 |
| Espoon valtuuston valittu Habiba Ali lastensa kanssa. |
Eiliset kunnallisvaalit eivät olleet tuloksensa yllätys, koska lähes kaikissa vaaleissa oppositio on aina etulyöntiasemassa voidessaan osoittaa hallituksen virheet. Median lempilapsina olevien Vihreiden ja Vasemmistoliiton taisteluhenkeä nosti myös jatkuvasti tapetilla ollut uhkakuva äärioikeistosta, mikä sai todennäköisesti niiden koko äänestyspotentiaalin liikkeelle. Punavihreiden yhteinen ääniosuus 21,2 prosenttia on luultavasti aivan ylärajoilla, koska esimerkiki mielipidemittauksen mukaan 78% kansalaisista kannattaa kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden poistamista maasta, kun taas punavihreät ovat olleet kategorisesti tätä vastaan.
Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistön puheet jostain suuremmasta punavihreästä arvomuutoksesta on syytä jättää omaan arvoonsa. Eivät ihmiset näissä vaaleissa muuttaneet mielipiteitään perusarvoista, vaan ainoastaan aiemmin passiivisina olleet punavihreiden kannattajat intoutuivat äänestämään omiaan. Lisäksi on syytä muistuttaa, että 12,4 prosentin vaalituloksesta huolimatta Vihreät saivat selkeästi Persuja vähemmän paikkoja valtuustoihin.
Perussuomalaisten laskusuunta johtui pitkälti siitä, että kansallismieliset jäivät puolueen hallituspolitiikkaan pettyneinä koteihinsa ja protestoivat näin koko järjestelmää vastaan. Nukkuvien puolue oli näissäkin vaaleissa jälleen se suurin ryhmä yli 40 prosentin osuudella äänestysoikeutetuista. Nyt tapahtunut äänestysaktiivisuuden puolen prosentin nousu 58,8 prosenttiin on laiha lohtu demokratian uskottavuudelle, sillä vielä 1980-luvulla yli 80% äänestysikäisistä kävi äänestämässä kunnallisvaaleissa.
Sitä paitsi tuo puolen prosentin nousu selittynee vuoden 2012 jälkeisellä ulkomaalaisinvaasiolla. Suomalaisen vieraskoreuden hölmöyksiin kun kuuluu, että myös ulkomaalaiset aina Afrikkaa myöten saavat äänestää kuntavaaleissa. Varsinkin suurissa kaupungissa punavihreiden ja Kokoomuksen listoilta pääsi entistä enemmän ei-suomalaisia nurkanvaltaajia. Ilmeisesti värillisen ulkomaalaisväestön keskuudessa on ollut valtava hiljainen kampanja äänten keskittämiseksi omille. Tällaisessa etnisessä nollasummapelissä on selvää, että muukalainen ei aja suomalaisten intressiä, vaan puhtaasti oman viiteryhmänsä etua.
Vai voiko joku väittää vakavalla naamalla, että Espoon valtuustoon demarien listalta päässyt seitsemän lapsen somalialainen yksinhuoltaja Habiba Ali ajaisi missään mielessä suomalaisten asioita. Evankelisluterilaisten suomalaisten kirkollisveroilla työllistetty muslimi Habiba Ali sanookin Helsingin Sanomien haastattelussa, että hänen päämotiivinsa tulla mukaan politiikkaan on pyrkimys hiljentää hänen etniseen ryhmäänsä kohdistuvaa kritiikkiä, jota hän kutsuu "vihapuheeksi".
Jotain pahaenteistä vallan valumista vieraiden käsiin viestittää Turun tilanne, jossa lähes 10 prosenttia valtuutetuista on nyt ulkomaalaistaustaisia. Eritysen paljon Yle uutisten verkkosivujen jutussa Maahanmuuttajataustaisten valtuutettujen määrä liki tuplaantui Turussa – "10 prosenttia tästä kaupungista alkaa herätä" asiantilaa pidetään rivien välistä riemastuttavana.
