KUINKA KOLME HAKARISTIA SAA VALTION JOHDON , MEDIAN JA RÄYHÄVÄSEMMISTON LASKEMAAN ALLEEN

Maamme ei ole vuoden 1995 jälkeen ollut enää itsenäinen kansallisvaltio, mutta virallinen Suomi juhlii merkkipäiväänsä vuodesta toiseen entistä mahtipontisemmin ja näyttävämmin. Komeilla Potemkinin kulisseilla maamme johto haluaa uskotella tuulipukukansalle, että isänmaa on edelleen suomalaisten etua ajavien komennossa. Kylmä tosiasia kuitenkin on, että Suomi on Eurooopan Unionista mukavia virkoja saaneiden pyrkyrimäisten ämmien ja pojannulkkien vietävissä. Kaikki mitä Suomi nykyään tekee perustuu Brysselin valtakabinettien mielistelyyn.

Silloin kuin maassamme oli vielä ripaus kansallista itsenäisyyttä, itsenäisyyspäivän juhlintaan kuului vasemmiston vandalismiksi ryöstäytyneet protestit, joista osa tunnettiin "kuokkavierasjuhlina". Koska kansakunnan idea on viime vuosikymmenenä mädätetty lähes täysin, ei  vasemmistollakaan ole enää syytä protestoida omaksi koettua vaaleanpunaista Isosiskovaltiota vastaan. Aivan samoin kuin vasemmistolainen globalismin vastainen liikehdintä 2000-luvun alussa kuihtui vaivihkaa pois, myös eliitin vastainen kuokkavierasmellakointi loppui ja kääntyi kansallismielistä työväenluokkaa vastaan. Tämä taas on seurausta siitä, että globalistit eri puolueissa ovat vesittäneet vanhan kansallisvaltion projektin ja lahjoneet vasemmistomassat 2000-luvun globaalikommunismilla, johon kuuluuvat laiskistavat tulonsiirrot ja avoimet rajat kansakunnan etnisen perustan tuhoamiseksi. 

Vuodesta 2014 lähtien vasemmiston katuosasto onkin suunnannut vihansa ja väkivaltansa poliittisen eliitin sijasta työväenluokkaisia kansallismielisiä vastaan. Hallitsevalla hegemonialla ei ole luonnollisestikaan ollut mitään tätä vastaan ja valtamedia onkin suhtautunut kirjoituksissaan erittäin myötämielisesti järjestelmän hyödyllisiksi idiooteiksi osoittautuneisiin vasemmistolaisiin. 

Lisää tuulta vasemmiston purjeisiin toi tieto, että osa ensimmäistä kertaa järjestetyn 612-marssin ideoijista ja järjestymiehistä kuului kansallissosialismia kannattavaan Pohjoismaiseen Vastarintaliikkeeseen (PVL). Vaikka 612-soihtukulkue ei omissa julkilausumissaan sano sitoutuneensa mihinkään poliittiseen liikkeeseen ja ideologiaan, löysi vasemmisto ja liberaalioikeisto eräiden osallistujien ideologiasta oivan tekosyyn kauhistella "äärioikeiston nousua". Todellinen riemu räyhävasemmistossa nousi vuonna 2016, jolloin PVL järjesti oman Kohti vapautta! -marssinsa Helsingin keskustassa. Kerrankin vastassa olivat oikeat natsit, joiden avulla voi kiillottaa moraalista kilpeään ja ulkoistaa "metafyysinen yhteiskunnallinen pahuus" muutamaan sataan mielenosoittajaan. 

Tänä vuonna PVL:n mielenosoituksen lähtötilanne oli poikkeuksellinen, sillä Turun Hovioikeus kielsi järjestön loppukesästä. Valitusprosessi Korkeimpaan oikeuteen on vielä kesken, jonka vuoksi rekisteröimätön järjestö voi edelleen kokoontua tunnustensa alla. Hämmennystä herätti se, että nyt marssirivistön kärjessä eivät olleetkaan järjestön Tyr-liput, vaan kolme hakaristilippua ja pelkistä vihreistä lipuista muodostettu lippulinna.

Jo pelkän hakaristilipun esille ottaminen sai viranomaiset, poliitikot ja median laskemaan alleen, osan tosin onnesta, koska kerrankin voidaan osoittaa ihanteellisen "demoninen" syntipukki, jonka kontolle saadaan härskisti vaikka nykysysteemin oma epäonnistuminen rotumuukalaisten "kotouttamisessa". Salamurhattu amerikkalainen kansallissosialistijohtaja George Lincoln Rockwell kirjoittaa pamfletissaan In hoc signo vinces (1960) osuvasti hakaristin kauhistuttavasta psykologisesta vaikutuksesta niihin, jotka pyrkivät edistämään valkoisten tuhoa assimilaatiolla:

Heille kyse ei ole vain tuon kuvion linjoista, vaan armottomasta alistumisesta kauhealle vaaralle, pikaoikeudelle ja hirvittävälle kostolle, jonka heidän huono omatuntonsa kertoo olevan heille täysin ansaittu. Aivan samoin kuin takaa-ajettu murhaaja näkee mielessään kuvan sähkötuolista.

Totta kai EU:n edessä matelevat maamme nynnypoliitikot ehtivät heti tuoreeltaan kommentoida kyseistä myrskyä vesilasissa. Järkyttyneisyyttään tviiteissään korostaneet jeesustelijat kuten Petteri Orpo, Juha Sipilä  Antti Rinne ja Jan Vapaavuori kuvittelivat saavansa kansalaisilta samanmielisiä kommentteja, mutta yli 90-prosenttia vastaajista oli selvästi ärsyyntyneitä irtopisteitä repivistä natsihysteerikoista. 

Suurin osa kommentoijista haukkui nämä moraaliposeerajat kansanvihollisiksi, joiden puheet "oikeasta isänmaallisuudesta" ovat läpinäkyvää historian uudelleen kirjoittamista. Poliitikkojen ja median älyllisesti laiska höpinä siitä, että sotaveteraanit eivät taistelleet siksi, että maassa voisi kantaa hakaristilippua ei ole muuta kuin historiapoliittista hyväksikäyttöä. Kansallissosialismin mustavalkoisen tuomitsemisen kääntöpuolena on nykyhegemonian ääneen  lausumaton kuvitelma, jonka mukaan  veteraanit taistelivatkin siksi, että punamädättäjät saisivat liehuttaa degeneraattien sateenkaarilippua vaikka lastentarhoissa; tai että sodat käytiin "demokratian" eikä isänmaan puolesta ja maa voidaan avata EU-hallinnon alaisuudessa ulkoeurooppalaisille maahantunkeutujille. 

Poliitikot, hallitseva valemedia ja Kallion punahipsterit eivät taida ymmärtää, että huomattava joukko suomalaisista muistaa edelleen, että kansallissosialistinen Saksa oli Suomen puolella sodassa kommunistista Neuvostoliittoa vastaan. Vaikka historiaa kirjoitetettaisiin miten uudestaan "demokraattisten arvojen" ja EU:n puolustamiseksi, tosiasiasiaksi jää, että lento-osasto Kuhmley pelasti Suomen kesällä 1944 kommunistimaahantunkeutujien lopulliselta invaasiolta. 

Jo tämän perusteella  rationaalisuudellaan leuhkivien toimittajien taikauskoiset puheet kansallissosialismin absoluuttisesta pahuudesta voi jättää sentimentaalisten koulutyttösten päiväkirjatunnustuksiksi. Taikauskoon perustuvan "metafyysisen pahuuden" ulkoistamisen pahimman rimanalituksen teki Ilta-Sanomien toimittaja Tuomas Manninen kommenttikirjoituksellaan Peto sai hetken olla irti. Kirjoituksen tunteelliset maalailut eivät vaikuta lainkaan analyyttisen ammattitoimittajan tasapainoiselta tekstiltä, vaan 15-vuotiaan lukiolaistytön hysteeriseltä vuodatukselta tämän luettua Anne Frankensteinin kauhusatukirjan: "Aurinkoinen itsenäisyyspäivä oli hetkessä suistunut talvi-illan pehmeästä hämärästä 1930-luvun pimeyteen ja 1940-luvun alun keskitysleirien hyytävään kauhuun."

Nämä manniset ovat joko autuaan tietämättömiä, älyllisesti velttoja tai sitten pahantahtoisia valehtelijoita, koska eivät jaksa tuhlata ajatustakaan sille, miksi kansallissosialismi nousee vuonna 2018. Sille on syy, eikä se johdu jostain selittämättömästä pahuuden ilmaantumisesta, vaan hallitsevan nomenklatuuran harjoittamasta itsetuhoisesta politiikasta ja roskakulttuurista, joka synnyttää väistämättä vastareaktion.

Joka tapauksessa noin nelisensataa marssijaa sai kulkea rauhassa Pitkänsillan yli kohti punahipsterien Kalliota kunnes poliisit tekivät rynnäkön. Olisi mielenkiintoista tietää millä komentoketjulla poliisi teki päätöksen repiä väkivalloin lailliset liput ja pidättää niiden kantajat. Luultavasti mielenosoitusvapautta rikkova päätös tehtiin EU:ta nuoleskelevien poliisijohtaja Seppo Kolehmaisen ja sisäministeri Kai Mykkäsen siunauksella. Ylen hengästyttävässä ripuloinnissa Hakaristiliput liehuivat ja ne poistettiin, poliisi aloittaa tutkinnan epäillystä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan – Yle seurasi itsenäisyyspäivän tapahtumia hetki hetkeltä ylikomisario Juha Hakola Helsingin poliisista kertoo Ylelle, että:

Poliisi päätyi takavarikoimaan uusnatsien hallussa olleet hakaristiliput, koska niiden pelättiin provosoivan jo ennestään kiristynyttä ilmapiiriä. Hakolan mukaan poliisi aikoo arvioida myös, että syyllistyttiinkö hakaristilippujen heiluttelussa johonkin rikokseen.

Jo se, että viranomaisilla ja medialla on röyhkeyttä edes toivoa ääneen rangaistusta symbolista, jonka käyttämistä ei ole erikseen kielletty, kertoo syvään juurtuneesta stalinistisesta mielivallasta EU-Suomessa. Josef Stalinin linjahan tunnetaan hänen tokaisustaan: "Kun syyllinen tiedetään, niin rikos kyllä keksitään". 

Oikeudettomalla rynnäköllään ja lippujen riistolla poliisiviranomaiset halusivat varjella jälkistalinismin lemussa viihtyvien Kallion punahipisterin herkkiä tunteita. Sirppiä ja vasaraa ja punatähteä lipuissaan heiluttaneet fillarikommunistit eivät viranomaisten mielestä tietenkään provosoi koskaan ketään, sillä eihän Stalinin, Maon ja Pol Potin tasa-arvon hengessä tehdyistä massamurhista ole lupa saada samanalaista moralistista raivokohtausta kuin väitetyistä Hitlerin teoista. 

YouTubesta löytyvien striimien perusteella kaikkein aggressiivisin osapuoli mielenosoituksessa oli Kallion katujen reunuksilla naama punaisina riekkuneet vastamielensoittajat: uuskommunistit, punikkipunkkarit, setaveteraanit ja hipsterit. Saattaa olla, että jos hakaristliput olisivat liehuneet vielä Hakaniemen torille asti, räyhääminen olisi jäänyt alaleuan loksahtamiselta vähäisemmäksi. 

