YLEN TUTKIVA JOURNALISMI: YKSI LAKI ANARKOMARKOILLE, TOINEN LAKI ODINEILLE

Yle TV1, 16.3.2016 klo 21:05, A-studio 

Soldiers of Odinin tausta paljastettu, studiossa Supon Supon turvallisuus- ja alueyksikön päällikön Kari Harju. Näppylöitä ja vanhempien työpoissaoloja: kannattaako vesirokkorokote ottaa omaan piikkiin? Juontajana Susanne Päivärinta #yleastudio HD

Jutun ingressissä ja studiohaastattelussa yritetään paljastaa "äärioikeistolaista salaliittoa" ja saada katuturvallisuuden puolustaminen näyttämään rikolliselta toiminnalta. On kuvottavaa tekopyhyyttä, että valtava mediamonopoli ottaa suurennuslasinsa alle pienen laillisen ruohonjuuritason kansalaisliikkeen, mutta ei tee elettäkään paljastaakseen todelliset kansan vastaiset vallankäyttäjät ja heidän salaiset suljetut ryhmänsä.  

Mikäli Ylen Watchin lukija ei viitsi katsoa A-studion haastattelua Areenasta, sama propaganda löytyy Ylen verkkosivuilta jutussa Supon yksikönpäällikkö: Soldiers of Odin -järjestössä on hyvinkin vahvaa muukalaisvastaisuutta. Saman mutta hieman toisin voi sanoa Suposta ja Ylestä: niistä löytyy hyvinkin vahvaa suomalaisvastaisuutta.


                                                     *****************************


Nilkkimäisen vihjailevasti kirjoitettu Ylen uutisjuttu Soldiers of Odinin johdon salaiset Facebook-viestit: Aseita, natsitunnuksia, kytkös MV-lehteen saa veronmaksajien kustantaman tiedotusjätin näyttämään säälittävältä Hymy-lehdeltä, joka yrittää väkisin nostaa "kohuja" poliittisia vihollisia vastaan. Mediamonopoli ei ole päässyt yli MV-lehdestä lähteneestä tiedottamishaasteesta, vaan on nöyryytettynä valmis rypemään samassa sikolätissä vaihtoehtomedioiden kanssa. Yle ei vain kerta kaikkiaan malta olla huomioimatta herhiläisinä toimivia mediahaastajia, jonka vuoksi se haluaa kostaa lapsellisesti jokaisen kokemansa loukkauksen aina kun siihen suodaan mahdollisuus. Tällä kertaa todellista perustetta uutisoinnille ei ollut lainkaan, vaan moralisoiva "kohu" piti vääntää kansalaisjärjestön privaattikeskusteluista!

Valtavalhemedian omertalle alistunut kympin tyttö Sara Rigatellin juttu todistaa, että monia naisia ei oikeasti tunnu häiritsevän mitenkään potentiaaliset muukalaisraiskaajat, sillä tärkeämpää on kasvattaa naisten seksuaalista markkina-arvoa miesvaltaisen turvapaikkamaahanmuuton avulla. Käytännössä näiden marxilaisten femakko-emakkojen matukiiman motiivina on näyttää keskisormea suomalaisille miehille ja katsoa sadistisesti vierestä kukkotappeluja.

On myös syytä kysyä, miksi Yle on ottanut maamme kaikista järjestöistä silmätikuksi juuri Soldiers of Odin -katupartiointiryhmät, vaikka ne eivät ole syyllistyneet tähän mennessä yhteenkään Suomen laissa merkittyyn rikokseen? Netti ja some on pullollaan erilaisten anarkistien ja muiden äärivasemmistolaisen militanttien suljettuja ryhmiä, mutta yleläiset eivät ole nähneet tarpeelliseksi nuuskia niitä, soluttautua niiden sisään ja tehdä niistä "suuria paljastuksia". Syykin on selvä. Punaräähköjen väkivaltaa lietsovat yksityiskeskustelut eivät ole poliittisesti hyödyllisiä lyömäaseita Ylen agendassa. Ylen taktiikkana onkin olla puuttumatta ongelman syihin, kansan tahdon vastaiseen muukalaisinvaasioon, ja kääntää kaikki huomio väistämättömiin reaktioihin, joista eräs on katuturvallisuutta vaaliva Soldiers of Odin.

Jutussa annettiin pelkän Ylen varassa eläville pelokkaille eläkeläisille mielikuva, että "rasistinen" eli roturealistinen ajattelu olisi sinänsä rikos (Suomen laissa se ei ole), jonka vuoksi myös Odinin sotilaiden täytyy olla vähintään ajatusrikollisia. Samaa kaavaa toistetaan myös muissa medioissa kuten paikallislehti Turkulaisessa, jonka jutussa Mäenpään hupparishowta ei paineta villaisella kaupunginvaltuutetut väittävät Soldiers of Odinin olevan rasistinen ja siten muka lain vastainen organisaatio. Jutussa Kokoomuksen valtuuston 1. varapuheenjohtaja Lauri Kattelus valehtee päin naamaa kun hän väittää, että "Mäenpään on turha luikerrella irti siitä, että ihmisryhmien välistä levottomuutta lietsova katupartion tunnusten näkyvä ja julkinen kantaminen ei olisi rasistinen teko". Kattelus luikertelee itse, sillä Soldiers of Odin toimii täysin laillisesti, eikä Suomen laki tunne sellaista rikosta kuin rasistinen teko. Kansanryhmän vastainen kiihotus toki laissa tunnetaan, mutta se on eri asia kuin rasistisen tosiasiaväitteen kuten "afrikkalaistaustaiset mustat ovat pikajuoksussa nopeampia kuin valkoiset" tai että "Saharan eteläpuoliset mustat saavat keskimäärin heikompia äo-tuloksia kuin itäaasialaiset ja eurooppalaiset". Jostain syystä suuri joukko Ylen ja koululaitoksen pelottelemia kansalaisia uskoo edelleen valheeseen, että ideologinen ja tieteellisiin tosiasioihin perustuva "rasismi" olisi itsessään rikos. Ei se ole, piste.

Varsinaista rikollista mielikuvaa Ylen jutussa pyritään vahvistamaan katupartion organisaatiomuodolla, jolla on yhteneväisyyttä moottoripyöräkerhojen kanssa. Järjestön organisaatiomuoto ei ole minkään valtakunnan "rikos", mutta asiaa korostamalla se saatiin linkitettyä mc-kerhoihin ja siten rikollisuuteen.

Salaliittomaisten aasinsiltojen rakentamisen puolelle toimittaja Rigatelli menee silloin kun hän katsoo Tampereella pidetyn muistomarssin olleen itse asiassa kunnianosoitus Horst Wesselille, jonka kunniaksi marssittiin sattumoisin samana päivänä Saksassa (!). Eh, siis mitä helvettiä?

Soldiers of Odin järjesti helmikuun lopussa toistaiseksi suurimman kokoontumisensa Tampereella. Marssille osallistui noin 150 henkilöä. S.O.O:n mukaan he marssivat edesmenneen jäsenensä muistolle. Samana päivänä Saksassa kuitenkin uusnatsit tekivät perinteisen marssinsa natsi-ikoni Horst Wesselin kunniaksi. Horst Wessel on myös Suomen Vastarintaliikkeen tunnustama sankari.

Kansalaisia palvelevan Ylen pitäisi toimia suomalaisten intressiä ajavana tiedotuskanavana, joka paljastaa yhteiskunnallisen korruption. Sitä vastoin se toimii omia kansalaisiaan vastaan sotivan valtiovallan puhetorvena ja syyttää kaikkia niitä, jotka ymmärtävät tavallisia kansalaisia ja heidän huoliaan Suomen tulevaisuudesta. Siksi Yle ei uutisoinut sanallakaan sen oman toimittajan, Jessikka Aron, huumetuomioista, vaikka vaihtoehtomediat kuten MV-lehti kertoivat niistä rikostuomioistuimien dokumentteihin viitaten. Mikäli Aro olisi takavuosina "syyllistynyt" vaikkapa sanavapautta puolustavaan "viharikokseen" ja Yle olisi saanut tämän selville, olisi hänet potkittu näyttävästi ulos saatesanoin: "Tällaiset rikokset ihmiskuntaa vastaan ovat arvojamme vastaan ja niillä on meidän työyhteisössä nollatoleranssi". Sen sijaan narkomania nähdään vain nuoruudenhaksahduksena, josta ei kannata tehdä sen suurempaa numeroa, paitsi jos siihen on syyllistynyt poliittinen vihollinen eli nationalisti. Silloin moralisoinnin määrällä ei ole mitään rajaa. 

Koska MV-paljasti maahanmuuttomyönteisen Jessikka Aron huumetaustan, Yle piti tätä poliittisena vainona ja nosti Aron yhtiönsä "sankaritoimittajaksi". Siksi ei ole yllättävää, että juutalaisen Bonnierin Suuri Journalistipalkinto meni entiselle pirinistille kuten kerrotaan uutisjutussa "Venäjän trollit eivät vaienna minua" – CIA:n agentiksi väitetty Ylen toimittaja Jessikka Aro palkittiin. Todennäköisesti mediavallan kabineteissa on käynyt kova kuhina ja voittajaksi valittiin suhmuroinnin jälkeen se joka on poliittisesti sopivin. Nato-mielisten torpedona toimiva Aro kun yritti palkitussa jutussaan löytää maahanmuuttovastaisuudelle syyn, joka ei ole havaittu todellisuus, vaan salaliittomaisesti vehkeilevän Venäjän mamukriitikko-trollit.

