"Arvoliberaalit ja mörköfantit
Ilouutisia kristityt kantasuomalaiset, rakkaat ystäväni! Minä suvaitsen teitä, vaikka te juottekin liikaa ja heilutatte usein puukkoa. Monet teistä ovat parhaita ystäviäni. Ojennan teille nyt suvaitsevaisuuteni kauniin lahjan ja toivon, että otatte sen kiitollisina vastaan.
Vasemmistolainen sionisti Ruben Stiller on tammikuusta 2009 lähtien juontanut TV 2:ssa ”Pressiklubi”-ohjelmaa ja pakinoi tätä nykyä myös Yle Radio 1:n puolella, vaikka sai samaisen yhtiön rinnakkaisesta kanavasta vuonna 1993 potkut nimitettyään keskustalaista Yleisradion alue- ja uutisyksikön johtajaa Tapio Siikalaa ”kökkötraktoriksi”. Varsinaisten potkujen syy oli se, että nimittelyn vuoksi kolmeksi kuukaudeksi jäähylle joutunut Stiller esiintyi kielloista huolimatta suorissa Radiomafian lähetyksissä.
Stillerin uudelleen palkkaaminen Yleen on sikäli harvinaista, että kun kerran tuosta talosta on lähtöpassit saanut, ei sinne yleensä enää takaisin kutsuta. Toisaalta Stillerin poliittisella oikeaoppisuudella saattaa olla syynsä takaisinvärväykseen, sillä olisi hyvin epätodennäköistä, että entinen yleinen syyttäjä Ritva Santavuori palkattaisiin uudestaan kommentaattoriin tehtäviin esitettyään esteettisen arvolauselman Barak Obaman äidin tyypillisistä negridirodun piirteistä. Potkuja olisi tuskin edes harkittu, jos hän olisi poliittisesti korrektisti arvostellut lihavan valkoisen heteromiehen stereotyyppisiä ulkoisia ominaisuuksia. Vaikea olisi myös kuvitella, että niin ikään 90-luvulla Radiomafiasta pellolle potkittu toimittaja Samuli Aaltonen toivotettaisiin takaisin hänen lausuttua suorassa lähetyksessä jotain ikävää homoista, tästä toisesta Ylen koskemattomaksi julistamasta ryhmästä. Potkujen virallinen syy oli Aaltosen esiintyminen humalassa, mutta kysyä sopii, oliko epävirallisena syynä toimittajan esittämä kommentti – totuus kun kuullaan usein vain lasten ja humalaisten suusta.
Tuoreessa pakinassaan nokkelasanainen Stiller ruotii mieliteemojaan suomalaista identiteettiä ja suvaitsevaisuutta. Kun hänen jutusteluaan vertaa Yle Radio 1:n muihin yhteiskunnallisiin kolumnisteihin, ei häntä voi pitää kanavan pahimpana propagandistina.
Eräät pakinan alussa esitetyt havainnot kuvaavat osuvasti nykyistä pahkasikamaista todellisuutta, eivätkä ne olekaan siksi kovin mairittelevaa kuultavaa ohjelmallisille monikultturisteille. Kansallismieliset hän haukkuu luonnollisesti rasisteiksi, mikä on ihan normipuhetta Ylessä, mutta se että hän paljastaa ns. suvaitsevaisten harjoittavan omahyväistä moraaliposeerausta onkin sitten jo harvinaisempaa herkkua Ylen kanavilla.
Mutta ei mene kauan kun Stiller aloittaa poliittiselle toimittajalle tyypillisen olkiukko-argumenttien esittämisen: ”he [monikultturistit ja ”rasistit"] yksinkertaistavat ihmisten identiteettejä, esimerkiksi muslimi on vain muslimi, ei mitään muuta.” Tietääkseni kukaan julkisuudessa esiintyvä maahanmuuttokriitikko ei ole redusoinut kolmannen maailman kansainvaeltelijan identiteettiä pelkästään islamiin, tuskin edes se mystinen kouluttamaton peräkammarinpoika. Vielä pöyristyttävämpää mielikuvaa Stiller maalailee kun hän sanoo, että
Vasemmistolaisesti ajattelevilla on edelleen vanhentunut päähänpinttymä, että moderni rotutietoisuus jotenkin pois sulkisi sukupuolten välisen tasa-arvon esim. perhe- ja työelämässä sekä lain edessä. Rodun merkityksen tieteellisenä taksonomiana tunnustavia ihmisiä on nykyään moneen junaan, ja vaikka jotkut heistä myöntävätkin sukupuolten väliset biologiset ja mentaaliset erot, niin ryhmästä löytyy myös suuri joukko niitä, jotka ovat jyrkän egalitaristisia toisin kuin perinteiset sovinistit ja feministit. Sitä paitsi koska feministejä ei näytä kiinnostavan islamilaisten maiden patriarkaalinen sorto, niin eikö ole hyvä, että edes joku ryhmä pitää asiaa esillä? Vai onko tässäkin sammutettu taas väärin?
Kun Stiller sanoo, että suvaitsemattomissa ja suvaitsevaisissa ihminen esineellistetään yksinkertaiseksi kulttuuriseksi paketiksi, ei toimittaja taida ymmärtää että sanoessaan näin hän pitää itse näitä kahta leiriä paketteina. Toisin sanoen Stillerin kaltaisilla ihmisillä on vaikea ymmärtää, että ns. suvaitsevainen voi vastustaa ympärileikkausta ja kannattaa ydinvoimaa, kun taas toisaalta ns. suvaitsematon voi olla siviilipalveluksen ja sukupuolisen tasa-arvon kannattaja.
Ohjelmassa Stiller panee tyytyväisenä merkille, että suomalainen identiteetti on hajoamassa. Tätä herraa kuullessa kuulija kyllä ymmärtää miksi. Osittain siksi, että valtakunnan massiivisin propagandatehdas on 1960-luvulta lähtien päästänyt ääneen Stillerin kaltaiset suomalaisuudelle vihamieliset voimat. He määrittävät nykyisen julkisen keskustelun hegemonisella asemallaan.
Pakinan lopuksi toimittaja esittää hirtehisen heiton, joka ei negatiivisessa stereotypiassaan menisi radioaalloilla läpi, mikäli solvattavana osapuolena olisi joku muu kuin suomalainen (hetero)mies:
Valtaväestöä kohtaan esitetyn halveksunnan taustalla lienee ”kaunis ajatus”, että ainoa keino nostaa kansantaloudelliseksi rasitteeksi käyneen vähemmistön itsetuntoa on leimata suurimman osan kansantuotteesta tuottava kansanosa psykoottisiksi päihderiippuvaisiksi.
Paikoitellen ihan hauskasti sanaillun pakinan pääviestinä on, että monikultturistit ja ”rasistit” eivät näe enää yksilöä. Atomistisen individualismin sanansaattajana Stillerin argumentit alkavat olla kuitenkin jo aika kuluneita. Huolimatta vasemmistolaisesta taustastaan Stiller on viime kädessä tyypillinen postmoderni individualisti, jonka on vaikea myöntää, että valtaosa ihmisistä haluaa sitoutua kansaan, jolla on yhteinen menneisyys ja esi-isät ja jotka haluavat omien jälkeläistensä kautta uskoa myös kansansa jatkuvuuteen. Juutalaisena Stillerin jos kenen pitäisi ymmärtää tämä. Vai onko niin, että Stiller sallii vain oman kansansa etnosentrismin, mutta pitää samaa ominaisuutta, etenkin valkoisilla eurooppalaisilla, tuomittavana?
Stillerin uudelleen palkkaaminen Yleen on sikäli harvinaista, että kun kerran tuosta talosta on lähtöpassit saanut, ei sinne yleensä enää takaisin kutsuta. Toisaalta Stillerin poliittisella oikeaoppisuudella saattaa olla syynsä takaisinvärväykseen, sillä olisi hyvin epätodennäköistä, että entinen yleinen syyttäjä Ritva Santavuori palkattaisiin uudestaan kommentaattoriin tehtäviin esitettyään esteettisen arvolauselman Barak Obaman äidin tyypillisistä negridirodun piirteistä. Potkuja olisi tuskin edes harkittu, jos hän olisi poliittisesti korrektisti arvostellut lihavan valkoisen heteromiehen stereotyyppisiä ulkoisia ominaisuuksia. Vaikea olisi myös kuvitella, että niin ikään 90-luvulla Radiomafiasta pellolle potkittu toimittaja Samuli Aaltonen toivotettaisiin takaisin hänen lausuttua suorassa lähetyksessä jotain ikävää homoista, tästä toisesta Ylen koskemattomaksi julistamasta ryhmästä. Potkujen virallinen syy oli Aaltosen esiintyminen humalassa, mutta kysyä sopii, oliko epävirallisena syynä toimittajan esittämä kommentti – totuus kun kuullaan usein vain lasten ja humalaisten suusta.
Tuoreessa pakinassaan nokkelasanainen Stiller ruotii mieliteemojaan suomalaista identiteettiä ja suvaitsevaisuutta. Kun hänen jutusteluaan vertaa Yle Radio 1:n muihin yhteiskunnallisiin kolumnisteihin, ei häntä voi pitää kanavan pahimpana propagandistina.
Eräät pakinan alussa esitetyt havainnot kuvaavat osuvasti nykyistä pahkasikamaista todellisuutta, eivätkä ne olekaan siksi kovin mairittelevaa kuultavaa ohjelmallisille monikultturisteille. Kansallismieliset hän haukkuu luonnollisesti rasisteiksi, mikä on ihan normipuhetta Ylessä, mutta se että hän paljastaa ns. suvaitsevaisten harjoittavan omahyväistä moraaliposeerausta onkin sitten jo harvinaisempaa herkkua Ylen kanavilla.
Mutta ei mene kauan kun Stiller aloittaa poliittiselle toimittajalle tyypillisen olkiukko-argumenttien esittämisen: ”he [monikultturistit ja ”rasistit"] yksinkertaistavat ihmisten identiteettejä, esimerkiksi muslimi on vain muslimi, ei mitään muuta.” Tietääkseni kukaan julkisuudessa esiintyvä maahanmuuttokriitikko ei ole redusoinut kolmannen maailman kansainvaeltelijan identiteettiä pelkästään islamiin, tuskin edes se mystinen kouluttamaton peräkammarinpoika. Vielä pöyristyttävämpää mielikuvaa Stiller maalailee kun hän sanoo, että
Rasistit näkevät muslimit vain potentiaalisina terroristeina ja naisen sortajina. Eikö muuten ole kummallista, että rasistit ovat yhtä äkkiä kiinnostuneet naisten oikeuksista?
Vasemmistolaisesti ajattelevilla on edelleen vanhentunut päähänpinttymä, että moderni rotutietoisuus jotenkin pois sulkisi sukupuolten välisen tasa-arvon esim. perhe- ja työelämässä sekä lain edessä. Rodun merkityksen tieteellisenä taksonomiana tunnustavia ihmisiä on nykyään moneen junaan, ja vaikka jotkut heistä myöntävätkin sukupuolten väliset biologiset ja mentaaliset erot, niin ryhmästä löytyy myös suuri joukko niitä, jotka ovat jyrkän egalitaristisia toisin kuin perinteiset sovinistit ja feministit. Sitä paitsi koska feministejä ei näytä kiinnostavan islamilaisten maiden patriarkaalinen sorto, niin eikö ole hyvä, että edes joku ryhmä pitää asiaa esillä? Vai onko tässäkin sammutettu taas väärin?
Kun Stiller sanoo, että suvaitsemattomissa ja suvaitsevaisissa ihminen esineellistetään yksinkertaiseksi kulttuuriseksi paketiksi, ei toimittaja taida ymmärtää että sanoessaan näin hän pitää itse näitä kahta leiriä paketteina. Toisin sanoen Stillerin kaltaisilla ihmisillä on vaikea ymmärtää, että ns. suvaitsevainen voi vastustaa ympärileikkausta ja kannattaa ydinvoimaa, kun taas toisaalta ns. suvaitsematon voi olla siviilipalveluksen ja sukupuolisen tasa-arvon kannattaja.
Ohjelmassa Stiller panee tyytyväisenä merkille, että suomalainen identiteetti on hajoamassa. Tätä herraa kuullessa kuulija kyllä ymmärtää miksi. Osittain siksi, että valtakunnan massiivisin propagandatehdas on 1960-luvulta lähtien päästänyt ääneen Stillerin kaltaiset suomalaisuudelle vihamieliset voimat. He määrittävät nykyisen julkisen keskustelun hegemonisella asemallaan.
Pakinan lopuksi toimittaja esittää hirtehisen heiton, joka ei negatiivisessa stereotypiassaan menisi radioaalloilla läpi, mikäli solvattavana osapuolena olisi joku muu kuin suomalainen (hetero)mies:
Kiitos teille somaliveljet ja -sisaret että jaksatte pitää tätä suomalaisuutta koossa. Ja tsemppiä, yrittäkää tekin suvaita suomalaisia juoppohulluja. Ne katsokaas kuuluvat meidän kulttuuriin. Otamme ne seuraavana vuonna mukaan Maailma kylässä -festivaaleille.
Valtaväestöä kohtaan esitetyn halveksunnan taustalla lienee ”kaunis ajatus”, että ainoa keino nostaa kansantaloudelliseksi rasitteeksi käyneen vähemmistön itsetuntoa on leimata suurimman osan kansantuotteesta tuottava kansanosa psykoottisiksi päihderiippuvaisiksi.
Paikoitellen ihan hauskasti sanaillun pakinan pääviestinä on, että monikultturistit ja ”rasistit” eivät näe enää yksilöä. Atomistisen individualismin sanansaattajana Stillerin argumentit alkavat olla kuitenkin jo aika kuluneita. Huolimatta vasemmistolaisesta taustastaan Stiller on viime kädessä tyypillinen postmoderni individualisti, jonka on vaikea myöntää, että valtaosa ihmisistä haluaa sitoutua kansaan, jolla on yhteinen menneisyys ja esi-isät ja jotka haluavat omien jälkeläistensä kautta uskoa myös kansansa jatkuvuuteen. Juutalaisena Stillerin jos kenen pitäisi ymmärtää tämä. Vai onko niin, että Stiller sallii vain oman kansansa etnosentrismin, mutta pitää samaa ominaisuutta, etenkin valkoisilla eurooppalaisilla, tuomittavana?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti