TILASTOKESKUS KESKITTYY SUOMEN VÄESTÖN MÄÄRÄÄN, MUTTA ON PIITTAAMATON SEN LAADUSTA

Suomessa asuvien määrä halutaan pitää hinnalla millä
hyvänsä noin kuudessa miljoonassa.

Huolimatta Internetin informaatiovallankumouksesta valtaosa normikansalaisista imee edelleen tietonsa maailmanmenosta valtamediasta. Luonnollisesti hallitsevat tiedotusvälineet käyttävät tätä tilastotietoa hyväkseen ja syytävät pahaa aavistamattomille massoille sellaisen tulkinnan maailmasta, jolla voidaan vahvistaa hegemonista käsitystä konsensustodellisuudesta. Siksi suurin osa uutisista esitetään siten, että ne sopivat markkinaliberalistisen liberaalidemokratian sapluunaan. 

Tätä niin sanottua agendajournalismia voi bongata esimerkiksi Ylestä, joka onnistuu jopa säätietoja kertoessaan ujuttamaan muodikkaan mutta varmistamattoman teorian ilmastosta. Jopa Tilastokeskuksen väestöennusteet Suomesta korruptoidaan yksisilmäisellä oletuksella väestön "oikeasta" määrästä. Tänään ilmestyneessä Ylen uutisessa Uusi väestöennuste vahvistaa synkät pelot – Tilastokeskus: maamme väkiluku lähtee nykykehityksellä laskuun reilun kymmenen vuoden päästä asukasluvun väheneminen tulkitaan yksiselitteisen kielteisenä asiana, jonka vuoksi on syytä painaa paniikkinappulaa. Tutkijan auktoriteettiin vedoten kansalaisia lietsotaan paniikkiin ikään kuin kyseessä olisi äkkinäisesti tapahtuva suomalaisten sukupuutto:

Tilastokeskuksen aamukahdeksalta julkistama tuore väestöennuste vuoteen 2040 saakka vahvistaa synkät pelot syntyvyyden kehityksestä Suomessa lähivuosikymmeninä.  

– Pelkäsin aika pahaa ja synkkää ennustetta. Mutta kyllä oli aika jäätävää, että tulevaisuudesta kertovat luvut olivat vielä paljon synkemmät, mitä osattiin edes ajatella, kommentoi aluetutkija Timo Aro ennustelukuja Ylen aamu-tv:n haastattelussa tuoreeltaan.

Laskeva syntyvyys voi olla eräs oire itseensä kyllästyneen hedonistisen kulttuurin itsetuhoisuudesta, mutta yhtä lailla se voi merkitä populaation palautumista optimaaliseen määrään suhteessa ekologiseen kantokykyyn. Sitä paitsi on vaikea löytää perusteita sille, miksi Suomessa asuvien lukumäärä pitäisi paaluttaa ikuisiksi ajoiksi mielivaltaisesti valittuun 5,5-6 miljoonaan kuten Tilastokeskuksen tutkijat näyttävän ajattelevan. 

Suomalaisia oli toisen maailmansodan aikana 3,5 miljoonaa ja maamme pärjäsi sillä hyvin. Aivan yhtä hyvin Suomi menestyisi tuolla määrällä edelleen, tosin sillä edellytyksellä, että maan asukkaat olisivat etnisiä suomalaisia. Jos taas nykyistä "lapsivajetta" aletaan korvata enenevissä määrin esimerkiksi afrikkalaisilla, kyky ylläpitää nykyistä korkeaan teknologiaan perustuvaa elintasoa romahtaa sitä mukaa kun suomalaisten suhteellinen määrä vähänee. Kun saadaan afrikkalainen populaatio, saadaan myös sen mukainen kansakunnan keskimääräinen äo ja siitä seuraava kulttuurin taso.

Pahinta mitä nyt voitaisiin tehdä on kasvattaa kehitysmaista tulevaa maahanmuuttoa ja korottaaa lapsilisää kolmannesta lapsesta lähtien. Mutta juuri näitä toimia maamme itsemurhahallitus on suunnittelemassa! Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun (sd.) johdolla hallituksen "lapsitalkoot" tarkoittavat sitä, että kehitysmaalaisten tulonsiirtoja lisätään palkitsemalla suomalaiset syrjäyttävä lisääntyminen. Toisin kuin suomalaiset perheet ulkoeurooppalaiset ovat poikkeuksetta yli kaksilapsisia, joten lapsilisistä saatu korotushyöty menee uudistuksen jälkeen enimmäkseen heille. Hienoa suomalaisvihamielistä politiikkaa sosialistihallitukselta jälleen kerran.

Ikävintä koko väkilukeskustelussa niin Suomessa kuin muissakin länsimaissa on se, että sitä käydään käytännössä pelkästään talouden ehdoilla. Keskustelussa nousevat jatkuvasti esiin heikentyvä huoltosuhde ja pienentyvät eläkkeet. Viimeksi hupenevista eläkkeistä ärähti Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n työelämästä vastaava johtaja Ilkka Oksala, joka kuvasi viime lauantain Helsingin Sanomissa "tilannetta vakavaksi". 

Talouseliittiä edustavan Oksalan haluttomuudesta ymmärtää reaalitodellisuutta kertoo se, että hän tarjoaa "lapsipulan" lääkkeeksi "naisten työmarkkina-aseman parantamisen esimerkiksi perhevapaita uudistamalla". Elämälle vieraat punavihreiden muotihokemat niellyt Oksala tarjoaa tosisiassa troppia, joka on myrkkyä suomalaisten lisääntymisen kannalta. Nimittäin lisäämällä työelämän houkuttelevuutta naisille vähennetään varmuudella syntyvyyttä. Sokea Reettakin ymmärtää, ettei naisten haluttomuus tehdä lapsia johdu "työelämän esteistä", vaan yksinkertaisesti siitä, että naisilla on elämässään paljon kiinnostavampia sijaistoimintoja kuten työelämä, loputon kouluttautuminen ja ulkonäköön liittyvät markkinat.

Historiallisesti tarkasteltuna Suomen niemellä asuvia suomalaisia on nykyään valtava määrä. Suomalaisten tämänhetkinen lukumäärä johtuu pitkälti suurten ikäluokkien synnyttämästä eläkeläisvääristymästä, joka katoaa kun tuo ikäryhmä poistuu keskuudestamme. Selvää on myös se, ettei alati kasvavassa automaation ja robotiikan hallitsemassa maailmassa tarvita lisäväestöä sen enempää Suomessa kuin muuallakaan.

TAIKAUSKOISEN TASA-ARVOKULTIN NIMISSÄ YLE MARKKINOI VERONMAKSAJIEN RAHOILLA SETAN AGENDAA

Lännen lopullisesti upottava taikauskoinen tasa-arvokultti alkaa saada entistä koomisempia piirteitä, joita sen edistäjät eivät edes itse huomaa. Jos ne huomattaisiin, propaganda olisi paljon hienovaraisempaa eikä läheskään niin totisen uskonvarmaa kuin se on nyt.

Erikoista ilmiössä on se, kuinka egalitaarisen hulluuden riemumarssi pysyi vielä takavuosina vasemmiston kajahtaneessa marginaalissa, mutta on sittemmin kyennyt tunkeutumaan sieltä valtamediaan ja suoraan mädätyksen eturintamaan. Kun yli viisi vuotta sitten Ylen ja Hesarin toimittajia tuli massoittain punavihreistä puoluelehdistä, tapahtuu värväys tänään Tulva ja Voima-lehdistä ja sen liepeillä pyörivistä äärivasemmiston radikaaleista aina Varisverkostoa myöten. Jälki on sitten sen mukaista.

Ylen verkkosivuille kirjoittava toimittaja Jenna Vehviläisen agendauutinen "Kaikki pyörii peniksen ympärillä" – Elokuvaohjaajat selvittivät, miksi epätasa-arvo rehottaa Italiassa" on yksi monista julistuksista, joita uppoavan lännen todellisuudesta vieraantuneet moralistit väsäävät Titanicin kansituoleistaan. Uutiseksi naamioidussa kirjoitelmassaan toimittaja päästää ääneen homoseksuaalin elokuvaohjaajapariskunnan Luca Ragazzin ja Gustav Hoferin, jotka antavat ohjeita miten normaalien miesten on muututtava siten, että se miellyttäisi degeneraatteja ja hyvinvoivaa koulutettua feministikolonnaa. Tämä kaikki tietenkin kyseenalaistamattomaksi puujumalaksi nostetun tasa-arvon nimissä. Katteeton pöyhkeys on huipussaan kun säädyttömässä suhteessa elävät kulttuurimarxistiset sodomiiit alkavat ohjeistaa miehiä lapsenkasvatuksessa:

Hänen mukaansa sukupuolinormit ovat tiukat molempien sukupuolten kohdalla, mutta erityisesti poikalapsiin kohdistuu valtavia paineita siitä, miten heidän pitää käyttäytyä. Perinteinen miehen malli ei salli itkemistä tai tunteilua.

– Italiassa feminiinisyyttä katsotaan miesten kohdalla kieroon. Takana on homofobia ja pelko siitä, että omasta pojasta tulee homo. Siksi isät pelkäävät antaa poikiensa leikkiä nukeilla, Ragazzi sanoo ja jatkaa: – Italia on maa, jossa kaikki pyörii peniksen ympärillä.

Kommenttia on vaikea ottaa vakavasti henkilöiltä, joiden oma elämä pyörii peniksen ympärillä. Mitä sitten tulee miesten ja naisten paineisiin, niitä luovat kummankin sukupuolen seksuaalipohjaiset odotukset toisistaan. Se nyt vain on niin, että suurinta osaa naisia ei kiinnosta herkästi itkeskelevät miehet, joiden lapsuuteen on kuulunut nukkien kanssa leikkiminen. Homomiesten on vaikea ymmärtää, että tyttömäisiksi kasvatetut heteromiehet jäävät todennäköisesti naisettomiksi, joten vastuulliset vanhemmat antavat poikien kasvaa heille luontaisten rajujen leikkien parissa.

Jutusta käy häkellyttävällä tavalla muutoinkin ilmi italialaisen "pariskunnan" avoin vihamielisyys yhteiskuntaa koossa pitävää perheinsituutiota ja normaaleja sukupuoli-identiteettejä kohtaan. Ei ole myöskään sattumaa, että Ragazzi ja Höfer sättivät haastattelussa Italian oikeistopopulistia voimia. 

Homo-ohjaajien (sic) näkemykset ovat kuin suoraan uusmarxilaisten oppikirjoista aina sukupuolen kyseenalaistamista ja kaavamaista feministiagendaa myöten. Syy, miksi Yle päästää tuutistaan näin pidäkkeetöntä uusvasemmiston propagandaa lienee siinä, että se toivoo sen uppovan edes johonkin kuhnurimieheen tai lopun ajan muotiaatteita seuraavaan opportunistiin. Ikävä kyllä aina löytyy heikkoja mielisteleviä miehiä, jotka saavat masokistista mielihyvää antautumisestaan: 

Siksi Dicktatorship onkin pääasiassa miehille suunnattu elokuva.  

– Koemme, että miesten pitää tunnustaa oma ylivaltansa ja muuttua. Mutta tulisi ymmärtää, ettei se tarkoita lopulta mistään luopumista vaan kahleista vapautumista, Hofer sanoo.

Jos kaikkia miehiä (mkl. naisettomat  ja asunnottomat rappioalkoholisit jne.) koskeva "ylivalta" pitäisi paikkaansa, miksi miesten pitäisi luopua ansaitsemastaan asemasta? Tai ylipäätään kenenkään, jolla on valtaa? Jos valta kerran on pahaa, niin miksi hyviksiksi julistautuvat feministinaiset sitten haluavat sitä niin kiihkeästi? Ja vieläpä ansiottomasti, jossa (ylemmän tason) miesten pitäisi luovuttaa se heille kultalautaselta. 

Raaka totuus on, että näennäisessä valtakritiikissään vasemmistolaiset kuten feministit ja homoaktivistit ovat itse kaikkein eniten kiinnostuneita vallasta ja sen anastamisesta. Heidän kannaltaan tämä kaikki kävisi helpoiten, jos miehille saataisiin uskoteltua ovela valhe, jossa vallasta luopuminen on heidän tosiasiallinen etunsa. Kun sodomiittimafia ja feministiklikki on päässyt kalifiksi kalifin paikalle, ne eivät tietenkään pitäisi vallastaan luopumista "kahleista vapautumisena". Tasa-arvo onkin "edistyksellisten" vallantavoittelussa pelkkä keppihevonen, sillä myös feministien keskuudessa tunnetaan sanonta, että tasa-arvo on vasta ensimmäinen vaihe. Lopullisena tavoitteena on totaalinen ylivalta ja "vihollisen" lyöminen lopullisesti.


                                                   *****************************

Kuten Ameriikan tohtori, edesmennyt fysiikan professori William L. Pierce, aikanaan totesi, "yliopisto on vihollisen miehittämä alue". Sitä se totisesti on, myös Suomessa. Tämä käy selväksi Ylen verkkosivujen mielipideuutisesta Disney-tarinoissa on pelkkiä heteroita, alistavia isiä ja perheväkivaltaa – Disney-tutkijan mielestä se on väärin mutta elokuvat ovat silti ihania. Juttua lukiessa tulee ihmeteltyä, että kaikkea se valtion leipä elättääkin:

Oululainen Disney-tutkija Aino Isojärvi, 29, tekee töitä. Isojärvi tutkii väitöskirjassaan (Oulun yliopisto) Disney-elokuvien isyyttä ja maskuliinisuutta. Aihe valikoitui helposti, sillä miehiin kohdistuvaa Disney-tutkimusta oli tehty verrattain vähän.

Ja millaista elintärkeää uutta informaatiota valtion verovaroin tukema yliopisto tuottaa tällä kertaa:

– Esimerkiksi 70-luvulla ilmestyneessä Aristokatit-elokuvassa kerrotaan Herttuatar-nimisestä kissasta, jolla on kolme pentua. Siinä ei kuitenkaan kerrota halaistua sanaa siitä, kuka pentujen isä on. Herttuatar lyö hynttyyt yhteen kujakatin kanssa ja heistä tulee ihana uusioperhe. 

– Elokuvien miespuolisia pahiksia ja isähahmoja oli luontevaa kuvata esimerkiksi huumorin kautta, mutta jos prinssi on komea ja ihastuttava, hänen olemuksestaan tulee feminiininen. Jos prinssi on liian naisellinen, hänen uskottavuutensa kaiken voittavana sankarina kärsii.

No shit, Sherlock! Jutun loppua kohti tieteelliset panokset vain kovenevat kun tutkija pääsee feministinä rääpimään perherakenteen valtasuhteita:

Isojärvi kuitenkin ajattelee, että elokuvissa naisten roolit peilautuivat niin suoraan miesten asemasta, että hän halusi selvittää, mitä Disneyn mieheys oikeastaan on perherakenteiden ja niiden valtasuhteiden näkökulmasta. Entä kuinka tämä on voinut vaikuttaa kaikkiin niihin miljooniin lapsiin, jotka tapittavat Disneyn klassikkoja uudelleen ja uudelleen?

Toden totta, jo pitkään liberaalijuutalaisten omistamalla Disneyllä on ollut vaikutusta länsimaiden kasvaviin lapsiin, mutta sen vaikuttavimmista puolesta Isojärvi on joko tietämätön tai sitten hän sivuuttaa ne kannatettavina asioina. Nimittäin juutalaisomistuksessa Disney on jo kauan propagoinut rodunsekoitusta ja toisin kuin Isojärvi uskottelee, yhtiö on edistänyt myös vuosikausia homoagedaa:

Lisäksi voimme omaksua Disneyn elokuvista tietyn onnellisuuden mallin: täytyy saada heteronormatiivinen parisuhde ja lapsia. Tämä viesti on Isojärvestä huolestuttava. Hän toivookin, että tulevaisuudessa Disney uskaltaisi nostaa elokuviinsa esimerkiksi homo- ja lesbopareja, muunsukupuolista tai toisenlaista rakkautta.

Todellinen huolenaihe yhteiskunnalle on Isojärven kaltaiset Setan torpedot, jotka vaativat elämää uudistavalle 98 %:in enemmistölle terveistä arvoistaan luopumista ja alistumista lgbt-kummajaisten hedonistiselle kuoleman kultille. Kommentissaan Isojärvi tulee käytännössä sanoneeksi, että Disneyn pitäisi tehdä lapsille homoseksuaalisuutta käsitteleviä elokuvia, kenties Tom of Finland -tyyppisiä junaelokuvia? Mikä ettei, elämmehän jo edistyksen™ auvoisaa vuotta 2019, joten aika tähän lienee kypsä.

                                                   *****************************

Infantiili tasa-arvoteatteri myös maksaa, joka käy ilmi miehille lapsellisesti lällättelevässä Ylen uutisjutussa Vuosikymmenien miesvalta on pian ohi – yhdessä Suomen yleisimmistä liikennemerkeistä kävelee kohta sukupuoleton pallopää. Jutun kirjoittanut cuck-toimittaja Petri Ylimäki selvästi riemuitsee siitä, että miesten keksimistä liikennemerkeistä poistetaan mies ja tilalle pannaan biologinen marginaalipoikkeama, sukupuoleton ihminen. Kaikkia suojatiemerkin vaihtaminen pelkästä tasa-arvoilveilyn ilosta ei naurata, sillä merkit maksatetaan  enimmäkseen perinteisiä sukupuolirooleja kannattavien veroeuroista:

Merkkien uusiminen ei ole saanut kaikilta kiitosta. Esimerkiksi Liikenneturvan Vaasan toimiston yhteyspäällikkö Heli Lintamo pohti blogissaan, olisiko suojatien merkkien muutostöistä aiheutuvat rahat voitu laittaa liikenneturvallisuuden parantamiseen.  

Lintamo kertoo, että pelkästään Vaasan kaupungissa suojatiemerkkien uusiminen maksaa useamman satatuhatta euroa. Hän uskoo, että jos kaikki suunnitellut liikennemerkkien ulkomuotouudistukset toteutuvat, niin Vaasan kaupungin osalta puhutaan jopa miljoonasta eurosta.

                                                   *****************************

Yle TV 1, 16.9.2019 klo 19.00 Historia: Harlemin sotasankarit

La grande guerre des Harlem Hellfighters. Harlem Hellfighters. Ohjaus: François Reinhardt. Tuotanto: What's Up Productions, Ranska, 2017. Lukijana on Petri Hanttu. Vuonna 1917 pelkästään afrikkalais-amerikkalaisista sotilaista koostuva rykmentti liittyi taisteluihin Ranskan johdolla. He taistelivat vapauden ja demokratian puolesta mutta myös rotusortoa vastaan - toivoen, että maailma muuttuisi oikeudenmukaisemmaksi myös kotona. Toteutuiko toive? HD ohjelmatekstitys (suomi) 54 min

Linkki ohjelmaan ja sen esittelyyn.

Historiapoliittisesta röyhkeydestään huolimatta Yle ei kehtaa aivan joka maanantai lähettää Historia-sarjassa kuluneita natsi"dokumentteja". Isosisko-valtion propagandakeskuksessa on ymmärretty, että valkoisia voi syyllistää myös vuosisatojen takaisella Amerikan mustien kohtelulla.

Ensimmäiseen maailmasotaan sijoitetussa tarinassa ensimmäinen 15 minuuttia kuluu orjuudesta ja Klaanista märehtimiseen.  Ohjelmassa haastatelluilla oman asiansa mustilta asiantuntijoilta jää menneisyyyden valitusvirsissä kertomatta, että Pohjois-Amerikkaan tuotiin vain alle puoli miljoonaa mustaa orjaa, joita kohdeltiin huomattavasti paremmin kuin värillisillä Karibian saarilla ja Etelä-Amerikassa. Sarastus-lehden kirjoituksessa Vaihtoehtoinen Amerikka Steve Sailer kirjoittaa: 

Mustan väestön vaikuttavasta kasvusta noin 400 000:sta maahan tuodusta orjasta nykyiseen 41 miljoonaan voi päätellä, että amerikkalaiset orjanomistajat käsittelivät omaisuuttaan verraten varovasti. Jos jätetään huomiotta vuoden 1865 jälkeen maahan muuttaneet mustat ja oletetaan, että tyypillinen nykypäivän afroamerikkalainen on perimältään noin 4/5 musta, kullakin Yhdysvaltoihin tuodulla orjalla on keskimäärin 75 täysiveristä mustaa jälkeläistä maassa.

Sitä vastoin lähemmissä määränpäissä sokeriplantaasien omistajat näännyttivät orjansa nopeasti hengiltä työnteolla ja korvasivat heidät halvoilla uusilla. Esimerkiksi sokeriviljelmistään tunnetulle Jamaikalle tuotiin vähintään 600 000 orjaa. Mutta maan nykyinen väestö on alle kolme miljoonaa, mikä tarkoittaa vain noin viisinkertaista kasvua (maastamuuttoa huomioimatta), eli viidestoistaosaa mustan väestön 75-kertaisesta kasvusta Yhdysvalloissa.

Vastaavasti Washington Postin entisellä Afrikan kirjeenvaihtajalla, mustalla toimittajalla Keith B. Richburgilla, on täysin eri näkemys mustien "huonosta asemasta" Amerikassa kuin tv-dokumentin ohjanneella liberaalilla ranskanjuutalaisella François Reinhardtilla. Richburg kun sanoo kirjassaan Out of America (1997), että

Niin kutsutut mustat johtajamme sanovat, että valkoiset amerikkalaiset ovat meille velkaa sen vuoksi, että he toivat esi-isämme tänne orjina. Afrikkaa – Äiti Afrikkaa – pidetään mustana Valhallana, jonne orjien jälkeläiset toivotettaisiin tervetulleiksi takaisin ja jossa mustat miehet ja naiset voisivat kulkea pää pystyssä. Anteeksi vain, mutta minä olen ollut siellä. Luojan kiitos, että tuntemattomat esi-isäni, jotka tuotiin meren yli kahleissa ja jalkaraudoissa, selvisivät hengissä. Luojan kiitos, että olen amerikkalainen. 

Humaanin moraalisuuden kääröön peitelty dokumentti on tosiasiassa vain yksi monista viime vuosikymmenten ilkeistä massamediahyökkäysistä valkoisia vastaan. Se kuvaa valkoiset miehet rintamien molemmin puolin lähes moraalittomina pikku paholaisina. Sitä vastoin mustat esitetään pyhimyksinä, moraalisina idealisteina, pyyteettöminä sankareina ja taitavina musiikin uudistajina. Tunteisiin vetoavien shokkiesimerkkien avulla dokumentista välittyy kiusallisen mustavalkoinen kuvaus "hyvien" ja "pahojen" välisestä taistelussa, jossa mustat esitetään "vapauden ja demokratian" lipunkantajina. Samalla ohjelma propagoi länsimaisen demokratiatulkinnan puolesta ja uskottelee katsojille, että amerikkalaiset menivät rintamalle dollaridemokratian eivätkä patriotismin vuoksi. Katsojalle ei edes vihjata, että tarinalla on olemassa myös toinen puolensa. 

Dokumentin yksipuolisuuden ja halpahintaisen moralismin lisäksi suomalaiset kääntäjät tai ohjelmahankkijat ovat lisänneet keitokseen oman kitkerän valheensa. Jälleen kerran englannin kielen halventava ilmaus n*gger oli käännetty tahallaan väärin neekeriksi, vaikka oikea suomenkielinen vastine olisi sana n*kru. Tarkoituksena on tietenkin delegitimoida vanha suomenkielinen neutraali ilmaus neekeri väittämällä sen olevan sama kuin edellä mainittu englanninkielinen halventava ilmaus. Kun fanaattinen egalitaristi on valmis kieroilemaan pienissä asioissa hän tekee sen varmasti myös suurissa.

Länsimaiden hyväuskoiselle etnomasokistille dokumentin valheet tuntuvat varmaan miellyttäviltä, sillä vahvistavathan ne jo ennestään liberaalia ennakkoluuloa. Hieman syvemmin historiaan perehtyneille illan dokumentti oli taas kerran todiste siitä, kuinka Yle on valmis turvautumaan tendenssijournalismiin ja historiapolitiikkaan ajaakseen ideologiaa, jota se ei suostu kertomaan avoimesti Yle-veroa maksaville katsojille.

Yle Teema 17.9.2019 klo 23.19, Uusi Kino: Samaa kansaa (S)

Lyhyt dokumentti kahden maahanmuuttoon eri tavalla suhtautuvan suomalaisen välisestä keskustelusta. O: Tiia Laine. T: Outlaw Productions, 2016. (U) HD ohjelmatekstitys (suomi) 26 min.
Suomalaisten etnisen identiteetin murentamiskampanja ei hellitä päiväksikään Ylessä.