Sankaritoimittajan viittaa sovittavassa Ylen jutussa toistetaan sama myytti, että Aro on joutunut Suomessa "voimakkaan verkkohäirinnän ja hiljentämisyritysten kohteeksi". Luonnollisesti Yle tulkitsee MV-lehden uutisoiman Aron huumetuomioiden tarkoittavan samaa kuin "hiljentämisyritys". Johtopäätöksen Yle keksi ihan itse ja lisäksi se jätti ties kuinka monennetta kertaa kertomatta Aron huumetuomiosta. No väliäkö sillä, koska valtamedia on puhkottu täyteen reikiä ja MV-lehti on kertonut jo ajat sitten suurelle yleisölle toimittelija-tyttösen edesottamuksista...

Jos Yle olisi kansalaisten tahdon alaisessa ohjailussa, se ei keskittyisi nuuskimaan Soldier of Odinin jäsenten lain turvaamia yksityismielipiteitä, vaan puhdistaisi omista joukoistaan hämärien tahojen agedaa ajavat ja rikoksiin syyllistyneet toimittajat. Tällä hetkellä varmaa on vain se, että ylihuomenna esittävässä Pressiklubissa Ruben Stiller ei kykene olemaan käsittelemättä Ylen Soldiers of Odinista tekemää pseudouutista.


                                                    ********************************


Yle TV1, 16.3.2016 klo 22:55, Ulkolinja: Ranskan oikea ranta 

Lähes 7 miljoonaa ranskalaista äänesti äärioikeistolaista Front Nationalia. FN haluaa sulkea Ranskan rajat siirtolaisilta ja erota EUsta. Haluavatko ranskalaiset? Ohjaus Vesa Toijonen. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Jälleen kerran yksi uusintana esitettävä ajankohtaisdokumentti, jossa kauhistellaan kansan enemmistön mielipidettä, jossa puolustetaan kansan oikeutta olemassaoloon.


Yle Fem, 16.3.2016  klo 16:55, Spotlight: Ei varaa perheeseen 

Maahanmuuttajat tulevat tänne siivoojiksi ja lähihoitajiksi EU:n ulkopuolisista köyhistä maista. Usein heille luvataan, että perhe voi tulla perässä, mutta kukaan ei kerro, ettei pieni palkka riitä perheenyhdistämiseen. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.

Hyvin voivan ruotsinkielisen liberaalikuplan kitinää niistä, jotka eivät tule häiritsemään heidän suljettua Ankkalammikon elämää. Ottakoot Finn-tollot yksin Afrikan rikastukset elätettäviksi ja naapureikseen!

YLE YLISTÄÄ ENNALTA ARVATTAVASTI UUTTA LAPUALAISOOPPERAA "AJANKOHTAISUUDESTA"

Lapulalaisooppera 50 v. Kommunismi elää ja voi hyvin,
eikä vähiten siksi, että Yle antaa sille myönteistä  julkisuutta.

Kaikki keinot, joilla julkisrahoitteinen Yle voi taistella kansallismielisyyttä vastaan, myös käytetään. Jo kauan sitten laitokseen on pesiytynyt vuoden 1918 valkoisen Suomen perintöä vihaavia kommunistisia ja kulttuurmarxilaisia häviäjiä, jotka eivät vieläkään ole päässeet yli punakapinan tappiosta ja kommunistien kyydityksistä 1930-luvulla. Nyt on pitänyt kaivaa jo vanha Lapualaisoopperakin naftaliinista, jotta sen rauhan kaapuun kätketyllä marxilaisella vihasanomalla voitaisiin antaa oikeutus tämän päivän muukalaisinvaasiolle.

Ylen klo 18.00 tv-uutisissa (kohdasta 13.09" eteen päin) kerrotaan, että Lapualaisooppera sai ensi-iltansa 50 vuotta sitten ja se loi pohjan poliittiselle laululiikkeelle. Tosin uutistenlukija jätti kertomatta, että poliittisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä kommunismia. Juhlavuoden kunniaksi Lapualaisooppera esitetään uudelleen lahtelaisen Teatteri Vanhan Jukon toteuttamassa juhlakonsertissa samassa paikassa kuin alkuperäinen esitys eli Vanhalla ylioppilastalolla Helsingissä. Mukaan on kuulemma saatu alkuperäisessä esityksessä olleita kulttuurin punamädättäjiä.

1960-luvulla puhuttiin isäkapinasta, mutta uuden polven näyttelijät toistavat kiltisti samoja arvoja ja valheita kuin vanhempi nyt vallassa oleva sukupolvi, jonka maailmankuvasta on tullut hegemoninen pakkopaita Ylessä, Helsingin Sanomissa ja julkisessa keskustelussa ylipäätään. Todelliset haastajat on yritetty ajaa marginaaliin, mutta paine sieltä suunnalta alkaa olla niin suuri, että virallisia, kulttuuribolsevismille tuoksahtavia "kansainvälisiä arvoja", on alettu kyseenalaistaa laajasti kaikissa kansankerroksissa.

Sanna Vilkmanin toimittamassa jutussa haastateltu ohjaaja Linda Wahlgren yhdisti rivien välistä Lapuan liikkeen kommunistikurituksen tämän päivän eurooppalaisiin liikkeisiin, jotka vastustavat eliitin masinoimaa vihamielistä invaasioita sydänmaillemme. Hämmästystä teeskennellen Wahlgren päivtteli, että "ihmiskunnan kyky olla oppimatta historiasta on häkellyttävä". Ilmeisesti hänen mielestään antautuminen satoihin miljooniin nousevaan barbaaristen vapaamatkustajien invaasiolle olisi sitä historiasta oppimista. Tällaisten hyväosaisten punaporvarien on turha puhua mistään historian oppitunneista, niin kauan kun he itse kannattavat ideologiaa, jonka yhteiskuntakokeiluissa kuoli yli satamiljoonaa ihmistä, kun niissä yritettiin tuhota itsenäiset kansalliset kulttuurit ja populaatiot internationalismin nimissä. Nyt tämän saman ideologian mutaatio on saanut uuden muodon monikultturismissa, jossa vieraita ihmisvirtoja seikoittamalla ja massainvaasioon hukuttamalla pyritään tuhoamaan etenkin valkoisia kansoja.

Samaisessa uutisjuttussa uuden Lapualaisoopperan toinen ohjaaja, pahamaineinen äärivasemmistolainen agitaattori Lauri Maijala vertasi Lapuan liikkeen retoriikkaa netissä vellovaan "vihapuheeseen", jolla hän viittasi kulttuurimarxilaisesti tietysti vain kansallismieliseen osapuoleen. Maijala oli tässä kohtaa luultavasti samoilla linjoilla kuin Li Andersson, jonka mielestä "vasemmistolaisten väkivalta on vain parempaa".

Yle Watch arvasi jo heti uutisen ingressin nähtyään, että jutussa joku uuspunikki-ohjaaja tulee varmuudella sanomaan, että Lapualaisoopperan sanoma on vielä tänään ajankohtainen – näitä ennalta arvattavan väsyneitä hyväkkäitä kun voidaan lukea kuin avointa Maon punaista kirjaa. Jutun lopussa toimittaja Sanna Vilkman näytti olevan yhtä mieltä Linda Wahlgrenin kanssa siitä, että Lapualaisoopperan sanoma on ajankohtaisuudessaan kannatettava; Wahlgren totesi, että esitys pitää sisällään rauhan sanoman, keskustelun, keskinäisen ymmärryksen ja solidaarisuuden. Näköjään hyödylliset idiootit osaavat myös tänään toistella kauniita sanoja, joiden taakse kätkeytyy jotain aivan muuta. Heille keskustelu ja ymmärrys tarkoittaa sitä, että kansallinen oppositio pitää suunsa kiinni, koska vihapuhe. Solidaarisuus taas koskee vain kolmannen maailman eksoottista toiseutta, eikä maamme tuulipukukansaa, noita inhottavia rasisteja ja luokkapettureita.

Päivitys: Yle julkaisi tv-jutusta myöhemmin nettiversion nimellä 50-vuotias Lapualaisooppera herää taas henkiin: "Valitettavasti juttu on ajankohtaisempi kuin ikinä". Kunka noloa, ne tosiaan tekevät sen itse...ja Yle Watch lukee kulttuurimädättäjien matalamielisiä aivoituksia kuin avointa kirjaa

(Lyhyt esittely uudesta Lapulaisooppersta löytyy tästä)

YLE ESITTÄÄ PANKINJOHTAJAN PUNAPORVARIPOJAN KAPINALLISENA VAIHTOEHTONA

Paleface on varsinainen huuliveikko. 

Ylen verkkosivujen henkilökuvajutussa Kulttuurivieras Paleface: Turhautuminen pitää muuttaa toiminnaksi toimittajat Sanna Vilkman ja Tiina Jutila yrittävät rakentaa Systeemin jälkimarxilaisia arvoja kumartavasta Karri "Paleface" Miettisestä kuvan yhteiskunnallisesti radikaalina haastajana. Haastattelun myötäkarvainen, kohdettaan ihaileva tyyli, tuo mieleen 1970-luvun hengen, jolloin Ylen kepulais-vasemmistolaiset toimittajat esittivät hegemoniseen asemaan päässeet kulttuuriradikaalit muka jonain kapinallisina uudistajina, vaikka he edustivat yhteiskunnan silloista valtavirtaa, ajan henkeä. Tässä mielessä mikään ei ole muuttunut, sillä Yle pitää edelleen järjestelmän sylikoirina olevia vasemmistolaisia artisteja jotenkin raikkaina tyyppeinä, joiden 70-lukulaisella yhteiskuntakritiikillä ja ratkaisumalleilla kuvitellaan olevan vielä tänäänkin jotain tarjottavaa. Se, mitä nämä nämä apurahakapinalliset todellisuudessa edustavat on aivan muuta, mitä Yle toivoo meidän uskovan. Tosiasiassa Palefacen kaltaiset yhteiskunnalliset räppääjät  ovat  pelkkiä nykyjärjestelmän yli-innokkaita vahtikoiria, jotka valtaeliitin suojatteina hyökkäävät ärhäkästi ainoaa todellista ulkoparlamentaarista vastavoimaa, kansallismielisiä suomalaisia, vastaan.