Ilman svastika-lippujakin marssi läpi Kallion oli punaviherkuplassaan eläville kokopäivämoralisteille nöyryytys, jonka he muistavat koko ikänsä. Toki he yrittivät purkaa harmistustaan projisoimalla oman loisivan elämäntapansa kansallissosialisteihin huutamalla heille, että menkää töihin, vaikka Supon erikoistutkija myöntää, että PVL:n tyypillinen jäsen on keskiluokkainen, perheellinen, työssäkäyvä mies. Siis täysin toisenlaisia kuin Kallion vasemmistolaisessa alamaailmassa viihtyvät huutelijat. Striimeissä näkyy myös melskaavia Seta-aktivisteja, jotka leimasivat marssijat Putinin käskyläisiksi. Kansalaiskeskustelija Iiro Nordling torppaa tällaiset Brysselin homoprostituuttien horinat heti alkuunsa tuoreessa blogitekstissään:

On selvää, ettei Venäjä voi koskaan nostaa ryhmiä, jotka tuovat hakaristiliput marsseille. Samaan aikaan typerykset informaatiosodan nimissä esittävät, että Venäjän käsi ohjaa protestihenkeä Suomessa. Yhdysvallat on ollut epäyhtenäinen kansa ja siellä on määritelty itseä vihollisten kautta. Niin tehdään EU:ssakin nyt. Hollantilaset saattavat huudella Venäjän suuntaan mitä haluavat. Pitäköön päänsä kiinni. Näytöt sotimisesta ovat sellaista luokkaa, että haastakoot riitaa Saksan kanssa mielummin.

Politiikkaan kuuluu aina vahva vastakkainasettelu, jonka vuoksi on syytä ihmetellä, missä vaiheessa länsimaista on tullut sellaisia vauvanpaskayhteiskuntia, joissa jonkun ryhmän – jonka omatkaan jauhot eivät ole puhtaita – mahdollinen mielenpahoitus estää erimielisten käyttämästä omia tunnuksiaan? Monet kansalaiskeskustelijat ovat sanoneet tapauksen uutisointia arvioidessaan, että Suomessa ei ole vapaata poliittista kilpailua puhumattakaan sananvapaudesta. Kiihkeimmin sensuuria vaativat – yllätys yllätys – suvaitsevaisina esiintyvät "liberaalit" punavihreät Kalliossa.

Tunnettu lakimies, tohtori Kari Uoti, ärsyyntyi valtamedian hysteerisesta ja aseneteellisesta yhden totuuden uutisoinnista siinä määrin, että kirjoitti Twitterissä, että jos kerran natseilla on oikeus marssia, niin millä oikeudella poliisi repii liput, oli niissä mikä symboli tahansa. Toisessa uudelleentviittauksessaan hän kysyy ihmeissään sitä, että "jos lakikirjasta ei löydy perustetta poliisin toiminnalle, natsien väite poliittisesta poliisista, joka on lain yläpuolella tulee todeksi." MOT.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Edellä lainattu Iiro Nordling kirjoittaa viisaasti siitä, kuinka lyhytnäköisen tyhmästi poliittinen johtomme ja sitä painostava kulttuurikommunistien joukkio toimii kun se haluaa kieltää poliittiset liikkeet, joissa puolustetaan etnistä itsesäilytystä:

Kansannousut pitäisi tukahduttaa alkuunsa ja sen jälkeen antaa myönnytyksiä ja poistaa syyt kansannousulle. Isänmaallisuudesta eikä edes kansallissosialismista pitäisi missään nimessä tehdä rikollista. Tätä ei tajuttu ajoissa ja seuraamukset tulevat olemaan vakavia. Tyhmyydestä sakotetaan. Maamme turvallisuustilanteen surkeaan jamaan ajaneet pelkurit ovat irrationaalisesti lähteneet kasvavaa painetta vastaan vyöryttämään. Voimat jos loppuu kesken pallo pyörähtää takaisin. Niin näyttää käyvän.