VALTAMEDIA MYHÄILEE TYYTYVÄISENÄ OLYMPIALAISTEN MUUTUTTUA VASEMMISTOLIBERAALIKSI MORAALIPOSEERAUKSEKSI

Modernien olympalaisten alkuperäinen  idea ja luonne muuttuivat lopullisesti 1980-luvulla jolloin ammattilaisurheilijoita alettiin päästää kisoihin mukaan. Tuolloin olympialaisissa alkoi myös nuorison erilaisten tredinlajien vyöry samalla kuin klassisia mutta vähän seurattuja tai "tylsiä" lajeja tiputettiin virallisesta ohjelmasta pois. Esimerkiksi juuri päättyneissä Tokion olympialaisissa kilpailtiin viimeistä kertaa perinteinen miesten 50 kilometrin kävely. Olympiakomitean bisnesmaakarit tiputivat tämä inhimillisen suorituskyvyn äärirajoillla käytävän täynnä dramatiikkaa olevan lajin pois, koska se ei ole heidän mielestään ilmeisesti tarpeeksi näyttävää. He kai kuivttelevat, että kaikki katsojat ovat lyhytjännitteisiä teinejä, joille kelpaavat vain skeittauksen kaltaiset lökäpöksylajit.

Ylipäätään nykyiset olympialaiset ovat menettäneet muun urheilutarjonnan vuoksi juhlavan statuksensa, eikä se erotu juuri mitenkään muusta 24/7 urheiluvirrasta. Lisäksi olympialaiset ovat itsessään muuttuuneet inflatoriseksi sillisalaatiksi. Lajeja on yksikertaisesti liikaa, jonka vuoksi katsoja ei voi keskittyä oikein mihinkään kunnolla. Joskus kuitenkin joku aitoa urheiluhenkeä sisältävä uusi laji ansaitsee paikkansa olympialaisissa. Tällä vuosituhannella se on ollut koskimelonta, joka on upeaa kamppailua luonnonvoimia eikä ihmistä vastaan.

On selvää, etteivät olympialaiset ole edustaneet eettisiä periaatteitaan sitten Moskovan kisojen 1980. Tosin tuolloin kisoja vaivasi 1970-luvulla syntynyt suurvaltojen väliset poliittiset boikotit, mutta itse urheilu oli vielä periaatteessa amatöörivetoista. Moskovan jälkeen olympiakomitean olisi pitänyt ymmärtää katsoa peliin, lopettaa kaupallinen sirkus ja palata alkuperäisiin arvoihin. Toisena moraalisesti kestävänä vaihtoehtona olisi ollut lopettaa nykymuotoiset ammattilaisolympialaiset kokonaan. Kaupallinen ajan henki vei kuitenkin voiton ja nyt olemme tilanteessa, jossa pöhöttyneistä olympialaisista on tullut itsensä irvikuva.

Tokion korona-ajan kisat tulevat jäämään olympiahistorian pohjakosketuksena, jota on vaikea alittaa. Ensinnäkin, ne ovat tähän mennessä kalleimmat kisat koskaan. Viimeistään nyt olympialaisten järjestäminen on mahdollista vain muutamille megakaupungeille, mikä tekee kisoista entistä suuruuden hullumman näytelmän.

Toiseksi, Tokion kisoissa sallittiin ensi kertaa urheilijoiden poliittiset mielenilmaukset. Toki vain heille, jotka noudattavat ajan uusvasemmistolaista woke-henkeä, josta kertoo Ylen uutinen Olympialaisissa on vastustettu rasismia EM-kisoistakin tutulla eleellä – Kansainvälinen olympiakomitea on muuttanut linjauksiaan toistuvasti. Mustien miesten aisankannattajuutta juhlistava alistuva polvistuminen sallitaan nyt virallisesti, eikä black power -nyrkin kohottamisestakaan tulisi enää seuraamuksia toisin kuin Meksikon kisoissa 1968. Kaikkea polittista mielenilmausta ei tietenkään sallittaisi. Voidaan vain kuvitella millaiseen mielipuoliseen moralistiseen hysteriaan valtamedia tempautuisi, mikäli valkoinen urheilja tekisi palkintopallilla roomalaisen voiton tervehdyksen.  

Kolmanneksi, länsimaiden imperalistinen tasa-arvouskonto sai näissä kisoissa tähän mennessä irvokkaimman kruununsa kun transsukupuolisten miesten sallitiin osallistua ensi kertaa naisten lajeihin. Ylen uutisessa Sukupuoltaan korjannut uusiseelantilainen Laurel Hubbard teki olympiahistoriaa – jäi kuitenkin ilman tulosta naisten tempauksessa naista syrjivää problematiikkaa ei käsitelty lainkaan, vaan sukupuolensa silvonneiden ("korjanneiden") kummajaisten opportunistinen marssi naisten lajeihin nähdään normaalina edistysaskeleena kohti lopullista tasa-arvoparasiitia. 

Sen sijaan yhden totuuden Suomen ulkopuolella "entisten" miesten osallistuminen naisten lajeihin on herättänyt tervejärkismpien feministien keskuudessa julkista vastustusta. Toisaalta naissukupuolen biologiaa puolustavilla feminsteilläkään ei ole mitään syytä närkästyä tilanteesta, sillä he ovat itse ajaneet täysillä pakkomielteistä tasa-arvoilveilyjä, joten nauttikoot nyt sen loogisesta lopputuloksesta.

Viihdeähkyn kyllästämä suuri yleisö jaksoi vahdata puolisimällä dopingilla pumpattujen ammattiurheilijoiden sirkusnäytöstä juuri sen pari viikkoa, jonka jälkeen se siirtyy seuraamaan jotain muuta spektaakkelia. Mitään suurta muistoa Tokion olympialaiset eivät jätä kansakuntien muistiin, vaan kisat ovat vain yksi osa jatkuvaa yhdentekevää viihdevirtaa.