YLE TELEVISIOI EDUSKUNNAN SUUREN KESKUSTELUN ÄÄRILIIKKEISTÄ

 Die Rote Tavja & Rote Terrorgruppe

Yle TV1 Keskiviikko 5.10. klo 14:00, Ääriliikkeet ja väkivalta Suomessa 

Eduskunta käy ajankohtaiskeskustelun poliittisista ääriliikkeistä ja väkivallasta Suomessa. Keskustelua ehdottivat yhdessä kaikkien eduskuntaryhmien puheenjohtajat. Suora lähetys.

Linkki Ylen lähettämään ohjelmaan.

Arkadianmäellä hurskastelu löi tänään omat ennätyksensä, kun Keskustan poliittiset aisankannattajat Antti Kaikkosen johdolla olivat ehdottaneet eduskunnan ajankohtaiskeskustelun aiheeksi Ääriliikkeet ja väkivalta Suomessa. Ehdotusta olivat tukeneet myös porvaripuolueille ahteriaan pyllistelevät punavihreät, sillä kerrankin löytyi riittävän merkityksetön yhteinen vihollinen, jota demonisoimalla kaikki kansanedustajat saattoivat kiillottaa puolueensa kilpeä ja näyttäytyä itse oikeuden ritareilta. 

Salissa kaikui useaan otteeseen puhe demokratian itsepuolustuksesta, joka näytti nolon ylimitoitetulta julistukselta, kun tiedetään että kansanedustajien kivenä kengässä on alle sadan hengen Suomen Vastarintaliike. Puheissaan edustajat halusivat puolustaa ennen kaikkea muodollista demokratiaa, nykydemokratian julkisivua, jolla on kansanvallan kanssa enää hyvin vähän tekemistä. Tässä demokratian pantomiimissä kansalla ei ole juurikaan vaikutusvaltaa, koska valta on valunut EU-vehkeilijöiden, globalismin hämärämiesten, kansainvälisten suuryritysten ja kansaa manipuloivan ja halveksuvan median holveihin.

Jo kolmatta viikkoa jatkunut poliittinen loiskiehunta Vastarintaliikkeen ympärillä saattaa viestiä kansan edusta vieraantuneiden kansanedustajien paniikista, joka ilmenee mm. korkealentoisena puheena heille niin rakkaasta "demokratiasta". Parlamentaarisen fasadin takaa edustajien on turvallista hallita vainoharhaisia pelkojaan vallan menetyksestä, varsinkin kun he voivat yksimielisesti nitistää pienen nuorten miesten ja naisten liikuntakerhon. Kansalaisen silmin katsottuna jauhaminen poliittisesta väkivallasta Suomessa on sen määrään nähden käsittämätöntä, sillä yli 30 000:sta vuonna 2015 tapahtuneesta väkivallanteosta kokonaista 17 luokiteltiin poliittisesti motivoituneeksi. Siinä vähän mittakaavaa eduskunnalle.

Katsoin ohjelman Yle Areenasta ja täytyy sanoa, että tehtävä oli puuduttava, sen verran samanlaista jeesustelua kuultiin lähes jokaiselta kansanedustajalta. Puheita ja puheenvuoroja oli paljon, joista kirjaan seuraavaksi ne eniten silmään ottaneet.
 

Tilaisuuden alussa hallituspuolueiden edustajat esittävät omat viralliset julkilausumansa. Ne noudattivat pitkälti samaa linjaa, mitä nämä vasemmiston aisankannattajina tunnetut puolueet ovat viimeisten viikkojen aikana jo aiemmin asiasta todenneet. Hieman kilahtaneempaa osastoa saatiin kuulla vasta sitten kun oppositiopuolueet esittävät omat kantansa. 

