YLEN VAALISTUDIOSSA RUOTSALAINEN DEMOKRATIAILVEILY

Yle TV1, 9.9.2018 klo 21, Ruotsin vaalit 2018 
Yle TV1, 9.9.2018 klo 22.20, Ruotsin vaalit 2018 

Yle seuraa Ruotsin jännittävää vaali-iltaa. Suorassa lähetyksessä seurataan ääntenlaskentaa, kurkistetaan vaalivalvojaisiin ja tavataan ruotsalaisen yhteiskunnan tuntijoita. Juontajina Piia Pasanen ja Ylen Tukholman kirjeenvaihtaja Riikka Uosukainen. ohjelmatekstitys (suomi) 30 min

Linkki Yle Areenaan.

Ruotsin eiliset kolmoisvaalit herättivät monia kysymyksiä sekä täällä että länsinaapurissa. Miksi ihmeessä Ylen Tukholman vaalistudion juontajina olivat Piia Pasanen ja Riikka Uosukainen, jotka haastattelivat kahta muuta blondia, vasemmistolaisessa kulttuurimailmassa vaikuttavaa Mari Sidiä ja kulmakarva & hiusasiantuntija Linda Juholaa? Vaalistudion naisvaltainen koostumus oli hämmentävä, koska se näytti siltä kuin sillä olisi haluttu peesata virallisen Ruotsin valtiouskonto feminismiä. 

Näin näkyvään sukupuolipuolinarsismiin lienee syynä 1. syyskuuta työnsä aloittanut Ylen uusi toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila, joka tunnustaa Yleisradion feministisessä haastatteluohjelmassa kannattavansa kiintiöpolitiikkaa, poliittista korrektittua ja muukalaisille annettavaa yksipuolisista positiviista julkisuutta, josta Yle Watch kirjoitti jo huhtikuussa. Ylioppilas Ylä-Anttilan edeltäjiään räikempää kulttuurimarxilaisuutta ei siis tarvinnut kauaa odotella ja jatkossa Ylen ohjelmaprofiili tuleekin "arvoissaan" varmuudella taipumaan vielä enemmän vasemmalle. 

Se, että arvon naistoimittajat valitsivat asiantuntijoiksi pari Feministisen Aloitteen (FI) bimboilevaa kannattajaa ei ollut sattumaa. Heidän asiantuntemuksensa Ruotsin politiikasta ei ole sen kummempi kuin Esson baarissa viihtyvän pitkäaikaistyöttömän, mutta heiltä toimittajat saivat juuri ne korrektit vastaukset, jotka he olisivat halunneet sanoa itse ääneen. 

Päähuomion keskustelussa vei Ruotsidemokraattien (SD) menestys, jota päivilteltiin lähes koko ohjelman ajan. Peppu- ja hiusasiantuntija Linda Juhola ei osannut sanoa muuta kuin että Ruotsidemokraatit pelottavat, kun taas teatterinainen Mari Sid käytti kauhisteluunsa laajempaa sanavarastoa. Ruotsin vasemmistolaisessa kulttuurikentässä vaikuttava Sid levitti itsevarmana liberaalia ennakkoluuloja, jonka mukaan SD:n kulttuuripolitiikka kahlitsisi sananvapautta. Näin röyhkeä väitettä ei voi tulkita muuksi kuin projektioksi, sillä juuri vasemmistolainen kulttuuriklikki on ollut kärjekkäin sananvapauden kaventaja silloin kuin esitettävät näkemykset eivät ole punaliberaaleja.

Liberaalien ja vasemmistolaisten hysteerisistä reaktioista huolimatta Ruotsidemokraatien vaalimenestys ei ollut odotetun mukainen, vaikka puolue lisäsikin kannatustaan kokonaiset 5 prosenttiyksikköä. Julkisuudessa, paitsi Ylessä, on puhuttu jopa vaalivilpin mahdollisuudesta. Monista äänestyspaikoista puuttuivat Ruotsidemokraatteja ja Vaihtoehto Ruotsille -puolueen (AfS) äänestysliput. Jopa valtamediaa edustava Ilta-Sanomat kertoi asiasta uutisessaan Vakava tilanne Göteborgissa: Ruotsi­demokraattien äänestysliput kaksi tuntia kateissa. Syinä vaalilipukkeiden katoamiseen ovat puolueelliset vaalivirkailijat sekä äärivasemmistolaiset ja ulkomaalaiset äänestäjät, jotka ovat kahmineet roppakaupalla taskuihin vihaamiensa puolueiden lipukkeita.

Lisää vettä myllyyn kaatoi IS:n toinen uutinen Tanskalainen poliitikko sanoi suorat sanat Ruotsin vaaleista: ”Epädemokraattinen”. Uutisjutussa tanskalainen iberaalidemokraattisen puolueen ulkopoliittinen tiedottaja ja vaalitarkkailijana Michael Aastrup Jensen arvostelee ennen kaikkea äänestyslippujärjestelmää, mikä ei hän mielestään takaa riittävästi salassapitovelvollisuuden säilymistä. Tällä on merkitystä, sillä sosiaalisen paineen ja median lietsoman natsihysterian vuoksi monet kansalaiset eivät halua näyttää muille, että äänestävät maahanmuuttovastaisia puolueita. Tämän vuoksi he saattavat pienissä kunnissa valita jonkun valtapuolueen maahanmuuttokriittisen puolueen sijaan. 

Kansalaisvaikuttaja Jani Ollikainen summaa yhteen irkissä käydyn keskustelun, miten vaalit loppujen lopuksi "toimivat" naapurimaassamme. Tiesitkö että:

a) Äänestäminen tapahtuu puoluekohtaisille lapuille, joista uudet ja pienpuoleet joutuvat itse maksamaan painokulut ja toimittamaan ne vaalipaikoille.

b) Vaalisalaisuus on vähän niin ja näin. Jos et näe ennakkovaivaa haet telineestä puolueen lapun ja muut näkevät mitä puoluetta äänestät.

c) Äänestetään puolueita suljetulla listavaalilla (Teoriassa yksittäiset äänet voivat ratkaista, jos saa yli X% puolueen äänistä, vaalista riippuen, valtiopäivillä 8%)

d) Ennakkoääniä ei lasketa ennenkuin vaalihuoneistot on sulkeutuneet

e) Valtiopäivillä on 4% äänikynnys valtakunnallisesta äänimäärästä

f) Vaalipäivänä voi äänestää vaikka olisi äänestänyt ennakkoon. Ennakkoon annettu ääni korvautuu vaalipäivän äänellä.

g) Edustajapaikkojen jakautumisen määrää muunnettu Sainte-Laguën menetelmä, joka pyrkii antamaan prosentuaalisia ääniä vastaavan prosentuaalisen paikkamäärän.

Eräs vaalien omituisuus oli vaaliviranomaisten kotisivujen kaatuminen iltakymmenen jälkeen. Vaalitulos muuttui rajusti sen jälkeen kun sivut kaatuivat, sillä klo 22.04 ennusteessa Ruotsidemokraatit saivat lähes 22 % äänistä, mutta puoli tuntia tämän jälkeen se oli laskenut 17,7 %:iin. Uusi romahtanut tulos tuli heti sen jälkeen kun vaaliviranomaisten kotisivut oli saatu jälleen ylös. Yle uutiset:

klo 22:21: Ruotsin vaaliviranomaisen kotisivu val.se on kaatunut.  – Syynä on, että sivulla on niin monia kävijöitä, sanoo lehdistösihteeri Jenny Stad Aftonbladetille.  Hänen mukaansa vaalitulos ei ole vaarassa.

Olipa romahduksen syy mikä tahansa, tosiasiaksi jää, että Ruotsidemokraatit eivät saaneet ennusteista huolimatta veret seisauttavaa jytkyä, joka olisi vaatinyt yli 20 prosentin kannatuksen. Viimeisten vaaliviikkojen aikana SD:n kannatus suli ainakin osittain sen vuoksi, että järkevää maahanmuuttolinjaa vesitettiin toiveena päästä mukaan hallitukseen. Näin SD:n linja tuli niin lähellä Maltillista Kokoomusta (Moderaterna), että moni arka äänestäjä päätti antaa äänensä "turvalliselle mutta riittävän maahanmuuttokriittiselle porvaripuolueelle". 

Jatkossa SD:n löysäilystä voi tulla taakka, sillä perässä hengittävät uudet särmemmät ja populistisemmat maahanmuuttovastaiset puolueet kuten Vaihtoehto Ruotsille. Asia on nimittäin niin, että massoja kiinnostaa populismi vain silloin kun siinä on mukana aitoa muutostahtoa, jopa kapinahenkeä. Uskottavuutta ei saada sillä, että yritetään mielistellä pelokkaita äänestäjiä, joilla ei ole kuitekankaan rohkeutta äänestää suoraselkäistä puoluetta. Tällainen väärä laskelmointi saattoi nyt kostautua Ruotsidemokraateille. 

Väestötilanteeseen nähden tulosta voi pitää heikkona, sillä yli 80% äänestäneistä ruotsalaisista haluaa edelleen tulla uusien tulokkaiden raiskaamiksi, tappamiksi ja taloudellisesti hyväksikäyttämiksi. Maan poliittista tilannetta pahentaa se, että etnomasokistinen vasemmisto tulee jatkossakin pitämään pintansa, koska se saa uutta äänestäjäkuntaa maahan tunkeutuneista muukalaisista. Ahkeraan lisääntyvällä muukakaispopulaatiolla kun on tapana äänestää aina puolueita, jotka edistävät niiden itsekästä etnistä intressiä. Siksi on harmillista, että fanaattinen ksenofiilipuolue Ympäristopuolue (sikäläiset Vihreät) ylittivät reilusta vaalitappiosta huolimatta niukasti 4 prosentin äänikynnyksen, joka takaa vasemmistoblokille niukan enemmistön valtiopäivillä (ellei tulos muutu tarkistuslaskennassa). Vaalien ainoaksi todelliseksi valonpilkahdukseksi jäi mielipuolisen feministipuolue FI:n totaalinen tappio, koska sen ääniosuus tippui edellisten vaalien 3:sta prosentista 0,4 prosenttiin eikä näin ollen päässyt taaskaan valtiopäiville! 

Niin kauan kuin Euroopan maissa ei järjestetä kansanäänestystä siitä, haluvatko kansalaiset jäädä omissa maissaan vähemmistöksi vai ei, Ruotsin kaltaiset demokratiailveilyt ovat turhia. Länsinaapurissa tilanne on jo niin paha, että vaikka SD kaksinkertaistaisi nykyisen paikkamääränsä, se ei voisi vielä silloinkaan vaikuttaa ratkaisevasti väestörakenteen palauttamiseen normaaliksi. Siinä vaiheessa kun SD:n kannatus on yli 50 % maan tilanteen on täytynyt eskaloitua jo todella pahaksi. Tämä kaikki olisi voitu estää 30-40 vuotta sitten luopumalla Olof Palmen tärähtäneestä ajatuksesta, jossa koko maailman voi muuttaa Ruotsiin.

KLIKKAA KUVAA SUUREMMAKSI.

                                                        *************************



Yle TV1, maanantai 10.9.2018 klo 21:30, Dokumenttiprojekti: Sota vai rauha (K12)


The Weather Underground -liikkeen aktivistien halu muuttaa maailmaa johti äärimmäiseen väkivaltaan 60-luvun Yhdysvalloissa. Osa liikkeen jäsenistä jatkoi taistelua pitkään maan alla. Mitä ikääntyneet aktivistit ajattelevat toimintatavoistaan? O: Inderjit Kaur Khalsa T: Greenlit Productions HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (Ahdistus)

Ylen ohjelmavalinnoista päättävillä kulttuurikommunisteilla on röyhkeyttä vaikka muille jakaa. Nyt nähtävää ohjelmaa Sota vai rauha ei voi parhaalla tahdollakaan pitää dokumenttina The Weather Underground -terroristiliikkeen historiasta, vaan häikäilemättömänä propagandafilminä vasemmistolaisista arvoista ja äärvasemmistolaisten terrorikeinojen valkopyykkäämisestä. "Hyvän asian" puolesta, tietenkin. 

Jo ennen ohjelman alkua kuuluttaja vääristi totuutta kutsumalla "dokumentin" naisohjaaja Inderjit Kaur Khalsaa suomalaiseksi. Ohjelman tekijöissä on toki mukana paljon suomalaisia, nimekkäitäkin ruohonjuuritason kulttuuribolshevikkeja.

Ohjelman sisällölle yritetään sekä alussa että lopussa antaa älyllistä auktoriteettia, sillä ääneen päästetään harhaisen äärivasemmiston guru,  Noam Chomsky. Tälläkään kertaa Chomsky ei pettänyt, sillä häneltä kuultiin tutut hallusinaatiovasemmiston paranoidiset aivoripuloinnit kuten se, että "varmojen huhujen mukaan" presidentti Nixon harkitsi Vietnamin sodan päättämistä ydinpommilla jne.

1960-luvun lopulla Yhdysvalloissa syntynyt The Weather Underground kutsui itseään "kommunististen miesten ja naisten vallankumoukselliseksi organisaatioksi", mutta dokumentissa sanaa kommunismi ei kuulla häveliäisyyssyistä kertaakaan, vaan siinä puhutaan pelkästään "radikalismista" ja "tasa-arvon puolustajista".  

Ohjelmassa vapaata ääntä käyttää leijonan osan terrrostiliikkeen johtajat, aviopari Bernardine Dohrn ja Bill Ayers. Nykyään he toimivat molemmat yliopiston professoreina, joka kertoo siitä, kuinka syvällä äärivasemmiston suossa länsimainen yliopistolaitos on. Eikä edes Itärannikon liberaalieliitti ole unohtanut pikku kapinallisiaan, sillä ohjelmassa käy selväksi, että Bill Ayers on presidentti Barack Obaman henkilökohtainen ystävä!

Näennäisen tasapuolisuuden nimissä ohjelmassa haastatellaan paria asiantuntijaa, jotka ovat kirjoittaneet ja tutkineet The Weather Underground -liikettä. Pienistä anekdoottimaisista moitteista huolimatta asiantuntijoiden sävy on yhtä kunnioittavan arvostava kuin ohjaaja ja lukija Inderjit Kaur Khalsalla. Toisin sanoen hyvällä oikeutetulla asialla oltiin, harmi vain ettei verenpunainen vallankumous onnistunut! Tällä samalla hyväksyvällä linjalla ohjelmassa käsiteltiin myös rasistista mustaa ylivaltaa kannattavaa Mustat Pantterit -järjestöä. The Weather Undergroundin valkoisella ex-johtaja Bill Ayersilla on edelleen vahvat sympatiat mustaa rasismia kohtaa, koska hän piti haastatetteluissa näkyvästi päällään Black Lives Matter -t-paitaa.

Nykyisen vasemmistopropagandan tuntien kellekään katsojelle ei tullut ohjelman loppusuoralla yllätyksenä, että väkivaltaisen äärivasemmiston "kapina" kytkettiin Yhdysvaltojen tämän hetkiseen politiikkaan ja ennen kaikkea presidentti Donald Trumpiin. Liian pitkään mukavasti elänyt vasemmisto sekä Yhdysvalloissa että Eurooppassa uskoo ihan vakavissaan, että maailma olisi paljon parempi paikka, jos Yhdysvaltoja hallitsisi demokraattipuolue Hillary Clintonin johdolla. He ja ohjelmantekijät puhuvat "vastarinnasta" ja "kapinasta", mutta eivät kykene hetkeksikään pysähtymään ja ajattelemaan, että juuri he edustavat hegemonista 1968-perillisten valtaa. Jos laajoissa kansankerroksissa on kapinaa, se on heitä vastaan. He edustavat Systeemiä, he ovat kansaa kusettava syvä valtio.


                                                        *************************



TV1, maanantai 10.9.2018 klo 19:00, Historia: Tähtäimessä Martin Luther King 

Rotusorron vastustaja Martin Luther King oli Yhdysvaltain hallinnon hampaissa. J. Edgar Hooverin johtaman FBI:n pelottelukampanja Kingiä vastaan oli erityisen tyly. Olisiko sillä voinut olla osuutta jopa salamurhaan? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Ohjelmakaavion suunnittelijat ovat varmuudella olleet tietoisia eilisistä Ruotsin vaaleista. Siksi maanantaiksi piti saada muistutus rasismista ja ylistystä äärivasemmistolaisesta "aktivismista" eli terrorismista (dokumentti Sota vai rauha).

Amerikan mustasta kommunistista on näytetty Suomenkin tv:ssä lukuisia dokumentteja. Tämäkään raina ei poikennut muista, sillä Martin Luther Kingistä ei sanota ainuttakaan kriittistä sanaa. Päinvastoin, hänen liberaalimedian luomaa pyhimyskuvaa kiillotetaan entisestään. Haukotuttava fanielokuva valkoisille aisankannattajille. 

YLE HEHKUTTAA AIVOPESUN UUSIA TEKNOLOGISIA MAHDOLLISUUKSIA

Elokuvassa Kellopeli Appelsiini (1971) Alexista tehdään
"hyvä ihminen" kun hänelle näytetään loputtomasti
filmimateriaalia natseista.

Yle TV 1:n klo 18 (kohdasta 06.15 min. eteenpäin) uutislähetyksen kulttuuriosuudessa toimittaja Jussi Mankkinen esittelee virtuaalitodellisuuden hyödyntämisen uusia mahdollisuuksia viihde- ja elokuvamaailmassa. Uutisjutun esitellyt uutistenlukija Piia Pasanen sanoi muun muassa että "virtuaalidokumentin avulla voidaan antaa ihmisille koskettavia kokemuksia rankoistakin aiheesta". Tuon kuultuani aavistelin pahinta, sillä uuden tekniikan avulla voitaisiin kenties entistä syvemmin vaikuttaa naivien länsimaalaisten syyllisyydentunteisiin, joilla riisua kollektiivista itsesuojelua. Ensimmäisenä samaistumis-aivopesusta tuli mieleen holokaustipropaganda, jota on käytetty jo pitkään keinona repiä eurooppalaisten henkinen immuniteettisuoja vihamielistä muukalaisinvaasiota vastaan.

Vaistoni osui ikävä kyllä jälleen kerran oikeaan, sillä uusista teknologioista huolimatta valtamedian propagandan sisältö ei tulisi muuttumaan. Siksi kulttuuritoimittaja Jussi Mankkisen jutun alussa esiin tuoma virtuaalitekniikan käyttö holokaustidokumenteissa tuntui välittömästi itsestään selvältä, sillä olisi  vaikea kuvitella mitä muutakaan se voisi olla kun "ihmisille halutaan antaa koskettavia kokemuksia rankoistakin aiheesta". Nimittäin olisihan se omituista jos Yle kertoisi, että uutta virtuaaliteknologiaa hyödynnetään Josif Stalinin ja johtavien juutalaisbolsevikkien masinoiman ukrainalaisten kansanmurhan Holodomorin kohdalla. Eihän sellainen palvelisi mitenkään eurooppalaisten syyllistämistä, jonka ensisjaisena päämääränä on edistää monikulttuuria eli valkoisten korvaamista kehitysmaalaisilla. Kun puheeksi nousee manipuloinnin prioriteetit, silloin on muistin virkistämiseksi syytä lainata sosiaalipsykologian tohtori Inari Sakkin Yliopisto-lehdessä antamaa lausuntoa:

Kokeellisessa tutkimuksessa suomalaisille esitetään esimerkiksi muistoja toisen maailmansodan aikaisista Karjalan nälkäleireistä ja ruotsalaisille Ruotsin natsiyhteyksistä ja pakkosterilisaatioista, Sakki kertoo. Muun muassa Saksassa tehtyjen tutkimusten perusteella voidaan olettaa, että tällainen manipulaatio herättää kollektiivisia häpeän ja syyllisyyden tunteita, joilla on Sakin mukaan yhteys myönteisempiin käsityksiin ulkoryhmiä – esimerkiksi maahanmuuttajia – kohtaan.

Ylen kulttuuritoimituksen uutisjuttu on samoilla holokaustiteollisuuden linjoilla ja osoittaa samalla, miten avoimesti tunteisiin vaikuttavaa propagandaa, suoranaista mindfuckia, edistetään verorahotteisella kanavalla. 

Toimittaja Mankkisen tv-uutisissa esitetty juttu löytyy nyt myös tekstiversiona Ylen verkkosivuilta. Uutisartikkelissa Virtuaalitodellisuus vie ihmisen keskitysleirille ja antaa sudenkorennon silmät Mankkinen kertoo heti aluksi holokaustitarinan Hollywood-version kliseet, jotka ovat tärkeä osa Ari Palitzin ja Gabo Aroran "taitavasti toteuttamassa ja useasti palkitusta" dokumentissa The Last Goodbye. Lukijalle ei ole kovin vaikeaa arvata mistä syystä dokumentti on palkittu useasti arvoliberaalien ja juutalaisten hallitsemassa elokuvateollisuudessa, varsinkin kun virtuaaliteos tehtiin yhteistyönä sionistisen USC Shoah Foundationin kanssa, "joka kerää ja arkistoi todistajanlausuntoja keskitysleireiltä selvinneiltä ihmisiltä".

Dokumentin toinen tekijä Gabo Arora kertoo jutussa varsin avoimesti millaisin psykologisin keinoin katsoja voidaan stimuloida käyttämään omaa mielikuvitusta halutun propagandan sisäistämiseksi:

Ohjaajaan teoksia leimaa humanismi, joka yhdistyy dokumentaariseen immersioon – katsoja upotetaan uuteen todellisuuteen. Asioita viedään eteenpäin rauhalliseen tahtiin, väkivallalla mässäily sekä visuaaliset shokkiefektit on kätketty taka-alalle.

– Virtuaalitekniikan kohdalla pitää olla hienovarainen ja antaa ihmisille mahdollisuus käyttää omaa mielikuvitustaan. Lopputuloksesta tulee huomattavasti koskettavampi, jos keskitytään itse tarinaan ja kauhuelementit on jätetty pois, Ylen järjestämässä mediatapahtumassa äskettäin vieraillut Arora pohtii.

Natsieksploitaaton lisäksi Gabo Arora on käyttänyt virituaaliteoksissaan psykologista manipulointia aiheissa, jotka ovat muutoinkin lähellä hänen kohdeyleisöään. Valkoisia keskiluokkaisia liberaaleja on itketetty virtuaalimaailmoissa, joissa katsoja on voinut kulkea muun muassa ebolaepidemian vaivaamassa Liberiassa, Gazan pommitetuilla rauniolla ja syyrialaisten pakolaisleireillä. Itsensä moraaliseen hysteriaan herkistänyt "parempi väki" voi omalla lompakollaan aivan rauhassa katsella Aroran ja Palitzin sosiaalipornoa, mutta Ylen tehtävänä ei ole antaa tällaiselle propagandalle ilmaista mainostilaa.

                                                   ******************************


Yle TV1, keskiviikko 21.6.2017 klo 18:30, Suomi on ruotsalainen 

8/10. Ruoka ja juoma. Kuinka suomalaista ruokaa ovat lihapullat tai graavi kala? Miksi Suomessa ei ole etnisten ravintoloiden joukossa ainuttakaan ruotsalaista ravintolaa? Mukana kokit Jyrki Sukula ja Hans Välimäki. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Linkki Yle Areenaan.

Tiettävästi jo toista kertaa uusintana tulevassa Suomi on ruotsalainen -sarjassa ärsyttää eniten sen taustalla oleva agenda, jonka mukaan Suomella ei ole oikeastaan mitään omaa, sillä kaikki kulttuuri on tullut muualta, lähinnä Ruotsista ja Venäjältä. Tässä ruokajaksossa pahin suomalaisuuden mitätöijä on ravintoloitsija Hans Välimäki, joka väittää että Suomessa ei ole käytännössä ollenkaan omia ruokalajeja ja nekin harvat ovat kuulemma paskaa, koska eivät (muka) kelpaa ulkomaalaisille.

Teoksessaan Länsimaiden tuho (2009) emeritusprofessori Timo Vihavainen kumoaa vallalla olevan ksenofiilisen  ennakkoluulon, jonka mukaan suomalaisilla ei olisi omia herkkuja, joita myös eksotiikan nälkäiset ulkomaalaiset söisivät mielellään. Seuraava ote kirjasta on pitkä, mutta ehdottomasti lainaamisen arvoinen, koska se kuvaa niin hyvin perusteetonta alemmuudentuntoamme, jota mm. svekomaanit ovat lietsoneet:

(...) Ravintolan kannalta ihanteellisinta olisi kai tarjota suomalaisia uuniruokia esimerkiksi sunnuntaibrunssilla, hiukan samaan tapaan kuin Englannissa tehdään, mutta voisihan perinteeksi ottaa senkin, että suomalaisen uuniruuan tarjoiluaika sijoittuisi päivittäin esimerkiksi iltaan, vaikkapa 18-20 välille. Miltä tuntuisikaan tulla raskaan työpäivän jälkeen herkkupöytään, jossa höyryäisivät vastapaistettujen karjalanpiirakoiden ja ruisleivän ohella rasvainen karjalanpaisti, savolainen ohrarieska, silakkalaatikko, uunihauki ja erinäiset muut uuniruuat. Näiden ohella tarjolla olisi maalaisvoita, paistettuja muikkuja ja uunilohta, savustettua lahnaa tai siikaa, suolamuikkuja sipulin ja smetanan kera, muikun ja mateen mätiä, suolattua särkfileetä, graavattua lohta ja siikaa sekä saunapalvikinkkua, joka on kypsytetty lähes puumaisen kovaksi. Keitoista kermainen lohikeitto, muikuista tehty rantakala, matikkakeitto, savulihalla maustettu hernekeitto, lammaskaalikeitto ja maitoon keitetty haukikeitto kilpailevat voitollisesti minkä tahansa ulkomaisen vastineen kanssa. Uunissa täysin kypsiksi paistetut lanttukuutiot täydentävät erinomaisesti karjalanpaistia ja erilaisiin kastikkeisiin ja uuniruokiin antavat vastustamattoman makunsa suomalaiset sienet, jotka ovat yhtä kaukana viljeltyjen siitakkeiden tai herkkusienten keskinkertaisuudesta kuin taivas on maasta. Suolattuna taikka ymmärryksellä marinoituna suomalainen sieni sopii verrattomasti myös kylmän snapsin kyytipojaksi, ja muutoin ruokajuomana on oivallinen kylmä kalja, jota ei ole tehty uutteesta, vaan maltaista. Jälkiruuaksi sopii ternimaidosta tehty uunijuusto sokerin ja kanelin kanssa, lakat, metsämansikat ja mustikat jäätelön kera antavat viimeisen silauksen aterialle, josta parhaimmillaan muodostuu suomalaisen keittiön ylistyslaulu. 

Tällaiselle aterialle haluaisin kutsua sen ulkomaalaisen ystäväni, joka vaatimattomuuksissaan teki pilaa käsitteestä Finnish cuisine odottaen minunkin nauravan asialle makeasti. Miksi tämä ei ole todellisuudessa mahdollista? Mikä meitä estää panemasta pöytään sitä, mikä meillä on aitoa ja parasta? 

Ennen muuta kysymys lienee ilmiöstä, jota voisi kutsua kansalliseksi alaikäisyydeksi. Olemme tuijottaneet suu auki ulkomaiden ihmeitä ja matkineet parhaamme mukaan sitä, mitä kuvittelemme eurooppalaisuudeksi. Niin sanotut mestarikokit eivät nähtävästi ole omanneet sen tason henkistä kapasiteettia, että olisivat uskaltaneet poiketa joukosta. Varakkaat ravintolavieraat ovat halunneet erottua rahvaasta hankkimalla pätevyyden eksoottisten makujen tuntemuksessa. Ravintolat eivät puolestaan ole edes yrittäneet tarjota suomalaista ruokaa kunnianhimoisesti hyvin valmistettuna. Siihen on jo ennakolta suhtauduttu ikään kuin alempiarvoiseen tavaraan, jota hyvä ravintola ei edes voi tarjota. Esimerkiksi saksalaisen laaturavintolan arvolle sopii mainiosti tarjota lounaaksi halpaa ja kansanomaista Eintopf-pataa. Mutta koettakaapa kysyä vastaavaa Suomessa (s. 240-241).

Yle Fem, keskiviikko 21.6.2017 klo 22:00, Kino: Querelle (K16) 

Rainer Werner Fassbinderin viimeiseksi jäänyt ohjaus perustuu Jean Genet'n romaaniin. Brad Davisin esittämä merisotilas Querelle saapuu Brestin syntiseen satamakaupunkiin ja panee paikat sekaisin. HD Äänitekstitys: suomi. K16 (väkivalta, seksi).

Pervoviikon kunniaksi LGBT-agendan omaksunut Yle lähettää rektuumiväen kulttiklassikon uusintana. Tälläkin kertaa K-18 homopornoa lähetetään lain vastaisesti ennen klo 23.00. Viime vuonnahan asiasta nousi kohu ja siitä kertoi myös Yle Watch.