tiistai 10. joulukuuta 2019

PUNAVIHREÄN FEMINISTIHALLITUKSEN TOIMET TUHOAVAT SDP:N JA TEKEVÄT FEMINISMISTÄ ENTISTÄ VIHATUMMAN

Yle TV1, A-studio, 9.12.2019.

Maahamme tänään nimitettyä sukupuolinarsistista feministihallitusta on odotetusti kiitelty länsimaiden globalistilehdissä. Yle ottaa totta kai kansainvälisestä huomiosta kaiken irti agendauutisessaan Sanna Marin on otsikoissa ympäri maailman – tulevaa pääministeriä pidetään politiikan "ennätysnaisena". Sen sijaan Itä-Euroopan ja Aasian traditionalististen maiden tiedotusvälineissä suomalaisten kulttuurimarxistien marssia läpi insitituutioiden ei ole arvioitu yhtä innostuneesti kuin lännen uutisissa, ja niissä onkin ihmetelty mitä lisäarvoa nuori kokematon vasemmistolaisnainen toisi poliittiseen päätöksentekoon. 


Länsimaiden mediassa tämä lisäarvo sen edistämälle ideologialle toki tiedetään, mutta vihaisten äänestäjien pelossa kaikkea ei uskalleta sanoa ääneen. Kuten esimerkiksi sitä, että juuretonta kuluttajaidentiteettiä ihannoivat finanssiglobalistit ovat aina halunneet edistää nuorten punavihreiden idealistinaisten esiinmarssia niin politiikassa kuin muuallakin julkisuudessa. Hormoneillaan ja kontrolloimattomalla toiseus-empatiallaan käyvät nuoret poliitikkonaiset ovat ihanteellisia hyödyllisiä idiootteja vihamieliselle globalistieliitille, jonka keskeisimpiin tavoitteisiin kuuluu Euroopana muuttaminen afrikkalaiseksi

Ei tarvitse olla mikään spengleristi ymmärtääkseen millaista sivilisaatiovaiheen rappiota Suomen uusi hallitus edustaa. Kansakuntaa ja sen kulttuuria ei ole koskaan säilytetty lapsekkaalla nuoruuden palvonnalla ja tunnevetoisella feminiinisyydellä. Valitettavaa vain, että heikkojen miesten aikakaudella valtaan nostetaan  naiset, jotka kykenevät pahimmillaan tuhoamaan vuosisatoja kestäneen sivistysperinteen yhdellä hallituskaudella. 

Eikä kyse ole mistä tahansa naisista, vaan niin sanotuista kympin tytöistä, jotka ovat imeneet itseensä kaiken internationalistisen propagandan, jota marxilaiset soluttajat ovat tunkeneet lastentarhoista yliopistoihin 1970-luvun alusta lähtien. Ideologisesti konformistisina mutta aina yhtä laskelmoivina urakiipijöinä uusilla ministereillä ei ole koskaan ollut tarvetta persoonalliseen ajatteluun, vaan vallan kahmimiseksi heille on riittänyt päähän iskostettujen poliittisesti korrektien oppien ulkoluku. Esimerkiksi uusi pääministeri on tuskin koskaan elämässään joutunut kyseenalaistamaan liberaaleja ajattelumallejaan, sillä tällöin hän joutuisi samalla haastamaan vanhempiensa ideologiselta vaikuttavan "sateenkaarivanhemmuuden".

Hallituksen kansankynttilät eivät koskaan kyseenalaistakaan "hyviä asioita" filosofisesti, 
mikä näkyy ennen kaikkea naiivina suhtautumisena aikamme muotiaatteisiin kuten harhaisiin kuvitelmiin lukuisista sukupuolista ja monikultuurisuuden välttämättömyydestä sekä otaksumaan, jonka mukaan "ilmastonmuutos johtuu ihmisen toiminnasta". 

Kotimaan säännellyssä julkisuuspelissä heppatyttöjen feministisirkus esitetään jonain upean voimaannuttavana edistyksellisyytenä, vaikka yhä suurempi joukko kansalaisista näkee sen tunteisiin ja tasa-arvouskontoon vetoavan bluffin läpi. Minimoidakseen kansan epäluuloja Ylen kaltaiset mediajätit yrittävät parhaansa mukaan tyynnytellä hallitusfarssiin suivaantunutta kansaa kirjoittelemalla kiiltokuvajuttuja pääministeri Sanna Marinista ja ylistämällä neljää muuta naisministeriä, jotka johtavat Keskustaa (Katri Kulmuni, 32 v.), Vihreitä (Maria Ohisalo, 34), Vasemmistoliittoa (Li Andersson, 32) ja RKP:tä (Anna-Maja Henriksson). 

Aivan kuin tämä ei riittäisi, hallitukseen nimitettiin Ylen uutisen mukaan uudelleen pahamaineisia ja ryvettyneitä SDP:n punamädättäjänaisia kuten Tytti Tuppurainen, josta tuli uudelleen Eurooppa- ja omistajaohjausministeri ja jo kerran potkut saanut Sirpa Paatero, joka sai yllätysparantumisen jälkeen tällä kertaa kuntaministerin pestin. Niin ikään vasemmistodemari Tuula Haatainen kierrätettiin uuden hallituksen työministeriksi. Valkoisten heteromiesten vastaista homoenergiaa edustaa puolestaan vihreiden Pekka Haavisto, joka oli lähellä saada valehtelun vuoksi potkut jo edellisestä Rinteen hallituksesta. Näiden häpeämättömien valintojen perusteella voidaan sanoa, että hallituksen keskeiset paikat on vallattu naisilla ja homoilla.

Jostain syystä näin naisvaltaista sateen- ja punakaartihallitusta (12 naista ja 7 "miestä") kutsutaan hallitsevissa tiedotusvälineissä punamultahallitukseksi, vaikkei siihen löydy enää oikein mitään perustetta.  Historiantutkija Martti Häikiön mukaan käsite punamultahallitus syntyi vuoden 1937 hallituksesta, jossa demareilla ja maalaisliitolla (nyk. keskusta) oli eduskunnassa enemmistö 136 paikallaan. Häikiö huomauttaa, että nykyisellä hallituskokoonpanolla näillä kahdella puolueella on eduskunnassa pelkkä 71 paikan vähemmistö. Nykyhallitus onkin professorin mielestä feministihallitus, "koska kaikkien hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat nuoria naisia ja tunnustavat feminismiä – All female panel eli yksipuolinen viisikko, ei tasa-arvoinen".

Vaikka punafeministien kulttuurimarxilainen rynnistys hallitukseen näyttääkin hetken voitonmarssilta punaisella torilla, se on tosiasiassa pelkkä Pyrrhoksen voitto, varsinkin SDP:lle. Viimeistään tällä manööverillä demarit hylkäävät loputkin työläismieskannattajansa, joten Sanna Marinista tullee maan historian viimeinen sosialidemokraattinen pääministeri.

Toinen hyvä puoli uudessa punatuhohallituksessa on se, että punavihreiden toimittajien ja hallituspuolueiden on mahdotonta vakavalla naamalla syyttää enää valkoista heteromiestä tulevasta epäonnistumisestaan. Punavihreiden jännityksellä toivoma Suuri Unelma tulee nimittäin kaatumaan varmuudella hallituksen jatkuvaan sähläämiseen, ministerien kissatappeluihin ja hallituspuolueiden (kepu vs. vihreät) väliseen krooniseen riitelyyn. Kansan hermoja taas kirsistetään äärimmilleen uusilla "viharikoslaeilla", oikeuslaitoksen ja poliisin ryöstäytyneellä politisoitumisella, työttömyyden äkkinäisellä kasvulla, valtion velan jyrkällä lisääntymisellä ja kontrolloimattomalla kehitysmaalaisinvaasiolla.

Viiden naisen sähläriydinryhmällä on valtavat paineet tehdä politiikkaa ilman Rinteen antamaa turvallista selkänojaa. Kenelläkään ei tarvitse olla ennustanlahjoja tietääkseen, ettei tämä porukka tule kestämään vaalikauden loppuun. Ainoan tavallisen duunarin työkokemuksen Sokoksen kassana saaneesta Sanna Marinista ei tule punafeministien toiveista huolimatta aikamme aurinkokuningatarta. Hallituksen ainoaksi hyväksi teoksi tuleekin jäämään se, ettei maahamme tule enää pitkään aikaan, jos koskaan, vasemmistovetoista feministihallitusta.




maanantai 9. joulukuuta 2019

ITSENÄISYYSPÄIVÄNÄ ITSENÄISYYDEN PUOLUSTAJAT EIVÄT LÖYTYNEET PRESIDENTIN LINNASTA


Suomen 102. virallinen itsenäisyyspäivä sujui edellisvuosia hieman rauhallisemmin, vaikka valtion ja Helsingin kaupungin subventoimat äärivasemmiston räyhäräähkät yrittivätkin suunsoitollaan häiritä kahta kansallismielisistä marssitapahtumaa. 

Ylen uutisessa Poliisi: 612-kulkueessa oli 1 500 osallistujaa, äärioikeiston vastustajien mielenosoituksessa 2 700, kiinni otettiin 13 ihmistä annetaan melko odotettuja lukuja itsenäisyyspäivän tapahtumista. Tosin tällä kertaa pidätettyjen joukossa ei ollut äärivasemmiston vakioklovniksi tullutta Jari Lainetta, vaan hänen tehtäväänsä hoiti yli-ikääntynyt gootti, fyysikkonakin tunnettu Syksy Räsänen

Videolla (kohdasta 58:40 eteenpäin) Räsänen pidätyttää itsensä ja aatetoverinsa Till Sawalan vetämällä Soldiers of Odinin -mielenosoituskulkueen edessä itkupotkuraivarit. Ilmeisesti marssijoiden yhteishuuto  “Anarkisti, Antifa – rahavallan kassara" oli paljastavuudessaan Räsäsen iskupartiolle sen verran raivostuttavaa totuuspuhetta, ettei tutkapari voinut muuta kuin yrittää epätoivoisesti estää moisen ilmaisuvapauden jatkumista. Kyseiset punaräähkät olivat osa "rauhanomaista" anarkokommunistien masinoimaa Helsinki ilman natseja -kulkuetta, jossa tuoksui iltapäivälehtien mukaan koko ajan vahva kannabiksen lemu.

Ylen mukaan tiukkaa rajavalvontaa protestoineet häiriköt kuuluivat "ympäristöliike" Elonkapinaan, mikä on ekologisesta näkökulmasta katsottuna suorastaan tragikoomista; kehitysmaiden ylijäämäväestön "oikeus" tunkeutua korkean kulutuksen Pohjolaan jos mikä on ekologisesti kestämätöntä:
klo 17:21: Ympäristöliike Elokapina kertoo pysäyttäneensä äärioikeistolaisen Soldiers of Odin -marssin Helsingissä asettumalla istumaan marssin eteen Töölönkadulla. Järjestön mukaan mielenilmaus kesti muutaman minuutin. Poliisi hajotti tilanteen ja otti kiinni kaksi vastamielenosoittajaa, kertoo järjestö tiedotteessaan.
Poliisin antamien lukujen valossa yhteiskunnallinen polarisaatio ei ole vielä saanut suuria kansanmassoja jalkautumaan kaduille. Valtaosa kulutuskulttuurin ja mediaviihteen hypnotisoimista kansalaisista ovat tilanteeseensa tyytyväisiä kuin kylläiset syöttöporsaat. Titanicin kansituoleja vastaavilla kotisohvilla röhnöttäminen luo illuusion yhteiskunnallisesta turvallisuudesta, jota vahvistetaan vahtaamalla tarkkaan tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Tosin tilanne voi lähiaikoina muuttua radikaalistikin, mikäli uusi pääministeri Sanna Marin pääsee toteuttamaan kulttuurimarxilaisia tuhofantasioitaan.

Hallitsevissa tiedotusvälineissä eniten julkisuutta sai odotetusti Soldiers of Odin -katupartiojärjestön "Turvallinen Suomi takaisin" -mielenosoitus. Mielenosoitusta seurattiin tarkkaan, koska sisäministeriö ja poliisijohto väittivät itsepintaisesti kyseessä olevan Kohti vapautta -liikkeen mielenilmaus. Kohti vapautta -liike on leimattu valtamediassa yksiselitteisesti PVL:n toiminnan jatkoksi, vaikka Supossa tiedetään hyvin, ettei liikkeellä ole toiminnallisia kytköksiä esimerkiksi Ruotsin PVL:ään. Jo viikkoja ennen itsenäisyyspäivää valtamedia yritti vasemmistolaisten professorien henkilökohtaisilla mielipiteillä luoda mielipideilmastoa, jossa uusi liike samaistuu hatarilla ja tarkoitushakuisilla aihetodisteilla suoraan PVL:ään.

Tämänpäiväinen Yle-uutisessa KRP selvittää Soldiers of Odinin itsenäisyyspäivän mielenosoitusta – Helsingin poliisin mukaan joukossa oli uusnatsijärjestön jäseniä myös SOO halutaan kytkeä Kohti vapautta -liikkeeseen, vaikka kumpaakaan organisaatiota ei ole vielä edes kielletty:

KRP kertoo Twitterissä arvioivansa, onko syytä epäillä, että mielenosoitus olisi uusnatsijärjestö Pohjoismaisen vastarintaliikkeen (PVL) toiminnan jatkamista. Mielenosoituksessa nähtiin samoja banderolleja ja kuultiin samantyyppisiä iskulauseita kuin Pohjoismaisen vastarintaliikkeen marsseilla on kuultu. Lisäksi Helsingin poliisi kertoi aiemmin, että Soldiers of Odinin mielenosoitukseen osallistui henkilöitä, jotka ovat olleet mukana Pohjoismaisen vastarintaliikkeen toiminnassa.
Poliittisen poliisin (Polpo) johdossa on ilmiselvästi kuunneltu tarkkaan demlajuristeja ja demarivirkamiesten kuiskuttelua. Umpikierojen "juristiasiantuntijoiden" antamien tulkintojen tarkoitus on jo lähtökohtaisesti käydä ainoastaan sotaa kansallisradikaaleja liikkeitä vastaan. 

Ensinnäkin, marssilla näkyneet iskulausejulisteet kuten "Isänmaallinen kapina on parempi kuin isänmaaton laillisuus" eivät ole koskaan olleet esillä PVL:n marsseilla. Sitä paitsi ko. lause tunnettiin jo 1930-luvun Suomessa, joten sen omistusoikeutta on vaikea määrittää aivan samoin kuin huudettuja iskulauseitakaan. Millään järjestöllä ei liene rekisteröityä oikeutta yksinhuutaa sanoja "Timo Soini - kansanpetturi!". Tuo ja vastaavat huudot ovat totuudenmukaisia poliitiisia iskulauseita, joita voi käyttää kuka tahansa. Semminkin kun viranomaiset eivät ole ainakaan toistaiseksi voineet kieltää niitä PVL:n tunnuslauseina. Kielto vaatisikin korruptoituneelta oikeusjärjestelmältä aikamoista retorista akrobatiaa jo pelkästään siksi, ettei tuonkaltaisista iskulauseista ole ennen eikä nyttenkään nostettu yhtäkään rikossyytettä.

Myös syyte, jonka mukaan "Soldiers of Odinin mielenosoitukseen osallistui henkilöitä, jotka ovat olleet mukana Pohjoismaisen vastarintaliikkeen toiminnassa" on lakiteknisesti täysin invalidi. Suomen laki kun ei tunne "guilty by association" -syyteperustetta, sillä jos se tuntisi, voitaisiin mitä tahansa tilaisuutta, johon väitetty PVL.n jäsen osallistuu, pitää PVL:n toiminnan jatkamisena!

Soldiers of Odinin joutuminen juuri nyt tikunnokkaan ei ole yllättävää, sillä maata johtaa suomalaisvihamielisin sisäministeri sitten vuonna 1922 hengestään päässeen Heikki Ritavuoren. Maria Ohisalo on jo moneen otteeseen julistanut avoimen sodan kansallismielisiä vastaan ja on nyt solutettua oikeuslaitosta hyväksi käyttäen kriminalisoimassa kaiken "äärioikeistolaisen" poliittisen toiminnan. Vasemmistototalitaristeille on tyypillistä, että he eivät kestä avointa poliittista kilpailua ja väittelyä, jonka vuoksi he haluavat marginalisoida totuudenpuhujat.

Internetissä sananvapaus on kovista tukahduttamisyrityksistä huolimatta sentään sen verran vahva, että sieltä löytyy keitaita, joissa yhteiskunnallisista tosiasioista voidaan kertoa vapaasti. Esimerkiksi YLE ja HS eivät voisi koskaan julkaista 
 omilla foorumeillaan edes retusoitua versiota "Turvallinen Suomi takaisin" -mielenosoituksessa pidetystä puheesta. Jo pelkkä teoreettinen mahdollisuus, että aktiivinen osa kansalaisista saa kuulla pääkaupungin avoimessa tilassa ja Internetissä puheen, jossa muistutetaan Linnan juhlissa kekkuloineen valtaeliitin isäntiä myöten sotkeutuneen mm.  pedofiili- ja ihmiskaupparinkeihin, on liikaa pravdaa vaalivalle sisäministeriölle ja poliisille. Juuri korruption paljastamista korruptoitunut poliittinen valta pelkää eniten ja haluaa siksi kieltää kaiken kansallisen vastarinnan, jopa perinteistä kansallismielisyyttä edustavan SOO-järjestön. Se, miten se tässä tukahduttamisessa onnistuu, jää vielä arvailujen varaan. Jos totuus ja oikeus voittavat, syytettyjen penkillä istuvatkin ennen pitkää poliittinen johto eivätkä nationalistit.





                                                          ************************



TV1, 9.12.2019, klo 19.00 Historia: Jackie Kennedyn taistelu (12)

Vain harva tiesi mikä oli Jackie Kennedyn kanta rotusyrjintään. Silti koko aikuisen elämänsä ajan hän otti pieniä askeleita ja teki suuria valintoja tukeakseen syrjittyjä, omista häistään aina miehensä hautajaisiin. HD ohjelmatekstitys (suomi) 55 min

Linkki ohjelmaan.

Ylessä historia tarkoittaa yksinomaan Hollywood-natsismia ja valkoisten (ei siis mustien ym.) rasismia. Ohjelmanhankkijoille historia esittäytyykin suurena tarinana, jossa kaiken taustalla on taistelu valkoisten rasismia eli geneettis-kulttuurista itsesuojelua vastaan. Suurin sankari on tietenkin hän, joka kieltää rotunsa. Paitsi silloin, jos sattuu olemaan joku muu kuin valkoinen. Siinä tapauksessa hän on vastenmielinen rotupetturi.



TV1, 9.12.2019, klo 20.00 MOT: En haluaisi olla tyttö

Sukupuolen korjaukseen haluavien nuorten tyttöjen määrä on kasvanut voimakkaasti. Syytä ei tiedetä. Monet vanhemmat pelkäävät, että sukupuolen korjaaminen ei ole paras ratkaisu hoitaa vakavasti oireilevien nuorten ongelmia. HD ohjelmatekstitys (suomi) 29 min

Linkki ohjelmaan.

Yllättävä dokumentti Yleltä, sillä tällä kertaa ääneen pääsevät myös transhulluuden kriitikot. "Trendikästä" transvillitystä katuneet tytöt ovatkin asian parhaita asiantuntijoita. He kertovat myös vainosta, jota Setan transaktivistit ovat heitä vastaan harjoittaneet. Yllätyspisteet tällä kertaa Ylelle!


keskiviikko 4. joulukuuta 2019

ENSIN KIELLETÄÄN KANSALLISSOSIALISTIT, SITTEN MUUT ISÄNMAALLISET


Demokrattisen kontrollin ulottumattomissa olevat taustavoimat määräävät ilmiselvästi maamme nykyistä poliisijohtoa. Poliisi ei ole enää neutraali valtion instituutio, vaan sen ovat kaappaneet kansalta tietämättä globalistiset ideologiset tahot. Poliisijohtoon onkin viime vuosina nimitetty poliittisin perustein kiipijöitä, joita ei kiinnosta Suomen yhteiskuntarauhan turvaaminen, vaan ainoastaan toimet, jolla suojellaan korruptoitunutta poliittista "eliittiä". Selvää on myös se, että poliisijohto ottaa käskyjä EU:n kabineteista, joissa taistellaan kaikin epädemokraattisin voimin jokaista kansallismielisyyden ilmentymää vastaan. Tavoitteena on tuhkahduttaa alkuunsa pieninkin protestimieliala, joka nousee halusta suojella kansallista suvereniteettia.

Räikein esimerkki poliittisen poliisin eli Polpon harjoittamasta mielivallasta on kieltää itsenäisyyspäiväksi suunniteltu Kohti vapautta -liikeen marssi. Uutisjutussa Helsingin poliisi kieltää Kohti vapautta -uusnatsiliikkeen järjestämän mielenosoituskulkueen itsenäisyyspäivänä myhäillään tyytyväisenä kun ruohonjuuritason protestit voidaan estää kieroilla laintulkinnoilla. On orwelliaisuuden huippu, että perustuslaillinen kokoontumisvapaus kielletään vetoamalla perustuslakiin:

Helsingin poliisilaitos on päättänyt, että kokoontumista ei voida pitää perustuslain, kokoontumislain, kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön tarkoittamana laillisena ja rauhanomaisena mielenosoituksena, jota oikeusjärjestys suojaa.
Miten polisii voi etukäteen tietää ja päättää, ettei mielenosoitus olisi rauhanomainen? Kyse ei ole muusta kuin ennakkosensuuriin rinnastettavasta laittomasta päätöksestä. On naurettavaa, että perustuslaillinen kokoontumisvapaus sivuutetaan vain sillä, että viitataan pelkän paperinpalan arvoisiin "kansainvälisiin sopimuksiin", joita vielä tulkitaan tulipunaisten ihmisoikeusjuristien linssien läpi.

Nimellisesti Helsingin poliisin tekemä päätös tehtiin tietenkin aivan viime tingassa, jotta oikeudellisia prosesseja ei ehdittäisi aloittaa. Ainoastaan sohvallaan röhnöttävä hyväuskoinen demarieläkeläinen kuvittelee, että kieltopäätös tuli paikallispoliisilta itsenäisesti. On selvää, että kieltopäätöksen takana oli EU:ta nuoleva poliittinen johto, jota ohjaa vahva punavihreän totalitarismin kädenjälki. Syyttävä sormi osoittaa yhteen maamme johtovaan kansanviholliseen, mukavihreiden sisäministeri Maria Ohisaloon.

Ohisalo julisti jo heti ministerikautensa alussa, että jo pelkkä kansallismielisten aatteiden julkituominen pitäisi kriminalisoida. Virkamieshallituksena jatkava Rinteen eronnut hallitus tulee uuden pääministerin saatuaan todennäköisesti pitämään Ohisalon sisäministerinä, joten suomalaisvastaiset sortotoimet eivät tule päättymään vain Kohti vapautta -liikkeen ilmaisuvapauden kieltämiseen. 

Ne kansallismieliset, jotka kuvittelevat, että poliittinen vaino rajoittuisi vain "natseihin", erehtyvät. Punatuhohallituksen toimet kansallismielisiä vastaan tulevat vain kiihtymään, mikäli pääministeriksi nousee Sanna Marin (sos. dem.). Silloin vaaravyöhykkeeseen joutuvat myös tavanomaiset kansallismieliset. Heidän oman etunsa kannalta olisikin tärkeä tukea ja nostaa esille se laillinen laittomuus, jota Kohti vapautta -liike nyt kohtaa. 

tiistai 3. joulukuuta 2019

HALLITUS HAJOSI, MUTTA PUNAVIHREÄ PAINAJAINEN TULEE JATKUMAAN ENTISTÄ PAHEMPANA

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Kesäkuussa aloittaneelle Rinteen punarintamahallitukselle ei juuri kukaan luvannut pitkää ikää. Harva kuitenkin uskoi, että ensimmäinen hajoaminen sattuisi jo alle puolessa vuodessa. Jopa Yle Watch arvioi kiroituksessaan Hallitusohjelma Suomen tulevalle konkurssille julkaistu Rinteen koalition kestävän parhaimmallaan pari vuotta.
Postin palkkakiistan salailujen jälkeen nurkkaan ahdistetun Antti Rinteen oli pakko jättää tänään eropyyntö presidentti Sauli Niinistölle. Edes kunta- ja omistajaohjausministeri Sirpa Paateron (sos. dem.) uhraaminen viime perjantaina ei palastanut Rinnettä polttamasta näppejään. 

Ylen verkkosivujen uutisessa Putositko kärryiltä historiallisen päivän käänteissä? Miksi pääministeri Rinne erosi? Tässä 100 ja 300 sanan mittaiset vastaukset yritetään vääntää rautalangasta, mistä tässä koko sotkussa on oikeastaan kyse. Yksinkertaistettunakin jutussa ei valoteta juuri lainkaan Keskustapuolueen suhmurointia Rinteen savustamiseksi ulos.

Saattaa olla, että Kepun epäluottamuslause oli poliittinen kosto Anneli Jäättenmäen  (kesk.) johtaman hallituksen eroamiselle v. 2003. Silloin SDP veti tukensa Irak-tietovuotoon sotkeutuneelta Jäätteenmäeltä. Kepun tuntien erovaatimuksen todellisena syynä taitaa sittenkin olla silkka opportunismi. Mielipidemittauksissa kääpiöpuolueeksi kutistuneen Keskustan voimamiehet näkivät hallituskriisissä viimeisen mahdollisuuden poliittiselle iltalypsylle. Kepun puheenjohtaja Katri Kulmunilla ei ollut tässä manööverissä suurtakaan roolia, sillä heikolta johtajalta vaikuttava kolmekymppinen tyttönen on täysin todellisten setämiesten kuten Juha Sipiliän ohjailtavissa. Kaiken tämä koijaamisen motiivina on saada Kepu avainasemaan uusissa hallitusneuvotteluissa. Niissä se tulee varmuudella kiristämään lisäetuja puolueelle.


Demareillakin oli omat syynsä hajottaa hallitus. Antti Rinne on erokommenteissaan ehtinyt kertoa, että hän erosi vain siksi, että nykyhallituksen linjaa voitaisiin jatkaa myös tulevaisuudessa. Siksi on käytettävä kaikkia keinoja, jotta sosialisteille rakas punamädätys saisi vain jatkua. Jos se vaatii pääministerin vaihtamisen, se tehdään, koska hallitusvallasta halutaan pitää kiinni kynsin hampain!

Hallituksen lopullista hajoamista ja uusia vaaleja onkin turha toivoa, vaikka valtaosa suomalaisista oli jo vesi kielellä odottamassa, että SDP:n ketkuilun takia kortit katsottaisiin kokonaan uudelleen. Valitettavasti nyt näyttää siltä, että demarit saavat mokailustaan palkinnoksi entistä tuhovimmaisemman pääministeriin. Punavihreä painajainen lisää vain kierroksiaan mikäli rattin tarttuu vasta yhden kauden kansanedustaja Sanna Marin. Äärivasemmiston hc-mädästyosastolla riemuitaankin yllättyneenä sitä, että punaisen unelman ajauduttua korruption vuoksi karille, se pääseekin kuin varkain satamaan ja voi jatkaa entistä pahempaa tuhotyötä suomalaisia vastaan. 

Pienille hallituspuolueille, Vihreille, Vähemmistöliitolle ja RKP:lle, nykyinen koalitio on elintärkeä, koska vaalien jälkeen heillä ei olisi mitään asiaa uuteen valtioneuvostoon. Takertuminen hallitusvaltaan näkyi jo siinä, että nämä puoleet eivät antaneet valehtelusta kärähtäneelle pääministeri Rinteelle epäluottamusta.  Ilman Kepun vetoomusta nykyhallitus olisi voinut vielä jatkaa.

Mikäli kulttuurimarxilaisena kympin tyttönä tunnetusta Sanna Marinista tulee pääministeri, uusi hallitus tulee jatkamaan entistä itsepintaisemmin mielenvikaista feminismiään ja maahanmuuttokiimaansa. Valtion velkaa vain kasvatetaan ja uusia ajatusrikoslakeja sorvataan. Ainoa valonpilkahdus Marinin valinnassa on se, että sen jälkeen loputkin demarien työläismiehistä jättävät puolueen. Ja jos oikein hyvin käy, Marinin myötä punatuhohallitus kaatuu ennätysajassa ja päähallituspuoleiden kannatukset surkastuvat olemattomiin.



                                                          ****************************

Demarien kohut eivät jää hallituksen kaatumiseen. Viime päivinä on paljastunut, että Pekka Haavisto yritti junailla Isis-leirin lapset salaa Suomeen – Ulkoasiainvaliokunta sai ministeriltä aivan päinvastaista tietoa. Kaikenlaisiin luonnottomuuksiin viehtyneen Seta-Pekan vehkeilyt jäivät harmittavasti tämän päiväisen ykkösuutisen varjoon, mikä tuskin harmittaa ulkoministeriä. 

Normaalin järjestyksen mukaan Pekka Haavisto olisi erotettu tehtävästään, mutta koska totuudesta äänestettiin eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa, omavaltainen ulkoministeri saakin jatkaa tehtävässään. Näin toimii suomalainen demokratia vuonna 2019.

"No en varmaan eroa!!"

maanantai 2. joulukuuta 2019

YLE ANTAA PALLOPELIVALMENTAJIEN LEVITTÄÄ VAPAASTI MONIKULTTUURIPROPAGANDAA

Jos suomalainen fanittaa tällaista joukkuetta, hänen
täytyy olla aisankannattaja.

Kun monikulttuuriutopian väjäämättömät tuhotyöt alkavat näkyä yhä selvemmin arjessa, mediassa hätiin kiiruhtaa mattimyöhäisiä, jotka yrittävät epäolennaisilla asioilla vielä kerran kullata epäonnistunutta yhteiskuntakokeilua. Tällä kertaa Yle antoi vapaan sanan monikultturismin tosiuskovaiselle, koripallomaajoukkeen valmentaja Henrik Dettmannille, jonka aatteellisia esikuvia näyttävät olevan liberaalidemokraatti-globalisti Francis Fukuyama ja  kulttuurikommunisti Juha Hurme

Ylipitkässä kolumnissaan Menestymiseen ei Suomessa tarvita sinisiä silmiä, vaaleaa tukkaa ja kirkonkirjoista haettuja sukutauluja Dettmann tulee osoittaneeksi, kuinka pilvilinnoissaan toimiva huippu-urheilu on vieraantunut täysin kansalaisten huolista ja syvimmistä intresseistä. Aivan kuin Dettaman olisi joku kyyninen lopun ajan Rooman keisari, joka raunioituvan imperiuminsa äärellä valaa vielä uskoa läpimätään systeemiin leivällä ja sirkushuveilla.

Dettmannin fanaattinen jeremiaadi on huolestuttava osoitus kultturimarxismista versoneen monikulttuuri-ideologian tunkeutumisesta lähes kaikkien yhteiskunnan osa-alueiden huipuille. Tahattomalta komiikaltakaan kolumnissa ei voi välttyä, kun kirjoittaja samaistaa typerien pallopelien miljonäärit monikulttuurilla peukaloidun yhteiskunnan "menestykseen". Se, että kapitalistisella hyötylogiikalla luodut urheilujoukkueet olisivat yhteiskunta pienoiskoossa, on tietoisesti valehdeltu virheellinen allegoria. 

Toisiasiassa monikulttuuriset joukkueet ovat pelkkiä hengettömiä palkkasotilasjoukkioita, jotka taistelevat vain oman palkkapussinsa eivätkä Suomen tai edes tietyn kaupungin identiteetin puolesta. Tuollaiset joukkueet ovat mahdollisia siksi, että huippu-urheiluviihteen kustantaa pääasiassa sitä katsovat valkoiset miehet. Suurinta osaa heistä voi pitää hyväntahtoisina mutta hieman yksinkertaisina aisureina, Cuck-ukkoina, jotka palvovat toisrotuisia urheilijoita ja ovat siksi valmiita antamaan kansakuntamme kohdut vieraiden valloitettaviksi.

Tässä kohtaa on hyvä lainata yhteiskunnallista blogistia TheZmania, joka kuvaa tarkasti urheilun kaupallisuuden ja monikulttuuri-ideologian avioliittoa amerikkalaisesta näkökulmasta kirjoituksessaan Unbear-a-ball:
Of course, the commercials are atrocious. This is where you see the propaganda effort behind all of this. Most likely, the typical viewer of college football is a white middle-aged male, living outside the Cloud People zones. That means suburban and exurban. That also means the sort of guy who voted for Trump. Yet, they blast ads featuring race-mixers and homosexual.The products are things this demo is not buying, like AIDS drugs and cloud services. It’s ruling class porn as advertisement. 
(...)It used to be popular with the sporting press to bad mouth baseball for being too slow and boring. The real reason they are told to bash baseball is the game has not been Africanized. It is not a running and jumping sport. There are no opportunities for the blacks to draw attention to themselves with the usual antics. Putting that aside, the slow pace of baseball makes sense in the context of the game. The slow pace of modern football is just a way to squeeze in more agit-prop.

The ruination of televised football is one of those examples that point to a deliberate, well thought-out war on white people. (...) That said, the television ratings for this stuff have held up. There was some decline, but the usual suspects have convinced normie white males to return. The new thing now is the celebration of the black quarterback. There’s nothing that stimulates the normie whites in America more than worshiping blacks. White guilt remains a powerful delivery vehicle for the repulsive propaganda around it. Watch an NFL game and you get why the usual suspects hate white people so much.
Kolumninsa alussa Dettmann ylistää EM-kisoihin päässeen Suomen jalkapallomaajoukkueen monikulttuurisuutta ja väittää, ettei sen menestys olisi voinut olla mahdollista ilman sen kirjavaa taustaa. Tästä voidaan olla montaa mieltä, aivan samoin kuin maajoukkueen suomalaisuudesta. 

Dettmannille suomalaisuus ja sen säilyminen ei näytä merkitsevän mitään, joten hänelle kuka tahansa Suomessa asusteleva ulkomaalainen voi olla suomalainen. Suurimmalle osalle suomalaisista suomalaisuus on kuitenkin muutakin kuin maa-alue, jossa asuu satunnainen joukko yksilö-pyksilöitä. Silti heissäkin on paljon heikkojen sielujen glory hunters -mentaliteettia, jonka vuoksi he ovat valmiita kannattamaan Suomi-nimistä joukkuetta, vaikkei siinä pelaisi nimeksikään aitoja suomalaisia. 

Vaikka tällainen aisankanattajuus on vallalla Suomessa ja muissa (toistaiseksi) valkoisissa maissa, on se maailman mittakaavassa silti kummeksuttava poikkeus. Esimerkiksi Kiinassa, Japanissa ja Etelä-Koreassa pidettäisiin absurdina, että afrikkalaiset edustaisivat heidän maataan yhtään missään. Monikulttuurin erinomaisuutta ja väistämättömyyttä saarnataankin vain valkoisissa maissa, sillä itäaasialaiset eivät ole halukkaita ottamaan elätettävikseen 75 äo-pisteen huippuosaajia, jotka lopulta korvaisivat heidät ja heidän jälkipolvensa. Näin itsetuhoiseen järjettömyyteen ovat sortuneet vain valkoiset pitkälti siksi, että he ovat olleet koko toisen maailmansodan jälkeen vihamielisen indoktrinaation ja invaasion kohteina. Heistä halutaan selvästikin eroon kuten EU:n henkisenä isänä pidetty kreivi Richard N. Coudenhove-Kalergi asian muotoili jo 1920-luvulla.

Lainatessaan kulttuurikommunisti Juha Hurmetta kolumnistimme vääntää mutkat suoriksi suomalaisten historiasta. Hän toistaa ideologisiksi valheeksi muodostuneen vihamielisen "eliitin" mantran kansakunnasta pelkkänä konstruktiona ikään kuin Suomen heimoilla ei olisi geneettisten, kulttuuristen, historiallisten ja maantieellisten yhtäläisyyksien perusteella juuri mitään yhteistä:
Erinomaisen esimerkin keskenään eripuraisten ja toistensa kieltä ymmärtämättömien Itämeren heimojen pakkonaimakaupoista antaa Juha Hurme romaanissaan Niemi.  
Myös kaikki peruskoulun ja lukion historiantunneilla hereillä olleet muistavat, kuinka ”Suomen kansa” syntyi 1800-luvulla Venäjän tsaarin geopoliittiseksi aseeksi Ruotsin jo hiipuvia suurvaltapyrkimyksiä kohtaan. Ei tarvittu kuin muutama suomalaiseksi identifioituva rikkaan ruotsalaissuvun edustaja ajamaan vähemmistöjen asiaa ja kappas, meillä oli kansa!
Saksan koripallojoukkueen ex-valmentajaa kiinnostaa luonnollisesti myös Saksa. Dettmann selittää parhain päin Anglo-sionistisen miehityshallinnon tekemän tuhotyön toistatuhatta vuotta vanhalle saksalaiselle hengenkulttuurille. Kirjoittaja pitää saksalaisen korkeakulttuurin korvaamista markkinamaakarien metkuilla ja finanssikapitalismilla valtaisana edistyksenä. "Voittajien" kelkkaan hyppäämisellä Dettmann tulee kannattaneeksi Saksan voittajien tarkoitusperiä: kun germaanien henkinen pohja on murennettu, tuhoutuu väestö väistämättä jo fyysisestikin. 
Maailmansotien välissä kaiken maailman demagogit lietsoivat Saksassa kostomielialassaan ”suurta kansallista tarinaa” ja etsivät syyllisiä rappioonsa kaikkialta muualta paitsi peilistä. Toisen maailmansodan jälkeen tehtiinkin täyskäännös: Saksan ja sitä myötä koko Euroopan hyvinvointi rakennettiin ihmisten ja pääomien vapaalle liikehdinnälle.  
Vaikka näkyvin tulos on ollut hyvinvoinnin parantuminen, perimmäinen tavoite on vieläkin hienompi: rauhan säilyttäminen.
Kantilainen projekti ikuisesta rauhasta ei ole muuta kuin merkki kulttuurin voimattomuudesta, sen halusta elää vain hedonistisen pelokasta viimeistä ihmistä varten. Maailmankuulu ranskalaiskirjailija Louis-Ferdinand Céline totesikin jo 1960-luvulla antamassaan haastattelussa, että "Stalingradin tuho oli Euroopan päätös. On tapahtunut mullistus. Stalingrad oli sen episentrumi. Sen jälkeen voidaan sanoa että valkoinen sivilisaatio oli lopussa, puhki ajettu." Tätä taustaa vasten Dettamannin palvoma rauhanprojekti perustuu viime kädessä vieraalle alistumiseen ja sen lepyttämiseen. On paradoksaalista, että EU:n monikulttuurinen rauhanprojekti on viljellyt itse ne vihan siemenet, joista kasvaa avointen rajojen myötä ennen pitkää uusi globaali maailmansota, suurempi kuin kumpikaan aikaisempi.

Ilmeisesti Dettmann lukee vain Helsingin Sanomia ja Voima-lehteä, sillä Saksan nykytilanteesta hän näyttää oleva täysin kujalla tai sitten hän teeskentelee tietämätöntä ideologisista syistä:
Saksa käänsi kansainvälisyyden voimavarakseen vaalimalla kaikkia, jotka lupasivat sitä rakastaa. Voisipa väittää, että Saksa seurasi Ruotsin esimerkkiä, joka lopetti sotimisen (ja aloitti eri kansakuntien integroimisen) heti menetettyään suurimman kansallisaarteensa, Suomen, Venäjälle. 
Tämä todellisuus palaa mieleeni joka ainut kerta, kun näen Jamar Wilsonin ummistavan silmänsä ja laulavan Maamme-laulun suuremmalla antaumuksella kuin ehkä yksikään toinen, joka on Susijengin paitaan sonnustautunut.
Liturginen puhe "kansainvälisestä voimavarasta" alkaa olla jo niin kulunutta, että sitä alkaa epäillä elääkö sen sanoja lainkaan samassa todellisuudessa kuin tavalliset kansalaiset. Varsinkin, kun hän ylistää Ruotsin romahdusta upeana esimerkkinä Saksalle tienä, jota kai Suomenkin pitäisi seurata. Väittääpä Dettmann mitä tahansa, Ruotsi tulee pitkästä aikaa käymään vielä sodan, vieläpä sen kaikista verisimmän. Ja tämä vain siksi, että Ruotsissa toteutetaan sitä ideologiaa, joka kuuluu toistaiseksi vain Dettmannin puheissa.

Kolumnisti tuomitsee odotetusti (valkoisen) alkuperäisväestön kaikki yritykset suojella omaa erityisyyttään ja siten aitoa monien kulttuuria maailmalla: 
Uhkakuvien maalailu on sumeilematonta poliittista opportunismia, jossa äärimmäisillä yksinkertaistuksilla, vihanlietsonnalla ja myyttisten ”vanhojen hyvien aikojen” haikailulla kanavoidaan kansalaisten tyytymättömyys ääniksi ja vallaksi – seurauksista välittämättä. Ja kun ministeri-Audin takapenkille on päästy, on aivan sama mitä äänestäjille tapahtuu, tai millaisiin väkivallantekoihin ministeri on seuraajansa agitoinut.
Tässä kirjoittaja kääntää päälaelleen syy- ja seuraussuhteet. Kaikkea muuta kuin Suomen kansan etua ajavat valtapuolueet lietsovat valheellisilla uhkakuvapuheillaan pakkomonikulttuurisuutta ja loputonta kehitysmaalaisten invaasiota, jota perustellaan "työvoimapulalla" ja "eläkepommilla". Mitä tulee taas käytännön politiikkaan, maamme johtajilla on tosiaan verta käsissään, mutta sitä eivät ole valuttaneet suomalaiset, vaan poliittisen klienteelin tänne luvatta päästämät kutsumattomat vieraat. Juuri monikultturistien lemmikit ovat tappaneet jo pelkin absoluuttisin luvuin suomalaisia paljon enemmän kuin suomalaiset tulijoita. Vastuu tästä on pysyvillä puoluekirjavirkamiehillä, poliitikoilla, talouselämän lobbareilla ja Henrik Dettmanin kaltaisilla opportunisteilla.

Lopuksi Dettman yrittää väittää, että etnisiä suomalaisia varten luodun Suomen valtion tosiasiallinen tarkoitus ja päämäärä olisi tehdä maasta sekarotuinen Brasilia, tuo varsinainen monikulttuurinen esimerkkivaltio Kanadan (josta kehitysmaalaisten maahanmuuton jatkuessa tulee myös Brasilia tai Afrikka) sijaan:
Moni maailman laeista perustuu paradokseille. Yksi niistä on se, että erilaisuudet muodostavat yhä suurempaa yhtenäisyyttä. Huuhkajat on upea esimerkki kaikille, jotka vaalivat monimuotoisempaa tulevaisuutta, mutta ennen kaikkea niille agitaattoreille, jotka yrittävät repiä riekaleiksi tätä upeaa, kypsään ikään kasvanutta Suomi-neitoa.
Onko jossain ollut demokraattisesti hyväksytty päätös, jonka mukaan Suomesta tehdään monietninen valtio? Vai onko kyseessä joku salainen lisäpöytäkirja, josta kansalle ei ole kerrottu mitään? Jonkun typerän potkupallopelin maajoukkueen käyttäminen verukkeena muukalaisinvaasiolle on kertakaikkisen röyhkeä veto. Semminkin kun ei löydy mitään tieteellistä näyttö sille, että heterogeenisyyden lisääntyessä yhteisön koheesio kasvaisi. Kaikki tilastot ja empiiriset havainnot sen sijaan puhuvat sen puolesta, että monikulttuurisuus luo jo lähtökohtaisesti konflikteja ja on siksi epäonnistunut yhteiskuntakokeilu jo syntyessään.




                                                           **************************


Dettmannin kolumnin innoittamana aiheesta "keskusteltiin" eli oltiin samanmielisiä Ylen Radio Suomen taajuudella kuuluussa Urheiluhullut-ohjelmassa:

Yle Radio Suomi, 2.12.2019 klo 18.08, Urheiluhullut. 

Linkki ohjelmaan.

Erilaisuuden ymmärtäminen on avain menestykseen. Urheilussa tämä ymmärretään jo laajasti. Suomessa tuorein esimerkki on Huuhkajat. Aiheesta keskustelevat valmentajalegenda Alpo Suhonen ja Palloliiton huippujalkapallopäällikkö Marianne Miettinen. Keskustelua johdattelee Jussi Paasi. Ohjelmassa kuullaan myös kirjailija Minna Lindgrenin pakina. 

Jopa urheilua ollaan valmiina käyttämään keppihevosena Suomen afrikkalaistamisessa. Ohjelmassa ei väitelty tai keskusteltu, vaan kilpailtiin siitä kuka ylistäisi eniten ja kritiikittä monikulttuuria. Täytyy oikein ihmetellä, miten tällaisia suomalaishalveksuntaa lietsovia monikulttuurisia vihatunteja voidaan lähettää Ylessä päivät pääksytysten kenenekään reagoimatta. Persut saivat sentään 17 prosentin äänimäärän viime eduskuntavaaleissa, mutta Ylessä tulee maahanmuuttoa ja monikulttuuria kritisoivia ohjelmia tasan 0 prosenttia.

Urheiluhullut-ohjelman vetäjää toimittaja Jussi Paasia täytyy onnitella siitä, miten hän onnistui olematta niin täydellisesti vallan vahtikoira. Harvoin kuulee toimittajalta noin yksimielistä peesaamista ja kritiikittömyyttä vieraita kohtaan. Viimeistään siinä vaiheessa kun sporttikommunistina tunnettu Alpo Suhohen alkoi psykopatologisoida kansallista itsepuolustusta lainaamalla poststrukturalistisesta hörhöydestään tunnetun feministi 
Julia Kristevan eksentrisiä hörhöteorioita, olisi toimittajan pitänyt puhaltaa pilliin ja panna peli poikki.

lauantai 30. marraskuuta 2019

LONTOOSSA JA HAAGISSA TEHTIIN TAAS MONIKULTTUURIA


Jännittävän eksoottinen etninen säpinä se vain jatkuu Euroopan kaduilla. Mihinpä se katoaisi niin kauan kuin kansakuntien avainasemassa olevat petturit jatkavat kuolleena syntynyttä monikulttuurikokeiluaan, jota myös Kalergi-suunnitelmaksi kutsutaan.

Uutistoimistot maailmalla ovat kertoneet kahdesta matalan kynnyksen terroristi-iskusta Lontoossa ja Hollannin Haagissa, joissa tummapintaisten murhaajien myötä Black Friday -ostosorgiat muuttuivat kirjaimellisesti mustaksi perjantaiksi. Ensimmäisestä iskusta kertoo Yle uutisessaan Lontoon veitsihyökkääjän tausta puhuttaa Britanniassa – 28-vuotias mies oli päästetty koevapauteen terrorismituomion jälkeen

Hieman poikkeuksellisen tapauksesta tekee se, että ainakin kaksi valkoista vääräuskoista murhannut Lähi-idän veijari oli samana päivänä ollut kutsuvieraana yliopiston seminaarissa, joka sattumoisin koski tuomioita kärsivien terroristien sopeuttamista yhteiskuntaan. Paljon ylistetty integraatio ei tekijän kohdalla taaskaan onnistunut, mutta poliitikot eivät silti halua tehdä tästä oikeita johtopäätöksiä, vaan ovat valmiita jatkamaan monikulttuuria viimeiseen veitsen iskuun asti.

London Bridgen terroristi.

Hollannin Haagissa on tilanne vielä päällä, sillä ainakin kolmea sivullista vakavasti haavoittanut pohjoisafrikkalainen mies on edelleen vapaalla jalalla. Toistaiseksi Yle kertoo iskusta sangen hatarin tiedoin uutisessaan Useita alaikäisiä loukkaantunut puukotuksessa Haagissa Hollannissa – tekijää etsitään. Joka tapauksessa näyttää siltä, että Haagin pääostoskadulla puukkohippasille ryhtynyt jihadisti oli perinteisellä islamistisella joulutuulella nähdessään niin paljon vääräuskoisia kristittyjä lampaita. Monikulttuurin rautaisen kohtaamislain mukaan kanta-asukkaat menettävät matemaattisella todennäköisyydellä ennen pitkää henkensä uusille reviirin valtaajille. 

Tällä kertaa negatiivisessa lottoarvonnassa siipeensä saivat kirjaimellisesti todella pehmeät kohteet, alaikäiset lapset. Perusmuslimien sankareina pitämille islamistiterroristeille kaikki vääräuskoiset ovat yhtä arvottomia, joten heille avuttomien lasten surmaaminen ei tuota ongelmia. 

Ainoa ratkaisu poistaa islamin imperialistiseen logiikkaan kuuluva väkivalta Euroopasta, on karkoittaa muukalaiset, jotka tuota vihamielistä uskontoa harjoittavat. Oikeastaan tämäkään ei riitä, sillä arjen väkivaltaan kuten joukkoraiskauksiin syyllistyvät afrikkalaiset saattavat yhtä hyvin olla kristittyjä. Elleivät eurooppalaiset ole valmiita puolustamaan omaa elintilaansa kuten muut, on kohtalona maanosan uuskolonisaatio ja jääminen alistetuksi vähemmistöksi kotimaissaan. 

Punavihreät ja kosher-konservatiivit ovat rasistiksi leimautumisen pelossa valmiita uhraamaan kaiken, mutta jos hyvin käy, enemmistö kansasta voi jatkuvan muukalaisterrorin vuoksi nousta nopeasti voittamattomaan poliittiseen raivoon.

torstai 28. marraskuuta 2019

YLE PEESAA VASEMMISTOLAISESTI LÄPIPOLITISOITUNUTTA KIRJALLISUUDEN FINLANDIA-PALKINTOA



Tämän vuotinen kirjallisuuden Finlandia-palkinto jaettiin eilen tekijälle, joka ei ole edes etninen suomalainen. Ylen uutisessa Kirjallisuuden Finlandiat Pajtim Statovcille, metsiin perehtyneille journalisteille ja psykologin kirjoittamalle dystopialle – katso video palkintojenjaosta ylistetään kursailematta homopornografista "rakkaustarinaa" Balkanin sodan aikana. Kulttuuritoimittaja Miia Gustafssonin toisessa jutussa Kaikkien aikojen nuorin kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittaja Pajtim Statovci Ylen haastattelussa: "Kirjoittamalla yritän tehdä selkoa, millaisesta paikasta olen kotoisin" taas märehditään kultuuripiireille nykyään niin tyypillistä toiseus-tematiikkaa, kosmopoliittista nomadismia ja identiteettiä. 

Serbialta ryöstetystä Kosovosta kotoisin oleva albaanimuslimi Pajtim Statovci vahvistaa tuoreilla haastattelulausunnoillaan ikävällä tavalla käsitystä ylimielisestä ja arrogantista albaanista. Tämä käy selväksi esimerkiksi Iltalehden jutusta Pajtim Statovci otti puheessaan kantaa: kritisoi maahanmuuttajilta odotettua automaattista kiitollisuutta. Jo väsyneeksi käyneen rasismikitinän lisäksi Statovci tulee rivien välistä sanoneeksi, että vain suomalaisten pitäisi tuntea kiitollisuutta, koska he saavat maahansa etelästä tulevia hyysättäviä "kultamunia". 

Kyseenalaisesta Finlandia-palkintovoitosta huolimatta albaanien julkisuuskuva ei ainakaan tässä maassa tällä hirveästi parannu. Äkkipikaisesta arvaamattomuudestaan tunnettuja albaaneja pidetään esimerkiksi Balkanilla edelleen häikäilemättöminä vuoristorosvoina, "Balkanin mustalaisina". Tämä käsitys tuskin perustuu pelkille ennakkoluuloille. Suomessa tätä ennakkokuvaa eivät ole parantaneet Espoon Sellon Prisma-tavaratalossa vuonna 2010 tehdyt viiden (neljä kuoli Sellossa) suomalaisen kylmäveriset murhat, joihin syyllistyi Kosovon albaani Ibrahim Shkupolli. Viime vuosista muistetaan myös kansainvälisten albanialaisten huumeliigojen pyrky Suomen huumemarkkinoille.

Miia Gustafssonin haastattelussa pyöritellään voittajaromaanin Bolla homoteemaa ja toiseutta, jotka tuntuvat olevan länsimaisessa "nykykirjallisuudessa" Michel Houellebecqin kirjoja lukuunottamatta lähes pakollisia aiheita. Ilman niiden käsittelyä kirjallisuuspiirejä hallitsevat degeneroituneet punaliberaalit eivät halua antaa teokselle juuri mitään julkisuutta. Vain itseään räpläävä sukupuolinarsistinen feminismi voisi lyödä laudalta nämä teemat:
Bolla on kertomus kahden miehen, albaanin ja serbin, rakkaudesta. Kirjassa eletään vuotta 1995 ja huumaavaa ihastumista varjostaa sodan uhka. Jugoslavian hajoamiseen liittyvä Kosovon sota on alkamassa. 
Bollassa kuvataan toiseutta monella tapaa. Kosovossa rakastuneet miehet joutuvat peittelemään suhdettaan. Toisen paettua sotaa vieraaseen maahan alkaa jälleen uusi sopeutuminen. Miten sulautua yhteiskuntaan, missä huomio herää jo erilaisella ulkonäöllä. Vierauden tunne on kirjan henkilöille arkea.  
– Minutkin on nähty vieraana ihmisenä ja nämä aiheet ovat olleet vahvasti läsnä omassa elämässäni.
Finlandia-palkinnon voittamiseksi Statovcilla oli kaikki valttikorttikortit käsissään. Mikä olisi voinut mennä pieleen kun albaania suosivat sisäsiittoisten kirjallisuuspiirien hypetys, kirjoittajan outo kansallisuus ja suomalaiskaunaisuus sekä homous. Ratkaisevinta oli kuitenkin palkinnon valitsija, joka oli tänä vuonna Ylen tuore toimitusjohtaja, fil. yo. Merja Ylä-Anttila.

Pahamaineisena suomalaisvihamielisenä toimijana tunnettu Ylä-Anttila hankki kannuksensa jo MTV3:ssa, mutta varsinaiseen tuhotyöhön hän pääsi vasta tultuaan valituksi Ylen johtoon. Monikulttuurisesta mädätystyöstään Ylä-Anttila rehvasteli jo heti valintansa jälkeen viime vuonna. Tämän vuoden toukokuussa Ylä-Anttila kertoi perustavansa erillisen rahaston EU- ja monikulttuuripropagandaa syytäville toimittajille, jotka kokevat tulleensa uhatuksi kansalaisilta saamansa kritiikin vuoksi. Uutisessa Ylen toimitusjohtaja: Nettivihan kohteeksi joutuneiden toimittajien avuksi perustetaan "vainorahasto" Ylä-Anttila pyytää rahalahjoituksia "vihapuhetta" kokeneille toimittajille. Tämä on röyhkeää aikana, jolloin julkista keskustelua kaitsevat päällepäsmärit eivät tee elettäkään ulkomaalaisten vihatekojen kohteeksi joutuneille kantasuomalaisille:

– Rahastoon voivat lähteä mukaan ja sitä voivat tukea kaikki halukkaat, niin yritykset, säätiöt, liitot kuin yksityishenkilötkin, pienellä summalla tai suurella, sanoo Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho lauantaina aamupäivällä julkaistussa tiedotteessa. Rahasto voi auttaa uhkailun, vainon ja muiden uusien häirinnän muotojen kohteeksi joutuneita journalisteja, myös freelancer-toimittajia.
Ylä-Anttilan ideologisesta taustasta voitiin jo etukäteen päätellä Finlandia-voittaja, joka ei tulisi olemaan ehdokaskirjoista paras vaan poliittisesti tarkoituksenmukaisin. Kiusaus olla valitsematta albaanin tekelettä voittajaksi oli liian suuri. Kirja on juuri sellainen, jolla tietämättään kulttuurimarxilainen kulttuuritäti voi ilmaista omaa tiedostavuuttaan ja suomalaisen heteronormatiivisuuden halveksuntaa. Vaikkei mitään kirjallisuudesta ymmärtäisikään, pääasia, että tietää mikä on kuuminta hottia henkisesti kuolleessa punavihreässä kuplassa.


                                                         **************************


Ne, jotka eivät kumarra globalistien  noiden Globo-homojen  läntistä uskontokulttia, saavat valtamediassa poikkeuksetta rapaa niskaansa. Umpivasemmistolaiseen Guardian-lenteen jatkuvasti turvautuva Yle on uutisessaan "Vetäytyminen homolaivueesta tekee hyvää mielenterveydelle" – Guardian: Unkari jää pois Euroviisuista, ja syynä on kilpailun homomyönteisyys selvästi närkästynyt Euroviisujen epävirallisen homo- ja lgbt-agendan kyseenalaistamisesta. Että kokonainen maa boikotoi tapahtumaa – mikä suvaitsematon julkeus!

Yllättävää kyllä jutussa siteerataan melko vaapasti unkarilaispoliitikkojen lausuntoja. Niiden tarkoitus on tietenkin saada arvoliberaalit lukijat haukkomaan henkeään ja kiihottumaan totaaliseen suvaitsemattomuuteen lgbt-kriitikkoja kohtaan. Rappion airueet ovat tunnetusti kyvyttömiä reflektoimaan kulttuurisesti itsetuhoisia houreitaan, joten lukiessaan Ylen Unkari-uutista he todennäköisesti ajattelevat näin: "Kuinka
 kukaan voi ajatella tuolla tavalla vielä vuonna 2019!". Aivan hyvin se näyttää onnistuvan lumihiutaleiden hyperventiloinnista huolimatta:
Unkarin hallitsevaa Fidesz-puoluetta lähellä oleva tv-juontaja András Bencsik on jo ehtinyt julkisesti iloita siitä, että maa vetäytyy "homolaivueesta". Bencsikin mielestä tekee hyvää unkarilaisten mielenterveydelle jäädä pois Euroviisuista, joissa hänen näkemyksensä mukaan esiintyy "kirkuvia transvestiitteja ja parrakkaita naisia". 
Unkariilaiset eivät halunneetkaan Globo-homojen bileitä.


                                                         **************************