YLEN STASI-TYYLINEN PIKKUPIONEERI ANNA FISKAR

Pitkää ja kunniallista historiaa kantava puoluepoliittisesti sitoutumaton Suomalaisuuden liitto tiedotti tänään Facebook-sivullaan asiasta, joka alkaa olla kovin tuttu nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä. Pieni joukko korruptoituneen Järjestelmän subventoimia äärivasemmistolaisia on valittanut S-ryhmän helsinkiläisessä ravintola William K:ssa itsenäisyyspäivänä esiintyvästä isänmaallisesta mutta epäpoliittisesta folk-artisti Pyhä Kuoleman konsertista. Seurauksena oli tapahtuman peruuttaminen. Suomalaisuuden liiton toiminnanjohtaja Sakari Linden kirjoittaa mm. näin:

HOK-Elannon toimialajohtaja Jouko Heinosen mukaan suomenmielisen keikkamme esiintyjä Pyhä Kuolema ei vastaa HOK-Elannon arvoja "suvaitsevaisuudesta ja eri kansanryhmien yhteisymmärryksestä". Tämän vuoksi he haluavat perua koko keikan.

Mielestämme Jouko Heinosen väitteelle ei ole perusteita. Itsenäisyyspäivän suomenmielisen keikan tarkoitus on ollut koota isänmaallisia ihmisiä yhteen hyvässä, myönteisessä hengessä ja laulaa yhdessä suomalaiskansallisten laulujen klassikoita.  

Suomalaisuuden Liitolla on ollut koko ajan hyvä yhteisymmärrys HOK-Elannon henkilökunnan kanssa tapahtumamme myönteisestä luonteesta. Löytäessämme Pyhän Kuoleman esiintyjäksi niin me Suomalaisuuden Liitossa kuin William K:ssa etsimme taustatietoa esiintyjästä emmekä löytäneet mitään, mikä olisi estänyt hänen valintansa esiintyjäksi.  

Nyt kuitenkin heidän saamansa vihainen palaute on saanut heidät säikähtämään tervehenkistä suomalaiskansallista tilaisuutta. Kaikille päätöksille olisi kuitenkin oltava hyvät perusteet. Ne puuttuvat nyt täysin.

Tiedotteessa kerrotaan lisäksi, että Suomalaisuuden liitto haluaa selvittää konsertin peruuttamiseen johtaneet syyt perusteellisesti. Kuten arvata saattaa, todellisia järkeviä syitä ei löytynyt, mikä tuodaan ilmi järjestön toisessa tiedotteessa, jossa kerrotaan Suomalaisuuden liiton edustajan  ja HOK-Elannon edustajan välillä käydystä puhelinkeskustelusta. Suomalaisuuden liitto tiedottaa Facebook-sivullaan:

Suomalaisuuden Liiton edustaja keskusteli tänään puhelimitse HOK-Elannon edustajan kanssa. Puhelinkeskustelussa kävi ilmi, että keikan perumisen pääsyyt olivat seuraavat: - Moni henkilö oli valittanut keikasta sähköpostitse - Keikalla nostetaan esille suomalaiskansallista identiteettiä. Puhelinkeskustelun perusteella keikan perumisen syy ei siis liittyisi mitenkään esiintyjään. Vastausta siihen, mitä pahaa suomalaiskansallisen identiteetin esille nostamisessa on, emme saaneet. Olemme vielä vähän ymmällämme tapahtuneesta. Olemme pahoillamme. Yritämme vielä keksiä jotain uutta muotoa tapahtumallemme.

Äärivasemmiston suvaitsemattomassa painostuskampanjassa yllättävintä oli tällä kertaa se, ainakin yksi ilmiantajista, Anna Fiskar, kertoo asiasta omalla nimellään ja kuvallaan. Yleensähän nämä äärivasemmiston omia kansalaisiaan ilmiantavat tempaukset tehdään nilkkimäisesti anonyyminä. Ihan tavallisesta Siwan kassan duunarista ei tässäkään silti ollut kyse, vaan Fiskar on yllätys yllätys – Ylen työntekijä!  Koska nimi Anne Fiskar nyt tunnetaan, Yle Watch lahjoittaa hänelle vuoden 2016 Pavlik Morozov -palkinnon. Neuvostoliittolainen Morozov tunnettiin siitä, että hän pikkupioneerina toimiessaan ilmiantoi kommunistisen aatteen vuoksi omat poliittisesti epäkorrektit vanhempansa.

Ylessä työskentelävä anarkistinen
pipopää Anna Fiskar.

Eniten Fiskarin kaltaisia vasikoita löytyi DDR:stä, jossa Stasille työskennelleet "Hyvät ihmiset" ilmiantoivat omia sukulaisiaan, jotka eivät noudattaneet virallista kommunismia, joka nykyisessä länsimaisessa demokratia-ilveilyssä vastaa monikultturismia. Jäljelle jää vain kysymys, kuinka Anna Fiskarin kaltaiset kehtaavat katsoa itseään aamulla peiliin ja väittävät olevansa hyviä, rehellisiä, ja kunniallisia kansalaisia. Fiskarin suomalaisvihamielinen teko ei tule unohtumaan kansan muistista ellei hän sitten pyydä julkisesti anteeksi halpamaista ilmiantoaan ja tunnustaudu kullttuurimarxilaisten hyödylliseksi idiootiksi. Sitä ennen häntä voi perustellusti pitää Pavlik Morozov -palkittuna opportunistina.

