Kuluneen viikon tapahtumat ja valtamedian niistä tulkitsema uutistarjonta kertovat lahjomattomasti alennustilasta, jossa länsi ja lähes kaikki sen ihmiset elävät. Länsimaista suomalaiset ovat ikävä esimerkki siitä, kuinka massatiedotus ja väsymätön indoktrinaatio synnyttävät ennustettavan kliseisiä ja yhdenmukaistavia ajattelumalleja. Ylen radiouutiset kertoi tällä viikolla, että Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obama on suomalaisten ihaillun mies. Uutiseen tarttuivat myös monet päivälehdet kuten Keskisuomalainen uutisessaan Suomalaiset ihailevat Obamaa enemmän kuin Niinistöä – Microsoftin Gates on maailman ihailluin mies.
Tiedotusvälineiden luoma mielikuva Yhdysvaltainen edellisestä presidentistä on lähes täydellinen kääntöpuoli presidentti Trumpista; siinä missä media kohtelee "Amerikan mustaa prinssiä" kuin pyhimystä, Trumpin niskaan on kaadettu kaikki mahdolliset ja mahdottomat likasangot. Kansalaisten olisi pienellä vaivalla helppo nähdä totuus, mutta suuret massat ovat henkisesti laiskoja ja siksi ne nielevät purematta median antaman kiiltokuvan Obamasta. On myös jokseenkin aisurimaisen oireellista, että suomalaiset ihailevat eniten vieraan valtion toisrotuista johtajaa, jonka intressinä ei ole ollut koskaan ajaa eurooppalaisperäisen väestön asiaa. Luulisi tutkimukseen vastanneiden ymmärtävän edes sen tosiasian, että Obama oli presidenttiaikanaan poliittisesti täysin saamaton ja hänet pinnalle nostaneiden taustavaikuttajien ohjailtavissa.
Mikään salaisuus ei ole, että Obaman kaltaisen nobodyn nousu nopeasti yhdysvaltalaisen politiikan huipulle oli pitkälti häntä tukeneiden rikkaiden liberaalijuutalaisten ansiota. Ja tällaista etnisesti vierasta vieteriukkoa suomalaiset, jopa miehet, ihailevat. Osasyynä tulokseen saattaa olla myös se, että tutkimukseen vastanneet suomalaismiehet eivät ole niinkään cuck-miehiä, vaan he halusivat signaloida setä Tuomon valinnalla olevansa "fiksuja" ja "avarakatseisia". On vaikea sanoa kumpi on halveksuttavampaa, muukalaisten palvonta vai moraaliposeeraus. Yhtä kaikki ne paljastavat, että monen suomalaismiehen henkinen selkäranka on sulanut ja testosteronitaso laskenut dramaattisesti.
***********************
 |
| Vielä v.uonna 2013 Trump oli tätä mieltä. |
Vaikka Donald Trump ei todellakaan ole Obaman lailla etnomasokistin päiväuni, tämän poliittiset ratkaisut miellyttävät kummasti liberaalieja ja globalisteja. Tähän on syynä se, että presidenttikauden pitkittyessä Trump on saanut vastaansa demokraattien ja republikaanisten kukservatiivien mafian, joka tunnetaan nimellä Deep state, syvä valtio. Se on demokraattisen järjestelmän sisälle poteroitunut vaikutusvaltainen pysyvä varjohallitus, jonka pitkän tähtäimen agendaan hallinnon vaihtuminen ei vaikuta.
Trumpin presidenttikausi on todistanut, että Itärannikon poliittisen eliitin ulkopuolelta tuleva joutuu lopulta alistumaan epädemokraattisen syvän valtion ja vaikutusvaltaisen sionistilobbyn ulkopoliittiseen tahtoon. Tämä on näkynyt niin siirtolaispolitiikassa kuin Lähi-idän kysymyksessä. Vielä presidenttikauden alussa Trump liputti eristäytymispolitiikan puolesta, mutta jo melko nopeasti AIPAC:in sionistit saivat hänet peukoloruuvinsa alle. Tämä on näkynyt erityisesti Syyrian sodan kohdalla jo vuosi sitten, jolloin Yle Watchissa ilmestyi paljastusanalyysi Syyrian myrkkykaasuisku – kun kaikki ei ole sitä miltä näyttää.