Vihreiden Pekka Haavisto julisti poliittisen korrektiuden oppien mukaista väitettä, että puhe on teko, joka tarkoittaa sitä, että totuus, jota vasemmisto ja vähemmistöt eivät halua kuulla, on fasismia. Jos Haavisto olisi johdonmukainen vaatimuksessaan, pitäisi kaikki puhe kieltää jollekin epämieluisena, sillä aina jonkun puhe loukkaa jotakuta. Sitä paitsi miksi vain tietyillä ihmisillä on oikeus loukkaantua? Maailmasta löytyy miljoonittain ihmisiä, joita loukkaa se, että homouteen kehoitaan tai että rodullisia seka-avioliitoja pidetään julkisesti hyvänä asiana, koska näin vähennetään (tuhotaan) valkoista rotua. Eikö heidän aito tuohtuminen olekaan samanarvoinen kuin tuhansilla lakipykälillä suojatun vähemmistön edustajan?

Vasemmistoliiton Anna Kontula oli salissa yksi harvoista, joka ymmärsi, ettei "ääriliikkeisiin" osallistumista voi selittää pelkästään työttömyydellä ja syrjäytymisellä kuten hallituspuolueet ovat toistelleet. Kontula oli huomattavasti enemmän oikeilla raiteilla kuin muut kansanedustajat, tosin hänenkin argumentaatiotaan vaivasi vasemmistoliberaalien harjoittama sosiologinen puheenparsi, jossa väistetään ääriliikkeiden syntymisen ilmeisimmät syyt eli länsimaiden oma alennustila eri oireineen (kansallinen immuniteettikato, äärimmilleen viety hyötyajattelu, moraalin rappio kaikilla elämän alueilla jne.). Tietenkään lyhyessä puheessa ei voi sanoa kaikkea, mutta hyvästä yrityksestä huolimatta Kontulan "analyysi" jäi torsoksi.

Suomalaisia avoimesti ylenkatsova rasisti, RKP:n Eva Biaudet, väitti heti alkuun Nuivan vaalimanifestin (2010) olevan syy nykypäivän fasismiin ja "väkivaltaan". Tämä vainoharhainen käsitys lienee Bättre folkin keskuudessa kovin yleistä eikä ainoastaan Biaudetin korvien välistä löytyvää "totuutta josta on vaiettu". Närkästymisten sarja puheessa vain jatkui, sillä oikeustieteen ylioppilas on pöyristynyt myös pääministeri Juha Sipiliän reaktiosta, kun hän totesi, että  "25 000 [sic] pakolaisen maahantulon olevan sietokyvyn rajoilla". Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on kansanedustaja-ylioppilaan sietokyky siirtolaisten määrälle. Todennäköisesti sellaista rajaa ei ole hänelle ollenkaan. Biaudet ei puhunut vain inhokeistaan, vaan ilmoitti ykskantaan ihailevansa Saksan Angela Merkeliä ja vaati, että hallitus pysyy martriarkan linjalla ja jatkaa avoimien ovien päiviä kansanvaellukselle. Puheen lopussa multikultimme yltyi kehumaan Kanadaa, koska maa on ottanut niin palon syyrialaisia turvapaikanhakjoita. Suorastaan runolliseksi pisuaari ryhtyi ylistäessään Kanadan "toimivaa" monikulttuuria, vaikka Potemkinin kulissien takaa löytyy erittäin ankarat valkoisten vastaiset "viharikos"-lait. Mistään vapaiden kansalaisten valtiosta Kanadassa ei siis ole kyse, vaan puhtaasta monikulttuuriteatterista ja demokratiailveilystä. Silti Biaudetilla on otsaa uhota, että "Kanadan maahanmuuttomalli on kuin rokotus rasismia vastaan".

Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen saarnasi vanhasta muistista vihapuheen kamaluudesta ja vaati epäsuorasti sensuuria sen tukkimiseksi. Hän vaati myös lisää resursseja poliisillle verkkoon ja ennen kaikkea kaduille, vaikka "ääriliikkeiden" valvonta ulkona ei ole koskaan vienyt juuri mitään miesvahvuudesta. Entinen sisäministeri haluaa vain lisää poliiseja ja sille hän on löytänyt oivan keppihevosen "ääriliikkeistä".

Myös kokoomuslainen sisäministeri Paula Risikko vaati lisää resursseja nettipoliiseja varten ja veti tässä kohtaa mutkat suoriksi väittämällä, että juuri vihapuheet netissä ruokkivat ääriliikkeitä (siis "äärioikeistoa"). Sisäministerin yksioikoinen päätelmä jättää sopivasti pois aggression perussyyn eli maahamuuttoaallon, jonka hallitus on sallinnut tapahtuvan ilman kansan enemmistön suostumusta. Kokoomuksen lainmuutosvaatimukset todistavat auttamattomasti, että valikoivasti "moniarvoinen" monikulttuurivaltio ei pysy koossa ilman kantavästöön kohdistuvaa jatkuvaa sanavapauden kiristämistä ja poliittisia sortotoimia. Epäonnistunut monikulttuurikokeilu pysyy koossa vain pakkovallalla ja me olemme nyt todistamassa sen enimmäisiä rautasaappaan askeleita.

Perussuomalaisten oikeus- ja työministeri Jari Lindström oli vasemmiston aisankannattajana paavillisempi kuin paavi itse vaatiessaan rasismille nollatoleranssia – toisin sanoen hän hyväksyy sensuurin ja sananvapauden rajoitukset. Ei ihme, että Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat tyytyväisiä.

Vihreiden vanha taistolainen Satu Hassi muisteli vihapuheesta jankatessaan Lapuan liikkeen aikaa, mutta muisti ei kuitenkaan yltänyt vuoteen 1918 asti, jolloin sosialidemokraatit yrittävät väkivaltaista vallankaappausta. Punaista kansankiihotusta Hassi tuskin pitää vihapuheena, vaan pelkkänä "työväenluokan itsepuolustuksena" kuten toimettomat anarkistit tapaavat tätänykyä sanoa.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson antoi tunnustusta hallituksen poliittisille sortotoimille ja kannatti ideaa, että valtio olisi mukana Exitin kaltaisissa hankkeissa, joissa kansalaisia pyritään ohjaamaan pois "ääriliikkeistä". Tällainen lausunto on suora tunnustus Isosisko-valtion puolesta.

Luonnollisesti Ruotsalaisen kansanpuolueen edustajat Eva Biaudetin johdolla osallistuivat innokkaasti keskusteluun. RKP:n Thomas Blomqvistin mielestä pakolaisista ei saisi sanoa mitään negatiivista, koska se on vihapuhetta. Ahvenanmaan edustaja Mats Löfström puolestaan kertoi käyneensä Auschwitzissa ja Varsovassa, mitä hän piti kovinkin relevanttina seikkana keskusteltavan aiheen kannalta. Lopuksi hän toisti muiden tapaan, että vapaata sosiaalista mediaa pitää suitsia ja että Karttusen kuoleman syynä oli vastarintaliikkeen jäsenen väkivalta.

Juutalaisten asiaa avoimesti eduskunnassa ajava Ben Zyskowicz vaati kansallissosialistien ilmaisuvapauden totaalista lopettamista. Hän tuomitisi myös Venäjän toimet Syyriassa ja Ukrainassa, mutta jätti ovelasti mainitsematta Israelin harjoittaman terrorin ja etnisen vainon Lähi-idän alueella. Erikoisena yksityiskohtana keskustelutilaisuudesta mainittakoon, että Kokoomus ja Vihreät olivat ainoat puolueet, jotka kannattavat uutta ajatusrikoslakia "rasisteille".

Tuplavähemmistöön kuuluva vihreiden Jani Toivola puhui tunteella rakenteellisesta rasismista. Hänen mielestään uusi kotouttamislaki on epätasarvoinen, koska se maagisesti synnyttää rasismia ja johtaa lopulta väkivaltaan myös turhautuneiden ulkomaalaisten puolelta. Toivola katsoo, että maahanmuutolle  ei saisi olla vetovoimatekijöitä karsivia lakeja, sillä se vie rasismin reitille ja rikkoo rasismin ehdottomasti kieltävää arvopohjaa. Käytännössä Toivolan näkemys tarkoittaa sitä, että kaikilla afrikkalaisilla on subjektiivinen oikeus tulla Suomeen ja saada samat edut kuin suomalaiset.

Kristillisdemokraattien sionistikristitty (sic) Peter Östman horisi vaihteen vuoksi olemattomasta antisemitismistä, mutta oli siinä sen verran valikoiva, että jätti Euroopan terroriteoista puhuessaan mainitsematta, että tekijät ovat olleet poikkeuksetta muslimeja. Toisaalta Östman oli johdonmukainen siinä, että hän on huolissaan myös äärivasemmiston antisemitismistä. Östman katsoo juutalaisten kohtaaman fyysisen turvallisuusuhan kasvaneen Suomessa, koska tilanne Euroopassa on jännittynyt. Tässäkin yhteydessä hän jätti kertomatta, että juutalaisten fyysistä koskemattomuutta ovat uhanneet niin täällä kuin muuallakin maailmassa lähinnä vain muslimit.

SDP:n Tytti Tuppurainen puhui tätimäisesti ihmisoikeuksista ja mainitsi eilisen täysistunnon, jossa puhuttiin laittomien turvapaikan hakijoiden "oikeudesta" samanlaiseen sosiaaliturvaan kuin suomalaiset. Tuppuraisen mielestä Suomen kansalaisilla ja ulkomaalaisilla ei saisi olla laissa mitään eroja, koska erojen tunnustaminen olisi "ihmisoikeuksien vastaista". Jopa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille ulkomaalaisille pitäisi maksaa sama toimeentulotuki kuin suomalaisille vähäosaisille, koska Suomi kuuluu kaikille eikä vain suomalaisille.

Vihreiden Heli Järvinen valehteli suoraan sanoessaan, että "Vastarintaliikkeen jäsen surmasi suomalaisen miehen", vaikka uhri kuoli 6 päivää tapahtuman jälkeen ja oli siinä välissä vielä kotona.  Järvinen puhui todellakin suuta suuremmalla, koska ruumiinavauspöytäkirjaa ei ole vielä julkistettu, puhumattakaan, että tapahtuneesta olisi oikeuden päätös. Nämä faktata huomioon ottaen hänellä oli röyhkeyttä levittää punavihreää propagandaa kansanvallan keskuksessa.

Perussuomalaisten Juho Eerolalla oli salissa ainoana rohkeutta puhua täsmällisin tiedoin islamilaisesta terrorismista, joka suuntautuu esim. juutalaisia vastaan paljon vakavammin kuin "äärioikeiston" satunnainen härintä. Hänen puheenvuoronsa ei yllättäen herättänyt mitään keskustelua, vaan sali hiljeni täysin, kunnes päästiin arkirutiiniin seuraavan puhujan määkiessä taas äärioikeistosta.

Omanlaisensa kävelevä vasemmistolainen vitsi on demarien vanha kulttuurimädättäjä Erkki Tuomioja, jonka punoittavaa paasausta näytettiin tv-uutisissakin. Itsensä raivoon kiihottaneena hän otti jälleen kerran esille Olli Immos-kortin. "Mitä me teemme jos meidän omassa eduskuntaryhmässämme on ihmisiä, jotka valokuvauttavat itsensä ääriliikkeiden edustajien kanssa tai osallistuvat vihapuheen levittämiseen", kyseli vanha punapappa muilta kansanedustajilta ja jatkoi lopuksi, että "näille ei tule antaa tuulensuojaa" väheksymällä heidän tekojaan ja pitämällä heidän puheitaan huulen heittona.

Vihreiden Ville Niinistön mielestä suomalaisuudessa on hienoa se, että kaikki otetaan mukaan, mikä näkyi kuulemma hyvin Peli Poikki -mielenosoituksessa. Juuri siellähän Niinistö marssi samassa rintamassa kuin väkivalta-anarkistit, jotka vaativat valtion tuhoamista ja poliisille kuolemaa. Suomalaisuuden ydintä on Niinistön mukaan se, että samaisessa mielenosoituksessa joku nigerialainen lauloi Eppu Normaalia, oy vey!

Vastarintaliikkeen äärimmäistä vaarallisuutta korostaakseen vihreiden Hanna Sarkkinen luetteli ne muutamat mitättömät nujakat, joiden varjolla hän vaati sensuuria kaikille kansalaisille, jotka eivät alistu monikultturismia palvelevalle demokratuurille. Maahantulijoiden vihamielistä invaasiota kritisioivaa puhetta afrikkalaiseen etno-kuosiin pukeutunut Sarkkinen kutsui tietenkin vihapuheeksi. Hänen mielestään monikulttuurisuuden perusteita kritisoiva puhe on sama kuin "poliittista väkivaltaa oikeuttava puhe", jonka vuoksi sitä ei pidä sallia. Tätä loogista hyppyä hän tuki toistamalla punavihreiden perustelematonta mantraa, että "sanat ovat tekoja".

Viimeisten puheenvuorojen joukossa sosialidemokraattien Mika Kari totesi käydystä keskustelusta huolimatta, että Suomessa poliittinen väkivalta on varsin pientä (käytännössä olematonta) eikä vaatimukset poliisin resurssien lisäämisestä liity suoranaisesti tähän mitenkään. Käydyn keskustelun perusteella kokoomuslaiset käyttävät Asema-aukion tapausta vain tekosyynä saadakseen lisää määrärahoja poliisille.

Sosiaalisessa mediassa monet perussuomalaisten kansanedustajat kuten Ville Tavio valittelivat, että he eivät saaneet istunnossa puheenvuoroa. Olli Immosen kantaa olisi kuunnellut mielellään, mutta laitetaanpa tähän loppuun lainaus hänen blogitekstistään (4.10.2015), joka liittyy erittäin hyvin eduskunnassa tänään käytyyn keskusteluun:

Kansan kahtiajakautumista syventää myös normaalien, legitiimien poliittisten mielipiteiden leimaaminen ”vihapuheeksi”. Se osoittaa, että poliittinen järjestelmä on tullut kyvyttömäksi käsittelemään tiettyjä merkittäviä ongelmia tai edes myöntämään niiden olemassaoloa. Jos ennennäkemättömän suurten maahantulijavirtojen vastaanottaminen nähdään vaihtoehtona, jota kukaan kunnon ihminen ei vastusta, seuraus on tietyn kansanosan syrjäytyminen koko järjestelmästä, joka ei enää edusta sitä. Tämä kansanosa, joka viime kädessä maksaa vastuuttoman maahanmuuttopolitiikan laskun, ei saa näkyä eikä kuulua, ettei poliittisen ja kulttuurisen eliitin hellimä ihannekuva säröytyisi. Ei tarvita kovin syvällistä historiantuntemusta ymmärtääkseen, että tällainen politiikka ruokkii kaikentyyppistä radikalisoitumista, katkeruutta ja väkivaltaa. Uutta kahtiajakautumista kannattavat lukevat itsensä hyviin ihmisiin.

YLE LASKI ONNESTA ALLEEN REVITELLESSÄÄN SVL:N LUOPIOTA

Korvat vain heiluvat kun Holappa satuilee ja vasikoi.

Kun vasemmistohörhö hylkää pölhöanarkismin tajutessaan maailman realismin, valtamedia ei nosta asiaa koskaan otsikoihin, vaikka tällaisia todellisuuteen herääjiä on maassamme valtavasti, moninkertaisesti enemmän kuin kansallismielisyyden hylänneitä opportunisteja. Suuret mediat kuten Yle ovat hyvin vastentahtoisia antamaan julkisuutta ex-anarkomarkolle, joka haluaisi paljastaa liikkeensä kaikkein likaisimmat yksityiskohdat ja vaikutusvaltaiset harmaat tukijat. Sen sijaan valtamediat tonkivat "äärioikeistoa" sairaalloisella vimmalla, joka näyttää siltä kuin se yrittäisi ampua norsukiväärillä hyttysiä.

Tällä viikolla Yle on tehnyt parikin "paljastusta" antaessaan hyvää korvausta vastaan suunvuoron ex-skinille ja kansallissosialisten liikkeen jättäneelle kaunaiselle johtajalle. Viime keskiviikkona romanitaustainen toimittaja Susanne Päivärinta haastatteli A-Studiossa (15 min. eteenpäin) tyttöystävänsä pukemaa tanssija-näyttelijä (sic) Sami Henrik Haapalaa, joka oli skinhead 20 vuotta sitten. Yle sai ressukkalta juuri sellaiset vastaukset kuin se halusikin, vaikka tavan katsojalle Haapalan "argumentit" kuulostivat sekavalta sössötykseltä.

Huomattavasti häikäilemattömämpää natsieksploitaatiota edustaa huumerikoksista tuomitun Jessikka Aron ja väkivaltaiseen äärivasemmistoon yhteyksissä olevan Marko Hietikon tekemä haastattelu Suomen Vastarintaliikkeen entisestä johtajasta Henrik Holapasta. On todennäköistä, että tehdessään haastattelujuttua Natsijohtaja, jonka usko loppui, parivaljakko laski onnesta alleen. Vastaavasti Yle uutisten satusetä Matti Rönkä mainosti tänään 15.5.2016 Ylen puoli yhdeksän tv-uutisten lopussa Holapan haastattelua. Kertoessaan verkkosivujen jutusta Ronkä vääntelehti naamaansa inhosta kun hän päästi suustaan sanat "ääri-isänmaallisuus" (sic) ja "uusnatsismi". Kummallisella ilmeilyllään ja sanojen painotuksillaan Rönkä halusi kertoa henkilökohtaisen inhonsa nationalismia kohtaan. Jälleen kerran törkeää piiloviestintää Yleltä.

Taktista vasemmistoväkivaltaa kannattavan Dan Koivulaakson ystävä Hietikolla on selvästi fiksaatio "äärioikeistoon", sillä hän on tehnyt aiheesta lukuisia juttuja Yleen. Ääriliberaalin Jessika Ahon tapaan Hietikko rakastaa kunniattomia paskiaisia kuten Esa Henrik Holappaa. Ylen väki saakin nyt syyn uskotella itselleen, että roturealistisen liikkeen jättänyt luopio olisi todiste siitä, että monikulttuurisessa yhteiskuntakokeilussa ollaan sittenkin oikealla tiellä, jossa maahan rahdatut kongoidit muuttuvat pelkällä uskon voimalla yhteiskuntaa rakentaviksi väkivallattomiksi älyköiksi.

Holapan haastattelu kertoo enemmän herran heikkoudesta kuin asioista, joita hän aiemmin kannatti. Haastattelun ja julkaisemansa kirjan (Ylen juttu on myös kätevä tapa mainostaa kirjaa) perusteella Holappa vaikuttaa syvästi masentuneelta ja elämäänsä kyllästyneeltä heikkoluonteiselta tapaukselta, jolla ei mitään käsitystä kunniallisuudesta. Omituisen kääntymyksen voi vielä ymmärtää yksilöpsykologiselta kannalta, mutta se että Holappa tekee asiasta julkisen, on merkki alhaisesta opportunismista ja kaunasta liikkeelle, josta hän joutui omasta syystään sivuraiteelle. Ylen haastattelu näyttääkin Holapan narsistiselta kostolta, vaikka hänellä ei ole siihen oikeasti mitään syytä. Päinvastoin, sillä jonkun muun pitäisi olla vihainen hänelle, sillä Holappa tunnetaan patologisena valehtelijana, riidankylväjänä ja nyt pettäjänä ja Ylelle huoraajana. On myös syytä epäillä, että Holappa on vasikka, joka on kertonut suojelupoliisille tietoja entisistä aatetovereistaan.

Yle ottaa tietenkin irti kaiken ilon Systeemin huoraksi ryhtyneestä kiipijästä:

Kun vuonna 2007 jouduin poliisikuulusteluun, minulle vakuutettiin, että kansallissosialismi on historiaa. Minun olisi tuolloin pitänyt tajuta, että he olivat oikeassa – tapahtunut mikä tapahtunut”, Holappa kertoo Ylelle ainutlaatuisessa haastattelussa." 

Jos kansallissosialismin ideat olisivat menneisyyttä, niin miksi Yle sitten tekee riemuissaan jutun siitä kuinka joku on kääntynyt pois aatteesta? Jos roturealistinen liike olisi nykyeliitille yhdentekevä, sillä ei olisi mitään syytä kirjoittaa tällaisia juttuja. Proselyytin nostaminen julkisuuteen kertoo vain siitä, että valtaklikki, jonka käsikassarana Ylekin toimii, pitää "äärioikeistoa" ja NS-liikettä suurena uhkana ja murentuvan rappioyhteiskunnan pahimpana painajaisena – tosin vain heille itselleen, sillä kansanviholliset aavistavat aivan oikein, että tien päässä saattaa odottaa kansantuomioistuimen lyhtypylväät. 

Haastattelun yksityiskohdat paljastavat, millaisten pikku valheiden varaan koko juttu on kyhätty: "Holappa kirjoitteli myös muun muassa Ku Klux Klanin johtajalle David Dukelle". Duke jätti Klaanin jo 1980, mutta valhe, että hän olisi edelleen klaanilainen, on osa läntisen median tiedotusstrategiaa. Asia voi näyttää mitättömältä, mutta miksi siitä pitää silti valehdella? Eihän yhdessäkään vihreiden Satu Hassista tehdystä jutussa mainita, että hän oli 35 vuotta sitten taistolainen.

Holapan haastattelutunkion tuoksu on jo nyt houkutellut monet vasemmistolaiset sittisontiaiset kärpästen juhliin. Ensimmäisenä heistä on äitinsä helmoissa asuva puoliakateeminen pitkäaikaistyötön, marxilaisliberaali Sakari Timonen. Hänen toimettoman elämänsä ainoaksi tarkoitukseksi näyttää tulleen taistelu kaikkea sitä vastaan, joka on edullista suomalaisille. Suomalaisvihamielisenä rasistina Timonen on valmis myös levittämään valheita, kunhan se edistää hänen pakkomielteistä asiaansa, jossa Suomi vallataan kehitysmaalaisilla tunkeilijoilla. Systeemin syöttiläänä toimiva Timonen näkee kaikkialla äärioikeistolaisia salaliittoja kuten tuoreessa päivityksessään Emmehän me tienneet:

Järjestö kuitenkin työskentelee määrätietoisesti yhdistääkseen Suomen äärioikeistolaiset, nationalistiset ja rasistiset ryhmittymät. Yksi esimerkki tästä on itsenäisyyspäivänä pidettävä kansallismielinen soihtukulkue 612. Holapan mukaan SVL oli aloitteellinen soihtukulkueen järjestämisessä ja ensimmäisessä kulkueessa SVL:n aktivistit toimivat järjestysmiehinä.

Sekä Holappa että Timonen valehtelevat. 612-soihtukulkue järjestettiin ensimmäisen kerran joulukuussa 2014, jolloin Holapalla ei ollut enää mitään yhteyksiä Vastarintaliikkeeseen eikä hänellä voinut olla siksi mitään sisäpiiritietoa asiasta. Idea puoluepolitiikkaan sitoutumattomasta isänmaallisesta soihtukulkueesta oli lähtöisin yksittäisten kansallismielisten piiristä. SVL:n jäsenet osallistuivat siihen, mutta mikään heidän projektinsa se ei ollut, josta kertoo viimeisin marssi, jossa järjestysmiehet oli koottu poliitiisiin järjestöihin kuulumattomista kansallismielisistä.

Vielä häpeämättömämpää pajunköyttä työnvieroksuja syöttää väittäessään, että "myös suoranainen väkivalta on mahdollista, sillä SVL on ennenkin tehnyt ”kotikäyntejä". Mamman poika esittää naama peruslukemilla, että "kotikäynnit" olisi jonkinlainen SVL:n tavaramerkki, vaikka koko käsite ja tapakulttuuri on valllitsevaa räyhäävässä äärivasemmistossa, joka taas edustaa Timosen omaa ideologista viiteryhmää.

Ikääntyneen peräkammarinpojan jutut voi jättää omaan arvoonsa, sillä itsestään turhia luulevan vapaamatkustajan sepustuksia eivät lue tosissaan kuin Rasmus-verkoston multkultikilarit, alkoholisoituneet Piffin punkkarit ja Takku.netin apurahakapinalliset. Itse asiassa se, että Timonen repostelee Holapan haastattelulla, kertoo millä pohjalla koko juttu lepää.

On mielenkiintoista seurattavaa, kuinka järjestelmän suojeluksessa oleva äärivasemmisto hekumoi sillä, että valtiojohtoinen Yle vainoaa piskuista valtiosta riippumatonta SVL:ää. Takku.netin sivulla punaräähkät toivovat järjestön surkastumista, vaikka juuri jonkinlainen "äärioikeisto" tarjoaa sille sen ainoan olemisen tarkoituksen, joka äärivasemmistolla tänään enää on.

Ylen likasankojournalismia lähentelevän jutun vastineeksi kannattaa lukea Vastarintaliikkeen oma arvio Holapasta.  Jutussa Yleisradion artikkelisarja Vastarintaliikkeestä paljastetaan taustat, jotka Yle jätti tarkoituksella kertomatta.

Lukemisen arvoisen Holappa-analyysin on kirjottanut myös Veriyhteys-kollektiivii, jonka artikkeli Johtajuus ei ole virkanimike, vaan ominaisuus sanoo paljon sellaista, joka on jäänyt muilta huomaamatta:

Toimittajat ei huomioi Holapan tarinan toistuvaa kaavaa. Nuori, asemastaan ja tavoitteistaan epävarma mies yrittää kerta toisensa jälkeen olla huomioitu jossain ryhmässä. Ja ennen kaikkea, edetä korkeammalle. Kun henkilökohtainen menestys ei toteudu, ovet paukkuen, kyseisiä tahoja pilkaten siirrytään tekemään sama asia uudelleen jossain muussa porukassa. Miksi tätä ei nosteta esiin? Koska se ei ole asialle hyödyllistä.

On selvää että mies kokee nyt saavuttaneensa jotain. Hänen ympärilleen on kerääntynyt kuuntelevia, kannustavia ja kiinnostuneita ihmisiä. Takkinsa kääntänyt kansallissosialisti pääsee kokemaan omaa tärkeyttänsä. Antifasismin mannekiinina oleminen on siitä yksinkertainen työ, ettei se vaadi johtajuutta. Se ei vaadi kunniaa. Se ei vaadi panosta. Ei yhtään toteuttamiskelpoista ideaa. Ei karismaa jolla tavoittaisi muiden miesten sisimmän ja tahdon. Riittää kun saa näennäisen hyväksynnä ja voi kuvitella taas hetken olevansa tärkeä. On todennäköistä että pian käteen jää valaistuminen, ettei media tai hetki sitten henkilön toistuville hölmöilyille raakkuneet harakat ole tekemässä muuta kuin käyttämässä miestä välineenä oman vinoutuneen maailmankuvansa eteenpäin ajamiseen.