Edellä sanotusta huolimatta Yle Watchissa ei ole sen kummempaa halukkuutta nostaa Anna Fiskaria tikun nokkaan, sillä hänen halpamainen toimintansa on sangen yleistä moralistisessa raivossaan kiehuvan äärivasemmiston  keskuudessa. Ainutlaatuista Fiskarissa on vain se, että hän Ylen propagandatehtaan palkkalistoilla on sen verran voimantunnossaan, että uskalsi tunnustaa julkisesti olevansa mielivaltaista poliiittista korrektiutta vaativa vasikka, joka haluaa rajoittaa eri mieltä olevien mielipiteen-, sanan- ja kokoontumisenvapautta. Vasemmiston ilmiantokulttuurissa on surullisinta, että se kuvastaa paljastavimmillaan millaiseen rappion tilaan se on vaipunut, pelkkään rääpimiseen ja sabotaasiin. Sillä ei ole yhteiskunnalle ja kansalle enää mitään annettavaa ja ainoat ketkä siitä vielä jotain irti saavat, ovat sen ideologiaa tekosyynä käyttävät kaunaiset vandaalit.

Tietenkin öyhöttävä alaluokka tarttuu asiaan, mutta heidänkin pitää ymmärtää, ettei vasemmistolle  myötämieliselle medialle saa antaa mahdollisuutta leipoa Fiskarista marttyyria. Trendiperseilevän light-vasemmiston Image-lehti ja Voima odottavat jo vesi kielellä, että ne saisivat syyn haastatella "viatonta toisinajattelijaa", joka "rohkeasti uhmasi väkivaltaista äärioikeistoa" ja sai siksi osakseen "tappo- ja raiskausuhkauksia". Sen jälkeen uhriutumiseen tarttuvat Yle ja Hesari, jolloin koko maan mediakenttä täyttyy "äärioikeiston" päivittelystä, vaikka todellinen syyllinen oli Fiskar ystävineen, jotka halusivat rajoittaa kansallismielisten kansalaisvapauksia.

Kävi miten kävi, mutta Fiskarin vetämisestä julkisuuteen hän voi syyttää vain itseään. Saattaa olla kunniatonta, että jostain konformistisesta kympin tytöstä, hieman naivista moraaliposeeraajasta, tehdään julkinen esimerkkitapaus vasemmistolaisesta lierosta vasikasta. Joka tapauksessa hegemoninen vasemmisto on tehnyt tästä pelistä jo niin kunniatonta, että sitä joutuu aina vain hämmästymään, kuinka se kykenee alittamaan kerta toisensa jälkeen nilkkimäisyytensä. Hegemonista asemaansa puolustava vasemmisto saa jatkossakin tottua siihen, että sen aloittamassa kulttuurisodassa kansallismielisiä vastaan se tulee saamaan myös itse iskuja. Jos nettipunakaartilaiset luulevat tällaisten häpeällisten painostusten olevan voittoja, he erehtyvät pahasti, joten he voivat jo nyt pyyhkiä kasvoiltaan pirullisen virneensä.

Kuten muissakin äärivasemmistolaisten räyhärääköjen painostuskampanjoissa, huolestuttavinta on se, kuinka helposti suuret instituutiot ja jopa kaupalliset toimijat alistuvat heidän totalitaristisiin vaatimuksiinsa. Luulisi edes yrittäjien ymmärtävän, että alistuminen äärivasemmistolle on sama kuin ampuisi itseään jalkaan, sillä juuri kaiken karvaiset sosialistit ovat aina halunneet rajoittaa ja jopa lopettaa yksityisen yritystoiminnan. Siksi ihmetyttääkin, että S-ryhmän verkkosivulla kansanvihollisille suodaan avoin tila ilkkua isänmaallisille samalla kun he kiittävät kaupparyhmän alistumista apurahakapinallisten painostukselle. Milloin kauppaketjuista on tullut tällaisia matelijoita, säikkyjä pelkureita, jotka ovat täysin vietävissä muutamien punaisten edessä, jotka harjoittavat halpamaista painostusta käyttämällä ehdollisen refleksin synnyttäviä koodisanoja kuten "natsi" ja "rasisti"?

Kyse saattaa olla siitä, että myös suuret kauppaketjut on mädättetty hegemonisilla muotiaatteilla. Tämä selittäisi sen, miksi S-ryhmä taipui niin nopeasti punaisten moralistiselle kiristykselle. Näköjään suurbisnes ja äärivasemmisto ovat löytäneet kulttuurimarxilaisuudessa toisensa taistelussa suomalaisuutta vastaan. Konkreettisesti tämä näkyy siinä, että Varainhoitoyhtö FIM:in ohjauksessa S-ryhmä sijoittaa miljoona euroa kehitysmaalaisten maahantulijoiden työllistämiseen ohi suomalaisten.

Sanomattakin on selvää, että esimerkiksi Suomen Sisu lopettaa viikottaiset illanistujaisensa S-ryhmän William K -ravintolassa, joka peruuttaa täysin lainkuulaisen Pyhän Kuoleman konsertin, vaikka esiintyjä ei ole syyllistynyt edes ääivasemmiston määrittelemiin "ajatusrikoksiin".