RAKELIN PUNAVIHREÄSSÄ KUPLASSA

Rakel Liekki ja Tiina Rosenberg -look

Yle TV2, 8.3.2016 klo 19:30 ja uusinta klo 23.50, Kioski: Rakelin kuplassa 

Tänään pohditaan sukupuolen moninaisuutta. Rakel Liekki kohtaa asiat ja ilmiöt kukkahattu tanassa ja telaketjut rasvattuina. Tiistaisin Kioski on rehellisesti Rakelin kuplassa. Rakel valtaa televisiosi joka tiistai klo 19.30. HD

Linkki sivulle ja ohjelmaan.


Tämä juttu menee pidemmän kaavan mukaan, koska Yle Watchin lukijat ovat pyytäneet kirjoittamaan analyysiä jo jonkin aikaa televisioissa pyörineestä Rakelin kuplassa -ohjelmasta. Katsojapalautteen perusteella ohjelma on erityisen hanakas ajamaan kulttuurimarxilaisesti värittynyttä identiteettipolitiikkaa. Yle Watch on katsonut Rakelin amatöörimäistä sooloilua muutaman jakson verran ja ohjelmasta on kirjoitettu myös yksi lyhyt In your face -arvio. Uusi arvio on paikallaan, sillä Liekin lempiaiheena oleva sukupuolisuus on ollut viime aikoina tapetilla poliittisessa keskustelussa eikä vähiten Persunuorten kannanoton vuoksi. 

Käyttämällä ohjelman nimessä itseironiaa Rakel Liekki pyrkii yhdessä taustatiiminsä kanssa vähättelemään Helsingin ydinkeskustaan tiivistyneen punavihreän kuplan hegemonista valtaa, jota se käyttää ohjatakseen julkista poliittista arvokeskustelua sille mieluisaksi. Punavihreän kuplan näkyvyys ja valta on monta kertaa suurempi kuin heidän lukumääränsä oikeuttaisi, mutta he eivät näe tätä mitenkään demokraattisen vallankäytön ongelmana, vaikka juuri he ovat kovaäänisimpiä puhumaan mm. demokratiavajeesta. He katsovat olevan ideologisen arvokeskustelun etujoukkoa, oikeassa olijoita, jotka pyrkivät vain sivistämään "taantumuksellista" kansan enemmistöä mm. maahamuutto- ja seksuaalikysymyksissä. Tämän vuoksi kansan enemmistön mielipiteillä ei ole merkitystä, koska ne ovat jo lähtökohtaisesti "vääriä" toisin kuin "valistuneiksi" itsensä korottaneella punavihreällä kulttuurimafialla. Näin maan hiljaiset, kuten se Pihtiputaan mummo ja sohvalla röhnöttävä demarieläkeläinenkin, pysyvät kiinni ajan hengessä ja tietävät miten asioista pitäisi ajatella seuraamalla Rakelin kupla -ohjelmaa.

Punavihreä lukeneisto – tärähtäneistö – ei pidä itseään kulttuurimarxilaisena, sillä heistä se tuntuu pelkästään poliittisen vihollisen antamalta haukkumanimeltä. Politiikan näkökulmasta on yhdentekevää millä täsmällisellä nimikkeellä tätä vaikutusvaltaista porukkaa kutsutaan, pääasia, että heissä tunnistetaan täsmälleen ne samat vastaavuudet kuin Herbert Marcusen esiin tuomassa länsimaisuuden repivässä kritiikkissä, kulttuurimaxilaisuudessa.

Punavihreät jälkimarxilaiset eli kulttuurimarxilaiset käyttäytyvät aivan samoin kuin Helsingin ydinkeskustan hipsterit, joille pahin loukkaus on saada hipsterin leima, sillä se alentaa heidät katurahvaan muottiin, jota he erikoisuudentavoittelullaan eli hipsteröinnillään yrittävät kaikien keinoin karttaa. Samalla tavalla yksikään punavihreä ei halua julistautua nykyjärjestelmän arvopohjaa mädättäväksi kulttuurimarxilaiseksi, sillä tästä epiteetistä huokuu ikävä moraalinen kierous. He pitävät itseään aidosti Hyvinä ihmisinä, joilla yhteiskuntamoraali on sisäsyntyistä hyväsydämisyyttä eikä tietoisesti harjoitettua Frankfurtin koulun kriittistä teoriaa. Heidän mielestään kulttuurmarxilaisuuden agenda vain sattuu olemaan samassa linjassa heidän arvomaailmansa ja poliittisten pyrintöjen kanssa; kyse on pelkästä sattumasta, eikä siitä, että he olisivat jo lastentarhasta saakka sosiaalistuneet hegemoniselle arvokasvatukselle, jonka ideat löytyvät kulttuurimarxilaisten älykköjen tuotannosta.

Yksilön vapautta ja biologiasta riippuumatonta "ainutlaatuisuutta" korostavat punavihreät jälkisosialistit ovat ottaneet identeettipolitiikan, etenkin rodun ja seksuaalisuuden, taistelutantereeksi, jossa halutaan raivata tietä itseään toteuttavalle yksilölle, jota eivät rajoita sen enempää traditiot, instituutiot kuin biologiakaan. 

Tämän kertainen Rakelin kuplassa -jakso kulkee aiemmin lähetettyjen ohjelmien polkua eli siinä käsitellään jälleen kerran sitä, kuinka upea poikkeava seksuaalisuus on ja kuinka tyhmä ja paha on enemmistö, joka ei anna degeneraattien oikuille samaa sosiaalista arvostusta kuin avioliitossa elävien jälkeläisiä tuottava heteroseksuaalisuus. 

Haastateltavaksi Rakel oli ottanut kliseiset seksuaalifriikit, joiden näsäviisasteleva kaikkitietävyys ja halveksunta valtaväestön maalaisjärkeen perustuvaa ajattelua kohtaan sai kriittisen katsojan päättelemään nopeasti, että kyseessä täytyy olla virkaheitot humanistiopiskelijat, marxisti-feministit ym. yhteiskunnan avittamat vasemmistoagitaattorit. On vaikea sanoa mistä näiden ilmestysten itsevarma omahyväisyys kumpuaa, mutta luultavasti he uskovat ihan aidosti olevansa jotain uskomattoman erikoisia tapauksia – joita he eivät tietenkään ole, vaan pelkkiä muotopuolia, jotka yrittävät saada jonkinlaista uskottavuutta jankuttamalla korruptoituneen akateemisen maailman pseodotieteellisiä gender-blender teorioita.

Esimerkiksi epämääräisesti transsukupuoliseksi itsensä määritelleen Kasperin puheet intersukupuolisuudesta ja sukupuolen määrittelemättömyydestä on vain tyhjällä käyvää feminististä jargonia, jossa akateemisen klikin itse keksimillä termeillä yritetään pyyhkiä pois biologiset ja lääketieteelliset tosiasiat. Wikipedia ei ole tieteellinen lähde, mutta sinne kirjoittavat lääketieteen ammattilaiset ovat todenneet yksimielisesti, että

Intersukupuolisuus on sukupuolisuuden kehistyspoikkeama, jossa yksilön sukupuolta ei voida yksiselitteisesti määrittää sukupuoliominaisuuksien avulla. Intersukupuolisella voi olla sekä mies -että naistyypillisiä sukupuolen tunnusmerkkejä, tai sukupuoliset tunnusmerkit voivat olla epäselvät. Intersukupuolisuuden aiheuttajana on yleensä geenimutaatio tai sukupuolikromosomien poikkeava määrä, mutta myös kehitysiässä tapahtuneet hormonitasojen poikkeamat voivat johtaa intersukupuolisuustiloihin. Intersukupuolisesta ihmisestä on vanhastaan käytetty myös nimitystä hermafrodiitti.

Se fenotyyppiä koskeva havainto, että ihminen ei ole mies tai nainen, ei ole todiste aidosta kolmannesta sukupuolesta, vaan se on osoitus sairaudesta. Siksi puhe jostain sukupuolien moninaisuudesta on silkkaa postmodernia mielettömyyttä. Yle Watchin bloggaaja Mikko Ellilä totesikin fb-päivityksessään, että

Jos inter- ja transsukupuolisia on väestöstä korkeintaan promille, niin se ei tietenkääan tarkoita sitä, että mies-nainen -jaottelu muuttuisi irrelevantiksi. Kaikki tietävät, että aina on ollut erilaisia syntymävikoja, kuten päästään yhteen kasvaneita kaksosia, down-lapsia, epilepsiaa, suulakihalkiota, verenvuototautia jne. Nämä ovat kuitenkin selkeästi poikkeuksia terveestä lapsesta ei joitain ominaisuuksia muiden joukossa, kuten sini- tai vihreäsilmäisyys. 

Kuinka ollakaan, Liekin haastattelema Kasper samaisti intersukupuolisuuden merkityksettömänä pidettyyn silmien värin ominaisuuteen, mikä taitaa olla kovinkin suosittu virheargumentti Setan militanttien keskuudessa. Oman lahkonsa näkökulmasta Kasper piti myös sukupuolenkorjausta täysin normaalina toimeenpiteenä, jossa ei ole sinänsä mitään ongelmallisuutta. Ikävä kyllä tämä lähinnä toimittajien arkipuheeseen levittämä termi on lähemmässä tarkastelussa pelkkää orwellilaista uuspuhetta, sillä useimmista tapauksissa sukupuolielmissä ei ole mitään vikaa, jonka vuoksi niihin puuttuminen kirgurin veitsellä on mutiloimista, vaurioittamista, ei korjaamista. Etenkin transsukupuolisessa vika onkin päässä eikä sukupuolielimissä, joten genitaalien silpomisen sijaan pitäisi yrittää löytää parannus sukupuoli-identiteetin häiriintymiselle. Monesti tämä on mahdotonta pysyvien geneettisten ja hormonaalisten häiriötekijöiden vuoksi, joten ainoaksi ratkaisuksi jää sairaan yksilön henkinen sopeuttaminen pysyvään epänormaaliuden tilaan.

Syy miksi Rakel Liekki oli tässä jaksossa niin tohkeissaan sukupuolen "moninaisuudesta", johtui Perussuomalaisten nuorten lippis-kampanjasta, jossa korostettiin miesten ja naisten sukupuolista eroa biologiselta pohjalta. Kampanja herätti välittömästi valtavaa peppukipuilua sukupuolisensitiivisissä valtavalemedioissa, etenkin Ylessä, Helsingin Sanomissa, Nyt-liitteessä ja Imagessa. Ohjelman asenteesta päätellen Rakel Liekki sai todennäköisesti pahimmat kilarit Persunuorten tiedotteen tästä lakonisesta kohdasta:

Luokittelu kahteen erilaiseen sukupuoleen on hyvin selkeä ja määrittyy suoraan geeneistämme. Kaikki meistä ovat yksilöitä, mutta viimeistään perimä kertoo, kumpaa sukupuolta olemme. Saamme isältä joko Y- tai X-kromosomin sekä äidiltä X-kromosomin. Näitä XY- tai XX-rakennuspalikoitaan ei kukaan ihminen voi kieltää eikä muuttaa, vaikka leikkauttaisi ulkoista olemustaan plastiikkakirurgian avulla millaiseksi tahansa.

Onhan se selvää, että näin vastaansanomaton totuus synnytti sosiaalisten konstruktioiden parissa puuhastelevissa mädättelijöissä valtavat itkupotkuraivarit, kun maailma ei olekaan sellainen kuin sen haluaisi perversseissä tasa-arvounelmissa olevan. Hesari yritti oikein poliittisesti korrekteilla tiedemannekiineilla muuttaa mustan valkoiseksi, mutta tiedetoimittaja Marko Hamilo kuittasi fb-seinällään nopeasti tutkijoiden löylyn lyömät väitteet:

Onpa taas taattua Hesaria tämä. Yksilön sukupuolen _ja sukupuoli-identiteetin_ määräytyminen kromosomin perusteella ei ollut perusnuorten pointtina vaan se, että ihminen kuuluu niihin lajeihin, jotka a) lisääntyvät sukupuolisesti ja b) näitä sukupuolia on kaksi ja c) ne eivät vaihdu yksilönkehityksen aikana eikä niitä määrää esimerkiksi lämpötila. Ihmisen kohdalla edes kielellisten käytäntöjen muuttaminen ei muuttaisi tosiasiaa, meillä on kaksi sukupuolta, piste.

Samainen tiedetoimittaja upotti Facebookissa 26.2.2016 sisäsiistiksi opetetun  toimittaja Markus Leikolan Imagessa ilmestyneen kolumnin retoriset valheet:

Markus Leikola: "Mutta leikitään vielä lopuksi, että luonto todella säätäisi asiat jollakin deterministisellä tavalla geenien pohjalta ja todellakin yhdenlaista geenikokoelmaa kantavalla ei saisi olla mitään erioikeuksia tai etuja toisenlaiseen geenikokoelmaan nähden. Silloinhan myös ihonväriin, rotuun tai muuhun vastaavaan perustuva kiintiöinti tulisi kieltää. Esimerkiksi toimeentuloturvan suuruuden tulisi olla kaikille samanlaista. On vain erigeenisiä ihmisiä. Ovatkohan perussuomalaiset nuoret tietoisia siitä, minkä Pandoran lippaan ovat tulleet avanneeksi vedotessaan geeneihin?" 

Onkohan Markus Leikola ymmärtänyt, että perussuomalaiset eivät ole rasisteja eivätkä seksistejä. Jos todella sukupuolia on epälukuinen määrä eikä rotuja ole olemassa, kuten meille nyt on kerrottu, vastoin ilmeisiä biologisia tosiseikkoja, niin sittenhän putoaa myös pohja pois sekä siltä ajatukselta, että olisi mitään havaittavissa olevaa syrjintää, koska ei olisi mitään ryhmiä, joiden edustajia voisi suosia tai syrjiä, eikä näin ollen mikään, mitä havaitsemme, voisi olla syrjintää tai rasismia. Toisaalta positiivinen syrjintä menettäisi myös perustan, koska emme voisi määritellä sitä mitenkään.

Tästä ei enää puutu kuin perussuomalaisten kampanja sen puolesta, että 2+2=4, että Maa kiertää Aurinkoa ja että Kuu ei ole juustoa. Eiköhän edistyneistö löydä niistäkin pöyristymisen aihetta ja todistaa matematiikan, astronomian ja elintarviketieteen professorien voimalla, että kaksi plus kaksi on viisi, että Maa on kaiken keskipiste ja että Kuu on emmentalia.

Persunuorten synnyttämä mediajulkisuus oli jälleen kerran näyte siitä, kuinka idealisminsa vangiksi jäänyt tärähtäneistö ei ole erkaantunut vain ns. tavallisesta kansasta, vaan myös itsestään selvistä tieteellisistä totuuksista. Täältä käsin on vaikea arvioida Rakel Liekin luonnontieteellistä tai edes yhteiskuntatieteellistä kompetenssiä, mutta meistä luku- ja kirjoitustaitoisista hän näyttää vain pelkältä perässähiihtäjiltä, jonka momentum meni jo, sillä nykyinen kulttuurihegemonia on vaihtumassa ja hänen toistamansa viralliset totuudet ovat olleet jo aikaa sitten so last season.

Annetaan loppukevennykseksi vielä puheenvuoro Mikko Ellilälle, jonka karnevalistinen näkemys vallitsevasta homofobia-keskustelusta kääntää asetelmat iloisesti päälaelleen: 

Olen joskus ajatellut myös sitä, että jos homofobia johtuu aina kaappihomoudesta, silloinhan homofobia on nimenomaan homojen oma ongelma, eikä kukaan hetero ole homofoobikko.

STILLER: EUROOPAN PITÄÄ AVATA RAJAT MUTTA EI ISRAELIN

Israelilla on oikeus puolustaa geenipooliaan, mutta ei valkoisilla eurooppalaisilla.

Yle TV1, 4.3.2016 klo 20:00, Pressiklubi 

Ääripäät, mitkä ääripäät? Vaikuttaako päätoimittajien jyrähdys julkiseen keskusteluun? Studiossa Elina Grundström, Reijo Ruokanen ja Jouni Tervo.

Kuulepa nyt Ruben Stiller, monomaaninen vitsisi, jossa kaikki liittyy siihen, että Suomi pitää täyttää mahdollisimman nopeasti kognitiivisesti haastellisilla Afrikan maahantunkeutujilla, alkaa pikku hiljaa jo väsyttää. Kuinka sinä okein kehtaat noukkia viikosta toiseen aina sen (j)uutisen, jonka saat koplattua maahanmuuttoon? Tällä kertaa studioissa on Julkisen sanan neuvoston uusi puheehnjohtaja Elina Grundstöm, tuo punavihreä muodollisesti pätemätön punavihreä khmeri, joka on ottanut tehtäväkseen jahdata vaihtoehtomedoita, koska ne paljastavat ikäviä tosiasoita, joista valemediat eli valtamediat eivät kerro.

Aika velikulta, mutta teikäläisiltähän tuo chutzpah sujuu. One law for them and other law for us. [juttu kesken, tulee päivitys kunhan YW on nähnyt ohjelman]
                                                           *******************************


Yle uutiset kertoi eilen tv-uutisissaan ja verkkosivuillaan, kuinka pumpulissa elävät suomalaisvihamieliset tahot saavat viha eli totuuspostia kansalaisilta. Eräs kansalaiskeskustelija kommentoi Ylen juttua tavalla, johon myös Yle Watch voi mielellään yhtyä:

Tämäkin lihava ja todennäköisesti myös alkoholisoitunut plösäys muka viestintäasiantuntija, joo-o. Ihan ovat BÄÄtoimittajatkin reagoineet asiaan, nyt kyllä ja jukra vieköön! Kuulepas possu: päätoimittajat ansaitsevat noin 20 000/kk mediasta riippuen, paljon joka tapauksessa. Jos ilmenee, että Yle, Mtv, HS, Hbl ym. eivät kerrokaan ihan kaikkea kaikesta, vaan jopa muokkaavat tietyn tyyppisiä uutisia tiettyyn suuntaan (jos oikeasti olet muutakin kuin vain lehtien satunnainen lukija, niin tiedät, että sanakikkailulla voi asiat saada näyttämään aivan muilta kuin mitä ne ovat), niin silloin alkaa BÄÄtoimittajankin palli heilua (useimmiten se, millä hän istuu, onkin hänen ainoa pallinsa). Tilanne on sama, jos levikit alkavat draamaattisesti pudota, kuten nyt on jo tapahtunut. MV sen sijaan on kerännyt itselleen mainostuloja (mainostajat kun menevät aina sinne, minne ihmisetkin), koska lukijamäärät kasvavat jatkuvasti. 

Maailman vanhin ja alhaisin temppu on yrittää syödä kilpailija pois väittämällä, että se valehtelee. Väittävätkö arvon BÄÄtoimittajat, että myös Daily Mail, Allgemeine Zeitung ja Jyllandsposten valehtelevat? Nimittäin näistäkin lehdistä voi lukea juttuja, joista mm. MV kirjoittaa. Hesarista, Kauppalehdestä ja Husiksesta niitä sen sijaan ei löydy! 

Edes nyt, kun valtamedia paskoo housuihinsa nopeammin kuin se niitä ehtii siivota, se ei voi olla rehellinen. Viimeiseen asti ja lakiin ja totuuteen (kas kun ei jumalaan) vedoten se yrittää pitää itsellään hiipuvan lukija-, kuulija- ja katsojakuntansa. Teillä on vielä mahdollisuus: myöntäkää avoimesti, että olette jutuissanne 90-luvulta asti järjestelmällisesti pyrkineet tukemaan yhteiskunnan monikulttuuristumista ja se on myös vaikuttanut paitsi juttujen laatuun, myös siihen, mitä ja mistä ylipäätään kirjoitetaan. Sitten teidän tulee mitä nöyrimmin pyytää lukijoiltanne, katsojiltanne ja kuulijoiltanne anteeksi ja luvata vastaisuudessa kertoa asioista totuus ja vain totuus, mitään lisäämättä, muuttamatta tai pois jättämättä. Silloin voisitte, ehkä, palauttaa menettämänne luottamuksen. Mutta ettehän te sitä tee, se olisi liian karvas pala nieltäväksi, eikö totta. 

En tiedä kumpi teitä BÄÄtoimittajia huolettaa enemmän: se, että menetätte lokoisan ja taloudellisesti tuottoisan suojatyöpaikkanne, vai se, että yhteisesti, mutta pienessä piirissä (ehkä Bilderberg), sovittu multikultiagenda valuu kuin kusi ränniin. Toki te voitte linjat kuumina soitella poliitikkokamuillenne ja pyytää sananvapautta kahlitsevia ja sensuuria lisääviä lakialoitteita, mutta ne eivät kovin kauas kanna - korkeintaan ensi vaaleihin! Vaikka en ole ennustaja, niin rohkenen sanoa: tämän taistelun te häviätte!

                                  

A2 TURVATTOMUUS-ILTA – MERKITYKSETÖNTÄ OHIHUUTELUA

Maamme virallinen toisinajattelija Pentti Linkola kirjoitti parikymmentä vuotta sitten, että se mitä hän haluaa kirjoillaan vähiten saavuttaa, on "herättää keskustelua". Hänen mielestään tyhjäkäyntiä käyvillä loputtomilla keskusteluilla ei saavuteta modernissa "demokratiassa" mitään ja että se on useimmiten vain tekosyy olla siirtymättä tekoihin, poliittisiin ratkaisuihin.

Tämä Linkolan ajatus tuli mieleen, kun Yle tv 2 lähettää tänään A2 Turvattomuus-ilta keskusteluohjelman. Yle Watch katsoo, että tietyissä kansan olemassaoloa koskevissa elintärkeissä kysymyksissä kuten maahanmuutossa, jatkuva mihinkään johtamaton keskustelu, palvelee vain suomalaisvihamielisiä voimia, jotka saavat näin lisäaikaa maan täyttämiseksi muukalaisilla. Sitten kun maahantunkeutujat muodostavat enemmistön kantaväestöön kuuluvien Unelmoijien kanssa, keskustelut voidaan lopettaa, sillä Lopullinen ratkaisu suomalaisten kohdalla on jo tapahtunut.

Yle TV2, 2.3.2016 klo 21:30, A2-ilta: Turvattomuus-ilta  

Huoli maahanmuutosta voimistuu. Turvapaikanhakijat ja marssivat katupartiot herättävät ahdistusta. Mielenosoituksissa huudetaan rajoja kiinni tai vastustetaan rasismia. Romahtaako arvomaailmamme, säilyykö tolkku? HD

Yle Areena.

Jo ennalta tämä toistensa ohihuutamis-sirkus on herättänyt älämölöä somessa ja valtamediassa. Eniten keskustelua on herättänyt (sic) kutsuttujen vieraiden valinnat, josta kertoo MTV3  uutisessaan  Ylen A2-vierasvalinnalle sataa kritiikkiä: Kaksi kansanedustajaa perunut tulonsa. Suojavärinsä turvin suomalaisia mollaavat punavihreät ammattipöyristyjät Jani Toivola ja Nasima Razmyar jäivät ohjelmasta pois, koska mukaan oli kutsuttu myös sionistisen ja islam-kriittisen Finnish Defence Leaguen (FDL) puheenjohtaja Jukka Ketonen. 

Toivolan ja Razmyarin mielenosoituksellinen poisjääminen kertoo heidän prinsessa-asenteesta, jossa vain he saisivat päättää ketkä vastapuolta voivat edustaa. Yleensä Yle onkin ollut sensitiivinen suvaitsevaisen tärähtäneistön toiveille, sillä sen keskusteluohjelmiiin on lähes poikkeuksetta kutsuttu Hyvien ihmisten se parhain ja filmaattisin osasto, kun taas maan suolan edustajiksi on valittu tarkoituksella se öyhöttävin väki. Lisäksi punavihreään kuplaan kuuluvien lukumäärä on ollut keskusteluohjelmissa aina suurempi kuin maan hiljaisen enemmistön edustajien, jonka vuoksi myös keskustelua on käyty pitkälti heidän johdollaan. Koska Yle Watchin toimitus ei viitsi tuhlata illan viimeisiä tunteja mokomaan keskustelufarssiin, toivoo blogimme että lukijat kommentoisivat ohjelmaa kommenttiosastolla. 

VALTAMEDIAN PÄÄVALEHTELIJOILTA VETOOMUS

Valtamedioiden päätoimittajat ovat allekirjoittaneet tänään julkaistun julkilausuman "luotettavan median" puolesta "valemediaa" vastaan. Julistuksen lisäksi Yle yrittää jutussaan Päätoimittajat vetoavat luotettavan median puolesta – "Emme salli, että journalisteja vaiennetaan painostamalla" perustella, miksi tällainen "hätätilan" julistus on tarpeen.
 
Suurten medioiden paniikista kielivä reaktio on osoitus siitä, että päätoimittajat koettavat vimmaisesti karistaa epäilyt omasta kelvottomuudestaan osoittamalla syyttävän sormensa toisaalle. Mikäli valtamedia olisi tiedonvälityksen uusjaossa syytön uhri ja pelkästään totuuden asialla, ei sen tarvitsisi tehdä asiasta erillistä numeroa. Pömpöösi julistus kertoo omalla surullisella tavallaan siitä, että helisemässä olevat valtamediat ovat menettäneet suhteellisuudentajunsa, kun ne laskevat alleen muutamasta pilkkakirjoituksesta ja Ylen tomittaja Jessikka Aron narkomaanitaustan paljastamisesta. 

Internetistä löytyy myös valtava määrä sivustoja, joissa kiistetään fysiikan peruslait, mutta tiedeyhteisöllä ei ole tarvetta käydä niiden kanssa mutapainia, sillä kiistämättömät luonnontieteen faktat puhuvat omaa kieltään. Miksi sitten suuret mediatalot haluavat kärhämöidä marginaalisina ja "hörhöinä" pitämiensä MV-lehden, Magneettimedian ym. kanssa?

Siksi, että varsinkin MV-lehti uhkaa valtavalla lukijamäärällään vakiintuneiden medioiden uskottavuutta ja jopa bisnestä. Syy tähän on yksinkertainen: niin sanonut vaihtoehtomediat, joita valtamediat kutsuvat törkeästi valemedioiksi, täyttävät sen tiedonvälityksen aukon, jonka vakiintuneet julkaisut ovat synnyttäneet. Toisin sanoen valtamediat eivät kerro kansalaisille kaikkea ja tämä näkyy etenkin maahanmuuttokysymyksen ja erilaisten identiteettivähemmistöjen toilailujen suhteen. Mikäli vaikutusvaltaisimmat mediat Yle ja Helsingin Sanomat harjoittaisivat avointa ja rehellistä tiedonvälitystä, ei vaihtoehtomedioille olisi alun alkaenkaan syntynyt markkinarakoa.

Päätoimittajien hurskastelu siitä, että he ovat vastuullisia eivätkä julkaise harhaanjohtavaa tietoa, ei ole muuta kuin päin naamaa sanottu valhe:

Meillähän ei ole muuta asetta kuin meidän kynämme. Pyrimme oikaisemaan vääriä tietoja, missä niitä sitten esiintyykin. Me korjaamme valheita ja vääriä lausuntoja. Samalla huolehdimme siitä, että meidän omissa välineissämme journalismi on niin totuudenmukaista kuin se vain voi olla.

Helsingin Sanomista tulee heti mieleen parikin törkeää valhetta, joita ei ole oiottu, vaan ne ovat jääneet elämään omaa eläämänsä punavihreän kuplan urbaanitaruissa. Jokunen vuosi sitten lehti uutisoi vaarallisesta "rasistisesta välikohtauksesta", jossa valkoinen keski-ikäinen mies olisi tönässyt somalitytön junasta Espoon Keskuksessa. Tapaus oli ilmiselvä uutisankka, sillä aseman turvakameroista ei löytynyt mitään aineistoa, joka olisi tukenut "rasismin uhrien" väitettä. Helsingin Sanomat ei kuitenkaan koskaan kyseenalaistanut tarinaa, vaan se elää edelleen vahvana niiden mielissä, jotka haluavat uskoa, että suomalaisten väkivaltainen rasismi on arkipäivää.

Toinen, koomisiakin piirteitä saanut tapaus, sattui vuonna 2013, kun Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat kertoivat sankarineekeri Rickystä, joka nöyryytti rasistia bussissa. Tarina paljastui nettitiedustelijoiden ansiosta nopeasti pelkäksi Rickyn kertomaksi Like a boss -saduksi, jonka hän oli pienin muutoksin lainannut tunnetusta tarinasta, jota oli viljelty jo vuosia internetissä. Sekä HS että IS eivät kuitenkaan palanneet aiheeseen, vaan ne odottivat, että kansalaiset unohtaisivat kiusallista epäilystä saaneen jutun. Tapaus jäi kuitenkin historiankirjoihin, sillä Rickyn sympatiaa kerjännyt huijausyritys analysoitiin monissa foorumeissa kuten Hommassa:

Rickyn mukaan rasisti pyysi anteeksi kovaäänisesti bussin keskiosassa kaikkien katsoessa ja sen jälkeen kaikki taputtivat. Ei voi olla mahdollista että vaikka Hesari on etsinyt todistajia kissojen ja koirien kanssa niin yksikään matkustaja ei ole ilmoittautunut ennen 13-v Mikaelia eikä voi olla mahdollista että bussikuskia ei ole löytynyt, vaikka bussiyhtiö on soittanut jopa osan kuljettajistaan läpi. 

Minun tekemäni johtopäätökset: Ricky halusi elvistellä kavereilleen keksityllä tarinalla ja sitten tilanne karkasi käsistä koska suomalaiset toimittajat ja monikulttuurifanit haluavat niin kiihkeästi ja pakkomielteenomaisesti löytää suomesta rasismia ja Rickyn tarina oli niin täydellinen uutinen heille. Ensin mietin, että Mikael saattaa olla jonkun Rickyn kaverin pikkuveli jonka hän on värvännyt "silminnäkijäksi" ettei hän leimaudu valehtelijakseen loppuelämäkseen vähän niinkuin arvuuttelen että onkohan feikiksi paljastunut sähköpostia lähetellyt "bussikuskikin" Ricky tai Rickyn kaveri. Mutta sitten tajusin, että Mikael EI voi olla Rickyn keksimä silminnäkijä koska ero Rickyn kertomukseen FST5:n X3M-tv ohjelmassa on niin järkyttävän suuri että siinä ei ole mitään järkeä, joten Mikael on mielestäni todennäköisesti jonkun Hesarin toimittajan mielikuvituksen tuotetta Hesarin maineen pelastamiseksi ja toimittajien täydellisen nolaantumisen estämiseksi. Toinen vaihtoehto on että Hesari haluaa tulla vedätetyksi tässä asiassa (jonkun monikulttuurifanaatikon toimesta) monikulttuurifanituksen edistämiseksi ja Hesarin maineen suojelemiseksi. 

Tästä opimme minun mielestäni että: 1. Edes Hesarin toimittajat eivät katso FST5:ttä 2. Hesarin toimitttajien harkintakyky ja faktojen selvittämiskyky ja lähdekritiikki ja lähteiden vertailu on niin surkeaa että he kompastuvat omiin valheisiinsa tai nielevät toisten valheet näinkin yksinkertaisessa asiassa. Milloin suomi saa oikean median josta kaikki propagandistit potkitaan mäkeen ja jonka tärkein tavoite on kertoa kaikki uutiset ja kaikki yksityiskohdat kaikissa uutisissa? 3. Monikulttuurisuusfanitus on Hesarin toimittajille niin tärkeä osa heidän minäkuvaansa että he tekevät melkein mitä vain että mikään monikulttuuriin, maahanmuuttajiin tai median lietsomaan rasismi-hysteriaan liittyvä asia tai henkilö ei joudu naurunalaiseksi. 4. Hesarin toimittajat eivät arvosta totuuden kertomista pätkän vertaa ja he ilomielin tuhoavat vaikka Helsingin Sanomat yrityksenä täysin kunhan vain saavat levittää omaa monikulttuurifanaattisuuttaan. 

Päätoimittajien julistus kertoo karmeaa kieltä siitä, kuinka eksyksissä he ovat nykymaailmassa ja varsinkin vailla ymmärrystä, miten ns. tavallinen karvalakkikansa on kommunikoinut iät ja ajat mm. politiikasta ja julkkiksista:

Suomalainen keskustelutapa on muuttunut nopeasti. Eritoten sosiaalisessa mediassa solvaaminen, halventaminen, mustamaalaaminen ja suoranainen valehtelu ovat arkipäiväistyneet. Mediaksi itseään nimittävät tahot myrkyttävät yhteiskunnallisen keskustelun ja yhteiskunnan ilmapiirin johtamalla yleisöä tahallisesti harhaan valheellisilla viesteillään. Hyvän maun ja soveliaisuuden rajat on jo aikaa sitten ylitetty.

Mikään ei ole muuttunut paitsi se, että punavihreässä kuplassa elävä vähemmistö, joka yrittää yksinoikeudella ylläpitää julkista keskustelua, on somen ja vaihtoehtomedian kautta päässyt tutustumaan siihen kansaosanaan, joka kävi ennen keskustelua Esson baarissa ja viime vuosikymmenellä Suomi24:ssä. Yleensä länsimmaissa on tavattu ajatella, että tavallisten kansalaisten pääsy osalliseksi julkiseen keskusteluun on edistämisen arvoinen asia ja suiden tukkiminen puolestaan perusarvojen vastaista. Siksi päätoimittajien rehavastelu, että he haluavat olla demokratian ja sananvapauden tukipilareita vaatimalla sensuuria kansan syvien rivien epäkorrektille puheelle, on vähintään kummallinen.

Julistuksessa esitetty vaatimus, että "emme salli, että journalisteja vaiennetaan painostamalla" on tekopyyhydessään jo omaa luokkaansa. Ylen toimittaja Jessikka Ahon huumetaustasta kertominen MV-lehdessä oli täysin laillista. Siinä ei ollut mitään painostusta, vaan pelkkiä faktojen esittämistä. Yle ja muut suuret mediat ovat tehneet poliittisista syistä lukuisia vastaavia paljastuksia henkilöistä, jotka eivät vastaa heidän arvomaailmaansa. Esimerkiksi Yle on kertonut MV-lehden omistajan Ilja Janitskin rikoksista, jotka ovat paljon vanhempia kuin Ahon, mutta mediajätti ei ole nähnyt niiden julkistamisessa moraalisesti mitään väärää tai "painostamista". Verorahoilla kustannettu ja koko kansaa palveleva Yle ei ole kuitenkaan paljastunut monikulttuurisuuteen myönteisesti suhtautuneiden vihreiden ja vasemmistoliittolaisten nimiä ja puoluetaustaa. Eräs törkeimmistä pimityksistä oli äidiltään 72 000 euroa kavaltanut vihreiden kaupungivaltuutettu ja Itä-Suomen yliopiston tutkija Päivi Harinen. Asiasta raportoi perinpohjaisesti Yle Watch lokakuussa 2014. 

Miksi kansalaisten pitäisi kaiken tämän valtamedian kieroilun jälkeen kuunnella lakki kourassa, mitä päätoimittajaherrat meiltä vaativat? Eikö asian pitäisi olla pikemminkin niin, että nämä päävalehtelijat ottavat itse lakin nätisti kouraansa ja kuuntelevat mitä sanottavaa on kansan ääniksi ryhtyneillä vaihtoehtomedioilla.

OSCAR-GAALA JÄLLEEN KULTTUURIMARXILAISEN PROPAGANDAN RIEMUJUHLA

Kuka hallitsee Amerikkaa?

Yle uutiset tv:ssä, radiossa ja verkossa on kertonut näyttävästi viime öisestä Yhdysvaltain elokuva-akatemian järjestämästä Oscar-gaalasta. Tänään koko gaala näytetään Teemassa uusintana:

Yle Teema, 29.2.2016 klo 20:00, Oscar-gaala 2016

Vuoden tärkein elokuva-alan tapahtuma Oscar-gaala 2016 Hollywoodista pikauusintana. Ohjelmassa on suomenkielinen tekstitys. HD Äänitekstitys: suomi.

Vielä 1970- ja 80-luvulla neuvostoystävällinen Yle nyrpisteli nenäänsä "länsimaista rappiota" promotoivalle Oscar-gaalalle, mutta kommunismin romahduksen jälkeen Vasemmistorannikon (Kalifornian Left-Coast) kulttuurimarxilaisuus on alkanut maistua yleläisistä suorastaan herkulliselta, jonka vuoksi gaaloissa esitettyjä punaliberaaleja puheenvuoroja on ylistetty kritiikittä.

Liberaalijuutalaisten kiistatta hallitseman Hollywoodin valkoista väestöä vastaan suunnattu audiovisuaalinen viha ja rasismi on jo pitkään ollut unelmatehtaan maan tapa. Viimeksi pari vuotta sitten parhaan elokuvan palkinnon sai valkoisia demonisoiva orjasatu 12 Years of Slave. Hyvässä muistissa ovat myös heprealaisten elokuvamogulien kädestä syövän kultapoju Quentin Tarantinon viimeisimmät elokuvat Django Unchained (2012) ja The Hateful Eight (2015), joiden sadistinen rasismi valkoisia kohtaan meni läntisen maailman valtamedioissa pelkällä olankohautuksella. Havainto kertoo pelottavalla tavalla siitä, kuinka "meidän" mediaeliittimme on normalisoinut eurooppalaisiin kohdistuvan rotuvihan ja kaunan.

Kuten aikaisempinakin vuosina, Oscar-gaalassa valitut elokuvat ja esitetyt puheenvuorot vahvistivat samaa uusmarxilaista identiteettipolitiikkaa, jonka riepomana koko sivilisaatiomme on ollut 1960-luvulta saakka. Silti kriittinen median seuraaja ei voi olla hämmästymättä millaisiin mittoihin esimerkiksi rasismista vinkuminen meni Oscar-gaalassa tänä vuonna. Tästä kertoo Ylen juttu Näkökulma: Oscar-juontajan syyttävä sormi löysi kohteensa – valkoinen yleisö vaivaantui, jossa juontajaksi valittu musta näyttelijä Rick Rock valitteli Hollywoodin "rasismia". Onhan se aikamoista rodullista syrjintää päästää musta mies haukkumaan miljardiyleisölle valkoisia rasisteiksi!

Ylen toimittajat Janne Sundqvist ja Jenni-Maarit Koponen komppaavat Rick Rockia kun he kirjoittavat, että valkoihoisille näyttelijöille tarjotaan enemmän kiinnostavia rooleja vakavammissa, Oscar-kelpoisissa elokuvissa. Tosiasia kuitenkin on, että 12% Yhdysvaltain väestöstä edustaville mustille annetaan reilusti enemmän näkyvyyttä elokuvissa kuin heidän lukumääränsä oikeuttaisi. Vapaassa kilpailussa määrä olisi huomattavasti alhaisempi, mutta punaliberaalissa Hollywoodissa mustille on annettu epäreilusti valtava kiintiö rooleja, joita he eivät omin voimin ja kyvyin saisi ja tämä vain ideologisista syistä. Lisäksi mustien esittämät roolit ovat hyvin positiiivisia; tv-sarjoissa ja elokuvissa he esiintyvät mm. lääkäreinä, matemaatikkoina ja tietokoneneroina, siis tehtävissä, joita heitä löytyy äärimmäisen vähän tosielämässä. Sen sijaan roistojen ja vastenmielisten tyyppien roolit on "annettu" lähes pelkästään valkoisille miehille. Rock on toki oikeassa siinä, että Hollywoodissa todella on etnistä suosintaa, mutta hän nimeää sen kohteet poliittisesti korrektisti täysin väärin. Juutalaisten ylivallasta Hollywoodin omistajina, tuottajina ja näyttelijöinä ei uskalla puhua kukaan, sillä se tietäisi välitönä boikottia kuten kävi Marlon Brandolle ja Mel Gibsonille.

Valkoisia ei-juutalaisia vastaan hyökkäsi myös Alejandro González Iñárritu, joka palkittiin gaalassa parhaana ohjaajana The Revenant -elokuvasta. Puheenvuorossa hän julisti valheellista liberaalia latteutta, että "meidän" on päästävä irti rotuajattelusta (hän käytti sanaa tribal eli heimo, mutta Yle oli kääntänyt sanan roduksi), sillä puhe ihonväristä on yhtä olennaista kuin puhe hiusten pituudesta. Etnisyyden ja yhteisöllisten juurien pitämistä merkityksettöminä ja niiden redusoiminen pelkkään ihonväriin on röyhkeää valhetta, jonka jokainen täysjärkinen käsittää pelkäksi sentimentaaliseksi marxilaiseksi sanahelinäksi. Tieteellisiin julkaisuihin viittavassa jutussaan bloggaaja Tuonen Joutsen kirjoittaa:

Etnisyys menee ihoa syvemmälle. Jos otetaan vaikkapa 2 ryhmää, itä-aasialaiset ja Saharan eteläpuoliset afrikkalaiset, ovat heidän ulkoiset eronsa jo huomattavat. Kun ryhdytään katsomaan pintaa syvemmälle, löytyy lisää eroavaisuuksia: mustaihoisilla sirppisoluanemia on tyypillinen sairaus, kun taas itä-aasialaisilla sitä ei ilmaannu juuri lainkaan. Mustaihoisten lihakset ovat myös erilaiset. Heidän lihaksensa sisältävät enemmän nopeasti jännittyviä soluja, mikä on osin syynä afrikkalaisten urheilumenestykselle. Itä-aasialaisilla on kehossa paljon vähemmän alkoholia pilkkovaa entsyymiä kuin afrikkalaisilla, joten he humaltuvat nopeammin. 

(...) Keskimääräinen ÄO on kaikkien keskiarvojen tavoin ryhmille pätevä, ei yksilöllisesti pätevä. Jokaisessa ryhmässä on omat huippuyksilönsä, eikä pelkän rodun perusteella voi tietää, mihin kohtaan älykkyyden kellokäyrää kukin sijoittuu. Vaikkapa syyrialainen, jonka ÄO on 100, on oman ryhmänsä huippuyksilöitä, koska heidän keskiarvonsa on n. 83. Suomalaisella taas 100 olisi vain keskimääräinen tulos, ja ashkenasi-juutalaisella se olisi ryhmän keskitasoon nähden huono tulos. Somalien keskiarvoälykkyys 68 taas laskettaisiin suomalaisella lapsella jo kohtalaisen vakavaksi henkiseksi jälkeenjääneisyydeksi, ja lapsi ei mitenkään pärjäisi tavallisessa koulussa.

Oscar-gaalan seuraaja ei voi tuntea kuin hämmentynyttä hilpeyttä Alejandro González Iñárritun lausunnon vuoksi. Tämä Gutmensch valittaa mustan Rick Rockin tapaan Hollywoodin rasismista, vaikka samalla tuo nimenomainen "rasistinen elokuvateollisuus" palkitsee hänet gaalassa, jossa hän voi vapaasti syyttää valkoisia rasismista. Meksikolaisohjaajalle kommunistinen toive rotuajattelusta luopumisesta koskee arvatenkin vain valkoisia, sillä hän on tuskin vaatimassa, että meksikolaisten ja juutalaisten pitäisi luopua etnosentrisyydestään. Ilmeisesti hän ajattelee, että rasismista päästäisiin, jos vain valkoiset tekisivät kollektiivisen itsemurhan, vaikka jo nyt tiedetään, että esimerkiksi latinot, aasialaiset ja afro-amerikkalaiset tappelevat keskenään kiitettävästi ilman valkoisiakin. Valkoisten puuttuessa rasismi vain jatkuisi entistä räikeämpänä, koska poliittisen korrektiuden näkyvimmät saarnaajat olisivat poissa.

Elokuvateollisuuden toinen mädättävän identiteettipolitiikan tukijalka, poikkeava seksuaalisuus, näkyi sekin vahvana gaalassa, sillä parhaan naissivuosan palkinnon sai odotetusti (heh)  Alicia Vikander transsukupuolisuudesta kertovasta Tanskalainen tyttö -elokuvasta. Ylen miehimys-toimittaja Jussi Mankkinen ei malta olla haastattelamatta homoseksuaali Ian McKelleniä, jolta hän saa mielipiteet, jotka hän voisi itsekin allekirjoittaa. Jutussa Taru sormusten herra- elokuvan tähti: Homofobia on Hollywoodissa yhtä iso ongelma kuin rasismikin  McKellen vaatii vallanhaluisen homoliberaalin tavoin lisää homostelua Hollywoodiin. Koska homot ovat olleet jo pitkään Hollywoodin valtavirtaa, tarvittiin tällä kertaa uusia perverssiyden rajanylityksiä, jolla hieroa konservatiivisen väestönosan naamaa:

Tänä vuonna Oscar-ehdokkaana on ollut myös tapahtuman historian ensimmäinen transsukupuolinen henkilö. Racing Extinction- dokumentissa kuultavan Manta Ray- laulun esittää Anohni eli Antony and the Johnsons- yhtyeessä vaikuttanut Antony Hegarty.

Upean voimaannuttavaa ja miehiä kyykyttävää feminismiäkään ei unohdettu. Kuusi Oscaria rohmunnut Mad Max: Fury Road sai kehuja viihteellisestä elokuvallisuudestaan, mutta ennen kaikkea tiedostava väki kuten Ylen toimittaja kiitti sitä sen sisällöstä ja moitti valitsoijoita:

Elokuvan feministinen näkökulma olisi ansainnut tunnustuksen. Valitettavasti toimintaelokuvaan sisällytetty yhteiskunnallisuus ei näyttänyt joko riittäneen tai avautuneen äänestäjille.

Entä se "paras" elokuva? Sellaiseksi valittiin katolisen kirkon pedofiiliskandaalista kertova draama Spotlight. Tunteisiin vetoava elokuva sai myös palkinnon alkuperäisestä käsikirjoituksesta. Juutalaisten tuottama, valkoisten kristillisyyttä demonisoiva elokuva, oli melko ennalta arvattava valinta Oscar-voittajaksi. Olisi vaikea kuvitella, että heprealaisten miehittämä Amerikan elokuva-akatemia palkitsisi elokuvan, jossa kerrottaisiin muslimien lapsiavioliitoista tai New Yorkin rabbien tekemistä pedofiilisistä raiskauksista. 

Valkoisille vihamielisen rotukysymyksen ja perverssiyden normalisoinnin lisäksi Amerikan elokuvasäätiön kolmas suosikkiteema on ollut holokausti, eikä se jäänyt tälläkään kertaa huomioimatta. Tämän vuoden holokausti-exploitaatiosta vastasi unkarilainen elokuva Son of Saul, joka sai parhaan vieraskielisen elokuvan palkinnon. László Nemesin "koskettava elokuva" kertoo Auschwitzin keskitysleirin vangista, joka uskoo löytäneensä keskitysleirin uhrien joukosta poikansa ruumiin.

Näin tuli pantua tämän vuotinen Oscar-gaala pakettiin, jonka sisältö oli eurooppalaisten intressille entistäkin myrkyllisempi. Jotain hyvääkin on sentään tapahtunut, sillä amerikkalainen suuri yleisö alkaa olla jo kypsä näiden hyväosaisten hyväkkäiden moraaliposeeraukseen (puolen tusinaa lentokonetta omistava Leonardo di Caprio puhui ilmastonmuutoksesta ja huoran pukuun tälläytynyt Lady Gaga saatteli lavalle yliopistojen raiskausten uhreja):

Räväkästä juontajasta huolimatta gaala oli tunnelmaltaan vaisu. Sama vaivasi viime vuoden Oscareita, jolloin gaalan katsojaluvut olivat Yhdysvalloissa huonoimmat vuosiin. Parhaimmillaan Oscareista välittyvä elokuva-alan yhtenäisyyden tunne puuttui tänä vuonna kokonaan.

Syventävää analyysia Oscar-gaalan poliittisesta luonteesta voi lukea Edmund Connelyn tuoreesta artikkelista Jeff Gates Revisited: Deception at the Oscars.

Yle TV1. 29.2.2016 klo 20:00, MOT: Raiskaaja voittaa hovissa 

MOT tutki yli 500 raiskaustapausta. Hovioikeuksissa tuomiota useammin lievennetään ja harvoin kovennetaan. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Linkki Yle Areenaan.

Ylen verkkosivujen jutut Yle selvitti: Yli sata turvapaikanhakijaa epäiltyinä seksuaalirikoksesta – joukkoraiskauksia kaksi, perättömiä tapauksia useita ja Perättömät raiskaushuhut poliisin riesana – "Turvapaikanhakijoista ilmoitetaan herkemmin kuin muista" pyrkivät antamaan lisätukea MOT-ohjelmassa esitetyille tilastotiedoille.

Ensin mainittu uutinen väittää, että Ylen selvityksen mukaan turvapaikanhakijoiden osuus kaikista seksuaalirikosepäilyistä on ollut tähän mennessä 7–8 prosenttia. Pieneltä näyttävä prosenttiluku on kuitenkin valtava, kun 32 000 turvapaikanhakijan määrää verrataan Suomen aikuisiässä olevaan noin parimiljoonaiseen miesväestöön. 

Prosenttikikkailun suurin harha syntyy kuitenkin siitä, että se jättää huomioimatta maassa muulla kuin turvapaikanhakijan statuksella oleskelevat Euroopan ulkopuoliset ulkomaalaiset, joista osalla on jopa Suomen kansalaisuus, jonka vuoksi heidän tekemisensä menevät suomalaisten piikkiin. Mikäli kaikkien etnisesti ei-valkoisten raiskaukset laskettasiin yhteen, niiden määrä olisi 35-40 % kaikista raiskauksista ja puska- ja joukkoraiskauksista jopa 90-98%.

Jälkimmäisessä Yle-uutisessa pyritään puolestaan vähättelemään ulkomaalaisten raiskauksia ja vihjataan, että heitä vastaan nostetut perättömät ilmoitukset olisivat rasismin motivoimia, mikä saa puolestaan Meillä on Unelma -porukassa samppanjapullot poksahtelemaan. Tosiaan, kaataa vain itselleen, sillä kylmä tosiasia on, että eräät naiset tekevät perättömiä raiskausilmoituksia riippumatta syytetyn etnisestä taustasta. Ylessä ei näytetä tuntevan tuskaa siitä, että naiset tekevät perättömiä raiskausilmoituksia suomalaisista miehistä, vaan ilmoitukset muuttuvat ongelmaksi vasta sitten kun ne koskevat ulkomaalaisia.

YLEN ASIANTUNTIJA: KANSA EI VIELÄ TIEDOSTA, ETTÄ ISLAM ON RAUHANUSKONTO

Aukottomien aatejärjestelmien tapaan monikultturismissa pääväittämät muutetaan takaisin uskottaviksi, kun uusi tieto tai pelkkä arkitodellisuus uhkaa kumota sen alkuperäiset premissit. Tätä metodia kutsutaan ad hoc -ratkaisuksi eli tavaksi, jolla hypoteesin kohtaamat ongelmat yritetetään pelastaa varta vasten keksityillä hätäratkaisuilla.

Yhteiskunnan valtaideologiaksi salakuljetetun monikultturismin pää-äänenkannattajana toimi kansalaisten verotuksella kustannettu Yleisradio, joka yrittää uutisjuttussaan "Tavallinen suomalainen ei tunne islamia" – ihmisoikeusjärjestön Candelin haluaisi seurakunnat jakamaan tietoa kiistää sen agendaa vastaan esitetyn valtavan evidenssin ad hoc -ratkaisulla: monikultturismin ytimessä oleva toiseuden palvonnan kruununjalokivi islam ei olekaan kivikautista mielettömyyttä, vaan vika on eurooppalaisissa, jotka eivät ahdasmielisyydessään ymmärrä, että kyse on upeasta rauhanuskonnosta!

Monikultturisteja raastava kiusallinen tieto vaikkapa islamin valloitushaluisesta väkivaltaisuudesta ja naisvihasta pyritään selittämään pois tarkoitusta varten räätälöidyllä oletuksella, jossa ikävä data onkin vain virhetulkinta, joka johtuu länsimaisten ihmisten tiedonpuutteesta mitä on todellinen islam. Tällaisen oletuksen tarkoituksena ei ole ainoastaan pelastaa liberaalien käsitys humaanista islamista, vaan sen päämotiivina on antaa oikeutus monikultturismille ylipäätään.  Kansainvälisen First Step Forumin toiminnanjohtaja Johan Candelin:

Candelinin mukaan maahanmuuton vastustus on Suomessa kulminoitunut pitkälle islamiin. Syynä on tiedon puute, uskoo Candelin. Keskimääräinen suomalainen mielipide islamista on hänen mukaansa hyvin negatiivinen. – Se johtuu siitä, että tavallinen suomalainen ei tunne islamia, ei tiedä mitä se on. Hän on saanut siitä ehkä hyvin vääristyneen kuvan. Hän ei myöskään ole ollut kosketuksissa muslimien kanssa eikä tunne yhtään muslimia.

Uutisjutun tarkoitus on valkopestä sekä islam että kansalaisten ristiksi langetettu pakkomonikulttuurisuus. Omaa suomalaisvihamielistä myyräntyötään tekevän aktivisti Candelin väittämät on kuultu muissa yhteyksissä tuhansia kertoja, mutta kunnon propagandistin tavoin hän uskoo toiston voimaan, kun hän vanhaa sumutusta käyttäen väittää, että yksioikoiset junttisuomalaiset eivät ymmärrä hienostuneen eettistä islamia, koska se on niin "monisäikeinen". Tosiaan, kaulan katkaisussa on eri islamilaisissa lahkoissa omat finessinsä, josta me suvaitsemattomat piruparat emme ole vielä täysin perillä.

Islamin "moninaisuudesta" puhuvat enimmäkseen toivejattelun harhoissa elävät länsimaiset liberaalit, jotka eivät halua tunnustaa, että islam on lähetysuskonto, joka hyväksyy väkivallan ja petoksen, jotta heidän lopullinen päämääränsä, islamilainen maailma, laskeutuisi maan päälle. On irvokasta, että krisityksi julistautuva Candelin on toimintansa perusteella islamin vallalle alistuva dhimmi, joka ei osaa tehdä muuta kuin myönnytyksiä 2000-luvun saraseeneille.

Onneksi kriittiset kansalaiset ymmärtävät, että muslimien kanssa ei voi syntyä aitoon ymmärrykseen perustuvaa vuorovaikutusta pelaamalla yökorista ja juomalla heidän kanssaan ekumeenisesti teetä. Monikultturismissa keskeisellä sijalla olevat yhteiselon kompomissit ovat muslimien kohdalla mahdottomia, koska niitä joutuu tekemään vain toinen osapuoli, ei-muslimit. Islam ei anna omastaan tuumaakaan periksi, vaikka se voikin julkisuudessa tehdä näennäisiä myönnytyksiä, jotka ovat vain taktisia harhautuksia hyväuskoiselle suvaitsevaistolle. Islamin ydin on ja pysyy muuttumattomana ja siksi muhamettilainen tulee olemaan meille aina jyrkästi se eksistentiaalinen toinen, ellemme sitten itse muutu barbaareiksi ja käänny islamiin. Tällaista kansallismasokistisia visioita Johan Candelin jo viritteleekin Ylen jutussa:

Suomelle maahanmuuton lisääntyminen on hänen näkemyksensä mukaan uuden mahdollisuuden paikka. Vanha Suomi ei enää palaa.  – On aivan turha itkeä sitä, että Suomi ei ole enää sitä, mitä se on ollut. Ei ole eikä tule koskaan olemaan. Nyt on kysymys siitä, millainen on tulevaisuuden Suomi, sanoo Johan Candelin.

Tällä lausunnollaan Candelin todistaa kuten muutkin liberaalit, että alusta asti on tiedetty mihin maahanmuutto lopulta johtaa. He valehtelivat suurelle yleisölle silloin kun invaasio oli vähäistä ja sen mukanaan tuomat ongelmat samassa suhteessa pieniä. He valehtelivat, että hyvällä tiellä ollaan, maamme olemus ei tule muuttumaan olennaisesti miksikään paitsi kulttuurisesti rikkaampaan suuntaan. Nyt kun rikos on tapahtunut, he voivat Amerikan vapaasta maahanmuuttopolitiikasta (vuoden 1965 siirtolaislaki) vastanneiden vaikutustavaltaisten liberaalijuutalaisten tapaan todeta, että vaikka asiasta varoittaneet valkoiset olivatkin alusta asti oikeassa, asialle ei voi tehdä enää mitään - läl läl lää - sillä te olette NYT vähemmistönä.

Mutta se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa, sillä sen jälkeen kun valkoiset on saatu omassa maassaan vähemmistöksi, ei yhteiskunnan hajoamisesta ja vallan menettämisestä tule kärsimään vain identiteetistään välittävät tavalliset valkoiset, vaan monikultturisesta kaaoksesta pääsee nauttimaan joka ikinen, sekin, joka tällä hetkellä elää omassa turvatussa keskiluokkaisessa liberaalissa kuplassaan ja suoltaa julkisuuteen monikulttuurista liturgiaa.

                                                     ***************************

Yle TV1, 25.2.2016 klo 22:00, Ulkolinja: Kuka on Donald Trump?  

Donald Trumpin kampanja republikaanien presidenttiehdokkaaksi on ollut historian värikkäin. Hänet tunnetaan pöyristyttävistä lausunnoista, mutta silti suosio on noussut kuin raketti. Millainen mies miljonääri Trump on? HD Äänitekstitys: suomi.

Linkki Yle Areenaan.


Tämän illan Ulkolinja-ohjelman piti olla brittiläinen tv-dokumentti Donald Trumpista ja sitä se varmaan olikin monelle toivorikkaalle Euroopan demari-demokraatille ja heidän "konservatiivisille" aisankannattajilleen. Nykyajan valtavirtakonservatiivithan tunnetaan siitä, että he alistuvat jokaiselle liberaalin (Amerikassa koodisana liberaali tarkoittaa sosialistia) vaatimukselle, kunhan väliin ehditään huutaa taikasanat "homofobi" ja "rasisti". Nimestään huolimatta Ulkolinjan dokumentti kertoi enemmän tekijöistään ja heidän politiikkansa kannattajista kuin Trumpista. Ohjelma paljastui sairaskertomukseksi; se kertoo punaliberaalien ja heidän konservatiivisten aisankannattajien ahdistuksesta ja hämmennyksestä sen edessä, että kaikki ei menekään politiikassa hegemonisten liberaalien asettamien poliittisesti korrektien reunaehtojen mukaan. Punaliberaaleja harmittaa ennen kaikkea se, että Trump ei noudata heidän laatimiaan sääntöjä mitä poliittiselle esityslistalle saa ja mitä ei saa nostaa.

Kun Trump on ottanut poliittiselle agendalle maahanmuuton ja marxilaisfeminismin, on hän rikkonut hämärälobbyjen hallitseman kaksipuoluejärjestelmän kosher eli puhtaussääntöjä. Dokumentissa on kaivettu esiin suurin piirtein kaikki negatiivinen mitä herrasta vain saatetaan väittää. Trumpia itseään ei tietenkään päästetty vastaamaan esitettyihin syytöksiin. Hänen ääntään kuultiin pätkittäin vain vanhoista uutis- ja dokumenttipätkistä, joiden todellista kontekstia katsoja voi vain arvailla.

On kiistämättä totta, että Trumpin esiintyminen on vähintään värikästä ja paikoin tahditonta, mutta sen perusteella ei voida vielä tuomita hänen poliittisten vaatimusten sisältöä. Demokraattien johtotähti, telaketjufeministien ja uusmarxilaisten märkä uni, demokraatien pääehdokas Hillary Clinton, osaa esiintyä kunnon psykopaatin tapaan hillitysti ja "asiantuntevasti", mikä saa hänen houreiset visionsa kulttuurimarxilaisesta Isosisko-valtiosta näyttämään "fiksuina" itseään pitävistä ihmisistä "järkeviltä". Tässä maailman tilanteessa on toistaiseksi mahdoton toivoa, että valtamedia tekisi paljastusdokumentin rouva Clintonin persoonasta ja hänen ajamastaan totalitaristisesta poliittisen korrektiuden ideologiasta.

Eurooppalaisia liberaaleja selvästi harmittaa se, että he eivät voi äänestää Yhdysvaltain presidentivaaleissa. Ehkä tällainen dokumentin muodossa esiin tuotu kiukun purkaus helpottaa hieman heidän ahdistustaan. Joka tapauksessa, ohjelma on tyyppiesimerkki siitä, että media niin Suomessa kuin myös muualla Euroopassa on lähes poikkeuksetta aina demokraattien puolella ja republikaaneja vastaan, varsinkin nyt kun Trump on paljastumassa nilkkiliberaalien pahimmaksi painajaiseksi.

YLE TV MAANANTAI PYÖRII KOVILLA KIERROKSILLA TUTUIN TEEMOIN

Yle TV1, 22.2.2016 klo 20:00 MOT: Supo tahtoo taskuusi  

Poliisi ja armeija haluavat Suomessakin päästä seuraamaan, mitä kansalaiset tekevät verkossa. Verkkovalvonnan hyödyt ovat silti kyseenalaiset. Toimittajana Hannu Sokala. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Joskus harvoin Yle palvelee myös kansalaisten intressiä. Tämä ilta tarjosi asiapohjaisen MOT-raportin siitä, kuinka valtiovallan vakoiluelimenä toimiva Supo haluaa terrorismin uhan verukkeella tietää kaikkien kansalaisten ajatukset ja henkilöprofiilit.

Ohjelmassa ihmisoikeusjuristit esittävät tutut mutta perustellun rutinansa siitä, että vapaa yhteiskunta perustuu kansalaisuuteen, jossa yksilön koskemattomuus on keskeinen arvo. Yllättävää ei ollut myöskään se, että kansalaisten valvontaa tutkivan englantilaisen kansalaisjärjestön asiantuntija oli huolissaan erityisesti siitä, mitä erilaisten vähemmistöjen tiedoilla tehtäisiin.

Yle Watchin sivistynyt arvaus on, että tuskin mitään, sillä homot, marxilaisfeministit ja etniset nurkanvaltaajat ovat uuden maailmanjärjestyksen erityisessä suojeluksessa. Supoa ei voi enää pitää kansallisiin arvoihin sitoutuneena turvallisuusinstituutiona, sillä se on pitkälti suomalaisvihamielisen eliitin palveluksessa oleva elin. Oman maan kansalaisista eliitin päävihollisia kaikkialla Euroopassa ovat valkoiset nationalistit, joten voi vain kuvitella keitä tiedustelupalvelut haluavat eniten tarkkaila. On todennäköistä, että jo nyt Supo tai joku anglo-sionistinen tiedustelupalvelu seuraa myös tämän blogin käyttäjäliikennettä.

Yle TV1, 22.2.2016 klo 19:00, Historia: Tuhon todistajat 

Natsioikeudenkäynteihin osallistuneen tuomari Musmannon haastattelu- ja kuvamateriaali vuodelta 1948 löytyivät 60 vuoden jälkeen. Hitlerin viimeisistä päivistä kertovat mm. Hitlerin sihteeri ja Eva Braunin sisko. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suom

Saksalaisen Spiegel tv:n tuottama ja Michael Kloftin ohjaama dokumenttielokuva Witnesses of Doom - The Lost interviews from 1948 (2014, suom. Tuhon todistajat) on hyvä esimerkki viime vuosien natsidokumenteissa, joissa tutut aiheet on ammennettu jo tyhjiin, mutta jotain "uuttakin" pitäisi yrittää massoille tarjota. Mitään oleellista uutta tv-dokumentti ei Ylen suosikkiaiheesta tarjoa, kunhan taas saadaan yksi tekosyy päivitellä natseja ja onnitella itseä siitä kuinka hienoa "demokraattista" (lopun) aikaa länsimassa nyt eletään.

Pentti Linkola paljasti v. 2000 kirjoituksessaan "Mietteitä ja muistoja vanhasta sivistyneistöstä – näkökulma vuosisadan aatehistoriaan" silmiinpistävän hurskastelun, joka näkyy nykyajan suhtautumisessa kansallissosialismiin:

Ja historia toistaa itseeän: tällä hetkellä on Suomessakin "fasistien", vanha- ja uusnatsien herjaaminen ja vaino, sananvapauden ylevät periaatteet räikeästi sivuuttaen, täysin identtinen 1930-luvun kommunistivainojen kanssa. Erona on vain se, että kansallissosialistien valtakaudesta on kulunut 55 vuotta [nyt jo siis 71 vuotta!, toim. huom.] ja heidän kauhistelunsa nyt jo pöyristyttävää farssia.

Yle TV1 Maanantai 22.2.2016 klo 21:30, Dokumenttiprojekti: Syyrialainen rakkaus

Amir ja Raghda kohtasivat 20 vuotta sitten, tuomittuina Syyrian hallinnon arvostelusta. Raghda on taas vankilassa, Amir ja 4 lasta odottavat häntä ja pakenevat Syyriasta. Miten perhe selviää? Ohjaaja: Sean MacAllister. HD Äänitekstitys: suomi.

Yle TV2, 22.2.2016 klo 19:30, Kioski: Mamu-Suomi-mamu

Mökkikulttuuri ja sauna on suomalaisuuden ytimessä. Niin myös Mamu-Suomi-Mamu vieraillessaan mökillä. Esitetty 25.9.2015. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Yle Teema, 22.2.2016 klo 18:00, Historia: Yhdysvallat vuonna 1964

2/2. Beatles kävi Amerikassa, Cassius Claysta tuli Muhammad Ali ja kolme kansalaisoikeustaistelijaa murhattiin Mississipissä. Millaisessa poliittisessa ilmapiirissä USA:ssa elettiin John F. Kennedyn murhan jälkeen? (U) Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Yle Teema, 22.2.2016 klo 21:00, Made in Africa  (Afrika er det nye sort)

Osa 6/6. Nairobissa tavataan Diana Opoti, yksi Afrikan vaikutusvaltaisimmista muotitoimittajista, sekä Instagram-ilmiö La Frohemien. HD Äänitekstitys: suomi.

Yle Fem, 22.2.2016 klo 23:15, SVT: Lasermannen

Inom loppet av några veckor i början av 90-talet försöker John Ausonius mörda elva svenskar med invandrarbakgrund i Stockholm. Men vem är han? Författaren Gellert Tamas och dokumentärfilmaren Malcolm Dixelius tecknar ett porträtt av en mördare som fick ett helt samhälle i gungning.