VASEMMISTOLIBERAALIT UHOAVAT VALLANKUMOUSTA RUTH GINSBURGIN KUOLEMAN VUOKSI

Ruth Bader Ginsburg.
"...kasvoilaan saatanallinen ilon irvistys."
-A.H., 1926

Der Stürmer -lehden entinen kansikuvatyttö Ruth Bader Ginsburg on kuollut 87-vuotiaana. Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomarin kuolema on otettu tyrmistyneenä vastaan mediaa hallitsevien vasemmistoliberaalien keskuudessa, vaikka heinäkuusta asti on tiedetty hänen haimasyöpänsä uusiutumisesta. Tuolloin Ylen tv-uutiset teki sitkeästä Ginsburgista toiveikkaan kannustusjutun, vaikka verkkosivujen puolella oltiinkin huomattavasti realistisempia. 

Yleä Ginsburgin punaliberaali arvomaaima on lämmittänyt aina ja se näkyy myös tämän kuolinuutisessa Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari Ruth Bader Ginsburg on kuollut – Toimi 40 vuotta tuomarina, selätti syövän kolmesti:

Ruth Bader Ginsburgin ura tuomarina kesti 40 vuotta. Hän on tehnyt pysyvän vaikutuksen paitsi amerikkalaiseen oikeusjärjestelmään, myös henkilökulttuuriin. Kaksi vuotta sitten ilmestyneessä dokumentissa nimeltä R.B.G. kuvatiin Ginsburgin pitkä tie feministijuristista internet-idoliksi, josta on tehty lukemattomia meemejä, kuten "Can’t Spell Truth Without Ruth".

Nuoret fanit ottavat R.B.G.-tatuointeja, keräävät mukeja ja kulkevat t-paidoissa, joissa on tuomarin vakavat kasvot. Hänet tunnettiin myös lempinimellä Notorius R.B.G., joka viittasi edesmenneeseen rap-artistiin Notorius B.I.G:hen

Toisin kuin lainaus antaa ymmärtää, Ginsburg ei ollut rento katu-uskottava juristi ajamassa "hyviä asioita", vaan johdonmukainen juutalaisen sisäryhmänsä etua ajava etnosentristi, joka teki kaikkensa heikentääkseen valkoisen Amerikan yhtenäisyyttä ja identiteettiä. 

Valkoista liberaalia jymäyttävän näennäisen laupeudentyön taustalla oli Ginsburgin halu edistää universaaleja arvoja, koska ne palvelevat parhaiten juutalaisten intressiä samalla kun heikentävät valkoisten ei-juutalaisten ryhmäetua. Äkkiseltään ajateltuna tuskin kukaan voisi olla naisten perusoikeuksia vastaan, mutta kun ne sidotaan kansakuntaa rapauttavaan sukupuolisotaan ja muukalaisinvaasioon, näyttäytyy Ginsburgin humanismi (Yes, but is it good for Jews?) synkässä valossa:

Hän oli perustamassa kansalaisjärjestö ACLU:n (American Civil Liberties Union) naisten oikeuksien hanketta WRP:tä (Women's Right Project) vuonna 1972. Hanke antaa tukea ja apua köyhille, värillisille ja maahanmuuttajanaisille sekä sukupuolisen syrjinnän kohteeksi joutuneille. WRP kertoo työskentelevänsä tasa-arvon puolesta yhteiskunnan jokaisella osa-alueella.

Toimittaja kaunistelee tarkoituksella Ginsburgin radikaaliberaaleja pyrkimyksiä ja unohtaa tahallaan esimerkiksi tämän vuonna 1974 esittämän vaatimuksen pedofiilian hyväksymisestä. Hentusen värittämä kuva Ginsburgin politiikasta näyttääkin light-vasemmistolaisten edistykselliseltä toivelistalta, josta on retusoitu pois kaikki se mikä saisi tavallisen punavihreän oksentamaan.

Kukapa muukaan kuin sataprosenttisen kielteisiä Trump-uutisia pää täristen meille kertova Yhdysvaltain-kirjeenvaihtaja Mika Hentunen kirjoittaa Ylen verkkosivuilla harmistuneen kolumnin  Ruth Bader Ginsburgin kuolema vie Yhdysvaltoja konservatiivisempaan suuntaan jopa vuosikymmeniksi eteenpäin. Niin sanotun analyysinsä alussa Hentunen yltyy suorastaan runolliseksi muistellessaan Ginsburgin elämäntyötä ja vaikutusta:

Washingtonissa on hänelle omistettuja muraaleja. M-kadun kuntosalin seinällä on maalaus, jossa on muskelimiehen tilalla RBG nyrkkeilyhanskat käsissään. 150-senttinen ja alle 50-kiloinen tuomari tunnettiin peräänantamattomana sisupussina. 

Ginsburg oli kautta aikain toinen nainen supervallan korkeimmassa oikeudessa. Hänen elämäntarinastaan on tehty kirjoja ja elokuvia. 

Olin joulukuussa 2018 Yhdysvaltain Kansallisarkistossa järjestetyssä uusien kansalaisten valatilaisuudessa, jossa RBG puhui. Hän oli jo silloin silminnähden heikossa kunnossa.

Kolumnin loppupuolella kirjeenvaihtajamme suurena henkilökohtaisena huolena on Ginsburgin kuolemasta seuraava korkeimman oikeuden uusi koostumus:

Kolmas Trumpin nimittämä tuomari, jonka republikaanijohtoisen senaatin odotetaan hyväksyvän, tarkoittaisi käytännössä sitä, että Yhdysvaltain ylimmässä oikeusasteessa olisi jatkossa kuusi vanhoillisena ja kolme vapaamielisenä pidettyä tuomaria.

"Vanhoillinen" vs. "vapaamielinen" ovat Hentusen omaa retorista koodisanojen käyttöjä, jossa lukija taivutellaan päätymään manikealaisesti moraalisen hyvän ja pahan jyrkkään erottamiseen. Tämä tietysti toimittajan omien poliittisten mieltymysten mukaisesti.

Entä ne todelliset voimasuhteet? Niiden muutos ei vaikuta mitenkään juutalaisten ylivaltaan korkeimmassa oikeudessa, sillä he ovat ymmärtäneet laittaa munansa eri koreihin. Korkeimman oikeuden tuomarien nimittäjä, presidentti Donald Trump, kun on tunnetusti sionistien taskussa, mikä näkyy myös nimitettyjen republikaanituomarien taustoissa. 

Vaikka Ylen Amerikan kirjeenvaihtaja pystyykin kolumnissaan hillitsemään pettymyksensä ja surunsa Ginsburgin kuolemasta, ovat vasemmistoliberaalit suuressa maailmassa purkaneet avoimesti itkunsekaista raivoaan ja uhoavat nyt lohdutukseksi tekevänsä "vallankumouksen". Näistä itkupotkuraivaresta kertoo hauskasti brittiläiseen keltaiseen lehdistöön kuuluva The Sun -tabloidi tuoreessa jutussaan Ruth Bader Ginsburg’s death sparks calls for ‘revolution’ as liberals panic over Trump appointing replacement. 

