VALTIOKIRKON VIIMEISET PÄIVÄT NYT YLEN TV-DOKUMENTTINA!

TV1, maanantai 27.12.2021 klo 18.30, Papisto

5/8. Yhteisöjen keskellä, ihmisten vierellä. Papilla on iso rooli työyhteisöissä ja kotipaikkakunnilla. Vihkimisiä täysin erilaisissa tunnelmissa ja harrasta jumppaa Harrin kanssa. HD ohjelmatekstitys (suomi) 30 min

Joulupyhien aikana suuret ikäluokat ovat luultavasti nököttäneet television äärellä kiroillen ettei sieltä tule mitään, mutta ovat silti kykenemättömiä poistumaaan sen typerryttävästä taikapiiristä. Ohjelmatietojen perusteella Yle on lähettänyt joulun aikoihin demarieläkeläisille dokumenttisarjaa Papisto, joka on kuin luotu valtakunnanverkon herran sanaan luottavalle tuulipukukansalle. Yle mainostaa ohjelmaansa mm. näin:

Tampereelta sarjassa on mukana Tarvo Laakso, joka tunnetaan Tampereen ulkopuolellakin räväkkänä rokkipappina. Hän on myös Lapin ystävä ja lomailee vuosittain Kilpisjärvellä.  

Neljäntenä on Vesilahden kirkkoherra Harri Henttinen, joka on sarjan ainoa esimiesasemassa toimiva pappi. Meikkaava kirkkoherra on herkkä, värikäs ja liberaali hahmo, joka ei pidä itseään miehenä eikä naisena.

Täällä Yle Watchissa ei moista kulttuurimädätystä tietenkään katsota, koska jo pelkät ohelmatiedot antavat riittävän informaation sisällön vahingollisuudesta kuin cd-levyssä näkyvän rap-"artistin" kansi. Toisin sanoen Papisto kuuluu sarjaan "katsomatta roskaa".  Tämä ei silti estä kansallista tarkkailijaa tekemästä erinäisiä havaintoja dokumenttisarjasta.

Ensinnäkin ohjelma on mitä mainioin friikkisirkus ajastamme, vieläpä parhaaseen katseluaikaan. Kirkon nykytilaa se kuvaa varmasti rehellisesti, ovathan vasemmistolaiset ateistihumanistit naisittaneet laitosta jo 1980-luvulta lähtien. Tämän institutionaalisen pitkän marssin tuloksena evankelis-luterilainen kirkkomme on täynnä homoalakulttuurin palvontaa, sukupuolinarsistista raivofeminismiä, transsukupuolista (sic) identiteettisekoilua ja afrikkalaisten elintasoturistien hyysäystä veronmaksajien kustannuksella. Muutoksen ollessa tämä kenenkään ei pitäisi hämmästyä kirkon Jumalan palvonnan vaihtumista sentimentaaliseen ihmisen palvontaan.

Niin sanotut tolkun ihmiset eivät ole panneet tikkua ristiin estääkseen kirkon sairaalloista kehitystä, joten heidän on turha mutista sohvillaan, kuinka Yle Papisto-sarjallaan hieroo katsojien naamaan rektumista päästettyä sateenkaaripropagandaa. Passiivinen kansan enemmistö on toden totta ansainnut nuorisoa nuoleskelevat rokkipappinsa, voimaannuttavan itsekkäät femakkopappinsa ja meikkaavat transupappinsa!

Se kansanosa, joka näkee aikamme hulluuden läpi, ei pidä kuitenkaan närkästyä Papistosta. Itse asiassa sarja saattaa olla makoisaa viihdettä sille, joka osaa nauttia historian viemäriin lopulta uppoavan pellemaailman kouristuksista. Vai mitä ajatella ohjelman woke-saamelaispapista, joka saarnaa ylpeästi vähemmistönsä etnonationalismia, mutta joka suomalaisen suusta lausuttuna johtaisi valtakunnansyyttäjän syyteharkintaan. Jos taas kestää myötähäpeän, niin onhan siinä jotain ratkiriemukasta kun koinsyömää rokkia vääntävä "rokkipappi" soittaa kehitysapukommunisti Jaakko Löytyn kamalaa leirinuotiorämpytystä...Civil rights, yeah right! Tällaisessa tuokiokuvassa parodiahorisontti karkaa vääjäämättä, mutta moderneilta nykyuskovilta on turha odottaa että ymmärtäisivät ironian. Mikäs sen viihdyttävämpää.