yksittäisestä pahoinpitelytapauksesta, joka tapahtui Englannissa. Mitä tekemistä näillä asioilla on suomalaisen jalkapallokulttuurin kanssa? Mene ja ota selvää... 
Suomea käsittelevä osuus on käytännössä sitä, että toimittaja on mennyt kameran kanssa Stadin Derbyyn shokkiwau-materiaalin toivossa. Suurin osa kuvista on kuitenkin tavallista kannattajameininkiä marsseineen ja soihtuineen (jotka haastatellun poliisin mukaan on vaarallisia). Jos tässä jotain "huligaaneja" kuvattiin niin eniten kameraan taisi päätyä suomen suurimman ja parhaiten aseistetun huligaaniryhmä JouHan väki. 
"Dokumentissa" sekoitetaan ilmeisen tarkoituksella kannattajamarssit soihtuineen pusikoissa käytyihin sovittuihin myllyihin ja annetaan ymmärtää että jokainen kannattaja on "huligaani". Jokainen suomalaisessa kannattajakatsomossa aikaa viettänyt henkilö kuitenkin tietää tämän valheellisuuden. Samaa valheiden rataa jatkaa haastateltu poliisi, joka väittää ettei "huligaaneja" edes kiinnosta koko jalkapallo. No, jokainen katsomoissa aikaansa viettävä tietää myös tämän olevan valhetta. Eiköhän suurimmalta osalta näissä myllyissä mukana olleelta löydy oman joukkueensa kausikortti taskusta. 
Me ylläpidossa emme järkyty jos nuoret miehet vähän ottaa mittaa toisistaan, mutta meitä vituttaa kaikki shokkiwau-toimittajat, jotka lähtevät tekemään paskajuttujansa lähtökohtaisesti sillä asenteella, että tehdään yliammuttuja lööppejä mitättömistä asioista. Näin on Marko Hietikko tehnyt tällä kertaa.
"Dokumentin" jälkilöylyinä mainittakoon: 
-Verorahoitteisen Ylen toimittaja pääsi ulkomaille firman piikkiin 
-Rekryvideo "huligaanifirmoille"
-Toimittajalla ei ollut todellisuudessa mitään hajua "skenestä" tai koko fudiskulttuurista
-Jos suomalaisesta "huligaaniongelmasta" ei saa tehtyä puolituntista "dokumenttia", onko "ongelmassa" kyse lähinnä toimittajien itsensä työllistämisestä?

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

YLESSÄ AINA VAIN JA AINOASTAAN VALKOINEN MIES TUOMIOLLA.


TV1, 10.7.2013, klo 19.00 Historiaa: Me vaadimme oikeutta *UUSINTA*


Vuonna 1960 neljä mustaihoista nuorta tuli suosittuun kahvilaan pyytäen itselleen palvelua. Kun pyyntö evättiin, alkoi kuukausia kestänyt rauhanomainen protesti, joka jäi Amerikan kansalaisoikeustaistelun historiaan.



Jo ohjelmaa esittelevässä ensimmäisessä lauseessa esitetään piilovaikuttava valhe, jossa lukijan odotetaan kuvittelevan, että rodun ainoa ero on redusoitavissa pelkkään ihonväriin, vaikka se on kaikista havaittavista ja mitattavista eroista yksi merkityksettömimmistä

Ohjelman alussa esiteltiin tapahtuman keskipisteenä ollutta alkuperäistä baaritiskiä, jota säilytetään museossa. Isoon lasivitriiniin sijoitetun baaritiskin eteen on kokoontunut valtava joukko museossa kävijöitä, joista suurin osa on valkoisia. He kuuntelevat ilmeisen opeteltua - mutta silti aitoa - häpeää tuntien kun nuori musta mies esitelmöi heille kuinka pahat valkoiset halusivat estää neljälle mustalle miehelle tarjoilun kahvilassa vuonna 1960. Puhujasta huokuu moraalinen ylemmyyden tunne ja yleisen syyttäjän vimma kun hän kohdistaa sanansa yleisölle. Hän puhuu "tasa-arvosta" ja sen voitosta vaikka katsojasta tilanne näyttää klassiselta pseudosymmetrialta: kun alistuneet valkoiset tottelevat tasa-arvovaatimusta, he ovat totelleet toisten käskyä eivätkä he siksi voi tottelijoina olla tasa-arvoisia käskijöiden kanssa vaan alempiarvoisia. Tai kuten Orwellin Eläinten vallankumouksessa todetaan: "Toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset".

Katsojille tämä punaliberaalien ohjelmantekijöiden yksipuolista narraatiota toistava tarina kansalaisoikeusmyytistä ei tarjoa mitään olennaista tietoa suomalaisille. Tämän propagandistisen ja tunteita manipuloivan tv-tarinan tarkoitus on vain syyllistää kaikkia maailman valkoisia mukaan lukien suomalaisia, jotta he olisivat helpommin taivuteltavissa luopumaan oikeudestaan etniseen olemassaoloonsa ja omiin valkoisin kotimaihinsa. Eräänlaista hitaaseen ja "vapaaehtoiseen" etniseen itsemurhaan johtavaa pavlovilaista indoktrinaatiota siis.

On historian ivaa, että tarinan kolme valkoista naista, jotka pettivät oman rotunsa ja asettuivat "rauhantahtoisten" neekerimiesten puolelle, osasivat tuskin kuvittella minkälaisia seurauksia siitä koitui myöhemmin heidän sukupuolelleen. Eeppinen oikeus kenties?