Koska haastattelussa Paleface esittää käsittämättömän löysää puhetta, eikä toimittajilla ole mitään halua vaatia räppäriltä perusteita ylimalkaisen populistisille heitoille, täytyy Yle Watchin puuttua peliin ja oikoa herran kuin myös toimittajien kitkerimmät paskapuheet: 

Umpiyhteiskunnallisen rap-artistin mielestä jokaisen on nyt syytä vaikuttaa, tapahtuu se sitten pellepuvussa tai parlamentissa. Tapaamme joka sunnuntai kulttuurivieraan, jolla on ajankohtaista asiaa.

Valtavirran ulkopuolella olevat konservatiiviset toisinajattelijat totesivat jo 1960-luvulla, että "yhteiskunnallisuudesta" ja "yhteiskuntakritiikistä" on tehty synonyymejä pelkästään vasemmistolaisten esittämille näkökulmille. Siksi Ylen toimittajat ovat ennalta arvattavsti yhtä mieltä Palefacen kanssa siitä, että valtamedian sympatisoima Loldiers of Odin -ryhmä edustaa sitä oikeanlaista aktivismia, vaikka vasemmistoaktivistit ovatkin samassa rintamassa kuin Kokoomuksen valtiovarainministeri Aleksander Stubb, joka haluaa perustusalain vastaisesti kieltää Soldiers of Odinin tyyppiset kansalaisten omaehtoisuuteen perustuvat katupartiot.

Vajaat kuusi vuotta sitten julkaistun Helsinki–Shangri-La -kappaleen sanoista on tullut viheliäisen totta. Suomen Kulttuurisäätiö palkitsi miehen hiljattain juuri "nykyajan runonlaulusta ja sosiaalisesta tarkkanäköisyydestä". – Laulan siinä biisissä esimerkiksi Ku Klux Klanista autuaan tietämättömänä, että joku jäbä seisoo myöhemmin Hennalan kasarmin portilla joku helvetin lakana päällään. En olisi voinut kuvitellakaan, että meillä on joskus tällainen oikeistohallitus ja katupartioita.

Paleface voi unohtaa narsistisen kuvitelmansa, jossa hän uskoo olevansa joku yhteiskunnallinen oraakkeli. Vasemmiston yleisistä vainoharhoista huolimatta Suomessa ei ole mitään Amerikan Klaaniin viittaavaa toimintaa. Tosin yksittäisen huppupäisen nuoren spontaani performanssi herättää kateutta Palefacen anarkistissa hengenheimolaisissa, koska he eivät edes väkivaltaisilla tempauksillaan saa maamme pääministeriä järkyttämään ja pitämään "tapauksesta" kansainvälistä tiedotustilaisuutta. Mitään ennustajanlahoja ei sen sijaan tarvita siihen, miksi 2010-luvun sateenkaarihallituksen jälkeen saatiin valtion kukkaroa rasittava "oikeistolainen" hallitus. Palefacelta puuttuu myös poliittinen pelisilmä, koska hän ei ymmärrä, että tietyt yhteiskunnalliset toimenpiteet kuten rajojen avaaminen kymmenille tuhansille miespuolisille turvapaikkaturisteille synnyttää vanavedessään väkivaltaa ja raiskauksia. Valtion tukieuroista riippumattomat, kansalaisyhteiskuntaa vahvistavat katupartiot ovat täysin looginen seuraus sille, että suomalaiset haluavat suojella turvattomiksi itsensä tuntevia naisia tuntemattomillta, väkivaltaisesti käyttäytyviltä muukalaisilta. Kaikille muille tämä on päivän selvää paitsi vasemmistolaiselle järjen jättiläiselle Palefacelle. 

Vallan kahvassa on 1950-luvulle haikaileva joukko, jossa yhdistyvät kovimmat juustohöylääjät ja maahanmuuttajien syyttelijät, lataa Miettinen. Sodanjälkeinen Suomi oli köyhä maa, kunnes siitä määrätietoisesti rakennettiin suhteellisten pienten tuloerojen hyvinvointiyhteiskunta. Nyt sitä revitään kaksin käsin kappaleiksi.  

– Hyvinvointiyhteiskunnan suurin saavutus oli olosuhdeköyhyyden, slummien ja ryysykerjälistön hävittäminen Suomesta. Nyt niihin ollaan säälimättä menossa takaisin. Meillä on hallituksessa poikkeuksellinen jengi; älykkövastainen, suorastaan rasistinen ja aggressiivista luokkasotaa käyvä.

On totta, että epäkansallisten suuryritysten intressiä ajava työnantajapuoli on monomaanisella kilpailuttamisella luonut Suomeen halpatyömarkkinat, joita maassa ei ennen tunnettu. Paleface-Miettisellä tuntuu kuitenkin olevan valikoiva muisti, sillä tiettyjen alojen työpaikat poistuivat yksinkertaisesti siksi, että esimerkiksi ahneet paperimiehet hinnoittelivat itsensä ulos kansainvälisiltä markkinoilta ja paperitehtaat siirtyivät Etelä-Amerikkaan ja Aasiaan. Vasemmistolla ei muutenkaan ole puhtaat jauhot pussissa, sillä se on ollut innokkaasti edistämässä maahanmuuttoa toivottamalla tervetulleiksi Euroopan ulkopuolisia kehitysmaalaisia, joista ne harvat jotka ovat tulleet töihin, ovat alentaneet ylitarjonnallaan matalapalkka-alojen tulotasoa merkittävästi. Kannattamansa maahanmuuton myötä sekä vasemmisto että uusliberaali oikeisto ovat itse synnyttäneet nykyisen luokkajaon ja rotusodan siemenen.

Yhdestä asiasta Karri Miettinen nostaa hattua valtaapitävälle oikeistolle; sillä on pureva retoriikka ja tehokas markkinointikoneisto. Kun sana on hallussa, muuttuu musta valkoiseksi: palkka-ale on työajan pidennys, tuloerojen kasvattaminen tuottavuusloikka. Miettisen mielestä kyseessä on lähes nerokas sumutus.

Kaataa vain itselleen, sillä myös punavihreät osaavat totuutta vääristävän sumutuksen kun ovat itse vallankahvassa. Itse asiassa punavihreät ovat valheen eli poliittisesti korrektin uuspuheen mestareita riippumatta siitä ovatko he hallituksessa vai eivät. Opposition nyt esittämä kritiikki on katteetonta puhetta, sillä heidän ei tarvitse välittää realiteeteista. Punavihreiden kannattajat haluavat luultavasti vielä enemmän yksisilmäistä talouskasvua kuin oikeisto, jotta voisivat jo nyt saavutettujen etujen lisäksi piehtaroida jatkossakin materialistisessa kulutuskulttuurissa ostamalla vaikka Palefacen infantiilia heimokilinää. Olisi todella mielenkiintoista tietää, miten mahdollinen punavihreä hallitus ratkaisisi maamme nykyisen talouskriisiin ja talouskasvua luovien vientiyritysten ongelmat. Sehän on tiedetty aina, että vasemmiston ratkaisut, utopiat, eivät ole tästä maailmasta, jonka vuoksi he voivat vaivatta uskoa, että valtion tulokakun voi sekä syödä että säästää.

– Aikana, jolloin esimerkiksi eurovaaleissa puolet ihmisistä jättää äänestämättä, vaalit voittaa se, jolla on paras viestintätoimisto, isoin megafoni ja provosoivimmat läpät. Suoranainen bluffi jää monelta huomaamatta. – Oli kammottavaa, miten köyhät äänestivät Niinistöä, koska se näytti eniten presidentiltä.

Heh, kuka muistaa kuinka vaikutusvaltainen punavihreä kupla synnytti valtamedialihaksillaan valtavan hypen homovihreiden presidenttiehdokas Pekka Haaviston puolesta? Itsekin tuossa hyväosaisten punaporvarien kuplassa elävä pankinjohtajan poika Paleface-Miettinen ei taida vieläkään käsittää, että Suomessa on elämää myös Kallion ja Punavuoren hipsterialueiden ulkopuolella, jonka vuoksi Haaviston äänimäärä jäi lopullisissa vaaleissa pieneksi. Lisäksi Palefacella on kummallinen ennakkoluulo, että vähävaraiset olisivat automaattisesti jonkun homostelevan punavihreän kosmopoliitiin puolella vain siksi, että tämä edustaa hyväkkäiden mielikuvissa empaatikkoa, joka heruttaa valtion kassasta tarvittaessa lisärahaa köyhille.

Huomion siirtäminen pois leikkauspolitiikasta turvapaikanhakijoita syyttelemällä on Miettiselle erityisen vastenmielistä. – Kun pidetään epävarmuudella ja pelottelulla luotu ilmapiiri ja leimataan sotaa pakenevat ihmiset, niin saadaan oivallinen tilaisuus viedä läpi kylmäverisiä päätöksiä. Kun pidetään ihmiset ja keskustelupalstat ylikuumentuneina, niin ihmiset eivät huomaa, mistä leikataan.

