VALTAKUNNANVAINOOJA RAIJA TOIVIAINEN RAIVOSTUI KUN LAILLISTEN HAKARISTIEN KÄYTTÖÄ EI TUOMITTU

Valtamedia on alusta lähtien asettunut valtakunnasyyttäjä Raija Toiviaisen mielipidevainojen puolelle tavallista kansaa ja maalaisjärkeä vastaan. Yleisradio ja Helsingin Sanomat eivät tietenkään kutsu Toiviaisen äkkiväärää poliittista kampanjointia mielipidevainoksi, vaan ne käyttävät siitä valheellista eli poliittisesti korrektia sanaparia "vihapuheen suitsiminen". 

Jo pidemmän aikaa on ollut selvää, että Toiviainen on pelkkä poliittis-taloudellisen eliitin operatiivi jakaessaan stalinistis-kafkamaisia syytteitään kiusallisille totuuspuhujille. Ennen eläkkeelle jäämistään Toivaiselle on tullut kiire tärvellä lopullisesti suomalainen oikeuslaitos kulttuurimarxilaisella globalismillaan. Viime aikoina hän on tullut tunnetuksi maanisen sitkeästä kansanedustaja Päivi Räsäsen vainomisesta tämän lainattua Raamattua arvioidessaan homojen perverssiä sukupuolikäyttäytymistä. Tyypillistä Toivaiselle on, että vaikka poliisitutkinta ei osoittanut lain mukaan tapahtuneen mitään rikosta, hän haluaa silti Räsäsen pään pölkylle. 

Suomalaisvihamielista pseudoeliittiä palveleva valtakunnansyyttäjä etsii jatkuvasti uusia vihan kohteita ja viimeksi sellainen on löytynyt Traditionalistisesta verkkolehti Sarastuksesta, joka julkaisi aiemmin Veriyhteys-blogissa ilmestyneen Ilkka Auran ja Hannes Possanderin poliittisen analyysin Miten etninen puhdistus toteutetaan? Syy, miksi tutkintapyyntö kirjoituksesta napsahti Sarastukselle eikä sen ensimmäisenä julkaiseelle Veriyhteys-blogille lienee käytännöllinen: Sarastuksella on nimetty ja tunnettu päätoimittaja Timo Hännikäinen.

Helsingin Sanomat kertoi asiasta tuoreeltaan tahallisesti väärinymmärtämässä uutisessaan Valtakunnansyyttäjä määräsi esitutkinnan joukko­tuhoamisella fantasioivasta nettikirjoituksesta. Jokainen tuon esseen lukenut käsittää välittömästi, ettei teksti suinkaan "fantasioi joukkotuhoamisella", vaan kertoo kuivakkaan analyyttisesti mahdollisesta tulevaisuudenäkymästä, jossa katkeamattoman maahanmuuttoinvaasion seurauksena muukalaismassojen ja kantaväestön välille syntyy sisällissota. Aiheesta on kirjoitettu muuallakin, tuoreimpana esimerkkinä edesmenneen ranskalaisen intellektuelli Guillaume Fayen viimeiseksi jäänyt teos Ethnic Apocalypse - The Coming European Civil War (2019).

Hämmästyttävintä Helsingin Sanomien lyhyessa jutussa oli se, kuinka totaalisesti se onnistuu politisoimaan uutisen palvelemaan omaa agendaansa. Sarastuksen päätoimittaja lähettikin pikaisesti vastineen, jota johtava vastuullinen media ei tietenkään voinut pelkuruuttaan julkaista. Tästä sekä tutkintapyynnöstä Hännikäinen kirjoitti Sarastukseen uhmakkaan jutun Helsingin Sanomat ja journalistin etiikka. 

Päätoimittaja Hännikäisen saama syyte valtakunnansyyttäjältä noudattaa samaa kaavaa kuin kansanedustaja Räsäsen kohdalla: myös Sarastuksen teksti on tutkittu aiemmin, eikä se poliisin päätöksen mukaan ylitä syytekynnystä. Toiviainen taustajoukkoineen haluaa selvästi astua Suomen lain yli ja määrätä tilalle oman sateenkaari-mielivaltansa. 

Tämä mentaliteetti näkyy myös tämänpäiväisessä Ylen uutisessa Oikeus vapautti hakaristilippuja kantaneet syytteistä – pelkkä lippujen kantaminen ei ollut kiihottamista kansanryhmää vastaan. Asenteellisessa agendauutisessa ei kuultu tietenkään ainuttakaan päätöstä puolustavaa asiantuntijaa, vaan ääneen päästettiin oikeuden irivikuvina tunnetut kansanviholliset, vasemmalle politisoitunutta valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaista ja pahamaineista Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotiota.

Suomen laki on yksiselitteinen hakaristin suhteen: sitä ei ole laissa erikseen kielletty. Silti Toiviainen on lähtenyt sotaan tuulimyllyjä vastaan nostaessaan syytteen viittä miestä vastaan, jotka kantoivat hakaristilippuja Kohti vapautta -mielenosoituskulkueessa 6. joulukuuta 2018. Uutisessa mainitaan sentään kitkerästi Helsingin käräjäoikeuden lakiin perustuvan päätöksen perusteita:

Pelkkä hakaristilippujen kantaminen ei kuitenkaan täyttäneet kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkkejä. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on jonkin ihmisryhmän uhkaamista, panettelemista tai solvaamista esimerkiksi rodun tai uskonnon perusteella.

Uutisessa välittyy silmiinpistävästi poliittinen nomenklatuuran valikoiva moralismi symbolien suhteen. Hakaristi tuomitaan historiallisiin syihin vedoten, mutta samaa ei tehdä punatähden, daavidin tähden, puolikuun ja ristin kohdalla. Menneiden sukupolvien lainsäätäjät ovatkin olleet viisaita ymmärtäessään millaiseen moraaliseen hetteikköön joudutaan, jos vain yksi tunnus kielletään. Jopa Yle uutisten on tunnustettava hakaristin julkisen käytön laillisuus Suomessa:

Hakaristilippua ei Suomessa ole kielletty. Oikeus ottaa nyt Suomessa ensimmäistä kertaa kantaa natsilipun käyttöön rikoslain perusteella. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen kertoo Ylelle hakevansa valituslupaa.

Valtasyyttäjän into jatkaa juttua hovioikeuteen asti ei tullut kenellekään yllätyksenä. Vastaavasti punaisen yliopiston professori Nuotion vihjailut ja toiveet hakaristin kieltämiseksi ovat niin ikään odotettuja tämänkaltaisessa manipuloivassa mielipideuutisessa. Nuotio laskee toiveensa sille, että suomalaiset päättäjät yhdenmukastaisivat tässäkin lakinsa ylikansallisen Euroopan Unionin kanssa. 

Professorinvirasta on vaikea heittää pois edes kelvotonta politikoijaa. Valtakunnansyyttäjää voidaan sen sijaan savustaa ulos virastaan, mikäli väärinkäytökset ova ilmeiset. Edellinen valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen erotettiin virastaan nimenomaan korruptiotuomion vuoksi. Hänen tilalleen tullut Raija Toiviainen ei ole syyllistynyt taloudelliseen hyötyyn liittyviin rikoksiin, vaan hänen rikoksensa löytyvät politisoituneesta viranhoidosta. 

Jo vuosia Toivaisen toimintaa on arvosteltu karvalakkikansan keskuudessa, mutta vasta aivan hiljattain hänen toimintansa on saanut vauhtia myös laillisuuspiireissä. Iltalehden uutinen Varatuomari kanteli syyttäjistä Päivi Räsäsen tapauksessa: ”Ei ole laillista ottaa yhtä henkilöä varoittavaksi esimerkiksi” on ensimmäinen signaali siitä, ettei valtakunnansyyttäjäkään ole koskematon. 

Valtakunnasyyttäjän ideologisesti värittynyt syytetehtailu sai osansa myös kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen (ps) paljon kommentoidusta kirjoituksessa Mielipidevainot voivat hyvin Suomessa, jossa hän kutsuu Toiviaista "valtakunnanvainoojaksi". Olisiko Toivaisen uran lopun alkua se, että vaihtoehtoräppäri Sotasetä julkaisi Helsingin käräjäoikeuden vapauttavan päätöksen kunniaksi verkossa kappaleen "Valtakunnansyyttäjä".

LÄNSI EI HALLITSE LIBERAALEILLA ARVOILLAAN EDES OMIA MAITAAN SAATI AFGANISTANIA

Viime päivien uutistarjonta on täyttynyt Afganistanin ja sen pääkaupunki Kabulin antautumisesta islamistisen Taliban-liikkeen taistelijoille. Pelkästään Yle on tehnyt vajaan viikon aikoina Afganistanista kymmeniä uutisjuttuja ja analyysejä. Voidaan kysyä, miksi jonkun takapajuisen maan päätyminen takaisin alkuperäisasukkaiden haltuun kiinnostaa suunnattomasti länsimaita. Syyt ovat ilmeiset, mutta pääsyy lienee ideologinen: Yhdysvaltojen johdolla länsi ei onnistunut tälläkään kertaa käännyttämään islamilaista kehitysmaata "demokratian" ja "ihmisoikeuksin" käärepaperiin käärittyhin materialistisiin arvoihin. Tämän pettymyksen tunnustaa myös presidentti Sauli Niinistö Ylen uutisessa Presidentti Niinistö kommentoi Afganistanin tilannetta Ylelle: Länsimaat eivät onnistuneet tavoitteissaan.

Yhdysvaltojen sionistis-globalistinen ristiretki Afganistaniin on maan yksi monista viime vuosina epäonnistuneista imperialistisista projekteista. Vietnamin sodan tapaan Yhdysvaltojen ja länsimaiden perääntymisen taustalla on omien arvojen heikkous, joiden puolesta ei olla valmiita vuodattamaan omaa verta, vaikka rahaa niihin onkin palanut ruhtinaallisesti, pelkästään Afganistaniin sotakalustoon kului vaatimattomat 84 miljardia dollaria. 

Pelkkä raha ja materiaalinen ylivoima ei takaa sodassa vielä voittoa, mutta vielä vähemmän lännen palkkasotilaita innoittavat median rummuttamat imelät iskusanat "demokratia" ja "Ihmisoikeudet". Tosipaikan tullen niiden puolesta tuskin on valmis kuolemaan yksikään palkkasotilas saati keskivertokansalainen. Tarvitaan jotain konkreettisempaa, oma kansa ja maaperä, ja niitä ei tunnetusti löydy toiselta puolelta maailmaa. 

Sen sijaan Yhdysvaltojen liberalistiseen lähetystehtävään uskova poliittinen johto on kuvitellut ylimielisesti liberaalidemokratian olevan historiallinen vääjäämättömyys samalla tavalla kuin marxilaiset luottivat kommunismin voittoon vielä vähän aikaa sitten. Valtamedian paniikkireaktioista voi päätellä, että tämä usko on kokenut nyt kovan kolauksen. Eräät asiantuntijat ovat heitelleet ilmoille jo ennustuksia, joissa Afaganistanista vetäytymistä pidetään samanlaisena murentavana painolastina kuin Neuvostoliiton tappiota samassa maassa vuonna 1989. Vain kaksi vuotta myöhemmin koko Neuvostoliitto luhistui erillisiksi kansallisvaltioksi. 

Viime päivien uutiset kertovat koruttomasti, etteivät lännen "arvot" sisällä sellaista sisäistä voimaa, jolla voitaisiin tehdä invaasioita ja alistaa kansat oman ideologian kannattajiksi. Harhaisilla universalistisilla arvoillaan länsimaat pysyvät tuskin itsekään kauan pystyssä, saati että ne muualle vietyinä saisivat kestävää jalansijaa kulttuureissa, joiden vuosituhantiset perustat ovat aivan toisenlaiset. 

Kansoistaan vieraantuneelle lännen poliittis-taloudellisen eliitille näyttää olevan mahdotonta tunnustaa itselleen, ettei rajattomiin markkinoihin perustuva liberaalidemokraattinen valtioapparaatti ole se malli, jonka koko maailma ottaa syleillen vastaan. Jussi Halla-aho kirjoitti viimeisimmässä facebook-päivityksessään aivan oikein, että  "Takapajuiset maat eivät yleensä ole takapajuisia siksi, että niissä on takapajuinen hallinto, vaan siksi, että niissä on takapajuisesti ajatteleva enemmistö." Tämä selittää myös talibanien nopean etenimisen kohti pääkaupunki Kabulia ja sen lähes veretöntä valtaamista. Ilman kansan enemmistön tukea islamistien menestystä ei voitaisi selittää, vaikka juuri tämän läntisen maailman poliitikot haluavat itsepintaisesti kiistää. Rikkoohan se kehitysoptimisten illuusion, jossa tietyllä koulutuksella ja ja sivistyksellä kaikki kansakunnat muuttuvat pikapuolin liberaaleiksi "demokratioiksi." Tyypillisen esimerkin tällaisesta itsepetoksesta tarjoaa vihreiden Ville Niinistö, joka uskottelee Facebookin päivityksessä itselleen ja muille Afganistanin enemmistön tukevan läntisiä homoarvoja:

Afganistanin paljon kärsinyt kansa ansaitsee parempaa kuin joutua Talibanin käsiin. Vaikka Ghanin hallitus ja USAn pönkittämä hallinto oli korruptoitunut eikä kyennyt puolustamaan kansalaisiaan, ei enemmistö afganistanilaisista tue Talibania.

Ville Niinistön ja muiden liberaalien virheenä on ylenkatse, joka perustuu kyvyttömyyteen ymmärtää kulttuurien syvärakenteita ja vuosituhantisia traditioita. Läntinen poliittinen eliittimme menee jo heti alussa harhaan katsoessaan poliitisia muutoksia pisimmillään 3-5 vuoden ajanjaksolla, kun taas kärsivälliset muslimit tarkastelevat maailmaa satojen ja tuhansien vuosien tähtäimellä. He jaksavat odottaa toisin kuin pikavoittoja odottava kärsimätön Yhdysvallat liittolaisineen. On selvää, että pitkittyneessä konfliktissa voitolle pääsee ennen pitkää se, jolla on metafyysinen usko asiaansa ja ikuisuuteen ulottuva aikaperspektiivi. Mikään teknologia ei voi murskasta kansaa, joka uskoo muuhun kuin individualistiseen oman nahan pelastamiseen, ellei vihollinen sitten tapa sitä viiimeiseen mieheen ja naiseen.

Pienen Suomen sotkeutuminen kulttuuri-imperialistiseen demokratian vientioperaatioon Afganistanissa paljastaa maamme olevan "sääntöpohjaisen" atlanttisen blokin tiukassa otteessa. Maatamme ei ole kuitenkaan sinne kaapattu, vaan petokselliset johtajamme, vuosikymmenien pysyvä hallitus, on meidät sinne keneltäkään lupaa kysymättä itse vienyt. Osaksi opportunismin, osaksi moraalisen naivismin vuoksi, poliitikkomme ovat halunneet Suomen olevan osa läntistä arvoyhteisöä, joka "kehittää" demokratiaa Afganistanissa. 

Suomen veronmaksajille tämä moraaliposeeraus on tullut tähän mennessä maksamaan ainakin 700 miljoonaa euroa, joka tosin voi jäädä vain alkumaksuksi kun afgaanipakolaiset alkavat rynniä maahamme humanitäärisen avun nimissä. Jo nyt ulkoministeri Pekka Haaviston on taannut 170 afgaanin Suomeen pääsyn vain sillä perusteella, että valtiomme on maksanut heille epämääräisenä ajanjaksona kovaa palkkaa Suomen lähetystön apuna. Ulkomaalaiskiimaiselle hallitukselle tämä on tietysti vain yksi tekosyy tyydyttää loppumatonta maahanmuuttajanälkää. Vaikka 170 rotumuukalaista on maailman ainoalle suomalaisten valtiolle vain yksi naula lisää sen geneettis-kulttuuriseen arkkuun, tämä on vasta alkua. Jo nyt uumoillaan valtavaa muukalaisvaasiota, josta antaa ikävä vihjeen Ylen uutinen Maahanmuuttovirasto valmistautuu Afganistanista tuleviin pakolaisiin – Pekka Nuutinen: "Mistä sitä tietää, vaikka ensimmäiset tulisivat jo tänään".

Poliitikot, joiden ainoa maahanmuuttopoliittinen motiivi on täyttää Suomi niin monella rotumuukalaisella kuin vain mahdollista, ovat taitavia esittämään tunteisiin vetoavia perusteita etnomasokistiselle pakkomielteelleen. Afgaanien kohdalla rajojen avaamista ja täällä luvatta olevien karkotuskieltoa perustellaan muslimimiesten tavasta kohdella huonosti naisia ja lapsia. Jostain mystisestä syystä sovinistiset afgaanimiehet muuttuvat nilkkiliberaalien silmissä huolenpitoa vaativiksi nälkiintyneiksi ressukoiksi kun he matkaavat tänne. Ei puhettakaan, että he mitä todennäköisimmin aiheuttavat samaa kärsimystä täällä kuin kotimaassaan. Tai että he ovat kansansa pettäneitä rintamakarkureita, jotka tilaisuuden tullen luikkivat länteen pakoon ilmaisten lihapatojen äärelle. 

Ikävä kyllä liberaalien tekopyhällä retoriikalla on rationaaliset perusteet, sillä siinä tunnustetaan rivien välistä, että länsi on kykenemätön tekemään islamilaisesta maasta länsimaista, mutta vaivihkaisen kansanvaihdon avulla suomalaisestakin yhteiskunnasta saadaan varmuudella islamilainen.

Itse aiheutettua afgaanien maahanmuutto-ongelmaa olisi tuskin päässyt edes syntymään, mikäli Suomi olisi ymmärtänyt pitää ruotsalaista moralismia kihelmöivät näppinsä erossa Afganistanista. Suomella kun ei ole mitään asiaa puuttua kaukaisten kehitysmaiden sisäisiin sotkuihin aivan samoin kuin niiden asukkailla ei ole oikeutta tulla elätettäväksi Suomeen. 

Jos poliittinen johtomme haluaisi oppia edes jotain kalliista Afganistanin paskareissusta, niin se olisi periaate, jossa jokaisella maalla on oikeus elää omalla tavallaan ilman muiden puuttumista niiden sisäisiin asioihin. Koska suurin osa afganeeista haluaa elää islamilaisella kivikaudella, olkoon se silloin heidän oikeutensa. Kovasti kailotetun kulttuurisen diversitieetin kannalta se voisi olla jopa myönteinen asia. Toisaalta Taliban-hallintoa voidaan pitää jopa edistyksellisenä, sillä kannattaahan se toimia, jotka ovat vallalla täälläkin: naaman peittämistä, patsaiden kaatamista ja lasten sukuelinten silpomista....