In the United States in 2005, 37,460 white females were sexually assaulted or raped by a black man, while between zero and ten black females were sexually assaulted or raped by a white man.  What this means is that every day in the United States, over one hundred white women are raped or sexually assaulted by a black man.

Eipä ole syytä iloon mustia puolustaneilla aisankannattajillakaan:

Blacks commit more violent crime against whites than against other blacks." Forty-five percent of the victims of violent crime by blacks are white folks, 43 percent are black, 10 percent are Hispanic.  Blacks are seven times as likely as people of other races to commit murder, eight times more likely to commit robbery and three times more likely to use a gun in a crime.  "Blacks are an estimated 39 times more likely to commit violent crime against a white person than vice versa, and 136 times more likely to commit robbery." (If decent black folks have trouble hailing a cab, and they do, these numbers may help explain it.)  Black-on-white rape is 115 times more common than the reverse.
Jos joku kuvittelee, että kyseessä on vain amerikkalainen multikulturaalisesta yhteiskuntakokeilusta johtuva ilmiö, hän on väärässä. Jo suhteellisen pieni määrä ei-eurooppalaisia on johtanut myös Suomessa lukuisiin murhiin, joissa uhrina on suomalainen ja tekijänä ulkomaalainen:


Tarkastelujaksolla 2003-2011 yhteensä 17 ulkomaalaista joutui suomalaisen surmaamiksi. Näistä vain kuusi oli varsinaisia maahanmuuttajia (yksi somali, kaksi turkkilaista, kolme muuta). En muista, että yhdessäkään näistä tapauksista olisi todettu rasistista motiivia. Jos sellaisesta olisi ollut pieninkin epäilys, media olisi varmasti rummuttanut sitä herkeämättä.  Samalla aikavälillä 34 suomalaista joutui maahanmuuttajan surmaamaksi. Somalit tappoivat kaksi suomalaista, ryhmä "muut" kaksitoista. Kosovon albaanit tappoivat kuusi suomalaista. Luvussa lienee mukana Ibrahim Shkupollin tappamat viisi suomalaista. Kuka muuten muistaa vielä Sellon joukkomurhan, jonka media ja poliitikot ovat vaienneet kuoliaaksi? Shkupolli on sentään Suomessa tehtyjen joukkomurhien pronssisijalla heti koulusurmaajien jälkeen.  Totuus on siis se, että maahanmuuttajat ovat tappaneet kaksi kertaa niin paljon suomalaisia kuin suomalaiset maahanmuuttajia. Ja ainakaan suomalaisten tekemissä surmissa ei ole rasismista ollut hajuakaan.

Sen sijaan että
Yleisradiossa juutalaisten johtama mustien "kansalaisoikeustaistelu" kuvataan  yksinomaan myönteisessä valossa, pitäisi puolueettoman tiedonvälityksen kertoa myös sen pimeistä puolista ja salatuista motiiveista. Valkoisten olisi jo pelkän itsesuojelun vuoksi hyvä saada informaatiota siitä, minkälaisia seurauksia pakotetusta rotuintegraatiosta on seurannut myöhemmin yhteiskunnalle.


Linkki ohjelman tarkempaan esittelyyn, joka sisältää myös Yle Areenan linkin.


Professori Kevin Macdonald kertoo mikä juutalaisia motivioi ajamaan mustien integraatiopolitiikkaa kansalaisoikeusliikkeessä. Sen motiivina ei ollut niinkään hölmöille liberaaleille uskotellut "ihmisoikeudet", vaan vähentää heidän kanssaan kilpailevan valkoisen enemmistön valtaa. Amerikassa kyse on ollut nollasummapelistä: mitä enemmän valtaa valkoiselta enemmistöltä on otettu pois erinäisten lainsäädännöllisten kieroilujen avulla, on se samalla merkinnyt enemmän valtaa juutalaisille.






TV1, 10.7.2013, klo
22.05, Winnie Mandelan tarina


(Mrs Mandela) Avioituessaan vapaustaistelija Nelson Mandelan kanssa nuori Winnie ei tiennyt joutuvansa odottamaan miestään vankilasta 27 vuotta. Mitä Winnie itse koki ja tunsi noina pelon ja odotuksen vuosina? T: BBC

BBC:n historiallinen tv-draama edustaa hieman uudempaa valkoisten kansallismasokistien ja punaliberaalien luomaa myyttiä jaloista mustista ja paholaismaisista valkoisista. Tämän vyörytyksen eräs tarkoitus on peittää alleen Etelä-Afrikassa ja Zimbabwessa käynnissä oleva valkoisten kansanmurha. Se onnistuu ilman harhauttavaa apartheid-politiikasta kertovaa yksisilmäistä propagandaakin, sillä lännen valtamediat eivät uutisoi juuri koskaan siitä, mitä mustat tekevät valkoisille päivittäin Afrikan eteläisimmissä osissa. Kun asiasta ei kerrota uutisissa, sitä ei voi olla olemassakaan...

Ylen puhtoinen esittely ja linkki ohjelmaan tässä.

Jos lukijan luonto kestää, niin tästä linkistä voi alkajaisiksi katsoa ihq upean fantastisen sateenkaarihallinnon saavutuksia.