Facebook-seinällään Turun kaupunginvaltuustoon päässyt kurditaustainen kokoomuslainen Muhis Azizi riemuitsee aidosti siitä, että valmiiseen pöytään tulleet muukalaishyötyjät vievät valtaa kanta-asukkailta. Kehitysmaalaisten asenne on rehellinen ja terve, sillä he ainakin tunnustavat avoimesti etnisen nollasummapelin toisin kuin suomalaiset moraaliposeeraavat aisankannattajat, kukservatiivit ja punavihreät. Alt Rightin eurooppalainen visionääri Alex Kurtagic kuvaa tällaista luovuttamista lapsenomaiseksi iloksi:
Punavihreät saivat nyt pinnistettyä kaikki joukkonsa liikkeelle, mutta se ei kerro mitään Suomen ja Euroopan suuresta tarinasta, joka on siirtymässä takaisin kohti ikuisia arvoja ja kansojen Eurooppa -ajattelua. Vasemmiston henkinen ja moraalinen konkurssi on kaikkien nähtävillä, vaikka ohut virallinen mediajulkisuus ei sitä uskalla vielä ääneen sanoakaan. On vain ajan kysymys milloin "edistyksellisten" 60-luvun lopulta asti saarnaama itsekäs hedonismi ja sentimentaalinen yleishumanismi lakkaavat hengittämästä.
Kun vasemmistohumanistien hyvyyttä julistava esirippu valahtaa vihdoin alas ja sen moraalinen pahuus paljastuu kaikille, tulee eurooppalaista ihmistä ja sivilisaatiota puolustavien tervehdyttävien voimien aika astua esiin. Itä-Eroopassa tämä on osin jo tapahtunut, mutta vääjämättä se tulee olemaan myös mantereemme läntisen puolen todellisuutta. Saattaa olla, että jälkijättöisesti Ruotsin mallia seuraava Suomi tulee viimeisenä, mutta toivotaan, että silloin kuin se hetki tulee, monikultturistit eivät ole vielä ehtineet lopullisesti tärvellä maatamme.
****************************
Yle TV1, maanantai klo 10.4.2017 klo 21:30, Dokumenttiprojekti: Kiehumispiste
Vihapuhe ja pelko valtasivat suomalaisen keskusteluilmapiirin viime vuonna. Mutta keiden elämässä muuttuneet asenteet näkyvät ja mitä seurauksia niillä on ihmisten arkeen? O: Elina Hirvonen. T: Mouka Filmi HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K7 (ahdistus)
Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistön puheet jostain suuremmasta punavihreästä arvomuutoksesta on syytä jättää omaan arvoonsa. Eivät ihmiset näissä vaaleissa muuttaneet mielipiteitään perusarvoista, vaan ainoastaan aiemmin passiivisina olleet punavihreiden kannattajat intoutuivat äänestämään omiaan. Lisäksi on syytä muistuttaa, että 12,4 prosentin vaalituloksesta huolimatta Vihreät saivat selkeästi Persuja vähemmän paikkoja valtuustoihin.
Perussuomalaisten laskusuunta johtui pitkälti siitä, että kansallismieliset jäivät puolueen hallituspolitiikkaan pettyneinä koteihinsa ja protestoivat näin koko järjestelmää vastaan. Nukkuvien puolue oli näissäkin vaaleissa jälleen se suurin ryhmä yli 40 prosentin osuudella äänestysoikeutetuista. Nyt tapahtunut äänestysaktiivisuuden puolen prosentin nousu 58,8 prosenttiin on laiha lohtu demokratian uskottavuudelle, sillä vielä 1980-luvulla yli 80% äänestysikäisistä kävi äänestämässä kunnallisvaaleissa.
Sitä paitsi tuo puolen prosentin nousu selittynee vuoden 2012 jälkeisellä ulkomaalaisinvaasiolla. Suomalaisen vieraskoreuden hölmöyksiin kun kuuluu, että myös ulkomaalaiset aina Afrikkaa myöten saavat äänestää kuntavaaleissa. Varsinkin suurissa kaupungissa punavihreiden ja Kokoomuksen listoilta pääsi entistä enemmän ei-suomalaisia nurkanvaltaajia. Ilmeisesti värillisen ulkomaalaisväestön keskuudessa on ollut valtava hiljainen kampanja äänten keskittämiseksi omille. Tällaisessa etnisessä nollasummapelissä on selvää, että muukalainen ei aja suomalaisten intressiä, vaan puhtaasti oman viiteryhmänsä etua.
Vai voiko joku väittää vakavalla naamalla, että Espoon valtuustoon demarien listalta päässyt seitsemän lapsen somalialainen yksinhuoltaja Habiba Ali ajaisi missään mielessä suomalaisten asioita. Evankelisluterilaisten suomalaisten kirkollisveroilla työllistetty muslimi Habiba Ali sanookin Helsingin Sanomien haastattelussa, että hänen päämotiivinsa tulla mukaan politiikkaan on pyrkimys hiljentää hänen etniseen ryhmäänsä kohdistuvaa kritiikkiä, jota hän kutsuu "vihapuheeksi".
Jotain pahaenteistä vallan valumista vieraiden käsiin viestittää Turun tilanne, jossa lähes 10 prosenttia valtuutetuista on nyt ulkomaalaistaustaisia. Eritysen paljon Yle uutisten verkkosivujen jutussa Maahanmuuttajataustaisten valtuutettujen määrä liki tuplaantui Turussa – "10 prosenttia tästä kaupungista alkaa herätä" asiantilaa pidetään rivien välistä riemastuttavana.
Facebook-seinällään Turun kaupunginvaltuustoon päässyt kurditaustainen kokoomuslainen Muhis Azizi riemuitsee aidosti siitä, että valmiiseen pöytään tulleet muukalaishyötyjät vievät valtaa kanta-asukkailta. Kehitysmaalaisten asenne on rehellinen ja terve, sillä he ainakin tunnustavat avoimesti etnisen nollasummapelin toisin kuin suomalaiset moraaliposeeraavat aisankannattajat, kukservatiivit ja punavihreät. Alt Rightin eurooppalainen visionääri Alex Kurtagic kuvaa tällaista luovuttamista lapsenomaiseksi iloksi:
Voit yhä nauttia turvallisesta, rauhallisesta, keskiluokkaisesta elämästä tuplalasitetussa ja keskuslämmitteisessä kodissasi, luottaa että he eivät tyhjennä jääkaappiasi, varasta televisiotasi, joukkoraiskaa vaimoasi, tapa lapsiasi, sytytä sinua tuleen ja sylje päällesi.
Monien mielestä on mukava ajatella, ettei muurien ylläpitäminen,voimien kehittäminen, eläminen tiettyjen suuruuden ihanteiden mukaan ole välttämätöntä.
Tällainen romahdus on mahdollinen tapahtuessaan infantiiliksi muuttuneessa ilmapiirissä, jossa ihmiset rakastavat valtansa menettämistä, koska siihen sisältyy vastuun menettäminen.
Orjuuttaminen käy mahdolliseksi kun ihmiset nauttivat orjuudestaan, joten kuvaava sana tällaiselle romahdukselle on ILO.Onneksi tuo asenne koskee vain noin 20 prosenttia suomalaisia, joten punavihreiden on turha kuvittella, että heidän projektinsa tuhota suomalaisuus ja samalla läntinen sivilisaatio olisi kirkossa kuulutettu asia. Vaalituloksesta huolimatta ajatus kansallisesta itsesuojelusta ei ole hävinnyt minnekään. Kahden vuoden päästä odottavista eduskuntavaaleista ei välttämättä tule punavihreän hulluuden riemumarssia, koska monikulttuurin luoma yhteiskunnallinen kaaos tulee maahanmuuton jatkumisen myötä vain lisääntymään lisäten samalla kansalaisten inhoa punavihreää ideologiaa kohtaan.
Punavihreät saivat nyt pinnistettyä kaikki joukkonsa liikkeelle, mutta se ei kerro mitään Suomen ja Euroopan suuresta tarinasta, joka on siirtymässä takaisin kohti ikuisia arvoja ja kansojen Eurooppa -ajattelua. Vasemmiston henkinen ja moraalinen konkurssi on kaikkien nähtävillä, vaikka ohut virallinen mediajulkisuus ei sitä uskalla vielä ääneen sanoakaan. On vain ajan kysymys milloin "edistyksellisten" 60-luvun lopulta asti saarnaama itsekäs hedonismi ja sentimentaalinen yleishumanismi lakkaavat hengittämästä.
Kun vasemmistohumanistien hyvyyttä julistava esirippu valahtaa vihdoin alas ja sen moraalinen pahuus paljastuu kaikille, tulee eurooppalaista ihmistä ja sivilisaatiota puolustavien tervehdyttävien voimien aika astua esiin. Itä-Eroopassa tämä on osin jo tapahtunut, mutta vääjämättä se tulee olemaan myös mantereemme läntisen puolen todellisuutta. Saattaa olla, että jälkijättöisesti Ruotsin mallia seuraava Suomi tulee viimeisenä, mutta toivotaan, että silloin kuin se hetki tulee, monikultturistit eivät ole vielä ehtineet lopullisesti tärvellä maatamme.
****************************
Yle TV1, maanantai klo 10.4.2017 klo 21:30, Dokumenttiprojekti: Kiehumispiste
Vihapuhe ja pelko valtasivat suomalaisen keskusteluilmapiirin viime vuonna. Mutta keiden elämässä muuttuneet asenteet näkyvät ja mitä seurauksia niillä on ihmisten arkeen? O: Elina Hirvonen. T: Mouka Filmi HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K7 (ahdistus)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti