keskiviikko 20. syyskuuta 2017

YLEN PUNAVIHREYS VAIN PUNERTUU – UUTISTOIMINNAN UUDEKSI JOHTAJAKSI AAMULEHDEN JOUKO JOKINEN

Aamulehden pt. Jouko Jokinen siirtyy Yleen.

Atte Jääskeläisen
savustamisen jälkeen Ylen hallitus on nimittänyt tänään Jouko Jokisen yhtiön suomenkielisen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtajaksi ja vastaavaksi toimittajaksi. Uutisessa Ylen uutistoiminnan johtajaksi on nimitetty Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen – Video: "Yle on riippumaton" Jääskeläistä punavihreämpi ja siten entistä tiiviimmin sateenkaarikuplan arvoihin sitoutunut  johtaja yrittää vakuutella päivastaista.

Jokisen nykyinen satama 
Aamulehti tunnetaan jopa Helsingin Sanomia "edistyksellisempänä" sateenkaarimediana, joka selittyy maakuntalehtien mentaliteetilla, jossa yitetään päteä olemalla vielä "suvaitsevampia" kuin pääkaupunkinseudun mediat. Ei ole sattumaa, että juuri Aamulehti sai aikaan viimeisimmän yksipuolisen mediakeskustelun, kun se julisti Pravdan henkistä esimerkkiä seuraten kirjoittavansa jatkossa ammattinimikkeistä vain sukupuolineutraalisti. Aamulehden poliittista asennetta ja agendaa analysoi kohun keskellä verkkolehti Nykysuomi juttussaan Aamulehden uusin rimanalitus:
Aamulehti on Suomen vastenmielisin maakuntalehti, vielä pahempi kuin Helsingin Sanomat. Aamulehti on jo pitkään julistanut feminististä ilosanomaa kautta linjan, ja jopa palkannut vakituiseksi kolumnistikseen avoimesti feminismismiä tunnustuvan kirjoittajan, jonka kirjoitukset ovat sen mukaisia. Tosin nykypäivän tasa-arvoisessa Suomessa feministien ongelmat ovat juuri tätä tasoa. Kun oikeita tasa-arvo-ongelmia ei enää ole, keskitytään niitä keksimään vaikka väkisin pilkkua viilaamalla.  
Aamulehti on myös viimeisen reilun kahden vuoden ajan eli turvapaikanhakijatulvan alkamisesta lähtien uutisoinut asiasta erittäin puolueellisesti, värittyneesti ja yksipuolisesti. Melkein joka päivä on Aamulehden kannessa tai pääjuttuna artikkeli, jossa käsitellään maahanmuuttajia myönteisessä valossa ja haetaan sääliä kertomalla turvapaikanhakijoista nyyhkytarinoita, joiden todenperäisyyttä ei tietenkään mitenkään tarkisteta tai kyseenalaisteta.
Jouko Jokisen valinta tulee todennäköisesti vaikuttamaan Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan linjaan, joka muuttuu lähemmäs Aamulehden liputtamaa monikultturismi-feminismiä. Viimeisen eduskuntavaalin jälkeen Ylen hallintoneuvostoon nousi perussuomalaisia, jotka ovat vaatineet Ylen ohjelma- ja uutislinjan muuttamista kansan enemmistön näkemyksiä suosivaksi konservatiiviseksi realismiksi, mutta Jokisen valinnan myötä nämä kansanvallan haaveet ovat romahtamassa. Valtamedian kuten Ylen vastaus kansalaisten kasvaneeseen tyytymättömyyteen on poliittisesti oikeaoppisten toimittajarivien tiivistäminen ja entistä ankarampi sateenkaari-ideologian noudattaminen. Mitä kovemmaksi Ylen indoktrinaatio käy, sitä härskimmin se yrittää vakuuttaa suurelle yleisölle poliittista riippumattomuuttaan. Jouko Jokinen Ylelle:
– Kyllä Yle on riippumaton. Ylen suurkuluttajana en ole huomannut minkäänlaisia sidonnaisuuksia mihinkään suuntaan. Esimerkiksi 1970-luvulla riippumattomuus oli ihan toista luokkaa siinä vaiheessa kun politiikka vaikutti ehkä jopa ihan Ylen ohjelmasisältöihin. Kyllä nyt Yle toimii samalla tavalla kuin muutkin mediakentässä.
Tosiaan, Yle toimii samalla tavalla valtaa käyttäen kuin muutkin valtamediat. Toisin sanoen se nostaa julkisen keskustelun agendalle vain niitä aiheita, jotka ovat mieluisia hallitsevalle poliittiselle hegemonialle. Valtapuolueiden ja valtamedian kuten Ylen saumatonta yhteistyötä vielä korostaa Julkisen sanan neuvosto, jota johtaa pahamaineisen puolueellinen punavihreä  Elina Grundström.


                                                           ******************************


Yle Radio 1, 18.9.2017 klo 10.03. Roman Schatzin Maamme-kirja

Mistä Suomessa ei saa puhua? Onko Suomessa vaikenemisen tai jopa itsesensuurin kulttuuria? Voiko nykyisessä some-maailmassa enää pimittää tietoa? Mistä Suomessa ei saa puhua? Kuka julkista keskusteluamme ohjailee? Roman Schatzin vieraana on kirjailija-toimittaja Marko Hamilo.

Linkki ohjelmaan.

Ylen Radio 1:n kuulijamäärät ovat pieniä ja kanavaa seuraa lähinnä vain korkeakoulutettu väki. Kuten muillakin Ylen kanavilla myös Radio 1:ssä vallitsevat punavihreät tuulet, mutta hieman älyllisemmässä ja sofistikoituneemmassa muodossa kuin demarieläkeläisille suunnatuissa tv:n ajankohtaisohjelmissa. Koska Radio 1 ei tavoita suuria äänestäjämassoja siellä voidaan välillä päästää ääneen myös todellista vastakulttuuria edustavia nationalisteja ja konservatiiveja.

Saksalaisyntyisen Roman Schatzin puheohjelmassa on ajottain kuultu hyvin epäkorrekteja vieraita. Tällä kertaa keskustelijaksi oli saatu tietokirjailija ja tiedetoimittaja Marko Hamilo, joka tunnetaan suuren yleisön keskuudessa ehkä parhaiten siitä, että hän on ensimmäisenä Suomessa markkinoinut käsitteen punavihreä kupla. Hän on myös aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija ja vasemmistoliberaalin kulttuurihegemonian kovasanainen mutta asiallinen kriitikko.

Onneksi rauhallisesti mutta päättäväisesti puhunut Hamilo ei jäänyt Schatzin jalkoihin ja hän sai lähes aina sanottua sen minkä halusikin. Yleisöpalautteesta päätellen tämä ei miellyttänyt aisankannattajaoikeistoon ja punavihreisiin kuulunutta kuuntelijasegmenttiä.

Ohjelman loppu oli hauska mutta hieman eri tavalla kuin Schatz sen kuvitteli. Kaiken vastaansanomattoman argumentaation jälkeen jonka Hamilo esitti, Schatz totesi, että ohjelma päättyy kuulijakommenttiin "soittakaa Paranoid!". Kun kiistämättömät faktat ja kuvaukset punavihreästä hegemoniasta käyvät lukeneistolle sietämättömiksi, ainoa keino ylläpitää koherenttia maailmakuvaa on syyttää viestintuojaa "paranoidioikeiston" sanansaattajaksi. Tällaiseen itsepetokseen kykenee vain hallusinaatiovasemmisto tai juuri sen leipiin siirtyneet "liberaalit" (lue: sosialistit). Kun kognitiivisesta dissonanssista kärsivä kuulija esittää Black Sabbath -läppään kuuluvan parahduksen "soittakaa Paranoid!" voi tällaiseen toiveeseen vastata ainoastaan, että kaataa vain itselleen

maanantai 18. syyskuuta 2017

ENSIMMÄISEN MAAILMAN NÄENNÄISONGELMIA JA HÖLMÖJÄ KIELIVALINTOJA



Yle TV1 maanantai 18.9.2017 klo 21:00, 
A-studio  

Tiittelit uusiksi. Juristi vai lakimies? Mies-pääte joutui boikottiin. Vieraina kielentutkija Mila Engelberg ja jornalistiikan vieralleva professori Jussi Pullinen. Konkarityöntekijä haussa! Millainen ura voi olla vielä edessä yli viisikymppisenä? Juontajana Sari Huovinen. #yleastudio HD

Linkki Yle Areenaan.

Pari päivää sitten Aamulehti ilmoitti pääkirjoitussivullaan ottavansa käyttöön sukupuolineutraalit tittelit lehtijutuissaan. Kansan enemmistön elämästä vieraantuneet tamperelaisaviisin punavihreät toimittajat yrittävät linjanvedollaan saada muun median mukaan taikauskoiseen tasa-arvomaniaan. Ylessä reagoitiin Aamulehden päänavaukseen nopeasti kun yhtiön suomenruotsalainen vastaava päätoimittaja Marit af Björkesten ilmoitti että  "neutraalimpaan kielenkäyttöön siirtymisestä keskustellaan ensi viikolla". Uutisessa Sukupuolineutraalia kielenkäyttöä pohditaan myös Yleisradiossa – Päätoimittaja: "Kieli ohjaa ajattelua" af Björkesten todistaa olevansa kulttuurimaxilainen dekonstruktionisti:
– On tärkeä huomio, että kieli ohjaa ajattelua. Meidän toimittajien on tarkkailtava kielenkäyttöämme ja sanavalintojamme, koska se vaikuttaa siihen, minkälaista kuvaa me maailmasta rakennamme, Marit af Björkesten toteaa.
Punavihreät toimittajat ovat sairaalloisen kiinnostuneita valtarakenteista, koska he haluavat muokata ne mieleisekseen. Kyse on häikäilemättömästä vallanhalusta, joka naamioidaan "hyvien" asioiden kuten tasa-arvon ajamiseen. Pohjimmiltaan "sukupuolittuneen" kielen käytön kritiikissä (vrt. Frankfurtin koulukunnan Kriittinen teoria) kyse ei ole muusta kuin pienen sukupuolinarsistisen feministimafian ongelmasta, jonka Yle tuo Aamulehden avulla valtavirtaan. 