Onneksi Suomessa ollaan pussin perällä Yhdysvaltain sosiaalisesta kaaoksesta, vaikka täälläkin kansalliset tarkkailijat ovat raskaan tehtävän edessä joutuessaan jälleen kerran pullottamaan Helsingin Sanomien peruslukijoiden raivonkyyneleitä. 

IHMISOIKEUSPROFESSORI MARTIN SCHEININ ILOITSEE KUN KANSALLINEN TUOMIOVALTA ALISTUU YLIKANSALLISELLE ELIMELLE

Kansallisen itsemääräämisoikeuden kannalta yhtenä nyrkkisääntönä on toimia aina päinvastaisesti kuin kansainvälisen lain ja ihmisoikeuksien professori Martin Scheinin vaatii tai suosittelee. Kun entinen kommunistivaikuttaja puolustaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) Suomen valtiolle eilen langettamaa tuomiota "ihmisoikeusrikkomuksesta", voi olla varma, että kansanvallan ulottumattomissa oleva ylikansallinen pukin sorkka on vilahtanut. Ylen uutisen Professori Suomen ihmisoikeusrikkomuksesta Kauhajoen koulusurma-asiassa: Tämä luo pohjan uudelle eurooppalaiselle standardille otsikossa käy jo selväksi millaisesta globalistisen oikeudenjaon hivutuksesta on kyse.

Tuomion absurdeissa perusteissa Suomen valtion viranomaisten pitäisi tietää etukäteen kuka tavalliselta kansalaiselta näyttävä jokamies tekee seuraavana päivänä joukkomurhan:

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan Suomi rikkoi ihmisoikeussopimuksen toista artiklaa, oikeutta elämään, kun viranomaiset epäonnistuivat suojelemaan etukäteen Kauhajoen koulusurman uhreja.

On totta, että paikallispoliisi saattoi jälkikäteen katsottuna toimia harkitsemattomasti siinä, ettei se senhetkisten tietojen perusteella takavarikoinut tulevalta kouluampujalta asetta pois. Kyse saattoi olla virkavirheestä, josta voi antaa tuomion vain Suomen oikeuslaitos. Asia ei kuulu yhdellekään ylikansalliselle instansille, eikä varsinkaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle, joka käyttää tuomioidensa perusteina kansallisesta lainsäädännöstä irrallaan olevaa abstrakta ihmisoikeuslätinää. EIT:llä ei ole kansainvaltaista demokraattista legitimiteettiä, vaan se toimii pelkästään kalergisen EU:n vipuvartena heikentääkseen kansallisvaltion oikeusjärjestelmää.

Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, miksi juutalainen globalistijuristi Martin Scheinin pitää EIT:n päätöstä "kehitysaskeleena kohti uutta standardia ihmiselämän suojelemisen velvollisuudesta". Scheininille tässä ei ole keskeistä päätöksen sisältö, vaan ylikansallisen elimen mahdollisuus antaa tuomio kansallisvaltiolle ja määrätä epäsuorasti sen lainsäädännöstä ilman demokraattista legitimiteettiä. Ei siis mikään ihme, että hallituksen fanaattisin globaalisosialisti, vihreä sisäministeri Maria Ohisalo, sanoo tviitissään perehtyvänsä päätökseen huolella. 

Tuomion sisältökin tyydytti Scheniniä, vaikka hän juhli enemmän päätöksen instrumentaalista vaikutusta valtion itsemäärämisioikeuteen. Vasemmistoliberaalit totalitaristit ovat aina haaveilleet uppiniskaisen kansan riisumista aseista, eikä Scheinin tee tässä suhteessa poikkeusta. EIT:n päätöksen varjolla hän voi perustella aseiden poisottamista kansalaisilta entistä kevyemmillä verukkeilla:

– Pidän selvänä, että tästä tulee uusi eurooppalainen standardi, milloin poliisin pitää käyttää sellaista keinoa kuin aseen poisotto. Uusi standardi kevyempien väkivallan uhkan tilanteiden varalle, hän sanoo.  

– Aseen pois ottaminen on niin paljon kevyempi keino, että on ehkä hyvä, että siihen tulee lievempi kynnys.

Tuomio oli sen verran mieluisa suomalaisvihamielisenä internationalistina tunnetulle Scheininille, ettei hän tietenkään kannata Suomen valtion valitusoikeutta EIT:n suureen jaostoon:

Ihmisoikeusprofessorin mielestä Suomen valtion ei kannattaisi hakea suuren jaoston ratkaisua., koska EIT:n päätös oli lähes yksimielinen ja myös päätöksenteossa mukana ollut suomalainen tuomari oli tekemässä langettavaa päätöstä.

Scheinin on aivan oikeassa siinä, että "tuomio luo pohjan uudelle eurooppalaiselle standardille". Vaarana nimittäin on, että koronakriisin varjolla edistetyssä EU:n liittovaltiokehityksessä pyritään "harmonisoimaan" myös kansallinen tuomiovalta ja rikoslainsäädäntö eurooppalaisten yhteisstandardien eli EU:n universalistis-sosialistisen mielivallan alaiseksi.

 

VALTAMEDIASSA URHEILIJOIDEN JA RÄPPÄRIEN ON PAKKO HUORATA GLOBALISMILLE JA SUOMALAISVASTAISUUDELLE

NHL juutalaisen Gary Bettmanin aikakaudella. Vain
valkoisia vastaan suunnatut BLM ja End Racism ovat
  "rasisminvastaisuudessaan" selvästi rasistisia
kampanjoita. End racism = End the White Race

Julkisuudesta leipänsä saavien viihdyttäjien osa ei ole välttämättä kadehdittava, mikäli kieltäytyy nöyristelemästä lopun ajan hullutuksia edistävää valtamediaa. Vain muutamat itsepäisyydestään brändin luoneet julkkikset voivat harjoittaa ammattiaan ilman pelkoa potkuista. Suomessa tunnetuin esimerkki tästä on formulakuski Kimi Räikkönen, joka Itävallan GP:n alla heinäkuussa ei suostunut tekemään alistumiseleenä tunnettua polvistumista mustille. Polvistumista oli vaatinut  FI-sarjan ainoa värillinen kuljettaja, Lewis Hamilton, jonka innostus politikointiin on luultavasti lähtöisin mustan ylivallan harjalla ratsastavasta BLM-liikkeestä.

Joukkuelajeissa paine on jo huomattavasti kovempi kuin yksilölajeissa. Jopa lähes puhtaan valkoisissa urheilulajeissa kuten jääkiekossa pelaajia on vaadittu osallistumaan rituaaleihin, joissa heidän on pitänyt tuomita oma perimänsä ja kulttuurinsa. Yhdysvalloissa ilmiön selittää osittain NHL komissaarina vuodesta 1993 toiminut juutalainen raivoliberaali Garry Bettman, joka vaikutti aikaisemmin koripalloliiga NBA:n johtajana. Eniten NHL:n valkoisuutta vastaan ovat hyökänneet kuitenkin valtamedian libeeralit toimittajat, joiden mielestä liigassa pelaa liikaa valkoisia. Ongelmaksi jää, miten meritokratiaan perustuvasta urheilulajista tulisi viihdyttävämpää ja parempaa, jos mustia alettaisiin värvätä pystymetsistä itsetarkoituksellisen diversiteetin vuoksi.

Jopa Suomen kaltaisessa yhtenäiskulttuurissa urheilijoita vaaditaan ottamaan yhteiskunnallisesti kantaa. On selvää, että yhteiskunnallinen kannanotto ei voi olla mikä tahansa, vaan sen pitää täyttää poliittisen korrektiuden ja vasemmistolibeaalin ideologian "eettiset vaatimukset". Tästä totalitarismilta haiskahtavasta oireesta kertoo yllättäen Yle uutisjutussaan Urheilijoilta jopa vaaditaan yhteiskunnallisia kannanottoja – NHL-tähti Mikael Granlund ja Jokereissa pelannut Sami Lepistö kertovat, miltä kasvava paine tuntuu. Ei tarvitse olla mikään Sherlock ymmärtääkseen, että nykyisen ideologisen konformismin vaatimuksen taustalla ovat vanhat tutut, jotka ovat aiemminkin haalineet valtaa ilman vastuuta ja kansan mandaattia: maailmanparannuksesta innostuneet valtamedian toimittajat.

Viihdesirkuksen kaikkein räikeimmällä puolella eli popmusiikissa ja elokuvateollisuudessa esiintyjien on täytynyt alusta alkaen mahtua punaliberaaliin matriisiin, muuten tulisi esteitä jo uran alussa. Tosin mitään suurta liikehdintää nykymenoa vastaan ei ole havaittavissa valtavirta-artistien keskuudessa. Omapäiset taitelijat ja popparit eivät ole enää suuri huolenaihe kulttuurihegemoniastaan kiinni pitäville sivilisaation alasajajille, sillä viihdeartistit ovat jo pitkälti indoktrinoituja hallitsevalle multikultille, homoseksualismi-feminismille ja globalismiille. Nekin "yhteiskuntakriitikot", jotka media nostaa jalustalle ovat niitä, jotka järjestelmän äänitorivina sättivät ainoaa poliittista opposiota, kansallismielisiä. Kukaan vakavasti otettava sosiologi ei voisi rehellisellä naamalla väittää, että esimerkiksi Paleface edustaisi aidosti järjestelmän vastaisuutta, pikemminkin päinvastoin.

Palefacen esittämä räp ja hip hop ovatkin ainoat nuorisomusiikkityylit, joiden sertifioidulle yhteiskunnallisuudelle eli vasemmistolaisuudelle annetaan julkisuutta. Siksi onkin huvittavaa, että boomer-sukupolven suosikki-ohjelmassa Puoli seitsemän on viime aikoina annettu suunvuoro rasismista jankuttaville nuorison "rap-artisteille". 

Toissa viikolla ohjelmassa pääsi ääneen musta rotumuukalainen Yeboyah eli Rebekka Kuuka, joista demarieläkeläiset eivätkä juuri muutkaan olleet aikaisemmin kuulleet mitään.  Ainakaan musiikillisten ansioidensa vuoksi.  Yeboyahia ei oltukaan kutsuttu haastateltavaksi musiikkinsa takia, vaan siksi, että hän edusti oikeanlaista etnoväriä pinnalla kuohuvassa rasismikeskustelussa. Tämän vuoksi Yle teki hänestä myös uutisjutun Rap-artisti Yeboyah kaipaa alalleen Suomessa kantaaottavuutta: "Perustavanlaatuinen ydin rapissa ja hiphopissa on rasisminvastaisuus". 

Ohjelmassa käydyn keskustelun ennakoitavaan kaavaan kuului, että vain musta tai värillinen voi olla rasismin uhri, joten rasismia ja rasisteja voivat edustaa ainoastaan valkoiset. Melkoisen rasistinen olettamus valkoisista, mikä ei ole yllättävää, sillä BLM-liikeessä ja kontrolloidussa rasismikeskustelussa on pohjimmiltaan kysymys rotuvihasta yhtä populaatiota kohtaan. Vielä nyrjähtäneemmäksi "keskustelun" (so. yksipuolisen syyttelyn) tekee se, että hyväosaiset liberaalitoimittajat lietsovat itse katteetonta halveksuntaa ja rotuvihaa valkoisia vastaan. Ties keneltä moraalipisteitä kerjätessään he kuitenkin jääväävät itsensä pois valkoisista rasisteista, vaikka samaan hengenvetoon tuomitsevat kaikki valkoiset rasisteiksi.

Yeoboyahin valkovihamieliset syytökset on helppo ymmärtää hänen taustastaan, koska värillisenä hänestä olisi mieletöntä puolustaa valkoisia. Värillisenä hän ajaa tietenkin oman viiteryhmänsä etua, mutta tätä rasismia liberaalien toimittajien on mahdoton edes tunnistaa. Heille rasismia on vain se kun valkoiset puolustavat rotuaan ja kulttuuriaan, mutta muiden tehdessä samaa, usein vielä kiihkoisammin, siinä ei olekaan mitään moitittavaa. 

Hyvätuloinen keskiluokkainen liberaali voi aina rahan avulla juosta karkuun monikulttuuria, mutta ongelmalähiössä asuvalle työväenluokkaiselle jantterille se ei ole käytännössä toteuttavissa oleva vaihtoehto. Hänelle jää vain mahdollisuus joko taistella identiteettinsä ja reviirinsä puolesta tai alistua rotumuukalaisten aisankannattajaksi. 

Jälkimmäisen tien on valinnut lahtelainen räppäri Brädi, joka tunnetaan siviilissä nimellä Kari Härkönen. Juuri siksi Ylen Puoli seitsemän tarjosi hänelle julkisuuden murusia, josta kertoo Yle uutisten juttu "Toivoisin, että kuuntelijat tekisivät läksyt" – Räppäri Brädi taisteli rasismia vastaan jo nuorena. Niin sanotulla "taistelulla rasismia vastaan" hän tarkoittaa tosiasiassa taistelua suomalaisia veljiään ja siskojaan vastaan:

– Me kun aloitettiin, niin se oli todella antirasistista hommaa. Muistan, että meillä Lahdessa oli myös päinvastaista liikehdintää. Sitten ollaan kynsin ja hampain, verissä päin edistetty tätä Black Lives Matteria ennen kuin tästä on puhuttu.

Hyvin systeemin rattaissa "oikeat vastaukset" oppineena aisurina Brädi vuodattaa poliittista liturgiaa, joka voisi tulla suoraan Vihreiden nuorisojärjestön ja Varisverkoston sylttytehtaista. Huolestuttavaa tässä se, kuinka Brädin kaltaiset milleniaalit uskovat kulttuurimarxilaiseen itseruoskintaan samalla uskonvarmuudella kun harhateille joutuneet kommunistit viime vuosisadan alussa tankatessaan sosialistis-moralistista riistoteoriaa:

– Meillä valtaväestön edustajina on tosiaan se etuoikeutettu rooli, ja tässä on vähän niin kuin kuunteluoppilaan tontteja tarjolla. Mene itseesi, opi ja opiskele. Me ei olla mitään sanomaan, miltä jonkin vähemmistöryhmän edustajasta tuntuu. Me ei sitä voida määritellä. Ollaan sitten liittolaisia ja ymmärtäjiä ja opitaan koko ajan.

Luoja paratkoon nuorisoa tällaisilta väärän tietoisuuden etnomasokisteilta! Enemmistöpopulaatio eli valtaväestö on jo määritelmänsä mukaisesti vallassa oleva väestö, joten sen olisi itsetuhoista antaa valta vähemmistöille (ja vielä millaisille!), jotka käyttäisivät sitä enemmistöä vastaan. Näinhän on tapahtunut Yhdysvalloissa, missä juutalaiset ovat pienestä määrästään huolimatta hallitsevin ryhmä ja joka käyttää valtaansa häikäilemättömästi omaksi edukseen. 

Tätäkö Brädi oikeasti haluaa? Ei välttämättä, sillä "vähemmistöistä" puhuessaan hän tarkoittaa todennäköisesti mustia ja muita värillisiä, jotka ovat valkoisiin nähden ylivoimainen globaali enemmistö. Mitä taas tulee suomalaisiin, meitä on vain viitisen miljoonaa, eikä meille ole mitään muuta paikkaa kuin Suomi, jossa olla ja elää suomalaisena. Haastattelun perusteella Brädi ei moista globaalia vähemmistöoikeutta suomalaisille suo, vaan haluaa kunnon aisankannattajana täyttää maa itsensä elättämään kykenemättömillä miljoonilla afrikkalaisilla "kavereillaan". Tällaisia pikku veijareita Ylessä tällä kertaa.

PRIDE-VIIKON TAUSTALLA KAUNA TOTUUDESTA, HYVYYDESTÄ JA KAUNEUDESTA

Vähemmistoinä esiintyvien eturyhmien on vaikea
esiintyä sorretuina, koska heillä on itsellään valtaa ja
he ovat ylimmän vallan suojeluksessa. Osallistuisiko
Sanna Marin Soldier of Odinin tapahtumaan?

Suomalaisten veronmaksajien kustantamia Ylen uutisia seuraamalla päätyy väistämättä vain yhteen johtopäätökseen: Yleisradion johto ja toimittajat ovat kansanvihollisia. He eivät ole kansan palvelijoita, vaan he pitävät kansalaisia alamaisinaan, joita täytyy paimentaa oikeanlaisiin mielipiteisiin ja asenteisiin. 

Tämä heikosta kansallisesta itsetunnosta kärsivän hallintorälssin asenne on peräisin syvälle juurtuneesta bysanttilais-tsaristisesta hallintokulttuurista, jossa samaan aikaan pompotetaan kansaa mutta nöyristellään ylemmille. Ylessä mielistelyn kohteena ovat kaikki mikä edustaa EU:ta, globalismia, punaista yliopistoa, sukupuolinarsistista feminismiä, vasemmistoliberaalia Hollywoodia, Yhdysvaltain itärannikkon mediaa, Setaa ja valtavirran pop-tähtiä. Ylipäätään kaikki, johon maan hiljaiset suhtautuvat rationaaliseen epäilevästi on Ylen mielestä taantumuksellista, joka täytyy juuria pois jatkuvalla rituaalisella propagandarummutuksella ja valheellisella indoktrinaatiolla. 

Yleisradiossa kansalaisten globalistinen uudelleenkoulutus näkyy sen kaikessa ohjelma- ja uutistarjonnassa. Tavallisesti se on vaivihkaista oman agendan ujuttamista mitä erilaisimmissa asiayhteyksissä, mutta pyrkimyksenä on silti välttää liian räikeää, läpinäkyvää ja hyökkäävää propagandaa. Se kun saattaa herättää Ylen suurimmassa seuraajasegmentissä, demarieläkeläisten boomer-sukupolvessa, vastareaktion jota kutsutaan itsenäiseksi ajatteluksi. 

Mielipidevallastaan juopuneessa Yleisradiossa painellaan kuitenkin enenevässä määrin lusikka pohjassa, jolloin megafonista pääsee suodattamatta läpi kaikkein mielipuolisimmat kulttuuriliberalismin aatevillitykset. Tämä on näkynyt viime vuosina erityisesti seksuaalisesti poikkeavien huomiontavoittelijoiden kuninkaallisena käsittelynä. Pienen mutta vaikutusvaltaisen LGBT-lobbyn viimeisimmän luonnon- ja järjenvastaisuuden, transsukupuolisuuden, normalisoinnissa Ylen toimittajien kilpalaulanta yltyy lähes poikkeuksetta suoranaiseen crescendoon.

Tällä viikolla kaikissa valtamedioissa vaahdottu seksuaalisesti poikkeavien ja heitä palvovien moraaliposeeraajien häpeällinen Pride-viikko sai korkeimman kruununsa Ylen ohjelmatarjonnassa. Television puolella Yle lähetti suoraan livenä Pride 2020 -konsertin, positiivisia ajankohtais- ja mainospuffeja sateenkaarimarginaalista ja YleTeemalla liudan homo- ja trans-propagandafilmejä. 

Helsinki Pride 2020 -konserttia mainosti Ylen kanavilla näkyvästi Tuure Boelius (s. 2001), joka valittiin alaikäisenä QX Gay gaalassa Vuoden homoksi helmikuussa 2017. Lumihiutalesukupolven tubettajana, "laulajana" ja "näyttelijänä" tunnettu (piti googlettaa) Boelius on sikäli osuva valinta omahyväisen lgbt-verkoston maskotiksi, että hänellä on kaikki ne ominaisuudet, joita vallanmakuun päässeessä friikkisirkuksessa suositaan: narsistinen ulkonäkökeskeisyys, heikko kritiikinsietokyky, jyrkkä vihamielisyys erimielisiä kohtaan, alhainen loukkaantumiskynnys, rajaton itseluottamus olemattomiin kykyihin ja mitätön tietämys kulttuurien ja sivilsaatioiden historiasta.

Boeliuksen tietämättömyydestä ja narsismista kumpuava röyhkeys kävi selväksi eilisessä Pride 2020 -konsertissa, jossa hän soitti suutaan kansanedustaja Päivi Räsäselle laulamalla "Eikö sua hävetä Päivi?". Iltalehden uutisen mukaan

Boeliuksen kappaleessa Eikö sua hävetä, lauletaan näin: ”Eikö sua hävetä yhtään, ku kaikki tuijottaa, miten sä kehtaat?”. Boelius oli kuitenkin muokannut tapahtumassa kappaleen sanoja.  

– Eikö sua hävetä Päivi, kun kaikki tuijottaa? Boelius täräytti lavalla.

Aikamme hulluuden riemumarssi on edennyt siihen pisteeseen, jossa joku nulikka voi zombi-yleisön hurratessa kehottaa kansanedustajaa häpeämään siksi, ettei tämä suostu ylistämään luonnoikkujen geneettistä umpikujaa. On pöyristyttävää, että sen jonka pitäisi tosiasiassa tuntea häpeää julkeasta elämäntavastaan syyttäkin toista siveellisyydestä ja normaaliudesta!

Yhteiskunnallista atomisaatiota edistävä lgbt-liike on saanut käännettyä ylösalaisin sen mitä on tuhatvuotisissa sivilisaatioissa pidetty anomaliana. Esimerkiksi Pride-viikon aikana monet yritykset ja kaupungit ovat vetäneet salkoihin ideologisen sateenkaarilipun. Itse asiassa tilanne on mennyt sellaiseksi, että ne yritykset ja kaupungit jotka eivät liputa, ovat poikkeus epänormaalista normista. Tästä vinksahtaneesta aikamme ilmiöstä kertoo Kristillisdemokraattisen KD-lehden uutinen Salon kaupunki jätti liputtamatta ja some-liputtamatta Pride-viikolla – KD:n Kalle Tekkala kertoo taustat. Nykypäivänä uutinen on se, että suomalainen kaupunki ei liputa Pride-viikolla.

Pride-viikon aikana Yle on tykittänyt uutisissaan odotetusti kansalaisten niskaan sarjatulelta lgbt-agendaa. Tästä kertovat uutisiksi naamioidut mielipidejutut Poikkeuksellinen Helsinki Pride -viikko käynnistyi: ei isoa kulkuetta eikä puistojuhlaa, mutta sateenkaarilippuja toivotaan silti ympäri kaupunkia, Sateenkaariväki sanoo, että yhdenvertaisuus yhteiskunnassa ei toteudu ja Kansallisteatteri kiinnitti miesnäyttelijän transvestiitin rooliin – ensi-ilta siirtyy transtaiteilijan kritiikin seurauksena: "Meidät nähdään miehinä mekoissa". Kaiken uhriutumisen ja kitinän keskellä yksikään toimittaja ei uskalla ja haluaa esittää sateenkaariväestä mitään kritiikkiin viittaavaa. Ikään kuin heidät olisi nostettu arvostelun yläpuolella oleviksi pyhimyksiksi. Uutiskerronnan kaava onkin sama kuin mustien väkivaltarasistien BLM-liikkeessä, jota läntinen valtamedia valkopyykkää vimmaisesti. 

Yle tulee myös paljastaneeksi suoraan, mikä motivoi luonnonoikkujen yhteisrintamana tunnetua lgbt-liikettä: kateus ja kauna. Mihinkään muuhun johtopäätökseen on vaikea päätyä luettuaan Ylen toimittaja Annu Passojan fanikirjoituksen Vuosikymmenten häpeän jälkeen Illusia Juvani palasi kotiseudulleen sanomaan viimeisen sanan – "Tämä on terve tapa kostaa". 

Bulkkitaidetta edustavaa nykytaiteilija Illusia Juvania (sic) täytyy ainakin kiittää siitä, ettei hän pahemmin peittele "taiteensa" motiiveja, jotka kumpuavat mielenterveysongelmista, "muunsukupuolisuudesta", lihavuudesta ja kaunasta normaaleja kohtaan. Toisaalta exhibtionistinen narsismi on tyypillistä politisoituneissa kilariliikkeissä kuten feminismissä ja trans-ideologiassa, joissa mielenterveysongelmat ovat suoranainen meriitti "autenttisuudesta", jota kannattaa siksi mainostaa koko maailmalle. Näille liikkeen jäsenille on niin ikään tyypillistä, että omista vioista, heikkouksista, rumuudesta ja laiskuudesta tehdään välttämättömiä hyveitä. He julistavat ne moraalisiksi kunniamerkeiksi vain siksi, että he sattuvat kantamaan niitä ilman mitään vaivaa. 

Illusia Juvanin tragikoominen itsetehostus tuo mieleen tunnustuksen tarpeen, joka näyttää nykyaikana korostuvan eniten niillä, jotka eivät sitä oikeasti ansaitse. Filosofi Friedrich Nietzsche näki tämän olevan merkki kaunasta, jonka taustalla on orjamoraali.  Hän katsoi nykyihmisen koostuvan laumasta, joka voidaan jakaa kahteen ryhmään, keskivertoon "viimeiseen ihmiseen" ja orjiin. Viimeinen ihminen etsii ainoastaan mukavuuksia ja turvallisuutta, ja häneltä puuttuu käsitys korkeammasta moraalista. Orjat ovat puolestaan niitä, jotka tietävät olevansa alempia ja ainoa, mikä vie heitä eteenpäin ja pitää hengissä, on toivo kostosta. He saavat kostonhimoisen tyydytyksensä silloin kun koko sivilisaatio viedään heidän tasolleen ja ajetaan alas. Illusia Juvani:

– Toivon, että ihmiset kokevat tässä näyttelyssä syyllisyyttä etuoikeuksistaan. Toivon, että heteroihmisillä on epämukava olo. En toivo, että he nauttivat.

Vai on luonnonvalinta "etuoikeus" ja siten "epäreilua". Kovin on lapsellista uhoa kehopositiiviselta biologiselta mieheltä. Nykytaiteilija ei ilmeisesti ymmärrä, että on olemassa vielä ihmisiä, jotka eivät astu maallistuneen kristinuskon itkuhumanistiseen ansaan, eivätkä tunne siksi tippaakaan syyllisyyttä kaunaisen kummajaisen paranoideista syytöksistä.  

HYVÄÄ YÖTÄ, KEPUN TALIKKOKOMMUNISTIT!

Annika Saarikko: "Rakkaat talikkokommunistit! Viimeinen
sammuttaa valot!

Kokoomuksen ja Keskustan viikonlopun puoluekokousten  puheenjohtajavaalit kertovat, kuinka etäälle tavallinen äänestäjäkunta ja puolueklienteelit ovat erkaantuneet toisistaan. Kahta perinteistä oikeistopuoluetta ei tunnistakaan enää entisikseen, sen verran vasemmalle ne ovat siirtyneet oikeista juuristaan. 

Esimerkiksi Kokoomuksen perinteinen kolminaisuus, koti-uskonto-isänmaa, on kuulunut jo vuosikymmeniä puolueen menneisyyteen. Tänään puolueen kotina ovat Brysselin käytävät, uskontona globalismi ja isänmaana raha. Kokoomuksella ei ole enää edes nimeksi oikeistokonservatiivista arvopohjaa, ja paljon puhutuissa liberaaleissakin arvoissa on viime vuosina nähty raju punasiirtymä. 

Ikävästi sanottuna Kokoomuksesta on tullut "arvojen" suhteen vasemmiston aisankannattaja, jolla se yrittää miellyttää hegemonisen vasemmistonomenklatuuran näkemyksia. Äänestäjistä ei välitetä, vaan puolueessa seurataan lyhytnäköisesti punaisen yliopiston harhaisia muotiaatteita ja "tiedostavien" toimittajien moralistista ihmisoikeuspaasausta kantaväestöä vastaan. Täytyy vain toivoa, että äänestäjät muistavat seuraavissa kunnallisvaaleissa olla äänestämättä näin isänmaatonta puoluetta.

Keskustan tilanne on viimeisimmän puoluekokouksen jälkeen vielä surkeampi kuin Kokoomuksen. Pilkkanimi talikkokommunistit sai lisävahvistusta, kun puolueen kenttäväki valitsi puheenjohtajakseen arkkityyppisen punavihreän feministimädättäjä Annika Saarikon. Joku foliohattu voisi väittää Saarikon valinnan taustalla olleen punavihreiden pitkäaikainen projekti, jossa torpedoksi koulutettu Saarikko tuhoaisi Keskustapuolueen sisältä käsin. Ikävä kyllä syy Saarikon pääsyyn puoluejohtajaksi on arkisempi.  Valinta kun kertoo vain poliittisesta pyrkyryydestä, muotiaatteiden harjalla surffailusta  ja ilmaiseksi saadusta medianosteesta. Ja kenttäväkeä vietiin kun pässiä narusta.