VALTAMEDIA MYHÄILEE TYYTYVÄISENÄ OLYMPIALAISTEN MUUTUTTUA VASEMMISTOLIBERAALIKSI MORAALIPOSEERAUKSEKSI

Modernien olympalaisten alkuperäinen  idea ja luonne muuttuivat lopullisesti 1980-luvulla jolloin ammattilaisurheilijoita alettiin päästää kisoihin mukaan. Tuolloin olympialaisissa alkoi myös nuorison erilaisten tredinlajien vyöry samalla kuin klassisia mutta vähän seurattuja tai "tylsiä" lajeja tiputettiin virallisesta ohjelmasta pois. Esimerkiksi juuri päättyneissä Tokion olympialaisissa kilpailtiin viimeistä kertaa perinteinen miesten 50 kilometrin kävely. Olympiakomitean bisnesmaakarit tiputivat tämä inhimillisen suorituskyvyn äärirajoillla käytävän täynnä dramatiikkaa olevan lajin pois, koska se ei ole heidän mielestään ilmeisesti tarpeeksi näyttävää. He kai kuivttelevat, että kaikki katsojat ovat lyhytjännitteisiä teinejä, joille kelpaavat vain skeittauksen kaltaiset lökäpöksylajit.

Ylipäätään nykyiset olympialaiset ovat menettäneet muun urheilutarjonnan vuoksi juhlavan statuksensa, eikä se erotu juuri mitenkään muusta 24/7 urheiluvirrasta. Lisäksi olympialaiset ovat itsessään muuttuuneet inflatoriseksi sillisalaatiksi. Lajeja on yksikertaisesti liikaa, jonka vuoksi katsoja ei voi keskittyä oikein mihinkään kunnolla. Joskus kuitenkin joku aitoa urheiluhenkeä sisältävä uusi laji ansaitsee paikkansa olympialaisissa. Tällä vuosituhannella se on ollut koskimelonta, joka on upeaa kamppailua luonnonvoimia eikä ihmistä vastaan.

On selvää, etteivät olympialaiset ole edustaneet eettisiä periaatteitaan sitten Moskovan kisojen 1980. Tosin tuolloin kisoja vaivasi 1970-luvulla syntynyt suurvaltojen väliset poliittiset boikotit, mutta itse urheilu oli vielä periaatteessa amatöörivetoista. Moskovan jälkeen olympiakomitean olisi pitänyt ymmärtää katsoa peliin, lopettaa kaupallinen sirkus ja palata alkuperäisiin arvoihin. Toisena moraalisesti kestävänä vaihtoehtona olisi ollut lopettaa nykymuotoiset ammattilaisolympialaiset kokonaan. Kaupallinen ajan henki vei kuitenkin voiton ja nyt olemme tilanteessa, jossa pöhöttyneistä olympialaisista on tullut itsensä irvikuva.

Tokion korona-ajan kisat tulevat jäämään olympiahistorian pohjakosketuksena, jota on vaikea alittaa. Ensinnäkin, ne ovat tähän mennessä kalleimmat kisat koskaan. Viimeistään nyt olympialaisten järjestäminen on mahdollista vain muutamille megakaupungeille, mikä tekee kisoista entistä suuruuden hullumman näytelmän.

Toiseksi, Tokion kisoissa sallittiin ensi kertaa urheilijoiden poliittiset mielenilmaukset. Toki vain heille, jotka noudattavat ajan uusvasemmistolaista woke-henkeä, josta kertoo Ylen uutinen Olympialaisissa on vastustettu rasismia EM-kisoistakin tutulla eleellä – Kansainvälinen olympiakomitea on muuttanut linjauksiaan toistuvasti. Mustien miesten aisankannattajuutta juhlistava alistuva polvistuminen sallitaan nyt virallisesti, eikä black power -nyrkin kohottamisestakaan tulisi enää seuraamuksia toisin kuin Meksikon kisoissa 1968. Kaikkea polittista mielenilmausta ei tietenkään sallittaisi. Voidaan vain kuvitella millaiseen mielipuoliseen moralistiseen hysteriaan valtamedia tempautuisi, mikäli valkoinen urheilja tekisi palkintopallilla roomalaisen voiton tervehdyksen.  

