lauantai 18. toukokuuta 2019

ULKOMINISTERIÖN TYÖRYHMÄN JA YLEN MIELESTÄ SANANVAPAUS EI KUULU KANSALLISMIELISILLE

Arkkipiispa emeritus Kari Mäkinen ja poliittisesti korrekti
taulu muslimi-Jeesuksesta, joka vihaa valkoista
heteromiestä. "Tarkotit loukata!!1!"

Mitä tyytymättömäksi kansa käy vieraita intressejä palvelevien päättäjien ja vaikuttajien politiikkaan, sitä vihamielisemmin hallitseva nomenklatuura käy omaa kansaansa vastaan. Tämä käy selväksi eilisessä Yle-uutisessa Työryhmä esittää kansallista vihapuheen vastaista toimintaohjelmaa – Ehdotuksissa mukana myös lakimuutoksia. Jo se seikka, että kyseinen viidennen kolonnan työryhmä on ylipäätään perustettu, kertoo karua kieltään kansanvihollisten soluttautumisesta maan virkamieskuntaan muodostaen näin Syvän valtion ytimen. Siksi ei ole yllättävää, että virkamiehet ovat valinneet sisäministeriön vihapuhetyöryhmän vetäjäksi punaisena arkkipiispana tunnetun Kari Mäkisen

Viime vuonna mädätystyöstään eläkkeelle jäänyt arkkipiispa on päässyt nyt todellisen kutsumustehtävänsä pariin. Toki hän saattoi jo vasemmistoliberaalina troijalaisena tehdä myyräntyötään kirkon saattamiseksi muslimeja kumartavaksi homofoorumiksi. Sisäministeriön työryhmässä hänen ei ole kuitenkaan enää tarvinnut peitellä tulipunaista ideologiaansa, vaan on voinut täysin avoimesti ajaa kulttuurimarxismiin kuuluvaa 
repressiivistä toleranssia. Siinä marxilaisille ihanteille vastakkaisia ideoita ja käsityksiä ei tule suvaita ja niitä esittävät ihmiset tulee mustamaalata – ja toisaalta länsimaiselle kulttuurille tuhoisat ideat tulee nostaa päivänvaloon tekemällä niistä hyväksyttäviä ja tavoiteltavia.

Työryhmän johtajana Mäkinen on voinut luultavasti itse päättää sen koostumuksesta. Jäsenluettelon perusteella kyseessä on varsinainen Mäkisen The Punamädätys Dream Team, johon kuuluvat ne tutut Usual Suspects:

-valtionsyyttäjä Leena Metsäpelto,Valtakunnansyyttäjänvirasto
-Elina Grundström, Julkisen sanan neuvosto
-toimittaja ja tietokirjailija Tuomas Muraja, YTT, tutkijatohtori (Jyväskylän yliopisto)
-Reeta Pöyhtäri
-OTT Stiina Löytömäki
-
rikoskomisario Pekka Hätönen, Helsingin poliisilaitos

-Kati Ruohonen, Suomen Somalialaisten Liitto ry
-Alina Heywood, Etnon edustaja, Suomen Nuorisovaltuustojen liitto ry ja sosiaalipsykologi
-koulukuraattori Minttu Salminen
-Some-turva ja erityisasiantuntija Robin Harms, Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto
-Hankkeen sihteeristönä ja ohjausryhmänä toimi kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen (pj), sisäministeriö
-poliisitarkastaja Måns Enqvist, Poliisihallitus (Yle Watchin vanha tuttu hänkin)
-opetusneuvos Heli Nederström, opetus- ja kulttuuriministeriö
-neuvotteleva virkamies Yrsa Nyman, oikeusministeriö, 
-Nymanin varajäsenenä johtaja Johanna Suurpää, oikeusministeriö.
-Lisäksi kokouksiin on osallistunut asiantuntijana hankepäällikkö Milla Aaltonen, oikeusministeriö.

Kokouksissa kuultiin seuraavia asiantuntijoita:


-professori Atte Oksanen, Tampereen yliopisto

-professori Marjo Kaartinen, Turun yliopisto
-professori Jaana Hallamaa, Helsingin yliopisto
-sovitteluasiantuntija Miriam Attias
-tiedottaja Päivi Ojanperä, Tasa-arvovaltuutetun toimisto.

Keskustelussa vihapuheesta pitäisi heti ensimmäisenä avata koko käsite ja tuoda esiin sen poliittisesti motivoitunut käyttötarkoitus. Vasta sitten kun suurelle yleisölle kerrotaan, että termin vihapuhe kehittivät vasemmistoliberaalit opiskelijat ja professorit Yhdysvaltain Itärannikon elitiityliopistoissa 1980-luvun lopulla valkoista identiteettiä ja perinteisiä perhearvoja vastaan, voidaan keskustelu aloittaa puhtaalta pöydältä. Sitä ennen kyse ei ole muusta kuin vasemmistolaisten arvojen junttaamisesta ja niistä poikkeavien ajatusten ajamisesta marginaaliin jopa lainsäädännön avulla. 

Toinen kysymys koskee vihapuheen väitettyä haitallisuutta ja yleisyyttä. Kenelle se on ongelma ja kuinka laajalle se on levinnyt? 
On todennäköisestä, että "ongelma" ei ole edes viime vuosina kasvanut, vaan sitä esiintyy lähinnä vain niillä internetin sivustoilla, joihin nykysensuuri ei ole vielä ulottanut lonkeroitaan. 

Kun asiaa taas kysytään arkkipiispa emeritus Kari Mäkisen johtamalta työryhmältä, sen antamassa vastauksessa kerrotaan ilman mitään tilastotietoja, että "Vihapuheesta on viime vuosina muodostunut niin suuri ongelma Suomessa, että sen kitkeminen edellyttää hallitusohjelman tasoisia toimia". Luonnollisesti silkkaa suomalaisvihaa huokuva työryhmä haluaa tehdä itsensä tärkeäksi paisuttelemalla ongelmaa, jota ei ole yksiselitteisen sananvapauden kontekstissa edes olemassa. Työryhmän näennäiseettinen puuhastelu on jälleen kerran yksi esimerkki verorahojen ja resurssien tuhlaamisesta uusmarxilaisten yhteiskuntainsinöörien harhaisiin projekteihin.

Sanovatpa työryhmän ideologiset "asiantuntijat" mitä tahansa, vihapuhe ei ole kansalaisille sen enempää kuin vähemmistöillekään ongelma, vaan ainoastaan vallanpitäjille. Käsitteenä vihapuhe onkin totuuspuhetta, josta norsunluutornissa elävä "eliitti" ei vain satu pitämään. Siksi totuuspuhe pitää kieltää erilaisin verukkein, joiden pohjalta työryhmä on kehitellyt peräti kaksitoista ehdotusta "vihapuheen ehkäisemiseksi".

