Yle TV 2, tiistai 27.2.2024 klo 21.00 Kriittinen piste (7)
Jakso 2/3. Montun pohjalle. Seppo ja Mats valmentavat Hodania omintakeisella tyylillään. Hodan ei ole uskaltanut kertoa näille kilpailukiellostaan. Jomppe vaihtaa leiriä. Kuvailutulkattu. ohjelmatekstitys (suomi) 44 min.
On vaikea sanoa heijasteleeko viihde todellisuutta vai todellisuus viihteen fiktioita. Selvää on vain se, että nykyään juuri viihde luo malleja, joita tosielämän massat seuraavat. Ilmiö ei ole sinänsä uusi, sillä jo filosofi Platon varoitti Valtio-teoksessaan mm. musiikin ja runouden vaaroista, koska ne mielikuvituksen tuotteina vääristävät todellisuutta ja antavat turmiollisia esikuvia kansalaisille.
Nykytilanne ei poikkea juurikaan uskontojen kuten kristinuskon valtakaudesta, jolloin sen transsendentiaaliset fantasiat määrittivät myös todellisuutta. Valistuksen piti korvata nämä illuusiot tosiasioilla, mutta sen sisäänrakennettu usko "tasa-arvoiseen ihmisyyteen" on johdonmukaiseen loppuun vietynä johtanut samanlaiseen irrationalismiin kuin uskonnot. Siinä missä kristinuskossa palvonnan kohteeksi nostettiin Jeesus, joka on ainoa yhteys ihmisestä irralliseen Jumalaan, ovat valistuksen jälkeläiset kohottaneet yhteismitalliseksi katsotun ihmisyyden uudeksi puujumalakseen. Toisin kuin vallankumouksellisten "edistyksellisten" narraatiossa, tässä ei ole kyse historiallisesta katkoksesta ainakaan moraalisessa mielessä, koska valistuksen tasa-arvouskovaiset noudattavat pitkälti krisityiltä perittyä etiikkaa, joskin näennäisen maallistuneessa muodossa.
Kaikesta kömpelyydestään huolimatta kouluesimerkin todellisuutta muokkaamaan pyrkivästä fantasiasta tarjoaa uusi kotimainen minisarja Kriittinen piste. Sarjan tuottanut Antti Kaarela paljastaa haastattelujutussa Ylen uusi sarja kertoo somalitytön unelmasta mäkihyppääjänä – tuottaja: ”Talviurheilu on meillä edelleen aika valkoinen harrastus” avoimesti sarjan taustalla olevan utooppisen yhteiskuntafantasian:
– Olin pitkään miettinyt, miten voitaisiin uudistaa Suomen kansalliskuvastoa urheilumenestyksessä. Suomi on kuitenkin nykyään monikulttuurinen maa, mutta talviurheilu on meillä edelleen aika valkoinen harrastus, Kaarlela taustoittaa.
Kaarelan toiveajattelu perustuu samanlaiseen harhaan, jossa hevostalliin viedystä aasista uskotaan ennen pitkää tulevan hevonen. Taustalla on liberaalien nelisensataa vuotta hellimä uskomus ihmisestä tyhjänä tauluna, jonka perusteella ihmisistä ja ihmispopulaatioista voitaisiin muokata sopivan ympäristön avulla halutunlaisia. Nykyään tämä ihmisen biologisuuden kieltävä ja ylittävä päättely näkyy räikeimmillään trans-ideologiassa (transseksuaalisuus, transhumanismi jne.), vaikka kauimmin se on vaikuttanut ihmisyksilöiden ja populaatioiden tasa-arvoajattelussa. Toisin kuin monet muut Ylen esittämät sarjat, Kriittinen piste korostaa muodikkaan transideologian sijaan vanhakantaista vasemmistoliberalismia ihmisrotujen olemattomuudesta ja yksilöiden perimmäisestä samanlaisuudesta.
Kriittisen pisteen kuvasto ja taustalla oleva ajattelu ovat yhtä kaukana todellisuudesta kuin tieteiskauhuelokuva Alienin (1979) esittämä fiktio. Yhteistä niille on myös muukalaisuuden teema. Aivan samoin kuin Alien on avaaruusalusmiehistölle eksistentiaalinen toinen, täydellisen vieras ja vihamielinen muukalainen, edustavat somalit arkielämässä samaa suomalaisille keskiverto tv:n katselijoille. Täytyy vain ihmetellä tekijöiden naiiviutta, kuinka he kuvittelevat kenenkään normaalin suomalaisen löytävän sarjan rotumuukalaista minkäänlaista samaistumispintaa. Varsinkin kun reaalimaailmaan puettu tarina on epäuskottavuudessaan niin teennäinen, että se herättää jokaisessa tervejärkisessä vain vaivaannuttavaa epäuskoa.
Normaalin ihmisen intiutiolle Kriittisen pisteen etninen asetelma näyttäytyy läpinäkyvänä propagandana, mutta sarjan utopistisille tekijöille tavallisen katsojan "taantumukselliset" mielikuvat ovat yhdentekeviä. Radikaaleille utopian pioneereille tärkeintä on rikkoa julkisessa tilassa rajoja ja luoda jopa eripuraa, jotta syntyisi hegeliläisesti tulkitun synteesin kautta ihanteellinen lopputila maailmaan asettuneesta monikultuurisesta taivaasta.
Koska kyse on 2000-luvulle viedystä jälkimarxilaisessa vallankumouksellisuudesta, mikään kompromissi ei tule kyseeseen, joten mäkihyppääjä ei voi olla esimerkiksi realistisempi italialainen poika, vaan hänen täytyy olla suoraan henkisestä ulkoavaruudesta eli somalialainen tyttö. Toisin sanoen kyse ei ole vain rodullisesta aivopesusta, vaan myös sukupuolinarsistisesta feminismistä, jossa naissukupuoli näyttäytyy esimerkillisenä muille. Selitys tälle kaikelle löytyy sarjan ohjaajasta Kaisa El Remlystä, jonka isä on egyptiläinen ja äiti suomalainen.
Koska minisarjan ideologiseen moiteettomuuteen on satsattu kaikki, on muu osaaminen jäänyt väkisinkin retuperälle. Eli juuri se olennainen mistä tavan katsoja saattaisi olla kiinnostunut huolimatta läpinäkyvästä indoktrinaatiopyrkimyksestä. Hyväntahtoiseksi tolkun kansalaiseksi kasvatettu katsoja saattaa vielä niellä perisuomalaisen talviurheilun tahraamisen tummemmilla väreillä, mutta tuskin hänkään jaksaa toljottaa pitkään kuvaruutua, jossa moraaliset asetelmat ja "juonen" käänteet on väännetty rautalangasta. Mikäli sarjan juoneen, näyttelijöihin ja visuaaliseen toteutukseen olisi satsattu enemmän, saattaisi Kriittinen piste olla hyvinkin vuoden kovimpia monikulttuurisia mindfuck-sessioita televisiossa. Sen sijaan ideologinen perse edellä puuhun -metodi karkottaa kaikki potentiaaliset aidalla istuvat demarieläkeläiset, siis ne, jotka nykyään vielä jaksavat töllätä vanhakantaista televiissioapparaattia suorina lähetyksinä.
Teidän nöyrä länsimaisen sivilisiaation lopun ajan raportoija yritti katsoa sarjaa, mutta ensimmäiset 15 minuuttia kertoivat teelmyksestä oikeastaan kaiken, jonka vuoksi ajan tuhlaaminen siihen olisi ollut rikos ihmisen järkevää ajankäyttöä vastaan. Verkkaisen alun kerronnassa tuli jo heti selvästi kökköisän teennäinen juoni ja amatöörimäiset näyttelijät. Vaivaannuttava katsomiskokemus olisi vartin katselun jälkeen luullut synnyttävän päällimmäisenä myötähäpeää, mutta sen sijaan se herättikin läpinäkyvällä agendallaan ärtymystä, koska katsojaa on Ylessä jälleen kerran aliarvioitu.
*********************
Yle TV2, tiistai 27.2.2024 klo 22.05 Alice Levine: Seksistä suoraan (16)
Kausi 2, 2/3. Eettinen monisuhteisuus. Alice etsii maksimaalista nautintoa ja tapaa monogamian hylänneitä, usean kumppanin rakastajia. Antaako täyttymyksen avoin suhde vai suhteen määritteleminen aivan uusiksi? 49 min.
Vähemmän huonompina aikoina median hallinnan keskinäisellä pelilllään anastaneet heprealaiset yrittivät nimivalinnoillaan peittää identiteettinsä, jotta kansalliset tarkkailijat eivät olisi voineet tunnistaa mädätyksen lähdettä. Tänään heidän itseluottamuksensa on niin vahva, ettei moisiin kieroiluihin ole enää tarvetta, joten he voivat omilla nimillään julistaa kaikkea mikä heikentää sivilisaatiota.
Yle Teema, tiistai 27.2.2024 klo 21.00 Historia: Amerikan mustat sotilaat
Buffalo soldier oli nimitys afro-amerikkalaisille sotilaille, joille oli 1800-luvun lopulta lähtien omat joukko-osastot Yhdysvaltojen armeijassa. Vasta Vietnamin sodassa mustat ja valkoiset taistelivat rinta rinnan. Samalla kuin mustat sotilaat sotivat maansa puolesta he kävivät kotirintamalla omaa taisteluaan tasavertaisen yhteiskunnan puolesta. ohjelmatekstitys (suomi) 54 min
Mikäli kansalainen haluaa tunnistaa edes yhden kaikkialla läsnäolevin kansanvihollisen, hänen pitää muistaa vain yksi sana: toimittaja. Nämä valtamediassa toimivat syöttiläät vaikuttavat moneen, myös Ylen ohjelmavalintoihin. Tästä kertoo Amerikasta kopioitu Suomen olosuhteisiin täysin vieras "musta kuukausi". Helmikuun ajan Yle on lähettänyt jälleen kerran valkoisiin kohdistuvaa demonisointia ja rasismisia, joka on naamioitu "jalojen mustien" vapaustaisteluna. Kaikessa moraalisessa tasapainoilussaan Ylen toimittajat tulevat loppujen lopuksi sanoneeksi, että rodullisessa ristiriitatilanteessa he ovat aisankannattajina aina mustien puolella.
Moisen katsominen olisi ollut syyllistymistä seitsemänteen kuoleman syntiin!
VastaaPoista