maanantai 25. maaliskuuta 2019

EDUSKUNTAVAALIEN PIMEÄ VAALITYÖ JA VESITTYNYT TRUMP-TUTKINTA

Suldaan Said Ahmed ja Li Andersson suomalaisvastaisessa
Peli poikki -mielenosoituksessa v. 2016.

Eduskuntavaalit lähestyvät ja mediassa alkaa näkyä jo selvää uhkakuvien rakentelua, jossa  syntipukin rooliin on asetettu nationalistit ja "rasistit". Tämä käy selväksi Ylen uutisjutussa Aggressiivinen ilmapiiri pakotti puolueet terästämään turvatoimiaan – "Tullaan iholle, uhkaillaan", jossa ääneen pääsevät lähinnä punavihreät ja feministipuolueen kulttuurimarxilaiset uhriutujat.

Kun Pohjoismainen vastarintaliike (PVL) jakoi toissaviikonloppuna Turussa valtapuolueista tehtyjä ironisia vastamainoksia, paikallislehti Turun Sanomat piti sitä sisäministerin ohella laittomana vaalihäiriköintinä. Myöhemmin samainen aviisi vihjasi, että Li Anderssonin vaalimainosten vandalisoinnilla Turun lähiseudulla olisi jokin yhteys PVL:ään. Mitään todistetta tästä ei tietenkään annettu, mutta epäilyyn riitti, että PVL vastustaa Vasemmistoliiton sosialistista politiikkaa.

Kummallista kyllä vasemmistolainen Voima-lehti ei ole koskaan joutunut poliisitutkintaan tekemistään vastamainoksista, joissa porvaripuolueiden suuhun on laitettu olkiukkomaisia väitteitä. Tämä kertonee siitä, että äärivasemmisto on valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Toisaalta median ja politiikkojen harmistuksen PVL:n tempauksesta tavallaan ymmärtää, sillä paljastavathan järjestön vastamainokset valtapuolueiden todellisen agendan. 

Jostain syystä Yle ei kertonut PVL:n tapahtumasta mitään, mutta sen sijaan se tarttui hanakasti episodiin, jossa Soldiers of Odinin (SOO) jäsenen väitetään yrittäneen lyödä ulkoministeri Timo Soinia (siniset) poliittisessa toritapahtumassa viikonloppuna Vantaalla. Ylen tuoreimmassa asiaa koskevaa uutisessa Poliisi: Ministeri Soinia vastaan hyökännyt ei ollut suunnitellut tekoa ei edelleenkään kumota väärää väitettä, jonka mukaan pidätetty mies olisi ollut Soldier of Odin -katupartiojärjestön jäsen. 
Vastaavaa intoa kertoa kurdien harjoittamasta joukkoväkivallasta viime lauantaina Helsingin Narinkkatorilla Yleltä ei sitä vastoin ole löytynyt, sillä mediajätti ei mainitse asiasta yhdessäkään uutisessaan.

MTV3:n uutisjutussa Ulkoministeri Timo Soinin lyömistä yrittänyt mies ei ole järjestön mukaan Soldiers of Odinin jäsen: "Hän on vain tilannut support-paidan" epäillyn yhteys katupartiojärjestöön sentään kumotaan ja ääneen pääsee SOO:n perustaja Mika Ranta. Epäillyn miehen syyllisyydestä ei ole edelleenkään mitään varmuutta, ainoastaan virkavallan väkivaltaisesta vastustamisesta on "näyttöä", koska turvamiehet kaatoivat vastahakoisen miehen väkisin maahan. Tekijän nimeä ei ole annettu julkisuuteen, mutta tällä hetkellä esimerkiksi Twitterissä velloo keskusteluketjuja, joiden mukaan tekijä olisi vasemmistohuligaani Jari Laine, joka tunnetaan aina itsenäisyyspäivänä harjoittamastaan väkivallasta.

Liekö sitten sattumaa tai Soinin tapauksen innoittamaa, että Vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas Suldaan Said Ahmed väitti suomalaismiehen käyneen tänään hänen kimppuunsa Helsingin Itäkeskuksessa. Ylen uutista Kansanedustajaehdokkaan kimppuun käytiin metrosemalla Helsingissä – rasistisia solvauksia ja tönimistä lukiessa tulee auttamattomasti mieleen mustan pojan Valtterin satuilut rasistisesta bussikuskista, joka ei ottanut poikaa kyytiin. Epäily Said Ahmedin kertomuksen todenperäisyydestä herää, koska hän on aiemminkin valehdellut ja käyttäytynyt provosoivan aggressiivisesti. Hänellä on toki oikeus väittää mitä tahansa, mutta toivottavasti poliisi tulee selvittämään asian todellisen laidan mahdollisimman pikaisesti. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa ja tutkinta ei tue Said Ahmedin tarinaa, valtamedia ei tule kertomaan uudesta käänteestä kovin näyttävästi.

Kuin pisteenä i:n päälle pimeälle vaalityölle vasemmistoliberaalien aisankannattajaksi ryhtynyt Finnkino kertoo tänään poistavansa mainoksistaan perussuomalaisten vaalivideon  V niin kuin Ketutus. Ylen uutisessa Finnkino ilmoitti perussuomalaisten väkivaltaisen vaalivideon esitysten päättymisestä yhtiö perustelee päätöstään väittämällä videon olevan rasistinen (sic!) ja väkivaltainen. 

Elokuvateatteriketjun päätös on jälleen yksi osoitus siitä, kuinka globalistiset korporaatiokapitalistit kannattavat vasemmistolaisia miellyttävää viestintäpolitiikkaa. 
Pystyyn kuolleita muotiaatteita seuraava Finnkino on omaksunut kulttuurimaxilaisuudesta tutun repressiivisen toleranssin (tukahduttavan suvaitsevaisuuden), jossa jälkimarxilaisille ideaaleille vastakkaisia ideoita ja käsityksiä ei suvaita. Vaikka Finnkino käärii tvitter-viestissään poliittisen tukahduttamishalunsa suvaitsevaisuuden seireeninlauluun väittämällä yhtiön puolustavan suvaitsevaisuutta, sananvapautta ja demokratiaa eikä hyväksyvän toiminnassaan rasismia taikka syrjintää, niin tosiasiassa elokuvateatteriketjun antama esityskielto kertoo pelkästään firman johdon omasta suvaitsemattomuudesta, sensuurista ja despotismista.


                                                           *************************


Yle uutiset kertoi eilen, että Muellerin tutkinta ei löytänyt näyttöä presidenttti Trumpin vehkeilystä Venäjän kanssa. Tämän on täytynyt olla valtava pettymys etenkin Ylen toimittaja Mika Mäkeläiselle, joka on parin viime vuoden ajan toiveikkaana raportoinut Amerikasta viikottain, kuinka "uudet paljastukset" tulevat panemaan Donald Trumpin viralta. Ne kansalaiset, jotka seuraavat muitakin tiedotusvälineitä kuin Yhdysvaltain Itärannikon liberaalilehdistä mielipiteensä poimivaa Yleä, ovat alusta asti tienneet, että kyseessä on poliittinen ajojahti. Sen julkisena fasadina on kaunainen erikoissyyttäjä Robert Mueller, mutta todellisuudessa taustalla häärii Demokraattipuolueen koneisto ja vanhaa liberaalieliittiä edustava Syvä valtio.

Kun Yhdysvaltain oikeusministeri William Barr antoi sunnuntaina kongressille tekemänsä tiivistelmän erikoissyyttäjä Robert Muellerin Venäjä-tutkintaraportista, oli selvää, että toimittaja Mika Mäkeläinen ei pettymykseltään kyennyt kertomaan asiasta, vaan delegoi tehtävän kollegalleen Paula Vilénille. Hänen tehtäväkseen tuli uutisjutussa Toimittajalta: Muellerin Venäjä-tutkinnan johtopäätöksistä tuli hyvä päivä Trumpille – ja Yhdysvalloille kertoa, että oikeusministeri Barrin nelisivuisen tiivistelmän pääsanoma on, että "presidentti Donald Trump tai hänen kampanjansa ei vehkeillyt Venäjän kanssa sen vaalivaikuttamisoperaatiossa".

Vaikka Trump vapautuikin syytteistä, Vilén haluaa kirjoituksessaan korostaa, että "Mueller ei vapauttanut Trumpia kaikista epäilyistä, oikeusministeri Barr teki sen". Muellerin hakemalla haetut mitättömät aihetodisteet eivät antaneet näyttöä Trumpin ja Venäjän salaisesta yhteistyöstä vaalien alla, mutta silti hän haluaa pitää presidenttiä löysässä hirressä jättämällä raportissaan auki kysymyksen Trumpin syyllisyydestä. Kieltämättä ovela retorinen veto, jota hallitseva liberaalimedia tulee varmasti käyttämään jatkossa Trumpia vastaan

Trumpin vapautuminen syytteistä kongressin edessä ei tietenkään merkitse Trumpin vastaisille voimille mitään, vaan ne tulevat jatkossakin syöttämään suurelle yleisölle narraatiota, jonka mukaan Trumpilla oli yhteys venäläisiin ja että ilman venäläisiä hän ei olisi voittanut presidentinvaaleja.


                                                      *****************************



TV1, 25.3.2019 klo 22.15 Tom of Finland (12) 

Touko Laaksonen nousee kansainväliseen menestykseen kuvilla jotka Suomessa olivat aikanaan laittomia. Tarina rohkeudesta ja rakkaudesta. N: Pekka Strang, Lauri Tilkanen, Jessica Grabowsky. O: Dome Karukoski, Suomi 2017. HD ohjelmatekstitys (suomi) 1 h 54 min UUSINTA eilisestä.

Yle on tukenut taloudellisesti tämän filmin tekemistä, joten se haluaa luonnollisesti antaa elokuvalle laajaa näkyvyyttä omilla kanavillaan. Mikäs sen parempaa punavihreälle Ylelle kuin nostaa homoseksuaali pornograafikko kansakunnan kaapin päälle.

perjantai 22. maaliskuuta 2019

SUOMI ON ONNELLISIN MAA KOSKA MONIKULTTUURI ON VÄHÄISEMPÄÄ KUIN MUISSA LÄNSIMAISSA


Tällä viikolla valtamediat ja etenkin Yle ovat hehkuttaneet kansainvälistä onnellisuusraporttia, jonka mukaan Suomi on tietyillä indikaattoreilla mitattuna maailman onnellisin kansa. Ylen verkkosivujen uutisessa Suomi on maailman onnellisin maa jo toista vuotta peräkkäin, nyt selvällä erolla muihin jätetään kertomatta tutkimuksessa mainittu keskeinen syy onnellisuudelle eli kansalaisten keskinäinen luottamus. Ilman sitä on vaikea rakentaa vaurasta yhteiskuntaa, jossa jokainen kokee kuuluvansa joukkoon ja kykenee rakentamaan yhteistä maata kykyjensä mukaan. 

Suomessa keskinäinen luottamus on vielä olemassa, pääasiassa siksi, että maan väestö on suhteellisen homogeenistä. Suomi ei välttämättä olisi "maailman onnellisin maa" mikäli muut Länsi-Europaan maat olisivat etnisesti yhtä yhtenäisiä kuin 50 vuotta sitten. Toisin sanoen Suomen kärkisija perustuu siihen, että muilla menee vielä huonommin. Kun maamme monikultuurisuus alkaa lähentyä muiden länsimaiden tasoa, on selvää, että ykkössijamme ei tule kestämään kauaa.

Tiedemaailmassa on tiedetty jo pitkään, että etnisen diversiteetin kasvattaminen yhteiskunnassa lisää konflikteja ja vähentää luottamusta. Esimerkiksi ruotsalainen sosiologi Göran Adamson viittaa tutkimuksiin, jotka ovat osoittaneet, että etnisen monimuotoisuuden kasvaessa ihmisten keskinäinen luottamus vähenee, jonka seurauksena sosiaalinen eristäytyminen kasvaa, mikä taas saa etniset ryhmät sulkeutumaan sisäänpäin. Vastaavasti maailmankuulu biologi Irenäus Eibl-Eibesfledt on sanonut, että "monikultuurisiin yhteiskuntiin liittyvien monien ongelmien ja konfliktien takia sellaisten yhteiskuntien tietoinen luominen ei ole erityisen järkevää”. Tästä huolimatta maamme petoksellinen poliittinen eliitti kannattaa jääräpäisesti vasemmistoliberaalien muodikkaana pitämää mielettömyyttä, jossa jokaisesta Euroopan maasta pitää tehdä omanlaisensa Brasilia.

Suomalaisten henkselien paukutteluun ei ole syytä senkään vuoksi, että tietyt yhteiskuntaan pesiytyneet totalitaristiset virtaukset alkavat saada entistä enemmän vaikutusvaltaa. Laajalle levienneinä ne tulevat varmuudella vähentämään onnellisuutta, jos on uskominen esimerkiksi tutkimuksiin sosialistimaista. Toistaiseksi niin sanottu stasilainen ilmiantokulttuuri koskee vain poliittisena vähemmistönä olevia kansallismielisiä, mutta on selvää, että pavlik morozovien nälkä kasvaa syödessä ja he ulottavat ilmiantonsa jatkossa myös normikansalaisiin, jotka erehtyvät ajattelemaan poliitisesti epäkorrektisti. 

Lähitulevaisuudessa jopa vähemmän sensitiiviset aiheet kuten ilmasto saattavat synnyttää jyrkkää vastakkainasettelua, joka murentaa kansalaisten keskinäistä luottamusta ja siten myös onnellisuutta. Valtiovetoisessa ilmastodoktiriinissa alakynteen tulevat jäämään ne, jotka eivät ainoastaan epäile ihmisen vaikutusta ilmastonmuutokseen, vaan jopa nekin, jotka kyseenlaistavat virallisen totuuden keinot vähentää hiilidioksipäästöjä. Jo nyt on esimerkikisi Norjassa nähtävissä ilmiö, jossa viralliset tahot lietsovat asiaan perehtymättömiä lapsia Kiinan kulttuurivallankumouksen tyyliseen moraaliseen hysteriaan. Tällainen yhteiskuntaa polarisoiva manikealainen moralismi tulee varmuudella vähentämään kansalaisten onnellisuutta.

Vapaus on turvallisuuden ohella on yksi perusarvoista, joka vahvistaa kansalaisten onnellisuutta. Valitettavasti valtioon vahvasti sidoksissa olevat kansalaiset laittavat useimmiten turvallisuuden vapauden edelle. Siksi hämmästyttävän moni itseään fiksuna pitävä suomalainen on turvallisuuden nimissä valmis luopumaan kansalaisvapauksistaan, mikä on käynyt selväksi uuden tiedustelulain eduskuntakäsittelyssä. Näillä näkymin laki on menossa selvästi läpi ilman laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Valitettavasti suomalaiset eivät lyhytnäköisyydessään näytä ymmärtävän lakimuutoksen seurauksia. Ennen pitkää kansalaisten perusvapauksien kaventaminen alkaa tuntua myös tavallisissa tuulipukansalaisissa, mikäli he alkavat osoittaa tyytymättömyyttään nykymenoa kohtaan. On selvää, että poliittisen vainon kohteeksi tai sen uhan alaiseksi joutuminen vähentää kansalaisten onnellisuutta.

Nämä muutamat kriittiset huomiot on sanottu onnellisuusraportin esittämän onnellisuus-käsitteen puitteissa, joten niissä ei kyseenalaisteta vallitsevaa käsitystä onnellisuudesta, joka perustuu pääasiassa materiaalisesta hyvästä saatuun tyytyväisyyteen. Jos onnellisuus määriteltäisiin toisesta näkökulmasta, kansalaisten tyytymättömyys olisi todennäköisesti vähäisempää, koska materiaalisen hyvinvoinnin rinnalle ja jopa tilalle tulisi käsitys merkityksellisestä elämästä. Tästä on kirjoittanut amerikkalainen fysiikan professori ja National Alliance -järjestön johtaja William Pierce (1933-2002) esseessään "Our Cause", jossa sanotaan mm. seuraavaa:
Nuori, joka uskoo, että elämän tarkoitus on onnellisuus, tietää, että ei olemassa montakaan niin onnellista asiaa tällä planeetalla kuin joukko neek*ripentuja polskuttelemassa mutalätäkössä. Ja liikemies, joka uskoo, että elämän tarkoitus on tehdä rahaa, tietää, että mustan asiakkaan raha on samanlaista kuin valkoisen asiakkaan. 
Henkilö, joka hyväksyy tällaisen perustan, ei itse asiassa voi nähdä mitään todella vakuuttavaa syytä, miksi valkoisen rodun pitäisi säilyä. Hänen päämääränään on elää ”hyvä elämä”. Hänelle se tarkoittaa elämää, jossa on paljon rahaa, paljon syötävää ja juotavaa, paljon seksiä, uusia autoja, isoja taloja ja jatkuvaa huvittelua. Viihde: se on kaikki, minkä vuoksi hän elää, kaikki josta hän välittää ja kaikki mitä hän ymmärtää. Puhu hänelle tarkoituksesta ja hänen silmiinsä tulee tyhjä katse. Puhu ikuisuudesta ja hän nauraa sinulle. Hän tietää, ettei hän tule elämään ikuisesti, vaikkei hän halua mielellään ajatella sitä. Mikä ero tällä onkaan siihen elämän asenteeseen, joka oli esi-isillämme Pohjois-Euroopassa muutama sata vuotta sitten. 
(...) elämänasenne ikuisuuden vuoksi, jossa on aina mielessä eläminen ikuisuudessa sen sijaan, että eletään vain hetkessä; asenne, jossa yksilö ei ole päämäärä itselleen, vaan pikemmin, että yksilö elää jonkun suuremman kautta – erityisesti hänen rodullisen yhteisönsä (joka on ikuinen) kautta ja puolesta – näyttää olevan unohtunut meiltä monilta nykyään. Se on asenne, joka on täysin vastakkainen juutalaisen egoismin ja materialismin asenteelle. Ja kuitenkin vieras juutalainen asenne on se, jonka suurin osa amerikkalaisista on omaksunut itselleen. Olemme valinneet suuruuden asemasta onnellisuuden, hetken ikuisuuden sijaan. Meidän koko kansakunnasta – koko rodusta – on tullut täysipäiväisiä oman edun tavoittelijoita, rotu, jota kiinnostaa vain yksi asia: oma mielihyvä.


                                                          ************************


.

maanantai 18. maaliskuuta 2019

MONIKULTTUURIN KASVUKIPUJA OSA 666: NYT VUOROSSA HOLLANTI


Monikulttuurinen säpinä ei ota viikonlopun jäljiltä loppuakseen. Tänään tiedotusvälineet ovat kertoneet näyttävästi Alankomaiden Utrechtissa tapahtuneesta terrori-iskusta, josta poliisi etsii edelleen Gokman Tanis -nimistä 
37-vuotiasta turkkilaista miestä. Ylen uutisessa Yle seuraa: Ainakin kolme kuollut Utrechtin raitiovaunuammuskelussa – Poliisi etsii 37-vuotiasta turkkilaismiestä kerrotaan ainakin kolmen ihmisen kuolleen ja viiden haavoittuneen raitiovaunussa tapahtuneessa ammuskelussa. 

Luultavasti muslimitaustaisen miehen tekemä isku on jonkinlainen nokitus viime perjantaina Uudessa-Seelannissa tapahtuneille moskeijahyökkäyksille. Niissähän tekijäksi epäilty 28-vuotias australialaismies Brenton Tarrant sanoi kostaneensa muslimien Euroopassa tekemät terrori-iskut ja  pedofiilliraiskaukset, joita on sattunut mm. Oulussa. Osasyynä kostoon saatoi olla myös tekijän kotimaassa Australiassa sattuneet lukuisat muslimien tekemät joukkoraiskaukset, joista on tihkunut tietoja jo 2000-luvun alkupuolelta lähtien.

Kuten edellisessä Yle Watchin päivityksessä kerrottiin, maahantulijoiden ja paikallisväestön välisestä väkivallan kierteestä voi syyttää vain hallitsevaa liberaalia nomenklatuuraa. Se on kantaväestön vastustuksesta huolimatta synnyttänyt Eurooppaan vihamielisten ulkomaalaisten muodostamia eristäytyneitä enklaaveja, josta käsin muukalaiset käyvät omaa uskon- ja rotusotaansa elättäjiään eurooppalaisia vastaan.

Monikulttuurisen kaaoksen ydinsyynä on se yksinkertainen tosiasia, että diversiteetti ei toimi. Varsinkin kun sitä on tuotettu pakolla eikä sitä ole tehty yhteisymmärryksessä kantaväestön ja tulijoiden välillä. 

Jo lähtökohtaisesti on itsestään selvää, että kouluttamattomien afrikkalaisten tai Lähi-idän muhamettilaisten on mahdotonta sopeutua eurooppalaisten mädättäjäuniversalistien luomaan postmoderniin, arvorelativistiseen ja -nihilistiseen teknoyhteiskuntaan, jossa kansalaisilta vaaditaan valtavasti tietotaitoa ja kognitiiviisia kykyjä.  Silti on turha syyttää omalla luontaisella tavallaan käyttäytyviä muukalaisia, vaan poliittis-taloudellista eliittiä, joka on mahdollistanut mielettömän avoimien rajojen politiikan.

Ainoa keino estää väistämätön etninen konflikti on olla luomatta monikulttuurista yhteiskuntaa, jossa eri ryhmät pelaavat omilla säännöillään. Diversiteetti voi toimia vain mosaiikkina, silloin kun eri kulttuurit elävät omien maantieteellisten rajojensa sisällä.

Käytännössä tämä tarkoittaa kolmannesta maailmasta tulevan maahanmuuton lopettamista ja vieraalla passilla jo täällä olevien ulkoeurooppalaisten karkottamista. Suomalainen "hyvinvointiyhteiskunta" ja kulttuuri voidaan näillä laillisilla keinoilla vielä ehkä pelastaa. Valitettavasti Hollanissa tilanne on jo niin paha, että siitä ulospääsemiseksi vaaditaan aivan toisenlaista lähestymistapaa.


                                                    ******************************


TV1, 18.3. 2019 klo 20.00 MOT

MOT tutki, millä perusteilla rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset karkotetaan Suomesta. Miksi raiskaaja saa jäädä ja lievempiä rikoksia tehnyt joutuu lähtemään? HD ohjelmatekstitys (suomi) 29 min


Linkki ja esittely ohjelmasta.

Ongelman ytimenä ei ole se, saako maahan luvatta tullut kutsumaton vieras rikoksistaan lievämmän tai ankaramman rangaistuksen kuin toinen samanmoinen, vaan se, että he ylipäätään ovat täällä. Laittomasti. Jos ulkomaalaisraiskaajille halutaan yhdenvertaisia tuomioita, oikeudenmukaisinta olisi karkottaa heidät kaikki, sillä eiväthän he ole edes Suomen kansalaisia.


Yle Fem Teema, 
 18.3. 2019 klo 19.00, Pakolaisesta muukalaiseksi

Millaista on tulla Suomeen pakolaisena? Voiko uudessa kotimaassa olla koskaan muuta kuin muukalainen? Ohjelmassa seurataan Sudanista ja Syyriasta tulleita perheitä, jotka yrittävät asettua uusille ruotsinkielisille kotipaikoilleen. Olof Film, 2019. HD ohjelmatekstitys (ruotsi) 29 min

Linkki Yle Areenaan.

Yle Femman ruotsinkieliset kulttuurikommunistit vetävät aivan omaan linjaa kuplan ympäröimässä ankkalinnassaan.

Vain pahantahtoinen valehtelija tai idiootti voi rehellisellä naamalla väittää, että sudanilaisesta tulee suomalainen heti sen jälkeen kun hän ylittää rajan. Jos taas joku pysyy itsepintaisesti tässä uskomuksessa, päteekö sama myös silloin kun sudanilainen livahtaa Japaniin? Tuleeko hänestä silloin pesunkestävä japanilainen, jota kaikki pitävät japanilaisena? Jos taas ei, niin miksi sama ei päde Suomeen ja muihin valkoisiin maihin?

perjantai 15. maaliskuuta 2019

MYÖS UUSI-SEELANTI SAI MAISTAA PAKKOMONIKULTTUURIN HEDELMIÄ


Tämän päivän ykkösuutinen on ollut Uudessa-Seelannissa tapahtunut kostoisku muslimien moskeijoihin. Samanlaista mediamyrskyä ei synny koskaan silloin, kun esimerkiksi hindut ovat tehneet paljon tuhoisampaia kostoiskuja muslimeja vastaan. Näiden iskujen seurauksena Suomessa ei ole koskaan valaistu Finlandia-talon tornia kuten nyt. Valkoisia kantavästöjään halveksuva valtamedia nostattaa raivoisan moralismin aallon vain silloin kun tekijä on valkoinen.

Yle on kertonut tapahtumista laajalti kuten uutisessaan Uuden-Seelannin moskeija-ampuja julistuksessaan: Halusin kostaa Tukholman terrori-iskussa kuolleen pikkutytön puolesta, mainitsee myös Oulun seksuaalirikokset. Uutisen mukaan "valkoihoinen [ikään kuin rotu olisi redusoitavissa pelkkään ihonväriin / toim. huom.] 28-vuotias mies" surmasi Christchurchissa perjantaina kahteen moskeijaan kohdistuneissa iskuissa ainakin 49 ihmistä.
 Iskusta epäiltynä on pidätetty kolme miestä ja yksi nainen.

Epäilty mies, Brenton Tarrant, filmasi iskunsa ja julkaisi verkossa myös manifestin, jossa hän ilmoittaa haluavansa teollaan kostaa islamilaisten hyökkääjien tekemissä terrori-iskuissa kuolleiden eurooppalaisten puolesta. Vaikka media kutsuu tekijää tietoisen ennakkoluuloisesti "valkoisen ylivallan kannattajksi", niin todellisuudessa Christchurchin ampujan ideologia koostui monista ristiriitaisista ideoista.

Hän nimittäin kannatti jossain vaiheessa kommunismia ja myöhemmin anarkismia ja libertarismia. Nykyään hän määrittelee itsensä ekofasistiksi ja ihannoi Kiinan tasavaltaa. Joka tapauksessa hänen esittämiään faktoja länsimaiden väestöllisestä kehityksestä ei voi mitenkään kiistää. Teko ei siis syntynyt tyhjästä tai "äärioikeistolaisesta pahuudesta" Deus ex machina, vaan se oli seuraus lännen liberaalin eliitin harjoittamasta ulkomaalaispolitiikasta:

Mies kertoo radikalisoituneensa vuonna 2017, jolloin hän matkusteli turistina eri Euroopan maissa. Viimeiseksi niitiksi hän kuvailee kokemuksiaan Ranskasta. Hän ei voinut sulattaa sitä, että maahanmuuttajia oli kaikissa kaupungeissa, joissa hän vieraili.
Ylen kuvaus antaa mielikuvan, että Ranskan kaupungeissa on vain muutamia yksittäisiä maahanmuuttajia, joihin mies olisi sitten tuskastunut. Tosiasiassa esimerkiksi monissa Île-de-Francen (Pariisia ympäröivä hallintoalue) kaupungeissa värilliset muslimit muodostavat asukkaiden enemmistön. Sama on tapahtumassa Suomessa, sillä vain viimeisen parin vuoden aikana Helsingin ja Turun keskustoista on tullut sietämättömiä muukalaismiehittäjien alueita. 

Kutsumattomien rotumuukalaisten ja paikallisväestön välisestä väkivallan kierteestä voi syyttää vain liberaalia eliittiä ja sen agendaa ajavaa valtamediaa. Silti medialla on otsaa teeskennellä tietämätöntä samalla kun se demonisoi Uuden-Seelannin tapauksen avulla kaikki eurooppalaisen identiteetin puolustajat. Härskeimpiä tässä ovat luonnollisesti punavihreät puolueet, jotka Suomessa kuvittelevat saavansa iskusta jonkinlaista vetoapua vaalikampanjoilleen. Niissä ne lupaavat lisää monikulttuuria eli lisää kehitysmaalaisia väestönvaihtajia. Näin he tunnustavat syyllisyytensä etnisen konflitkin synnyttämiseen.
Käytännön politiikan tasolla lännen liberaali hegemonia toimii tutulla tavalla, onhan kyseessä äärioikeistolainen terrorismi. Lähipäivinä tullaan länsimaissa kuulemaan vaatimuksia siitä, että nettiä pitää valvoa ja sensuroida enemmän, jotta siellä eivät leviäisi "äärioikeiston salaliittoteoriat" (media pitää jopa tilastotietoja väestöllisestä muutoksesta "salaliittona"!). Jo nyt tätä postausta jakaneet henkilöt ovat saanet Facebookissa bänneja, joiden avulla kuvitellaan ikävien tosiasioiden katoavan. Toiseksi, iskun avulla saadaan jälleen tekosyy riisua kunnon kansalaiset aseista, sillä Uuden-Seelannin pääministeri on jo ilmoittanut kristävänsä aselakeja. Pyhää lehmää monikulttuuria eli loputonta muukalaisinvaasiota ei kuitenkaan kiristetä, vaikka juuri se ehkäisisi parhaiten kaikenlaista terrorismia. Kolmanneksi, kaikki eliitilille epämieluisa puhe eli "vihapuhe" tulee entistä ankarammin rangaistavaksi. Nämä kaikki ovat epätoivoisia totalitaristisia keinoja pitkittää mätää järjestelmää, joka perustuu vuoden 1789 konkurssikypsille ideoille.

Lähitulevaisuudelta ei ole odotettavissa mitään hyvää niin kauan kuin "edistyksellisten" harhaiset aatteet johtavat läntistä maailmaa. Uuden-Seelannin tapaus on vain yksi esimerkki siitä, kuinka erilaiset katastrofaaliset tendenssit vain korostuvat ja alkavat lähetä toisiaan ennen  lopullista kaaosta. Siksi on turha kuvitella, että joku organisoitu monikulttuuri päättyisi muuhun kuin veriseen sotkuun. Tästä on kirjoittanut vavahduttavasti juuri äskettäin poismennyt Ranskan uusoikeiston filosofi Guillaume Faye (1949-2019) teoksessaan Convergence of Catasprophes, jonka Jarno Alander arvioi kirjoituksessaan "Kohti suurta romahdusta". Suositeltavaa lukemista on myös esseisti Timo Hännikäisen tuore kirjoitus "Nihilismin vaara", joka analysoi Uuden-Seelannin terrori-iskun poliittisia motiiveja.

Uusiseelantilaisen senaattorin lausunto.
Näköjään kaikki "konservatiivit" eivät
ole muotiaatteita seuraavien puna-
liberaalien aisankannattajia.
KLIKKAA KUVAA SUUREKSI.

perjantai 8. maaliskuuta 2019

SIPILÄN HALLITUS EROSI – EI NIIN HISTORIALLINEN PÄIVÄ SITTENKÄÄN


Ex-pääministeri Juha Sipilä (Kesk.).

Tänään kaikki kotimaan mediat ja varsinkin Yle ovat puhuneet historallisesta päivästä, koska valtioneuvosto on eronnut kesken virkakautta viimeksi 1970-luvun lopulla. Tuohon aikaan hallitukset vaihtuivat tiuhaan tahtiin eikä sitä pidetty mitenkään kummallisena. Päinvastoin, 1970-luvulla normaaliin politiikkaan kuuluivat jatkuvat opposition epäluottamuslauseet ja hallitusten hajoamiset sisäisiin riitoihin, sillä silloin tehtiin aidosti vastakkaisista arvoista lähtevää politiikkaa. Lisäksi hallitusten hajoamisiin vaikutti tuolloin kaikkia valtaoikeuksia nauttinut presidentti, joka saattoi tyytymättömänä hajottaa eduskunnan ja määrätä pidettäväksi uudet vaalit. 

Kekkosen väistymisen jälkeen 1980-luvulla siirryttiin konsensuspolitiikkaan, jossa hallitukset kestivät koko vaalikauden. Tähän vaikutti osaltaan sosialismin romahduksen jälkeen vallalle päässyt ideologinen vaihtoehdottomuus. Olipa hallituskoalitio mikä tahansa, se noudatti aina "taloudellisia realiteetteja", joten suuria muutoksia politiikan sisällössä ei nähty riippumatta siitä oliko hallitusvastuussa SDP tai Kokoomus. Se, että Keskustan johtama hallitus erosi tänään ei ole merkki maamme politiikan taustalla vaikuttavan vaihtoehdottoman konsensuksen katoamisesta. Politiikka pysyy edelleen samoilla raiteilla pelurien vain vaihtuessa.

Vaikka pääministeri Juha Sipilä ilmoitti eroanomuksessaan, että eron syynä oli soten eli sosiaali- ja terveysuudistuksen meneminen karille, lienee todellinen syy viiden viikon päästä pidettävissä eduskuntavaaleissa. Vaaligalluppien mukaan Keskustan kannatus on hädin tuskin 14 prosenttia, vain hieman enemmän kuin nousussa olevilla perussuomalaisilla. Jotain oli siis tehtävä ja Sipilä katsoi tässä kohtaa vaalikampanjaa järkevimmäksi puhdistaa koko pöytä hajottamalla hallitus. Tuleeko tämä taktinen veto lopulta muuttamaan Keskustan kannatuksen nousujohteiseksi, jää nähtäväksi. 

Vaihtoehdottomassa konsensusdemokratiassa mikään ei muutu, mutta silti kansalaiset ovat valmiita äänestämään vaalikaudesta toiseen "muutoksen" puolesta. Nyt tätä näennäistä muutosta edustaa oppositiossa istuva historian jäänne Sosiaalidemokraatit. Kansan muisti on lyhyt, sillä vuosituhannen alussa äänestäjät halusivat eroon Paavo Lipposen oikeistodemarihallituksesta (ns. saateenkaarihallitus) suurin piirtein samoista syistä kuin äänestäjät Kepusta nyt. 

Markkinavetoiselle politiikalle vaaditaan siis vaihtoehtoa ja kansa luulee, että vanhaa maailmaa edustavat seniilit demarit olisivat kykeneviä siihen. Rahoittaakseen kaiken lupaamansa kivan SDP:n johtama hallitus joutuu ottamaan lisää kansainvälistä lainaa, jotta maamme voisi harjoittaa markkinoista vapaata sosialismia. Lopulta mennään ojasta allikkoon, sillä "kylmän markkina-ajattelun" selättämiseksi nykyiset ja tulevat sukupolvet joutuvat entistä pahempaan finanssimaailman korko-orjuuteen.

Kauniista sanoista huolimatta demarien tavoitteet ovat pitkälti samoja kuin porvaripuolueilla, mutta keinot erilaiset. Ennen kaikkea halutaan talouskasvua, työllisyyttä ja "hyvinvointia". Demarien erona porvareihin on se, että heidän hallitusvastuullaan nämä yksisilmäiset tavoitteet toteutuvat vielä heikommin. Vastaavasti yhteistä näille kaikille puolueille on EU-mielisyys ja monikultturismi, joten hallituksen vaihto ei tässä suhteessa muuta kansankunnan kuolonmarssin suuntaa. Se voi ainoastaan nopeuttaa sitä.

Ehkäpä juuri talouden romahdus ja etninen kaaos voisivat antaa flegmaattiselle kansalle riittävän sysäyksen todelliselle muutokselle. Kyynisesti ajateltuna olisi ehkä parasta, että vaalien jälkeen maata johtaisi SDP:n vetämä punavihreä hallitus. Se kasvattaisi valtion velkaa konkurssipisteeseen asti ja päästäisi maahan niin paljon kehitysmaiden vapaamatkustajia, että se synnyttäisi väkisin vallankumousta lähentelevän yhteiskunnallisen kuohunnan. Ikävä kyllä historiallinen totuus taitaa olla, että asioiden on mentävä entistä huonommin ennen kuin ne voivat mennä paremmin.

tiistai 5. maaliskuuta 2019

SOININ TUPLAPETOS: PETTI VIELÄ JÄLJELLE JÄÄNEET USKOLLISETKIN




Yle uutisoi tänään, ettei ulkoministeri Timo Soini (sin.) asetu ehdokkaaksi kevään eduskuntavaaleissa. Uutisessa 
Timo Soini vaitonainen tulevaisuudestaan – "Olen koko lailla vapaa mies tekemään päätöksiä"  ulkoministeri makustelee tulevaisuuttaan kuin rehellisen päivätyön tehnyt duunari:
– Olen koko lailla vapaa mies tekemään päätöksiä tämän jälkeen. Hoidetaan nyt nämä hommat loppuun ja sitten alkaa uusi elämä.
Oikeudenmukaisessa maailmassa tällaisen koijarin uusi elämä alkaisi kansantuomioistuimessa petoksesta syytettänä. Tosin hän ei olisi syytettyjen penkillä yksin, koska kesäkuun 2017 Perussuomalaiset puoleen hajottamiseen ja uuden hallitusryhmän juonimiseen osallistuivat Oscar-palkinnon arvoisesti myös Kokoomuksen Petteri Orpo ja Keskustan Juha Sipilä.

Ne ahneet lyhytnäköiset Soinin uskolliset, jotka loikkasivat varta vasten perustettuun Sininen tulevaisuus -puolueeseen huomasivat viimeistään tänään, että mr. Jabba on valmis pettämään myös heidät. Persujen vanhasta vaalilauseesta "Saat mitä tilaat" tuli heidän kohdallaan tänään karua todellisuutta. 

Soinin vetäytyminen eduskuntavaaliehdokkuudesta tarkoittaa käytännössä sitä, että puolueen ainoa mahdollinen ääniharava ei tule antamaan vetoapua sen enempää Uudenmaan vaalipiirissä kuin valtakunnallisestikaan. Jälleen kerran ovela veto itsekkäältä pelurilta, joka ymmärtää, että viimeistään nyt on hyvä hetki jättää uppova laiva nimeltä Sininen tulevaisuus.

Sinisten aluksen jäätyä oman onnensa nojaan ja Soinin kieltäydyttyä eduskuntavaaleista puolueen ydinjoukko teeskentelee yhä ettei laiva ole uppoamassa. Soini sanoo puolueen ottaneet päätöksen vastaan "ihan hyvillä mielin", joka kertoo todellisuuden kieltämisestä ja kollektiivisesta Tukholman syndroomasta sutkia huijaria kohtaan.

Uutisessa Soini sujauttaa Siniselle tulevaisuudelle mukavat tsemppiviestit, mutta mitään todellista voimaa kivoiksi tarkoitetuilla sanoilla ei ole. Pikemminkin Soinin kannustusviesti tuo mieleen perintöä odottelevan miehen, joka uskottelee saattohoidossa olevalle isälleen tervehtymisen olevan vielä mahdollista:
 – Heillä on nyt oma taistelunsa, jota tuen.  Soini sanoi pitävänsä mahdollisena, että puolue saa eduskuntaan Uudeltamaalta jopa neljä paikkaa.  
Soinin mielissä hänen tulevaisuutensa on toinen kuin Sinisillä, joka on perustamisestaan lähtien kahlannut puolueiden kääpiösarjassa. Hän kyllä ymmärtää, ettei kansa pidä takinkääntäjistä eikä siten hänestäkään. Siksi hän tulee suurella todennäköisyydellä jättämään jaloistaan Suomen pölyt pyrkimällä takaisin europarlamenttiin. 

Vanhan sumuttajan harkinnassa saattaa olla myös mukavat eläkeläispäivät palkkiovirassa Maailmanpankissa tai diplomaattina Lontoossa. Soini nimittäin luottaa aivan oikein siihen, että globalistinen ydinrinki palkitsee hänet toimistaan kansallismielisyyttä vastaan. Lähitulevaisuudessa vain Euroopan kuohuminen voi katkaista Soinin mukavat eläkepäivät. 

maanantai 4. maaliskuuta 2019

VIRON EPÄMIELUISA VAALITULOS JA HYBRIDIVAIKUTTAMISEN KAIKKIVOIPAISUUS


EKRE-puolueen kansallismielisiä Viron itsenäisyyspäivänä.
Ylen Rysky Riiheläisen mielestä nämäkin taitavat olla
pelkkiä Venäjän aivopesemiä trolleja.

Yleistä mielipidettä muokkaavat valtamediat ovat suhtautuneet ennalta arvattavan happamasti Viron eilisten parlamenttivaalien tulokseen. Vaikka konservatiiviselle ja maahanmuuttokriittiselle EKRE -puolueelle ennustettiin vaalivoittoa, toivottiin Ylessä loppuun asti käyvän toisin. Kun vaalitulos lopulta varmistui, 
Yle piti sitä "yllätyksenä".  

Toisessa uutisessaan Viron reformipuolue yllättyi vaalivoitosta – hallitusneuvotteluista on tulossa tiukat kerrotaan EKRE-puolueen toimivan "kuten muutkin Itä-Euroopan populistiset oikeistopuolueet: se ratsastaa maahanmuutto- ja EU-vastaisuudella sekä perinteisillä perhearvoilla". Vakiintuneet liberaalit valtapuoleethan eivät Ylen mielestä ratsasta populistisesti millään kun ne lupaavat kansalle loputonta taivaan mannaa.

Vaalitulos kertoo, että virolaiset ovat sen verran fiksua kansaa, etteivät he halua tehdä samanlaista peruuttamatonta virhettä kuin Suomi, joka on päästänyt maahansa toistasataa tuhatta ei-eurooppalaista verorasitetta. Suomalaiset eivät voi kuin kateellisina seurata, kuinka virolaiset ovat jo varhaisessa vaiheessa torjumassa kansakuntaa tuhoavaa monikulttuurista invaasiota.

Populismin nousun ohella Viro seurasi toista yleiseurooppalaista trendiä, vasemmiston kannatuksen romahtamista. Viiden prosentin vaalikynnyksen alle jäivät mm. vasemmistopuolue ja vihreä puolue. Vaalien suurin häviäjä oli sosiaalidemokraattinen puolue, joka menettää aikaisemmasta viidestätoista paikasta viisi paikkaa 101-jäsenisessä parlamentissa. Demarit ovat kokeneet viime vuosina muutoinkin kovia tappioita Euroopassa, mutta vain Suomessa hölmöläiset ovat äänestämässä kevään eduskuntavaaleissa tämän historian jäänteen vaalivoittoon.

Kansallismielisen populismin nousu vanhalla ja uudella mantereella on ennen kaikkea merkki liberaalin järjestelmän vakavista valuvioista. Valtaansa yhä tiukemmin takertunut vasemmistoliberalistinen eliitti ei tietenkään halua tätä tunnustaa, vaan syyttää populistien esiinmarssista ulkopuolisia tahoja. Kuin taivaan lahjana läntinen liberaalidemokratia onkin viime vuosina löytänyt oivan tekosyyn omalle epäonnistumiselleen: Venäjän hybridisodankäynnin.  Tuskin menee kuukauttakaan kun Ylen puolivirallinen salaliittoteoreettikko Janne "Rysky" Riiheläinen keksii, että virolaisen EKRI-puolueen vaalivoiton takana oli Venäjän hybridivaikuttaminen!

Kun pari vuotta sitten lännen globaalit tiedotusvälineet alkoivat syöttää kertomusta, että Brexit ja Donald Trumpin vaalivoitto johtuivat itseasiassa Venäjän hybridivaikuttamisesta, eikä kansalaisten tahdosta, Yle lähti tähän maailmanselitykseen mukaan suurella innolla. Tätä jatkumoa edustaa vasemmistolaisesta taustastaan tunnetun toimittaja Merja Niilolan tuore mielipideuutinen Tavoitteena puolueiden tuho ja demokratian murentaminen – näin vihamielinen vaalivaikuttaminen uhkaa myös Suomen vaaleja

Omahyväisessä asenteellisuudessaan juttu on paradoksaalinen paraatiesimerkki paheksutusta verkkopropagandasta, jossa tosiasioita vääristellään tiettyjä päämääriä silmällä pitäen. Haastateltavaksi oli saatu EU:n fanaattinen puolustaja, suurlähettiläs Mikko Kinnunen, jonka mielestä vain tietyttyjen poliittisten asenteiden esille tuominen on todiste "pahantahtoisesta ulkopuolisesta vaalivaikuttamisesta":
Ulkoministeriön hybridiuhkien torjuntaan erikoistunut suurlähettiläs Mikko Kinnunen sanoo, että ulkopuolelta tuleva vihamielinen vaalivaikuttaminen lietsoo eripuraa muun muassa avoimella EU-vastaisuudella ja asenteella: ”Vaaleilla ei väliä”.
Suurlähettiläs Kinnusen mielestä EU:n ja Länsi-Euroopan EU-mielisten valtioiden harjoittama massiivisen yksipuolinen propaganda unionin puolesta ei luonnollisestikaan lietso eripuraa ja ärsytä äänestäjiä. Koko haastattelun aikana Kinnunen ei tunnusta demokratian irvikuvaksi muuttuneen liberaalidemokratian ongelmia, vaan ulkoistaa ne härskisti pahantahtoisiin vaikuttajiin kuten venäläisiin. Järjestelmän miehenä hänelle tuskin tulee mieleen, että juuri lännen johtajat lähtien Macronista Merkeliin näyttävät tavallisista äänestäjistä pahantahtoisilta vaikuttajilta.

Suurlähettiläs haluaa pitää kynsin hampain kiinni vanhan vallan hyväveli-järjestelmästä, jossa maahanmuuttokritiikki nähdään veneen keikuttamisena. Jos sitä esiintyy vaalikeskusteluissa, sen täytyy johtua ulkopuolisen vallan vaikutuksesta:
Suurlähettiläs Kinnunen on havainnut, että jopa siihen, mistä vaalidebateissa keskustellaan, voidaan yrittää vaikuttaa ulkopuolelta.

–Pyritään tuomaan vaalikeskusteluun joitakin hajottavia teemoja. Tai vaikkapa vaikeita turvallisuuspoliittisia kysymyksiä siten, että ehdokkaat pystyisivät vastaamaan vain yhdellä lailla. 
 
Pakolaisuus, hallitsematon maahanmuutto ja ulkomaalaisviha ovat teemoja, joilla yhteiskuntaa pyritään polarisoimaan sekä heikentämään EU:ta.
Toisin sanoen Kinnunen katsoo, että mikäli vaalidebatissa käsitellään maahanmuuton ongelmia, se on merkki siitä, että ulkovalta on voinut sanella poliittisen keskustelun raamit. Mikäli on uskominen Kinnuseen, Ylessä toimii potentiaalisia Venäjä-trolleja, sillä maahanmuutosta tullaan suurella todennäköisyydellä keskustelemaan myös sen vaalitenteissä. 

Yllä olevien näkemysten taustalla piilee suurlähettilään ilmiselvä halu sanella, mikä on sopivaa vaalikeskustelua ja mikä ei. Kinnunen teeskentelee, ettei yhteiskunta olisi aidosti polarisoitunut, jonka vuoksi sen näkyminen vaalidebatissa täytyy olla keinotekoisesti tuotettua. EU:n heikentymisen pitäminen huonona asiana on taas arvovalinta, eikä Kinnunen tässä suhteessa peittele puolueellista kantaansa. 

Kommenteista päätellen Kinnunen kannattaa EU-vetoista urkintavaltiota. Hän pitää kansalaisten tietosuojaa ja yksityisyyttä loukkaavasta tiedustelulaista käytyä pienimuotoista kriittistä keskustelua jonkinlaisen hybridivaikuttamisen seurauksena. Se kun kuulemma uhkaa "kansallista turvallisuutta": 
Mikko Kinnunen sanoo, että ulkopuolinen hybridivaikuttaja sotkee tilannekuvaa esimerkiksi väärin tiedoin. Tavoitteena on, että poliitikkojen ja viranomaisten olisi vaikeata tehdä päätöksiä.

– Koetetaan saada aikaan riitoja, jotteivät päättäjät esimerkiksi kykenisi tekemään turvallisuuden kannalta tarpeellisia päätöksiä.
Toimittaja Merja Niilola puolestaan iskostaa lukijoihinsa kommunistista universalismia kyseenalaistamalla kansakuntien rajat ja eri etniteettien intressit:
Hybridivaikuttamisella pyritään jakamaan ihmisiä "meihin" ja "heihin". Se luo ja syventää yhteiskunnallista vastakkainasettelua.
Yhteiskunnallinen vastakkainasettelu on päässyt tapahtumaan jo silloin, kun maahan on päästetty kansalta kysymättä kymmensiä tuhansia sopeutumattomia kehitysmaalaisia. Vaikka on selvää, että Venäjällä on jonkin asteista hybridivaikuttamista maassamme, silti vain suuren luokan valehtelija voi vakavalla naamalla väittää etnisen kitkan taustalla olevan itänaapurin propagandan. Kyllä maassamme loikoilevat afrikkalaiset, arabit ja afgaanit ovat pitäneet itse huolen siitä, että he ovat erottautuneet käytöksellään valtaväestöstä.

Totta kai mielipideuutisessa vihjataan tuttuun tapaan Brexitin ja Trumpin valinnan johtuneen ulkopuolisesta vaikutuksesta. Suurlähettiläälle on vain kertakaikkisen tuskallista tunnustaa sitä tosiasiaa, että kansalaiset ovat aidosti halunneet muutosta sotkusta, jonka globalistit ja liberaali poliittinen eliitti on synnyttänyt:
Nykyisenkaltaisen vaalivaikuttamisen lasketaan taas alkaneen vuodesta 2016.

– Vaalivaikuttamiseen huomiomme alkoi kiinnittyä Iso-Britannian EU-kansanäänestyksessä ja sitten Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa. Sen jälkeen epäilyjä epätoivotusta vaalivaikuttamisesta ja ulkoisesta vihamielisestä puuttumisesta on havaittu ehkä 20 eri vaalissa.
Vallitsevan korruptoituneen järjestelmän myyntimieheksi ryhtynyt suurlähettiläs pitää näitä vaalituloksia väärinä ja kiiruhtaa siksi pyytämään EU:lta apua, jotta kansa ymmärtäisi äänestää oikein. Propagandan ja valeuutisten torjujaksi apuun kutsuttu EU on kuin pukki kaalimaan vartijana, koska se itse harjoittaa härskiä disinformaation levittämistä niin Euroopassa kuin Venäjälläkin:
Myös Euroopan Unionin disinformaation vastainen toimintasuunnitelma kertoo ulkomaisten valtiollisten toimijoiden käyttävän yhä enemmän disinformaatiota vaikuttaakseen yhteiskunnallisiin keskusteluihimme: "Venäläisten lähteiden tuottamasta ja levittämästä disinformaatiosta on raportoitu useiden vaalien ja kansanäänestysten yhteydessä."
Tällaisella Venäjä-vouhotuksella halutaan peittää se fakta, että länsi itse harjoittaa hybridivaikuttamista ja levittää kaikkialle läpitunkevaa propagandaa "arvoistaan", joista keskeisiä ovat rajatonta maahanmuuttoa edistävä monikultturismi ja yhteiskunnan perussolua perhettä hajottava lgbt-agenda.

Näyttää siltä, että koko jutun tarkoitus on vaikuttaa tulevien eduskuntavaalien tulokseen. Toimittaja Niilolan hybridihyökkäyksen pääkohteena ovat perussuomalaiset, joille saattaa olla luvassa jytky kolmonen. Koska Persut saavat suurimman osan uusista äänestäjistään demareilta, yrittää Yle nyt vaikuttaa epävarmoihin demarieläkeläisiin, jotka ovat uskollisimpia Yle-propagandan seuraajia.

– Myös meillä ja vaalien taustalla saattaa olla samanlaista toimintaa kuin Ruotsissa. Vaalivaikuttamisesta ja sen torjunnasta ei saa kuitenkaan tulla vaalien pääasia. Jos näin kävisi, mahdollinen vaalien ulkopuolinen taho olisi päässyt tavoitteeseensa.
Tässä saatetaan selittää jo etukäteen mahdollista epämieluisaa vaalitulosta. Eihän kansa äänestä Ylen mielestä persuja esimerkiksi Oulun monikulttuuriraiskausten suututtamina, vaan siksi, että Venäjä on tehnyt hybrisillä hokkuspokkus-tempuilla äänestäjistä muukalaisvastaisia.