KOKO HUBARA JA VÄRILLISET OMIMASSA VALKOISTA KULTTUURIA

Taiteessa ja kulttuurissa valtavirtajulkisuuden saaminen ei ole pitkiin aikoihin perustunut ansioihin, vaan vallitsevan ideologian kannattamiseen. Mitä puhdasoppisemmin kulttuurialan pyrkyri noudattaa teelmyksissään poliittisen korrektiuden ortodoksiaa, sitä todennäköisemmin hän saa ilmaista julkisuutta Ylessä ja Helsingin Sanomissa. 

Viime vuosikymmenen puolivälistä asti median kestolemmikkinä on pysynyt juutalainen rotufeministi Shirley "Koko" Hubara, josta Yle Watch on kirjoittanut mm. täällä ja täällä. Tällä kertaa syy blogimerkintään löytyy valemurjaanin esikoisromaanista Bechi (Otava 2021), jota valtamedian portinvartijoina toimivat kulttuurivasemmiston journalistit ovat viime päivinä promotoineet estottomasti. 

Viime perjantaina Hubara esiintyi hyväuskoisten demarieläkeläisten suosikkiohjelmassa Puoli seitsemän, josta kertoo Ylen verkkosivujen juttu Koko Hubara kirjoittaa äideistä ja tyttäristä: “Se on loputtoman kiinnostava aihe”. Lyhyessä kirjoituksesta saa kuvan harmittomasta ikäneidosta, joka kertoo suurena uutisena millaista on olla äiti. Ne, jotka haluavat kiduttaa itseään katsomalla koko ohjelman, huomaavat paljon viheliäisemmän motiivin kuin narsistisessa äitiydessä piehtaroimisen. Jos haluaa säästää itseään ohjelman katsomiselta, sen pääsisältö tehdään selväksi Ylen toisessa kirjapuffauskirjoituksessa Koko Hubara kirjoitti kirjan äitien ja tyttärien suhteista eikä juuri antanut miehille rooleja: "Miehet ovat aika tylsiä ja epäkiinnostavia". Jo otsikko paljastaa keitä saa julkisesti solvata ja yleistää. Jos tuohon lauseeseen vaihtaisi miehen sijaan sanan nainen, valtamedian kulttuurikommunistit vajoaisivat kollektiiviseen hyperventilointiin.

Vaietun isoveljen lisäksi Hubaran romaanissa on vain vähän sijaa mieshahmoille. He ovat lähinnä statisteja.

– Tein valinnan tietoisesti. Miehet ovat aika tylsiä ja epäkiinnostavia. Omassa elämässäni en jaksa enää lainkaan ajatella, mitä miehet ajattelevat. Olen tarpeeksi kyvykäs tekemään asioita itse, minun ei tarvitse tehdä niitä miesten kautta.

On huvittavaa, että lähes kaiken Hubaran ympärillä olevan infastruktuurin ja kulttuurin ovat rakentaneet juuri nuo tylsät valkoiset heteromiehet, joita ylipainonsa ja äksyilvän luonteensa kanssa kamppaileva Hubara niin katkerasti vihaa. Puoli seitsemän haastattelussa juutalaisfeministi syyllisti myös suomalaiset naiset, sillä hän pitää kaikkia etnisesti suomalaisia rasisteina, koska he eivät 1990-luvun levittäneet kultaisia mattoja kolmannen maailman kutsumattomille vieraille. Kiittämättömän Hubaran mielestä rotumuukalaisten ilmainen ylläpito ei riitä mihinkään, vaan suomalaisten pitää alistua vapaanmatkustajien kaikille vaatimuksille ja oikuille. Kaikki muu olisi nimittäin rasismia. Sen sijaan maahamme puoliväkisin änkeävien räikeä rasismi ja rotunepotismi on Hubaran mielikuvituksen ulkopuolella, sen verran syvästi hän on indoktrinoitunut valkovihamieliseen rotuvihaan. 

Hubaran agenda istuu hyvin viime päivien Yle uutisiin, jossa vierasrotuinen "suomalaisuus" on pop. Koko viikon Yle urheilu on hehkuttanut sudanilaistaustaisen naiskoripalloilja Awak Kuierin ammatilaisuran aukemista Yhdysvaltojen rahakentille. Silmiinpistäävä kaikessa uutisoinnissa on se, kuinka niissä on korostettu pallopelaajan "suomalaisuutta", jottei se jäisi kenellekään epäselväksi: Awak Kuier, 19, teki suomalaista urheiluhistoriaa! Varattiin toisena WNBA:han: "Olen niin kiitollinen, että minulla on tuollainen perhe". Kuier on naiskoripalloilijaksi varmasti kova luu, mutta suomalaiseksi häntä ei saa millään, vaikka Ylen toimittajat hokevat mantrana hänen suomalaisuuttaan tasajalkaa hyppien. Kaikesta mediahulabaloosta huolimatta suomalaisuudesta eivät edelleenkään päätä kulttuurimarxilaisia muotiaatteita seuraavat hölmöt urheilutoimittajat ja piskuinen näsäviisasteleva kulttuuriväki, vaan suomalainen kansankokonaisuus.

Toimittajien mielestä kuka tahansa voi olla suomalainen, mutta valkoinen suomalainen ei silti voi olla kuka tahansa, vaikkapa itseään tummempi. Näin on, mikäli otamme tosissamme Yle uutisen Moni käyttää omaa ihonväriään tummempia emojeja – Sopiiko valkoisen somettajan viestitellä ruskealla peukulla?  Uutinen herättää huvitusta jo siksi, että Koko Hubara on koko ikänsä rasvannut naamansa tummemmaksi saadakseen uhripisteitä. Tämä jos mikä on kulttuurista omimista!

Sivumennen sanottuna kulttuurissa on jotain pahasti nyrjähtänyttä silloin kun historiallisesti alhaisena ja epäesteettisenä pidetty tummuus nostetaan halutuksi piirteeksi. Ajatus on korkeakulttuurien järjestystä vastaan ja se tiedetään mm. Intian kastijärjestelmässä, jossa kaikkein alhaisimmat, suddhrat, olivat muita selvästi tummempia. Ajallemme onkin mielipuolista, että globaalisti harvinaiset ja aristokraattiset vaaleat piirteet omistava ihminen haluaa esittää itsensä tummempana mitä oikeasti on.

Mitä tulee kulttuuriseen appropriaatioon yleisesti, sen tuomittavuutta pitäisi soveltaa kaikkiin populaatioihin. Silloin moraalisiksi voittajiksi nousevat valkoiset, sillä heidän teknologisista, tieteellisistä ja kulttuurisista saavutuksista nauttii loismaisesti koko muu ihmiskunta. Tosin sanoen mustat ja ruskeat eivät saisi ajaa esimerkiksi autolla, koska auto on valkoisen miehen keksintö. Oikeastaan rotumuukalaiset eivät saisi käyttää mitään nykyteknologiaa ja tiedettä, koska se on yksiselitteisesti valkoisen kulttuurin omimista. Hus hus takaisin savimajoihinne, me matkaamme vielä tähtiin!