Näyttää siltä, että mikään ei ole muuttunut ainakaan parempaan suuntaan, koska viikko sitten tapahtunut kaasuisku Syyrian Itä-Ghoutassa noudattaaa samaa väärän lipun operaatiota ja median kömpelöä narratatiota kuin vuoden takaiset tapahtumat Idlibin maakunnassa Luoteis-Syyriassa. Jälleen kerran on syytä kysyä, mikä kummallinen motiivi Syyrian laillisen presidentin Bašar al-Assadin hallinnolla olisi kaasuttaa omia siviilejä tilanteessa, jossa se on jo käytännössä voittamassa sodan. Maallisena johtajana Al-Assadin voidaan odottaa toimivan rationaalisesti, joten viimeinen asia, jonka hän tekisi olisi sotilaallisesti merkityksettömien siviilien kaasuttaminen, joka provosoi varmuudella Israelin lihaksina toimivan Yhdysvallat kostoiskuun.
Koska al-Assadilla ei ole mitään järkevää motiivia käyttää laittomia kemiallisia aseita kansalaisiaan vastaan, silloin on todennäköistä, että jonkun muu täytyy olla teon takana. Jo se, että lännen uutismedioiden pääasiallisena tietolähteenä kaasuiskussa oli Syyrian kapinallisalueilla toimiva Syyrian siviilipuolustus eli Valkoiset kypärät, johtaa väistämättä sylttytehtaalle. Ainoa taho joka todella hyötyy kaasuhyökkäyksen seurauksena tehdyistä ilmaiskuista ovat Assadin vastaiset kapinalliset, joihin kuuluu huomattava joukko islamilaisia fundamentalisteja. Heillä kun on motiivi ja tahto tehdä kylmäverinen väärän lipun operaatio, jossa Syyrian laillinen hallinto näyttäytyy syyllisenä. Kemialliset aseet kapinalliset ovat suurella todennäköisyydellä saaneet joko Yhdysvalloilta tai Israelilta.
Tämän päivän ykkösuutinen on ollut odotetusti Yhdysvaltojen tekemä kostoisku, josta Yle on kertonut viestimissään runsaasti. Verkkosivujen uutisessa Yle seurasi hetki hetkeltä: YK turvallisuusneuvosto koolla Syyrian vuoksi, Venäjä vaatii tuomitsevaa päätöslauselmaa kerrotaan tapahtumien ketju sellaisena kuin länsimaiden Assad-vastaiset valtamediat sen haluavat tulkita. Trumpin tai oikeastaan hänen takapirujensa määräämät iskut tehtiin virallisen tiedotteen mukaan kemiallisten ja biologisten aseiden tutkimuskeskukseen, kemiallisten aineiden säilytyslaitokseen ja varastoon, jossa oli kemiallisiin aseisiin liittyvää kalustoa. Jo tämä paljastaa, että iskuilla haluttiin tuhota kansainvälisiltä tutkijoilta sitä todistusaineistoa, jota ei koskaan ehkä ollutkaan. Päätös hyökkäyksestä tehtiin lopulta melko nopeasti, luultavasti siksi, ettei Syyrian tekemäksi julistetun kaasuiskuun todellinen luonne alkaisi paljastua liikaa.
Sionisteille ja muille globalisteille Syyrian polvilleen saattaminen on ollut pitkäaiakainen projekti, jota on suunniteltu tarkoin jo ainakin vuodesta 1983 lähtien. Kuvion tarkoituksena on ollut Israelin autoritääristen vihollisvaltioiden hallintojen hajoittaminen ja "demokratisoiminen". Ennen Syyriaa tulilinjalla oli Irak, jossa syrjäytettiin laillinen johtaja Saddam Hussein ja maa pirstaloitiin sotilaallisesti merkityksettömiksi kilpailevien ryhmien taistelutantereeksi.
Viime vuosina tämän projektin päätähtäimeissä ovat olleet Iran ja Syyria, josta on todisteena viime yön tapahtumat. Israelin vihollisvaltioiden luhistamisella on toinenkin päämäärä, joka koskee Eurooppaa. Tuhotuista maista nimittäin vyöryy valtavat määrät pakolaisia Eurooppaan. Tämä jos mikä sopii globalistien kalergisiin ja siten diabolisiin tulevaisuuden visioihin. Tällä hetkellä sen esteenä näyttää olevan vain Venäjä, jota vastaan media käy sattumoisin valtavaa demonisointikampanjaa.
***********************
Kun Yle haluaa julkaista poliittista tutkivaa journalismia, se ei ota koskaan kohteikseen lemmikeitään kuten äärivasemmistolaisia tuhotyöntekijöitä ja Vihreää puoluetta, puhumattakaan Bilderberg-ryhmän kokouksista. Sen sijaan "kriittinen silmä" tarkastelee ahnaasti valtiosta riippumattomia kansallismielisiä järjestöjä ja perussuomalaisten poliitikkojen somekäyttäytymistä.
Yksi lähivuosien kieroimmista journalisitisista tempuista oli Ylen toimittaja Sara Rigatellin tekeytyminen Soldiers of Odinin ystäväksi, jolloin hän pääsi seuramaan katupartiojärjestön yksityiskeskustelua verkossa. Jäsenien luottamukselliset näkemykset hän vuoti julkisuuteen ja sai tehtyä kauhistelevan kohujutun SOO-järjestöstä. Yle Watch kommentoi tuoreeltaan tätä halpamaista propagandatemppua kesäkuun 2016 jutussaan Ylen polkaisema uusin "somekohu" katupartio S.O.O:sta on jo rimanalitus.
Jotain samantapaista saatiin lukea tänään, kun Ylen verkkosivuilla ilmestyi raportti Mitä todella tapahtui ravintola Kaisaniemen seinien sisällä – Ylen toimittaja pääsi seuraamaan "vaihtoehtoisen oikeiston" kokousta.
Virheitä, valheita ja asenteellisuutta täynnä olevan jutun kirjoittanut Jani Parkkari on kuin muotista vedetty Ylen toimittaja, sillä myös hänellä näyttää olevan punaliberaalien kärsimä pahanlaatuinen Trump-fiksaatio. Jo tämä todistaa Parkkarin olevan jonkin sortin punavihreä, jolle mitä luihuimmat keinot ovat sallittua, kun halutaan "paljastaa" valtamedian silmittömästi vihaamaan "äärioikeiston" suljetun tilaisuuden puheenvuorot:
Journalismin periaatteisiin kuuluu, että lähtökohtaisesti kaikki tieto hankitaan avoimesti. Mutta jos yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta ei ole mahdollista saada tietoa avoimesti, voi Journalistin ohjeiden mukaan turvautua poikkeuksellisiin tiedonhankintakeinoihin.
Toimittajana kävelin tilaisuuteen kaljatölkki kädessäni esittäen turistia, joka ei halunnut Helsingissä kuljettaa lompakkoa ja henkilöllisyyspapereita mukanaan. Kokouksen puheet lähetettiin suorana verkkoon, mutta tarkkaan rajatusta videosta ei selviä puheiden vastaanotto ja niiden herättämä keskustelu.Nuuskivan komukyylän mielestä suljettu Awakening-seminaari on yhteiskunnallisesti merkittävä ilmiö, vaikka juttua lukemalla käy selväksi kuinka hän joka yhteydessä pyrkii vähättelemään tilaisuutta. Parkkarin hampaissa ovat varsinkin enemmistönä olleet miespuoliset osallistujat, joista hän naljailee aina vaatepartta ja puhetapoja myöten. Näin hän tulee toistaneeksi multikulturalistien epäloogista klisettä, jossa äärioikeistolaiset ovat vaarallisia mutta silti vaarattomia, koska ovat ressukoita.
Missään objektiivisessa mielessä konferenssi ei ollut poliittisesti merkittävä, vaikka muutamat tiedotusvälineet huomioivat sen. Jos tilaisuudella on jotain poliittista merkitystä, sen täytyy koskea osallistujia, joille se antoi varmasti positiivista taisteluhenkeä. Toivoa vain sopii, ettei vaihtoehtoikeistossa tapahdu konferenssin myötä kuplaantumista ja ettei se ala uskoa ulkomailta saapuneiden vieraiden olevan merkki siitä, että "homma on nousussa". Täpinöissään voi toki hetken olla, mutta pidemällä tähtäimellä nationalististen vaihtoehtoliikkeiden ei kannatta liikaa nojautua ulkomaan apuihin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kansainvälinen yhteistyö olisi hyödytöntä tai täysin turhaa kuten toimittaja Parkkari väittää:
Kaisaniemessä ravintolaan on kokoontunut reilut sata henkeä. Tällä joukolla ei vielä kumota individualismia korostavaa kapitalistisen kulutusyhteiskuntaa. Apuja ulkomailta on turha odottaa.Jostainhan se on aloitettava, koska muutokset alkavat aina tietystä joukosta ihmisiä. Mitä tulee sitten osallistujamäärään, oikea luku on lähempänä kahdensadan pintaan kuin sadan, mutta mitäpä pienistä, eihän Ylen toimittajalta täsmällisyyttä odotetakaan. Varsinkin kun kyse on reppanoiden vaarallisesta äärioikeistokokoontumisesta.
Yleensä punavihreät toimittajat suhtautuvat yhteiskunnassa alakynnessä oleviin toimijoihin sympaattisesti, mutta kun käsiteltävänä aiheena on äärioikeisto, hyväksyntä loppuu kuin seinään. Ylen toimittaja ilmaisee suoranaista sadistista riemua siitä, ettei vaihtoehto-oikeiston taustalla ole juurikaan järjestelmän iso kihoja toisin kuin kapinallisena esiintyvällä äärivasemmistolla:
Kaisaniemessä moni puheenvuoro päättyy taistelun ja varman voiton julistamiseen. Paikalla ei kuitenkaan ole ketään kansanedustajia, merkittäviä rahoittajia tai tv-kameroita.Ei tietenkään, koska korruptoituneen järjestelmän hegemonia on poliitikkojen, talouselämän ja niille huoraavan median kuten Parkkarin hallussa. Ainoa mitä kansojaan puolustavilla voimilta löytyy on totuus, kun taas pseudoeliitillä ja sen nomenklatuurulla ei ole muuta kuin valheensa.
Tuota tyytymättömyydestä nousevaa totuuden voimaa ei kannattaisi Parkkarinkaan aliarvioida. Kun Itä-Saksan Leipzigissä alkoivat syksyllä 1989 maanantai-mielenosoitukset, järjestäjillä ei ollut muuta kuin halu repiä alas vihamielinen eliitti, joka oli jo vuosikymmenien ajan saanut nujertaa kansan vapauden ja tahdon. Ei mennyt kauaa kunnes sosialistinen järjestelmä luhistui koko Itä-Euroopassa. Silti Yle Watch uskoo, että nykyinen itsekästä yksilöatomismia lietsova järjestelmä ei tule romahtamaan kansalaisaktivisten poliittiseen paineeseen, vaan se tuhoutuu lopulta omiin arvoihinsa, jotka ovat lähtöisin Ranskan vallankumouksesta.