Orwellilaiseen uuskieleen siirtymistä kannattava Marit af Björkesten tulee lausunnollaan myöntäneeksi, että toimittajat rakentavat kielenkäytöllään kuvaa maailmasta. Punaisesta yliopistosta valmistuneet punavihreät toimittajat rakentavat sanavalinnoillaan oman ideologiansa mukaista maailmankuvaa, jolla ei useinkaan ole vastaavuutta todellisuuden kanssa. Millä oikeudella he sanelevat suomen kielen säännöt yli viidelle miljoonalle suomalaiselle? Yllättävää kyllä, jopa Ylen toimittaja Sanna Ukkola tuo kolumnissaan Aamulehden sanaroviot ilmi sukupuolineutraalin sanankäytön orwellilaisen ulottuvuuden:
Aamulehden toimittajat joutuvat vastaisuudessa kutsumaan lautamiehiä maallikkotuomareiksi ja palomiehiä pelastajiksi. Orwellin opit ovat syöpyneet tamperelaisjulkaisussa niin syvälle, että edes miesmalli- tai naisurheilija-sanoja ei sovi käyttää, ne kun eivät ole sukupuolineutraaleja.
Yleläisittäin harvinaisen raikas ja suorasanainen kolumni nostaa esille muutamia ongelmia, joita poliittisesti korrektin toimittajakunnan halu peukaloida kielenkäyttöä synnyttää:
Jotta kontrasti olisi mahdollisimman räikeä, sunnuntain Aamulehti tekee ison jutun “naispiispasta”, jossa hehkutetaan Irja Askolaa Suomen luterilaisen kirkon ensimmäiseksi ja ainoaksi naispiispaksi. Samaisen lehden kannessa kerrotaan poliiseja pakenevasta “asemiehestä”. Niinpä niin. Eli naiseutta saa käyttää määreenä, kun sitä käytetään positiivisessa yhteydessä ja mieheyttä negatiivisessa?  
(...) On ihan ok ja hyvä, että sanoja päivitetään. Mutta aloitteen pitäisi lähteä ammattikunnasta, ei toimitukselta, joka kieltää virallisten nimikkeiden käytön ja alkaa keksiä epäsanoja. On hyvin erikoista, että lehti kieltää toimittajiaan raportoimasta asioista niiden oikeilla nimillä. Sitä on vaikea pitää enää journalismina, se on kampanjointia.
Länsimaiden kulttuurin itseensä kyllästymisestä ja vanhuuden raihnaisuudesta kertoo sen lisääntyvä feminisoituminen samalla kun kulttuurin luoneet miehiset ideaalit on kastroitu. Koska veltostuttavan mukavuudenhaluisessa yhteiskunnassa ei ole enää oikeita tasa-arvo-ongelmia, niitä pyritään keksimään mitättömistä ja järjettömistä asioista, jotta yhteiskunnalliset puuhastelijat kokisivat itsensä tärkeiksi. 

Kun ongelmanratkaisuun keskittynyt eurooppalainen on saanut pääpiirteissään ratkaistua suuret hyvinvointiinsa liittyvät ongelma, eikä saa enää vastaavia ratkaistavakseen, hän menee vikasietotilaan ja muuttuu punaviherdemareita kannattavaksi henkiseksi ruotsalaiseksi. Ilman mahdollisuutta puuhailla oikeiden ongelmien parissa eurooppalainen ihminen alkaa kehitellä mitä kummallisempia näennäisongelmia kuten varallisuuden epätasaista jakautumista ylikansoittuneessa maailmassa, fallosentrisiä hegemoniateorioita ja sukupuolittuneen kielen dekonstruktiota. Siksi ei ole syytä ihmetellä, miksi osa länsimaisista ihmisistä odottaa jo kärsimättömänä puhdistavaa sotaa tai nälänhätää, siis aitoja elämän ja kuoleman peruskysymyksiä, jotta yhteiskunnan lellimien prinsessojen tyhjää käyvät suut menisivät vihdoinkin tukkoon.

Suomen valtiolla näyttää riittävän varaa ylläpitää merkityksettömiä tutkimusaloja, josta kertoo A-Studion vieraaksi saatu Helsingin yliopiston
kielentutkija Mila Engelberg. Tavallinen kansalainen on oikeutettu kysymään, että mitä tieteellistä ja yhteiskunnallista lisäarvoa saadaan siitä, että ideologisesti motivoitunut marxilaisfeministi tutkii kolmenkymmenen vuoden ajan kielen "maskuliinisia rakenteita", ja tekee niistä itseään miellyttäviä normatiivisia toimenpidevaatimuksia.


Lisätty päivitys tiistaina 19.9.2017:

Yle se vaan jaksaa jankuttaa tasa-arvouskoaan, sillä sen verkkosivulla jatketaan myös tänään yksipuolista keskustelua kahden eri sukupuolen olemassaolon kieltävästä kielipelistä. Uutisessa Nainen voi olla kirvesmies, mutta mies ei suostu bingoemännäksi – tutkijoiden mielestä sukupuolineutraaliin suomeen on vielä matkaa ääneen pääsee aluksi eilisessä A-studiossa vieraillut kielentutkija Mila Engelberg. Hän päivittelee sitä, että Aamulehden aloittama propagandakampanja on herättynyt myös kielteisiä reaktoita.

Engelbergin lausunnot olivat yllättäen melko asiallisia, toisin kuin jälleen "asiantuntijaksi" pyydetty joka paikan femisosialistinen mielipideautomaatti Anu Koivunen. Miksi ihmeessä tätä kulttuurimaxilaista politirukkia haastatellaan lähes jokaisessa Ylen jutussa ja tv-keskustelussa, joissa aiheena on sukupuoli ja siirtolaispolitiikka? Mitä tiedollista auktoriteettia tällä tendenssitutkijalla on, että hänen suunvuorojaan pidetään ko. keskusteluissa välttämättöminä? Vai kutsutaanko Koivunen siksi, että Ylen toimittajissa on hänen vanhoja opiskelu- ja ryyppykavereita? Todennäköisintä kuitenkin lienee, että Ylessä Koivusen poliittisesti korrektit mielipiteet tunnetaan ja ne ovat juuri sellaisia, joilla indoktrinaatioon saadaan akateemista uskottavuutta:
Anu Koivusen mukaan suhtautuminen kielenkäyttöön paljastaa toimitusten omia arvoja. Aamulehden voimakas ulostulo pistää muutkin miettimään, pitäisikö asiaan ottaa kantaa. Ylessä asiaa käsitellään ensi viikolla. – Tätä kysymystä on pitkään puitu toimittajankoulutuksessa ja toimitusten ohjeissa, eli ei se uusi asia ole. Nyt on kiinnostavaa nähdä, miten päätoimittajat reagoivat.
Koivusella on harhainen käsitys toimittajista ikään kuin he olisivat fallokratiaa kannattavia sovinisteja. Tunnettu tosiasia on, että suurin osa toimittajista on punavihreitä, joiden arvomaailmaan kuuluu queer-teorian, pervoideologian ja rajattoman maahanmuuton tukeminen. Miksi Koivunen kuitenkin haluaa antaa ymmärtää, että toimittajat olisivat muka konservatiiveja? Miksi Koivunen haluaa valehdella?
Hän kuitenkin näkee merkkejä siitä, että nyt käytävä debatti ei ole täysin erillään oikeistopopulistisesta sananvapausargumentoinnista. – On tällainen populistinen kertomus, jossa kansamiehet tietävät, mitä kansa ajattelee. Siinä kertomuksessa on kahdenlaisia ihmisiä: miehiä ja naisia ja heillä miesten ja naisten töitä. Sitten nipot feministit elämälle vieraalla tavalla [tulikohan Koivusella eilen luettua Yle Watchia? toim. huom] tulevat kertomaan, mitä kansa saisi ajatella.
Uusmarxilaisena punavihreänä Koivunen ei malttanut olla sättimättä poliittista vihollistaan kun hän jälleen kerran sai tilaisuuden avata suunsa. Aidosti kriittinen tutkija kiinnittäisi huomion myös hegemoniseen vasemmistolaiseen sukupuolidiskurssiin, mutta sitähän Koivunen ei tee, koska tällöinen arvostelun kohteeksi tulisi hänen oman viiteryhmänsä tapa konstruoida todellisuutta. Poliittisesti motivoituneena laiskana ajattelijana Koivunen tyytyy rääpimään kliseisen olkiukon avulla vain "populistista kertomusta".


                                                          **************************


Suomalaisista koulutetuimmalla kansanosalla on selvästi kaikkein heikoin kansallinen itsetunto. Sukupuolesta riippumatta he ovat kympin tyttöjä, jotka ovat omaksuneet lastentarhasta yliopistoon jatkuneen internationalistisen indoktrinaation kyseenalaistamatta siitä mitään. Oman kulttuurin ja kielen väheksyntä on osa tätä oppimisprosessia. Se ilmenee ikävällä tavalla tuoreessa Ylen uutisessa Espoo ryhtyy maan ensimmäiseksi kolmikieliseksi kaupungiksi – Uusista tulijoista 70 prosenttia on vieraskielisiä:
Espoon kaupunginvaltuusto on hyväksynyt uuden kaupunkistrategian, jossa linjataan tavoitteeksi englannin ottaminen kolmanneksi asiointikieleksi suomen ja ruotsin rinnalle. Espoosta on näin tulossa ensimmäinen suomalainen kaupunki, jonka kanssa voi "virallisesti" asioida kolmella kielellä.  
(...) Espoon uuteen kielilinjaukseen on kaksi pääsyytä: Espoon asukkaista 15 prosenttia on vieraskielisiä ja Espoo tavoittelee asemaa Suomen kansainvälisimpänä kaupunkina.
Suomi taitaa olla ainoa Euroopan maa, jossa madellaan tällä tavalla ulkomaalaisten edessä. Espoon päätös kertoo myötähävettävällä tavalla kunnallispoliitikkojen huonosta itsetunnosta ja naurettavan mielistelevästä vieraskoreudesta. Kaikissa muissa Euroopan maissa pidetään sentään tiukasti kiinni omasta kielestä, vaikka etnisyys, oma valuutta ja valtion rajat onkin jo kaapattu. Ei tarvitse kuin ajatella Pohjois-Suomea, jossa saamelaiset pitävät kynsin hampain kiinni äidinkielestään  eikä heillä ei ole jatkossakaan aikomusta jakaa tätä etuoikeuttaan muunkielisten kanssa.

Espoon kaupunginvaltuuston poikkeuksellinen päätös tulee johtamaan täysin absurdeihin tilanteisiin,  koska sen perusteella kaupungin kantasuomalaiselta henkilökunnalta voidaan vaatia hyvää englannin kielen osaamista, jottei ulkomaalaisten tarvitsisi opiskella kotoutumisen kannalta elintärkeää suomen kieltä.

Suomessa taisteltiin reilu sata vuotta sitten kovin ponnistuksin suomenkielisyyden puolesta yliopistossa ja julkisessa elämässä, mutta nyt näistä saavutuksista ollaan luopumassa vapaaehtoisesti vain siksi, että uusilta tulijoilta ei haluta vaatia suomen osaamista. Espoossa suorastaan riemuitaan siitä, että kaupunki on valmis luopumaan kotimaan kielistä, koska näin voidaan palvella paremmin kultaiseksi vasikaksi nostettua kansainvälisyyttä.  

Toinen pyhä lehmä on tietenkin talous, jolla Espoo yrittää perustella suomen kielen aseman suhteellista heikentämistä. Tämäkin peruste on kummallinen, koska muualla maailmassa työperäisiltäkin maahanmuuttajilta odotetaan paikallisen kielen hallintaa. Jo nyt maamme kaksikielisyys on tavattoman kallista, joten kolmannen kielen lisääminen vain kasvattaisi kustannuksia. Sitä paitsi Espoo on turhan optimistinen tulevien vieraskielisten työmoraalista ja siihen liittyvästä etnisestä tausta. Kaupunki uskoo kiinalaisiin, mutta on paljon todennäköisempää että tulijat ovat kognitiivisesti haasteellisia ja työrajoitteisia afrikkalaisia:
Määrällisesti vieraskielistä väestöä asuu eniten Helsingissä, 93 000 ihmistä. Espoossa on 42 000 vieraskielistä, mutta määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä.
Nokian kultakauden jäljiltä Espoon kaupunginjohdolle on jäänyt usko, että maahanmuuttajat toisivat mukanaan verotuloja. Realistisesti katsottuna ulkomaalaisten määrän kaksinkertaistaminen tuskin lisää oikeiden huippuosaajien määrää, vaan tuo väki tullee koostumaan vaikeasti työllistyvistä afrikkalaisista, joita on jo nyt vaivavaksi asti pääkaupunkiseudulla. Koska Espoon tulevat "maahanmuuttajat" ovat melkoisella varmuudella enimmäkseen turvapaikkaelättejä, tulee heistä pelkkä menoero eikä bisnestä edistävä voimavara. 

Kun Espoon turvapaikkamuukalaisilta ei vaivauduta vaatimaan edes kohtalaista suomen kielen taitoa, he tulevat todennäköisesti eristäytymään omiin lähiögettoihinsa. Tämä taas lisää rikollisuutta ym. epäsosiaalisuutta, joka rasittaa sekä kaupungin että valtion taloutta. Tosin pitkällä tähtäimellä jo lähtökohtaisesti länsimaiseen yhteiskuntaan sopeutumattoman populaation segregaatio on suomalaisen etnisyyden säilymisen kannalta selvästi parempi skenaario kuin kantaväestöä bastardisoiva pakkointegraatio. Tässä mielessä Espoon päätös ei välttämättä ole täysin susi.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

TOTUUSPUHETTA AMERIKAN MUSTISTA JA SUOMALAISVIHAMIELISISTÄ POLIITIKOISTA.



Mustat ovat jälleen mellakoineet Yhdysvalloissa, vaikka Yle uutisessa Saint Louisissa mellakoitu jo kahtena yönä – Taustalla poliisin vapauttaminen murhasyytteistä vakuutellaankin, että "mielenosoitukset ovat sujuneet pääosin rauhallisesti." Rähinöinnin taustalla on Ylen mukaan poliisin vapauttava tuomio:

Mielenosoitusten taustalla on oikeuden perjantainen päätös kumota 24-vuotiaan mustaihoisen miehen ampuneen poliisin murhasyytteet. Poliisi ampui huumekaupasta epäillyn miehen takaa-ajon jälkeen vuonna 2011.
Ilman oikeudenkäynnin todistemateriaalia tavallisen uutisten seuraajan on mahdoton saada selvyyttä, onko kyseessä oikeusistuimen väärä päätös vai ei. Ainoa asia, jonka tuomio tuli jälleen todistaneeksi, on mustien väkivaltainen kollektiivinen reaktio rotuveljeä koskeneesta oikeusjutusta.

Poliisi on tappanut myös valkoisia ja aasialaisia rikollisia ja heidät on niistä vapautettu, mutta nämä roturyhmät eivät ole koskaan päätöksen julistamisen jälkeen ryhtyneet mellakoimaan väkivaltaisesti. Tässä kohtaa voisi puhua jopa rotuspesifistä käyttäytymismallista. Siksi toimittaja Simo Ortamon puhe "mustaihoisesta miehestä" on harhauttavaa rotudenialismia. Se redusoi geneettisten klusterien (rotujen) erot pelkkään ihonväriin, vaikka se on perinnöllisesti pienin joskin näkyvin ero. Ihon alla ilmenevät ominaisuudet kuten aineenvaihdunnalliset erot, kognitiiviset kyvyt ja temperamentti  ovat eri populaatioiden välillä kaikkein merkittävimmät.



                                                         *****************************


Yle se jaksaa marmattaa kansalaisten antamasta yhteiskuntakritiikistä, jota se kutsuu uutisissaan vihapuheeksi. Mediajätin verkkosivuilla on parikin tuoretta juttua aiheesta, jossa toisesta, Tutkija: Perussuomalaisten ja hallituskumppanien olisi pitänyt puuttua vihapuheeseen tiukemmin, Tampereen punaisen yliopiston pahamaineinen politrukki Pentti Raittila harmittelee sitä, että vihatotuuspuhetta olisi pitänyt sensuroida jo ajat sitten nettivalvonnan ja lainsäädännön keinoin.

Samaisessa jutussa punavihreää totalilaristista Isosisko-yhteiskuntaa kiihkeästi ajava kiiluvasilmäinen Vihreiden entinen puheenjohtaja Ville Niinistö puolestaan uhriutuu huolella ja kääntää päälalleen poliitikkojen harjoittaman suomalasvihamielisen poliitiikan:

– On tärkeää, että ei anneta tuumaakaan periksi. Vihapuheella ja rasistisella tai ihmisvihamielisellä kirjoittelulla ei pysty vaientamaan ihmisiä. Se on kaikkein tärkein asia, että jatkamme elämää juuri niin kuin sitä elämme ja puolustamme ihmisoikeuksia, Niinistö sanoo.
Tällaisen sentimentalistisille hölmöille suunnatun kauniin ihmisoikeuspuheen taakse kätkeytyy syvä halveksunta ja viha suomalaisuutta kohtaan. Juuri Niinistön kaltaiset hurskastelijat ovat harjoittaneet stalinistista väestöpolitiikkaa, jossa suomalaisuuden säilyttämisestä yritetään tehdä rikos. Kun tällaisen etnomasokistiseen vihaan sitten regoidaan, poliitikot syyttävätkin kansalaisia "vihapuheesta" ja "ihmisvihamielisyydestä". 

Kunnon mekkoinari-feministin tapaa Niinistö yrittää olla myös ritarillinen väittämällä, että vihapuhe kohdistuu paljon kovemmin naisiin kuin miehiin. Mitään tilastollista näyttöähän tästä ei ole, mutta sitäkin enemmän poliittisesti korrektia mutua ja halua lisätä viidakkokuumeisten naisten uhripääomaa.


Toisessa vihapuheuutisessa 
Turvallisuusjohtaja poliitikkojen häiriköinnistä ja uhkailuista: Koko ajan joudumme tätä perkaamaan kuullaan valtiovarainminiseri Petteri Orpon itkua siitä, kuinka hänen vaimoaan on häiriköity jo pitkään internetissä. Sanomatta kuitenkin jää miksi Niina Kanniainen-Orpoa on kritisoitu.

Petteri Orpon vaimo nimittäin sattuu olemaan osakkaana
 lakiasiaintoimisto Lakiverstas Oy:ssä, jonka toiminta keskittyy viranomaisvalituksiin. Erityisesti kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet elintasopakolaiset ovat tehneet tämän lakifirman kautta valtavan määrän viranomaisvalituksia, jotka ovat tulleet maksamaan veronmaksijlle tuhansia euroja per valitus. Sisäministerikaudellaan 36 000 turvapaikkaksurffaajaa maahan päästänyt Petteri Orpo on poliititisella päätöksellään kiistämättä edistänyt vaimonsa pakolaisbisnestä, jonka kustantajia ovat tavalliset suomalaiset. Olisi kummallista etteivät kansalaiset reagoisi näin ilmeiseen korruptioon. Sen sijaan että Petteri Orpo ja hänen vaimonsa myöntäisivät häikäilemättömän oman etunsa ajamisen, he syyttävätkin kansakunnan peiliä, joka ei anna heistä miellyttävää kuvaa.

 
                                                       *****************************



Yle TV1, sunnuntai 17.9.2017 klo 18:45, Arto Nyberg  

Suorassa lähetyksessä haastateltavina poptähti Antti Tuisku, alakulttuurin sekatyöläinen Perttu Häkkinen sekä tubettajaksi ryhtynyt televisiolegenda Riitta Väisänen.

HD 
Linkki Yle Areenaan.

Viikko sitten
Yle Watchissa julkaistu totuuspuhe Arto Nybergin vieraana olleesta punamädättäjätaitelija Rosa Liksomista pillastutti totaalisesti vasemmistohyväkkäät, koska he tekivät Facebookissa runsaasti kollektiivisia ilmiantoja kirjoituksen jakajista. Onhan se ymmärrettävää, että juuri tämä väestönosa ei kestä kuulla totuutta, jonka vuoksi he ovat yhteiskunnassamme innoikkaimpia sensuurin kannattajia mitä erilaisin verukkein.

Tällä kertaa
Arto Nybergissä oli katsomisen arvoinen toimittajavieras. Perttu Häkkinen on siinä mielessä harvinainen Ylen toimittajia, koska häntä ei vaivaa poliittinen korrektius, vaan hän on aidon puolueettomasti kiinnostunut myös mediassa paariaksi julistetun "äärioikeiston" toimijoiden tekemisistä. Tästä Häkkinen on saanut myös moitteita, esimerkiksi Punk in Finland -foorumissa hänet on julistettu "paskaksi jätkäksi" vain siksi, että on kirjailija Timo Hännikäisen fb-kaveri ja tuttu. Miehessä, jota tuo porukka vihaa intohimolla täytyy olla jotain hyvää. Jokainen voi tarkistaa asian itse seuraamalla Perttu Häkkisen radio-ohjelmia täältä.

perjantai 15. syyskuuta 2017

VALKOISTA SYYLLISYYTTÄ JA MONIKULTTUURISUUTTA VASTUSTAVAA VALHEMEDIAA



Yle TV1, torstai 14.9.2017 klo 22:00, 
Ulkolinja: USA ja rotusodan uhka 

Yhdysvalloissa rotujen välinen vihanpito kasvaa: Ku Klux Klan kerää kannatusta ja afroamerikkalaisten liike Black Liberation Movement vahvistuu. Se valmistautuu puolustamaan omiaan, joista moni ei luota poliisiin. T: BBC. HD Äänitekstitys: suomi. K12

Linkki Yle Afreenaan ja ohjelman esittelyyn.

BBC:n liberaalijuutalainen toimittaja Dan Murdoch teki vuosi sitten Ylellä nähdyn tv-dokumentin USA:n rotuvihan uusi aika, josta Yle Watch raportoi 20.10.2016 julkaistussa päivityksessään. Tuolloin ohjelmassa keskityttiin marginaalisiin "valkoisen ylivallan" (valtamedialle jo pelkkä valkoisen identiteetin puolustaminen on "ylivaltaa") järjestöihin. Nyt nähtävässä jatko-osassa USA ja rotusodan uhka (Black Power: America´s Armed Resistance, 2016) Amerikan kiristyneitä rotusuhteita tarkastellaan pääasiassa mustien Black Liberation Movementin ja New Black Panthers -järjestöjen kautta.

Miksi veronmaksajien rahoittama Yle haluaa esittää tällaisia ohjelmia suomalaiskatsojille? Todennäköisesti Yle halua ohjata näillä dokumenteillaan katsojia ajattelemaan, että rasismi koskee universaalisti kaikkia valkoisia, vaikka heillä ei ole mitään tekemistä niiden muutamien rikkaiden valkoisten ja juutalaisten kanssa, jotka harjoittavat 300 vuotta sitten Atlanttista orjakauppaa ja lopulta ensimmäsinä maailmassa lopettivat orjuuden (toisin kuin arabit, mustat ja aasialaiset). Dokumenttien esittämisestä vastuussa olevat Ylen punavihreät ohjelmanhankkijat ovat kai päättäneet, että myös suomalaisten olisi hyvä luopua "valkoisista etuoikeuksistaan". 

Dokumentaristi Dan Murdochin mielikuvituksen puutteesta kertoo paljon se, että ohjelma alkaa kesäkuussa 2015 kirkossa mustia surmanneen Dylann Roofin yksittäistapauksen uudelleen lämmittelyllä. Tällä tehdään katsojalle heti selväksi, ketkä ovat Amerikan rotusuhteiden pahantekijöitä ja ketkä taas moraalisesti oikeutettua saarnaamaan rasismia itsepuolustuksen nimissä. Roofin manifestin sisällöstä mainitseminen olisi antanut nyt näytettävälle manikealaiselle tarinalle täysin erilaisen näkökulman. Yle Watch kertoi 19.6.2015 ilmestyneessä kirjoituksessa Media luo murhaajia, kuinka tiedosvälineet yrittävät esittää tekijän puhtaasti mielipuolena, jonka sanoma on pelkkää todellisuudelle vierasta salaliittohörhoilyä:
– Hän sanoi, että mustat ovat ottamassa maailman valtaansa ja meidän pitäisi tehdä asialle jotain, ystävä kertoo.  
Kuitenkin Iltalehti tuli lipsauttaneeksi lausunnon, joka rationalisoi paljon uskottavammin Dylann Storm Roofin silmittömän hyökkäyksen mitä tulee tilastolliseen ja empiirisen havaintoon siitä mitä Amerikassa tapahtuu radiohiljaisuuden takana :  
- Minun on tehtävä tämä... Te raiskaatte naisemme ja valtaatte maamme, joten teidän on mentävä, Roof oli kertojan mukaan sanonut ammuskelun aikana. (Roofin manifesti.) 
(...) FBI:n statistiikkaa:
Year 2003 – Rape/Sexual Assault
White on Black: 0 - Black on White: 20,309; Black on Black: 21,104 

Year 2004 – Rape/Sexual Assault
White on Black: 0 - Black on White: 11,610; Black on Black: 35,33 

Year 2005 – Rape/Sexual Assault
White on Black : 0 - Black on White: 37,460; Black on Black: 36, 620 

Year 2006 – Rape/Sexual Assault
White on Black: 0 - Black on White: 32, 443; Black on Black: 7,705

Year 2007 – Rape/Sexual Assault
White on Black: 0 - Black on White: 14,092; Black on Black: 12,780

Year 2008 – Rape/Sexual Assault
White on Black: 0 - Black on White: 19,292; Black on Black: 34,841

Total over six conservative years:
White on Black: 0 - Black on White: 135,206; Black on Black: 148,380 

Average over six consecutive years:
White on Black: 0 - Black on White: 22,534; Black on Black: 24,730
Roofin tekoa ei voi puolustella, mutta olisi itsepetosta olla ymmärtämättä syistä, jotka tekijä halusi manifestissaan tuoda esiin. Näitä argumentteja kuultiin dokumentissa vain muutamissa klaanilaisen kommenteissa, jotka faktoistaan huolimatta vaikuttivat ekstremistien propagandalta, johon valtamediaan uskovan kunnon kansalaisen ei ole missään tapauksessa syytä uskoa. Jottei kriittinen ajattelu menisi liian vaikeaksi liberaalin katsojan omaksumiskykyä helpotettiin esittämällä mustat pelkkinä yhteiskunnan uhreina, jotka lähinnä vain puolustavat itseään yksittäisiä valkoisia susia, piskuisia Klaani-ryhmiä ja poliisia vastaan. 

Dokumentissa korostettiin erityisesti mustien vihaamaa poliisia, joka edustaa koko järjestelmän "rakenteellista rasismia". Tälläkään kertaa katsoja ei saanut vastausta sille, että jos kerran Yhdysvaltojen monirotuinen poliisi on "valkoisen ylivallan" läpitunkema, miksi sitten muut etniset vähemmistöt kuten rutiköyhinä maahan tulleet korealaiset ja vietnamilaiset eivät joudu poliisin "sorron" kohteeksi? Vai voisiko poliisiin asenteeseen olla syynä arjen kohtaaminen ja lahjomattomat tilastotiedot? Lainaus Yle Watchin artikkleista Yle maalaa mustan valkoiseksi:
Todellakin, rotu ratkaisee kun tarkastellaan median vaikenemia tosiasioita mustien kohdistamasta väkivallasta valkoisia vastaan. Yhdysvaltain Kansallisen rikosuhritutkimuksen (National Crime Victimization Survey, 2010) mukaan 62 593 mustaa joutui valkoisten väkivallan kohteeksi. Samana tutkimusvuonna 320 082 valkoista oli mustan väkivallan uhreja. 
Valkoisten uhrimäärä on viisi kertaa suurempi, mutta luvut ovat silti harhaanjohtavia, koska mustien ja valkoisten populaatiot ovat eri kokoisia. Kun mustien ja valkoisten keskinäisessä väkivallassa 38 miljoonan musta väestö tekee viisi kertaa enemmän väkivaltarikoksia kuin 197 miljoonaa valkoista, tarkoittaa tämä suhteellisin luvuin mitattuna sitä, että valkoisia uhreja on KAKSIKYMMENTÄVIISI KERTAA ENEMMÄN kuin mustia.  
Lisäksi kun tarkastellaan erityisiä väkivaltarikoksia kuten törkeitä pahoinpitelyjä ja murhia, mustien valkoisiin kohdistamat rikokset ovat KAKSISATAA KERTAA KORKEAMMAT kuin valkoisten mustia vastaan. Tästä huolimatta emme kuule ihmisoikeusjärjestöjen ja rasismin vastaisten kampanjoiden kertovan mustien rasismista kovaan ääneen missään. Syynä lienee kieroutunut ajatus, että mustien rasistisesta väkivallasta kertominen on itsessään rasistista, jonka vuoksi siitä pitää vaieta.
Tilastotiedot otetettiin ohjelmassa esille vain kerran kun selostaja kertoi Amerikassa 1100 ihmisen saaneen tiettynä vuonna surmansa poliisin pidätystilanteissa. Näistä monet olivat mustien poliisien surmaamia, mutta sitä ohjelman kertoja ei viitsinyt mainita kuten ei sitäkään, että vuonna 2016 kuoli peräti 135 poliisia virantoimituksessa. Kyseessä on valtava luku kun ajattelee poliisien määrää ja vertaa sitä koko väestöön ja rikollisiin. Siksi on omituista, että ohjelmassa juututtiin pitkäksi aikaan märehtimään erästä poliisin tekemää virkarikosta. Tarkoitukseltaan hämäräksi jäi myös pitkä kohtaus, jossa haastateltiin valkoista ilmavoimien hömelöä evp:tä vain siksi, että tämä oli mennyt ei-toivottuna henkilönä mustien aktivistien kokoukseen kaupungintalolle.

Muutoinkin koko ohjelma sisälsi turhan paljon irrallisia raflaavia kohtauksia, jotka eivät liity mitenkään monikulttuurisen poliisin ja mustan väestönosan tulehtuneisiin rotusuhteisiin: eräässä kohdassa puitiin tapausta, jossa poliisit ampuivat itsepuolustukseksi ruuvimeisselin kanssa heiluneen aggressiivisen skitsofreniaa sairastaneen mustan miehen. Tapauksella ei ollut mitään tekemistä rasismin kanssa, vaan välikohtauksen syynä oli taitamaton partio  poliisi oli nimittäin hakenut kyseisen sairastapauksen kotoaan kymmeniä kertoja aikasemmin ilman ongelmia.

Yhdysvalloissa julkista keskustelua mediassa ja yliopistoissa hallitsee valkoista väestöä sättivä "antirasistisen" monikultturismi.  Tätä tosiasiaa ei tuotu ohjelmassa mitenkään esille, vaan koko show oli rakennettu kuvitellun "valkoisen ylivallan" ympärille. Rodullis-uskonnollista ylivaltaa Amerikan hallinnossa ja kulttuurissa toki löytyy, mutta sen edustajista juutalaisista ei Dan Murdochin dokumentissa puhuttu mitään. Tosin haastateltavaksi valittu karikatyyrimainen KKK-johtaja lipsautti ohjelman alussa sen tosiasian, että rasistinen Black Lives Matter -liike on juutalaisten rahoittama ja tukema

Tavallinen liberaali tv:n katsoja ilmeisesti hörähti väitteelle, koska pitää sitä vainoharhaisena salaliittoteoriana. Siinäkin tapauksessa, että hyväuskoiseksi koulutetun liberaalin tv-katsojan nenän eteen tuotaisiin heprealaisten suurta roolia BLM-liikkeessä todistavat dokumentit, hän todennäköisesti viittaisi niille kintaalla ja selittäisi, että nehän juuri todistavat kuinka hyvällä asialla pyyteettömät juutalaiset ovat. Reaalipoliittisesti nähtynä arkisempi selitys avunannolle voisi olla se, että juutalaiset käyttävät mustia pelkästään välineena valkoista ei-juutalaista väestöä vastaan, jota he pitävät pahimpana etnisenä kilpailijanaan. Juutalaiset ymmärtävät harvinaisen hyvin, että valta on nollasummapeliä, jossa anglo-eurooppalaisen väestön ja sen vallan väheneminen lisää heidän valtaansa. Amerikan hallitseminen on heille tärkeintä, ei mustien etuoikeuksien (mm. Affrimative Action) ja tulonsiirtojen vaatiminen muiden amerikkalaisten verorahoista.

Amerikan rotukysymykseen perehtymättömille demarieläkeläisille ohjelman vasemmistoliberaali narraatio uppoaa kuin veitsi vanhaan ihmiseen, koska tarinan toista puolta ei kerrota. Sen sijaan vasemmistoaktivistit tietävät varsin tarkkaan, että mustat tappavat toisiaan, poliiseja ja tavallisia valkoisia enemmän kuin ketkään muut Amerikassa, mutta he ovat varmasti helpottuneen tyytyväisiä kun näitä tosiasioita ei edelleenkään tuotu esille. Nimittäin niiden kertominen romuttaisi vasemmistoliberaalien vaivoin rakentaman hallitsevan myytin, jonka mukaan mustia vainotaan syyttä silkasta rasismista, johon nämä sitten reagoivat epäsosiaalisella käyttäytymisellä. Vasemistoliberaaleille on mahdotonta hyväksyä sitä, että laillisuutta ja järjestystä puolustava yhteiskunta ainoastaan reagoi mustien kulttuuriin kuuluvaan macho-väkivaltaan, rotuylpeyteen ja huumerikollisuuteen.

Ohjelmantekijöiden liberaali asenteellisuus tuotti jatkuvasti humoristisia ristiriitoja. Siitä huolimatta, että asekammoiset dokumentaristit kauhistelivat mustien aseistautumista, se nähtiin kuitenkin esitetyn tarinan valossa jotenkin oikeutettuna. Dokumentista välittyi väistämättä mielikuva, jossa mustat ovat jännittävän viileällä tavalla sorrettuja underdogeja, joilla on moraalinen etuoikeus pyssyjen heilutteluun toisin kuin punaniskaisilla valkoisilla. Ankaraa asekieltoa vaativille etnomasokistisille valkoisille liberaaleille tuottaakin kognitiivista dissonanssia mustien avoin aseiden kanniskelu, mutta tämän ongelman he ratkaisevat luultavasti sillä, että aseet pitää riisua pois vain "rasistisilta" valkoisilta, tuolta lainkuuliaisimmalta ja kilteimmältä väestönosalta.

Yhteenvetova voidaan todeta, että dokumentin tarina oli valettu liberaalien myyttien muottiin, johon valutetut ainesosat oli valikoitu todellisuudesta harkitenLukkoon lyödystä liberaalista narraatiosta ei lipsuttu, sillä eihän valtamedialle aikaisemminkaan tosiasiat ole päässeet pilaamaan hyvää tarinaa. Samalla ohjelma tuli tahattomasti todistaneeksi, että diversiteetti ja rotujen yhteiselo ei toimi missään, jonka vuoksi paras tapa turvata yhteiskuntarauha ja eri kulttuurien sekoittumaton kirjo on segregaatio, jota Euroopassa edustavat etniset kansallisvaltiot.

                                                        ***************************


Ylen ennalta arvattava asenteellisuus ei petä, kun se haluaa käydä ulkomaalaisten poliitikkojen puolesta Suomessa vaalikampanjaa. Nyrkkisääntönä on, että mitä vahingollisempi ehdokas kansalle, sitä innokkaammin Yle liputtaa tämän puolesta. Tällä kertaa mediajätti on valinnut suosikkihevosekseen Saksan liittokansleri Angela Merkelin, jonka se toivoo voittavan seuraavat liittopäivävaalit. Ylen vaalikampanjaan kuuluu tietenkin kaiken sen mustamaalaaminen, jota Merkelin vastustajat kannattavat. Erinomaisen hyvän työnäytteen Ylen vaalityöstä antaa tuore uutisjuttu 
Turvapaikanhakijat sieppasivat 13-vuotiaan Lisan ja muita valheita – Näin valeuutiset varjostavat Saksan vaaleja. Yle Watchissa monesti lainattu Tuukka Kuru näyttää mallia, kuinka Ylen uutinen paljastetaan taitavasti naamioiduksi propagandaksi:
Ylen disinformaatiokampanja on näemmä polkaistu käyntiin, sillä panokset Saksan suhteen ovat ymmärrettävästi kovat. 
Ylen ja muiden suurten medioiden tyyli tehdä propagandaa on kaikkinensa mielenkiintoinen. Niiden jutut perustuvat pääosin oikeisiin tapahtumiin, mutta niiden esittämisessä syyllistytään usein seuraaviin epärehellisyyksiin: 
1.) Skaalausharha, eli jonkun asian yhteiskunnallista merkitystä suurennellaan tai vähätellään tietoisesti. 
2.) Myrkyttäminen, toimintaa joka näkyy toimittajan käyttämissä sananvalinnoissa. Tarkoittaa sen kaltaisten adjektiivien hienovaraista käyttöä, jotka pyrkivät lisäämään lukijan vastenmielisyyttä uutisoinnin kohdetta kohtaan. 
3.) Poliittinen sokeus, eli uutisoinnissa pyritään kuvaamaan joku epämiellyttävä ilmiö ainoastaan oikeistolaisten viaksi, vaikka siihen syyllistyvät ihan samalla tavalla myös vasemmisto.  
4.) Vetoaminen auktoriteettiin, eli lehdet käyttävät juttujensa asiantuntijoina henkilöitä, joilla on hyvin voimakas poliittinen agenda taustallaan. Johanna Vehkoon ja Ylen yhteistyö on tästä hyvä esimerkki.
5.) Käännösvirhe, eli ulkomaista lähdettä lainatessa suomenkielinen juttu muuttuukin yleisilmeeltään aivan toiseksi, mitä se oli alkuperäisessä uutislähteessä. Tästä hyvänä esimerkkinä "jokainen turvapaikanhakijoihin sijoitettu euro palautuu kaksinkertaisena takasin"-uutinen vuodelta 2015, jonka väitteet eivät olleet todettavissa mainitusta lähdemateriaalista. 
Ylen juttu Saksasta on juuri tältä osin kiinnostava. Heti jutun alussa mainitaan näin: 
"Äärivasemmistoon kuuluvat huligaanit tuhoavat populistisen Alternative für Deutschland (AfD) -puolueen vaalimainoksia." 
Jota pidetään jutun mukaan valeuutisena. Asiaan ei palata enää myöhemmissä osissa tekstiä, eikä lukija tiedä mihin tapahtumaan kyseisellä huomiolla viitataan. Tämän irrallisen huomion heittäminen palvelee kuitenkin ylen tarkoitusperiä, jossa puolueeseen kohdistuvat väkivaltaisuuden kuitataan valeuutisointina. Todellisuudessa kyseisen puolueen jäsenet ja ehdokkaat ovat olleet vuosien ajan jatkuvan väkivaltauhan alla, josta yle ei ole uutisoinut yhtään mitään. Vai oletteko nähneet ikinä Yleltä tämän kaltaista uutisointia? 
"Ainakin toistaiseksi näyttää siltä, että väritettyjä juttuja levittävät ensi sijassa yksittäiset, ennestään tutut mielipidevaikuttajat oikeistoradikaaleista piireistä." 
"– Näemme kuitenkin paljon pieniä palasia, jotka sopivat isompaan kokonaiskuvaan. Vääristellyt ja valheelliset tiedot saavat kaikki alkunsa oikeistolaisista piireistä. Vaalikamppailuaikaa on vielä jäljellä, Kramm muistuttaa." 
Valheellinen uutisointi ja oikeistolaisuus ollaan pyritty yhdistämään toisiinsa vuosien ajan ilman sen suurempia perusteita. Tällä pyritään luomaan assosiaatio oikeistolaisuuden ja valheellisuuden välille, vaikka kyseistä yhteyttä ei pyritä ikinä perustelemaan. Aiemmin hesarissa esimerkiksi Breitbarttia syytettiin valemediaksi, vaikka kaikki jutussa esiintyvät väitteet olivat räikeän virheellisiä. 
Monelle ihmiselle syntyy tämän johdosta negatiivisia asenteita oikeistolaisuutta kohtaan, vaikka he eivät osaisikaan itse perustella mistä kyseiset asenteen johtuvat. Toisto tekee tehtävänsä missä tahansa propagandassa. 
Jutussa muistetaan vielä mainita Venäjän informaatiovaikuttaminen ja AfD:n, Saksan ainoan maahanmuuttokriittisen puolueen, mahdolliset yhteydet kyseiseen maahan. 
Kaiken kaikkiaan uutinen antaa perehtymättömälle lukijalle kuvan, jonka mukaan oikeistolaiset levittävät huhua ja toimivat Kremlin kontrollin alla. Todellisina sankareina toimivat ne vasemmistolaiset faktantarkastajat jotka tekevät kaikkensa sananvapauden tuhoamiseksi.

                                                        *****************************


Yle TV1, perjantai 15.9.2017 klo 20:00, 
Pressiklubi 

Oikeistopopulistit ja media - kumpi vie ja kumpi vikisee? Vieraana Perussuomalaisten varapj. Laura Huhtasaari. #pressiklubi HD


Linkki Yle Areenaan.


Kertokaapa, onko Pressiklubilla koko historiansa aikana ollut juuri muita aiheita kuin "äärioikeiston" kauhistelu?

Kansalaiskommentti:
Pressiklubin Ukkola vetää takki auki Ylen hänelle määräämää linjaa. Ekan kolmen minuutin aikana keskeytti Huhtasaaren kaksi kertaa, huohottaa kiihtymyksestä puhuessaan Huhtasaarelle, on ivallinen tätä kohtaan. Maailman epäpätevin, puolueellisin ja huonoin juontaja. Näyttää omat tunteensa haastattelutilanteessa hyvin voimakkaasti. Ylen kermaa.

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

YLESSÄ RASISMI SITÄ, ÄÄRIOIKEISTO TÄTÄ, ÄLÄ KOSKAAN VALKOISTA SYYLLISTÄMÄTTÄ JÄTÄ!

Tätä kuvaa ei näytetä valtamediassa, koska siinä syyllis-
tetään muslimeja. Valkoinen mies ei voi olla uhri, kysykää
vaikka punaisen yliopiston päivystäviltä desanteilta.

Kansainvälisyyttä korostavat valtamediat kertovat mielellään maailman tapahtumista, mutta tiettyjen ilmiöiden kuten rasismin kohdalla se keskittyy pääasiassa Amerikkaan ja Eurooppaan, ja niissäkin vain valkoiseen populaatioon. Tilastotietojen mukaan valkoiset maat ovat niihin kohdistuneesta vihamielisestä muukalaisinvaasiosta huolimatta maailman vähiten rasistisia, kun taas 25:n rasistisimman maan joukossa on vain yksi valkoinen monietninen maa, Venäjä, sijalla 20. Kyproksen sijan 22 selittää kreikkalaisten ja turkkilaisten välinen kärhämöinti. 

Rasismi eli yhteisön geneettinen itsesuojelu on täysin normaali käytäntö värillisissä maissa, ainoastaan lännessä se on vääristynyt itseensä kohdistuvaksi etnomasokistiseksi moralismiksi. Tämä selittää pitkälti sen, miksi media jankuttaa jatkuvasti vähiten rasististen valkoisten roturealismista. Viimeisin esimerkki tulee Yle uutisista, joka levittää verkkosivullaan  kansainvälisten uutistoimistojen herkkupalaa Maailman tunnetuinta YouTube-tähteä syytetään jälleen rasismista:
Kun sana oli lipsahtanut PewDiePien huulilta, hän yritti korjata tilannetta sanomalla, ettei tarkoittanut mitään pahaa. Tubettajan seuraajat olivat kuitenkin tarkkana.  
(...) Tapauksen seurauksena Felix Kjellberg menetti yhteistyösopimuksen Disneyn kanssa. Lisäksi YouTube perui uuden sarjansa Kjellbergin kanssa. Nyt kuullun rasistisen ilmaisun vuoksi Campo Santo studio ilmoitti pyrkivänsä kieltämään kuululta tubettajalta yhtiön pelien pelaamisen YouTubessa.
Kansainvälisiä "yhteisiä" arvoja vaaliva kyyninen bisnesmaailma toimii selkeästi eri kriteereillä silloin kun roturealistisen puheen esittäjänä on valkoinen. Yhdysvalloissa musta räppäri voi laukoa mitä tahansa valkoisista, mutta häntä ei siitä rangaista, vaan päinvastoin kiitellään "rohkeasta ulostulosta". Mitä taas tulee kiinalaisten ja arfikkalaisten julkkisten rasistisiin heittoihin, läntinen media ei ole niistä kiinnostunut, eivätkä suuryrityksetkään ole heitä boikotoimassa. 

Ylipäätään ulkoeurooppalaisten kuten muslimien viha valkoisia ja kristittyjä kohtaan on sokea piste kaikkialla läntisissä medioissa, myös Suomessa. Vielä Turun tapahtumien jälkeen media, poliitikot ja poliisi ovat olleet eniten huolissaan suomalaisten vihatotuuspuheesta ja vaativat lisää resursseja sen suitsimiselle. Sen sijaan resurssien panostaminen muslimifundamentalistien vihanlietsonnan seuraamiseen on täysin retuperällä, josta kertoo Suomen Uutisten uutisartikkeli Vihapuhepoliisi ei osaa arabiaa tai somalia – saavatko radikaalitahot vapaasti mekastaa Suomessa?

Koska Suomessa kovin kriitisenä esiintyvät valtamedian toimittajat eivät halua nostaa tätä kaksinaismoralismia keskustelun aiheeksi, kenenkään ei ole syytä ihmetellä, miksi kansalaisten luottamus johtaviin tiedotusvälineisiin on laskenut vuosi vuodelta.


                                                          ************************


Eilen Yle Watch kertoi suomalais-englantilaisesta miehestä, jota syytetään Britannian lakien perusteella "terrorismista" vain siksi, että hän kuuluu National Action -nimiseen järjestöön, joka kiellettiin viime vuonna, vaikka järjestö ei ole syyllistynyt mihinkään terrorismiin viittaavaan. Ylen Lontoon kirjeenvaihtaja Pasi Myöhänen yrittää tämänpäiväisessä analyysissään Kansanedustaja Jo Coxin murha herätti Britannian äärioikeistolaisen terrorin pelkoon kyhätä poliittisen poliisin ja viranomaislähteiden perusteella National Actionista terroristijärjestöä ja epäillystä Mikko Vehviläisestä terroristia. Ainoa peruste "terrrorismille" oli epäillyn muutama yhteishenkeä nostattava internet-kommentti samanmielisten foorumilla. 

Virheelliseen argumentaation perustuva Guilt by Association -strategia ei ole vierasta suomalaisille viranomaisille ja medialle, sillä heti Turun terrori-iskun jälkeen Yle julkaisi uutisen Turun isku ryöpsäytti vihapuheen valloilleen – pelkkä somessa tykkääminen ja jakaminen voi olla rikos. Tosin assosiaatiolla syyllistämistä halutaan soveltaa vain suomalaisiin, koska Suojelupoliisin mukaan silloin kun muslimi ihannoi avoimesti terroristeja, kyse ei olekaan rikoksesta. MTV 3:n uutisessa Supo MTV:lle: Turun puukottajasta vastaanottokeskuksesta saatu vihje tutkittiin – "Terrorijärjestön ihannoiminen ei ole rikos" Supon vastatiedustelupäällikkö Seppo Ruotsalainen asettaa suomalaisille ja muslimeille eri standartit:
Ruotsalaisen mukaan viranomaisille on viimeisten parin vuoden aikana tullut yli tuhat vihjettä, jotka liittyvät ääriajatteluun, radikalisoitumiseen tai jonkin yksittäisen järjestön sympatisointiin tai jäsenyyteen. Ruotsalainen muistuttaa, että radikalisoituminen tai terrorijärjestön sympatisoiminen ei ole rikos.   
– Pelkästään siitä, että henkilö olisi radikalisoitunut, ei voida vetää suoraa johtopäätöstä, että henkilö tulee syyllistymään terrori-iskuun. Ei, vaikka hän olisikin syyllistynyt aikaisemmin pieniin rikoksiin, Ruotsalainen sanoo yleisesti tutkintoihin viitaten.
National Actionin tapauksessa media leipoo epäillystä suomalaistaustaisesta Mikko Vehviläisestä surutta terroristia pelkkien mielipiteiden ja kavereilleen lähettämien nettiviestien perusteella. Lähinnä yhteiskunnallisesti aktiiviseen kansalaistottelemattomuuteen syyllistyneen Vehviläinen oikeudenkäynti näyttää kauhistelevista otsikoista huolimatta olevan merkitykseltään mitätön tapaus. Suomessa syyteprosessia pidetään kuitenkin ahkerasti tapetilla, koska halutaan luoda mielikuva "suomalaisesta äärioikeistolaisterrorismista" vastapainona maahan tuotetulle oikealle islamistiterrorismille.

Oman lusikkansa tähän soppaan on tuonut surullisen kuuluisa Järjestelmän mieshuoraksi ryhtynyt Esa Henrik Holappa, joka on ilmiantanut tänään ilmestyneessä Helsingin Sanomien jutussa Vehviläisen takavuosien aktivismin Vastarintaliikkeen Turun ryhmässä. Holapalle ei riittänyt halpamainen työskentely poliisin vasikkana, vaan hän yrittää tyypillisenä huomiohuorana saada tärkeilevästi näkyvyyttä runoilemalla valtamedialle sitä mitä se haluaa kuulla.

Holapan ryömiminen julkisuuteen on hyvin ajoitettu, koska Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen toimintaedellytyksiä vastaan käydään juuri tällä hetkellä oikeutta. On selvää, että syyttäjä tulee käyttämään Vehviläisen Vastarintaliike-kytkentää perusteena järjestön kieltämiselle. Tässä kohtaa on syytä yhä teroittaa, että suomalaistaustainen brittimies ei ole faktisesti syyllistynyt mihinkään terrorismiin, mutta Iso-Britannian sionistihallinnon ja median rummutuksen avulla nettikirjoittelijasta saadaan rakennettua mielikuva terroristista. Toivottavasti sananvapauden päälle ymmärtävät tuomiostuimen lautamiehet ovat sen verran fiksuja, etteivät osta tällaista mielikuvaretoriikkaa.


                                                     *****************************


Yle TV1, keskiviikko 13.9.2017 klo 21:05, A-studio 

Pelätäänkö islamia turhaan? Vastaamassa imaamit Anas Hajjar ja Abbas Bahmanpour. A-studiossa vieraana myös pääministeri Juha Sipilä. Juontajana Marja Sannikka #yleastudio

Linkki Yle Areenaan.

tiistai 12. syyskuuta 2017

HALLITSEVAT VALHEMEDIAT KUTEN YLE HARHAUTTAVAT KIINNITTÄMÄLLÄ KATSEEN EPÄOLENNAISEEN



Kansansa pettäneet läntiset globalistit käyvät päivä päivältä kärsimättömäksi, kun alamaiset eivät näytäkään mukisematta nielevän heidän määräämää etnomasokistista politiikkaa. Tässä pelissä valtamedia teeskentelee riippumatonta valtiomahtia, vaikka kaikille muille paitsi mädästä systeemistä hyötyvälle nomenklatuuralle on selvää kenen agendaa ja ketä vastaan se puolueellisesti ajaa.

Poliittis-taloudellisen "eliitin" juoksupoikina toimivat toimittajat ovat kehitysmaalaisten arkipäivän väkivallan ja islamistiterrorismin keskellä odottaneet kuin kuuta nousevaa, että valkoinen kantaväestö syyllistyisi johonkin raflaavaan kutsumattomia muukalaisia vastaan. Kun uutisoitavaa ei sitten perättömistä huhuista ja tonkimisesta huolimatta löydykään, Yle julkaisee uutisiksi naamioituja mielipidekirjoituksia kuten Onko äärikristittyjäkin olemassa? Ääriliikkeitä löytyy kaikista maailmanuskonnoista, jossa poliittis-uskonnollisen väkivallan maailmanlaajuinen ykkönen islam yritetään trivialisoida rinnastamalla se kristittyjen, buddhalaisten ja hindulaisten harjoittamaan minimaaliseen terrorismiin. 


Taktiikka on sama kuin jo takavuosina maamme valtamediassa tavaksi tullut ulkoeurooppalaisten miesjoukkioiden tekemien raiskausten vähättely, jossa julkisen keskustelun pääaiheeksi nostetaan fakta, että raiskaavathan suomalaisetkin. Erityisen hanakoita ulkomaalaisia koskevan raiskauskeskustelun viemisessä han-suomalaisiin ovat olleet punavihreät feministit, joita ei tunnu vaivaavaan yhtään se, että värilliset muukalaiset raiskaavat heidän sisariaan 17-kertaa enemmän kuin paikalliset pottunokat.


                                                      *******************************


Tänään maamme valtamediat saivat vihdoinkin syyn esitellä suomalaisen rasistifasistinatsin, jota syytetään terrorrismista. Toki aikaisemminkin tiedotusvälineet ovat yrittäneet herkutella "suomalaisterroristeilla", mutta edes aivokuolleet demarieläkeläiset eivät ole niin tyhmiä, että kuvittelisivat ISIS-joukkoihin värväytyneiden muslimien olleen etnisiä suomalaisia. Sen sijaan Ylen tv:n ja verkkosivujen uutisissa kerrotussa jutussa Kaksi brittiarmeijan sotilasta syytteessä uusnatsijärjestöön kuulumisesta – Toinen Suomen ja Britannian kaksoiskansalainen epäilty on selvästi härmäläinen ja valkoinen.

Yle Watch kertoi viimeksi National Actionin jäsenien pidätyksestä viime viikon tiistaina. Jo silloisessa päivityksessä epäiltiin, että pidätyksen taustalla ei ole kyse oikeasta terrorismista, vaan orwellilaisesta ajatusrikoksesta. Ja niinhän siinä sitten kävikin: suomalais-englantilaista miestä syytetään kryptisen terrorismilain perusteella kiellettyyn järjestöön kuulumisesta, suljetussa chatti-ryhmässä epäkorrektista kirjoittelusta ja ilmeisesti omaan koulutusalaan kuuluvan kirjan hallussapidosta:
Miestä syytetään terrorismirikoksen lisäksi mahdollisesti terroriteossa hyödyllisen dokumentin hallussapidosta sekä uhkaavien tai loukkaavien rasististen kommenttien esittämisestä internetissä.
Varsinainen "terrorismirikos" on pelkkä National Action -järjestöön kuuluminen, josta voidaan uuden polittisesti motivoituneen lain mukaan tuomita enimmillään kymmeneksi vuodeksi vankeuteen. Kommentoidessaan viiime kesäkuun Lontoon terrori-iskua Yle Watch kertoi, että terrorismin ehkäisyn varjolla ainoat todelliset brittihallinnon toimet kohdistuvat vain valkoisiin britteihin, jotka vastustavat maansa monikulttuurista miehitystä ja muslimien terroristisia sotatoimia siviilejä vastaan. National Action -tapauksessa kansan harhaanjohtajat eivät kykene saamaan satimeen islamistisoluja, mutta omiin kansalaisiin kohdistuvan tiukentuneen valvonnan ansiosta he voivat pidättää näyttävästi terroristeina internetin totuuspuhujat ja tarranliimaajat. Toden totta, kansalaisvapaudet riistävät uudet terrorismilait toimivat!

Tapausta käsittelevässä toisessa Yle-uutisessa Rasististia julkaisuja, jäsenenä uusnatsijärjestössä – Näistä suomalais-brittiläistä miestä syytetään Britanniassa viitataan kansallismieliseen kansanosaan aggressiivisen epäluuloisesti suhtautuvaan sisäministeriöön:

Britannian sisäministeriö kuvaa järjestöä rasistiseksi, antisemitistiseksi ja homofobiseksi. Brittimedian tietojen mukaan National Actionin toiminta on kohtalaisen organisoitunutta.

– Siitä puhutaan yleisesti uusnatsijärjestönä, ja se on järjestänyt muun muassa väkivaltaiseen konfliktiin valmistavia harjoitussessioita, tapausta seurannut Ylen toimittaja Pasi Myöhänen kertoo.
Britannian julkisessa elämässä rasismi, antisemitismi ja homofobia tarkoittavat käytännössä sitä, että kansalainen ei voi levittää julkiseen tietoon objektiivisia faktoja kuten että "mustat ovat tilastollisesti väkivaltaisempia valkoisia kohtaan kuin päinvastoin" (rasismia), "työväenpuolueen entinen johtaja ja parlamentim jäsen Ed Miliband on juutalainen sionisti ja BBC:n johdossa on juutalaisenemmistö" (antisemitismi) ja "homoseksuaalit syyllistyvät poikalasten hyväksikäyttöön moninkertaisesti enemmän kuin heterot" (homofobia). Edellä mainitut esimerkit ovat kiistämättömiä tosiasioita, mutta näistä ongelmistä puhuminen on tehty mahdottomaksi, koska niiden yhteydessä käytetään psykopatologisoivia termejä, joiden painoarvoa vielä korostetaan mielivaltaisella ajatusrikoslainsäädännöllä. Naurettavuuden huippu on pitää itsepuolustuksen harjoittamista rikollisena  ilmeisesti sellaista koulutusta saa antaa Iso-Britanniassa vain monikulttuuriset rekisteröidyt urheiluseurat.

Oman kieroutuneen panoksensa sanavapaudesta riisuuttuun brittiläiseen Isosisko-yhteiskuntaan tuo alkuperäisväestön intressiin vihamielisesti suhtautuvat "kansalaisjärjestöt" kuten Hope Not Hate. Se toimii suomalaisen Varis-verkoston tapaan korruptoituneen järjestelmän vahtikoirana: 
Äärijärjestöjä vastustavan Hope not Hate -järjestön mukaan National Action olisi värvännyt toimintaansa lisää jäseniä ja kouluttanut heitä. Hope not Haten mukaan toiminta on jatkunut aktiivisena National Actionin toiminnan kieltämisen jälkeenkin. Järjestö on tiettävästi toiminut uusien nimien alla.
Jos Britanniassa pitäisi kieltää joku järjestö, niin se olisi hämärävoimien rahoittama ja tukema vihajärjestö Hope Not Hate. Kun vuoden 2016 syksyllä juutalaisen globalistipankkiiri George Sorosin "kansalaisjärjestö" Open Society Foundationsin (OSF) tiedostot hakkerointiin, paljastui, että se oli tukenut mm. Hope Not Hate järjestöä:
One organisation lavishly funded by Soros was the British “antifascist” group Hope Not Hate, which in one of the leaked documents is shown receiving $93,740 for just one of its projects — Hope Camp — in advance of the 2014 elections.
Suurkapitalisti Sorosin tuki "antifasistiselle" Hope Not Hate -järjestölle on ymmärrettävää, koska OSF:n tavoitteena on kriminalisoida eurooppalaisten kansallismielisyys ja päästää mantereelle mahdollisimman paljon afrikkalaisia korvaamaan eurooppalaiset. Tämä matalan intensiteetin kansanmurhaprojekti muistuttaa hyvin paljon jo 1920-luvulla muotoiltua Kalergi-suunnitelmaa. Se, että Ylen toimittaja Pasi Myöhänen käyttää uutisessaan asiantuntijalähteenä lähes maanpetoksellista brittivihamielistä Hope Not Hate -lobbya, kertoo paljon toimittajan ideologisesta mieltymyksestä.





                                                      *******************************


Johtavia tiedotusvälineitä voi perustellusti kutsua valtamedioksi, koska niillä on näkyvyytensä ja volyyminsa ansiosta valta muodostaa maailman asioista virallinen narraatio, jota ne myyvät lopullisena totuutena hyväuskoisille kansalaisille ja muutospelkoisille demarieläkeläisille. Kun vaihtoehtomediat sitten haastavat valtamedian todellisuudelle vieraan maailmankuvan, jälkimmäinen turvautuu viimeisenä oljenkortena sanapariin "länsimaiset arvot", ikään kuin parin viime vuosikymmenen aikana julkisen keskustelutilan kaapannut kulttuurimarxilainen arvoliberalismi voisi kumota faktat ja hiljentää poliittiset haastajat. 

Yle uutisten verkkosivuilla kauhisteltiin tänään punakulttuurisen koululaitoksen yo-kokeen poliittisesti epäkorrektia lähdettä. Uutisessa Trump-tempoilusta tuttu propagandasivusto päätyi yo-kokeen lähteeksi toimittaja Jaakko Mannermaa kutsuu uutissivusto Breitbartia äärioikeistolaiseksi ja konservatiiviseksi, mikä on ilmeisesti paha juttu, koska ainoa hyvksyttävä yo-lähde saisi olla vasemmistoliberaali media kuten Washington Post tai Newsweek.
Vuonna 2007 perustettua Breitbartia on syytetty salaliittoteorioiden levittämisestä, rasistisesta kirjoittelusta ja populismista. Nettihuhujen alasampumiseen ja faktantarkistukseen keskittyvät sivustot ovat useaan otteeseen kumonneet Breitbartin väitteitä.
Väitteen esittäjinä ovat olleet vain tietyt äärivasemmistolaiset marginaaliryhmät, jotka liberaali valtamedia on nostanut ideologisista syistä parrasvaloihin, mutta tätähän Yle ei lukijalle kerro. Ehkäpä siksi, että se kuuluu itse tuohon samaan lunatic fringen hypettäjien tiedotuskartelliin. Tässä yhteydessä on koomista, että moneen kertaa valheista ja pimittämisestä kiinni jääneet valtamediat sönköttävät jostain faktantarkastamisesta ja yrittävät tällä vetää huomion pois omista vedätyksistään. 

Hysteerisimmät äänenpainot kuultiin tietenkin äärivasemmistolaisilta kuten Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andressonilta, joka totesi twiitissään, että "aikuiset ovat huolissaan nuorten medialukutaidosta ja sitten kämmäävät itse näin. Aivan käsittämätöntä". Räyhäanarkistisen Varis-verkoston kanssa tiettävästi puuhaileva Andersson taitaa kuitenkin olla se viimeinen henkilö puhumaan kansalaisten medialukutaidosta yhtään mitään. 

Tosiaan, medialukutaito on monelta koululaiselta hukassa, koska jo lastentarhasta lähtien heille on taottu päähän vetistelevää vasemmistohumanistista propagandaa. Yliopistoon mennessään nämä tulevaisuuden toivot ovat jo täysin menetettyjä tapauksia, Vihreä Lankaa, Nyt-liitettä ja Voima-lehteä ahmivia ahdasaivoisia moralisteja.


                                                   
 *******************************

Poliittis-taloudellinen johto ja sitä myötäilevä media ovat pitkälti syyllisiä ulkomaalaisten arkipäivän väkivaltaan ja islamistiterrorismiin Suomessa. Tuo klikki yhdessä maanpetoksellisen demarivirkamieskunnan kanssa on ilman kansan enemmistön antamaa mandaattia päästänyt maahan kutsumattomia muukalaisia, joilla ei ole mitään edellytyksiä sopeutua suomalaiseen elämänmenoon ja tietotaitoa vaativaan teknokulttuuriin. Koska pseudoeliitti ei ole valmis tunnustamaan virheitään, se ajaa jääräpäisesti agendaansa katkeraan loppuun asti toivoen etteivät joudu omassa elämässään näkemään hävitystyönsä tuloksia. 


Omassa kuplassa elävän eliitin ja sen kylkeen tarrautuneen lukeneiston Meidän jälkeemme vedenpaisumus -strategia näyttää kuitenkin menneen karille, sillä kansalaisten "populistinen" vastarinta on estämässä tuhoprojektin loppuun saattamista. Tästä kertoo yhä raivoisammaksi käyvä kulttuurisota, jossa valtamediat hyökkäävät loukatulla ylpeydellään tavallisia kansalaisia ja heidän suosimia julkaisukanavia vastaan. Suuret mediat kuten Helsingin Sanomat yrittävät mielipuolisella vimmallaan vain lisätä kierroksia antamalla vapaan foorumin punaisen yliopiston kulttuurimarxilaisille progandisteille, jotka julistavat mitä tahansa, jotta länsimainen yhteiskunta saataisiin romahtamaan mahdollisimman nopeasti ja tilalle rakennettua Neuvostoliitto 2.0.

Tutkija Anu Kantola kirjoittaa tuoreessa HS:n mielipidekirjoituksessaan Ydinperheen ylivallan murenemisesta on seurannut paljon hyvää – Enää ei tarvitse kuiskutella susipareista, avioeroista ja adoptiosta, kuinka yhteiskunnan jatkuvuuden taanneesta heteroseksuaalisesta lapsiperheestä luopuminen onkin riemun arvoinen asia. Kansalaisaktivisti Tuukka Kuru on Facebook-seinällään tästä eri mieltä ja kommentoi vastaansanomattomasti Kantolan marxilaisiin houreisiin:
"Yleensähän on tapana päivitellä perheiden ahdinkoa, mutta perhe-elämässä on tapahtunut myös paljon asioita, joista voi olla iloinen. Yksi sellainen asia on ydinperheen murentuminen."
Melkoisen rohkea väite, ottaen huomioon ydinperheen vastineiden sangen välttävän menestyksen. Yhdysvaltalaisen rikostilastoinnin perusteella yksinhuoltajuus kasvattaa lapsen riskiä oppimisvaikeuksiin ja rikosalttiuteen rotutaustausta riippumatta. Sosiaaliset ongelmat muodostuvat usein suurista kokonaisuuksista, eikä yksinhuoltajuus yksistään selitä lapsen aggressiivista ja antisosiaalista käyttäytymistä. Luvut eivät kuitenkaan anna olettaa, että yksinhuoltajuus olisi millään mittarilla ydinperheen veroinen kasvualusta lasten tulevaisuuden kannalta. 
"TOISEN MAAILMANSODAN jälkeen ihmisiä kannustettiin muodostamaan ydinperheitä ja synnyttämään uusia kansalaisia neuvolatätien oh­jauksessa. Tästä seurasi suuria lapsimääriä mutta myös paljon surua ja tuskaa monille aikuisille ja lapsille." 
Johtuiko suru ja tuska lasten lukumäärästä tai ydinperheestä, vai poliittisesta epävarmuudesta, köyhyydestä ja sodan jättämistä traumoista? 
"Pitkään oli tavallista puhua matalalla äänellä susipareista ja au-lapsista, jotka olivat syntyneet pelottavan kuuloisesti avioliiton ulkopuolella. Avioero oli maailmanloppu. Yksinhuoltajia sääliteltiin, äitipuolia pelättiin." 
Ihmiset ovat luonnostaan konformistisia, eli he odottavat ympäristöltään samaa käyttäytymistä mihin he ovat itse tottuneet. Au-lapsiin ja avioeroihin suhtauduttin oudoksuen jo pelkästään siksi, koska ne olivat lukumääräisesti hyvin harvinaisia tavanomaisiin yhdinperheisiin verrattuna. Avioeroa ei kuitenkaan oltu missään vaiheessa lailla kielletty. 
"KAIKKI tämä moraalinen paatos on viime vuosikymmeninä murentunut hienolla tavalla." 
Muutos ei ole itsessään hyvä tai huono asia, ainoastaan sen lopputulokset ovat. 
"Nyt on paljon enemmän vaihto­ehtoja, miten perheen voi rakentaa. Jos sitä oikeaa ei löydy, lapsen voi hankkia myös yksin. Naimisiin ei tarvitse mennä, vaan ensin voi ­kokeilla asumista yhdessä." 
Näiden vaihtoehtojen hinta voi olla yhteisön jatkuvuuden kannalta kuitenkin melkoisen raskas. Avioerojen lisääntyessä ja lapsimäärien vähentyessä ajaudumme kansakuntana siihen pisteeseen, ettemme kykene enää varmistamaan omaa olemassaoloamme tuleville vuosisadoille. Nykyinen vapaamielisyyden hurmos on vain väliaikainen poikkeustila, joka tulee väistämättä korvautumaan joko kotimaisilla tai ulkomaisilla käytännöillä, jotka eivät enää noudata kyseistä vapaamuotoisuuden ihannetta. 
"Lapsia ei tarvitse tehdä sen enempää kuin haluaa, mikä on hyvä maapallon kantokyvyn kannalta." 
Suomalaisen kansakunnan kuihtuminen ei ole perusteltavissa maapallon kantokyvyllä. Miksi tätä kantokykyyn pohjautuvaa näkökulmaa ei nosteta koskaan esiin Afrikan tai Aasian väestöräjähdyksestä keskusteltaessa? 
"Nyt naisilla on enemmän varaa valita, miten elämäänsä elää. Samalla 35-vuotiaista naisista neljännes on lapsettomia. Helsingissä runsaat 40 prosenttia lapsista syntyy avioliiton ulkopuolelle, ja noin viidennes lapsista syntyy yksinhuoltajien perheisiin. Helsingissä naisista selvä vähemmistö synnyttää lapsen avioliitossa. Lapsia syntyy entistä vähemmän, koska naisilla on paljon muutakin tekemistä, ja monella on vaikeuksia löytää kumppania." 
Kyseisissä luvuissa ei ole mitään juhlittavaa. Korkeastikoulutetut naiset olisivat mitä todennäköisimmin niin varallisuutensa kuin henkisen terveydensä kannalta parhaita mahdollisia äitejä teoreettisille jälkeläisille. Nyt nämä hienot ominaisuudet katkeavat yhteen sukupolveen, sillä näennäinen vapaudenkaipuu on korvannut yhteisön olemassaolon kannalta elintärkeän lisääntymisen. 
"Sen sijaan yksi ratkaisu alenevaan lapsimäärään olisi maahanmuutto, joka toisi uusia veronmaksajia ja myös kenties pareja naisille." 
Niinpä tietenkin. Lopettakaa valkoisten lasten hankkiminen ja tuokaa maahan eksoottisia muukalaisia viihdyttämään menopaussin ylittäneitä tätejä. Uusia veronmaksajia afrikan ja aasian ylijäämäväestöstä tulee tuskin koskaan. 
"IKÄVÄ KYLLÄ tämä toilailu taitaa päättyä kirvelevään maaottelutap­pioon: ruotsalaisia on jo 10 miljoonaa, ja luku kasvaa vauhdilla. Ruotsissa ulkomailla syntyneitä on lähes viidennes ruotsalaisista, Suomessa ulkomailla syntyneitä on runsaat kuusi prosenttia kansalaisista." 
Ruotsalaiset tulevat siten kansakuntana korvatuksi niiden muukalaiskansojen toimesta, jotka eivät noudata pätkääkään professorin hehkuttamaa oppia. Ruotsin väkiluku kasvaa kyllä vauhdilla, mutta kyseisen väestönkasvun muodostavat pääosin Afrikasta ja Aasiasta saapuneet maahanmuuttajaryhmät. Siis ne samat kansat, jotka pukevat naisensa säkkeihin ja pakottavat nämä kotiäideiksi. 
"Mutta ehkä voisimme olla iloisia siitä, että moni muukin malli toimii, ja tukea erilaisia tapoja elää ja hankkia lapsia. Samalla tänne voisi houkutella ­veronmaksajia myös muualta." 
Rajat kiinni.

                                                       *******************************



Yle Radio 1, maanantai 11.9.2017 klo 10.05, Roman Schatzin Maamme-kirja

Linkki Yle Areenaan


Suomen historian suuret myytit. Kuinka oikea tai väärä kuva suomalaisilla on historiastaan? Kuinka paljon Suomen historiallisessa tarinassa on vääristelyä, väärinymmärrystä tai kaunistelua? Mitkä ovat historiamme vahvimmat myytit? Roman Schatzin vieraina ovat historiantutkija Markku Jokisipilä ja historian dosentti Teemu Keskisarja.

Verkossa nähtyä kommentointia Schatzin ohjelmasta:

– Schatz on ylimielinen röhisijä, joka lähtee välittömästi väistölinjalle, jos joutuu älylliseen testiin. Näin tapahtui Keskisarjan ja Jokisipilän ollessa studiossa.  
– Niin tapahtui, se oli aika kiusallista. Mutta Schatzin päätehtävä lienee kysellä ja heittää kivaläppää, ei argumentoida. Jos kivaläppä osuu harhaan, Schatz porskuttaa eteenpäin. 
– Kuuntelijan kannalta on rasittavaa, että Schatz väistää juuri sillä hetkellä, kun ollaan pääsemässä varsinaiseen asiaan. Liian paljon jää sanomatta, kun hän pakenee tilanteesta. 
– Hän ikään kuin hymähtää sivuun kiva-agendan ulkopuoliset keskustelun linjat silloinkin, kun ne olisivat kiinnostavia. 
– Ja kiva-agendalla ovat siis esimerkiksi sellaiset asiat kuin "no niin, eikös nyt yhdessä todeta että nationalismi ja kansallisvaltio ovat höpsöjä, huonoja ja vanhanaikaisia asioita". 
– Schatz on toimittaja. Ei hänen kuulu väistellä eikä olla väistelemättä vaan saada vieraat puhumaan. Toki se ärsyttää, että kysytään eikä anneta vastata, mutta se on niin yleistä muutenkin nykyään toimittajilla. Ihan tuntuu että pitävät sitä journalismina että keskeytetään heti kun toinen pääsee vastaamaan siihen mitä just kysyttiin.


Yle Teema Fem, maanantai 11.9.2017 klo 18:30, Minä olen muslimi

Sarja alkaa, 1/6. Sarjassa tavataan ruotsalaisia muslimeja, jotka kertovat suhteesta uskontoonsa. Ruotsissa elää paljon niin uskonnollisia kuin maallisiakin muslimeja. Sisarukset Teuta ja Mesere suhtautuvat uskontoonsa eri tavoin. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.



Yle Teema Fem, maanantai 11.9.2017 klo 19:00, Närbild 

Kaksi vuotta suuren pakolaismäärän tulosta. Murtaza on saanut elämälleen uuden alun Porvoossa. Ghaith pelkää Vaasassa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Nauvon henki elää yhä. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.