tiistai 9. elokuuta 2011

KORREKTIA RUOTSALAISTA SIIRTOLAISDRAAMAA YLESSÄ


YLE TV 1, 9.8.2011, klo 21.00 Babajoun perhe (Familjen Babajou) Draamasarja 1/3. Babajoun perhe on paennut Ugandasta Ruotsiin. Kun Idi Aminin valta päättyy 1979 perheen isä haluaa palata mutta äiti päättää jäädä lapsineen uuteen kotimaahan. O: Baker Karim, SVT 2009

Ruotsin integroituminen kolmanteen maailmaan ja etenkin Afrikkaan alkoi jo 1970-luvulta, mitä yritetään kuvata poliittisesti oikeaoppisessa kolmeosaisessa draamasarjassa Babajoun perhe. Ensimmäisen jakson perusteella ugandalaisperhe kuvataan räiskyvän afrikkalaisena mutta silti aina sopeutumishaluisena ruotsalaiseen yhteiskuntaan, vaikka vastassa onkin piilevää ruotsalaista nuivuutta.

Tavallisesta ugandalaisperheestä Babajoun perhe on huono otos, sillä se edustaa Ugandan pientä ylempää keskiluokkaa, jonka ÄO on korkeampi kuin Richard Lynnin kuuluisista taulukoista saatu luku 80, joka on ugandalaisten keskimääräinen älykkyysosamäärä (Yrjö Ahmavaara & Tatu Vanhanen: Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin, s. 324). Sarjassa annetaan ugandalaisten kuten muidenkin Saharan eteläpuolisten maahantulijoiden kognitiviisista kyvyistä sopeutua yhä teknistyvään moderniin länsimaiseen yhteiskuntaan epärealistinen kuva, sillä todellisuus lähiöiden heimokulttuurista, koulutussaavutuksista ja työllistymisestä kertoo toista kieltä. Ilmeisesti ruotsalaiset yhteiskuntainsinöörit kuin myös tämän tv-sarjan tekijät ajattelevat, että ihmiset eri populaatioista ovat tarpeineen, iloineen ja suruineen periaatteessa samanlaisia, josta oletetaan virheellisesti että he olisivat sitä myös kognitiivisesti ja temperamentiltaan.

Ollaakseen aidosti ruotsalainen eli sosiaalidemokraattinen sarjassa viljellään myös ronskia feminismiä. Kun Babajoun perheen yksinhuoltajaäiti yrittää saada naispuoliselta asunnonvälittäjältä tilavaa asumisoikeusasuntoa, ilmenee, ettei hänen rahansa riitäkään kuin vain kiinteään kuukausimaksuun eikä itse asuntoon, joka maksaa puoli miljoonaa kruunua. Äiti alkaa kuitenkin kiukustuneena vaatia, että haluaa asunnon, koska ei tahdo palata takaisin siirtolaislummiin. Keski-ikäiseltä vahvalta upealta naiselta näyttävä asunnonvälittäjä onkin yhtäkkiä ihastunut asiakkaan tiikeriemoa muistuttavasta voimaannuttavasta reaktiosta ja alkaa ensin sympaattisena eleenä kertoa tilanteen johtuvan siitä, että "elämme sovinistisikojen hallitsemassa maailmassa". Seuraavaksi hän panee isommana feministivaihteen päälle ja tokaisee afrikkalaisäidille merkitsevän katseen saattelemana, että "tyhmien valkoisten miesten lakeja" voidaan toki aina kiertää. Lopulta kaikki järjestyy, asumisoikeussopimus syntyy ja perhe pääsee muuttamaan paremmalle so. valkoisen keskiluokan asuinalueelle.

Sarjan ensimmäinen jakso sisältää paljon piiloviestientää kuten rotujen välisiä romanttisia suhteita, jotka esitetään mitä ruotsalaisessa suotavassa valossa. Jos sarjasta haluaa jotain hyvää ja totuudenmukaista etsiä, niin sitä löytyy varmaan ajan, ympäristön ja vallitsevan muodin kuvauksessa. Esimerkiksi 1980-luvun alussa Eurooppaan tulleilla neekereillä oli vielä yleistä hilpeyttä ja rotujen erilaisuutta alleviivaava pallomainen afrokampaus, joka näkyy myös Babajoun perheen habituksessa. Sittemminhän tuo muoti on sanitoitu pois monista Hollywoodin aikalaiskuvauksista ja voisi jopa väittää, että länsirannikon vaikutusvaltaiset liberaali-egalitaristit loivat mustille miehille tarkoituksellisesti lyhyeksi kynityn tukkamuodin, jotta he eivät erottuisi niin räikeästi valkoisista ja integraatio olisi tälläkin tasolla helpompaa. Samanlaiseen integraatioon ja pohjoisen geeniperimän liudentamiseen pyritään myös tässä sarjassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti