maanantai 3. syyskuuta 2018

JARI TERVO KUVITTELEE SUOMALAISTEN LOUKKAANTUVAN RASISTI-LEIMASTA



Sen tietää, että kun Yle uutiset haastattelee kynäiljä Jari Tervoa, se tehdään joko siksi, että tältä on ilmestynyt uusi kirja tai hän toistaa jonkun rasistisen ilkeyden suomalaisesta kansanryhmästä
Eilen Ylen verkkosivuilla ilmestyneessä jutussa Kirjailija Jari Tervo ei pelkää sanoa mielipidettään: "Niin kauan on toivoa, kun rasisti loukkaantuu, jos häntä sanoo rasistiksi" täyttyvät kätevästi nämä molemmat ehdot. Saamme taas kuulla tuttua kitinää suomalaisten rasismista ja toisaalta tietoista vaikenemista kehitysmaalaisten rodullisesti motivoituneista rikoksista.

Kulttuuritoimittaja Miia Gustaffsonin tekemässä haastatellussa yritetään jälleen kerran pedata Tervolle tämän pitkään hamuamaa Finlandia-palkintoa. Toisaalta Tervo pyrkii näennäisen rajuilla ulostuloillaan saamaan julkisuutta ja siten myyntiä uudelle kirjalleen. Haastattelun ja kirjansa avulla hän voi lässyliberaalina Cuck-miehenä propagoida lempiteemojaan kuten monikultturismia, suomalaisvihaa ja pro-feminismiä:
Tuoreessa romaanissaan Tervo keksi rinnastaa sosiaalisen median antiikin draamojen kuoroon. Ikiaikaisissa näytelmissä kuoron rooli oli suuri. Se kommentoi jatkuvasti näyttämön tapahtumia ja neuvoi, miten henkilöiden tulisi toimia ja mitä ei missään nimessä tulisi tehdä. 
Tosin pari viikkoa sitten julkaistussa Aamen-romaanissa on paljon tunnistettavia ajankohtaisia ilmiöitä. Romaanissa äänen saavat tasavertaisesti maahanmuuttovastaista mielenosoitusta junaileva taksikuski ja turvapaikanhakijoita piilotteleva pastori.
Mitään uutta haastattelu ei tuo Tervon itsensä luomaan julkisuuskuvaan. Hän toistaa rutiininomaisesti moneen kertaan kuullut pikkunokkeluudet sananavapauden ongelmista ja suomalaisten umpimielisestä rasismista. Eräs sosiaalisen median kommentoija kutsuikin Tervoa osuvasti karikatyyriksi despoottisesti ajattelevasta "liberaalista" intelligentsijasta,  joka on oikeamielisyydessään niin ylimielinen, että väärää mieltä oleminen on välittömästi eräänlainen maksiimi ihmisen pahuudesta. Tämä haastattelu vain vahvistaa tätä mielikuvaa vai mitä pitäisi ajatella näin veltosta ja ennalta-arvattavasta nykyintellektuellin ajattelusta:
Tervo ei ole kuitenkaan vaipunut synkkyyteen. Hänen mukaansa meillä on vielä toivoa.  
– Olemme vielä siinä tilanteessa, että kun rasisteja sanoo rasisteiksi he loukkaantuvat. Silloin kaikki on hukassa, jos he vain toteavat, että joo näin on.  
Tervon provokaatio osoittaa suurin piirtein samanalaista rohkeutta kuin papilta, joka julistaa Vatikaanissa olevansa katolinen. Hän taitaa ihan tosissaan uskoa, että suomalaiset loukkaantuvat rasistiksi nimittelystä, varsinkin kun sen tekee etuoikeutettu median lemmikki.  Valikoivaa suvaitsevaisuutta harjoittava tärähtäneistö ei ylipäätään tunnu ymmärtävän sitä, että jatkuva rasismin metsästys on kokenut vuosien varrella sellaisen inflaation, ettei siinä ulos syljetyillä leimasanoilla ole enää juurikaan merkitystä. Siinä vaiheessa kun älyllisesti nyrjähtäneen lukeneiston mielestä lähes jokainen suomalainen on "rasisti" ja "transfobi", kadun mies ja nainen reagoi tähän pelkällä huvittuneella olankohautuksella. 

Punavihreässä kuplassa toki uskotaan vielä rasisti-kortin heiluttelun voimaan, eihän Tervokaan sitä muuten tekisi. Tosiasia kuitenkin  on, että mitä enemmän tuota korttia vilautellaan, sen merkityksettömäksi se käy. On huvittavaa, että jo pelkkien netti-ilmiantojen perusteella ainoat loukkaantujat ovat nykyisin niitä, jotka eivät kestä kuulla Saharan eteläpuolisista vapaamatkustajista perinteistä n-alkuista sanaa ilman hyperventilointia. Tässä mielessä länsimaissa on vielä toivoa, koska jo yhdellä sanalla saadaan tärähtäneistö vesikauhuiseen tilaan, jossa se ei pysty toimimaan kuin pelkän ehdollistetun selkäydinreaktion mukaan. 

Haastattelusta välittyy selvästi, kuinka myös toimittaja Miia Gustaffson sympatisoi Tervon tapaan vaikutusvaltaisen kulttuurimafian hegemonisia "arvoja". Ilman vasta-argumentteja Tervo päästää suustaan annefrankkinsa lukeneelle yli-ikäiselle runotyttötoimittelijalle aivotuhnun, jonka mukaan tiettyjen ryhmien negatiivisten piirteiden kritisoiminen samaistuu juutalaisten väitettyyn uunittamiseen:
Siinä Tervo on tiukkana, ettei hän hyväksy rasistisia tai naisvihamielisiä kommentteja. Niitä ei voi hänen mukaansa pitää missään nimessä mielipiteinä, joita voi heitellä kevyesti kuuluville.  
– Ne ovat yhtä vähän mielipiteitä kuin juutalaisten laittaminen kaasukammioon.
Kun Tervo pari vuotta demonisoi etnomasokistisesti suomalaista kansanryhmää jutussaan "Valkoinen roskaväki" (kuvitelkaa mikä valtamedian paskamyrsky olisi noussut, jos Tervo olisi käyttänyt valkoisen sijaan sanaa musta), haastattelija pitää tätä ilmeisen onnistuneena ulostulona:
Sitä on tullut, sillä Tervo on ottanut äänekkäästi kantaa turvapaikanhakijoiden puolesta, rasisteja vastaan. Etenkin tämä Ylen sivuilla julkaistu kolumni aiheutti äläkän. 
Tervo ei ollut kuitenkaan moksiskaan. Häntä ihmetyttää sen sijaan se, miksi vain ani harvat kirjailijakollegat sanovat ääneen ajatuksiaan. Hän tietää, että he ovat ajattelevaa porukkaa.
Sitaatissa käy ilmi, että Tervo pitää kaikkien turvapaikanhakijoiden kuten perusteettomien elintasosurffaajien vastustajia absoluuttisina pahoina eli Tervon pervon logiikan mukaan rasisteina. Hän kehtaa myös valehdella lukijoille, etteikö hän muka ottaisi itseensä, kun "rasistit" jauhoittavat hänen löysät puheensa kerta toisensa jälkeen. Tosin Tervo on varmasti oikeassa siinä, että muissa kirjalijoissa löytyy hänenlaisiaan punaliberaaleja inisijöitä, jotka sallivat luonnon kuormitukselle kestämättömän valepakolaisinvaasion. He ovat kuitenkin sen verran ajattelevia, etteivät ala suoraan leimaamaan erimielisiä "valkoiseksi roskaväeksi".

Tekopyhälle ajallemme on tyypillistä, että media nostaa tosinajattelijoiksi henkilöitä, jotka ovat yhtä mieltä valtaapitävien kanssa. Tervon häpeäksi on sanottava, että hän ei ole sen enempää petoksellisen eliitin kriitikko kuin itsekriittinenkään. Tuore Ylen haastattelu todistaa vastaansanomattomasti, että häntä voi luonnehtia sen suurempaa vääryttä tekemättä kansanviholliseksi. 

4 kommenttia:

  1. Just kun unohin koko vitun pullasorsapellen olemassaolon niin piti muistuttaa. viime vuosina oon blokannu se henkisesti pois elämästäni. jouduin sietämää sitä livenä parisen vuotta sitten yhessä kirjailijamiitinkissä. se on livenä yhtä limainen ja yrjöttävä kuin mitä kuvitteliskin että se on. se ei koskaan petä

    VastaaPoista
  2. juoppo apurahatuhertaja ei muuta

    VastaaPoista
  3. Blogin linkistä poiminta (kirjoittajana kirjailija Jari Tervo):

    "Suomeen on syntynyt näinä historiallisina päivinä oma valkoinen roskaväki.

    Tämän huonosti koulutetun, epäterveellisesti syövän, homoja ja muukalaisia vihaavan, kulttuuria inhoavan ja omasta pseudo- ja kiihkoisänmaallisuudestaan jäykistyvän kansanosan suurin pelko on tämä: mikä tahansa maahan saapuva ihmisryhmä ohittaa heidät hetkessä sosiaalisessa hierarkiassa ja jättää heidät edelleen alimmaiseksi."

    Poiminta Wikipediasta tietää kertoa:
    "Tervo suoritti siviilipalveluksen vankeinhoidon koulutuskeskuksessa.[1] Hän opiskeli kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 1983."
    Eli hieman niukaksi jäi häneltä koulutus maanpuolustustaidoissa. Onneksi hän "korkeakouluttautui" hum.kandiksi valmistuen jo 24-vuotiaana.
    Wikipedian linkissä on IS:n hauska reportaasi Jarin ravinto- ja elämäntapoihin liittyen vaimonsa Katin sanoin mm. "...aviomies lähti ostamaan tupakkaa ja jäi sille tielleen. Perään ei voinut soittaakaan, kun kännykkä oli jäänyt kotiin."

    Jos me valkoiset suomalaiset olemme Jari Tervon määritelmän mukaan hänen halveksimaansa roskaväkeä, olen ylpeä saadessani olla noinkin korkeasti koulutetun suuren ajattelijan ja kirjailijan luonnehtiman kansanryhmän edustaja.

    VastaaPoista
  4. Tervon kirjat olivat hyviä 90-luvulla jolloin ne olivat täynnä rasistisia vitsejä. Juopot, rikolliset ja huorat olivat teosten keskiössä.

    VastaaPoista