PRESIDENTTI NIINISTÖ JANKUTTI VALTIOPÄIVIEN AVAJAISISSA JÄLLEEN "VIHAPUHEESTA"

Mediassa Suomi näyttää Pohjois-Korealta.

On vaikea sanoa vaivaako maamme presidenttiä pahanlaatuinen dementia vai haluaako hän toistuvalla vihapuhejankutuksellaan olla paavillisempi kuin johtavat EU-paavit itse. Tällaiselta kysymyksenasettelulta ei voinut välttyä lukiessa Ylen verkkosivujen uutista Presidentti Niinistö ja puhemies Vehviläinen huolestuneita vihapuheesta, voi johtaa väkivaltaan - Yle seurasi valtiopäivien avajaisia. 

Ajatusten Aurajokena tunnettu itsestäänselvyyksien laukoja marmatti jälleen kansalaisten vapaudesta ilmaista ääneen ajatuksiaan. Presidentin logiikan mukaan poliittista valtavirtaa kyseenalaistavat ikävät totuudet, so. vihatotuudet eli orwellilaisesti vihapuhe, johtaa vääjäämättä väkivaltaan. Aasinsiltana puheen ja väkivallan välillä hän käytti nuorten keskinäistä väkivaltatapausta, jolla ei ollut mitään poliittista ulottuvuutta.

Niinistö sivuaa myös yhteiskunnan ilmapiirin ja puheen koventumista.

- Kun toinen toistaan kiihdyttää, tie ilkeistä puheista tai halveksinnasta johtaa vihaan ja pahimmillaan väkivaltaan. Suomikaan ei ole tälle vaaralle immuuni. Presidentti muistuttaa, että Suomessakin on tapahtunut raakoja rikoksia, kun joukko nuoria on käynyt yhden uhrin kimppuun surmaten tämän.

Niinistön mukaan myös poliittisen kiihkon nousu on pahimmillaan johtanut murhayritykseen. Lisäksi poliitikkoihin on käyty kiinni ja tilaisuuksia häiritty.

Niinistö on valtiopäivän avajaisissa ja uudenvuodenpuheissa eri retorisin keinoin kiihottanut viranomaisia ennakkosensuuriin ja vääränlaisten ajatusten sanktioimisiin ainakin vuonna 2020, 2019 & 2019, 2018 ja 2016. Arvattavasti valtamedia ja johtavat poliitikot ovat olleet tyytyväisiä presidentin kiertoilmauksille suitsia sananvapautta. Ylen uutisessa lainattu eduskunnan puhemies Anu Vehviläinen on puheenvuorossaan Niinistön linjoilla ja katsoo toisinajattelijoiden puheen johtavan automaattisesti väkivaltaan:

Myös Vehviläinen on huolestunut vihapuheesta.

- Koventunut kielenkäyttö puhuttaa ja huolettaa suomalaisia. Kun puhe on mustavalkoista huudon ja haukun virtaa, vaarana on, että sisältökin kärjistyy ja kärsii. Kovista ja uhkaavista sanoista voi olla lyhyt matka uhkaaviin ja koviin tekoihin.

Voi vain kuvitella millaisia keinoja Niinistö ja Vehviläinen haluaisivat käyttää "koventuneen kielenkäytön" tukahduttamiseksi. Luultavasti keinoja, jotka johtavat valtiovallan väkivaltakoneistoin puolelta uhkaaviin ja koviin tekohin tavallisia kansalaisia vastaan.

Tyhjälle salille pidetyssä puheessaan Niinistö sätti pienen Suomen puolesta myös Venäjän sisäistä politiikkaa. Vielä 1980-luvulla riippumattoman Suomen presidentti pelkästään ylisti itäistä kommunistidiktatuuria, mutta palamentaariseksi demokratiaksi muuttunut Venäjä saakin kuulla nyt olevansa ihmisoikeusloukkausten johtava maa "sivystyneessä maailmassa". 

Syy moiseen ruotsalaiseen rohkeuteen löytyy siitä, että Niinistö voi huudella Venäjälle EU:n velttojen lihasten takaa. Rohkeutta on lisännyt myös uuden "länsimaisia arvoja" puolustavan sotakiihkoisen demokraattipresidentin astuminen virkaan Amerikassa:

Niinistö toivoo, että Venäjän viranomaiset pidättäytyvät väkivallasta mielenosoittajia kohtaan. Suomi vaatii edelleen Navalnyin vapauttamista. 

- Ei se mielipide ole parin viikon takaisesta muuttunut, Niinistö sanoo.

- Ne on tuomittu moneen kertaan, niin Suomessa kuin Euroopassa. Aihetta siihen on ollut, ja aihetta tuli viimeksi eilen lisää. Mutta yksisuuntaiset julistukset eivät yksin riitä. On myös haettava keinoja, joilla toivottua muutosta saadaan aikaan.

Pienelle Suomelle ei pitäisi kuulua miten vapailla vaaleilla valittu Venäjän poliittinen johto ratkoo sisäisiä kysymyksiään vai ratkooko ollenkaan. Sitä paitsi Aleksei Navalnyi on saanut tapahtumiin nähden suhteettoman suuren huomion lännen ja Suomen mediassa ikään kuin kysymyksessä olisi suuri poliittinen maanjäristys. Tosiasiassa lännen salaa tukeman hajanaisen opposition kannatus on melko pientä, jonka suhteen Venäjä toimii perinteiseen bysanttilaiseen tyyliinsä.

Navlnyin kohdalla valtamedia on tehnyt kärpäsestä härkäsen, joka palvelee lännen uudelleen etsimää viholliskuvaa. Trumpin väistyttyä media on halunnut kiihottaa massoja Vladimir Putinia vastaan ja hän onkin saanut edustaa kaikkia niitä vikoja, joihin länsi voi projisoida oman surkeutensa. Omaan nokkeluutensa kompastuvissa länsimaissa ei taideta ymmärtää, että vaikka ne manipuloimallaan värivallankumouksella saisivatkin Putinin pois vallasta, tilalle voi astua (((lännen))) kannalta vielä ikävämpi vaihtoehto. 

Lännen poliitikkojen ja median yliherkät reaktiot kertovat pinnan alla kuplivasta imperialismista, jossa oma läpikorruptoitunut demokratiailveily ja perverssi arvomaailma halutaan istuttaa väen vängällä jokaiseen maailman kolkkaan.