KAMPANJA III. RASISMIKESKUSTELU.

YLE TV1, 10.1.2013, klo 21.05, A-studio: Talk

Väärän väriset. Studiovieraina Miriam Attias Helsingin kaupungin maahanmuutto-osastosta, tiedetoimittaja Marko Hamilo, sisäministeriön ylitarkastaja Peter Kariuki ja perussuomalaisten piirisihteeri Kristina Ljungqvist.

Ylen kolmas peräkkäinen kampanja-päivä piti sisällään A-talk keskusteluohjelman, jonka teemana oli rasismi. Keskustelun tarkoituksena oli puhua nimenomaan suomalaisten rasismista osana valkoisten länsimaalaisten rasismia. Toimittajien kielessä rasismin lähtöoletus koskee vain valkoisia, mutta tiedetoimittaja Marko Hamilon saatua jossain välissä suunvuoron hän totesi ääneen sen medioissa harvoin kuullun tosiasian, että myös valtaväestöön kuuluvat etniset suomalaiset joutuvat rasismin ja ennen kaikkea rasistisen väkivallan kohteeksi. Tämä tietysti hajoitti toimittaja Susanne Päivärinnan valmistaman keskustelusapluunan eivätkä kommentista tuntuneet ilmeestä päätellen pitäneen myöskään ulkomaalaistaustaiset vieraat Miriam Attias ja Peter Kariuki.

Yleisesti ottaen keskustelu sisälsi paljon turhaan puhetta asian vierestä ja liikaa rasististen yksittäistapausten ruotimista. Jos keskustelijoiden joukosta pitäisi nimetä se heikoin lenkki, niin sellainen oli varmasti perussuomalaisten  Kristina Ljungqvist, jonka  ympäripyöreät ja ristiriitaiset puheet jaksoivat vain haukotuttaa. Toisaalta tahatonta komiikkaa tarjosi Miriam Attias Helsingin maahanmuutto-osastosta, sillä hän unohti täysin asiantuntijaroolinsa esiintymällä kiiluvasilmäisenä ideologina, jolla on suuret suunnitelmat rasismin pois juurimisesta suomalaisista. Sen sijaan sisäministeriön kenialaistaustainen ylitarkastaja Peter Kariuki oli varmaan paras näkemäni suomenkielellä argumentoinut musta. Toki hän puolusti epäsuorasti mustien etnistä etua, mutta niinhän jokainen terve itsetietoinen ihminen tekisi. Ikävä vain, että hänen viiteryhmänsä ja etnisten suomalaisten edut ovat ristiriidassa, joten en voi olla hänen kanssaan samaa mieltä olematta samalla suomalaisia vastaan. Ohjelman parasta antia oli tiedetoimittaja Marko Hamilon viiltävät huomautukset ja keskustelijoiden epäloogisuuksien osoittaminen. Valitettavasti hänen annettin puhua koko joukosta vähiten. Puhtaasti argumentoinnin tasolla hän pesi koko joukon 6-0, mutta retoriikan puolella Peter Kariuki oli lähes yhtä taitava.

Pahin mutta samalla ennalta arvattavin suomalaisvihamielisyyden purskahdus kuultiin videopätkässä, jossa haastateltiin Jyväskylän yliopiston kansainvälisen kehitystyön (sic!) professori Jeremy Gouldia. Tämä juutalaistaustainen kosmopoliitti toisti samaa vihamielistä kaavaa, jossa rasismista syytetään vain länsimaiden alkuperäisiä asukkaita ja jossa identiteetistä luopumista vaaditaan vain meiltä eurooppasilta kuten suomalaisilta; vain suomalaisten pitää muuttua, jotta pamperoidut muukalaiset voisivat elää täällä pikku prinsessoina. Professori syytti kunnon orwellilaisen ajatuspoliisiin tapaan suvaitsevaista keskiluokkaa liberaalirasisteiksi, koska he eivät tunnista/tunnusta rasismia itsessään so. heillä saattaa olla aivonlohkojen kätköissä epäilyjä, että kaikki maahantulijat eivät olekaan ihania huippuosaajia ja muutoinkaan kaikin puolin täydellisiä ihmisiä. Gould sanoi tämän johtuvan siitä, että liberaalirasistilla "saattaa olla rotuun ja kulttuurin liittyviä etuja joita hän haluaa puolustaa". No shit, Sherlock! Ilmeisesti se on universaali vääryys, että suomalaiset puolustavat etujaan, mutta maahantunkeutujille se on suorastaan suotaava ja kannatettavaa.

Ohjelman lopussa puoliksi marokkolainen Miriam Attias esitti rasismin poistamiseksi suomalaisuuden käsitteen "laajentamista" ts. sen vesittämistä merkityksettömäksi siten, että kuka tahansa zulukafferi voisi tulla tänne takki auki ja julistaa yksipuolisella ilmoituksella olevansa suomalainen. Muukalaiset haluavat olla suomalaisia niin kauan kuin he hyötyvät siitä, mutta sitten kun vaaditaan jotain velvollisuuksia suomalaisuus voidaankin heittää romukoppaan. Jos Miriam Attiasin suomalaisiin kohdistamaan vaatimukseen sovellettaisiin vastavuoroisesti kategorista imperatiivia, hän olisi siitä tuskin kovin riemuissaan. Vai olisiko hän moraalisesti tyydyttynyt, jos Marokkoon marssisi parisataatuhatta Kongon metsäneekeriä, jotka ilmoittavat, että he tulivat vain laajentamaan marokkolaisuuden käsitettä.

Täällä Yle Watchissa on vaikea ymmärtää, mitä tarkoitusta tällaiset keskustelut palvelevat. Ei kai pelkkä keskustelu voi olla itsetarkoitus, ellei sillä pyritä saavuttamaan jotain. A-talkin taustajoukoilla oli varmaan mielessä joku ajatus, jota he halusivat edistää, mutta nähdyn keskustelun perusteella se jäi puolitiehen tai otti jopa takapakkia, kiitos Marko Hamilon terävien kommenttien.

Ohjelman linkki Yle Areenassa.