Perinnemedian viime päivinä nostamissa kotimaisissa uutisaiheissa ollaan jälleen kerran huolissaan nuorten oikeistokonservatiivisista asenteista. Varsinkin suurten ikäluokkien mielenliikkeitä hallitsevassa Ylessä pelotellaan nuorison "ääriajattelulla". Sanomatta jää, että nuo "kylmäävät näkemykset" ovat suurin piirtein samoja mitä demarieläkeläiset ajattelivat itse asioista aktiivivuosinaan.
Valtaosa boomereista on suostunut ylhäältä muutettuun maailmaan pääasiassa jälkipolvista piittaamattoman taloudellisen hyödyn vuoksi. Se selittää myös sen, miksi he kavahtavat lastenlastensa yhteiskuntakritiikkiä: se kun uhkaa heille hyödyllistä status quota.
Nykyjärjestelmään ripustautuneen varttuneen väen pelko koskee ennen kaikkea sellaisia näkemyksiä, jotka eivät ole valtamedian ja koulujärjestelmä ideologisesti hyväksymää oikeaoppista tietoa. Koska monet heistä kuuluvat tai ovat kuuluneet myös järjestelmää pyörittävään manageriaalisen luokkaan, he pitävät kaikkea siihen kohdistuvaa arvostelua jo lähtökohtaisesti "vaarana demokratialle". Tämä asenne selittää pitkälti sen, miksi Sitran eli Suomen itsenäisyyden juhlarahaston brittiläisellä BIT-tutkimuslaitoksella teettämän somesisältöä kartoittaneen tutkimuksen tuloksia pidetään perinnemediassa "huolestuttavina".
Tulokset kertovat nuorison suosivan uusmediaa, jossa ääneen pääsevät myös kansallista itsenäisyyttä tukevat näkemykset – eli juuri niitä, joita Suomen itsenäisyyden juhlarahasto näyttää selvästi vieroksuvan. Siksi Yle halusi kehystää uutisensa Sitra: Somekeskustelun taso on niin huono, että se on uhka demokratialle siten, että vanhan median mielipidekontrollin ulottumattomissa oleva vielä melko vapaa verkkokeskustelu onkin eksistentiaalinen uhka "meidän" eli hallitsevien luokkien demokratialle. Uutisartikkelin kirjoittanut Miika Koskela julistaakin itseriittoisella varmuudella, kuinka
Sosiaalisen median algoritmit ovat uhka demokratialle Suomessa, sillä ne rapauttavat poliittista keskustelua, käy ilmi Sitran tuoreesta selvityksestä.
Sitra eli Suomen itsenäisyyden juhlarahasto perustaa johtopäätöksensä arvostetun brittiläisen tutkimuslaitoksen selvitykseen. Sen mukaan jopa 67 prosenttia kaikesta poliittisesta somesisällöstä on Suomessa oikeistolaista.
Prosenttiluku kuulostaa keskiverto somen käyttäjästä suurelta, mikä saattaa johtua siitä, että tutkimuksessa neutraalikin tietosisältö on voitu tulkita oikeistolaiseksi, mikäli se on ristiriidassa valtamedian hellimien ennakkoluulojen kanssa. Toinen löhtökohtaongelma on se, ettei Ylen uutisessa sen enempää kuin itse tutkimuksessakaan avata juuri mitenkään sitä, miksi kaksi kolmasosaa somen sisällöstä on oikeistolaista. Jutun väite, jonka mukaan "algoritmit suosittelevat oikeistolaisia julkaisuja enemmän kuin vasemmistolaista tai keskustalaista sisältöä riippumatta siitä, onko käyttäjä ilmaissut olevansa siitä kiinnostunut" jää ilmaan roikkumaan, koska todellisuudessa algoritmit ovat ideologisesti neutraaleja ts. niitä ei ole ulkoapäin ohjattu vahvistamaan tiettyjä mielipiteitä. Niiden matemaattisena laskutehtävänä on pelkästään lisätä niitä syötteitä, joista seuraaja on jo kiinnostunut.
Todennäköisin selitys aatteelliselle epäsuhdalle löytyy tarjonnasta: yhteiskunnallisena haastajana konservatiivioikeisto tarjoaa enemmän poliittista sisältöä someen kuin valtamedian julistuksia tyytyväisinä toisteleva vasemmisto. Jos vasemmistolaisten syötteiden ja meemien näkyvyys olisi somessa enemmistönä, se tuskin olisi ongelma Sitralle eikä siitä tarvitsisi sen vuoksi teettää tendenssitutkimustakaan "yhteiskunnallisen keskustelun herättämiseksi".
Algoritmien manipuloinnin lisäksi poliittisen sisällön epätasapainoa somessa yritetään tutkimuksessa selittää sillä, että parikymppisten nuorten miesten arvot ovat muuttuneet entistä konservatiivisemmiksi. Tässä tullaan tahattoman epäsuorasti tunnustaneeksi, että oikeistolaisen sisällön suuri määrä somessa johtuu ainakin osittain oikeistolaisten seuraajien kasvusta. Toimittaja Miika Koskela ei käsittele tätä itsestäänselvää johtopäätöstä mitenkään, vaan selittää tutkimukseen viitaten ilmiön nousua liberaalien suosimalla ennakkoluulolla, jossa oikeistokonservatiivit nähdään irrationaalisina ja tunnepohjaisina toimijoina ilman faktapohjaa: "algoritmit vaikuttavat suosivan provosoivia ja tunnepitoisia poliittisia julkaisuja". Tällaista projektiolle haiskahtavaa selitysmallia suosii myös juttuun haastateltu Sitran kansainvälisen toiminnan johtaja Kristo Lehtonen:
– Alustat eivät ole neutraaleja tiedonvälittäjiä, vaan ne ohjaavat yhteiskunnallista keskustelua, ihmisten käyttäytymistä ja tunteita algoritmien avulla.
Kun globaalikapitalismiin siististi sovitettu hallitseva vasemmistoliberaali arvomaailma ei pääsekään puskemaan kaikkialla täydellä voimallaan, täytyy ikävän hidasteen syynä olla jonkinlainen Lehtosen ääneen lausumaton salalittoteoria. Siinä puolisosialistisiin woke-arvoihin kiinnittyneet teknojätit noudattavat salassa kapitalistista ansaitalogiikkaa antamalla algoritmien seurata ja vahvistaa liian vapaasti ihmisten kiinnostuksen kohteita. Lehtonen jää todennäköisesti kaipaamaan parin vuoden takaisia aikoja, jolloin some oli vielä synkronisoitu perinnemedian käytäntöön, jossa arvokonservatiivisten näkemysten näkyvyyttä estetään ratkaisevasti.
Tutkimustuloksen tarkoitushakuisessa analyysissä huomionarvoisinta on tietenkin se, mitä jätetään kertomatta. Esimerkiksi se, että arvokonservatiivisuudelle vastakkainen aatemaailma, vasemmistohumanitarismi, on perinnemedian lähtöoletus ja muut näkemykset harvalukuisia poikkeuksia. Tätä epäsuhtaa ei tutkita juuri missään merkittävissä instituutioissa, mutta aina kun löytyy joku väliaikainen vapaan tiedonvälityksen saareke, jossa vasemmiston arvohegemonia voidaan haastaa, se nostetaan ongelmaksi. Sitrassa se nähdään jopa uhkana "meidän demokratialle".
Toinen ongelma aikamme yhteiskuntainsinööreille on puolestaan väite nuorten miesten poliittisesta siirtymisestä oikealle – toisaalla naisten ajautuminen vasemmalle on nähty jopa toivottavana edistyksenä. Tosiasiassa nuoret miehet eivät ole siirtyneet arvoistaan juuri minnekään, ainoastaan naiset ovat radikalisoituneet vasemmalle. Kun nuorten naisten konformistista takertumista valtamedian edistämiin vasemmiston muotiaatteisiin pidetään normaalitilana, niin totta kai silloin arvojen nelikentässä paikallaan pysyneet nuoret miehet näyttävät siirtyneen etäämmälle "uudesta normaalista". Koska nykymaailmassa naisten valintoja ei saa koskaan pitää ongelmana, vikaa täytyy etsiä valtavirran idoktrinaatiolle immuuneista nuorista miehistä.
Brittitutkimuksen mukaan edistykselliselle nykyjärjestelmälle ongelmallinen poliittinen ajattelu koskee lähinnä miehiä ja erityisesti poliittista (ääri)oikeistoa. Kun veneen keikuttajat eli syylliset on näin tunnistettu, niin rikoskin keksitään, jolloin yhteiskuntainsinöörit voivat etsiä keinoja sen ehkäisemiseksi. Ylen jutussa ihaileva katse kohdistuukin EU-teknokraattieliittiin, joka on aina osannut "demokratian turvaamisen" joko ulossulkemalla kaikenlaiset populistit tai yksinkertaisesti hylkäämällä väärin äänestetyn vaalituloksen. Toki osaava toimittaja osaa kääntää asian niin, että ns. väärämielisten poliittisen vapauden rajoittaminen on itseasiassa ennaltaehkäisevää sananvapauden puolustamista. Ja kun mukaan nivotaan vielä kaiken ikävän patenttiselityksenä toimiva Venäjä, tuo Deus ex machina, niin viimeistään silloin somessa vellovat väärät poliittiset näkemykset voidaan huoletta nollata kumoamalla vaalitulos:
Vinoutuneen sisällön konkreettisista vaikutuksista on tuore esimerkki viime vuodelta. Romaniassa jouduttiin uusimaan presidentinvaalit, koska Venäjän epäiltiin häirinneen vaaleja vaikuttamalla nuorisoon Tiktokissa.
Antidemokraattisena pidetyn EU-vastaisen vaalituloksen hylkääminen on usein vain jälkikäteen tehty hätäratkaisu. Yleensä Unionissa pyritään ennaltaehkäisyyn mikä demokratian itsepuolustuksen kontekstissa tarkoittaa hienovaraista lainsäädäntöä, jossa puututaan Internetin sisältöön. Koska kansankielellä puhutaan sensuurista, mikään EU-maa ei halua näyttäytyä sananvapauden suitsijana. Paitsi tietenkin pelisilmän puutteesta kärsivä Suomi, joka ajoi innoissaan poliittisena broilerina tunnettua Henna Virkkusta (Kok.) digiasioista vastaavaksi EU-komissaariksi. Tavallisten eurooppalaisten silmissä tätä virkaa pidetään perinteisten kansalaisoikeuksien kuristajana, sillä Virkkusen julkisivun takaa on ajettu määrätietoisesti valvontayhteiskuntaa eri verukkeilla kuten "iän tarkistamisella" pakollisen verkkotunnistautumisen mahdollistamiseksi ja "elämää helpottavalla" digitaalisella identiteettilompakolla, joka tekee kansalaisten kontrollista totaalista.
Tästä kaikesta voi päätellä, että tutkimusuutisen moraalinen närkästys on vain naamioitu oikeistolaisuuden kasvun uhkaan, vaikka pohjimmiltaan kyse on pelosta, jossa vallankäytön vääristynyt oikeutus uhkaa paljastua. Jos vaara korruption paljastumisesta tulisi vasemmalta, se olisi oikeiston sijaan "tutkijoiden" hampaissa.
Millaisesta vallan korruptiosta on sitten kyse? Julkilausutun liberalistisen käsityksen mukaan valtion ja EU:n ei pidä puuttua yksilön henkilökohtaisiin mielipiteisiin ja valintoihin samalla kun poliitikkojen ja virkamiesten toimet pitäisi olla kaikille läpinäkyviä. Koska aikamme eliitit ovat kääntäneet tämän peruslähtökohdan päälaelleen, valtaeliitti näkee uuden sukupolven oikeistolaisissa haastajissa vaaran, mikä uhkaa maan tapaa eli "meidän" demokratiaa.
Hallitseva manageriaalinen luokka on selvästi tietoinen kaikista mahdollisista uhkista, jotka kyseenlaistavat sen korruptoituneen hegemonian. Jos se olisi varma asemastaan ja oikeutuksestaan, sen ei tarvitsisi löytää uhkia mitättömistä asioista kuten nyt. Siksi suojelupoliisin päällikön Juha Marteliuksen lausunnot viime tiistain A-studiossa vaikuttavat hätävarjelun liiottelulta.
Ohjelmaa kommentoinneessa Ylen verkkosivujen uutisessa Supon päällikkö: Koulupakko lisäisi Suomen turvallisuutta Martelius yltyy suorastaan vainoharhaiseksi vain siksi, että muutamien kotikoulujen nuoret välttyvät oppivelvollisuutta täyttäessään EU:n tasa-arvokommunismin, monikultturismi-homoseksualismin ja arvopohjaisen surrealismin yhdenmukaistavalta indoktrinaatiolta. Ilmeisesti Suomen sosialidemokraattiseen lainsäädäntöön on livahtanut libertaristinen virhe kun se puhuu vain oppivelvollisuudesta eikä koulupakosta.
Supon johtaja näkee tämän ikävänä porsaanreikänä, joka pitäisi ehdottomasti tukkia aidon totalitaristisessa demokratuuri-hengessä. Siksi oksymoronia arvopohjaista monikultturismia pitäisi koulupakolla takoa joka ikisen taimen kasvavaan tajuntaan:
– Silloin tiedettäisiin, mitä lapsille ja nuorille opetetaan, ja kaikki oppisivat samankaltaisia asioita, Martelius sanoo.
Jos me kerran elämme eduskunnankin julkilausumassa moniarvoisessa yhteiskunnassa, niin miksi Supon johtaja sitten huolestuu joistakin, jotka elävät arvojensa mukaan? Ehkäpä siksi, että hän sanoo ääneen moniarvoisuuden tarkoittavan vain valtiovallan sanelemaa tulkintaa asiasta. Siis lähinnä sellaista, joka sopii kokoomuslaisten globaalikapitalistien ja vasemmistolaisten etnomasokistien matriisiin.
Samaisessa jutussa kerrotaan Helsingin Sanomien kysyneen eduskuntapuolueiden johtohahmoilta koulupakon tarpeesta. Tuskin kenellekään tuli yllätyksenä Vasemmistoliiton puheenjohtajan Minja Koskelan vastaus, jossa hän vaatii Suomeen ehdotonta koulupakkoa. Tämä kertoo vain sen, että koululaitoksen tuputtamat arvot ovat lähes täydellisen yhteensopivia vasemmistolaisen kulttuurimädätyksen kanssa.
Koululaisten sosiaalistaminen vallitsevaan globalistiseen järjestelmään ei ole vain Vasemmistoliiton tai Kokoomuksen etuoikeus, vaan koko korruptoituneen poliittisen järjestelmän tavoite. Tämä monoliittinen kokonaisuus, Isosiskovaltio, haluaa iskostaa kaikille kansalaisille vain sille mieluisia arvoja, josta ei ole oikeasti tehty mitään yhteistä päätöstä tai kansanäänestystä. Kun kriittiset nuoret sitten uhmaavat tätä pehmeää totalitarismia ja sen perusteita, paikalle hälytetään manageriaalisen luokan yhteiskuntainsinöörit, jotka kertovat televisioapparaatin välityksellä suurille ikäluokille, kuinka nämä "ääriajattelijat" ovat vaaraksi "meidän demokratialle" ja "yhteiselle arvopohjalle".
Maamme heikon henkisen ja taloudellisen tilan tuntien, nämä varoituksen sanat saattavat piankin kaikua vain tyhjille seinille kun virallinen arvopohja alkaa niittää kylmää satoaan turbulentin globalismin toimiessa viikatteena.