Ei anneta valtion budjettia ja menoja koskevien tosiasioiden pilata hyvää äärivasemmistolaista tarinaa, vai mitä Paleface? Tällä hetkellä viime vuoden loppukesästä asti tulleet 35 000 turvapaikahakijaa tulevat maksamaan pelkästään vuodessa 5,6 miljardia euroa. Pikkuraha vai mitä? Sillähän ei saataisi mitään Suomen vähäosaisille; ei kevennettäisi kuluttajahintoihin vaikuttavaa alv-veroa, eikä luotaisi työpaikkoja pitkäaikaistyöttömille, eihän? Tänne kutsumattomien vieraiden volyymi on niin suuri, että sen järkyttävät kustannukset vaikuttavat väistämättä leikkauspolitiikkaan ja maan velkataseeseen. Tämä on kylmä matemaattinen tosiasia, jonka vuoksi täytyy ihmetellä, missä tulojaon fantasiamaailmassa herra Paleface-Miettinen oikein elää. Ymmärtääkö räppäri ollenkaan sitä yksinkertaista tosiasiaa, että Suomen valtion ensisijainen tehtävä on ajaa suomalaisten etua, myös niiden vähäosaisten? Tämä ei onnistu, jos kaiken maailman palefacet haluavat jakaa veroeuromme kehitysmaiden vapaamatkustajille, sotarikoksiin syyllistyneille sotilaskarkureille ja islamilaisen invaasion nuorille sotureille. 

"Kun pidetään ihmiset ja keskustelupalstat ylikuumentuneina, niin ihmiset eivät huomaa, mistä leikataan". Tässä on jälleen yksi näyte uusvasemmistolaisesta vainoharhaisesta salaliittoteoriasta – ikään kuin olisi jokin taho, joka pitäisi tarkoituksella (maahanmuuttokriittiset) keskustelupalstat ylikuumentuneina. Pankinjohtajan pojalle ei taida tulla mieleen, että hallituksen ilman kansan suostumusta päästämät maahantunkeutujat ovat de facto taloudellinen, kulttuurinen, etninen ja turvallisuuspoliittinen ongelma, joka poistuu vasta kun ongelman lähde poistuu maasta. Juuri vihamielisten muukalaisten maassa oleminen synnyttää keskustelupalstojen mahdollista ylikuumenemista, eikä joku hallituksen suojeluksessa oleva uusnatsien kabaali, johon Paleface näyttää uskovan.

Etenkin perussuomalaisille turvapaikanhakijoiden määrän nopea kasvu on tarjonnut mainion propaganda-aseen, jolla pelotella kansaa. – On täysin halla-aholainen ajatus, että Tukholmassa palaa autot sen takia, että siellä on maahanmuuttajia. Siellä palaa autot, koska ihmiset elävät köyhyydessä ja näköalattomuudessa lähiöissä ilman duunia ja ilman palveluita, ilman rahaa lähteä käymään edes keskustassa.

Palefacelle halla-aholainen ajatus on vasemmistolaisuudelle käänteinen kuva maailmasta, joka tunnetaan paremmin nimellä todellisuus. Säilyttääksen herkästi särkyvän maailmankuvansa Palefacellla ei ole ollut halua tutustua esimerkiksi Paavo Tajukankaan raportteihin, joissa kuvataan moraalisen suurvallan monikulttuurista arkipäivää. Mitä taas tulee maanhanmuuttajien epäsosiaalisen käyttäytymisen syihin, sitä voidaan Mutatis mutandis eli muutettavat muutettuina verrata vastaaviin verrokkeihin: Ruotsissa on myös etnisesti ruotsalaisia näköalattomia köyhiä, mutta jostain syystä he eivät polttele autoja ja harjoita iltapuhteena joukkoraiskailuja. Mikä on se komponentti, joka puuttuu Kalpeanaaman suosimista vasemmisto-sosiologisista teorioista? Syy on ilmeinen, mutta sitä ei voi sanoa varsinkaan Ruotsissa ääneen, koska se on tasa-arvoisen liberaalin yhteiskunnan suurin tabu ja samalla myös haurasta koheesiota ylläpitävä valkoinen valhe. Totuus on kuitenkin sanottava: älykkyystesteissä on käynyt selväksi, että vähäinen äly korreloi (ja on monesti myös syy) rikollisten taipumusten kuten vandalismin kanssa. Tämä havainto käy puolestaan yhteen sen kanssa, että Ruotsiin tunkeutuneet vapaamatkustajat edustavat usein kansallisuuksia, joiden keskimääräinen äo on huomattavasti valkoisia eurooppalaisia alhaisempi. Yleensä nämä tulijat ovat kotoisin Lähi-Idästä, Pohjois-Afrikasta ja Saharan eteläpuolisista maista, joissa on mitattu huomattavan alhaisia keskimääräisiä älykkyysosamääriä. Tästä voi toki tehdä myös rasistisia johtopäätöksiä, mutta toisaalta se ei ole tosiasioiden vika. Punaporvari-räppäri ei ole tietenkään kiinnostunut tosiasioista, varsinkaan jos ne eivät tue omaa ennakkoluuloa.

Miettistä kylmää hedelmällisen maaperän muokkaaminen fasismille. – Hallitus ei pysäytä fasismin nousua, vaan jollain tavalla mahdollistaa ja tukee sen kasvua.

Kun äärivasemmistolaisen suusta kuulee sanan fasismi, on siihen syytä suhtautua suurella varauksella. Yleensä se on pelkkä ilmaus kaikelle sille, mistä vasemmistolainen ei satu pitämään. Kirjailija Timo Hännikäisen mukaan sanan holtitonta viljelyä selittää myös se, että siitä on tullut varsinkin vasemmistolaisille vapaita yhteiskuntia ajasta toiseen uhkaava ylihistoriallinen mörkö eikä historiaan sidottu tarkkarajainen ilmiö.

Vasemmiston retoriikkaan on kuulunut aina myös harhainen uskomus, että valtiovalta jotenkin suojelisi tai jopa mahdollistaisi "fasismin". Tämä houre lienee puhdas projektio heidän omasta hegemonisesta (piilo)vallastaan, jonka he ovat gramscilaisen "pitkän marssin" avulla saaneet juurutettua lukuisiin instituutioihin; äärivasemmisto saarnaa jatkuvasti fasismista ja vallasta, koska se on itse kiinnostunut pakkomielteisesti vallanhalusta ja vallan saamisesta. 

Maamme nykyhallituksesta puhuttaessa, se on harjoittanut hyvin puhdasoppista äärivasemmistolaista antifasismia tuottamalla epädemokraattisesti maahan etnisen alaluokan (mikä taas sopii vasemmiston rasismia hyödyntäville vallankumoushaaveille) ja toisaalla se on kokoomusministeri Aleksander Stubbin suulla ollut kriminalisoimassa kansallismielisiä katupartioita. 

– Maltillinen vasemmisto taitaa olla liian maltillista. Näen koko vasemmiston kannalta ehdottoman tärkeänä sen, että Arhinmäen seuraaja vie puolueen radikaalimpaan suuntaan. Retoriikka oikealla on vihamielistä, mutta vasemmisto puhuu kohteliaasti, kiltisti ja varovaisesti. Pitäisi pystyä pukemaan asioita selkeämmin ja tylymmin, että ihmiset bonjaa, mistä on kyse.

Hehe, keskiluokkaisten opiskelija-anarkistien ja muiden räyhäräähköjen liepeillä viihtyvä Paleface yrittää antaa lisävirtaa jo nyt ylikierroksilla käyvälle Vasemmistoliitolle. Sen sijaan anarkistisella marginaaliporukalla ei ole mitään, kertakaikkiaan mitään, kannatusta työtätekevän eikä sen enempää työttömänkään kansanosan keskuudessa. On aika vaikea kuvitella, miten räyhävasemmisto saataisiin vielä enemmän demonisoimaan kansallismielisiä ja luomaan yhteiskuntaan vihaa, elleivät he sitten siirry Baader-Meinhofin lopullisen häviämisen loistavalle polulle.

Miettisen mielestä poliittisten nuorisojärjestöjen kannattaisi ottaa selvää siitä, miksi osa nuorten kirkkaimmasta kärjestä haluaa toimia mieluummin vaikka anarkistien joukossa kuin puolueissa. – On iso kysymys se, että miksi julkisessa kapinassa oleva elementti, kuten anarkistiblokki vahvistuu. Olisi arvokasta kuulla heitä.

Voi luoja tätä omahyväisyyden määrää. Jos anarkofeministi Suvi Auvinen edustaa räyhävasemmiston intellektuaalista kärkeä, niin suomalaiset poroporvarit ja suurkapitalistit saavat nukkua edelleen yönsä rauhassa.

– Ei kaikkien tarvitse kuulua puolueisiin, jotkut vastustavat pellepuvuissa rasistien katupartioita. Ruokakaupassa käyminenkin on poliittista, ostopäätökset ovat kannanottoja. Jokainen ääni ja jokainen adresseihin pistetty allekirjoitus voi vaikuttaa.

Palefacella on vaikea hahmottaa mikä on systeemin vastaisuutta ja mikä taas sen sylikoirana olemista. Kuten jo on tullut moneen kertaan todistettua, Loldries of Odinit ovat nykyjärjestelmän ja sen klienteelin kuten valtamedian ja poliittisten päättäjien suojeluksessa, sillä he toimivat hyödyllisinä idiootteina kansalaisten spontaania vastarintaa ilmentävää Soldiers of Odinia vastaan.  Usko yksilön kuluttajavalintoihin on puolestaan city-vihreiden katteetonta optimismia ja hyvän olon kaipuuta, jolla ainoastaan ylläpidetään nykyistä kulutuskulttuuria, jossa vasemmistolaiset hedonistit näyttävät viihtyvän erittäin hyvin.

Miettinen muistuttaa, että pitkien varjojen lomassa kukkii solidaarisuus. Esimerkiksi rasisminvastainen suurtapahtuma Meillä on unelma polkaistiin pystyyn kahdessa vuorokaudessa; ihmiset tekevät valtavasti vapaaehtoistyötä, järjestäytyvät ja auttavat toisiaan.

Tapahtumahan oli viime kesän The Great Rock 'n' Roll Swindle, suuri puhallus, josta raportoi tuoreeltaan myös Yle Watch. Olisi hauska tietää, kuinka paljon idealistisia unelmoijia saapuisi nyt maaliskuun loskaiselle Helsingin kansalaistorille. Tämä siis sen jälkeen, kun maahan on päästetty 35 000 aavikkojen nuorta miestä, joista osa on syyllistynyt vakaviin väkivallantekoihin ja raiskauksiin. Solidaaristen vasemmistoidealistien määrän tarkkuutta voitaisiin parantaa myös sillä, että tilaisuudessa ei esiintyisi ilmaisen julkisuuden perässä juoksevia maamme johtavia pop-tähtiä, vaan pelkkiä monikulttuurin autuutta saarnaavia puhujia.  Palefacelle ja hänen faneilleen vielä terveiset edellä viitatusta Yle Watchin heinäkuussa 2015 ilmestyneestä jutusta:

Kansallista itsemurhaa juhlistavan tapahtuman luonteesta huolimatta mielenosoittajien riemu oli ymmärrettävää, sillä kannatukseltaan kuihtuva vihervasemmisto sai kahden perättäisen tyrmistyttävän Persujen vaalivoiton jälkeen vihdoin syyn koota harvenevat rivinsä viimeiseen yhteiseen voimannäytökseen. Kaikki se ahdistus, raivo ja viha mikä on muhinut viime kevään vaalipettymyksen jälkeen purkautui nyt Hyvien ihmisten juhlana (ilman ironiaa). Lamaantuneet punavihreät eivät olisi kyenneet tällaiseen kostonhimoiseen bakkanaaliin yksin, vaan puna-Ylen ja muun median piti vähän avittaa tovereita loihtimalla kansanedustaja Olli Immosen yön tunteina kirjoittamasta englanninkielisestä runoelmasta "some-kohun". Mikä taivaan lahja suomalaisuutta vihaavalle kansanosalle!   

On todennäköistä että Yle ja muut valtamediat olisivat löytäneet minkä tahansa tekosyyn ennen syksyä, jotta light-vasemmiston ahdistunut raivo löytäisi purkautumistiensä. Silti vajaa 15 000 osallistujaa oli kuin varjo kultaisista päivistä kuten vuodesta 1974, jolloin Olympiastadionille kerääntyi 30 000 kommunistista sini- ja punapaitaa. Vaikka nykyoloissa väkimäärä oli kohtalainen, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että kyseessä oli multikultien Pyrrhoksen voitto. Aivan kuten 1970-luvulla silloista vallitsevaa hegemonista aatetta eli neuvostomielisyyttä kannatti vain poliittinen eliitti sekä itseään muuta kansaa parempana pitänyt tasa-arvoradikaali "sivistyneistö". Monikultturismi on saman mädän aatteen virulentti 2.0 versio, mutta sekin tulee saaduista voitonhetkistä riippumatta kuolemaan oman mahdottomuutensa aivan kuten sinipaitojen ihannoima alkuperäinen versio.

RAKELIN PUNAVIHREÄSSÄ KUPLASSA

Rakel Liekki ja Tiina Rosenberg -look

Yle TV2, 8.3.2016 klo 19:30 ja uusinta klo 23.50, Kioski: Rakelin kuplassa 

Tänään pohditaan sukupuolen moninaisuutta. Rakel Liekki kohtaa asiat ja ilmiöt kukkahattu tanassa ja telaketjut rasvattuina. Tiistaisin Kioski on rehellisesti Rakelin kuplassa. Rakel valtaa televisiosi joka tiistai klo 19.30. HD

Linkki sivulle ja ohjelmaan.


Tämä juttu menee pidemmän kaavan mukaan, koska Yle Watchin lukijat ovat pyytäneet kirjoittamaan analyysiä jo jonkin aikaa televisioissa pyörineestä Rakelin kuplassa -ohjelmasta. Katsojapalautteen perusteella ohjelma on erityisen hanakas ajamaan kulttuurimarxilaisesti värittynyttä identiteettipolitiikkaa. Yle Watch on katsonut Rakelin amatöörimäistä sooloilua muutaman jakson verran ja ohjelmasta on kirjoitettu myös yksi lyhyt In your face -arvio. Uusi arvio on paikallaan, sillä Liekin lempiaiheena oleva sukupuolisuus on ollut viime aikoina tapetilla poliittisessa keskustelussa eikä vähiten Persunuorten kannanoton vuoksi. 

Käyttämällä ohjelman nimessä itseironiaa Rakel Liekki pyrkii yhdessä taustatiiminsä kanssa vähättelemään Helsingin ydinkeskustaan tiivistyneen punavihreän kuplan hegemonista valtaa, jota se käyttää ohjatakseen julkista poliittista arvokeskustelua sille mieluisaksi. Punavihreän kuplan näkyvyys ja valta on monta kertaa suurempi kuin heidän lukumääränsä oikeuttaisi, mutta he eivät näe tätä mitenkään demokraattisen vallankäytön ongelmana, vaikka juuri he ovat kovaäänisimpiä puhumaan mm. demokratiavajeesta. He katsovat olevan ideologisen arvokeskustelun etujoukkoa, oikeassa olijoita, jotka pyrkivät vain sivistämään "taantumuksellista" kansan enemmistöä mm. maahamuutto- ja seksuaalikysymyksissä. Tämän vuoksi kansan enemmistön mielipiteillä ei ole merkitystä, koska ne ovat jo lähtökohtaisesti "vääriä" toisin kuin "valistuneiksi" itsensä korottaneella punavihreällä kulttuurimafialla. Näin maan hiljaiset, kuten se Pihtiputaan mummo ja sohvalla röhnöttävä demarieläkeläinenkin, pysyvät kiinni ajan hengessä ja tietävät miten asioista pitäisi ajatella seuraamalla Rakelin kupla -ohjelmaa.

Punavihreä lukeneisto – tärähtäneistö – ei pidä itseään kulttuurimarxilaisena, sillä heistä se tuntuu pelkästään poliittisen vihollisen antamalta haukkumanimeltä. Politiikan näkökulmasta on yhdentekevää millä täsmällisellä nimikkeellä tätä vaikutusvaltaista porukkaa kutsutaan, pääasia, että heissä tunnistetaan täsmälleen ne samat vastaavuudet kuin Herbert Marcusen esiin tuomassa länsimaisuuden repivässä kritiikkissä, kulttuurimaxilaisuudessa.

Punavihreät jälkimarxilaiset eli kulttuurimarxilaiset käyttäytyvät aivan samoin kuin Helsingin ydinkeskustan hipsterit, joille pahin loukkaus on saada hipsterin leima, sillä se alentaa heidät katurahvaan muottiin, jota he erikoisuudentavoittelullaan eli hipsteröinnillään yrittävät kaikien keinoin karttaa. Samalla tavalla yksikään punavihreä ei halua julistautua nykyjärjestelmän arvopohjaa mädättäväksi kulttuurimarxilaiseksi, sillä tästä epiteetistä huokuu ikävä moraalinen kierous. He pitävät itseään aidosti Hyvinä ihmisinä, joilla yhteiskuntamoraali on sisäsyntyistä hyväsydämisyyttä eikä tietoisesti harjoitettua Frankfurtin koulun kriittistä teoriaa. Heidän mielestään kulttuurmarxilaisuuden agenda vain sattuu olemaan samassa linjassa heidän arvomaailmansa ja poliittisten pyrintöjen kanssa; kyse on pelkästä sattumasta, eikä siitä, että he olisivat jo lastentarhasta saakka sosiaalistuneet hegemoniselle arvokasvatukselle, jonka ideat löytyvät kulttuurimarxilaisten älykköjen tuotannosta.

Yksilön vapautta ja biologiasta riippuumatonta "ainutlaatuisuutta" korostavat punavihreät jälkisosialistit ovat ottaneet identeettipolitiikan, etenkin rodun ja seksuaalisuuden, taistelutantereeksi, jossa halutaan raivata tietä itseään toteuttavalle yksilölle, jota eivät rajoita sen enempää traditiot, instituutiot kuin biologiakaan. 

Tämän kertainen Rakelin kuplassa -jakso kulkee aiemmin lähetettyjen ohjelmien polkua eli siinä käsitellään jälleen kerran sitä, kuinka upea poikkeava seksuaalisuus on ja kuinka tyhmä ja paha on enemmistö, joka ei anna degeneraattien oikuille samaa sosiaalista arvostusta kuin avioliitossa elävien jälkeläisiä tuottava heteroseksuaalisuus. 

Haastateltavaksi Rakel oli ottanut kliseiset seksuaalifriikit, joiden näsäviisasteleva kaikkitietävyys ja halveksunta valtaväestön maalaisjärkeen perustuvaa ajattelua kohtaan sai kriittisen katsojan päättelemään nopeasti, että kyseessä täytyy olla virkaheitot humanistiopiskelijat, marxisti-feministit ym. yhteiskunnan avittamat vasemmistoagitaattorit. On vaikea sanoa mistä näiden ilmestysten itsevarma omahyväisyys kumpuaa, mutta luultavasti he uskovat ihan aidosti olevansa jotain uskomattoman erikoisia tapauksia – joita he eivät tietenkään ole, vaan pelkkiä muotopuolia, jotka yrittävät saada jonkinlaista uskottavuutta jankuttamalla korruptoituneen akateemisen maailman pseodotieteellisiä gender-blender teorioita.

Esimerkiksi epämääräisesti transsukupuoliseksi itsensä määritelleen Kasperin puheet intersukupuolisuudesta ja sukupuolen määrittelemättömyydestä on vain tyhjällä käyvää feminististä jargonia, jossa akateemisen klikin itse keksimillä termeillä yritetään pyyhkiä pois biologiset ja lääketieteelliset tosiasiat. Wikipedia ei ole tieteellinen lähde, mutta sinne kirjoittavat lääketieteen ammattilaiset ovat todenneet yksimielisesti, että

Intersukupuolisuus on sukupuolisuuden kehistyspoikkeama, jossa yksilön sukupuolta ei voida yksiselitteisesti määrittää sukupuoliominaisuuksien avulla. Intersukupuolisella voi olla sekä mies -että naistyypillisiä sukupuolen tunnusmerkkejä, tai sukupuoliset tunnusmerkit voivat olla epäselvät. Intersukupuolisuuden aiheuttajana on yleensä geenimutaatio tai sukupuolikromosomien poikkeava määrä, mutta myös kehitysiässä tapahtuneet hormonitasojen poikkeamat voivat johtaa intersukupuolisuustiloihin. Intersukupuolisesta ihmisestä on vanhastaan käytetty myös nimitystä hermafrodiitti.

Se fenotyyppiä koskeva havainto, että ihminen ei ole mies tai nainen, ei ole todiste aidosta kolmannesta sukupuolesta, vaan se on osoitus sairaudesta. Siksi puhe jostain sukupuolien moninaisuudesta on silkkaa postmodernia mielettömyyttä. Yle Watchin bloggaaja Mikko Ellilä totesikin fb-päivityksessään, että

Jos inter- ja transsukupuolisia on väestöstä korkeintaan promille, niin se ei tietenkääan tarkoita sitä, että mies-nainen -jaottelu muuttuisi irrelevantiksi. Kaikki tietävät, että aina on ollut erilaisia syntymävikoja, kuten päästään yhteen kasvaneita kaksosia, down-lapsia, epilepsiaa, suulakihalkiota, verenvuototautia jne. Nämä ovat kuitenkin selkeästi poikkeuksia terveestä lapsesta ei joitain ominaisuuksia muiden joukossa, kuten sini- tai vihreäsilmäisyys. 

Kuinka ollakaan, Liekin haastattelema Kasper samaisti intersukupuolisuuden merkityksettömänä pidettyyn silmien värin ominaisuuteen, mikä taitaa olla kovinkin suosittu virheargumentti Setan militanttien keskuudessa. Oman lahkonsa näkökulmasta Kasper piti myös sukupuolenkorjausta täysin normaalina toimeenpiteenä, jossa ei ole sinänsä mitään ongelmallisuutta. Ikävä kyllä tämä lähinnä toimittajien arkipuheeseen levittämä termi on lähemmässä tarkastelussa pelkkää orwellilaista uuspuhetta, sillä useimmista tapauksissa sukupuolielmissä ei ole mitään vikaa, jonka vuoksi niihin puuttuminen kirgurin veitsellä on mutiloimista, vaurioittamista, ei korjaamista. Etenkin transsukupuolisessa vika onkin päässä eikä sukupuolielimissä, joten genitaalien silpomisen sijaan pitäisi yrittää löytää parannus sukupuoli-identiteetin häiriintymiselle. Monesti tämä on mahdotonta pysyvien geneettisten ja hormonaalisten häiriötekijöiden vuoksi, joten ainoaksi ratkaisuksi jää sairaan yksilön henkinen sopeuttaminen pysyvään epänormaaliuden tilaan.

Syy miksi Rakel Liekki oli tässä jaksossa niin tohkeissaan sukupuolen "moninaisuudesta", johtui Perussuomalaisten nuorten lippis-kampanjasta, jossa korostettiin miesten ja naisten sukupuolista eroa biologiselta pohjalta. Kampanja herätti välittömästi valtavaa peppukipuilua sukupuolisensitiivisissä valtavalemedioissa, etenkin Ylessä, Helsingin Sanomissa, Nyt-liitteessä ja Imagessa. Ohjelman asenteesta päätellen Rakel Liekki sai todennäköisesti pahimmat kilarit Persunuorten tiedotteen tästä lakonisesta kohdasta:

Luokittelu kahteen erilaiseen sukupuoleen on hyvin selkeä ja määrittyy suoraan geeneistämme. Kaikki meistä ovat yksilöitä, mutta viimeistään perimä kertoo, kumpaa sukupuolta olemme. Saamme isältä joko Y- tai X-kromosomin sekä äidiltä X-kromosomin. Näitä XY- tai XX-rakennuspalikoitaan ei kukaan ihminen voi kieltää eikä muuttaa, vaikka leikkauttaisi ulkoista olemustaan plastiikkakirurgian avulla millaiseksi tahansa.

Onhan se selvää, että näin vastaansanomaton totuus synnytti sosiaalisten konstruktioiden parissa puuhastelevissa mädättelijöissä valtavat itkupotkuraivarit, kun maailma ei olekaan sellainen kuin sen haluaisi perversseissä tasa-arvounelmissa olevan. Hesari yritti oikein poliittisesti korrekteilla tiedemannekiineilla muuttaa mustan valkoiseksi, mutta tiedetoimittaja Marko Hamilo kuittasi fb-seinällään nopeasti tutkijoiden löylyn lyömät väitteet:

Onpa taas taattua Hesaria tämä. Yksilön sukupuolen _ja sukupuoli-identiteetin_ määräytyminen kromosomin perusteella ei ollut perusnuorten pointtina vaan se, että ihminen kuuluu niihin lajeihin, jotka a) lisääntyvät sukupuolisesti ja b) näitä sukupuolia on kaksi ja c) ne eivät vaihdu yksilönkehityksen aikana eikä niitä määrää esimerkiksi lämpötila. Ihmisen kohdalla edes kielellisten käytäntöjen muuttaminen ei muuttaisi tosiasiaa, meillä on kaksi sukupuolta, piste.

Samainen tiedetoimittaja upotti Facebookissa 26.2.2016 sisäsiistiksi opetetun  toimittaja Markus Leikolan Imagessa ilmestyneen kolumnin retoriset valheet:

Markus Leikola: "Mutta leikitään vielä lopuksi, että luonto todella säätäisi asiat jollakin deterministisellä tavalla geenien pohjalta ja todellakin yhdenlaista geenikokoelmaa kantavalla ei saisi olla mitään erioikeuksia tai etuja toisenlaiseen geenikokoelmaan nähden. Silloinhan myös ihonväriin, rotuun tai muuhun vastaavaan perustuva kiintiöinti tulisi kieltää. Esimerkiksi toimeentuloturvan suuruuden tulisi olla kaikille samanlaista. On vain erigeenisiä ihmisiä. Ovatkohan perussuomalaiset nuoret tietoisia siitä, minkä Pandoran lippaan ovat tulleet avanneeksi vedotessaan geeneihin?" 

Onkohan Markus Leikola ymmärtänyt, että perussuomalaiset eivät ole rasisteja eivätkä seksistejä. Jos todella sukupuolia on epälukuinen määrä eikä rotuja ole olemassa, kuten meille nyt on kerrottu, vastoin ilmeisiä biologisia tosiseikkoja, niin sittenhän putoaa myös pohja pois sekä siltä ajatukselta, että olisi mitään havaittavissa olevaa syrjintää, koska ei olisi mitään ryhmiä, joiden edustajia voisi suosia tai syrjiä, eikä näin ollen mikään, mitä havaitsemme, voisi olla syrjintää tai rasismia. Toisaalta positiivinen syrjintä menettäisi myös perustan, koska emme voisi määritellä sitä mitenkään.

Tästä ei enää puutu kuin perussuomalaisten kampanja sen puolesta, että 2+2=4, että Maa kiertää Aurinkoa ja että Kuu ei ole juustoa. Eiköhän edistyneistö löydä niistäkin pöyristymisen aihetta ja todistaa matematiikan, astronomian ja elintarviketieteen professorien voimalla, että kaksi plus kaksi on viisi, että Maa on kaiken keskipiste ja että Kuu on emmentalia.

Persunuorten synnyttämä mediajulkisuus oli jälleen kerran näyte siitä, kuinka idealisminsa vangiksi jäänyt tärähtäneistö ei ole erkaantunut vain ns. tavallisesta kansasta, vaan myös itsestään selvistä tieteellisistä totuuksista. Täältä käsin on vaikea arvioida Rakel Liekin luonnontieteellistä tai edes yhteiskuntatieteellistä kompetenssiä, mutta meistä luku- ja kirjoitustaitoisista hän näyttää vain pelkältä perässähiihtäjiltä, jonka momentum meni jo, sillä nykyinen kulttuurihegemonia on vaihtumassa ja hänen toistamansa viralliset totuudet ovat olleet jo aikaa sitten so last season.

Annetaan loppukevennykseksi vielä puheenvuoro Mikko Ellilälle, jonka karnevalistinen näkemys vallitsevasta homofobia-keskustelusta kääntää asetelmat iloisesti päälaelleen: 

Olen joskus ajatellut myös sitä, että jos homofobia johtuu aina kaappihomoudesta, silloinhan homofobia on nimenomaan homojen oma ongelma, eikä kukaan hetero ole homofoobikko.

STILLER: EUROOPAN PITÄÄ AVATA RAJAT MUTTA EI ISRAELIN

Israelilla on oikeus puolustaa geenipooliaan, mutta ei valkoisilla eurooppalaisilla.

Yle TV1, 4.3.2016 klo 20:00, Pressiklubi 

Ääripäät, mitkä ääripäät? Vaikuttaako päätoimittajien jyrähdys julkiseen keskusteluun? Studiossa Elina Grundström, Reijo Ruokanen ja Jouni Tervo.

Kuulepa nyt Ruben Stiller, monomaaninen vitsisi, jossa kaikki liittyy siihen, että Suomi pitää täyttää mahdollisimman nopeasti kognitiivisesti haastellisilla Afrikan maahantunkeutujilla, alkaa pikku hiljaa jo väsyttää. Kuinka sinä okein kehtaat noukkia viikosta toiseen aina sen (j)uutisen, jonka saat koplattua maahanmuuttoon? Tällä kertaa studioissa on Julkisen sanan neuvoston uusi puheehnjohtaja Elina Grundstöm, tuo punavihreä muodollisesti pätemätön punavihreä khmeri, joka on ottanut tehtäväkseen jahdata vaihtoehtomedoita, koska ne paljastavat ikäviä tosiasoita, joista valemediat eli valtamediat eivät kerro.

Aika velikulta, mutta teikäläisiltähän tuo chutzpah sujuu. One law for them and other law for us. [juttu kesken, tulee päivitys kunhan YW on nähnyt ohjelman]
                                                           *******************************


Yle uutiset kertoi eilen tv-uutisissaan ja verkkosivuillaan, kuinka pumpulissa elävät suomalaisvihamieliset tahot saavat viha eli totuuspostia kansalaisilta. Eräs kansalaiskeskustelija kommentoi Ylen juttua tavalla, johon myös Yle Watch voi mielellään yhtyä:

Tämäkin lihava ja todennäköisesti myös alkoholisoitunut plösäys muka viestintäasiantuntija, joo-o. Ihan ovat BÄÄtoimittajatkin reagoineet asiaan, nyt kyllä ja jukra vieköön! Kuulepas possu: päätoimittajat ansaitsevat noin 20 000/kk mediasta riippuen, paljon joka tapauksessa. Jos ilmenee, että Yle, Mtv, HS, Hbl ym. eivät kerrokaan ihan kaikkea kaikesta, vaan jopa muokkaavat tietyn tyyppisiä uutisia tiettyyn suuntaan (jos oikeasti olet muutakin kuin vain lehtien satunnainen lukija, niin tiedät, että sanakikkailulla voi asiat saada näyttämään aivan muilta kuin mitä ne ovat), niin silloin alkaa BÄÄtoimittajankin palli heilua (useimmiten se, millä hän istuu, onkin hänen ainoa pallinsa). Tilanne on sama, jos levikit alkavat draamaattisesti pudota, kuten nyt on jo tapahtunut. MV sen sijaan on kerännyt itselleen mainostuloja (mainostajat kun menevät aina sinne, minne ihmisetkin), koska lukijamäärät kasvavat jatkuvasti. 

Maailman vanhin ja alhaisin temppu on yrittää syödä kilpailija pois väittämällä, että se valehtelee. Väittävätkö arvon BÄÄtoimittajat, että myös Daily Mail, Allgemeine Zeitung ja Jyllandsposten valehtelevat? Nimittäin näistäkin lehdistä voi lukea juttuja, joista mm. MV kirjoittaa. Hesarista, Kauppalehdestä ja Husiksesta niitä sen sijaan ei löydy! 

Edes nyt, kun valtamedia paskoo housuihinsa nopeammin kuin se niitä ehtii siivota, se ei voi olla rehellinen. Viimeiseen asti ja lakiin ja totuuteen (kas kun ei jumalaan) vedoten se yrittää pitää itsellään hiipuvan lukija-, kuulija- ja katsojakuntansa. Teillä on vielä mahdollisuus: myöntäkää avoimesti, että olette jutuissanne 90-luvulta asti järjestelmällisesti pyrkineet tukemaan yhteiskunnan monikulttuuristumista ja se on myös vaikuttanut paitsi juttujen laatuun, myös siihen, mitä ja mistä ylipäätään kirjoitetaan. Sitten teidän tulee mitä nöyrimmin pyytää lukijoiltanne, katsojiltanne ja kuulijoiltanne anteeksi ja luvata vastaisuudessa kertoa asioista totuus ja vain totuus, mitään lisäämättä, muuttamatta tai pois jättämättä. Silloin voisitte, ehkä, palauttaa menettämänne luottamuksen. Mutta ettehän te sitä tee, se olisi liian karvas pala nieltäväksi, eikö totta. 

En tiedä kumpi teitä BÄÄtoimittajia huolettaa enemmän: se, että menetätte lokoisan ja taloudellisesti tuottoisan suojatyöpaikkanne, vai se, että yhteisesti, mutta pienessä piirissä (ehkä Bilderberg), sovittu multikultiagenda valuu kuin kusi ränniin. Toki te voitte linjat kuumina soitella poliitikkokamuillenne ja pyytää sananvapautta kahlitsevia ja sensuuria lisääviä lakialoitteita, mutta ne eivät kovin kauas kanna - korkeintaan ensi vaaleihin! Vaikka en ole ennustaja, niin rohkenen sanoa: tämän taistelun te häviätte!

                                  

A2 TURVATTOMUUS-ILTA – MERKITYKSETÖNTÄ OHIHUUTELUA

Maamme virallinen toisinajattelija Pentti Linkola kirjoitti parikymmentä vuotta sitten, että se mitä hän haluaa kirjoillaan vähiten saavuttaa, on "herättää keskustelua". Hänen mielestään tyhjäkäyntiä käyvillä loputtomilla keskusteluilla ei saavuteta modernissa "demokratiassa" mitään ja että se on useimmiten vain tekosyy olla siirtymättä tekoihin, poliittisiin ratkaisuihin.

Tämä Linkolan ajatus tuli mieleen, kun Yle tv 2 lähettää tänään A2 Turvattomuus-ilta keskusteluohjelman. Yle Watch katsoo, että tietyissä kansan olemassaoloa koskevissa elintärkeissä kysymyksissä kuten maahanmuutossa, jatkuva mihinkään johtamaton keskustelu, palvelee vain suomalaisvihamielisiä voimia, jotka saavat näin lisäaikaa maan täyttämiseksi muukalaisilla. Sitten kun maahantunkeutujat muodostavat enemmistön kantaväestöön kuuluvien Unelmoijien kanssa, keskustelut voidaan lopettaa, sillä Lopullinen ratkaisu suomalaisten kohdalla on jo tapahtunut.

Yle TV2, 2.3.2016 klo 21:30, A2-ilta: Turvattomuus-ilta  

Huoli maahanmuutosta voimistuu. Turvapaikanhakijat ja marssivat katupartiot herättävät ahdistusta. Mielenosoituksissa huudetaan rajoja kiinni tai vastustetaan rasismia. Romahtaako arvomaailmamme, säilyykö tolkku? HD

Yle Areena.

Jo ennalta tämä toistensa ohihuutamis-sirkus on herättänyt älämölöä somessa ja valtamediassa. Eniten keskustelua on herättänyt (sic) kutsuttujen vieraiden valinnat, josta kertoo MTV3  uutisessaan  Ylen A2-vierasvalinnalle sataa kritiikkiä: Kaksi kansanedustajaa perunut tulonsa. Suojavärinsä turvin suomalaisia mollaavat punavihreät ammattipöyristyjät Jani Toivola ja Nasima Razmyar jäivät ohjelmasta pois, koska mukaan oli kutsuttu myös sionistisen ja islam-kriittisen Finnish Defence Leaguen (FDL) puheenjohtaja Jukka Ketonen. 

Toivolan ja Razmyarin mielenosoituksellinen poisjääminen kertoo heidän prinsessa-asenteesta, jossa vain he saisivat päättää ketkä vastapuolta voivat edustaa. Yleensä Yle onkin ollut sensitiivinen suvaitsevaisen tärähtäneistön toiveille, sillä sen keskusteluohjelmiiin on lähes poikkeuksetta kutsuttu Hyvien ihmisten se parhain ja filmaattisin osasto, kun taas maan suolan edustajiksi on valittu tarkoituksella se öyhöttävin väki. Lisäksi punavihreään kuplaan kuuluvien lukumäärä on ollut keskusteluohjelmissa aina suurempi kuin maan hiljaisen enemmistön edustajien, jonka vuoksi myös keskustelua on käyty pitkälti heidän johdollaan. Koska Yle Watchin toimitus ei viitsi tuhlata illan viimeisiä tunteja mokomaan keskustelufarssiin, toivoo blogimme että lukijat kommentoisivat ohjelmaa kommenttiosastolla. 

VALTAMEDIAN PÄÄVALEHTELIJOILTA VETOOMUS

Valtamedioiden päätoimittajat ovat allekirjoittaneet tänään julkaistun julkilausuman "luotettavan median" puolesta "valemediaa" vastaan. Julistuksen lisäksi Yle yrittää jutussaan Päätoimittajat vetoavat luotettavan median puolesta – "Emme salli, että journalisteja vaiennetaan painostamalla" perustella, miksi tällainen "hätätilan" julistus on tarpeen.
 
Suurten medioiden paniikista kielivä reaktio on osoitus siitä, että päätoimittajat koettavat vimmaisesti karistaa epäilyt omasta kelvottomuudestaan osoittamalla syyttävän sormensa toisaalle. Mikäli valtamedia olisi tiedonvälityksen uusjaossa syytön uhri ja pelkästään totuuden asialla, ei sen tarvitsisi tehdä asiasta erillistä numeroa. Pömpöösi julistus kertoo omalla surullisella tavallaan siitä, että helisemässä olevat valtamediat ovat menettäneet suhteellisuudentajunsa, kun ne laskevat alleen muutamasta pilkkakirjoituksesta ja Ylen tomittaja Jessikka Aron narkomaanitaustan paljastamisesta. 

Internetistä löytyy myös valtava määrä sivustoja, joissa kiistetään fysiikan peruslait, mutta tiedeyhteisöllä ei ole tarvetta käydä niiden kanssa mutapainia, sillä kiistämättömät luonnontieteen faktat puhuvat omaa kieltään. Miksi sitten suuret mediatalot haluavat kärhämöidä marginaalisina ja "hörhöinä" pitämiensä MV-lehden, Magneettimedian ym. kanssa?

Siksi, että varsinkin MV-lehti uhkaa valtavalla lukijamäärällään vakiintuneiden medioiden uskottavuutta ja jopa bisnestä. Syy tähän on yksinkertainen: niin sanonut vaihtoehtomediat, joita valtamediat kutsuvat törkeästi valemedioiksi, täyttävät sen tiedonvälityksen aukon, jonka vakiintuneet julkaisut ovat synnyttäneet. Toisin sanoen valtamediat eivät kerro kansalaisille kaikkea ja tämä näkyy etenkin maahanmuuttokysymyksen ja erilaisten identiteettivähemmistöjen toilailujen suhteen. Mikäli vaikutusvaltaisimmat mediat Yle ja Helsingin Sanomat harjoittaisivat avointa ja rehellistä tiedonvälitystä, ei vaihtoehtomedioille olisi alun alkaenkaan syntynyt markkinarakoa.

Päätoimittajien hurskastelu siitä, että he ovat vastuullisia eivätkä julkaise harhaanjohtavaa tietoa, ei ole muuta kuin päin naamaa sanottu valhe:

Meillähän ei ole muuta asetta kuin meidän kynämme. Pyrimme oikaisemaan vääriä tietoja, missä niitä sitten esiintyykin. Me korjaamme valheita ja vääriä lausuntoja. Samalla huolehdimme siitä, että meidän omissa välineissämme journalismi on niin totuudenmukaista kuin se vain voi olla.

Helsingin Sanomista tulee heti mieleen parikin törkeää valhetta, joita ei ole oiottu, vaan ne ovat jääneet elämään omaa eläämänsä punavihreän kuplan urbaanitaruissa. Jokunen vuosi sitten lehti uutisoi vaarallisesta "rasistisesta välikohtauksesta", jossa valkoinen keski-ikäinen mies olisi tönässyt somalitytön junasta Espoon Keskuksessa. Tapaus oli ilmiselvä uutisankka, sillä aseman turvakameroista ei löytynyt mitään aineistoa, joka olisi tukenut "rasismin uhrien" väitettä. Helsingin Sanomat ei kuitenkaan koskaan kyseenalaistanut tarinaa, vaan se elää edelleen vahvana niiden mielissä, jotka haluavat uskoa, että suomalaisten väkivaltainen rasismi on arkipäivää.

Toinen, koomisiakin piirteitä saanut tapaus, sattui vuonna 2013, kun Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat kertoivat sankarineekeri Rickystä, joka nöyryytti rasistia bussissa. Tarina paljastui nettitiedustelijoiden ansiosta nopeasti pelkäksi Rickyn kertomaksi Like a boss -saduksi, jonka hän oli pienin muutoksin lainannut tunnetusta tarinasta, jota oli viljelty jo vuosia internetissä. Sekä HS että IS eivät kuitenkaan palanneet aiheeseen, vaan ne odottivat, että kansalaiset unohtaisivat kiusallista epäilystä saaneen jutun. Tapaus jäi kuitenkin historiankirjoihin, sillä Rickyn sympatiaa kerjännyt huijausyritys analysoitiin monissa foorumeissa kuten Hommassa:

Rickyn mukaan rasisti pyysi anteeksi kovaäänisesti bussin keskiosassa kaikkien katsoessa ja sen jälkeen kaikki taputtivat. Ei voi olla mahdollista että vaikka Hesari on etsinyt todistajia kissojen ja koirien kanssa niin yksikään matkustaja ei ole ilmoittautunut ennen 13-v Mikaelia eikä voi olla mahdollista että bussikuskia ei ole löytynyt, vaikka bussiyhtiö on soittanut jopa osan kuljettajistaan läpi. 

Minun tekemäni johtopäätökset: Ricky halusi elvistellä kavereilleen keksityllä tarinalla ja sitten tilanne karkasi käsistä koska suomalaiset toimittajat ja monikulttuurifanit haluavat niin kiihkeästi ja pakkomielteenomaisesti löytää suomesta rasismia ja Rickyn tarina oli niin täydellinen uutinen heille. Ensin mietin, että Mikael saattaa olla jonkun Rickyn kaverin pikkuveli jonka hän on värvännyt "silminnäkijäksi" ettei hän leimaudu valehtelijakseen loppuelämäkseen vähän niinkuin arvuuttelen että onkohan feikiksi paljastunut sähköpostia lähetellyt "bussikuskikin" Ricky tai Rickyn kaveri. Mutta sitten tajusin, että Mikael EI voi olla Rickyn keksimä silminnäkijä koska ero Rickyn kertomukseen FST5:n X3M-tv ohjelmassa on niin järkyttävän suuri että siinä ei ole mitään järkeä, joten Mikael on mielestäni todennäköisesti jonkun Hesarin toimittajan mielikuvituksen tuotetta Hesarin maineen pelastamiseksi ja toimittajien täydellisen nolaantumisen estämiseksi. Toinen vaihtoehto on että Hesari haluaa tulla vedätetyksi tässä asiassa (jonkun monikulttuurifanaatikon toimesta) monikulttuurifanituksen edistämiseksi ja Hesarin maineen suojelemiseksi. 

Tästä opimme minun mielestäni että: 1. Edes Hesarin toimittajat eivät katso FST5:ttä 2. Hesarin toimitttajien harkintakyky ja faktojen selvittämiskyky ja lähdekritiikki ja lähteiden vertailu on niin surkeaa että he kompastuvat omiin valheisiinsa tai nielevät toisten valheet näinkin yksinkertaisessa asiassa. Milloin suomi saa oikean median josta kaikki propagandistit potkitaan mäkeen ja jonka tärkein tavoite on kertoa kaikki uutiset ja kaikki yksityiskohdat kaikissa uutisissa? 3. Monikulttuurisuusfanitus on Hesarin toimittajille niin tärkeä osa heidän minäkuvaansa että he tekevät melkein mitä vain että mikään monikulttuuriin, maahanmuuttajiin tai median lietsomaan rasismi-hysteriaan liittyvä asia tai henkilö ei joudu naurunalaiseksi. 4. Hesarin toimittajat eivät arvosta totuuden kertomista pätkän vertaa ja he ilomielin tuhoavat vaikka Helsingin Sanomat yrityksenä täysin kunhan vain saavat levittää omaa monikulttuurifanaattisuuttaan. 

Päätoimittajien julistus kertoo karmeaa kieltä siitä, kuinka eksyksissä he ovat nykymaailmassa ja varsinkin vailla ymmärrystä, miten ns. tavallinen karvalakkikansa on kommunikoinut iät ja ajat mm. politiikasta ja julkkiksista:

Suomalainen keskustelutapa on muuttunut nopeasti. Eritoten sosiaalisessa mediassa solvaaminen, halventaminen, mustamaalaaminen ja suoranainen valehtelu ovat arkipäiväistyneet. Mediaksi itseään nimittävät tahot myrkyttävät yhteiskunnallisen keskustelun ja yhteiskunnan ilmapiirin johtamalla yleisöä tahallisesti harhaan valheellisilla viesteillään. Hyvän maun ja soveliaisuuden rajat on jo aikaa sitten ylitetty.

Mikään ei ole muuttunut paitsi se, että punavihreässä kuplassa elävä vähemmistö, joka yrittää yksinoikeudella ylläpitää julkista keskustelua, on somen ja vaihtoehtomedian kautta päässyt tutustumaan siihen kansaosanaan, joka kävi ennen keskustelua Esson baarissa ja viime vuosikymmenellä Suomi24:ssä. Yleensä länsimmaissa on tavattu ajatella, että tavallisten kansalaisten pääsy osalliseksi julkiseen keskusteluun on edistämisen arvoinen asia ja suiden tukkiminen puolestaan perusarvojen vastaista. Siksi päätoimittajien rehavastelu, että he haluavat olla demokratian ja sananvapauden tukipilareita vaatimalla sensuuria kansan syvien rivien epäkorrektille puheelle, on vähintään kummallinen.

Julistuksessa esitetty vaatimus, että "emme salli, että journalisteja vaiennetaan painostamalla" on tekopyyhydessään jo omaa luokkaansa. Ylen toimittaja Jessikka Ahon huumetaustasta kertominen MV-lehdessä oli täysin laillista. Siinä ei ollut mitään painostusta, vaan pelkkiä faktojen esittämistä. Yle ja muut suuret mediat ovat tehneet poliittisista syistä lukuisia vastaavia paljastuksia henkilöistä, jotka eivät vastaa heidän arvomaailmaansa. Esimerkiksi Yle on kertonut MV-lehden omistajan Ilja Janitskin rikoksista, jotka ovat paljon vanhempia kuin Ahon, mutta mediajätti ei ole nähnyt niiden julkistamisessa moraalisesti mitään väärää tai "painostamista". Verorahoilla kustannettu ja koko kansaa palveleva Yle ei ole kuitenkaan paljastunut monikulttuurisuuteen myönteisesti suhtautuneiden vihreiden ja vasemmistoliittolaisten nimiä ja puoluetaustaa. Eräs törkeimmistä pimityksistä oli äidiltään 72 000 euroa kavaltanut vihreiden kaupungivaltuutettu ja Itä-Suomen yliopiston tutkija Päivi Harinen. Asiasta raportoi perinpohjaisesti Yle Watch lokakuussa 2014. 

Miksi kansalaisten pitäisi kaiken tämän valtamedian kieroilun jälkeen kuunnella lakki kourassa, mitä päätoimittajaherrat meiltä vaativat? Eikö asian pitäisi olla pikemminkin niin, että nämä päävalehtelijat ottavat itse lakin nätisti kouraansa ja kuuntelevat mitä sanottavaa on kansan ääniksi ryhtyneillä vaihtoehtomedioilla.