Kolmanneksi, länsimaiden imperalistinen tasa-arvouskonto sai näissä kisoissa tähän mennessä irvokkaimman kruununsa kun transsukupuolisten miesten sallitiin osallistua ensi kertaa naisten lajeihin. Ylen uutisessa Sukupuoltaan korjannut uusiseelantilainen Laurel Hubbard teki olympiahistoriaa – jäi kuitenkin ilman tulosta naisten tempauksessa naista syrjivää problematiikkaa ei käsitelty lainkaan, vaan sukupuolensa silvonneiden ("korjanneiden") kummajaisten opportunistinen marssi naisten lajeihin nähdään normaalina edistysaskeleena kohti lopullista tasa-arvoparasiitia. 

Sen sijaan yhden totuuden Suomen ulkopuolella "entisten" miesten osallistuminen naisten lajeihin on herättänyt tervejärkismpien feministien keskuudessa julkista vastustusta. Toisaalta naissukupuolen biologiaa puolustavilla feminsteilläkään ei ole mitään syytä närkästyä tilanteesta, sillä he ovat itse ajaneet täysillä pakkomielteistä tasa-arvoilveilyjä, joten nauttikoot nyt sen loogisesta lopputuloksesta.

Viihdeähkyn kyllästämä suuri yleisö jaksoi vahdata puolisimällä dopingilla pumpattujen ammattiurheilijoiden sirkusnäytöstä juuri sen pari viikkoa, jonka jälkeen se siirtyy seuraamaan jotain muuta spektaakkelia. Mitään suurta muistoa Tokion olympialaiset eivät jätä kansakuntien muistiin, vaan kisat ovat vain yksi osa jatkuvaa yhdentekevää viihdevirtaa. 

 

JOKAVUOTISESTA ROKOTERULETISTA JA KONTROLLIHAKUISESTA ROKOTEPASSISTA UUSI NORMAALI

Eikö pitkään toivotun rokotteen pitänyt ennalta ehkäistä koronaviruksen tartuntaa, sairastumista ja leviämistä? Eipä näytä siltä, joten olemme luultavasti suuren valheen äärellä. Toisin sanoen miten on mahdollista, että vaikka suuri osa kansalaisista on pelottelulla ja valtavalla suostuttelukampanjalla saatu Suomessakin rokotettua, tauti leviää samalla intensiteetillä ja tartuntamäärillä kuin vuosi sitten, jolloin rokotetta ei ollut? Montako rokotusta kansalaiset ovat vielä valmiita ottamaan siinä uskossa, että sen seuraavan piikin jälkeen asiat palautuvat sellaisiksi jollaiset ne olivat ennen koronaa? 

On melko selvää, että ihmiset joutuvat jatkossa ottamaan vuodesta toiseen uusia koronamuunnosrokotteita, joilla ei kuitenkaan saada tukahdutettua viruksen leviämistä. Toisaalta: miksi ylipäätään pitäisi päästä viruksesta eroon, koska se on jo nyt osoittautunut valtavan hyödylliseksi välineeksi teknotyranneille ja globalistisen talouseliitin tavoitteille matkalla kohti kapitalismin resetointia.

Hysteerisen rokoterulianssin ulottamisen koko väestöön voisi vielä jotenkin ymmärtää, mikäli koronapandemia olisi suurelle osalle väestöä kuolemanvaaraksi. Kuitenkin virallinen lääketiede myöntää viruksen olevan harmiton lapsille ja nuorille, mutta silti sivuvaiktuksiltaan kyseenalaista rokotetta ollaan pakottamassa heillekin. Monet nuoret "sairastavat" taudin oireettomana ja nekin jotka saavat oireita, eivät joudu koskaan sairaalahoitoon. Tehohoidossa on tällä hetkellä koko Suomessa vain toistakymmentä vanhusta ja edellisestä tautiin kuolleesta alkaa olla jo kuukausi aikaa, mutta koronarajoituksiin ja koveneviin roketevaatimuksiin näillä tosiasioilla ei tunnu olevan vaikutusta. 

Väestön suuresta rokotekatteesta huolimatta tämä ei riitä Euroopan globalistiselle talouselämälle ja sen talustusnuorassa oleville "kansallisille" pysyville hallituksille. Monessa Euroopan maassa on otettu viime aikoina pikavaudillla käyttöön rokotetepassit, vaikka ne rikkovat selvästi maiden perustuslaillista yhdenvertaisuutta. Koska EU:n talutusnuorassa kulkevalle Suomen nukkehallitukselle on mahdotonta tehdä itsenäisiä päätöksiä, se on kärsimättömänä valmistelemassa Maailman talousfoorumin masinoiman rokotepassin käyttöönottoa. Asiasta kertoo Yle uutisessaan Koronapassin valmistelu alkaa, hallitus haluaa teatterit auki syksyllä – Hallitus päätti uusista ravintolarajoituksista ja nuorten rokottamisesta.

Ylen uutista lukiessa varmistuu, ettei länsimaita hallitse edustuksellinen demokratia, vaan pieni keskenään verkostoitunut globalistikapitalistien klikki, joka antaa ohjeet "eduskunnan luottamusta nauttivalle" hallitukselle. Suomessa talouselämän johto vaati jo huhtikuussa rokotepakkoa edellyttävän rokotepassien käyttöönottoa ja nyt halllitus näyttää toteuttavan tämän toiveen. Missä on RAF ja Punainen armeijakunta kun niitä kerrankin tarvittaisiin? Kenties pokakonttorin kassalla odottamassa uutta ilmaista lounasta kuten "hyvinvointivaltion" lahjomilla punaradikaaleilla on nykyään tapana.

Koronapassilla ei ole juuri mitään vaikutusta taudin hallintaan, mutta sitäkin enemmän globalistiseen väestökontrolliin. Ennen kaikkea passilla on helppo seuloa alistumattomat ja itsenäisesti ajattelevat kansalaiset. Sen sijaan normikansalaiset ovat valmiita vaikka mihin vaatimuksiin, kunhan lupauksena on pala tulevaisuutta, joka muistuttaa edes hieman aikaa ennen koronaa. Kepillä ja porkkanalla alistetun kansan sokea luottamus näkyy päivittäin esimerkiksi ruokakaupoissa, joissa n. 95 % asiakkaista käyttää edelleen maskia rokotepiikkien jälkeenkin. 

Nykyinen "hyvää tarkoittava" kehityssuunta tuo eittämättä mieleen taloustieteilijä Friedrich von Hayekin sosialismikritiikin Tie orjuuteen (1944). Muuttujat muutettuina se sopisi mainiosti tähän päivään. Tosin Hayek olisi tuskin voinut kuvitella, että monopolisoituva globaalikapitalismi voi kriisitilannetta hyväksikäyttäen muuttua itse vapautta uhkaavaksi totalitarismiksi, sosialismiksi uusissa vaatteissa.

                                                        ****************************

Yle Radio Suomi ja Yle Areena: Armi Aavikko - siinä välissä olin elossa

Linkki radiosarjaan.

Joka kesäinen Ylen radiosarja jostain maamme (yleensä edesmennneistä) pop- ja iskelmätähdistä käsitteli tänä vuonna vuorovetoisesti naisartistia. Vaihtelun taustalla on pakkomielteinen tasa-arvoajattelu, vaikka kaikki tietävät suurimmman osan maamme merkittävimmistä viihdetähdistä olleen miehiä. 

Koska sarjassa naisia pitää kuitenkin päästää eetteriin yhtä paljon kuin miehiä, saavat omaa musiikkia tehneet Gösta Sundqvist ja Dingo vastinpareikseen kevytsarjalaiset Kikan ja Armi Aavikon. Jos ohjelmasarja tehtäisiin musiikillisten meriittien perusteella, muiden lauluja ohuella äänellä laulaneen missi-Armin sijaan olisi pitänyt valita joku omia biisejä tehnyt miesartisti. 

Armin elämä saattoi olla traaginen, mutta niin on unohdettujen siivoojienkin eikä heistäkään tehdä radiosarjoja. Se ei ole tietenkään edesmennen Armin syytä, että Ylen jälkibolsut laittavat hänet esille valheellisen tasa-arvo-ideologian vuoksi.