"HOLODOMOR. MIKÄH?? NYT ON AIKA POHTIA VAIHTEEKSI HOLOKAUSTIA!"

YLE TEEMA, 26.1.2014, klo 18, Anne Frankin päiväkirjat

(The Diary of Anne Frank/USA 1959) Kolmella Oscarilla palkittu elokuva tytöstä, joka perheineen piileskeli yli kaksi vuotta natsien juutalaisvainoja Amsterdamissa. O: George Stevens. N: Millie Perkins, Shelley Winters.

Vaikka lännen holkaustiteollisuuden massatuotannon katsotaan alkaneen vasta vuonna 1967 Israelin voittoisan Kuuden päivän sodan jälkeen, osattiin juutalaisvetoisessa Hollywoodissa ja elokuva-akatemiassa arvostaa holokausti-tarinan propagandista käyttövoimaa jo 1950-luvulla. Hyvänä esimerkkinä tästä on jälleen televisiosta esitettävä, tälle kertaa Yle Teeman kanavalta tuleva Anne Frankin päiväkirjat, joka kahmaisi itsensä palkitsijoilta lähes yhtä paljon Oscareita kuin Schindlerin lista ja Pianisti. Anne Frankin tarina on kuitenkin holokausti-saagan kiistämätön kruununjalokivi, mistä kertoo siitä tehtyjen elokuvien ja ohjelmien määrä.

Ylen ja Teeman ohjelmapolitiikkaan elokuva sopiikin hyvin näin Eurovaalien alla, sillä nationalismin demonisoimiseen natsit ovat osoittautuneet varmaksi ja tutuksi keinoksi. Natseja on tammikuussa päästy jauhamaan mm. kolmiosaisessa Hitler-herkuttelussa Hitlerin synkkä karisma sekä minisarjassa Sodan sukupolvi (linkki). Samalla Yle osaa vaieta taitavasti internationalismin synkistä puolista, jonka vuoksi suurin osa suomalaisista on autuaan tietämätön lähinnä korkea-arvoisten juutalaisbolsehvikkien vastuulla olevasta kuuden miljoonan ukrainalaisen Holodomorin kansanmurhasta 1932–1933.

Entinen Demarin toimittaja Tapio Tuuri kirjoittaa blogissaan sattuvasti Ylen natsifiksaatiosta:

Olen miettinyt, miksi Yle esittää niin runsaasti Hitler- ja natsifilmejä. Kenties siksi, että niitä saa halvalla ulkomailta, esimerkiksi BBC:ltä. Kenties siksi, että Yle haluaa palvella runsasta yleisöä, jota Hitler ja natsit kiinnostavat. Kenties Yle esittää niitä siksi, että niihin sisältyy jokin opetus suomalaisille, ei niinkään uussuomalaisille, vaan meille tavallisille valkoihoisille kantissuomalaisille. 

Hitlerin synkästä karismasta bongasin ainakin kaksi ajatusta, joihin voi sisältyä opetus: Hitlerin alkuvaiheen sotamenestykset tekivät monista saksalaisista kansallismielisiä. Hitler sai monet saksalaiset uskomaan, että he ovat muita kansoja parempia. 

Synkän karisman suomenkielisessä selostuksessa korvaani särähti sana kansallismielinen. Sitähän on Suomessa käytetty paljon. Minäkin pidän itseäni sangen kansallis- ja suomalaismielisenä. Yle kenties tahtoi siis opettaa, että kansallismielisyys on lähtöisin itseltään suurelta saatanalta Hitleriltä. Kenties Yle tahtoi jopa opettaa, että muut jalommat ja hieman tummemmat kansat saavat olla kansallismielisiä, mutta eivät sentään vanhasuomalaiset valkonaamat, joiden isät ja esi-isät taistelivat Hitlerin rinnalla kansojen toivoa, J.V. Stalinia ja Neuvostoliittoa vastaan.

(....) Koska Hitler opetti, että saksalaiset ovat muita kansoja parempia, niin suomalaisten täytyy tietenkin pitää itseään muita kansoja huonompina, koska emmehän halua olla natseja.