Joka tapauksessa Ylen toimituksessa valintaa fantsuteltiin useassa uutisessa kuten voittotuloksen julistaneessa jutussa Annika Saarikko keskustan johtoon selvin lukemin – "Saatte minusta sitoutuneen puheenjohtajan ja naisen, jolla on jalat arjen kuralätäköissä". Totta kai Ylen toimittajat riemuitsevat punavihreän syövän leviämisestä vanhassa valtapuolueessa, mutta Kepulle kyse oli lähinnä omaan jalkaan ampumisesta.

Jo Katri Kulmunin puheenjohtajavalinta vuosi sitten henki Kepun epätoivoista trendihakuisuutta. Identiteettikriisiin joutunut puolue halusi kokemattoman nuoren naisen valinnalla viestiä valtamedialle kaupunkilaisuuttaan (sic), dynaamisuuttaan, ja ajan hermolla olemista. Tämä ei ole kuitenkaan sovitettavissa kansansuosion kanssa. Jostain käsittämättömästä syystä Keskustalla näyttää olevan kadoksissa yksinkertainen vaalimatematiikka, joka pohjautuu potentiaalisiin äänestiin. Voi olla, että nykypuolueille maistuvat parhaiten koulutettujen kaupunkilaisnuorten äänet, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että suurin osa Keskustapuolueen äänestäjäkunnasta koostuu edelleen maalla asuvista miehistä. 

Punavihreän kestohymyilijä Annika Saarikon valinta sementoi lopullisesti Kepun vajoamisen 4-7 kannatusprosentin pienpuolueeksi. Yritys saalistaa erittäin kilpailluilla punavihreiden kaupunkilaisten äänestäjämarkkinoilla oli Kepulta tyhmä strateginen veto, sillä tuolla vaalikarjalla on tarjolla jo nyt ideologisesti puhdasoppisia vaihtoehtoja.  Loppujen lopuksi nuoret kaupunkilaiset vierastavat luonnostaan epäluotettavina tunnettuja kepulaisia talikkokommunisteja, koska he näkevät muotiaateita seuraavassa puolueessa pelkän vallantavoittelijoitten joukon.

Perussuomalaisille viikonlopun vaalitulokset olivat varmasti mannaa. Kokoomuksen epäisänmaallis-globalistinen linja jatkuu vankkana kun maamme EU-federalismin takuumiehenä tunnettu Petteri Orpo sai puheenjohtajavaaleissa jatkokauden. Varapuheenjohtajiksi valitut bilderbergiläiset globalistit Elina Lepomäki, Antti Häkkänen ja Anna-Kaisa Ikonen takaavat puolestaan sen, ettei Kokoomuksella ole aikomustakaan siirtyä Suomen kansan etua ajavalle kansalliselle linjalle. Näin isänmaallinen äänestäkunta ja muut nykypolitiikkaan tyytymättömät voivat huoletta äänestää Perussuomalaisia. 

Varsinainen äänestäjien tulva persuille tulee punafeminismiin virallisesti vajonneesta Keskustapuolueesta. Valtion velan ja kutsumattomien elintasosiirtolaisen määrän kasvaessa sietämättömäksi sinisilmäisimmänkin kansalaisen on tunnustettava, että tämän mielettömyyden puolella ovat kaikki valtapuolueet vasemmistosta oikeistoon lukuunottamatta Perussuomalaisia. Nyt jos koskaan persuilla on iskun paikka. 



                                                          ************************

                                          

Yle TV2, tiistai 8.9.2020 klo 22.52 Docventures: Talk Show Black Lives Matter. 

Riku ja Tunna pohtivat suorassa lähetyksessä tasa-arvon nykytilaa, menneisyyttä ja tulevaisuutta. Vieraina ohjaaja Sonya Lindfors, toimittaja Renaz Ebrahimi ja kirjailija Anu Partanen. Lisää aiheesta: yle.fi/docventures 59 min.

Tunnin verran etnomasokistista kohkaamista ja pelkästään valkoisiiin kodistuvaa rasistista moralismia. Nykyään sille ei ole juuri mitään perustetta varsinkin jos sitä verrataan muunrotuisten harjoittamaan rasismiin omissa maissaan. Täysin oma lukunsa on kiittämättömien värillisten maahantunkeutujien systemaattinen kleptoparasitismi ja rotuväkivalta valkoista kantaväestöä vastaan. Jo keskustelijoiden nimet paljastavat, että näistä liberaaleista tabuista vaietaan "ohjelman vapaassa keskustelussa" visusti.


Yle TV2, tiistai 8.9.2020 klo 21.00 Docventures: teemana Black Lives Matter

Suomen suurimman leffakerhon kauden avauksessa pureudutaan Black Lives Matter -teemaan. Rikun ja Tunnan vieraina ohjaaja Sonya Lindfors, toimittaja Renaz Ebrahimi ja kirjailija Anu Partanen. Osallistu keskusteluun: yle.fi/docventures 15 min. Linkki ohjelmaan.

Ohjelma sisältää häikäilemätöntä rotuvihan lietsontaa valkoisia vastaan. Tämä kaikki sinun verorahoillasi.


Yle Teema, tiistai 8.9.2020 klo 22.00, The Handmaid's Tale - Orjattaresi (16)

Kausi 3, 13/13. Tahtojen taistelu. Kauden huikeassa päätöksessä nähdään saako paha, Gileadin pakkovalta, ansionsa mukaan, vai onko loppu käsillä ihan kaikille, jotka vielä jaksavat taistella vastaan. HD 1 h 4 min. Linkki ohjelmaan. 

Sarjaa on mainostettu naista alistavana uskonnollisena dystopiana, joka kuulemma kuvaa Trumpin aikakautta. Kuulostaa ilmiselvältä projektiolta, sillä tälle tv-fantasialle löytyy ihan oikea vertailukohta tästä päivästä ja tästä maailmasta. Ei tarvitse kuin katsoa tiettyihin arabimaihin. Jostain syystä ((HBO-sarjan tekijät))) eivät halua nähdä tosiasiaa, varmaan siksi, koska todelliset alistajat ovat muita kuin valkoisia miehiä.


Yle Teema, tiistai 8.9.2020 klo 21.00, Stonewallin perintö

Kesällä 1969 New Yorkin Stonewall Inn ravintolan edessä puhkesi mellakat, joissa vaadittiin homojen ja lesbojen vainoamisen lopettamista. Tämä oli alkusysäys, joka käynnisti seksuaalivähemmistöjen kansalaisoikeusliikkeen Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa. Vuotta myöhemmin järjestettiin New Yorkissa ensimmäinen Gay Pride kulkue mellakoiden vuosipäivän kunniaksi. T: Zadig Productions/France Télévisions, Ranska. HD 54 min. Linkki ohjelmaan.

Ihmiset, jotka voivat jatkuvasti valittaa uhriudestaan eivät ole enää uhreja, vaan vallankäyttäjiä enemmistöön nähden. Tässäkin dokumentissa historia kirjoitetaan poliittisista syistä uudelleen. Ohjelmassa New Yorkin paheelliset sodomiitit kuvataan "ihmiskunnan" sankarillisina esitaistelijoina, vaikka tosiasiassa ravintola Stonewall Inn on huumeluola, jossa rikottiin lukuisia lakeja.

Kyseisen "dokumentin" lähettäminen juuri nyt liittyy todennäköisesti käynnissä olevaan homoviikkoon, jota valtamediat mainostavat innokaasti.


Yle TV2, tiistai 8.9.2020 klo 10.30, Verta, hikeä ja T-paitoja 

3/8. Puuvillan värjäys. Puuvillaa pyöritellään monenlaisissa liemissä, ja ne saavat silmät valumaan. Veikko bongaa reissun nuorimman työntekijän. (U) HD ohjelmatekstitys (suomi) 30 min. Linkki ohjelmaan.

Jo nuorille "opetetaan" eli aivopestään valkoista syyllisyyttä, johon ei ole perustetta.


Yle Teema, tiistai 8.9.2020 klo 10.30, Eivät kaikki miehet (12)

Nuori nainen kohtaa unelmiensa miehen. Pian käy kuitenkin ilmi, että mies on kuin pahimmasta painajaisesta. Hän kontrolloi, pahoinpitelee ja nöyryyttää naista. "Eivät kaikki miehet" on lavastettu dokumentti, joka näyttää, minkälaista on joutua tuhoavaan suhteeseen, ja kuinka vaikeaa siitä on päästä irti. Tuotanto: Zero - Full Zero, 2020. HD ohjelmatekstitys (ruotsi) 30 min. Linkki ohjelmaan. 

Olisiko nykyaikana vastaava lavastettu dokumentti mahdollista tehdä niin, että moraalisesti kelvottomat ihmiset kuvattaisiin naisina? Jepjep, tyhmä kysymys, I'll take my coat...

YLEN (RACE) MIX -OHJELMAN ETNISESTI POIKKEAVA KAKSIKKO TARJOAA POLIITTISTA KORREKTIUTTA VARHAISNUORILLE

Yle Mixin Jasmin Beloued ja Kiia Keskikylä.

– Mix viittaa myös sekoitukseen. Kun on Mix-karkkipusseja, niin olemme ehkä makein uutissekoitus lapsille.

Miksi verorahoin tuotetun varhaisnuorisolle suunnatun uuden uutispalvelun Yle Mixin juontajat Jasmin Beloued ja Kiia Keskikylä eivät ole ylivoimaiseen enemmistöön kuuluvia etnisiä suomalaisia? Vastaus on kaikille ilmiselvä: juontajien etninen tausta ja ulkoinen habitus on viesti sinänsä. Juontajavalinnallaan Yle haluaa antaa suomalaisuutta väheksyvän roturutsaavan viestin herkässä manipuloitavassa iässä oleville varhaisteineille. Tällä indoktrinaatiolla pyritään kasvattamaan globalistista "arvopohjaa" tunnustavaa uutta sukupolvea pian väistyvien demarieläkeläis-boomerien jatkoksi.

Suomalaisuutta väheksyvä etninen vinouma suomalaisten kustantamassa valtion valtamediassa pitäisi olla vakava julkisen keskustelun paikka, mutta Ylen uutisessa "Kommentoi tuonne alle, jos sulla on juttuaiheita" – Yle Mix on uutispalvelu lapsille, katso ensimmäinen video Areenasta tai Youtubesta juontajien poikkeuksellista taustaa ei edes sivuta, vaan jutussa käydään iloisen kepeästi läpi varhaisnuorten tarvetta "omille" uutisille.

Jokaisen vastuullisen suomalaisen, joka haluaa kasvattaa lapsistaan omilla aivoillaan ajattelevia kansalaisia, pitäisi jäkikasvunsa kanssa käydä kriittinen keskustelu Yle Mixistä ja sen katsomisen mielekkyydestä. 

On nimittäin selvää, että juontajina toimivat rotumuukalaiset eivät tule mitenkään edistämään etnisten suomalaisten identiteettiä. Päinvastoin, he tulevat tarjoamaan varhaisteineille valikoidusti mustavalkoisia uutisia, joissa vasemmistoliberaali rajat auki -globalismi on siististi cool, kun taas suomalaisten ja muiden eurooppalaisten etnonationalismi on sekä vanhanaikaista että pahaa. Lisäksi voi vain kuvitella, kuinka kritiikittömän palvovasti Yle Mix suhtautuu oman ikäpolvensa "pyhimyksen" Greta Thunbergin falskeihin mutta täynnä moralistista kiihkoa oleviin näkemyksiin ilmastosta.

Tämä kaikki on tuttua jo tavallisista Ylen uutisista, joita sen toimittajat kehtaavat vielä mainostaa "luotettavina ja vastuullisina". Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja Riikka Räisänen ymmärtää varsin hyvin, miksi Isosiskovaltiota edustavan Ylen täytyy osallistua kilpailuun nuorten uutistarjonnasta: 

– Kaiken somessa tarjolle vyöryävän sisällön keskelle tarvitaan myös luotettavaa ja vastuullisesti tehtyä uutisjournalismia lapsille, ikätasolle sopivasti kerrottuna, sillä lapset käyttävät todella paljon mediaa. Lapset ovat tärkeä yleisö uutisille, Räisänen sanoo.

Yle Mixin tuottaja Santtu Natri puolestaan rehvastelee kulissien takaa, että "Yle Mix kertoo sen, mitä juuri nyt on tarpeen tietää – olipa kyseessä uutiset koronasta, koulusta tai Trumpista". Orange Man Bad! Sehän tiedetään jo aikuisten uutisista, jotka voisivat yhtä hyvin olla Yle Mix.

YLE JA KANSANEDUSTAJA MATTI SEMI HALUAISIVAT KIELTÄÄ "VÄÄRÄNLAISEN" TAITEELLISEN ILMAISUVAPAUDEN

Apuva! Poliisi!

Pääkaupunkiseuden sisäsiittoiseen trendihumuun keskittyvät valtamediat Yle ja Helsingin Sanomat eivät juurikaan seuraa maakuntalehtien paikallisuutisia. Paitsi silloin, jos saadaan aikaan rasismikohu tai päästään jollain aasinsillalla kauhistelemaan omissa oloissaan viihtyviä "uusnatseja". 

Näin kävi viikonlopun jäljiltä, kun Savon Sanomat julkaisi valeuutiset Hakaristiliput esillä festareilla – uusnatsien musiikkitapahtuma järjestettiin yllättäen Tuusniemellä ja Natsismi paljastui toimitusjohtajalle kesken tapahtuman. Uutiset olivat niin virheellisiä ja asenteellisia, että Apocalyptic Rites VI -metallimusiikkitapahtumassa soittanut neofolk-orkesterin johtaja Mikko Pöyhönen naputteli avoimen kirjeen jutun kirjoittaneelle toimittajalle:

Terve, Asta! 

Luin Savon Sanomiin kirjoittamasi uutisen Apocalyptic Rites VI -festivaalista, jolla olin soittamassa. Teksti oli kokonaisuudessaan alarmistinen ja turhan leimaava, varsinkin kun annat koko yleisölle halvan poliittisen sateenvarjotermin tietämättä mitään yksittäisten ihmisten motiiveista hauskanpitoon ja kulttuurinnälän tyydyttämiseen. 

Suolaisimmin silmiini osui kuitenkin seuraava virke: "Lisäksi esiintyjissä oli valkoisten ylivaltaa korostavia punk- ja neofolk-yhtyeitä." Tapahtuman ainoa neofolkiksi miellettävä yhtye oli kymmenen vuotta sitten perustamani Pyhä Kuolema, joten oletan että tarkoitat minua ja bändiäni puhuessasi "valkoisten ylivaltaa korostavista neofolk-yhtyeistä". 

Saatan yllättää sinut kertoessani, ettei mikään osa yhtyeeni materiaalissa ylistä tai korosta valkoisia, eurooppalaisia tai edes suomalaisia. Sinä tietäisit tämän, jos ennen lähetä-napin painallusta olisit vaivautunut tekemään muuta kuin olettamaan. On sääli, että toimittajaksi itseään kutsuvalla on mahdollisuus kirjoittaa jotain noin leimaavaa kuuntelematta nuottiakaan tai lukematta riviäkään mitään koskaan luomaani. 

Musiikin kuuntelu voi olla pitkästyttävää ja sanoitusten lukeminen vielä puisevampaa. Mielestäni tämä on kuitenkin pakollinen tehtävä ennen kuin yhdestäkään yhtyeestä kirjoitetaan rivin puolikastakaan. Ja tuolla mainitsemallani rivin puolikkaalla herätit minussa ensimmäistä kertaa tarpeen kirjoittaa palaute jostain itsestäni kirjoitetusta. Pidän hautaan asti itselläni oikeuden olla selventämättä sanoituksiani, mutta muista, Asta, ettei taiteen tekijä ole yhtä kuin tekemänsä taide, eikä valtakunnan mittakaavassa laajalevikkisen lehden sivuille painettu herja ole kevyesti otettava sutkaus. 

Kuulakkain syysterveisin, Mikko Ilmari Riimu Pöyhönen, Helsinki

Ylessä tartuttiin heti Savon Sanomien uutissyöttiin, olihan puheenaiheena valtamedian paskaämpärinä pideytyt "uusnatsit", joihin voi projisoida mitkä tahansa nykyjärjestelmän epäonnistumiset. Ylen uutinen Yrittäjä ei tiennyt vuokraavansa tilojaan uusnatsifestivaalille Tuusniemellä – tapahtuman luonne ja hakaristiliput paljastuivat kesken viikonlopun on tyypillistä valtamedian laiskuutta, jossa uutinen on kopioitu kaikkine virheineen suoraan Savon Sanomista. 

Uutisessa haastateltu tilat vuokrannut Hojo hojon toimitusjohtaja Pilvi Lamminheimo väittää, että "tapahtuman yhteydet äärioikeistoon selvisivät heille vasta lauantaina kesken tapahtuman", mikä ei viimeisimpien tietojen mukaan pidä aivan paikkaansa. Lamminheimolla kelpasivat hyvin festivaalijärjestäjien rahat ja hyvin käyttäytynyt yleisö, mutta kun media alkoi kirkua natseista, toimitusjohtajalla menivätkin savet pöksyihin. Alkoi tutuksi käynyt panikoiva kriisiviestintä tapahtuman "luonteesta" (musiikkitapahtuma!), jota ei muka tiedetty ennakolta. Toimitusjohtaja päättikin pestä kätensä keinotekoisesti luodusta "kohusta" heittämällä tapahtuman järjestäjät bussin alle.

Jos Hojo Hojo -yrityksellä olisi selkärankaa, mitään syytä paniikkiin ei olisi ollut, sillä tapahtuma oli lupineen täysin laillinen. Joten turhat pulinat pois. Yhtäkään lakia ei rikottu, ei edes poliittisesti sankitioitua etnistä kysymystä, koska kyse oli musiikkitapahtumasta, jossa artisteilla on taiteellinen ilmaisuvapaus. 

Myös EU:n ikeen alla toimiva politisoitunut poliisi osoitti toimivansa farisealaisesti ukaasillaan, jossa pyritään selvittämään luvallisen tapahtuman luvallisuutta! Poliisin kummallinen virkaintoisuus laillisesta festivaalista ihmetyttää, semminkin kun he eivät kysele koskaan äärivasemmiston perään näiden järjestämistä laittomista kokoontumisista, esimerkkinä käy vaikka lukuisia lakeja rikkovat Reclaim the Streets -tapahtumat. Kun kerran kiusaa tekevälle pilkunviilauslinjalle ollaan lähdetty, sitten pitää lakimiesten voimin syynätä jokaisen vasemmistotapahtuman lainmukaisuus viimeistä piirtoa myöten.

Vastaavasta virkavallan resurssien tuhlaamisesta ja väärästä priorisoinnista kertoo myös poliisin haluttomuus puuttua laittomien ulkomaalaisten tapahtumiin, jotka ryöstäytyvät Suomessakin lähes poikkeuksetta väkivaltaisiksi bakkanaaleiksi. Polpo ei ole kuitenkaan välinpitämätön silloin kun "eliitin" vihaamat maan hiljaiset järjestävät kultuuritapahtumia. Viikonlopun Apocalyptic Rites -tapahtuman perusteella poliisi on saanut ylhäältä ohjeistuksen syynätä täikammalla jopa vapaa-aikaan liittyvät yksityiset nationalistien festivaalit.

Kansallisradikaalien musiikkitilaisuus tarjosi varsinkin vasemmistolle tilaisuuden poliittisten irtopisteiden keräilyyn. Ylen uutisen julkaisun jälkeen tulipunainen kansanedustaja Matti Semi päätti nostaa tapahtuman hallitustasoiseksi kysymykseksi! Asiasta kertoo mikäpä muukaan kuin Savon Sanomat uutisessaan Vasemmistoliiton kansanedustaja Matti Semi jätti hallitukselle kirjallisen kysymyksen uusnatsitapahtumista: "Loukkaavat perus- ja ihmisoikeuksia". 

Uutisen perusteella jää edelleen hämärän peittoon, kenen ihmisoikeuksia poljetaan silloin kun väitetyt "natsit" juhlivat keskenään. Tosin hyväkkäiden vakiovastaus tähän voisi olla, että ainahan ihmisoikeuksia loukataan jos kansallismieliset kokoontuvat, luohan se mystisesti "yleisestä turvattomuutta" vaikka sitä ei voidakaan mitata ja todentaa. Ai niin, mutta juuri näinhän Matti Semi haastattelussa vastasikin....

Kansanedustaja Matti Semin hurskastelu kertoo paljon millaisten asioiden parissa loisivaa luokkaa valtion kassasta subventoiva Vasemmistoliitto haluaa operoida. Valkoisen kantaväestön työläisten ongelmat eivät kiinnosta, vaan päämielenkiinto keskittyy harhaisten abstraktioiden pyörittelyyn. Punarintaman syvässä päädyssä ollaan joka tapauksessa ymmärretty käyttää hyväksi kaikki portit aukaisevaa taikasanaa ihmisoikeudet, josta on tullut sosialistien uusi perustelematon taisteluhuuto. Sillä oikeutetaan kätevästi oma totalitarismi, mielipidevakoilu, sensuuri ja kansalaisoikeuksien astettainen riisuminen.