Koska vihapuhetta ei mainita Suomen laissa eikä sitä ole määritelty muutenkaan tarkasti, se tarjoaa oivan stalinistisen työkalun Hyvien ihmisten oikukkaille päämäärille. Jos löyhä käsite saadaan vielä kirjattua lakiin, sitä voidaan venyttää mielivaltaisesti kulloistenkin poliittisten tarpeiden mukaan. Juuri tässä piilee takaovi totalitarismille demokraattisessa järjestelmässä. Siksi on oireellista, että kyseinen poliittisesti valittu pieni työryhmä määrittää omaehtoisesti vihapuheen kriteerit, jonka pohjalta aletaan kenties sorvaamaan uusia ajatusrikoslakeja uuden punavihreän hallituksen johdolla.


Lopulta tässä kaikessa on kyse euroopplaisesta perusoikeudesta, sananvapaudesta: joko sitä on tai sitten ei ole. Kuitenkin Ylen ja Mäkisen johtaman juntan mielestä kakun voi säästää syömällä se. 

Vihapuheesta keskusteltaessa esille nousee aina sananvapaus. Vihapuheen ja sananvapauden rajanvetoa pohdittiin myös työryhmässä. Mäkinen painottaa, että vaikka sananvapaus on luovuttamaton oikeus, sen perusteella ei kenelläkään ole oikeutta tuhota toisen ihmisen elämää.  
– Yhteiskunnassa ihmisillä vapaus liikkua minne he haluavat, mutta se ei tarkoita sitä, ettei heidän tarvitsisi noudattaa liikennesääntöjä, Mäkinen vertaa. Entinen arkkipiispa myös muistuttaa, että vihapuhe itsessään kaventaa sananvapautta pyrkiessään ohjaamaan muiden ihmisten puhetta ja käyttäytymistä. 
– Asian vakavuus näkyy historiaa peilatessa. Siellä missä vihapuheeseen ei ole tartuttu, eikä sen juurisyihin ole pureuduttu, se on purkautunut vihan tekoina.
Mäkinen tekee kummallisen ajatuksellisen loikan ikävien tosiasioiden sanomisesta kansanmurhaan, jolla hän tuskin viittaa tasa-arvovaltio Neuvostoliiton tekemään ukrainalaisten kansanmurhaan. On orwellilaisen absurdia ja kieroa väittää, että totuuspuheen l. vihapuheen tukahduttaminen ei olekaan sensuuria, vaan sen sijaan sitä edustaa johdonmukainen sananvapauden noudattaminen!

Mitä taas tulee monien yhteiskunnallisten konfliktien juurisyihin, niin monikulttuurin kritiikki ja siitä johdetut toimenpiteet nimenomaan estävät väkivaltaa synnyttävän etnisen kilpailun samalla maantieteellisellä alueella. Mikäli laillista ja laitonta kehitysmaalaisten invaasiota ei saa vastustaa hyvillä argumenteilla edes sanan voimalla, Mäkinen on valmis hylkäämään demokraattiset oikeudet ja antamaan vallan globaalia enemmistöä palveleville politrukeille.




                                                  ***********************************



Länsimaiden valtaapitävien räksyttävinä vahtikoirina toimivat valtamediat eivät takavuosina juurikaan vatvoneet sananvapauskysymystä, "vihapuhetta" ja vaalivaikuttamista. Siihen ei ollut syytä, koska vaalikarja noudatti pitkälti punaisen 1960-luvun arvoliberalismia ja äänesti aina valtaan kansojaan vihaavat keskustavasemmistolaiset valtavirtapuolueet. 


Vielä tuolloin omahyväinen globalistiklikki katsoi kansan syvistä riveistä nousevaa yhteiskuntakritiikkiä läpi sormien, koska sen viesti ei ollut vielä tavoittanut suuria massoja internetissä ja vaaliuurnilla. Sitä paitsi lännen varjohallitusten näkökulmasta oli täysin järkevää olla asettamatta ankaraa sensuuria ja kampanjoimatta toisinajattelijoita vastaan, koska tällaiset toimet olisivat tuoneet valtavaa julkisuutta länsimaiden aidoille oppositiovoimille. 

Kun vahinko pääsi sitten lopulta tapahtumaan Brexitin, Trumpin ja Itä-Euroopan kansallismielisten hallitusten muodossa, poliiitikot ja media eivät voineet muuta kuin reagoida erilaisilla tukahduttamistoimilla. Oman toiminnan kriittinen arviointi ja politiikan muuttaminen kansaa miellyttäväksi oli pois tämän tuholaislauman laskuista.

Tulevien eurovaalien kohdalla hallitsevan nomenklatuuuran aggressio nousevaa kansallismielisyyttä vastaan on saanut aikaisempaa epätoivoisempia muotoja. Suomessa tätä yksipuolista vaalityötä on alustettu mm. valtamedian viime vuonna aloittamalla vastuullista journalismia -kampanjalla, jonka tarkoituksena on uskotella, että vain hallitsevilla tiedotusvälineillä olisi hallussaan ainoa oikea tieto ja että kaikki muut ovat sen vuoksi valehtelijoita, valemedian edustajia. Jo tätä ennen Ylessä alkoi surullisen kuuluisa faktantarkastajien projekti, jonka tarkoituksena on syynätä täikammalla ainoastaan kansallismielisten ja konservatiivien uutisia. Tämä on ymmärrettävää, sillä faktantarkastajien keskeiset vaikuttajat kuten Johanna Vehkoo kannattaa punavihreitä puolueita ja kuuluu marxilaisfeministiseen lobbauryhmään nimeltä ajatushautomo Hattu.


Viime päivien kuvaava esimerkki "vastuullisesta journalismista" löytyy Ylen verkkosivuilla maanantaina julkaistusta maratonpitkästä propagandavyörytyksestä Läntiset yhteiskunnat ovat mätiä ja Notre Damen polttivat keltaliivit – nämä ja muut valheet leviävät valeuutisista elävissä ryhmissä. Toimittaja Anna Sarasteen stalinistisen syytöskirjelmän uskottavuutta on yritetty lisätä ulkomaisilla faktantarkistajien kirjoitusavulla. Jutun lopussa vielä mainitaan, että artikkelin kirjoittajat olivat saaneet taloudellista tukea Robert Bosch -säätiöltä ja n-ost-verkostolta "vastuulliselle journalismilleen". Kenellekään ei tule varmaankaan yllätyksenä, että Robert Bosch -säätiö on yhdessä George Sorosin Open Society -säätiön kanssa edistämässä kolmannen maailman maahanmuuttoinvaasiota Eurooppaan.

Mistään aidosta tutkivasta journalismista jutussa ei ole kyse, sillä Saraste kertoo, että "haastatellut asiantuntijat ovat tutkijoita, toimittajia, faktantarkistajia, ministeriöiden työntekijöitä, sosiaalisen median yhtiöiden edustajia ja aktivisteja". Toisin sanoen kyseiset auktoriteetit edustavat hegemonista valtaa eikä heillä ole siksi aikomustakaan kyseenalaistaa virallisia totuuksia, vaan vääristynyt suurennuslasi kohdistetaan ainoastaan nykyjärjestelmän kriitikoihin. Jonkinlaisesta kouristuksenomaisesta konformismista puolestaan kertoo se, että asiantuntuntijat katsovat jopa satiirisiksi tunnistettujen meemienkin kuuluvan disinformaation piiriin.

Kuten odottaa saattaa kirjoitus noudattaa tuttuun tapaansa Ylen perinteistä faktantarkastusta. Artikkelin mukaan sosiaalisessa mediassa jaettavista "valeuutisista" vastaavat vain kansallismieliset ikään kuin ilmiö loistaisi poissaolollaan vasemmistoliberaalien ja äärivasemmistolaissa agitaattorien päivityksistä.
Kertomatta kun jää, että punaliberaalit massapostaavat ilman bännipelkoa hallusinaatiovasemmiston salaliittoteorioita ja valtamedian  poliittisesti värittynyttä virallista propagandaa omissa viiteryhmissään. 

Haukotuttavan pitkässä todisteluketjussa toimittajaryhmä uusintaa median viime vuosina esiin nostamaa ontuvaa meriselitystä, jonka mukaan "yhteiskuntarauhaa häiritsevä" populistinen EU-vastaisuus ja kansallismielisyys johtuisivat pääasiassa Venäjän hybridivaikuittamisesta. Tässä tarinassa osasyyllisiä ovat myös lännen kansallismieliset, sillä kansallismielisyyden katsotaan ajavan Venäjän etua. Tämän mediasadun kieroutuneen logiikan lopputulemana on, että kansallismielisyys on itse asiassa epäisänmaallista toisin kuin EU-federalismi ja Nato-kiima! 


Anna Sarasteen toimittama mielipideartikkeli tuo surullisella tavalla ilmi nykyjournalistien ideologisen korruption, joka näyttäytyy täydellisenä välinpitämättömyytenä ilmiselville tosiasioille. Sarasteelle tiedoksi, että populistien esiinmarssilla Euroopassa ei ole mitään tekemistä Venäjän kanssa, vaan syynä on kansalaisten tyytymättömyys harjoitettuun politiikkaan jäsenmaissa sekä koko EU:n organisaatiossa.



                                                  ***********************************


maanantai 13. toukokuuta 2019

YLE ANTAA RISTIRIITAISTA VIESTIÄ EU:N TODELLISESTA SUOSIOSTA

Vain 10 % suomalaisnuorista aikoo äänestää
tulevissa EU-vaaleissa. 

Viime viikolla Eu-mielinen Yle uutisoi reteästi, kuinka EU-jäsenyyden suosio nousi Suomessa ennätyskorkeaksi. Alunperin STT:n julkaiseman uutisen taustalla on Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan tekemä arvo- ja asennetutkimus, jota Yle ei sen kummemin avannut uutisessaan. Vaikka johdattavilla kysymyksenasetteluilla on varmasti oma osuutensa haluttuun lopputulokseen, näyttää kysely silti melko uskottavalta. Tosin kuin muualla Euroopassa, täällä Unionin suosio on hämmästyttävän suuri. Osaltaan EU-myönteisyyttä selittää massiivinen propaganda, sillä maassamme ei ole oikeastaan ainuttakaan Unioniin kriittisesti suhtautuvaa valtamediaa kuten vaikkapa Britanniassa.

Evan asennetutkimuksessa kerrotaan EU:n olevan erityisen suosittu suomalaisnuorten keskuudessa. Tämä on ymmärrettävää, sillä ovathan juuri milleniaali-sukupolven nuoret kaikkein konformistisimpia auktoriteettiuskovaisia. Heidän sokea ehdottomuutensa näkyy räikeimmin ilmastokysymyksessä ja median oraakkeliksi nostamassa autistilapsi Greta Thunbergin palvonnassa

Julkisuudessa korokkeelle nostettua nuorisoa on silti turha syyttää maolaisesta kulttuurivallankumousmentaliteetista, vaan sen taustalla on läntistä maailmaa riivaava auktoriteettikriisi ja loogis-rationaalisen ajattelun puute. Luonnollisesti eri vallanhimoiset tahot haluavat käyttää hyväkseen messiaanisen aseman saaneen nuorison valtapotentiaalia. Siksi ei ole yllättävää, että vihreät ovat kaikkein innokkaampia laskemaan äänestysikärajaa, koska koulujen ja median aivopesemät tärkeilevät nuoret äänestäisivät todennäköisesti juuri heitä. 

Suomalaisnuorten kohdalla ei silti kannata menettää toivoaan. Tämänpäiväinen Yle-uutinen 18–29-vuotiaat fanittavat EU:ta, mutta eivät äänestä – "Ehkä meillä on asiat niin hyvin, että emme ole ajatelleet äänestysasiaa" kun nimittäin kertoo, että nuorista vain 10 % aikoo äänestää tulevissa europarlamenttivaaleissa. Tämä taas on jyrkässä ristiriidassa Evan tutkimuksen kanssa, jossa nuorison väitetään olevan erityisen innostunut Euroopan Unionista. 

Ylipäätään Ylen hehkutus EU:n suosiosta on ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että viime europarlamenttivaaleissa Suomen äänestysprosentti jäi alle neljänkymmenen. Suomessa etäisenä pidettyä unionia ei ehkä vihata samalla tavalla kuin Etelä-Euroopassa, mutta toisaalta ei sitä myöskään intohimoisesti kannatetakaan. Mikäli taloustilanne heikkenisi, muuttuisi suomalaisten haalea EU-into melko nopeasti yhtä katkeraksi vihaksi jollaisena se näyttäytyy nyt Italiassa ja Kreikassa.

Näyttää siltä, että Ylen ja Evan imartelevilla tiedonannoilla EU:sta halutaan nostaa vain äänestysinnokkuutta. Se on välttämätöntä, koska alhainen äänestysprosentti kertoisi Unionin legitimiteettikriisin olevan kroonista laatua. Yle Watchin veikkaus on, että Ylen kampanjoinnista huolimatta europarlamenttivaalien suosio laskee vielä entisestään.

keskiviikko 8. toukokuuta 2019

SUOMEEN TULOSSA PUNAVIHREÄ PAINAJAISHALLITUS – EI VÄLTTÄMÄTTÄ HUONO UUTINEN


Tämänpäiväinen Yle-uutinen SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteen päätöksestä aloittaa neuvottelut kansanrintamahallituksen kokoamisesta ei tullut yllätyksenä muille kuin hämmästystä teeskenneille punavihreille toimittajille. On päivänselvää, että demarien hallitusneuvottelut olivat alusta alkaen pelkkää teatteria, sillä tulipunainen "äijäfeministi" Rinne oli jo kauan ennen vaaleja hinkunut maahan punavihreää kaunahallitusta. 


Nyt sellainen ollaan saamassa, koska vaalitappion kärsinyt vallanahne Kepu oli jälleen kerran valmis pettämään aiemmat lupauksensa. Näillä näkymin hallituksesta on tulossa naisvoittoinen "maailmanparannushallitus", joka reaalimaailman paineessa muuntuu suomalaiseksi dystopiaksi nopeammin kuin arvaammekaan. Tämä ei ole loppujen lopuksi lainkaan huono juttu!

Maamme nykytilanteessa apaattiset suomilampaat ansaitsevat punavihreän painajaishallituksensa. Siperialla on tapana opettaa. Toki hallituskauden alussa julkisen hallinnon punavihreä lukeneisto ja valtion etuuksista nauttivat anarkopummit saavat elää suurta Unelmaa valtion ottamalla lisävelkarahalla, mutta kauaa he eivät tästä tulevaisuudelta varastetusta samppanjasosialismista saa nauttia. Kun käsi alkaa pian hamuta valtion kassan pohjaa, saavat roskaväen lisäksi 
vyötään kiristää myös tavalliset duunarit, jotka lyhytnäköisyydessään äänestivät sosiaalidemokraatteja.

Mikä voisikaan mennä pieleen hallituksessa, jonka muodostavat SDP, Keskusta, Vihreät, Vasemmistoliitto ja RKP? Oikeastaan pitäisi kysyä, voiko enää huonompaa koalitiota ollakaan kuin edellä mainittu Rogue gallery. Vaikka oppositiossa ei ole juuri mitään kehuttavaa, tuleva hallituskokoonpano ei ole muuta kuin joukko paatuneita kansanvihollisia. Kansalta rahaa varastavan punabandiittijoukon kruunaa suomalaisvihamielisyydestään tunnettu pölhöhumanitaristinen RKP.

Millaista politiikkaa uuskommunistiselta kansanrintamahallitukselta on sitten odotettavissa?


Lisää verotusta.
Lisää tulonsiirtoja.

Lisää valtionvelkaa.
Lisää liittovaltio Eurostoliittoa.

Lisää homotusta ja transutusta.
Lisää sananvapauden rajoittamista.
Lisää kehitysmaiden "turvapaikanhakijoita".


Tämä kansa on näköjään lyötävä polvilleen ennen kuin se oppii realismia harhaisten utopioiden sijaan. Hyvä että oppii edes joskus. Se opetus on: asioiden on mentävä vielä huonommin, jotta ne voisivat mennä joskus paremmin. Siksi näin alkuun Suomen tien täytyy olla Kreikan tie.



                                                       *****************************


Päivän toinen hyvä kotimaan uutinen ei saanut läheskään yhtä suurta julkisuutta kuin Siperia-hallituksen mahdollinen muodostaminen. Ylen uutinen Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja vaihtuu huonosta työilmapiiristä syytetty Grundström ei hae jatkoa kertoo tunnetun vihreän khmerin jättävän "vastuullisen median" edunvalvojan tehtävät.


maanantai 6. toukokuuta 2019

YLE JA YK SIIVUUTTAVAT TÄYSIN VÄESTÖRÄJÄHDYKSEN VAIKUTUKSEN LUONNON TUHOUTUMISEEN


Ylen tiedeuutiset pitävät paikkaansa enimmäkseen vain siinä kohtaa kun niissä viitataan tutkimusten tilastollisiin tosiasioihin. 
Näistä suhteellisen arvoneutraaleista tutkimustuloksista vedetyt johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset ovat sen sijaan lähes poikkeuksetta yksipuolista ideologista junttaamista. Tästä on osoituksena tänään ilmestynyt Yle-uutinen Synkkä YK-arvio valmis: Luonnon tila heikentyy nyt ennennäkemätöntä vauhtia – kolmannes maapallon luonnosta tuhoutuu vuoteen 2050 mennessä.

Toimittaja Kari Ikävalkon kirjoittama juttu näyttää alussa melko neutraalilta ja järkevältä. Esimerkiksi toisen alaotsikon toisessa kappaleessa viitataan kansainvälisen ilmastonmuutospaneelin raporttin ilmastonmuutoksen tilanteesta. Kaikki on vielä siinä vaiheessa kunnossa kun Ikävalko mainitsee raportin arvion uhanalaisista lajeista:
Arvion mukaan joka kahdeksas tunnetuista 8 miljoonasta lajista on uhanalainen. Satojen tuhansien lajien häviämisvauhti jatkuu, jos muutosta ei saada hidastettua tai pysäytettyä. Tutkijoiden arvioiden mukaan vähintään yli kolmannes maapallon luonnosta on tuhoutunut vuoteen 2050 mennessä.
Looginen nyrjähdys alkaa näkyä hieman myöhemmin Ikävalkon kirjoittaessa ihmisen ruuantuotannon kasvusta:
Tutkijoiden mukaan luonnon tuhoon on tähän mennessä vaikuttanut eniten ruoantuotanto niin maalla kuin merellä. Myös metsätalous, teiden ja muiden väylien rakentaminen sekä kaupungistuminen ovat tuhonneet elintilaa kasveilta ja eläimiltä. Ihminen on vallannut ja muuttanut omaan käyttöönsä kolme neljännestä maa-alasta ja lähes yhtä paljon meristä luonnolle kohtalokkain seurauksin.
Lainaus olisi kohdallaan, jos Ikävalko liittäisi yhtälöön ihmisten määrän rähjähdysmäisen kasvun viimeisen 50 vuoden aikana. On nimittäin selvää, että ihmisen tuhoama elintila kasveilta ja eläimiltä ei johdu yksinomaan yksittäisen ihmisen kulutuksen kasvusta, vaan vielä voimakkaan kuluttajien määrän kasvusta. 

Nopeimmin ihmisliha on lisääntynyt Aasiassa ja Afrikassa. Tämä ihmismassa on de facto vienyt elintilaa eläin- ja kasvilajeilta toisin kuin vasta viimeiset 10 vuotta hoettu tuleva ilmastonmuutos. Valtamedian agendaa ajavien tiedemiesten patenttiselitykseksi tullut Ilmastonmuutos on lopulta vain väestöräjähdyksen yksi monista seurauksista. Jutussaan toimittaja Ikävalko kääntääkin koko asian päälealleen ja näkee ongelman ytimenä ainoastaan (länsimaalaisten) kulutuksesta johtuvan oletetun ilmastonmuutoksen:
Kokouksessa tehtiin arviot siitä, miten ilmaston lämpeneminen vaikuttaa kasvi- ja eläinkuntaan. Pariisin sopimuksen mukainen alle kahden asteen lämpeneminen lisää sukupuuton uhkaa ja muutoksia luontoon 5 prosentilla, mikä voisi tarkoittaa useiden satojen tuhansien uusien lajien katoamista maapallolta.
Koska ilmastonmuutospaneeli sen enempää kuin Ylen toimittaja ja hänen haastattelemansa Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho eivät mainitse Afrikan väestöräjähdystä, saadaan luonnonsuojelun toimenpide-ehdotukseksi vain välillisten verojen korottaminen länsimaalaisille:
Pariisissa tehtiin myös arvioita siitä, mitä uusia keinoja ja tapoja tarvitaan, jotta lajikatoon voidaan vaikuttaa. Arviossa päädyttiin siihen, että nykyiset keinot, kuten erilaiset suojeluohjelmat ja kestävän kehityksen sitoumukset eivät riitä. 
– Ympäristölle haitalliset tuet pitää poistaa ja kulutuksen puolella tuotteet, jotka ovat haitallisia ympäristölle tulevat kalliimmaksi, jotta niiden kulutus pikkuhiljaa vähenee, Kotiaho kertoo kokouksessa esille nousseista ehdotuksista.
On totta, että länsimailla on tietty erityisvastuu, mutta se ei johdu niinkään kulutuksesta vaan humanitaarisesta avusta, joka on kasvattanut keinotekoisesti Afrikan väestöä kestämättömiin mittoihin. Ja aivan kuin tämä ei vielä riittäisi, länsimaalaiset lisäävät globaalia ympäristörasitetta päästämällä mustan Afrikan ylijäämäväestöä korkean kulutustason kotimaihinsa. Tätä ekologista ongelmaa tiedekommunisti Janne Kotiaho ei huomioi mitenkään, vaan hän jaksaa syyllistää ainoastaan pientä suomalaispopulaatiota hyvinvoinnistaan:
– Me suomalaiset olemme ihan kärjessä koko maapallon tuhoamisessa. Meidän kulutuksemme, elämäntapamme ja valintamme aiheuttavat hirvittävän paljon haittaa ympäri maailmaa. Me olemme ulkoistaneet haitan muualle ja asumme sitten täällä lintukodossa.
Voi vain arvailla, minkälaista kompensaatiota tiedekommunistimme vaatii suomalaisilta. Ensimmäisenä lienee lintukodon muuttaminen afrikkalaisen kolonisaation pohjoiseksi sillanpääasemaksi, koska kyseenalaistamaton ilmastonmuutos ja "ilmastopakolaisuus". Vastaavasti kulutustuotteiden veronkorotuksesta kerätty voitto siirettään lyhentämättömänä eteläisen pallon puoliskon maiden "ilmastotalkoisiin". 

Tätä kaikke varten pitää olla tietenkin ylikansallinen organisaatio, joka on valmis toteuttamaan 2000-luvun kommunistisen ohjelman ilmastonmuutoksen tekosyyllä. Ei ole mikään salaisuus, että tiedekommunistien toiveissa tällaisenä organisaationa toimisi alkuun YK.

                                               
                                                       *********************************



TV1, maanantai 6.5.2019, Historia: Ihmistarhat 

Yli sadan toista maailmansotaa edeltäneen vuoden ajan vieraita rotuja edustavia ihmisiä esiteltiin eläinten rinnalla messuilla, näyttelyissä ja eläintarhoissa. Dokumentissa tutustutaan tähän vaiettuun palaan historiaa. HD ohjelmatekstitys (suomi) 54 min.

Ylen maanantain Historia-dokumentissa olisi taas tarjolla valkoista syyllisyyttä.

perjantai 3. toukokuuta 2019

SENSUROIVA JA PIMITTÄVÄ YLE PUHUU RÖYHKEÄSTI SANAVANPAUDESTA


Tänään vietetty kansainvälinen lehdistönvapauspäivä on näkynyt valtamediassa järjettöminä puheenvuoroina, joissa sananvapauden ehtona pidetään sensuuria. Kaikista tiedotusvälineistä Yle veti yllätyksettömästi lyhyimmän tikun raikkaan orwellilaisella uutisjutullaan 
Vihapuhe ja häirintä kaventavat sananvapautta Suomessa – sananvapauden tila on vaihdellut suuresti itsenäisyyden aikana. Siinä toimittaja Päivi Puukan haastattelema Tampereen yliopiston julkisoikeuden yliopistolehtori Riku Neuvonen syö ja säästää kakkua yhdistämällä samassa lauseessa sensuurin ("vastuullisen tiedottamisen") ja sanavapauden. Lausuntojensa perusteella Neuvonen kuuluu ehdottomasti korruptoituneen nykyjärjestelmän syvään päätyyn. 

Jutussa ahkeraan viljelty kulttuurimarxilainen käsitehirviö "vihapuhe" ei tarkoita muuta kuin totuuspuhetta, josta poliittinen eliitti ja siihen kytkeytyvä nomenklatuura ei satu pitämään. Ylen sensoreille ja julkisen keskustelun portinvartijoille "vihapuheesta" onkin tullut kätevä veruke harjoittaa sensuuria.

Kun ilmaisuvapautta rajoitetaan poliittisin perustein ei kyse voi enää olla aidosta sanavapaudesta, vaan röyhkeästi esitetystä oksymoronista, josta on hyvänä esimerkkinä absurdin ilmaisu "valtava kääpiö". Toisin sanoen sananvapautta on tai sitten sitä ei ole aivan kuten nainenkaan ei voi olla vain puoliksi raskaana. E
nnen kaikkea Isosisko Ylen uutinen edustaa häpemättömyydessään  mitä julkeinta Chutzpah-asennetta; sanavapauden ehdoksi vaadittu sensuuri kun tuo mieleen miehen, "joka  tapettuaan ensin vanhempansa, anoo tuomioistuinta armahtamaan itsensä, koska on orpo".

Huvittavaa on myös kuinka Yle jeesustelee Venäjän internetsensuurilla ikään kuin lännessä sananvapaus toimisi moitteettomasti. Vaikka mielipideuutisissa Venäjä pystyy pian eristämään oman nettinsä – "Valtion seuraava askel taistelussa ihmisoikeuksia vastaan ja Putin allekirjoitti internetin sensuurilain – Venäjän vappupidätykset muistuttivat sananvapauden rajoista kerrotaan totuudenmukaisesti Venäjän viiime aikaisesta sensuurikehityksestä, tehdään molemmissa uutisissa silti poliittisia johtopäätöksiä ja arvauksia, jotka perustuvat toimittajien omiin poliittisiin ennakkoluuloihin. Ennen kaikkea uutisjuttujen kauhisteleva tyyli "opposition vaientamisesta" on silkkaa projektiota lännen omasta sensuurista, jota liberaali valtamedia ei edes tunnusta olevan olemassa.

Länsimaissa sensuuri voi olla jopa räikeämpää ja ankarampaa kuin Venäjällä, mutta koska media puhuu täällä "vihapuheesta", sanavapauden loukkaukset voidaan kontrolloidussa julkisessa keskustelussa kuitata sillä. N
äin sananvapauspäivänä tästä on hyvänä esimerkkinä  Yle-uutinen Facebook poisti vihapuhetta sisältäneitä profiileja. Sen sijaan, että uutisessa käytäisiin suoraan kiinni Facebookin yksipuolisen poliittiseen sensuuriin, siinä vaaditaankin lisää sananvapauden loukkaamista, jotta se tyydyttäsi aina vain vallanhimoisemmaksi käyneitä vasemmistoliberaaleja sensoreja. Näiden painostusryhmien edustajia Yle kehtaa vielä kutsua "kriitikoiksi":
Kriitikot eivät purematta niele väitettä siitä, että Facebook olisi aina kieltänyt vihapuhetta levittävät profiilit. Media Matters for America -yhdistyksen edustaja sanoo, että Jones, Yiannopoulus ja Loomer ovat pitkään saaneet kaikessa rauhassa levittää ideologiaansa Facebookin palveluissa. Yhdistys pitää kuitenkin Facebookin toimia askeleena oikeaan suuntaan.
Tyrannimaisen Media Matters for America -yhdistyksen mielestä Facebookissa saisi ilmeisesti levittää ainoastaan valkoisille tuhoisaa monikulttuuri-ideologiaa ja rappioliberaaleja epäarvoja. Ylipäätään on pöyristyttävää, että veronmaksajien rahoittama tiedotusväline Yle ei anna uutisessaan sanallakaam ymmärtää, että Facebookin mielivallassa on kyse mitä törkeimmästä ennakkosensuurista ja sananvapauden loukkaamisesta.

Lopuksi vielä eräs anekdootti sanavapauspäivästä. Facebook on antanut tänään kuukauden bännin henkilölle, joka jakoi edellisen Yle Watch -postauksen Demonisoidun "äärioikeiston" pelko synnyttää Ylessä propagandaa ja valheita. Syynä "yhteisönormien" rikkomiselle on alla olevat kaksi kappaletta. Lainaukset ovat puhdasta poliittista analyysiä, mutta ilmeisesti nekin olivat liikaa EU-mieliselle Stasi-ilmiantajalle Kai Ruuskalle, joka hermostui Ylen sivulla käydystä sananvapauskeskustelusta. Facebook puolestaan hyväksyy jokaisen valituksen, jossa valittaja kertoo olevansa loukkaantunut, koska "äärioikeisto":
Suuret mediatalot kuten Yle eivät ole pitkään aikaan edes yrittäneet teeskennellä puolueetonta tiedonvälittäjää kertoessaan oikestopopulistien noususta ja suosion syistä. Tavanomainen uutisointi kansallista intressiä puolustavista populistipuolueista on tuttua varsinkin tv:n katsojille: se on yksinomaan tuomitsevaa ja häijyä. Pääsääntönä on, että suurelle yleisölle näistä puolueista halutaan antaa keinoilla millä hyvänsä mahdollimman vastenmielinen ja pelottava mielikuva.

Toinen huomionarvoisa puoli uutisoinissa on tunteellisuus, joka ilmenee avoimena pelkona kansan äänen heräämiselle. Pelon toisena puolena on taas riemu, mikäli nationalistinen puolue ei menestykään niin hyvin kuin on oletettu.


                                                      ********************************



TV1, perjantai 3.5.2019 klo 20.00, Sannikka&Ukkola

Missä kulkevat sananvapauden rajat? Monta periaatteellista sananvapaustapausta meneillään: toimittaja Vehkoon sakkotuomio, kansanedustaja al-Taeen kirjoitukset, kirkollispäivien boikotit. Studiossa mm. Helsingin piispa Teemu Laajasalo ja tietokirjaillia Jussi K. Niemelä. #sannikkaukkola 29 min

maanantai 29. huhtikuuta 2019

DEMONISOIDUN "ÄÄRIOIKEISTON" PELKO SYNNYTTÄÄ YLESSÄ PROPAGANDAA JA VALHEITA

Ylen toimittaja Maija Salmi käyttää jutussaan tyypillistä
kuvamanipulaatiota: Vox-puolueen johtaja Santiago
Abascasta on julkaistu kuva, joka näyttää "roomalaiselta
tervehdykseltä". Mitähän tällä "sattumalta" valitulla
kuvalla halutaan vihjata?

Uutiset Euroopan kansallismielisten puolueiden noususta tukahdetusta marginaalista parrasvaloihin ovat mielenkiintoista seurattavaa, vaikka niissä toistuu hallitsevassa mediassa sama tarinankulku ja asetelma. Mielenkiintoisuus ei synny "äärioikeiston" menestyksestä sinänsä, vaan siitä miten valtamedia uutisoi kansallismielisyyden nousun aina tietyllä tavalla. Syitä tähän voidaan arvailla, vaikka tietyt motiivit ovat täysin päivänselviä.


Ylen kaltaiset suuret mediatalot kuten Yle eivät ole pitkään aikaan edes yrittäneet teeskennellä puolueetonta tiedonvälittäjää kertoessaan oikeistopopulistien noususta ja suosion syistä. Tavanomainen uutisointi kansallista intressiä puolustavista populistipuolueista on tuttua varsinkin tv:n katsojille: se on yksinomaan tuomitsevaa ja häijyä. Pääsääntönä on, että suurelle yleisölle näistä puolueista halutaan antaa keinoilla millä hyvänsä mahdollisimman vastenmielinen ja pelottava mielikuva.

Toinen huomionarvoisa puoli uutisoinissa on tunteellisuus, joka ilmenee avoimena pelkona kansan äänen heräämiselle. Pelon toisena puolena on taas riemu, mikäli nationalistinen puolue ei menestykään niin hyvin kuin on oletettu.

Nämä molemmat piirteet ovat näkyneet klassisessa muodossaan viime viikon aikana näytetyissä Espanjan parlamenttivaaleja koskevissa Yle-uutisissa. Niistä on vastannut pääasiassa Ylen Espanjan kirjeenvaihtaja Maija Salmi. Hänen tv-uutisraporteilleen on tyypillistä, että niissä on kuultu ainoastaan kansallismielisen Vox-puolueen sosialistisia ja keskustaoikeistolaisia vastustajia. Yhdessäkään jutussa Salmi ei ole haastattelut edes Vox-puolueen rivikannattajaa, koska tämä voisi jo puolihuolimattomallakin argumentilla ampua alas sosialistien olkiukot. 

Toimittaja Salmi on todellakin valinnut puolensa, mutta silti hän ei uskalla kertoa mitkä poliittiset tahot kutsuvat Vox-puoluetta äärioikeistolaiseksi. Kertoessaan tänään tv-uutisissa inhoamastaan Vox-puolueesta Salmi sanoo sen olevan "äärioikeistotolaiseksi kutsuttu" ikään kuin määritelmä olisi luonnonlaista saatu vakio eikä tiettyjen poliittisten vastustajien antama leimakirves. Tällä tutuksi käyneellä passiivi-muotoisella normalisoinnila yritetään nomenklatuuran inhoamasta ilmiöstä tehdä objektiivinen iskusana, joka on sopiva työkalu globalistien intressiä ajavan politiikan edistämiseksi. 

Samaisessa tv-uutisessa Salmen haastattelema vanha sosialisti sanoi sosialistien voiton takaavan sen, että maa ei siirry 40 vuotta taakse päin. Lausunnon voi tulkitan myös niin, että 1970-luvulla katukuva Espanjassa ja Euroopassa oli vielä valkoinen, mikä on sosialististen kulttuurimädättäjien mielestä tietenkin merkki "taantumuksesta". Toinenkin näkemys asiaan on tällä hetkellä Euroopassa nousussa, mistä myös Vox-puolueen läpimurto kertoo.


Espanjan vaalituloksen ratkettua Salmi kirjoitti riemuissaan Yleen mielipidekirjoituksen Analyysi: Sosialistit ottivat torjuntavoiton Espanjassa – oikeistopopulismin uhka sai ihmiset uurnille, jossa hän esittää itselleen mieluisan tulkinnan ykselitteisenä tosiasiana. Jutussa käy läpinäkyvästi ilmi toimittajan mielihyvä sosialistien vaalivoitosta, jota Espanjassa riemuitsivat etenkin Lgbt-painostusmafiaa edustavat kulttuurisen rappion hämärävoimat. Median koodikieliellä tätä silmin nähtävää degeneraatiota kutsutaan tietenkin "edistyksen" voitoksi, jonka kyseenalaistaminen ääneen merkitisi toimittajalle pikaista lopputiliä ammattipropagandistin hommista.

Vox-puolueen odotetun voiton jääminen odotettua pienemmäksi selitetään Salmen analyysissä "äärioikeistoa vastustavalla massaliikkeellä", josta ei ole muuta todistetta kuin Yorkin yliopiston politiikan professori Ignacio Juradonin Stetson-hatusta vetämä arvio:

– Voidaan sanoa, että ennen vaaleja syntyi äärioikeistoa vastustava massaliike, joka nosti äänestysprosenttia ja hyödynsi sosialisteja ja muitakin puolueita, Jurado sanoo.
EU-äänenkanattajana tunnettu Yle-toimittaja Petri Burtsov sentään tunnustaa Vox-puolueen vaalimenestyksen historiallisen läpimurron jutussaan Tutkija: Äärioikeiston nousu Espanjan parlamenttiin on historiallista. Tosin siinä haastateltu Helsingin yliopiston Helsingin yliopiston professori Jussi Pakkasvirta sivuuttaa Vox-puolueen ytimessä olevan modernin maahanmuuttoinvaasion vastaisuuden ja korostaa vain "nostalgisia" Espanjan perinteisiä  arvoja kuten yhtenäisyyttä ja järjestystä.

Koska kansalaisten luottamus valtavirtatoimittajiin matelee pohjalukemissa, toimittajakunta yrittää tuoda yliolkaisille mielipiteilleen auktoriteettia haastattelemalla sopivia punaisen yliopiston jees-miehiä. Maija Salmen ja Petri Butsovin jutuissa tämä taktiikka näkyy erityisen vahvana. Mediakuluttajan onkin siksi oltava aina varuillaan kun toimittaja viittaa jonkun tutkijan sanomisiin tai omaa sanomaa vahvistavaan tutkimukseen.


                                                   *********************************


Yle TV1, maanantai 29.4.2019 klo 21.00, A-studio

Kohu SDP:n kansanedustaja Hussein al-Taeen vanhojen kirjoitusten ympärillä jatkuu. Miten al-Taee itse selittää kommenttejaan? Pitäisikö pikavippien aggressiivinen markkinointi kieltää? Vieraina Katri Väänänen Kilpailu- ja kuluttajavirastosta ja Juha Pantzar Takuusäätiöstä. Juontajana Heikki Ali-Hokka. #yleastudio 45 min


Monet kansallismieliset ovat kommentoineet, kuinka kansanedustaja Hussein al-Taeen etninen tausta suojelee hänen poliittisen uransa alkumetrejä kohusta huolimatta. Paljon vähemmelle huomiolle on jäänyt se, mikä hänen väitteissään oli muka väärää tai valheellista. Kuten nykymaailmassa on tapana, kohu ja anteeksipyyntö-sirkus syntyy siitä, että joku lipsauttaa totuuden, jota ei poliittisen korrektiuden portivartijoiden mielestä saisi sanoa julkisesti.

Geopoliittinen bloggaaja Markku Siira kirjoittaa aiheesta osuvasti tuoreessa blogikirjoituksessaan Hussein al-Taee ja väärien mielipiteiden taakka.


                                                   *********************************


Yle TV 2, maanantai 29.4.2019 ko 22.30, Dear White People (16)

Satiirisesti asetelmiaan tarkkaileva elokuva neljästä mustasta opiskelijasta arvostetussa yliopistossa, joka ei olekaan niin tasa-arvoinen kuin väitetään. Pääosissa Tyler James Williams, Tessa Thompson, Kyle Gallner ja Teyonah Parris. Ohjaus Justin Simien. (USA 2014) HD 1 h 43 min

Yksi rasistisimmista elokuvista, jossa tasa-arvon tekosyyllä valkoiset leimataan pahoiksi ja moraalittomiksi kun taas mustat kuvataan pyhimysten kaltaisina uhreina. Kiitos Yle tästäkin.

perjantai 26. huhtikuuta 2019

YLE VÄÄRISTELEE EU:N SUOSIOTA KUIN NEUVOSTOLIITTO TALOUSKASVUAAN


Tiedotusvälineiden puolueettomuutta tarkastelevalle kansalaiselle Yleisradion poliittinen ja moraalinen asenteellisuus on ilmiselvää, vaikka yhtiö mainostaa itseään koko kansaa palvelevana mediana. Sanovatpa omakehulle löyhkäävät Ylen omat "tutkimukset" ja mainoskampanjat mitä tahansa, veronmaksajien kustantama puolimonopoli ei tuo esiin kaikkien kansankerrosten ääntä sen enempää kansallisissa kuin suurissa yleismaailmallisissa poliittisissa kysymyksissäkään. Ainoastaan aivokuolleet demarieläkeläiset, punavihreät, rotumuukalaiset ja feministit pitävät Yleä reiluna ja tasapuolisena, koska kanava ajaa häikäilemättömästi näiden etua muiden kustannuksella. Tämä selittää sen, miksi Ylellä on lukkiutunut kanta mm. sananvapauteen, maahanmuuttoon, monikultuurisuuteen ja seksuaaliseen poikkeavuuteen.

Näiden yhteiskuntaan syvästi vaikuttavien arvokysymysten lisäksi Yleisradio junttaa yksipuolista näkemystä myös suurista kansainvälisistä poliittisista aiheista kuten Euroopan Unionista, Brexitista, Venäjästä ja Donald Trumpista. Ylen Bullshit Bingossa EU on aina hyvällä asialla ja sen vastustajat pahalla; Brexitistä on vain ja ainoastaan haittaa kaikille; Venäjän hybridivaikuttaminen on syynä ihan kaikkeen, josta USA ja EU ei satu pitämään; väärin valitun Donald Trumpin päätökset ovat aina huonoja. Kun tämä kaikki halutaan kertoa samassa uutisessa saadaan täysveristä poliittista propagandaa kuten Ylen tuoreessa verkkosivujen jutussa Talousnobelistiksikin veikattu MIT:n professori Daron Acemoglu: "Taloutta uhkaavat oikeistopopulismi, Kiina, Venäjä ja presidentti Trump".

Mediajätin viimeisin pravda tuli globalistina tunnetun apparatsikki Petri Burtsovin kynästä. Yle-uutisessa EU:n suosio on huippulukemissa – Kaksi kolmasosaa eurooppalaisista kokee EU-jäsenyyden hyödylliseksi Burtsov hehkuttaa aikaisempia ennätyksiä rikkovasta mittaustuloksesta kuin parhaaseen neuvostotyyliin. Syytä hänellä onkin, sillä todellisuudessa epäsuositun EU:n parlamenttivaalit ovat aivan kohta puolin tulossa. Uutisen perusteella näyttää siltä, että kaikenlaiset keinot ovat sallittuja kun EU:n demokraattista legitimiteettiä yritetään lisätä. Näitä räätälöityjä suosionmittauksia unioni tarvitsee todella kipeästi, koska perinteisesti EU:n parlamenttivaalien äänestysprosentti on pyörinyt hädin tuskin 40 prosentin tuntumassa.

Koska mittauksen on tehnyt EU:n oma instanssi, se muistuttaa luotettavuudelta niitä samoja, joissa Neuvostoliiton tuottavuus ja varallisuus kasvoivat pysähtyneisyyden aikanakin kymmeniä prosentteja vuodessa:

Euroopan Unionin suosio on huipussaan huolimatta euroskeptisten voimien noususta eri puolilla Eurooppaa. Tämä ilmenee tuoreesta Eurobarometri-tutkimuksesta. Sen mukaan 68% eurooppalaisista pitää jäsenyyttä Euroopan Unionissa hyödyllisenä. Luku on viimeksi ollut yhtä korkea vuonna 1983.
Tarkkaavaiselle lukijalle on selvää, että taloudellisessa mielessä ymmärretty hyödyllisyys on eri asia kun Unionista pitäminen sinänsä. Monet hyötyvät inhottavasta ja vastenmielisestä työpaikasta kovan palkan takia, mutta olisi silti harhaanjohtavaa väittää, että he sen vuoksi pitäisivät tai suorastaan rakastaisivat työnantajaansa. Siksi on silkkaa manipulaatiota samaistaa EU:n kannattaminen unionista saatuun mahdolliseen taloudelliseen hyötyyn.

Tutkimuksesta tekee ennen kaikkea epäilyttävän EU:n kannatuksen raju nousu, aikana, jolloin talousunionin maat ovat kaivautuneet syviin periaatteellisiin näkemyseroihin keskeisissä kysymyksissä kuten maahanmuutossa:

Suomessa EU:n kannatus on kasvanut merkittävästi viime mittauksesta. Syyskuun tutkimuksessa 66% vastaajista koki Suomen hyötyvän EU-jäsenyydestä, kun luku on nyt kasvanut 74%:iin.
Jos EU olisi niin suosittu kuin unionin oma tutkimus ja Yle väittää, niin miksi sitä silti vastustetaan voimakkaammin kuin koskaan ennen? Ylen toinen uutinen, Lisää Trump- ja Venäjä-myönteisyyttä, vähemmän eurooppalaisuutta? Näin ääriryhmien vaalivoitto vaikeuttaisi EU-parlamentin työtä, nimittäin kumoaa aikaisemman uutisen EU:n suosiosta kansalaisten keskuudessa. Uutinen on myös hupaisa osoitus Ylen pakettiajattelusta, jossa yhden asian kannattamisesta seuraa muiden asioiden kannattaminen tai vastustaminen huolimatta siitä, ettei niillä ole mitään tekemistä keskenään. Ainoa kriteeri ympätä aiheet yhteen on niiden mieluisuus tai vastenmielisyys Ylen yhdestä puusta veistetyille toimittajille.

EU:n yksipuolisen ylistämisen peilikuvana on Brexit, jota Yle pitää pelkästään huonona asiana. Koittakaapa etsiä Yle uutisten verkkosivuilta juttua, jossa tuotaisiin esiin Brexitin hyvät puolet briteille. Aivan, sellaista ei löydy! Sitä vastoin asenteellisia mielipideuutisia Brexitin absoluuttisesta turmiollisuudesta Yleltä löytyy vaikka millä mitalla. 


Maamme merkittävin mielipidevaikuttaja ei kaihda olla käyttämättä edes koulujen aivopesemiä lapsia saadakseen viestinsä läpi. Koululaisten tekemän Ylen uutisluokan jutussa Brittinuoret Brexitistä: "Kansanäänestystä ei olisi ikinä pitänyt järjestää" haastatellaan lähinnä vain EU-byrokraatin urasta haaveilevia brittinuoria. Sekä uutisluokan "toimittajjien" että brittinuorten konformistiset näkemykset ovat juuri sellaisia, jotka saavat globalistit kuten George Sorosin hieromaan tyytyväisinä karvaisia käsiään.