Uudesta avioliittolaista päätetään piakkoin. Se on herättänyt sosiaalisessa mediassa valtavan peräsuolen käryisen kakkamyrskyn, jonka seurauksena lähinnä pelkkien upeiden tunteidensa varassa elävät nuoret naiset ovat alkaneet spämmätä kahden puppugeneraattorin, Hesarin ja Ylen, juttulinkkejä.
Juuri tämä porukka on viisaudessaan sitä samaa yksilöllisistä city-urbaania lammaslaumaa, joka vuoden 2008 Yhdysvaltain presidentinvaaleissa lisäsi Facebookissa omaksi toiseksi nimekseen "Hussein". Tuo viidakkokuumeesta kärsinyt etuoikeutettujen prinsessojen laumahan käytännössä ratkaisi sen, että puoliverinen Obama valittiin presidentiksi. Sikäli hauska juttu, ettei edes kukaan suomalaisista Obaman bändäreistä halua enää muistella tuota silloin niin nokkelalta vaikuttanutta "Hussein" nimenvaihtoa, semminkin kun Obaman kannatusluvut ovat tätä nykyä syystäkin histroriallisen alhaalla. Järki-ihmiset tiesivät jo ennen vaaleja millaisiin saavutuksiin tyhjänpuhujan "We can" -politiikka johtaa, mutta sellaisia näkemyksiä oli turha ehdottaa ihmisille, jotka näkivät Obamassa vain median propagoiman nuorekkaan eksoottisen poptähden. Jotkut naiset vain ovat todella helppoja.
Oksymoronina tunnetussa homoavioliittokysymyksessä eletään koko lännessä yhtä lailla valheellisen hypen vallassa, jossa massahysterian vietävänä ei kyetä ymmärtämään valinnan myöhempiä seurauksia, sillä tärkeintä on vain carpe diem ja omien upeiden tunteiden seuraaminen. Huolimatta siitä, että nuo pyhiksi korotetut tunteet ovat vuosia jatkuneen systemaattisen kampanjan manipuloimia.
Homoemojen yksi eniten somessa linkkaama juttu on Ylen verkkosivuilla viime kesäkuussa (28.6.2014) julkaistu kirjoitus Näkökulma: Onko homous ällöä? Verkkotekstin perusteella herää kysymys, voiko jutun tehnyttä Eero Mäntymaata pitää perinteisessä mielessä toimittajana eli tiedonvälittäjänä. Tuskinpa vain. Hän ei välitä tietoa, vaan propagoi omaa henkilökohtaista vakaumustaan. Kyseessä on eräänlainen liberaalin yhteiskunnan versio neuvostomallisesta politrukista.
Juuri tämä porukka on viisaudessaan sitä samaa yksilöllisistä city-urbaania lammaslaumaa, joka vuoden 2008 Yhdysvaltain presidentinvaaleissa lisäsi Facebookissa omaksi toiseksi nimekseen "Hussein". Tuo viidakkokuumeesta kärsinyt etuoikeutettujen prinsessojen laumahan käytännössä ratkaisi sen, että puoliverinen Obama valittiin presidentiksi. Sikäli hauska juttu, ettei edes kukaan suomalaisista Obaman bändäreistä halua enää muistella tuota silloin niin nokkelalta vaikuttanutta "Hussein" nimenvaihtoa, semminkin kun Obaman kannatusluvut ovat tätä nykyä syystäkin histroriallisen alhaalla. Järki-ihmiset tiesivät jo ennen vaaleja millaisiin saavutuksiin tyhjänpuhujan "We can" -politiikka johtaa, mutta sellaisia näkemyksiä oli turha ehdottaa ihmisille, jotka näkivät Obamassa vain median propagoiman nuorekkaan eksoottisen poptähden. Jotkut naiset vain ovat todella helppoja.
Oksymoronina tunnetussa homoavioliittokysymyksessä eletään koko lännessä yhtä lailla valheellisen hypen vallassa, jossa massahysterian vietävänä ei kyetä ymmärtämään valinnan myöhempiä seurauksia, sillä tärkeintä on vain carpe diem ja omien upeiden tunteiden seuraaminen. Huolimatta siitä, että nuo pyhiksi korotetut tunteet ovat vuosia jatkuneen systemaattisen kampanjan manipuloimia.
Homoemojen yksi eniten somessa linkkaama juttu on Ylen verkkosivuilla viime kesäkuussa (28.6.2014) julkaistu kirjoitus Näkökulma: Onko homous ällöä? Verkkotekstin perusteella herää kysymys, voiko jutun tehnyttä Eero Mäntymaata pitää perinteisessä mielessä toimittajana eli tiedonvälittäjänä. Tuskinpa vain. Hän ei välitä tietoa, vaan propagoi omaa henkilökohtaista vakaumustaan. Kyseessä on eräänlainen liberaalin yhteiskunnan versio neuvostomallisesta politrukista.
Mäntymaan kaltaisilta Systeemin miehiltä puuttuu ymmärrys mikä on tiedonvälityksen tehtävä yleisesti ja homoliittokysymyksessä erityisesti. Uuden avioliittolain uutisoinnissa toimittajan tehtävänä olisi antaa suurelle yleisölle tietoa eduskunnalle annetuista lausunnoista ja argumenteista eikä juntata amerikkalaisten homobloggaajien subjektiivisia näkemyksiä tyyliin:
Pumpuli-inho ja homoinho poikkeavat toisistaan siinä, että inho pumpulia kohtaan ei loukkaa pumpulin tunteita tai rajoita pumpulia olemasta oma höttöinen itsensä. Inho homoja tai homoliittoja kohtaan on toinen juttu.
Siispä – homoliittojen vastustajat – sanokaa rohkeasti: ”Homous on ällöä”. Tämän jälkeen voimme yhdessä miettiä, kannattaako inhoreaktion pohjalta tehdä satojen tuhansien elämää koskevia päätöksiä.
Koko ihmiskunnan läpi leikkaavissa suuren enemmistön vaistomaisissa inhoissa on kyse evolutiivisesta tarkoituksenmukaisuudesta eikä niinkään irrationaalisesta pahantahtoisuudesta. Seksuaalisuudella eli lisääntymisellä on oma funktionsa kuten toisella perustarpeella syömisellä. Sodomia on seksuaalisen tarpeen poikkeama samoin kuin ruualla leikittely ja tuhlaaminen syömisessä.
Ruuan käyttäminen muuhun kuin syömiseen tuomitaan edelleen yksimielisesti, mutta jos joku vaikutusvaltainen painostusryhmä alkaisi rummuttaa mediassa vuodesta toiseen, että kakun heittäminen päin naamaa on todella upea juttu ja aivan saman arvoista kuin sen syöminen, löytyisi länsimaista aina joukko ehdollistetun lukeneiston hyödyllisiä idiootteja, jota rummuttaisivat samaan tahtiin kakuttajien kanssa.
Pohjimmiltään kyse on perustarpeen vääristymästä; homoilu vastaa syömisessä bulimiaa tai sitä, että ruokaa mässytetään maun vuoksi suussa ja sylkäistään sitten ulos ja hierotaan nautinnollisesti rinnuksille. Inhoreaktio molempia käytöshäiriöitä kohtaan on sekä moraalisessa että esteettisessä mielessä täysin perusteltua ja biologisesta normikäyttäytymisestä poikkeavat tietävät itsekin syvällä sisimmissään tekevänsä väärin, vaikka ensin mainittu ryhmä nykyisessä vallantunnossaan muuta väittäisikin. Heteroseksuaalisten homoemojen motiivit ovat puolestaan sitten ihan muualla, lähinnä kyse on tavasta signaloida omaa erinomaisuuttaan verrattuna "sivistymättömiin".
Sitä paitsi, jos tunteiden loukkaamattomuus olisi kaiken kriteeri ja ihmisyyden mitta, niin sitten varastakaan ei saisi inhota, kutsua varkaaksi ja passittaa vankilaan, koska se loukkaisi tämän tunteita. Tähän voidaan vastata, että homostelu on "yleensä" (vrt. homopedofilian yleisyys) kahden aikuisen välinen sopimuksellinen akti, joka ei haittaa ulkopuolisia kuten toisen omaisuuteen koskeminen. Totta, mutta olisi silti absurdia pitää kaikkea poikkeavaa, päältä päin katsoen ulkopuolisia häiritsemätöntä toimintaa samanarvoisena kuin enemmistön käytäntöjä vastaavissa tilanteissa. Homous ei ole poikkeavuuksien joukoissa mikään erityistapaus.
Jos esimerkiksi joku kertoo virtsaavansa säännöllisesti omakotitalossaan olohuoneen matolle eikä vessanpönttöön, kukaan ei voi kieltää häntä tekemästä niin. Se ei ole kotioloissa rikos ja yksilöllä on siihen halutessaan täysi oikeus, mutta olisin mieletöntä kuvitella, että ne jotka näin tekevät alkaisivat vaatia sille yleistä tunnustusta ja pitäisivät olohuoneen mattoa yhtä arvokkaana virtsaamispaikkana kuin vessanpönttöä. Viimeisen 5-10 vuoden aikana homokysymyksessä on kuitenkin tietyistä lyhytnäköisistä utopistisista syistä vuosituhansien arkijärki tungettu vessanpöntön viereiseen roskakoriin. On hämmästyttävää seurata, kuinka nopeasti huomattava joukko länsimaisia ihmisiä on mediarummutuksen myötä alkanut uskoa, että kaikille mielihaluille ja päähänpistoille pitää saada valtion virallinen tunnustus, erityisesti homoille. Silmiinpistävää on myös tuon joukon historian tajun puute ja tietty omahyväisyys, sillä he kuvittelevat kai ihan tosissaan olevansa fiksumpia kuin muu ihmiskunta ja tuhansien vuosien kulttuurihistorian testaamat traditiot.
Jos esimerkiksi joku kertoo virtsaavansa säännöllisesti omakotitalossaan olohuoneen matolle eikä vessanpönttöön, kukaan ei voi kieltää häntä tekemästä niin. Se ei ole kotioloissa rikos ja yksilöllä on siihen halutessaan täysi oikeus, mutta olisin mieletöntä kuvitella, että ne jotka näin tekevät alkaisivat vaatia sille yleistä tunnustusta ja pitäisivät olohuoneen mattoa yhtä arvokkaana virtsaamispaikkana kuin vessanpönttöä. Viimeisen 5-10 vuoden aikana homokysymyksessä on kuitenkin tietyistä lyhytnäköisistä utopistisista syistä vuosituhansien arkijärki tungettu vessanpöntön viereiseen roskakoriin. On hämmästyttävää seurata, kuinka nopeasti huomattava joukko länsimaisia ihmisiä on mediarummutuksen myötä alkanut uskoa, että kaikille mielihaluille ja päähänpistoille pitää saada valtion virallinen tunnustus, erityisesti homoille. Silmiinpistävää on myös tuon joukon historian tajun puute ja tietty omahyväisyys, sillä he kuvittelevat kai ihan tosissaan olevansa fiksumpia kuin muu ihmiskunta ja tuhansien vuosien kulttuurihistorian testaamat traditiot.
Avioliittoinstituutio syntyi orgaanisesti määrätyin ehdoin tiettyjä tarkoituksia varten. Jos näitä perusparametrejä muutetaan, kyse ei ole enää avioliitosta, vaan jostain aivan muusta. Silti mikään taho ei ole edelleenkään estämässä saman napaisten yhteiseloa, mutta tuon liiton pitämistä avioliittona ei voi olla loogisesti mitenkään perusteltua. Vasarahammer kirjoittaa tuoreessa blogitekstissään:
Todellisuudessa samaa sukupuolta olevien välistä avioliittoa ei ole mitenkään kielletty. Kuka tahansa on vapaa perustamaan yhteisön tai liittymään sellaiseen, joka hyväksyy kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen välisen liiton ja kutsuu sitä avioliitoksi. Kysymys on siitä, että valtio ei voi pakottaa jokaista kansalaista, yhteisöä tai yritystä hyväksymään tällaista liittoa tai pitämään sitä avioliittona loukkaamatta näiden vapauksia. Moderni liberalismi on juuri tämän tyylistä pakottamista. Kun valtio on kerran antanut siunauksensa ”tasa-arvoiselle avioliittolaille”, kansalaisten on pakko totella ja pitää samaa sukupuolta olevien välistä liittoa avioliittona.
Homoudesta on esitetty monta teoriaa mutta tässä yhteydessä tämä lienee yksi parhaimmista:
Homosuhteessa tai avioliitossa ei ole taas ei ole kysymys pelkästä lähimmäisenrakkaudesta vaan myös seksisuhteesta. Terveessä ihmisyydessä seksi ei kuulu mihin tahansa ihmissuhteeseen. Eroottisen rakastumisen olemukseen kuuluu, että ihminen seksualisoi sen, mikä on omalle identiteettille vierasta, ”toista kuin minä”. Sukupuoli-identiteetiltään terveet henkilöt rakastuvat sen vuoksi vastakkaiseen sukupuoleen. Homoseksuaalisten ihmisten kehityksessä voidaan usein jo varhaisesta vaiheesta lähtien nähdä vierautta omalle sukupuolelle, jolloin ihminen etsii oman sukupuolensa vieraalta tuntuvaa mysteeriä toisesta samaa sukupuolta olevasta henkilöstä. Usein homoseksuaalit pyrkivät imitoimaan heteroseksuaalien erinapaista vetovoimaa ottamalla joko dominoivan miehen tai alistuvan naisen roolin. Tämä näkyy hyvin niin sanotussa Top vs. Bottom ja Butch vs. Femme -käyttäytymisessä.
Yle Watch on kirjoittanut aiemminkin paljon homomafiasta, median homopropagandasta ja homoemoista. Tässä eräs kattavimmista jutuista viime kesältä.
************************************************************************************************************
Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.
Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:
Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1
************************************************************************************************************
Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.
Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:
Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti