MIESTEN SYYTTÄMINEN NAISVIHASTA ON TUTKIJOIDEN KEINO LIETSOA PEITELTYÄ MIESVIHAANSA

Poliittisesti korrektille historiantutkimukselle on harmillista tunnustaa se tosiasia, että korkeakulttuurit ovat poikkeuksetta miesten luomia. Äänessä olevat tasa-arvofanaatikot pyrkivät kompensoimaan tätä ikävää seikkaa leimaamalla (valkoisten) miesten saavutukset pelkäksi pahantahtoisen alistamisen historiaksi. Jos naiset olisivat saaneet hallita, asiat olisivat maailmassa paljon paremmin.

Miesten demonisointiin keskittyvässä tutkimuksessa sivuutetaan kuitenkin patriarkaalisten kulttuurien vahva naisten arvostus, sillä niissä on pidetty naisen henkeä yleensä arvokkaampana kuin miehen. Tämä ei tietenkään johdu naisten kyvyistä vaan biologisesta ominaisuudesta synnyttää lapsia. Sodissa ja katastrofeissa suurenkin miesmäärän menettäminen ei välttämättä ole katastrofi yhteisön jatkuvuudelle, sillä vähäinen miesmäärä pystyy tuottamaan lähes rajattoman määrä jälkeläisiä, jos naisia on vain riittävästi. Sitä vastoin naisten vähyys riuduttaa nopeasti minkä tahansa yhteisön, jonka vuoksi he ovat olleet kullan arvoinen resurssi toisin kuin tykinruuaksi heitetyt miehet. Eri kultuureissa naisen ja hedelmällisyyden palvonnalle on siis olemassa vankka biologinen lähtökohta. 

Entisaikojen uskonnollisen palvonnan sijaan naisten arvostus nyky-yhteiskunnissa näkyy lainsäädännössä ja terveydenhuollossa, jotka keskittyvät ensisijassa naisten suojelemiseen ja hyvinvointiin. Lisäksi nuorten hedelmällisten naisten arvostus on teollisuusmaissa huippua, sillä tuskin löytyy yhtäkään ihmisryhmää, joka olisi niin haluttu, etuoikeutettu ja kritiikiltä suojattu kuin he. Jo näistä etuoikeuksista mainitseminen leimataan useimmiten pelkäksi incel-miesten toksiseksi maskuliinisuudeksi.

Egalitaristeille ei riitä pelkkä miesten parjaaminen, vaan he haluavat kirjoittaa naisten ja värillisten "vähemmistöjen" (globaalin enemmistön) historian kokonaan uusiksi välittämättä tosiasioista.  Etenkin viihdeteollisuus pehmittää ahkerasti massojen mieliä muokkaamalla historian paremmin hegemoniseen monikulttuurismiin ja feminismiin sopiviksi. Esimerkisi suurta suosiota nauttiva Netflix väärentää sarjoissaan jatkuvasti historiaa vahvistaakseen vallitsevia woke-trendejä. 

Naisten ja "vähemmistöjen" voimauttaminen voi joskus perustua tosiasioihinkin kuten uskontotieteilijä Karolina Kouvolan tuore tutkimus Pohjolan jumalattaret (SKS, 2021), josta Yle uutiset teki jutun Naiset olivat väkivahvoja kuukautisten aikaan ja jumalattaret hallitsivat puolta Pohjolaa – uusi kirja paljastaa naisten unohdetun voiman. Naisten sukupuolinarsismia ruokkivan uutisartikkelin keskeisin ongelma on sen ristiriitaisuus hallitsevan narraation kanssa. Sen mukaan kun naisilla ei "taantumuksellisina aikoina" ollut yhteiskunnallista valtaa. Mikäli tunnustetaan yleisesti naisten merkittävä valta-asema muinaisissa yhteiskunnissa, se tekisi tyhjäksi monet kaunaiset vaatimukset historiallisen sorron oikaisemiseksi. Feministit ja egalitaristikiihkoilijat onnistuvat kuitenkin sivuuttamaaan kognitiivisen dissonanssin sujuvasti syömällä ja säästämällä ahneuksissaan koko kakun: he haluavat hyöytyä väittämästään uhriasemasta, mutta samalla rehvastelevat muina miehinä vallallaan, joka on ollut heillä jo muinoin.

Emme elä enää patriarkaalisessa kulttuurissa, vaikka miesvihamielisille feministeille tällaisen mielikuvan ruokkiminen on heidän agendalleen elintärkeää. He ovat kieltämättä onnistuneet silti hyvin kampanjassaan, mikä näkyy uutisten ja julkisen keskustelun asenteissa. Niissähän nainen esitetään useimmiten uhrina ja alistettuna. Jos taas naisen valta tunnustetaan, se kuvataan aina oikeudenmukaisena, upeana ja voimaannuttavana, josta tyyppiesimerkin tarjoaa Yle-uutinen Sanna Marin pääsi Timen nettilehden kansikuvaan: Lehti valitsi Suomen pääministerin 100:n nousevan johtajan listalle.

Maskuliinisuudesta kirjoittanut Jack Donovan pitää naisille räätälöityä pehmeiden arvojen yhteiskuntaa kuhnuriyhteiskuntana, jossa kilteiksi kuohittujen (valkoisten) aiskankannattajamiesten ainoa tehtävä on luoda teknologisia mukavuuksia naisille ja maahanmuuttajille samalla kun todellinen vallankäyttö hivutetaan naisille tai naisellisen mentaliteetin omaksuneille miehille. Toisaalla antropologi Lionel Tiger puhuu byrogamiasta, joka tarkoittaa uudenlaista sukulaisuusjärjestelmää, jonka muodostavat äiti, lapsi ja valtion virkailija. Tässä kuviossa suuri joukko miehiä elää ulkopuolisina modernissa yhteiskunnassa. Näiden ilmiöiden kiistäminen on vaikeaa, jonka vuoksi julkisen keskustelun portinvartijat lakaisevat ne kokonaan maton alle. Niistä puhuminen uhkaisi virallista tarinaa uhreista ja syyllisistä sekä yhteiskunnallisesta vallankäytöstä.

Jotta perinteinen tarina miehistä väkivaltaisina vallankäyttäjinä ei menetteisi uskottavuuttaan, sitä täytyy jatkuvasti uusintaa. Jälleen kerran on kasvanut kokonainen uusi sukupolvi yliopistotutkijoita, jotka leimaavat miessukukunnan väkivaltaisiksi ja jopa naisvihaajiksi. Yle uutiset on valmis levittämään heidän propagandaansa mielipideuutisessa  Naisviha näkyy arkisissa käytännöissä ja pahimmillaan väkivaltana – tutkijan mukaan siitä vaietaan, vaikka ei pitäisi. 

Tuija Saresma suomalaisvihamielisessä työssään.
Palkan hänelle maksaa suomalaiset veronmaksajat.

Jutussa haastatellut asiantuntijat käyttävät hyväksi havaittua retorista strategiaa, jossa naisvihamielisyydestä syyttämisellä voidaan lietsoa yleistä miesvihaa samaan tapaan kuin äärivasemmistolaisen Stieg Larssonin kirjasta tehdyssä elokuvassa Miehet jota vihaavat naisia. Häikäilemätöntä mieskaunaa Ylen uutisessa edustaa  sukupuolentutkimuksen dosentti Tuija Saresman härski väite, että miesten naisiin kohdistama väkivalta olisi yhteiskunnassa muka tabu.

Naisviha. Siitä pitäisi dosentti Tuija Saresman mukaan puhua enemmän, kun mietitään parisuhdeväkivallan syitä. 

Sukupuolistunut väkivalta on hänen mukaansa suora seuraus naisvihasta. Kuten myös naisten pukeutumisen kontrollointi tai ruumiillisen itsemääräämisoikeuden kieltäminen esimerkiksi aborttikiellon muodossa. 

Naisvihasta ei uskalleta puhua. Näin Saresma ajattelee ja vertaa naisviha-termin käyttöä rasismista puhumiseen. 

– Vielä 10–20 vuotta sitten puhuttiin siitä, ettei Suomessa ole rasismia, koska yhteiskuntamme on niin tasa-arvoinen.

Omassa asiassaan syyttäjän roolin ottaneelle Saresmalle on edullista paasata naisvihasta, koska sillä hän voi kätevästi lietsoa omaa miesvihaansa. Aivan samoin kuin rasismista puhuminen on pelkkää valkoisten syyttämistä, samaa tilastosokeutta on miesvihasta puhuminen. Hänen feministisessä vihaopissa mies on peruuttamattomasti moraalisesti paha ja siten kaikin puolin ala-arvoisempi otus kuin nainen. 

Päivystävän dosentin väitteet väkivallan sukupuolittuneisuudesta ovat osin paikkaansa pitäviä, mutta niissä unohdetaan, että valtaosa vakavasta väkivallasta on miesten keskinäistä väkivaltaa. Mutta mitäpä siitä, jos miehet pieksevät toisiaan, eihän se kosketa yhteiskunnan napana olevia naisasianaisia. Todellinen tabu ei olekaan miesten väkivalta naisia kohtaan, vaan naisten tilastollisesti silmiinpistävä lapsiin kohdistama väkivalta. Heikkojen miesten aikakaudella oma lukunsa on tietysti vielä naisten lisääntynyt parisuhdeväkivalta.

Koska feministisessa ideologiassa nainen on aina urhi ja mies syyllinen, puhe yksiön vastuusta muuttuu väistämättä kiusalliseksi. Vastuuta omista teoista ja vallinnoista korostetaan länsimaisissa yhteiskunnissa, mutta feministisessa teologiassa se pyritään naisten osalta selittämään pois. Siksi huonoja parisuhdevalintoja tehneiden naisten kritisointi on perusteetonta syyllistämistä, mutta valkoisen heteromiehen valinnat ovat vain ja ainoastaan hänen vastuullaan. Saresma vuodattaa:

Harvoin kysymme, miksi mies lyö tai pahoinpitelee kumppaniaan ja miksi hän ei lähde suhteesta. Sen sijaan kyselemme, miksi nainen antaa pahoinpidellä itseään tai miksi nainen ei lähde.

Tällainen suhtautuminen on Husson mukaan epäempaattista ja väkivallan seurauksia ymmärtämätöntä. Naisten syyllistäminen kohtaamastaan väkivallasta kertoo myös kulttuurimme naisvihamielisyydestä.

Politisoitunut sukupuolentutkimus näyttä toimivan vanhoilla eväillä, joissa julistetaan tasa-arvoa, mutta halutaan pelata silti säännöillä, jotka hyödyttävät vain omaa sukupuolta. Voidaan kysyä, kuka hyötyy sukupuolten välisen kaunan lietomisesta, jolla murennetaan yhteiskunnan perusteita.

YLE YLLÄTTI - NAISTEN AVOIN PUHEENVUORO SUKUPUOLINARSISMIA VASTAAN

Miesvihamielistä sukupuolinarsismia ylläpitävä feminismi on valtion erityisessä suojeluksessa, joten myös Yle on levittänyt täysin palkein sen vihasanomaa aina 1970-luvulta lähtien. Viime vuosina  virallinen feminismi on käynyt entistä jyrkemmäksi, jonka vuoksi on todella yllättävää, että Ylen Kulttuurcoctail-ohjelma on haastatellut kahta ymmärrettävästi nimettömänä pysyttelevää naista, jotka osoittavat riemastuttavan selväjärkisellä logiikalla nykyfeminismin järjettömyyden ja tekopyhyyden. Ylen verkkosivuilla julkaistu haastattelu Naiset, jotka vihaavat feministejä on hämmästyttävän suorapuheista tekstiä feminismin julkisista tabuista aina jutun otsikkoa myöten, jossa vinoillaan kommunisti-dekkaristi Stieg Larssonin vihafantasiakirjalle Miehet jotka vihaavat naisia.

Jo heti haastattelun alkumetreilla kerrotaan se sama, jonka monet roturealistit ovat joutuneet kokemaan:

B: Sama syy. Olen freelancer, ja moni töistäni päättävä on feministi. Jos et ole heidän puolellaan, he voivat torpedoida mahdollisuutesi. Lisäisin myös tämän valitettavan tylsäksi hoetun itsestäänselvyyden: arvatkaa kahdesti, millaisen paskamyrskyn olen saanut aikaiseksi kommentoituani feminismiin liittyviä kysymyksiä sosiaalisessa mediassa. Enkä edes kritisoinut, vaan tarjosin käsiteltävään asiaan maltillista näkökulmaa. Vihan määrä yllätti ja pelotti.

Haastateltavat kertovat, mitä feminismi on ilman sen tasa-arvoista savuverhoa:

B: Kun puhun feminismistä, puhun kolmannen tai neljännen aallon feministisestä ideologiasta, jolla on vahva vaikutus kulttuurissamme. Se perustuu patriarkaattiteorialle ja sukupuolten kieltämiselle. Se on retoriikaltaan vahvasti marxilaista. Feministit itse hokevat feminismin olevan vain sukupuolten välistä tasa-arvoa, "että naisillakin on ihmisoikeudet!", mutta tämä sanakirjamääritelmä kuvaa sitä yhtä heikosti kuin "ihmisten välinen tasa-arvo" kuvaa kommunistista Neuvostoliittoa.

A: Nykyfeminismin viesti on mielestäni ristiriitainen. Yhtäältä halutaan lyödä kiila miehen ja naisen väliin ja toisaalta väittää, ettei sukupuolia ole, että ne ovat vain kulttuurisia ja sosiaalisia rakennelmia. Hyvä esimerkki feministisen ajattelun epämääräisyydestä ja jakomielitautisuudesta on feministikirjailija Erica Jongin haastattelu Helsingin Sanomissa (20.2.2016). Siinä hän haluaa korostaa sukupuolten välistä eroa ja samaan hengenvetoon ihmettelee, miksi sukupuolta aina korostetaan. Tämä kertoo feministeille tyypillisestä tavasta pitää näitä kahta agendaa yllä. Yrittäkää nyt jumalauta päättää, että kumpi teille on olennaista.

Feminismi Suomessa vuonna 2016:

B: Feministinen liike on pahimmillaan autoritäärinen, vihamielinen ja kontrolloiva. Se ei hyväksy itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, tuli se sitten liikkeen sisältä tai ulkoa. Se pyrkii kielen haltuunottoon kontrolloimalla sitä, miten esimerkiksi sukupuolista saa ja voi puhua. Tällä tavoin se haalii itselleen valtaa. Määrittelemällä toisella tavalla puhuvat harhaoppisiksi, naisvihamielisiksi, seksisteiksi, taantumuksellisiksi tai muuten epäkelvoiksi se pystyy vaientamaan terveen keskustelun ja varmistamaan itselleen kielenkäytön hegemoniaa. Kaikki eivät ole näin radikaaleja. Mutta hiljainen, maltillisempi enemmistö ei uskalla tai ilmeisesti edes halua haastaa radikaalisiipeä. Tämän vuoksi radikaalifeminismi pääsee valtavirtaistumaan kovaa vauhtia.

Feministinen puhe kaikkialla lännessä vaikuttavasta pahantahtoisesta patriarkaalisesta vallasta osoittautuu pelkäksi ideologiaa tukevaksi myytiksi ja pahimmillaan vainoharhaksi:

B: Patriarkaatti on sosiaalinen järjestelmä, jossa miehet päättävät politiikassa, työpaikoilla, talouselämässä ja perheiden sisällä naisten ja lasten asioista. Tällaista järjestelmää ei ole Suomessa, Pohjoismaissa, Länsi-Euroopassa tai länsimaissa. Sellaisia systeemeitä on maailmalla, mutta feministit eivät tunnusta sitä, että Suomessa eletään mahdollisuuksien tasa-arvon piirissä, ja jokainen on lain edessä yhdenvertainen. He hakevat absoluuttista lopputuloksen tasa-arvoa, jota ei voi saavuttaa ilman järjenvastaista yksilöiden oikeuksien polkemista ja pakottamista. Feministit tulkitsevat historiaa patriarkaattiteorian valossa. Heillä on kertomus siitä, miten naiset ovat "vasta" viimeisen sadan vuoden aikana hiljalleen tulleet miesten rinnalle työelämään, ja koska tämä ei aina ole sujunut ongelmitta, on kyseessä miesten sisäsyntyinen vihamielisyys ja vallanhalu naisia kohtaan. Tämä on yksinkertaistavaa ja miesvihamielistä.

A: Radikaalifeministien luoma ja ylläpitämä salaliittoteoria, jonka mukaan miehet systemaattisesti sortavat naisia ja vaikeuttavat naisten täysvaltaista osallistumista yhteiskunnan toimintaan on täysin absurdi. Suomessa naisten osuus työntekijöistä on kasvanut huimasti sotien jälkeen. Koulutuksen, etenkin korkeakoulutuksen, osalta naiset ovat jo ohittamassa miehet. Suomessa on merkittävissä ja vaikutusvaltaisissa asemissa olevia naisia niin yritysmaailmassa, yliopistoissa kuin politiikassa. Nämä faktat osoittavat, että naisilla on tasavertainen mahdollisuus toimia vaativissa tehtävissä, yksilöllisten kykyjensä ja ominaisuuksiensa puitteissa. Sivuhuomautuksena: feministit ovat harvemmin ruinaamassa sukupuolikiintiöitä kaivoksiin, öljynjalostamoihin tai viemäreihin.

Miksi feministien käyttämä uhriutumis-strategia on vaarallista kaikkille naisille, etenkin nuorille:

A: Feminismissä on vaarallista se, miten se kylvää nuoriin tyttöihin ja naisiin uhriasennatta. Se on ihan kamalan myrkyllistä. Uhriasema ikään kuin oikeuttaa feministit puhumaan miehistä miten huvittaa. Feministit ovat usein haluttomia näkemään, että miehetkin saattavat olla uhreja. Tästä on tuoreena esimerkkinä on Väestöliiton asiantuntijan Heli Vaarasen taannoisen mielipidekirjoituksen (HS 13.1.2016) raju teilaus. Kirjoituksessaan Vaaranen esitti huolensa miesten heikentyneestä asemasta parisuhteessa. Minulle on jäänyt mysteeriksi, että miten uhriutuminen edistäisi sukupuolten välistä tasa-arvoa. Miten voi nähdä arvon toisessa ja itsessään, jos kokee olevansa alituiseen uhriasemassa?

B: Leikitään, että nuori tyttö tulee kohdelluksi huonosti netissä tai koulussa. Jos hyvää tarkoittavat feministit alkavat puhua hänelle siitä, miten tyttöjä kohdellaan edelleen niin huonosti, niin kaikki huomio kiinnittyy hänen sukupuoleensa – ja sukupuolelleen hän ei voi yhtään mitään. Tytön kiusaamiseen saattaa vaikuttaa joukko asioita, jotka selittävät sen. Jos kyse on normaalista ristiriitatilanteesta, niin aluksi voisi tutkia esimerkiksi osapuolten vuorovaikutustaitoja. Jos kyse on taas väkivallasta, niin syitä pitäisi etsiä väkivallan tekijästä, eikä uhrin sukupuolesta. On haitallista, jos naisia opetetaan pienestä pitäen olemaan uhreja tai tarkkailemaan asioita uhrin näkökulmasta. Tällainen ajatusmalli pitää naiset nimenomaan altavastaajina, koska uhrin asemasta on aika vaikeaa tehdä mitään.

Feminismin tulevaisuus:

B: Tulevaisuuden historiantutkimuksessa länsimainen feminismi 2000-luvulla tulee näyttämään erikoiselta liikkeeltä. Olisi parasta, jos länsimaalaiset naiset käyttäisivät energiaansa ja asemaansa esimerkiksi huonommassa asemassa olevien naisten auttamiseen maailmanlaajuisella tasolla sen sijaan, että uhriutuisivat keskenään täällä kaiken hyvinvoinnin ympäröiminä.