keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Naamakirjan sensuuri pahenee entisestään


Naamakirjan ylläpito antoi minulle 30 vrk bannia rangaistuksena sen kertomisesta, että Saksassa on oikeudenkäynneissä todettu, että naamakirjan ylläpitäjien antamat bannit ovat laitonta sensuuria, mikäli bannien perusteena olevat viestit eivät itsessään ole lainvastaisia.

Jos joku on aiemmin luullut naamakirjan ylläpitäjien olevan rehellisiä ja lainkuuliaisia ihmisiä, toivottavasti nyt moiset harhaluulot karisevat.

Tässä on kyseessä sama asia kuin että esim. internet-operaattorilla ei ole laillista oikeutta deletoida ihmisten sähköpostiviestejä poliittisin perustein, eikä puhelinoperaattoreilla ole oikeutta katkaista liittymää sen perusteella, mitä ihmiset ovat puhelimessa puhuneet, ellei joku poliisiviranomainen ole erikseen käskenyt operaattoria katkaisemaan jonkun rikollisen puhelinta.

Naamakirjan ylläpito kuitenkin haluaa estää suomalaisia tajuamasta tätä, ja siksi ylläpito antaa banneja niille, jotka ovat vain kertoneet asiallisesti näistä Saksassa oikeudenkäynneissä annetuista päätöksistä.

Lait eivät tietenkään Suomessa ole täsmälleen samanlaisia kuin Saksassa, mutta yhtä hyvin Suomessakin voisi olla samanlaisia oikeusjuttuja, joissa päädyttäisiin samanlaisiin tuloksiin.

Naamakirjan ylläpito ei siis halua suomalaisten ihmisten tietävän tätä. Naamakirjassa vallitsee orwellilainen sensuuri, johon kuuluu sellainen tekopyhä kaksoisajattelu, että sensuurin olemassaolokin kiistetään, ja ihmisille annetaan banneja tämän laittoman sensuurin mainitsemisesta.

Aiemmin naamakirjan ylläpitäjät ovat antaneet banneja mm. siitä, että ihmiset ovat jakaneet toimittaja Pertti Rönkön kirjoituksia, joissa referoidaan Saksan sanomalehtiä. Naamakirjan ylläpito ei siis halua suomalaisten ihmisten tietävän, mitä Saksassa tapahtuu. Kyse ei ole edes mistään vaihtoehtomediasta tai "valeuutisista" tai "vihapuheesta", vaan Saksan valtamediasta, siis ihan mainstream-sanomalehdistä ja tv-uutisista jne.

Tämä on täysin verrattavissa siihen, että Neuvostoliitossa länsieurooppalaisten sanomalehtien lukeminen oli kielletty.

Naamakirjan ylläpito siis kannattaa täysin neuvostoliittolaista sensuuria.

Tässäpä tämä juttu, jonka kertomisesta naamakirjan ylläpito antaa banneja. Tämä  Handelsblatt -lehdestä, joka vastaa Kauppalehteä:

German court overturns Facebook 'censorhip'

A new German law, in effect since January, says social media giants must police hate speech on their own platforms. But a test case now before a Berlin court says they're already getting it wrong.


Cristof Kerkmann, Johannes Steger, April 13. 2018

Believed to be one of the toughest restrictions anywhere, Germany’s Network Enforcement Act – NetzDG in the German abbreviation –  will make social media sites with at least 2 million users in Germany, such as Facebook and Twitter, pay fines of up to €50 million ($61 million) if they fail to delete posts that violate German legislation about hate speech.

In response, Facebook set up teams in Berlin and Essen to review complaints about hate speech and delete comments and posts that are believed to violate the hate speech rule. But, even as the NetzDG law was being formulated, experts were already saying that it would be difficult for the world’s tech giants to define exactly what hate speech was. Some described it as outsourcing censorship to private companies and infringing on civil liberties.

This case, before the Berlin court, will only add to the debate about the effectiveness of the German law. It revolves around one Facebook user, not identified in court, who posted a newspaper article about Hungarian Prime Minister Victor Orban’s controversial remarks on immigration. The user added the comment that “the Germans are becoming more and more stupid. No wonder, as they are being clobbered daily by left-wing media with fake news about skilled workers, declining unemployment or Trump.”

Facebook deleted the comment, finding it was against their community standards, and blocked the user’s account, prompting the law case in Berlin’s district court. However now the court has decided that Facebook was wrong. The user’s account was ordered unblocked and Facebook was told not to delete the comment again.

Joachim Steinhöfel, the Hamburg lawyer who represented the Facebook user in question, said he believes the new law is unconstitutional and is being arbitrarily enforced. He has been gathering examples of what he describes as Facebook’s infringements since 2016, where the platform deletes content that doesn’t break any rules and then leaves things like murder threats online.

“The Constitutional Court puts a high bar on the freedom of expression,” Mr. Steinhöfel told Handelsblatt. “Facebook cannot cut users’ words.” The attorney argues that because Facebook is a platform for public discourse, that must invariably lead to controversy. “ If you have such a business model, you also have to be able to live with the consequences. And that means first of all, employing a sufficiently knowledgable staff.”

Ironically the legal case is forcing Facebook to defend its implementation of a law that it initially opposed. The company declined to comment.

It wasn’t clear what effect the court ruling would have on the Network Enforcement Law itself. The government could decide this is a one-off case and decide not to pursue it in higher courts. Steinhöfel said he was prepared to take the case all the way to the Federal Court of Justice in Karlsruhe, the country’s supreme court in legal matters, if necessary.

It’s not been a great week for Facebook in Germany, as it has also came under fire in Europe for its leak of user information. German Justice Minister Katarina Barley said the company would face severe penalties in the future if it happened again and authorities also called on Facebook to disclose all of its secret algorithms to the government.

Christof Kerkmann writes about technology for Handelsblatt and Johannes Steger covers companies and markets. To contact the authors: kerkmann@handelsblatt.com and steger@handelsblatt.com.

maanantai 17. syyskuuta 2018

KUINKA VALHEMEDIA YLE EPÄONNISTUI TÄYSIN DALAI-LAMAN PAKOLAISLAUSUNNON PEITTELYSSÄ


Viime päivinä vaihtoehtoiset totuusmediat ovat herkutelleet Tiibetin hengellisen johtajan Dalai-laman esittämillä poliittisesti epäkorrekteilla lausunnoilla, jotka hän antoi t
urvapaikanhakijoista ja massamaahanmuuttosta Euroopassa. Liberaalieliittiä tyrmistyttäneet kommentit kuultiin viime torstaina Dalai Laman puhuessa Ruotsin vierailullaan Malmössa.
– Mielestäni Eurooppa kuuluu eurooppalaisille. Pakolaisten tulisi palata kotiinsa jälleenrakentamaan omia kotimaitaan, Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1989 saanut Dalai-lama totesi.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun Tiibetin hengellisen auktoriteetti on pöyristyttänyt vasemmistoliberaaleja siirtolaiskriittisillä näkemyksillään. Vuonna 2016 hän sivalsi: "Saksasta ei saa tulla arabimaata. Saksa on Saksa". Samassa haastattelussa hän julisti vielä, että arabit Euroopassa on lähetettävä kotiinsa arabimaihin. Massojen mieliä hallitsevassa valhemediassa kuitenkin ajateltiin, että kyseessä oli yksittäinen lipsahdus, joka ei tulisi toistumaan. Kun sama tapahtui Ruotsissa vain neljä päivää Ruotsidemokraattien vaalivoiton jälkeen, länsinaapurin valtamediat päättivät poistaa Dalai-laman haastattelusta sille kiusalliset näkemykset.

Sensuurilinjalle lähtivät muiden muassa Dagens Nyheter ja Göteborgs-Posten, joiden uutiseditoinnin paljasti Nya Dagbladet. Kun lukija klikkaa Göteborgs-Postenin linkkiä alkuperäiseen artikkeliin hänet uudelleen ohjataan toiseen artikkeliin, jonka uuden otsikon nimi on "Dalai Lama näkee EU:n esikuvana". Näin EU:n siirtolais- ja pakolaispolitiikkaa kritisoineet lausunnot käännettiin päälaelleen, sillä uutisen alkuperäisen nimi oli "Dalai Lama: Pakolaiset on palautettava".

Monissa muissakin suurissa ruotsalaislehdissä julkaistut Dalai-laman patistelut "Euroopan pakolaisten palauttamisesta kotimaihinsa" on korvattu uusilla artikkeleilla, joihin on ilman kontekstia ympätty mukaan irrallisia lauseita, jotka täyttävät poliittisen korrektiuden ehdot. Edellä mainitussa Göteborgs-Postenin uudessa päivityksessä pakolaiskriittinen kommentti jätettiin kokonaan pois ja sen tilalla korostettiin Dalai-laman toista lausuntoa, jossa hän kehottaa, että Ruotsi ja Saksa suojelevat "näitä epätoivoisessa tilanteessa olevia ihmisiä". Kertomatta jää, että Tiibetin hengellinen johtaja totesi samassa yhteydessä, että "pakolaisten tulisi palata kotiinsa jälleenrakentamaan omia kotimaitaan". Hän tarkensi vetoomustaan sanomalla, että ruotsalaisten pitäisi kouluttaa heitä ja tehdä selväksi, että pakolaisten pitäisi ensisijaisesti palata kotiin kehittämään omia kotimaitaan.

Suomessa vasemmistoliberaalien suosiman ihmisoikeuslemmikin suorasukaisen rehelliset näkemykset ovat synnyttäneet vielä pahempaa nikottelua kuin Ruotsissa. Täällä kaikki valtamediat oikealta vasemmalle ovat vaienneet järjestelmällisesti Dalai-laman kiusallisista lausunnoista. Ne eivät ole vaienneet pelkästään pakolaiskommenteista, vaan ovat olleet hiljaa koko Malmön puheesta ja Ruotsin vierailusta. 

Ilmeisesti meillä pelättiin, että jos puheesta mainitaan edes poliittisesti korrektissa muodossa, joku saattaisi ottaa asiasta tarkemmin selvää. Uutisten pimittäminen on kuitenkin internet-aikana valhemedialta todella tyhmä veto, koska jokainen media-vedätys tulee aina väistämättä esille. Mitä kovempi peittely, sitä kovempi vastahyökkäys. Valheellisen valtamedian altistuminen Streisandin ilmiölle kertoo vain siitä, kuinka se luomassaan valheen verkossa kompastuu lopulta ojasta allikkoon.

Tässä tilanteessa valhemedian olisi kannattanut olla jonkin aikaa hiljaa koko Dalai-lamasta, mutta sen ajaman agendan kyseenalaistaminen juuri liberaalieliitin lemmikiltä piti vain jotenkin kostaa. Yhdessä tuumin sovittu mediahiljaisuus rikkoontui lopulta, kun valtamediat huomasivat myöhään viime lauantaina hollantilaisessa tv-ohjelmassa esitetyn Dalai-laman haastattelun. Siinä hän mm. kommentoi edellispäivän tapaamista, jossa hän oli kohdannut buddhalaisessa yhteisöissä tapahtuneiden seksuaalisen hyväksikäyttöjen uhreja. Väitetyt hyväksikäytöt olivat sattuneet jo 1990-luvun alkupuolella, mutta tutkimus asiasta valmistui vasta viime kuussa. Dalai Lama sanoi kuulleensa jo aiemmin huhuja ahdistelusta ja tuomitsi samalla ahdisteluun syyllistyneet. Hän myös korosti, että pedofilia on jo lähtökohtaisesti vierasta buddhismille. 

Buddhalaisyhteisön väitetyt ahdistelut eivät sinällään liity mitenkään Dalai-lamaan, mutta valhemediat kuten Yle saivat oivan tekosyyn näpäyttää hengellistä johtajaa, joka on livennyt kullttuuriliberaalien marssikäskystä. Heti tv-ohjelmaa seuraavana päivänä Yle uutiset julkaisi verkkosivullaan raflaavan jutun 
Dalai Lama: Tiesin buddhalaisten opettajien seksuaalisesta hyväksikäytöstä 1990-luvulta lähtien, jossa annetaan ymmärtää, että Dalai-lama olisi jotenkin vastuullinen eurooppaalaisten buddhalaisyhteisöjen väitetyistä rikkomuksista. 

Tällaisten "uutisten" ilmestyminen samaan aikaan kun media sensuroi Dalai-laman lausuntoja EU:n itsetuhoisesta maahamuuttopolitiikasta ei ole sattumaa, vaan harkittu kosto ja painostus. Manööveri oli kuitenkin sen verran lapinäkyvä, että sen ovat huomanneet aktiivisten internetin seuraajien lisäksi myös maamme keskisuuret mediat kuten Oikea Media ja Perussuomalaiset puolueen pää-äänenkannattaja Suomen Uutiset.


                                                       *************************



Yle TV2, maanantai 17.9.2018 klo 19:00, The Bold Type 

Kausi 1, 3/10. Nainen brändin takana. Kat julkaisee netissä naisten epätasa-arvoa koskevan jutun ja joutuu trollien hyökkäyksen kohteeksi. Osa viesteistä on niin uhkaavia, että Jane ja Sutton ovat huolissaan Katin turvallisuudesta. Sutton hakee paikkaa muotitoimituksessa, eikä työaika tunnu riittävän kaikkeen. Kuinka Janen romanttinen tapaaminen Ryanin kanssa onnistuu? HD Äänitekstitys: suomi. K7 (Seksi)


Yle Teema, maanantai 17.9.2018 klo 18:30, Tuntematon perillinen: Uusi perhe Afrikassa 

6/6. Maria pakeni sotaa Mosambikista Ruotsiin nuoren sukulaispoikansa kanssa. Onko poika Marian ainoa perillinen? Ruotsalaisessa dokumenttisarjassa etsitään henkilöitä, jotka ovat tietämättään saaneet perinnön. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.

torstai 13. syyskuuta 2018

EU:N UUDELLA TEKIJÄNOIKEUSDIREKTIIVILLÄ HALUTAAN FILTTERÖIDÄ KRIITTISET ÄÄNET



Yle uutiset kertoi eilen, että Euroopan parlamentti hyväksyi kiistellyn tekijänoikeusdirektiivin. Päätös jäi monilta huomaamatta, koska samaan aikaan Euroopan Unioni asetti kurinpitotoimet Unkaria vastaan ja Saksan tiedustelupalvelun pääjohtaja Hans-Georg Maassenia hiillostettiin eroamaan, koska hän on epäillyt valtamedian Chemnitzistä uutisoimaa kuvaa. 

Tavalliselle eurooppalaiselle uusi tekijänoikeusdirektiivi merkitsee paljon enemmän kuin keskisen Euroopan päivänpoliittiset kohut, sillä voimaan tullessaan direktiivi rajoittaisi ratkaisevasti tiedonlevitystä sosiaalisessa mediassa. Käytännössä voidaan puhua bisnesvetoisesta sensuurista, joka on tehty sekä federalistisen EU:n että mediajättien hyväksi kriittistä kansalaista vastaan. Ylen uutinen selittää pähkinän kuoressa mistä tässä kaikessa on lopulta kysymys:
Uudistuksen tarkoitus on parantaa oikeudenhaltijoiden asemaa suhteessa internetin alustapalveluihin. YouTuben kaltaiset palvelut eivät voisi jatkossa enää vedota siihen, että ne toimivat vain käyttäjien lataaman materiaalin alustana. Direktiivin kannattajien mukaan se parantaisi esimerkiksi muusikon mahdollisuuksia saada verkkojäteiltä tekijänoikeuskorvauksia.
Toteutuessaan direktiivi johtaa siihen, että internet-palvelut alkavat suodattaa automaattisesti käyttäjien verkkoon lataamaa sisältöä välttyäkseen tekijänoikeuskanteilta. Toinen välitön seuraus tulee direktiiviin artiklasta 11, joka laajentaa mediajättien tekijänoikeutta. On erittäin todennäköistä, että esimerkiksi uutisotsikkolinkin julkaisemisesta pitää jatkossa maksaa tekijänoikeuskorvaus. Kansalaisen kannalta tämä on kuitenkin pieni harmi verrrattuna artiklaan 13.

Artikla
 13 lisää verkkosivustoille vastuuta ja kustannuksia, koska se velvoittaa nettisivustot valvomaan, etteivät käyttäjät lataa niiden sivuille tekijänoikeuksilla suojattuja sisältöjä. Tällöin vaikkapa Facebookin tai kuvapalvelu Instagramin pitäisi estää käyttäjiä jakamasta  tekijänoikeuden suojaamia kuvia palveluissaan tekijänoikeusrikkomussyytteen uhalla. Tämä taas johtaa automaattiseen suodattamiseen, jolloin voisi poistua materiaalia, johon jakajalla olisi oikeus. Suodattimet kun eivät ainakaan vielä tällä hetkellä osaa tehdä eroa alkuperäisen teoksen ja siitä tehtyjen versioiden kuten meemien välillä.

Suurin käytännön vaikutus esimerkiksi Facebookissa olisi se, että käyttäjä ei voisi enää jakaa suurten mediatalojen uutisjuttuja tai edes niistä tehtyjä kriittisiä ja ironisia referaatteja. Näin Facebookin käyttäjät eivät voi enää käydä kriittistä keskustelua valtamedian uutistarjonnasta. Kansalaisten tajuntaan jäisivät vain suurten mediatalojen valeuutiset. Samalla vaihtoehtomedian ja yksittäisten yhteiskuntakriittisten blogien ylläpitäjien työtä hankaloitetaan huomattavasti, koska uusi tekijänoikeusdirketiivi määrää, että suurten meditalojen kuvia ja artikkeleita (edes referaattina) ei saa käyttää ellei satu omistamaan niiden oikeuksia.

Tiedotusvälineissä tekijänoikeusdirektiivi on yritetty esittää medialustojen kuten YouTuben ja perinteisen viihteen tuottajien (elokuvastudiot, levy-yhtiöt) välisenä kiistana, jonka voitti nyt viihdeteollisuus. Todellisuudessa koko kuvio on populismista huolissaan olevan EU:n luoma teatteri, sillä juuri se on mielissään uuden tekijänoikeusdirektiivin artiklasta 13. Uuden direktiivin myötä kun voidaan rajoittaa esimerkiksi YouTuben ja Facebookin sisältöä, koska palvelun antajat ovat vastuussa materiaalista, jota käyttäjät ovat niihin ladanneet. Kyse on sensuurista, mutta EU haluaa selittää sen tekijänoikeuskysymyksenä, vaikka esimerkiksi artisteille YouTubesta saatavat tulot ovat olemattomia. Voittajia tässä ovatkin rahastava viihdeteollisuus ja sensuuria vaativa EU. Häviäjinä tavalliset kansalaiset.

Eikä tässä vielä kaikki. Lisää sensuuria Facebookiin on tulossa mistäpä muualta kuin sosialistien suunnalta. Jos Britannian työväenpuolueen parlamentaarikko Lucy Powellin ehdotus menee läpi, Facebookissa kielletään salaiset ryhmät, "jotka levittävät vihaa". Koska vihapuhe on vihamielisen eliitin koodisana sen poliittiselle oppositiolle , savustustoimet tulevat koskemaan vain kansallismielisiä ja EU-kriittisiä. Mikään salaisuus ei ole se, että FB:n salaiset ryhmät eivät ole salaisuus läntisille tiedustelupalveluille, joille Facebook jakaa auliisti tietojaan.


                                                             ********************


Chemnitzissä tavalliset ihmiset saivat tarpeekseen
muukalaisväkivallasta. Miehityshallinto säikähti ja leimasi
mielenosoittajat vaarallisiksi uusnatseiksi aivan samoin kuin
DDR vuoden 1989 mielenosoituksissa sosialismia vastaan.

Saksassa kaikkien on uskottava alunperin äärivasemmiston levittämiin valeuutisiin Chemnitzistä, koska sen sisältö sopii 100-prosenttisesti  miehityshallinnon poliittisesti korrektiin so. valheelliseen narraatioon: jos jotain ikävää tapahtuu, syy on aina natseissa ja joka toista väittää, on itse natsi. Tämän sai kokea omin nahoin Saksan tiedustelupalvelun pääjohtaja Hans-Georg Maassen, koska hän rohkeni epäillä ilmeisen valheellista ja liioteltua mediakuvaa Chemnitzin "ihmisjahdista". 

Myös Yle asettuu uutisessaan Joutuuko Saksan kotimaantiedustelun johtaja eroamaan kommenttiensa vuoksi? Maassen epäili, tapahtuiko Chemnitzissä ulkomaalaisten ajojahtia selkeästi virallista valhenarraatiota puolustavien vasemmistoliberaalien ja kosher-konservatiivien puolelle. Maassenia kohdannut raivokkaan moralistinen ajojahti johtuu pohjimmiltaan siitä, että hän on uskaltanut kritisoida Angela Merkelin turvapaikkapolitiikkaa. Kuvaavaa kieroutuneelle saksalaispoliitikalle on, että kun äärivasemmisto harjoitti ilman provokaatiota aloitteellista väkivaltaa Hampurin G20-kokouksen yhteydessä, suurin osa poliitikoista sulki vasemman silmänsä eikä ketään vaadittu eroamaan.

Kiista Chemnitzistä on suoraan verrannollinen holokaustikeskusteluun, jossa kaikkien kansanmurhayrityksen laajuutta kyseenalaistavien tosien argumenttien esittäminen on kriminalisoitu. Saksassa jo Chemnitzin tapahtumien epäily siten kuin valtamedia sen esittää on silkkaa natsismia, koska eihän saa olla niin, että äärioikeistolaisten ja tiedustelupalvelun johtajan esittämä todistusaineisto voittaa, vaikka se olisikin totta. 

Varmaa on ainakin se, että media ja Merkelin kristillisdemokraattien johtama hallinto tekevät yhdestä epäilyttävästä videopätkästä mielikuvituksellisen johtopäätöksen, jonka mukaan Chemnizissä olisi tapahtunut satojen äärioikeistolaisten tuntikausia kestänyt värillisten jahti. Viranomaislähteiden mukaan tästä ei ole mitään näyttöä, mutta siitä huolimatta media myös Suomessa jaksaa toistaa tätä äärivasemmiston masinoimaa uutisankkaa.

Monissa valtamedioissa keskustellaan siitä, kenen luoma mielikuva Chemnitzin tapahtumista voittaa. Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Liina Kauhasen mukaan taistelussa on kyse äärioikeiston mielikuvasta jota vastaan asettuvat ne,  "jotka tuomitsevat Chemnitzin mielenosoitusten ulkomaalais- ja juutalaisvastaisen väkivallan". Uutisten seuraajaa kiinnostaa kuitenkin vain se, mitä todella on tapahtunut, jonka vahvistamiseksi hän haluaa kuulla viranomaisten lausunnot tapahtumista, silminäkijähavainnot ja muut konkreettiset todisteet. Tavallista sukankuluttajaa ei kiinnostaa pätkän vertaa, miltä punavihreästä toimittajasta tuntuu tai mitä hän sanoo ilman todisteita "satoihin nousseiden äärioikeistolaisten muukalaisjahdista". Toisin kuin toimittaja Kauhanen väittää, keskustelussa ei ole kyse moraalisesti oikeasta ja väärästä narraatiosta, vaan siitä, kuka puhuu totta ja kuka valehtelee. Nykyisten tietojen valossa valehtelijoita ovat Kauhasen lisäksi muu valtamedia ja koko Merkelin hallinto.

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

ANTIFAN JA PUNAVIHREIDEN POLIITIKKOJEN KIELTOPROJEKTI KUSI REISILLE TAMPEREELLA


Yle Watch
ei yleensä kirjoita suomalaisvihamielisen marginaalin edesottamuksista, sillä blogin ajutus on pyydystää isoja kaloja ja näyttää millaista vallan väärinkäyttöä hallitseva nomenklatuura poliitikoista toimittajiin käyttää. Silloin tällöin järjestelmän prostituoituna toimiven äärivasemmistolaisten puuhakerhojen toimet osuvat yhteen globalismia ajavan valtarakenteen kanssa, jonka vuoksi blogillamme on syy käsittellä myös näitä uutisia. Niistä tuorein Yle uutinen, Tampereella kauhistuttiin: uusnatsit kokoontuvat kaupungin tiloissa – Tieto kumottiin kiireesti kertoo, kuinka 
Tampereen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja, vihreiden Iiris Suomela, oli tviitannut kuvakaappauksen anarkokommunistisen Varisverkoston virheellisestä tiedotteesta, jonka mukaan uusnatsit järjestävät toimintaa Tampereen kaupungin omistamassa kiinteistössä.

Uutisesta käy ilmi, että V
asemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän puheenjohtaja Mikko Aaltonen ja vihreiden kaupunginvaltuutettu ja kansanedustaja Olli-Poika Parviainen kertoivat, ettei kyseinen kiinteistö olisikaan Tampereen kaupungin omistuksessa. Vastavasti Ylen tietojen mukaan kiinteistö on yksityisessä omistuksessa ja Tampereen kaupunki vuokraa kiiinteistöstä vain osan museon varastoksi. 

Sittemmin Iiris Suomela on myöntänyt Ylelle, että hänen ensimmäinen Twitter-viestinsä aiheesta sisäsi väärää tietoa. Hän ei silti halua luopua poliittisesti erimielisten tukahduttamistoimista ja toivoo, ettei kansallismielisiä rock-konsertteja saisi olla punaisessa Tampereessa lainkaan:
Suomela toivoo, että tällaisia tapahtumia ei järjestettäisi Tampereella ollenkaan.

– Toivon, että Tampereen kaupunki aloittaa vakavan keskustelun siitä, millaisten toimijoiden kanssa pystymme olemaan samoissa kiinteistöissä.

– Lisäksi toivon kaiken kaikkiaan, että tamperelaiset poliitikot ja Tampereen kaupunki ottavat vahvasti kantaa natsismia ja äärioikeistoa vastaan, Suomela sanoo.
Niin sanotut oikeistopuolueet ovat Tampeerella hiiren hiljaa 2000-luvun punaviherkaartin junttaukselle. Ne ovat täysin kulttuurimarxistien määrittämän poliittisen korrektiuden kahleissa ja toimivat alistuneesti vihervasemmiston aisankannattajiana. Porvallisten puolueiden edustajile olisi varmasti kauhistus, jos joku heidän jäsenistään ehdottaisi vastavetona nykyiselle punakaartille, että tamperelaisten poliitikkojen ja Tampereen kaupungin pitää ottaa vahvasti kantaa uuskommunismia ja äärivasemmistoa vastaan. 

On käsittämätöntä, että liberalistista sananvapautta puolustavat porvaripuolueet kannattivat Tampereen valtuuston viime tammikuun päätöstä, jossa kaupunki ei suostu vuokraamaan tiloja "rasistisille" järjestöille, mutta sallii silti sen tukien kera äärivasemmistolaisille kansankiihottajille. Näin porvaripuolueet tulevat kannattaneeksi vasemmiston etua ajavaa strategiaa, jossa punavihreille epämieluisat radikaalit vaihtoehdot kielletään ja suljetaan pois. Punavihreille totalitaristeille tällainen linja on täysin luonteva, sillä se ei ole koskaan sietänyt avointa poliittista kilpailua. Se, miksi porvarit alistuvat punavihreälle junttapolitiikalle kertoo taas siitä, että heikosta kansansuosiostaan huolimatta vasemmistolaiset ovat taitavalla psykologisella sodankäynnillään onnistuneet iskostamaan eetoksensa hegemoniseen asemaan, jolle myös nynnyilevä oikeisto alistuu.

Punavihreän vasemmiston suhteeton ja siten epädemokraattinen poliittinen valta johtuu osittain sen kyvystä verkostoitua ja edetä kansanruumiin soluissa vikkelään kuin syöpä. Sivumennen sanottuna tämä tuo mieleen erään pienen muukalaisperäisen etnis-uskonnollisen populaation, joka on sattumoisin monien kulttuurimarxilaisten virusten alkulähde. 
Tarra voi olla kuvamanipulaatio, mutta juuri noin varikset
oikeasti ajattelevat, vaikka eivät sitä ääneen sanokaan.
Joka tapauksessa, työväenluokan edustajina esiintyvät punaviherpoliitikot ovat tätä nykyä osa rupattelevaa luokka, jonka taustalla on yliopistossa tapahtuva verkostoituminen. Sen alinta kastia on Varisverkosto, jossa enemmistönä olevat naispuoliset riviaktivistit tulevat varakkaista punaporvariperheistä. Varikset näyttävät omaksuneen mukatyöväenluokkaisen vasemmistoideologian vain siksi, että heidän professorinsa ja valtamedia pitävät sitä kovin muodikkaana. He ovat kuitenkin sen verran verran fiksuja, että ymmärtävät Suvi Auvisen tapaan verkostoitumisen tärkeyden jo fuksivuotena, jolloin kannattaa osallistua yliopistoaktivismiin ja kansalaisjärjestöihin. Koska nuo organisaatiot ovat sidoksissa valtioon, poliiittiset opportunistit voivat kiivetä eräänlaisen ideologisen sukulaissuosinnan avulla niiden kautta yhteiskunnassa pitkälle aivan kuten Suvi Auvinen ja Iiris Suomela ovat tehneet.

Hyväsisar-kerhon olemassalo paljastuu IIris Salmelan poliittisessa toiminnassa. Kun kaupungin korkealla pallilla istuva punavihreä khmeri seuraa ja jakaa äärivasemmistolaisen opiskelijaklikin Stasista muistuttavia ilmiantotiedotteita, se kertoo paljon siitä, miten tiiviisti punavihreä establishmentti ja sen liepeillä viihtyvä valevallankumouksellinen räyhävasemmisto on verkostoitunut keskenään. Jo nimensä mukaisesti Varisverkosto on verkostoitunut organisaatio, jolla on vahvat kytkökset etabloituneeseen punavihreään valtaeliittiin ja valtion rahoittamiin "kansalaisjärjestöihin", jotka eivät ole muuta kuin äärivasemmiston "epäpoliitiisia" bulvaaneja. 

Vaikka heprealainen suurkapitalisti George Soros ei rahoitakaan suoraan mitättömiä varisverkostoja, hän kuitenkin tukee median hyvämaineiseksi pesemiä "kansalaisjärjestöjä", joiden edustajilla on puolestaan suorat henkilökohtaiset kytkökset äärivasemmiston ruohonjuuritason puuhastelijoihin kuten Suomessa antifalaiseen Varisverkostoon. Ei ole myöskään mikään salaisuus, että yksi Varisverkoston perustajista on Dan Koivulaakso. Koska Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on hänen hyvä ystävänsä, on todennäköistä, että Anderssonilla on suoria kontakteja Varisverkostoon. 

Luultavasti Varisverkossa on mukana on myös näiden kahden vasemmistopoliitikon yhteinen tuttu, toimittaja Mikael Brunila, joka on kerännyt kuva-arkistoa suomalaisista kansallismielisistä. Laissa kielletyn henkilörekisterin ylläpitämisen tausta on sikäli huvittava, että äärivasemmisto on perustellut pelkurimaista naamioitumistaan sillä, että äärioikeisto muka kuvaa sitä, vaikka he ovat todistetusti itse ainoa epävirallinen taho, joka arkistoi vihollisiaan systemaattisesti. Anarkomarkojen reiluuslogiikassa vain heillä pitäisi olla oikeus tehdä kuvarekisteri poliittisista vastustajistaan samalla kun he turvautuvat laittomaan naamioitumiseen sillä verukkeella, että äärioikeisto kuvaa heitä tiedostoihinsa. Varsinainen syy yksipuoliseen naamioitumiseen on se, että näin anarkokommunistit voivat kätkeä henkilöllisyytensä tehdessään rikoksia vastamielenosoituksissa.

Julkinen antifasistien henkilögalleria joka tiedetään puhuu sen puolesta, että mm. Takku.netissä ja Varisverkostossa toimivat agitaattorit ovat enimmäkseen yliopistojen kampuksilla viihtyviä humanististen alojen ikiopiskelijoita, poikkeuksina väkivalta-anarkisti Antti Rautiainen ja vasemmistoaktivisti Syksy Räsänen. Heistä aktiivisimmat eivät ole edes etnisesti suomalaisia kuten jo pitkään sairaseläkkettä nauttinut tamperelainen Juan Meneses, joka toimii Takku.nettiin vähvasti kytköksissä olevan Punk in Finland -foorumin ylläpitäjänä
SUURENNA KUVAA KLIKKAAMALLA.

Viime aikoina anarkokommunistista agitaatiota on harrastanut näkyvästi portugalilainen Tiago Silva, joka on SKP:n (Suomen Kommunistinen Puolue) Turun piirijärjestön puheenjohtaja. Tämä 31-vuotias Turun yliopiston yleisen historian tohtorikoulutettava on aktiivinen Turun seudun "antifasistisessa" toiminnassa ja vaikuttaa myös Varisverkostossa. Kulttuuriorganisaatioiden ja yliopiston kulttuurimarxilaisesta mädätyksestä kertoo puolestaan se, että Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahasto on myöntänyt Silvan väitöskirjatyöhön apurahaa 24 000 euroa (hulppea apuraha tuo mieleen Koneen säätiön palkitseman Miika Tervosen). Silvan päasiallinen tutkimustyö on tähän mennessä ollut islamille myönteistä tendenssitutkimusta ja se jatkuu myös dhimmi-henkisessä väitöskirjassa, jonka pitäisi käsitellä islamin kohtaamista Portugalin keskiaikaisissa historiankirjoituksissa.

Kolmas mainitsemisen arvoinen vierasperäinen anarkokommunisti on Helsingin suunnalla vaikuttava venäjänjuutalainen Dmitry Gurbanov. Terveydenhoitoalaa opiskellut Gurbarov on jo pitkään yrittänyt luoda Helsinkiin antifasistista skinhead-katujengiä (sic) siinä mainittavammin onnistuen. Siksi hän onkin keskittynyt nettitrollaamiseen, väkivaltaisten uhkauksten lähettämiseen fasisteiksi katsomilleen henkilöille ja kansallismielisten henkilötietojen levittämiseen. On kuitenkin näyttöä siitä, että Gurbanov on edelleen mukana Antifan kaltaisessa katuhäiriköinnissä ja ilkivallassa.

Hajanaisesta paljastetettujen otoksesta huolimatta suurin osa punaporvarillisista "antfasisteista" on opiskelijatyttöjä. Miespuoliset aisurit saattavat olla johdossa, mutta toiminnan jalkaväki on naisissa. Tämä näkyy "antifasistien" vastamielenosoituksissa ja ylioppilaskuntavaalien gallerioissa. Niissä näkyvät punavihreät aktivistit toimivat myös anonyymeinä varisverkoston kaltaisissa suljetuissa sisäpiirikerhoissa.
Yhteistä kaikille anarkomarkoille on se, että he ylenkatsovat valkoisten natiivien perinteistä työtätekevää luokkaa, jota väittävät puolustavansa. Yhdysvaltalaisen Storia-lehden toimittaja Alex Witoslawski on kuvannut osuvasti tätä seurakuntaa suomennetussa kirjoituksessa Marx panisi nykyvasemmiston seinää vasten:
Jos tapaatte jonkun Antifan tai BAMNin jäsenen, keskustelkaa hänen kanssaan kommunistisesta teoriasta, ja huomaatte etteivät he tiedä siitä mitään. He osaavat vain toistella kielikuvia mustien, homojen ja maahanmuuttajien sorrosta. Tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä – menkää mihin tahansa vasemmistolaiseen kirjakauppaan yliopistokaupungissa, ja huomaatte pian että siellä on enemmän kirjoja intersektionaalisesta mustasta LGTB-feministisestä seksuaalisuudesta kuin Marxista ja Leninistä. Lyhyesti sanottuna, Antifan ja BAMNin kaltaiset ryhmät väittävät olevansa kommunistisia tai anarkosyndikalistisia, mutta niiltä puuttuu kaikki todellinen tieto ideologioista ja filosofioista, joita ne väittävät kannattavansa. 
Tämä pätee muuhunkin vasemmistoon: sillä ei ole lainkaan luokkatietoisuutta, sen kannattajat ovat joko eliittikakaroita tai ryysyköyhälistöä, jotka on huijattu uskomaan, että valkonaaman tai heteron vihaaminen on tärkeämpää kuin luokkataistelu. Jos moderni marxilainen vallankumous todella tapahtuisi länsimaissa, heidät kaikki pantaisiin seinää vasten ja ammuttaisiin luokkapettureina. Miksi siis jokin aidosti luokkatietoinen liike kuten Alt-right tai populistinen oikeisto ottaisi nykyvasemmiston vakavasti?
Witoslawskin jutun perusteella herää kysymys, miksi nähdä vaivaa poliittisesta muka-vastustajasta, jonka "anti-autoritääriset" aktiivit ovat jämähtäneet kaikkitietävän 15-vuotiaan  lukiolaiskakaran mustavalkoiseen moralismiin, joka on vieläpä omaksuttu koulujen ja yliopistojen auktoriteeteilta (sic!). Sääliäkään tukirahakapinallisia ei oikein voi, koska he ovat laskelmoivassa konformismissaan alistuneet vapaaehtoisesti systeemin egalitaarisille epäarvoille ja vieneet puhdasoppisuuden kiihkossa ne toiseen potenssin aivan kuten Kiinan nuoret maolaisessa kulttuurivallankumouksessa 1960-luvulla.

Korruptoituneen järjestelmän kannalta on tietenkin edullista, että nationalistit ainoana todellisena globalismin vastaisena oppositiona tuhlaisivat energiansa systeemin juoksupoikina toimivan räähkävasemmiston kanssa painimiseen. Merkitystä elämälleen etsiville anarkomarkoille nykykulttuurin demonisoima äärioikeisto on luonnollisesti sopiva lohikäärme, jota vastaan taistelemalla voi tuntea hetken emotionaalista ja sankarillista mielihyvää. Kansallismielisten ei kuitenkaan kannattaa näihin hiekkalaatikkoleikkeihin vakavasti ryhtyä, sillä paukut pitää säästää todellista vihollista vastaan.

Tästä huolimatta syy, miksi
Yle Watch nyt poikkeuksellisesti käsittelee tätä marginali-ilmiötä johtuu siitä, että äärimmäisellä vasemmistolla on vaikutusta yliopistoelämään, josta verkostoinnin avulla noustaan lopulta vallan huipulle. Nimenomaan vallasta ja sen rakenteista koko vasemmisto on sairaalloisen kiinnostunut, siksi se puhuukin siitä jatkuvasti, tosin siten kuin se ei koskisi sitä itseään. 

Valtaa ja näkyvyyttää voidaan myös saada vastikkeellisesti, mutta se edellyttää äärivasemmistolaisilta lehmänkauppoja arvoliberaalien ja globalistikapitalistien kanssa. Siksi on ymmärrettävää, ettei edes "vallankumouksellinen" äärivasemmisto hyökkää todellisia vallanpitäjiä ja suurkapitalisteja kuten George Sorosia vastaan. Anarkokommunismia larppaavien räyhäräähköjen onkin paljon helpompi saada itselleen tunne-elämää ravitseva "moraalinen" palkinto hyökkäämällä tavallisia isänmaallisia suomalaisia työläisiä vastaan kuin ottaa riski ja purra ruokkivaa kättä. He tietävät itsekin olevansa uusliberaalien, markkinakapitalistien ja hämärien globalistien hyödyllisiä idiootteja, mutta eivät voi vastustaa kiusausta, jossa viholliseksi nimetään se, jolla ei ole todellista vaikutusvaltaa.



tiistai 11. syyskuuta 2018

YLEN HISTORIAREVISIONISMIA: RUOTSALAISET VIIKINGIT "PERUSTEELLISESTI SEKOITTUNEITA"

Viikinkiaikana kypärissä ei ollut sarvia, vaan ne kuuluivat
edelliseen aikakauteen. Kuvassa on myös kolme muuta
virhettä liittyen viikinkiaikaan.

Sivilisaatiokriittikkojen ja vastuullisten journalistien silmissä länsimaalaisen yliopiston arvostus on romahtamassa, koska se on yhä enemmän  poliittisen korrektiuden, ideologisen tendenssitutkimuksen ja suoranaisen pseudotieteen kuten uusmarxilaisesta feminismistä ponnistavan sukupuolentutkimuksen hallitsemaa. Yliopiston alennustilasta huolimatta jopa karkeimmat  tendenssitutkimukset saavat tietämättömien massojen keskuudessa hyväksynnän, koska se luottaa edelleen valtamediaan, joka tulkitsee tutkimustulokset suurelle yleisölle. 


Jo opiskeluaikoina kulttuurimarxilaisuudessa marinoituneet toimittajat valitsevat uutisjuttuihinsa sellaiset tutkimukset, joiden tarkoitushakuisella tulkinnalla voidaan propagoida tiettyä ideologiaa kuten monikultturismia, rotudenialismia, feminismiä ja seksuaalisen poikkeavuuden "eettistä yhdenvertaisuutta". Ylen verkkosivuilla poliittisesti motivoitunutta sateenkaari-ristiretkeä on ajanut näkyvimmin toimittaja Anniina Wallius, jonka ideologisia "tiedekirjoituksia" Yle Watch on kommentoinut muutamaan otteeseen (täällä, täällä, täällä).

Tällä kertaa Wallenius harjoittaa historiapoliittista revisionismia, jonka tarkoitus on mitätöidä etninen ruotsalaisuus ja viikinkikulttuurin maskuliinisuus nykyisten muotiaatteiden hyväksi. Hiljattain Ylen verkkosivuillla julkaistussa kirjoituksessa  Luurangot kertovat: Ruotsalaisen viikinkikaupungin asukkaista puolet oli maahanmuuttajia, toimittaja Wallius kritisoi vanhemman juttunsa tapaan sitä, että menneisyydelle luodaan jälkikäteen arvoja, joilla oikeutetaan yhteiskunnan nykytila. Walliuksen kannalta on noloa, että hän on tekemässä juuri sitä, josta syyttää muita. Tukholman yliopiston johtama kansainvälinen arkeologinen ja geneettinen tutkimus ei sinällään kerro vielä mitään viikinkiajan arvoista, mutta Wallius on valmis projisoimaan menneisyyteen ainakin monikultturismin ja feministisen "tasa-arvon". 

Kun tutkimusta tarkastelee lähemmin, kumpikaan Walliuksen olettamuksista ei pidä paikkaansa. Ensinnäkin hän tekee retorisen silmänkääntötempun viittamalla professori Anders Götherstömin näkemykseen, jossa samaistetaan muinaiset Euroopan sisäiset muuttoliikkeet nykyisten metropolien monirotuisuuteen:
Muinaista Sigtunaa hän [DNA:n tutkimukseen erikoistunut professori Anders Götherström] vertaa tämän päivän kansainvälisiin metropoleihin, vaikkapa Lontooseen, jonka asukkaat ovat perusteellinen sekoitus siellä syntyneitä ja eri puolilta maailmaa tulleita ihmisiä. 
Käsitys puhtaan ruotsalaisesta alkuperäiskansasta on ylipäätään myytti, sillä ihmiset ovat aina olleet liikkeellä, hän sanoo.
Sekä Götherström että Wallius eivät halua poliittisista syistä nähdä mitään eroa siinä, ovatko muinaisen Ruotsin "maahanmuuttajat" lähtöisin valkoisesta Euroopasta vai mustasta Afrikasta. Maahanmuuttajista puhuessaan he eivät halua vahingossakaan korostaa sitä, että ruotsalaisten sekoittuminen on tapahtunut ainoastaan muiden lähialueiden valkoisten kesken. Sen sijaan jutussa tehdään empiiristen tosiasioiden kuperkeikka samaistamalla lähiheimoisten geneettinen integraatio afrikkalaisten ja arabien tuoreeseen maahanmuuttoinvaasioon.

Tosiasiaksi jää, ettei alkuperäisillä eikä nykyisillä aidoilla ruotsalaisilla ole perimässään afrikkalaisveren tahraa, joten puhe "perusteellisesta sekoituksesta" on silkkaa retorista kieroilua. Varsinkin, kun Ylen jutussa käsitellystä yhdestä vitivalkoisesta muinaiskaupungista ei voi vetää johtopäätöksiä sen suhteen millaista muuttoliike on ollut pienissä maalaiskylissä, joissa asui suurin osa väestöstä. Kaupungit ovat kautta historian olleet kohtauspaikkoja, mutta maanisten monikultturistien fantasioissa se merkitsee pelkkää ristiinnaimisen sekamelskaa. Heidän neuroottisessa kosmopoliittisessa tulkinassaan kulttuuri tarkoittaa ainoastaan loputonta atomistista sekoittumista.

Kuten jutusta käy ilmi, monikultturistien tavoitteena on hämärtää rodullinen identiteetti ja luoda valheellinen mielikuva, että me kaikki olemme oikeastaan "maahanmuuttajia" (lue: mustia afrikkalaisia), joten kehitysmaiden lisääntyvästä maahanmuutosta ei voisi olla mitään haittaa. Tätä taustaa vasten Walliuksen kirjoitusta voi pitää historiapoliittisena manipulaationa, jolla yritetään luoda oikeutusta globalistien harjoittamalle pakkomonikulttuurille.

Markku Siiran oivallisessa blogikirjoituksessa Alain de Benoist: Maahanmuutto hajottaa Euroopan kerrotaan, kuinka etnistä kaaosta ajavan monikultturismin taustalla on pohjimmiltaan kyse liberalismin kannattamasta juurettomasta yksilöatomismista, jolla ei ole aitoa kosketuspintaa elämään:
Kyselyt osoittavat, että maahanmuuton vastustus on jatkuvasti kasvanut. Miksi hallitukset sitten jättävät kansalaisten tahdon ja huolen huomiotta? Se todennäköisesti tulee maksamaan heille poliittisesti. Benoistin mukaan he ovat lobbauksen ja poliittisen korrektiuden halvaannuttamia. He eivät halua kohdata todellisuutta. Syvin syy on kuitenkin se, että he itse uskovat vallalla olevaan ideologiaan. Tämän ideologian näkökulmasta maahanmuutto ei ole ongelma, koska kulttuurit ja kansat eivät ole käytännössä mitään, vain yksilöillä on merkitystä. Maahanmuuton sääntely rikkoo liberaalia periaatetta, jonka mukaan yksilön identiteettiä ei voida juontaa johonkin sosiokulttuuriseen ryhmään, mikä sitten oikeuttaisi "eriarvoisen kohtelun".   
Liberalismi käsittelee kysymystä pelkästään taloudellisesta näkökulmasta: maahanmuutto sallitaan työvoiman koon ja potentiaalisen kuluttajien määrän lisäämiseksi. Lisäksi se oikeuttaa ihmisten, pääoman ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden välttämättömyyden. Miljoonaa ei-eurooppalaista, jotka tulevat asumaan Eurooppaan, on vain miljoona "yksilöä" lisää, jotka liittyvät miljoonien muiden "yksilöiden" joukkoon. Ongelmana on, että isäntämaan asukkaat eivät näe heitä "yksilöinä", vaan somalialaisina, irakilaisina​ ja afganistanilaisina, joiden tapoja on vaikea sovittaa yhteen paikallisten tapojen kanssa.
Jutun toinen ideologinen valhe kytkeytyy matemaattiseen tasa-arvoon ja sukupuolinarsistiseen feminismiin. Yhdestä 1880-luvulla soturihaudasta löytyneestä naisesta tehdään pikainen johtopäätös, että naisilla olisi ollut sodankäynnissä tismalleen sama rooli kuin miehillä.
Hän oli siis nainen. Siten hän liittyi kasvavaan joukkoon, jonka sukupuolen arkeologit ovat aiemmin määritelleet yksisilmäisesti ja samalla väärin. Vanha kaava on suoraviivainen: jos haudassa on aseita, vainaja on mies, ja jos hauta-aarteet ovat koruja, hän on nainen.
Artikkelin lopussa koulutetun naisvähemmistön lasikaton rikkominen projisoidaan viikinkiaikaan:
Hauta-aarteista erityisimpiin kuuluu lautapeli. Tutkijoiden mukaan sitä ei ollut tarkoitettu ajanvietteeksi, vaan sen avulla suunniteltiin joukkojen liikkeitä taistelussa. Nainen ei siis ollut pelkkä soturi, vaan joukkojen johtaja, upseeri, päättelivät tutkijat.
Poikkeuksellisen maskuliinisia ja fyysisesti rohkeita naisia on ollut aina, mutta olisi itsepetosta tehdä siitä tasa-arvoideologinen  yleistys, jossa heidän määränsä huipputehtävissä kuvitellaan olleen sama kuin miesten. Tämä ero selittyy vielä nykyisinkin sukupuolten erilaisessa riskikäyttäymisessä ja äo:n normaalijakauman vaihtelussa.

Kun jutussa rivien välistä toitotetut viestit yhdistetään, saadaan lopputulemaksi Sosiaalisen Oikeudenmukaisuuden Soturien (eng. Social Justice Warriors) vaatima haave: "Tulevaisuus on ruskea ja feminiininen". Jos Anniina Wallius olisi avoin ja rehellinen, hän olisi kertonut tämän kirjoituksessaan.


                                                           
                                                             **********************


Yle TV1, t
iistai 11.9.2018, klo 21:00 A-studio 

Rintojen puristelua ja takapuolelle läpsimistä. Miten kouluissa tapahtuva seksuaalinen häirintä saadaan loppumaan? Juontajana Markus Liimatainen. #yleastudio HD

Mistä johtuu, että lähinnä tyttöihin kohdistuva seksuaalinen häirintä on jossain kouluissa jopa viisikertaista verrattuna muihin? Sivistynyt arvaus viittaisi maahanmuuttoon ja vuoden 2015 jälkeisiin partalapsiin. Näistä melko ilmeisistä syistä tietenkin vaietaan. Onhan kyse Ylestä. 



Yle TV2, tiistai 11.9.2018 klo 21:00, Docventures-illan esittely 

Kausi alkaa! Suomen suurimmassa leffakerhossa pureudutaan sukupuolten valtataisteluun legendaarisen tennismatsin myötä. Leffan jälkeen suorassa lähetyksessä Riku ja Tunna ruotivat vieraidensa kanssa #metoo-ilmiötä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi
.


Yle TV2, tiistaina 11.9.2018 klo 21:15, 
Docventures: Battle of the Sexes 

70-luvulla tennishuippu Bobby Riggs haukkui naisia ja uhosi päihittävänsä kenet tahansa naispelaajan. 1973 Riggs ja Billie Jean King kohtasivat. Elokuva avaa tasa-arvon kehitystä yksittäisen tennistrillerin kautta. HD Äänitekstitys: suomi.

Äärivasemmistolaiset komunaattorin paronaattorit Riku Rantala ja Tunna Milonoff ovat täällä taas. Sinun verorahoillasi he syöttävät vasemmistolaista maailmankuvaa ja mädättäviä kulttuurinmarxilaisia houreita ilman kriittiistä vastavoimaa. Tai puhumattakaan, että Yle lähettäisi ohjelmasarjan, jossa yhteiskunnallisia ongelmia tarkasteltaisiin antiliberaalista, demografisesta ja kansallis-konservatiivisesta näkökulmasta. 

Tällä kertaa naisia mielistelevät Wannabe-profeministit märehtivät sukupuolista tasa-arvoa. Näytetyssä dokumentissa sukupuolten fyysisten kykyjen yhtäläisyyttä huipputasolla uskotellaan sillä, että 25-vuotias maailman paras naistenniksen pelaaja voitti 55-vuotiaan suurisuisen kehäraakin. Otteluasetelma oli niin falski, että on vaikea uskoa, mitä sillä haluttiin loppujen lopuksi todistaa, paitsi sitä, että elämme suurten valheiden aikaa. Tasapelillä olisi kai voitu perustella pakkomielteinen "tasa-arvo", mutta Billie Jean Kingin voitto todisti vain sen, että maailman paras naistennispelaaja voi voittaa 55-vuotiaan miehen. Aikamme suurta valhetta todistivat myös ohjelman feministiset naiskommentaattorit Satu Lidman ja Minja Koskela, joiden puheissa "intersektionaalisesta feminismistä" ja "rodullistamisesta" kiistettiin ihmisten ja sukupuolten biologiset erot.

Vallitseva keskustelu sukupuolten välisestä tasa-arvosta lähtee siitä, että mies on sukupuolensa perusteella pahantekijä, jonka täytyy pyytää anteeksi naiselta historiallista menestystään, jota nimitetään nyt "sorroksi". Tasa-arvon kannalta tilanne on tietenkin epäsymmetrinen, sillä aneleva osapuoli ei voi koskaan olla samassa asemassa kuin se jolta pyydetään. Peruspunikkina Riku Rantala ei ymmärrä tätä dynamiikkaa lainkaan, jonka vuoksi hän on valmis taantumaan matelevaksi Cuck-mieheksi, mikä käy selväksi Ylen jutussa Riku Rantala #metoosta: Tunnustan tehneeni väärin ja pyydän anteeksi.


Jos joku tv-masokisti haluaa kaikesta huolimatta alistua Dockventuresin mindfuckille, hänen on syytä lukea Yle Watchin viisi vuotta sitten ilmestynyt kirjoitus, jossa kerrotaan ohjelmasta mm. seuraavasti:
Mustavalkoisimmillaan Docventuresin toimittajat Riku ja Tunna ovat ohjelman vierailijavalinnoissaan. Kaikki - siis aivan kaikki - vieraat ovat järjestään jonkin sortin vasemmistolaisia tai toiseuden halaajia. Katsoja on koko ajan toivonut, että josko edes kerran olisi tultu ulos sieltä hermeettisesti suljetusta vasemmistoliberaalista boksista ja otettu vieras, joka todella haastaisi ne ennalta arvatut Hyvän ihmisen yksipuoliset ja moralistisen yksinkertaistavat käsitykset, joita monissa dokumenteissa on esitetty.

maanantai 10. syyskuuta 2018

YLEN VAALISTUDIOSSA RUOTSALAINEN DEMOKRATIAILVEILY



Yle TV1, 9.9.2018 klo 21, 
Ruotsin vaalit 2018 

Yle TV1, 9.9.2018 klo 22.20, Ruotsin vaalit 2018 

Yle seuraa Ruotsin jännittävää vaali-iltaa. Suorassa lähetyksessä seurataan ääntenlaskentaa, kurkistetaan vaalivalvojaisiin ja tavataan ruotsalaisen yhteiskunnan tuntijoita. Juontajina Piia Pasanen ja Ylen Tukholman kirjeenvaihtaja Riikka Uosukainen. ohjelmatekstitys (suomi) 30 min

Linkki Yle Areenaan.


Ruotsin eiliset kolmoisvaalit herättivät monia kysymyksiä sekä täällä että länsinaapurissa. Miksi ihmeessä Ylen Tukholman vaalistudion juontajina olivat Piia Pasanen ja Riikka Uosukainen, jotka haastattelivat kahta muuta blondia, vasemmistolaisessa kulttuurimailmassa vaikuttavaa Mari Sidiä ja kulmakarva & hiusasiantuntija Linda Juholaa? Vaalistudion naisvaltainen koostumus oli hämmentävä, koska se näytti siltä kuin sillä olisi haluttu peesata virallisen Ruotsin valtiouskonto feminismiä. 

Näin näkyvään sukupuolipuolinarsismiin lienee syynä 1. syyskuuta työnsä aloittanut Ylen uusi toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila, joka tunnustaa Yleisradion feministisessä haastatteluohjelmassa kannattavansa kiintiöpolitiikkaa, poliittista korrektittua ja muukalaisille annettavaa yksipuolisista positiviista julkisuutta, josta Yle Watch kirjoitti jo huhtikuussa. Ylioppilas Ylä-Anttilan edeltäjiään räikempää kulttuurimarxilaisuutta ei siis tarvinnut kauaa odotella ja jatkossa Ylen ohjelmaprofiili tuleekin "arvoissaan" varmuudella taipumaan vielä enemmän vasemmalle. 

Se, että arvon naistoimittajat valitsivat asiantuntijoiksi pari Feministisen Aloitteen (FI) bimboilevaa kannattajaa ei ollut sattumaa. Heidän asiantuntemuksensa Ruotsin politiikasta ei ole sen kummempi kuin Esson baarissa viihtyvän pitkäaikaistyöttömän, mutta heiltä toimittajat saivat juuri ne korrektit vastaukset, jotka he olisivat halunneet sanoa itse ääneen. 

Päähuomion keskustelussa vei Ruotsidemokraattien (SD) menestys, jota päivilteltiin lähes koko ohjelman ajan. Peppu- ja hiusasiantuntija Linda Juhola ei osannut sanoa muuta kuin että Ruotsidemokraatit pelottavat, kun taas teatterinainen Mari Sid käytti kauhisteluunsa laajempaa sanavarastoa. Ruotsin vasemmistolaisessa kulttuurikentässä vaikuttava Sid levitti itsevarmana liberaalia ennakkoluuloja, jonka mukaan SD:n kulttuuripolitiikka kahlitsisi sananvapautta. Näin röyhkeä väitettä ei voi tulkita muuksi kuin projektioksi, sillä juuri vasemmistolainen kulttuuriklikki on ollut kärjekkäin sananvapauden kaventaja silloin kuin esitettävät näkemykset eivät ole punaliberaaleja.


Liberaalien ja vasemmistolaisten hysteerisistä reaktioista huolimatta Ruotsidemokraatien vaalimenestys ei ollut odotetun mukainen, vaikka puolue lisäsikin kannatustaan kokonaiset 5 prosenttiyksikköä. Julkisuudessa, paitsi Ylessä, on puhuttu jopa vaalivilpin mahdollisuudesta. Monista äänestyspaikoista puuttuivat Ruotsidemokraatteja ja Vaihtoehto Ruotsille -puolueen (AfS) äänestysliput. Jopa valtamediaa edustava Ilta-Sanomat kertoi asiasta uutisessaan Vakava tilanne Göteborgissa: Ruotsi­demokraattien äänestysliput kaksi tuntia kateissa. Syinä vaalilipukkeiden katoamiseen ovat puolueelliset vaalivirkailijat sekä äärivasemmistolaiset ja ulkomaalaiset äänestäjät, jotka ovat kahmineet roppakaupalla taskuihin vihaamiensa puolueiden lipukkeita.

Lisää vettä myllyyn kaatoi IS:n toinen uutinen Tanskalainen poliitikko sanoi suorat sanat Ruotsin vaaleista: ”Epädemokraattinen”. Uutisjutussa tanskalainen iberaalidemokraattisen puolueen ulkopoliittinen tiedottaja ja vaalitarkkailijana Michael Aastrup Jensen arvostelee ennen kaikkea äänestyslippujärjestelmää, mikä ei hän mielestään takaa riittävästi salassapitovelvollisuuden säilymistä. Tällä on merkitystä, sillä sosiaalisen paineen ja median lietsoman natsihysterian vuoksi monet kansalaiset eivät halua näyttää muille, että äänestävät maahanmuuttovastaisia puolueita. Tämän vuoksi he saattavat pienissä kunnissa valita jonkun valtapuolueen maahanmuuttokriittisen puolueen sijaan. 

Kansalaisvaikuttaja Jani Ollikainen summaa yhteen irkissä käydyn keskustelun, miten vaalit loppujen lopuksi "toimivat" naapurimaassamme. Tiesitkö että:
a) Äänestäminen tapahtuu puoluekohtaisille lapuille, joista uudet ja pienpuoleet joutuvat itse maksamaan painokulut ja toimittamaan ne vaalipaikoille.
b) Vaalisalaisuus on vähän niin ja näin. Jos et näe ennakkovaivaa haet telineestä puolueen lapun ja muut näkevät mitä puoluetta äänestät.
c) Äänestetään puolueita suljetulla listavaalilla (Teoriassa yksittäiset äänet voivat ratkaista, jos saa yli X% puolueen äänistä, vaalista riippuen, valtiopäivillä 8%)
d) Ennakkoääniä ei lasketa ennenkuin vaalihuoneistot on sulkeutuneet
e) Valtiopäivillä on 4% äänikynnys valtakunnallisesta äänimäärästä
f) Vaalipäivänä voi äänestää vaikka olisi äänestänyt ennakkoon. Ennakkoon annettu ääni korvautuu vaalipäivän äänellä.
g) Edustajapaikkojen jakautumisen määrää muunnettu Sainte-Laguën menetelmä, joka pyrkii antamaan prosentuaalisia ääniä vastaavan prosentuaalisen paikkamäärän.
Eräs vaalien omituisuus oli vaaliviranomaisten kotisivujen kaatuminen iltakymmenen jälkeen. Vaalitulos muuttui rajusti sen jälkeen kun sivut kaatuivat, sillä klo 22.04 ennusteessa Ruotsidemokraatit saivat lähes 22 % äänistä, mutta puoli tuntia tämän jälkeen se oli laskenut 17,7 %:iin. Uusi romahtanut tulos tuli heti sen jälkeen kun vaaliviranomaisten kotisivut oli saatu jälleen ylös. Yle uutiset:
klo 22:21: Ruotsin vaaliviranomaisen kotisivu val.se on kaatunut.  – Syynä on, että sivulla on niin monia kävijöitä, sanoo lehdistösihteeri Jenny Stad Aftonbladetille.  Hänen mukaansa vaalitulos ei ole vaarassa.
Olipa romahduksen syy mikä tahansa, tosiasiaksi jää, että Ruotsidemokraatit eivät saaneet ennusteista huolimatta veret seisauttavaa jytkyä, joka olisi vaatinyt yli 20 prosentin kannatuksen. Viimeisten vaaliviikkojen aikana SD:n kannatus suli ainakin osittain sen vuoksi, että järkevää maahanmuuttolinjaa vesitettiin toiveena päästä mukaan hallitukseen. Näin SD:n linja tuli niin lähellä Maltillista Kokoomusta (Moderaterna), että moni arka äänestäjä päätti antaa äänensä "turvalliselle mutta riittävän maahanmuuttokriittiselle porvaripuolueelle". 

Jatkossa SD:n löysäilystä voi tulla taakka, sillä perässä hengittävät uudet särmemmät ja populistisemmat maahanmuuttovastaiset puolueet kuten Vaihtoehto Ruotsille. Asia on nimittäin niin, että massoja kiinnostaa populismi vain silloin kun siinä on mukana aitoa muutostahtoa, jopa kapinahenkeä. Uskottavuutta ei saada sillä, että yritetään mielistellä pelokkaita äänestäjiä, joilla ei ole kuitekankaan rohkeutta äänestää suoraselkäistä puoluetta. Tällainen väärä laskelmointi saattoi nyt kostautua Ruotsidemokraateille. 

Väestötilanteeseen nähden tulosta voi pitää heikkona, sillä yli 80% äänestäneistä ruotsalaisista haluaa edelleen tulla uusien tulokkaiden raiskaamiksi, tappamiksi ja taloudellisesti hyväksikäyttämiksi. Maan poliittista tilannetta pahentaa se, että etnomasokistinen vasemmisto tulee jatkossakin pitämään pintansa, koska se saa uutta äänestäjäkuntaa maahan tunkeutuneista muukalaisista. Ahkeraan lisääntyvällä muukakaispopulaatiolla kun on tapana äänestää aina puolueita, jotka edistävät niiden itsekästä etnistä intressiä. Siksi on harmillista, että fanaattinen ksenofiilipuolue Ympäristopuolue (sikäläiset Vihreät) ylittivät reilusta vaalitappiosta huolimatta niukasti 4 prosentin äänikynnyksen, joka takaa vasemmistoblokille niukan enemmistön valtiopäivillä (ellei tulos muutu tarkistuslaskennassa). Vaalien ainoaksi todelliseksi valonpilkahdukseksi jäi mielipuolisen feministipuolue FI:n totaalinen tappio, koska sen ääniosuus tippui edellisten vaalien 3:sta prosentista 0,4 prosenttiin eikä näin ollen päässyt taaskaan valtiopäiville! 

Niin kauan kuin Euroopan maissa ei järjestetä kansanäänestystä siitä, haluvatko kansalaiset jäädä omissa maissaan vähemmistöksi vai ei, Ruotsin kaltaiset demokratiailveilyt ovat turhia. Länsinaapurissa tilanne on jo niin paha, että vaikka SD kaksinkertaistaisi nykyisen paikkamääränsä, se ei voisi vielä silloinkaan vaikuttaa ratkaisevasti väestörakenteen palauttamiseen normaaliksi. Siinä vaiheessa kun SD:n kannatus on yli 50 % maan tilanteen on täytynyt eskaloitua jo todella pahaksi. Tämä kaikki olisi voitu estää 30-40 vuotta sitten luopumalla Olof Palmen tärähtäneestä ajatuksesta, jossa koko maailman voi muuttaa Ruotsiin.
KLIKKAA KUVAA SUUREMMAKSI.


                                                        *************************



Yle TV1, maanantai 10.9.2018 klo 21:30, Dokumenttiprojekti: Sota vai rauha (K12)


The Weather Underground -liikkeen aktivistien halu muuttaa maailmaa johti äärimmäiseen väkivaltaan 60-luvun Yhdysvalloissa. Osa liikkeen jäsenistä jatkoi taistelua pitkään maan alla. Mitä ikääntyneet aktivistit ajattelevat toimintatavoistaan? O: Inderjit Kaur Khalsa T: Greenlit Productions HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (Ahdistus)


Ylen ohjelmavalinnoista päättävillä kulttuurikommunisteilla on röyhkeyttä vaikka muille jakaa. Nyt nähtävää ohjelmaa Sota vai rauha ei voi parhaalla tahdollakaan pitää dokumenttina 
The Weather Underground -terroristiliikkeen historiasta, vaan häikäilemättömänä propagandafilminä vasemmistolaisista arvoista ja äärvasemmistolaisten terrorikeinojen valkopyykkäämisestä. "Hyvän asian" puolesta, tietenkin. 

Jo ennen ohjelman alkua kuuluttaja vääristi totuutta kutsumalla "dokumentin" naisohjaaja Inderjit Kaur Khalsaa suomalaiseksi. Ohjelman tekijöissä on toki mukana paljon suomalaisia, nimekkäitäkin ruohonjuuritason kulttuuribolshevikkeja.

Ohjelman sisällölle yritetään sekä alussa että lopussa antaa älyllistä auktoriteettia, sillä ääneen päästetään harhaisen äärivasemmiston guru, 
 Noam Chomsky. Tälläkään kertaa Chomsky ei pettänyt, sillä häneltä kuultiin tutut hallusinaatiovasemmiston paranoidiset aivoripuloinnit kuten se, että "varmojen huhujen mukaan" presidentti Nixon harkitsi Vietnamin sodan päättämistä ydinpommilla jne.

1960-luvun lopulla Yhdysvalloissa syntynyt The Weather Underground kutsui itseään "kommunististen miesten ja naisten vallankumoukselliseksi organisaatioksi", mutta dokumentissa sanaa kommunismi ei kuulla häveliäisyyssyistä kertaakaan, vaan siinä puhutaan pelkästään "radikalismista" ja "tasa-arvon puolustajista".  

Ohjelmassa vapaata ääntä käyttää leijonan osan terrrostiliikkeen johtajat, aviopari Bernardine Dohrn ja Bill Ayers. Nykyään he toimivat molemmat yliopiston professoreina, joka kertoo siitä, kuinka syvällä äärivasemmiston suossa länsimainen yliopistolaitos on. Eikä edes Itärannikon liberaalieliitti ole unohtanut pikku kapinallisiaan, sillä ohjelmassa käy selväksi, että Bill Ayers on presidentti Barack Obaman henkilökohtainen ystävä!

Näennäisen tasapuolisuuden nimissä ohjelmassa haastatellaan paria asiantuntijaa, jotka ovat kirjoittaneet ja tutkineet The 
Weather Underground -liikettä. Pienistä anekdoottimaisista moitteista huolimatta asiantuntijoiden sävy on yhtä kunnioittavan arvostava kuin ohjaaja ja lukija Inderjit Kaur Khalsalla. Toisin sanoen hyvällä oikeutetulla asialla oltiin, harmi vain ettei verenpunainen vallankumous onnistunut! Tällä samalla hyväksyvällä linjalla ohjelmassa käsiteltiin myös rasistista mustaa ylivaltaa kannattavaa Mustat Pantterit -järjestöä. The Weather Undergroundin valkoisella ex-johtaja Bill Ayersilla on edelleen vahvat sympatiat mustaa rasismia kohtaa, koska hän piti haastatetteluissa näkyvästi päällään Black Lives Matter -t-paitaa.

Nykyisen vasemmistopropagandan tuntien kellekään katsojelle ei tullut ohjelman loppusuoralla yllätyksenä, että väkivaltaisen äärivasemmiston "kapina" kytkettiin Yhdysvaltojen tämän hetkiseen politiikkaan ja ennen kaikkea presidentti Donald Trumpiin. Liian pitkään mukavasti elänyt vasemmisto sekä Yhdysvalloissa että Eurooppassa uskoo ihan vakavissaan, että maailma olisi paljon parempi paikka, jos Yhdysvaltoja hallitsisi demokraattipuolue Hillary Clintonin johdolla. He ja ohjelmantekijät puhuvat "vastarinnasta" ja "kapinasta", mutta eivät kykene hetkeksikään pysähtymään ja ajattelemaan, että juuri he edustavat hegemonista 1968-perillisten valtaa. Jos laajoissa kansankerroksissa on kapinaa, se on heitä vastaan. He edustavat Systeemiä, he ovat kansaa kusettava syvä valtio.


                                                        *************************



TV1, maanantai 10.9.2018 klo 19:00, Historia: Tähtäimessä Martin Luther King 

Rotusorron vastustaja Martin Luther King oli Yhdysvaltain hallinnon hampaissa. J. Edgar Hooverin johtaman FBI:n pelottelukampanja Kingiä vastaan oli erityisen tyly. Olisiko sillä voinut olla osuutta jopa salamurhaan? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.


Ohjelmakaavion suunnittelijat ovat varmuudella olleet tietoisia eilisistä Ruotsin vaaleista. Siksi maanantaiksi piti saada muistutus rasismista ja ylistystä äärivasemmistolaisesta "aktivismista" eli terrorismista (dokumentti Sota vai rauha).

Amerikan mustasta kommunistista on näytetty Suomenkin tv:ssä lukuisia dokumentteja. Tämäkään raina ei poikennut muista, sillä Martin Luther Kingistä ei sanota ainuttakaan kriittistä sanaa. Päinvastoin, hänen liberaalimedian luomaa pyhimyskuvaa kiillotetaan entisestään. Haukotuttava fanielokuva valkoisille aisankannattajille.