YKSILÖN KOHTALOIDEN KAUTTA PERUSTELTU KANSAINVAELLUS

YLE TV 1, 31.5.2011, klo 21.00 Sateenkaaren pää

Hortense ja Gilbert ovat pettyneitä uuden kotimaan vastaanottoon. Queenien aviomies palaa ilmoittamatta kotiin ja kaikki voisi tulla jälleen hyväksi. Queenie tietää että se on vain tyyntä myrskyn edellä. 2/2

Wikipedian tarkempi esittely tästä ohjelmasta.

Toisen maailmansodan jälkeiseen Englantiin sijoittuva jamaikalaissiirtolaisten tarina on tyypillinen yksilön kohtaloihin keskittyvä kertomus, jolla yritetään häveliäästi perustella myöhemmän massiiviseksi yltynyt värillisen maailman kansainvaellus Iso-Britanniaan. Kaksiosaisessa tv-draamassa Sateenkaaren pää (Small Island, 2009, BBC One) pyritään vetoamaan valkoiseen brittikatsojan syyllisyydentuntoon esittämällä varsinkin valkoiset englantilaismiehet vastenmielisinä rasisteina, joilla on otsaa puolustaa omaa reviiriä, perimää ja kulttuuria. Sarjassa paheksutaan rivien välistä myös englantilaista 1940-luvun lopun yhteiskuntaa, joka ei ilomielin suvainnutkaan päänäyttelijär Queenin yhden illan retkahduksesta syntynyttä mulattiäpärää. Luonnollisestikaan syytä ei etsitä aviorikokseen syyllistyneestä Queenista, joka roturutsaisen lemmenyön seurauksena synnytti ei-englantilaisen lehtolapsen!

Tv-draamaa tehdään monista aiheista, mutta jotenkin näyttää siltä, että Yleä kiinnostaa erityisesti vain valkoiset tuomitseva rasismi-teema. Siinä on jotain samaa moraalista vimmaa kuin neuvostopropagandassa, jossa väsymättä teroitettiin katsojien mieliin kuinka epäinhimillinen ja halpamainen luokkavihollinen vaanii kaikkialla valmiina tuhoamaan työläisten paratiisin. Yleläistenkin mielessä siintänee auvoinen utopia, tällä kertaa monikulttuurinen maailmankylä ilman rajoja, joka on aivan käden ulottuvilla, kunhan vain paha valkoisen miehen rasismi voitaisiin eliminoida. Se ei kenties onnistu hetkessä, mutta lisäämällä ”vastuullista tiedottamista” ja ”ihmisarvoa korostavia tv-draamoja” voidaan tavoitteeseen edetä nopeastikin. Tai näin ainakin Ylessä ajatellaan, mikä näkyy Sateenkaaren pää kaltaisten tv-draamojen jatkuvanä lisäämisenä ohjelmistoon.

PROPAGANDA-PAUKUT LOPUSSA - YLE UUSI JÄLLEEN NATSIDRAAMAN

26.5.2011, YLE TV 1, klo 21.50. Neekeri, neekeri, nokikolari (K13)

2/2. Mitä kauemmin natsit pysyvät vallassa, sitä tukalammaksi Hans-Jürgenin tilanne käy. Hänellä on onneksi auttajiakin ja urhea äiti rinnallaan. Kunnes äiti rakastuu mieheen, joka on saanut natsismista tartunnan.

Maailmasta ei lopu natsiaiheiset ”tositarinoihin” perustuvat draamat. Näkökulmaa yritetään yleisön kyllästymisen pelossa keksiä milloin mistäkin. Tällä kertaa kaikkia valkoisia syyllistävä nyyhkytarina saadaan kertomuksella mulattipojasta Natsi-Saksassa.

Kaiken tämän ylenpalttisen natsitarjonnan keskellä elokuvatuottajat ja Yle eivät pysty tarjoamaan yhtäkään filmiä Tsingis Kaanin, Pohjois-Afrikan saraseenien tai Zimbabwen mustien eurooppalaiseen väestöön kohdistamista etnisistä kansanmurhista. Ei ainuttakaan. Neuvostoliiton kansanmurhista on toki muutama elokuva tehty, mutta niiden käsittely on ollut kaavamaista ja näkökulmat samanlaisia toisin kuin natsien demonisuutta kuvaavissa filmeissä, joista löytyy mitä mielikuvituksellisempia spektrejä.

Yleisradio lähetti tämän 2-osaisen sadun tuoreeltaan pari vuotta sitten, mutta jälleen on joku Anne Frankinsa lukenut konformistinen Ylen kympin tyttö ponnahtanut laatikosta kuin vieteriukko ja vaatinut: ”natsit! mä en kestä, nyt pitää räväyttää kansalle tämä draama uudestaan!”