torstai 23. marraskuuta 2017

YLEN PARANOIDISSA MULTIKULTISSA JOPA VÄÄRÄ RUOKAVALIO NÄHDÄÄN "RASISMIN" LÄHTEENÄ

Bon Appétit!

Parodiahorisontin rajat vain paukkuivat kun Yle pani tällä viikolla menemään parilla ruokakulttuuria koskevalla mielipideuutisellaan. Niissä aiheen käsittelytapa ei ole mitenkään uusi, sillä monet muistavat 
viiden vuoden takaa nettimeemiksi nousseen Yle uutisen Rasismi ei kannata salaatin teossa, jonka insertissä sanotaan:
Nurkkakuntaisuus ja silmien sulkeminen muulta maailmalta on iso virhe salaattia valmistaessa. Maistuvaa salaattia tehtäessä kannattaa ottaa raaka-aineita ympäri maailmaa.
Jokseenkin samaa härskiintynyttä tofusalaattia kauhotaan tuoreessa propagandauutisessa Tutkijat: Outo ruoka lisää tasa-arvoa. Valveutunut kansalainen ymmärtää poistaa aseesta aina varmistimen, kun hän kuulee sanan tutkija, varsinkin jos tämä edustaa punaisen yliopiston yhteiskuntatieteellistä alaa. Tälläkin kertaa asiantuntijuus ilmenee tieteen kaapuun puettuna marxilaisuutena, kun sosiologi Taru Linblom esittää mielipiteitään. Yhtään sen arvovapaampaa näkemystä emme saa kuulla jutun toiselta asiantuntijalta, Tampereen yliopiston tutkijatohtori Markus VinnariltaKaiken karvaisilla asiantuntijoilla markkinoidut mielipideuutiset uppoavat todennäköisesti kaikken parhaiten auktoriteettiuskoisiin demarieläkeläisiin, joille tämäkin juttu lienee ensi sijassa kohdistettu.
Varhaiskasvatuksen ruokasuositusten tavoitteena on terveyden edistämisen lisäksi muun muassa "edistää elinikäistä ruokaoppimista". Se ei tarkoita pelkästään ennakkoluulottomuutta uusien makujen edessä tai sitä, että kiinnostuu ruokakulttuurista, vaan ruokasivistyneisyyttä. Piittaamattomuus ravinnosta voi johtaa tutkijoiden mukaan jopa syrjäytymiseen.
Ja syrjäytyminen johtaa....rasismiin! Lainauksen normatiivinen tyyli on kuin suoraan Neuvostoliitosta, vaikka kokoomusvetoinen maamme johto on jo pitkään korostanut edustavansa länsimaista liberalismia, jossa valtiolla ei ole oikeutta astua kansalaisen kynnyksen yli. Demarien miehttämä virkamieskunta ja punainen yliopisto ovat kuitenkin taanneet sen, että maamme kulttuuria hallitsee edelleen bysanttilaisuus, jossa kansalaisia ohjeistetaan ja määrätään käyttäytymään tietyllä tavalla korrektisti. Tämä Syvän valtion (engl. Deep state)  Leviathan näkyy niin raskaassa byrokratiassa ("kyllä valtio tietää") kuin virallisina suosituksina, jota tämä paternalistinen Varhaiskasvatuksen ruokasuosituskin edustaa. 

Sen lisäksi, että demarihenkinen Syvä valtio ajattelee Sinun parastasi, se haluaa nykyään myös ajatella puolestasi. Siksi ruokasuosituksissakin pitää olla sisään asennettuna monikultuurisuus ja tasa-arvo ikään ne edustaisivat jotain tavoiteltua hyvää ja absoluuttista totuutta. Eivät ne edusta, mutta sitäkin enemmän ne edustavat puhdasta sosialismia uusilla iskusanoilla. 

Tutkijat tulevat sanoneeksi rivien välistä, että perinteiseen, ekologisesti tuotettuun suomalaiseen lähiruokaan turvautuminen on merkki kavahdettavasta nationalismista, jossa syrjitään uusia makuja ja siten myös uusia näkemyksiä kuten muukalaisinvaasion tarpeellisuutta:
Toki ruokaa voi pitää pelkkänä polttoaineena, mutta se on paljon muutakin. Osallistumattomuuteen liittyy eriarvoisuutta. Esimerkiksi poliittisesti passiivisten on havaittu osallistuvan huonosti elämän muihin alueisiin, Lindblom sanoo. Jos ihminen ei halua siis altistaa itseään uusille mauille, miksi hän haluaisi altistaa itseään uusille näkemyksillekään.
Suorastaan poliittiseksi tutkija Lindblom ryhtyy silloin, kun hän sivuuttaa kansojen itsemääräämisoikeuden ja pitää kehitysmaalaisten maahanmuuttoa automaattisesti kannatettavana asiana. Ruokakulttuuriin sovelletulla kohtaamisteorialla tutkija yrittää selittää pois maahanmuuttoinvaasiosta seuraavat ristiriidat  kunhan syöt kebabia alat väistämättä pitää kurdeista, turkkilaisista ja arabeista:
Ruoka on keino mennä toisen nahkoihin, purkaa vastakkainasettelua. Avoimuus vieraita kulttuureita kohtaan vähentää tutkitusti vihamielisyyttä vähemmän tuttuja asioita – myös ruokia kohtaan, Taru Lindblom sanoo.
Tavalliselle kansanosalle markkinoidut eksoottiset ruokamaut tulevat käytännössä suurimmista maahanmuuttomaista Lähi-idästä. Heillä ei ole juuri muuta  tarjottavana kuin jauhelihasta tehdyt feikkikebabit (ei lampaanlihaa), joita myyvät ruokapaikat ovat käyneet turhankin tutuiksi suomalaisten kaupunkien ja taajamien katukuvassa. Yksipuolisen monokulttuurisessa bulkkiruuassaan monikulttuuri ei tuo juuri mitään uutta, paitsi sen että Lähi-idän veijarit ovat sukulaisten ilmaistyövoimalla, polkumyynnillä ja verokikkailulla syrjäyttäneet suomalaiset ravintolat ja nakkikioskit kaupunkimiljööstä.

Tutkijatohtori Markus Vinnari on suomalaiskaunaisessa punamädätyksessään vieläkin suorasukaisempi kuin Taru Lindholm. Hän puhuu kuin svekomaaninen hallintoviranomainen joka väittää, että suomalaisilla ei ole mitään omaa, edes ruokaa. Koska olemme saaneet kaiken Hyvän armollisilta naapureiltamme, meidän täytyy sen vuoksi hylätä suomalaisuutemme tai tehdä se sellaiseksi, että kaikki afrikkalaiset voivat olla myös suomalaisia ja tulla tänne valmiiseen pöytään nauttimaan venäläisen keittiön lihapadoista:
Suomalaista ruokakulttuuria ei pidä erehtyä luulemaan itsenäiseksi tai erityisen ainutkertaiseksi. Se tulee vähintään neljästä ilmansuunnasta: Venäjältä, Ruotsista, pohjoisesta – ja nykyään etenkin amerikkalaisesta ruoka- ja juomateollisuudesta.  
– Kun tajuaisimme, että meidätkin on koottu monista vaikutteista, pystyisimme entistä paremmin kyseenalaistamaan sen, mitä suomalaisuus oikeastaan on, tutkijatohtori Markus Vinnari sanoo.
Miksi näiden yliopistojen perässähiihtäjien mielestä vain suomalaisuus pitää kyseenalaistaa, miksei yhtä hyvin kansainvälisyyttä tai muita kulttuureja? 

Jutun lopussa sosiologit ovat yhtä mieltä siitä, että suomalaisuudesta vierottavassa aivopesussa hedelmällisintä maaperää ovat tietämättömät lapset ja nuoret. Aivan kuten DDR:ssä.
Tuleeko uusiin ruokiin siirtyminen olemaan suomalaisille vaikeaa? Ei välttämättä. Keskon selvityksen mukaan jo nyt noin kolmannes suomalaisista valitsee ruokakoriinsa eksoottisia aineksia, kuten korianteria ja kookosmaitoa. Uusi herkkusukupolvi uusine makumieltymyksineen kasvaa hyvää vauhtia. 
Jos näiden lasten innostus ruokaan säilyy, ja heillä on vielä keskiluokan ostovoimaa, tulee markettien, kauppahallien ja torien ruokatarjonta – eli siis myös suomalaisten ruokamaku – olemaan ennennäkemättömän värikästä.
Ksenofiilisen ruokahifistelyn siirtyminen sosiologian tutkimuskohteeksi ei ole mitenkään yllättävää ajallemme. Ikävä kyllä sosiologiassa ei haluta pohtia pakkomielteisen ruuasta puhumisen historiallisia ulottuuvuuksia ja toistuvuuksia, koska ne kertoisivat jostain muusta kuin edistysuskovaisten saarnaamasta "kehityksestä". 

Historiantutkijat ovat huomanneet eri kulttuurien rappiovaiheessa toistuvan ilmiön: hillittömän hedonistisen nautinnonhalun. Rooman valtakunnan lopussa ruualla leikkittelystä ja uusien eksoottisten makujen etsimisestä tuli degeneroituneen elitiin yksi suosituimmista harrastuksista. Televisiossa tällä vuosikymmenellä esiin marssineet julkkiskokit olivat tuttu ilmiö jo lopun ajan Roomassa, jonka vuoksi ajastamme on helppo vetää yhtäläisyyksiä yleiseen kulttuurin rappioon.

Hedonismin lisäksi Itsestään selvänä pidetystä ruuasta on tullut myös statusta ja nirppanokkaista identiteetin määrittämistä. Nykypäivän keskiluokkainen porvaristo ei voi henkisen laiskuutensa vuoksi enää erottautua rahvaasta kirjallisella sivistyksellään, varsinkin kun kirjojen arvo on romahtanut ja kirjahyllyt menettäneet statuksensa sisutuselementtinä. Siksi erikoisesta ja ennen kaikkea kalliista ruokahifistelystä on tullut ns. paremman väen keino tehdä hajurako epäterveellisen juntisti syövään alaluokkaan. Samalla ruualla keikarointi on osoitus sivistyneistön rappiosta, jossa on siirrytty henkisestä kilvoittelusta kulinaristisiin makunautintoihin.

PS. Ihmetyttää miksi Suomessa arvostetaan poikkeusellisen paljon kaikkea ulkomaalaista, etenkin ruokaa. Teoksessaan Länsimaiden tuho (2009) emeritusprofessori Timo Vihavainen kumoaa vallalla olevan ksenofiilisen ennakkoluulon, jonka mukaan suomalaisilta puuttuu herkut, joita eksotiikan nälkäiset ulkomaalaiset söisivät mielellään:
(...) Ravintolan kannalta ihanteellisinta olisi kai tarjota suomalaisia uuniruokia esimerkiksi sunnuntaibrunssilla, hiukan samaan tapaan kuin Englannissa tehdään, mutta voisihan perinteeksi ottaa senkin, että suomalaisen uuniruuan tarjoiluaika sijoittuisi päivittäin esimerkiksi iltaan, vaikkapa 18-20 välille. Miltä tuntuisikaan tulla raskaan työpäivän jälkeen herkkupöytään, jossa höyryäisivät vastapaistettujen karjalanpiirakoiden ja ruisleivän ohella rasvainen karjalanpaisti, savolainen ohrarieska, silakkalaatikko, uunihauki ja erinäiset muut uuniruuat. Näiden ohella tarjolla olisi maalaisvoita, paistettuja muikkuja ja uunilohta, savustettua lahnaa tai siikaa, suolamuikkuja sipulin ja smetanan kera, muikun ja mateen mätiä, suolattua särkfileetä, graavattua lohta ja siikaa sekä saunapalvikinkkua, joka on kypsytetty lähes puumaisen kovaksi. Keitoista kermainen lohikeitto, muikuista tehty rantakala, matikkakeitto, savulihalla maustettu hernekeitto, lammaskaalikeitto ja maitoon keitetty haukikeitto kilpailevat voitollisesti minkä tahansa ulkomaisen vastineen kanssa. Uunissa täysin kypsiksi paistetut lanttukuutiot täydentävät erinomaisesti karjalanpaistia ja erilaisiin kastikkeisiin ja uuniruokiin antavat vastustamattoman makunsa suomalaiset sienet, jotka ovat yhtä kaukana viljeltyjen siitakkeiden tai herkkusienten keskinkertaisuudesta kuin taivas on maasta. Suolattuna taikka ymmärryksellä marinoituna suomalainen sieni sopii verrattomasti myös kylmän snapsin kyytipojaksi, ja muutoin ruokajuomana on oivallinen kylmä kalja, jota ei ole tehty uutteesta, vaan maltaista. Jälkiruuaksi sopii ternimaidosta tehty uunijuusto sokerin ja kanelin kanssa, lakat, metsämansikat ja mustikat jäätelön kera antavat viimeisen silauksen aterialle, josta parhaimmillaan muodostuu suomalaisen keittiön ylistyslaulu. 
Tällaiselle aterialle haluaisin kutsua sen ulkomaalaisen ystäväni, joka vaatimattomuuksissaan teki pilaa käsitteestä Finnish cuisine odottaen minunkin nauravan asialle makeasti. Miksi tämä ei ole todellisuudessa mahdollista? Mikä meitä estää panemasta pöytään sitä, mikä meillä on aitoa ja parasta? 
Ennen muuta kysymys lienee ilmiöstä, jota voisi kutsua kansalliseksi alaikäisyydeksi. Olemme tuijottaneet suu auki ulkomaiden ihmeitä ja matkineet parhaamme mukaan sitä, mitä kuvittelemme eurooppalaisuudeksi. Niin sanotut mestarikokit eivät nähtävästi ole omanneet sen tason henkistä kapasiteettia, että olisivat uskaltaneet poiketa joukosta. Varakkaat ravintolavieraat ovat halunneet erottua rahvaasta hankkimalla pätevyyden eksoottisten makujen tuntemuksessa. Ravintolat eivät puolestaan ole edes yrittäneet tarjota suomalaista ruokaa kunnianhimoisesti hyvin valmistettuna. Siihen on jo ennakolta suhtauduttu ikään kuin alempiarvoiseen tavaraan, jota hyvä ravintola ei edes voi tarjota. Esimerkiksi saksalaisen laaturavintolan arvolle sopii mainiosti tarjota lounaaksi halpaa ja kansanomaista Eintopf-pataa. Mutta koettakaapa kysyä vastaavaa Suomessa (s. 240-241).


                                                        *************************


Ylen verkkosivujen toisessa ruokauutisessa Analyysi: Miksi irakilaista ruokaa ei arvosteta lompakolla mutta japanilaiskeittiötä kyllä? toimittaja Santtu Natri saa itkupotkuraivarin, koska eri maiden ruokakulttuureja ei arvosteta samalla tavalla. Yhtä hyvin voitaisiin kysyä, että 
miksi kaikki ruoka ei ole samanhintaista:
Miksi eri kulttuurien herkut arvotetaan eri tavoin? Toisen maan ruoka mielletään polkuhintaiseksi etniseksi "mätöksi", toisen maan ateria taas on kallista ulkomaista herkkua. Sanakirjamääritelmä etniselle ruoalle viittaa "eri kulttuurien kansallisruokiin". Termi on itsessään melko neutraali. Kansainvälinen. Mutta sanapari "etninen ravintola" herättää jo latautuneempia mielikuvia. Noutokebabia, buffetaasialaista, krapulapitsaa. Siis halpaa.
Halpuudella on syynsä. Kebabien ja pitsojen suhteellinen edullisuus etnisissä "ravintoloissa" johtuu pitkälti halvoista raaka-aineista, joita arabit, turkkilaiset ja kurdit rahtaavat Liettuasta ja muualta Itä-Euroopasta. Toinen hintaa laskeva tekijä on työvoimakustannusten ja verovelvoitteiden kiertäminen. 

Hinnan korottaminen ei monestikaan nosta tuotteen arvoa ja haluttavuutta, jos itse tavara on mitä on. Yksikään formulaa sunnuntaisin seuraava suomalainen ei ostaisi krapulapitsaansa ja kebabmättöänsä, jos niiden hinta nostettaisiin halpojen kotimaisten ravintolahintojen tasolle, sanotaan hintahaarukkaan 14-25 eroa kappale. Hinnankorotuksella statuksen saaminen etniselle perusmätölle on siis täysin turhaa sekä ostajan että myyjän näkökulmasta. 

Etnisen bulkkiruuan hintaa pitäisi kuitenkin saada nostettua, mutta ei sillä perusteella, että muhammedit saisivat toimittaja Natrin kaipaamaa sosiaalista lisäarvostusta. Yksinkertainen ja luonnollinen syy hintojen nostamiselle olisi yhtäläisten kilpailusääntöjen ulottaminen myös ulkomaalaisiin. Nythän viranomaiset katsovat turhan usein läpi sormien etnisten kebab-pitseroiden epämääräistä raaka-aineiden hankintaa ja veronmaksamista. Yle Watch kommentoi tarkkemmin vieraan kebab-teollisuuden käänteitä maaliskuussa 2015 jutussaan Kebabit ja pitsat vaarallisia suomalaisille:
Median paljon ylistämät ahkerat Lähi-idän pitseriayrittäjät eivät todennäköisesti kykenisi toimimaan kotimaansa jo täyteen ahdetuilla ja kilpailuilla pikaruoka-markkinoilla. Sen sijaan perustaessaan Suomeen valtion strattirahan turvin kebab-pitserian, he saavat uuden enemmän maksavan asiakaskunnan ja neitseelliset markkinat, jossa he voivat kilpailla ulos paikalliset yrittäjät röyhkeällä vilunkipelillä. He eivät ole Suomelle mitään Fazerin ja Finlaysonin kaltaisia kultamunia, jotka luovat uusia tuotteita ja innovaatioita vientiteollisuuteen. He eivät ole muuta kuin ihmisen perustarpeita tyydyttävän stabiilin markkinasegmentin ulkomaalaisia valtaajia. Talouden näkymättömän käden mekanismi ei tuota tässä omalle kansalle taloudellista lisäarvoa, sillä vieraat yrittäjät työllistävät vain itsensä ja sukunsa eivätkä tuota edes uusia korvaamattomia hyödykkeitä vientiin. Ellei heitä olisi, suomalaiset ostaisivat pitsansa toisiltaan, mutta nyt varallisuutta siirtyy suomalaisilta asiakkailta suoraan aavikoilta tulleiden verovilunki-yrittäjien taskuihin. Kyse on siis silkasta nollasummapelistä, jossa suomalaiset ovat häviäjiä.

tiistai 21. marraskuuta 2017

YLE PUOLUSTELEE MURHAAVAA MULTIKULTI-UNELMAA



Yle TV1, tiistai 21.11.2017 klo 20:00, 
Docstop: Kun unelmat kuolevat 

Voiko turvapaikanhakijaan rakastua? Kuka päättää kenellä on oikeus jäädä Suomeen?Niklas Meltio kuvasi kaksi vuotta pakolaiskeskuksessa ja näki runsaasti ihmisten unelmia ja unelmien loppuja.O:Niklas Meltio,Ari Lehikoinen HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Linkki Yle Areenaan.

Ylessä ei pahemmin kunnioiteta turvapaikkashoppaajien ryöstämäksi ja surmaamaksi joutuneen 52-vuotiaan suomalaisen työmiehen Arto Mikkosen muistoa. Vain hieman yli vuosi surmateon jälkeen Yle TV 1 lähettää tunteisiin vetoavan yksipuolisen tv-dokumentin "Kun unelmat kuolemat", jossa esiintyy toinen Kajaanin Otanmäessä Mikkosen surmaan osallistunut irakilaismies, Ahmed Hussein Ali Ali (s. 1997). 

Jo ohjelman nimessä heitetään märkä rätti tavallisen suomalaisten enemmistön kasvoille. Sen lisäksi että propgandadokumentissa surkutellaan tappaja-Ahmedin kohtaloa, se on samalla näyte siitä, kuinka "Meillä on unelma" -monikulttuuriväki piehtaroi itsesäälissä ja selittää valheellisen Unelmansa romuttumisen "muukalaiskammoisen järjestelmän" syyksi.

Kaikkea ei voi kuitenkaan selittää parhain päin ja siksi ohjelmassa käy kuin ohimennen selväksi, että Ahmed oli Suomeen luvattomasti tullessaan koko ajan vaikeuksissa tulisen luonteensa ja ylimielisen asenteensa vuoksi. Ahmedin kuumaverisyyden vuoksi hänet piti siirtää Kemijärjärven vastaanottokeskuksesta lopulta Otanmäelle, jossa hän yhdessä Ali Qasim Hammood Beni Zaidin (s. 1988) kanssa yli tunnin kestäneen pahoinpitelyn jälkeen surmasivat Arto Mikkosen kuristamalla.

Suomalaismiehen surmakaan ei riittänyt Ahmedille. Vielä pahempaa kuin suomalaisen poistaminen väkivalloin miesvahvuudesta, on valkoisen perimän liudentaminen uusilla jälkeläisillä. Näin suomalaista yhteistä genomia tuhotaan tulevissa sukupolvissa peruuttamattomasti. Nimittäin ennen veritekoaan irakilaismies oli jallittanut itselleen naivin nuoren Elovena-tyttö Annin, jonka hän oli onnistunut tekemään vielä raskaaksi. Jälleen kerran koulujen vastuuton kansainvälisyyskasvatus ja hämärävoimien käsissä oleva globaali viihdeteollisuus on saanut valkoisen uhrinsa, jossa indoktrinoidun toiseudenpalvonnan seurauksena on langettu "jännittävään poikaystävään".

Lajissaan tämä dokumentti on härskeimmästä päästä, eikä vähiten siksi, että kutsumattomasta muukalaissurmaajasta leivotaan suomalaisen yhteiskunnan uhria. Ohjelmasta välittyy kammottavalla tavalla nykyinen sosialistinen ihmiskuva, jossa yksilön valinnat nähdään johtuvan pelkästään yhteiskunnasta sekä kansanvaihdon ytimessä olevan pariutumisen sentimentaalinen puolustaminen. 

On vaikea kuvitella, millainen dokumentti olisi vielä häpeämättömämmällä tavalla suomalaisvastainen. Ylen propagandakomppanian kohdalla kaikki on toki mahdollista, joten luvassa voi olla tätäkin ohjelmaa törkeämpää mustan valkoiseksi pesemistä.


                                                        ******************************


Yle TV1, tiistai 21.11.2017 klo 21:00, A-studio  


Suomalaispoikien matematiikantaidot ovat heikentyneet selvästi, Virossa ne sen sijaan ovat huipputasoa. Mitä voimme ottaa opiksi etelänaapurista? Juontajana Annika Damström, #yleastudio HD

Uusien Pisa-tulosten mukaan Virossa pojat pärjäävät matematiikassa paremmin kuin tytöt. Tulos kertoo ennustettavasti normaalijaukaumasta populaatossa. Miksi sitten Suomessa poikien koulumenestys on romahtanut viime vuosina? Tätä on ihmetely myös Ylessä, jonka verkkosivuilla kerrottiin tänään suomalaistyttöjen menestyksestä ryhmätyöskentelyssä ja virolaispoikien noususta matematiikan osaajien kärkituntumaan.


Kummassakaan uutisartikkelissa ei puututa ilmeisiin oppimisen häiriötekijöihin ja poikapopulaation etniseen kirjavuuteen. Euroopan ulkopuolelta tulleet lapset ja kouluikäiset ovat pitkälti poikia, joten heidän heikommat oppimistulokset siirtyvät tilastollisesti suomalaispoikien Pisa-tuloksiin. Lisäksi etnisesti kirjavat koululuokat ovat levottomia ja tämä häritsee erityisesti suomalaispoikien keskittymiskykyä. Syy, miksi Virossa pojat pärjäävät aivan normaalisti luonnontieteellisissä aineissa ei johdu muusta kuin siitä, että maasta puuttuu monikulttuurinen vitsaus.

torstai 16. marraskuuta 2017

ENSIMMÄISEN MAAILMAN NIPSTELYONGELMIA TITANICIN KANSITUOLEILLA


Yle TV1, torstai 16.11.2017  klo 21:05, A-teema: Seksuaalista häirintää 

Ahdistelua, häirintää ja häpeää. Seksuaalinen häirintä on yleisempää kuin kukaan uskalsi arvata. Mistä ahdistelu johtuu? Miksi laki ei riitä suojelemaan meitä? Tunnistetaanko raja, jonka yli ei saa mennä?  Juontajina Markus Liimatainen ja Annika Damström. HD


Koko syksyn kaikkialla länsimaailmassa valtamediat ovat kuin yhdestä suusta huutaneet kansalaisten korviin kuinka pöyristyttävän järkyttävä ongelma seksuaalinen häirintä on. Kyse on klassisesta ensimmäisen maailman korvikeongelmasta, jota rummuttamalla sivilisaation kannalta elintärkeät kysymykset voidaan peittää asiantuntijoina esiintyvien puhuvien päiden tyhjänpäiväisen mölinän alle

Ilmiölle on tyypillistä, että joitain vuosia Yhdysvalloissa käynnissä ollut Me too -kampanja sai todellista mediabuustia vasta kun megafoniin tarttuivat 
Hollywoodin rikkaat ja kuuluisat naiset. Kenellekään ei tullut myöskään yllätyksessä, että Ruotsissa tämän kampanjan hyväksikäyttö on käynyt ylikierroksilla julkisine lynkkauksineen. Suomessa ollaan hieman jäljessä länsinaapurin hysterian aallokosta, mutta A-teeman tämän iltainen ohjelma puhaltaa varmaan uutta tuulta tarkasti kontrolloituun julkiseen keskusteluun.

Keskusteluohjelman henkilöesittelyn ja itse ohjelman voi katsoa linkistä A-teema syventyy seksuaaliseen häirintään: Katso kaikki suoran lähetyksen vieraat täältä. Olipa aihe mikä tahana A-Teemassa on aina ollut paapottuja "maahanmuuttajia" eli selkokielellä ei-eurooppalaisia kitisemässä milloin mistäkin. Jostain syystä nyt studiossa ei ollut ainuttakaan tummahipiäistä, vaikka he ovat osallisina seksuaalisen häirinnän väkivaltaisissa muodoissa kuten (joukko)raiskauksissa monta kertaa useammin kuin kantaeurooppalaiset

Raaka seksuaalinen väkivalta on Euroopassa viime vuosikymmeninä lisääntynyt pitkälti siksi, että tänne on livahtanut ja päästetty nuoria miehiä Lähi-idästä ja Afrikasta. Vastaavasti valkoisten eurooppalaisten puskaraiskaukset ym. törkeä seksuaalinen väkivalta on vuosikymmenten saatossa todennäköisesti vain vähentynyt. Koska tummien miesten aggressiivisesta lähentelyistä, tyttöringeistä ja raiskauksista ei voi rasismin pelon vuoksi puhua, keskustelu on siirretty turvallisesti valkoisten heteromiesten "seksuaaliseen härintään", joka käsittää mm. merkitsevät kolme sekuntia pidemmät katseet ja ulkonäön kehumisen.

On itsestään selvää, että todellinen seksuaalinen häirintä kuten lähentely selvistä kielloista huolimatta on yksiselitteisen tuomittavaa. Tosiasia kuitenkin on, että sukupuolista häirintää kuten ehdottelua tulee olemaan niin kauan kuin naisten seksuaalinen markkina-arvo on korkeampi kuin miesten. Haluttavuutensa vuoksi naisilla on selvästi enemmän seksuaalista valtaa kuin miehillä, joten naiset tuskin haluaisivat edes tasa-arvon nimissä, että he olisivat vähemmän haluttuja ja siten pienempien etujen saajia. Siksi hyvännäköisen kansanedustaja Sanna Marinin (sd.) väite, että syy seksuaaliseen häirintään löytyisi naisten alisteisesta asemasta, on silkkaa feminististä valhetta. Pikemminkin asia on päinvastoin, sillä luvattomaan lähentelyyn turvautuvat yleensä miehet, joilla ei ole seksuaalista pääomaa kuten sosiaalista statusta, varakkuutta ja ulkonäköä. Jos heillä olisi näitä ominaisuuksia, näiden miesten ei tarvisisi turvautua tuhoon tuomittuun lähentelyyn, sillä ehdotuksia tulisi naisilta.

Nuoret valkoiset naiset lienevät maailman etuoikeutetuimpia ja halutuimpia ihmisiä. Haluttavuudesta on enimmäkseen etua, mutta sivuhaittojakin löytyy kuten inhottaviksi koettujen alemman tason miesten ehdottelut. Tämä lienee kuitenkin pieni hinta, jos vaihoehtona on haluttavuudesta tulevan valtavan hyödyn menettäminen. Suuri osa nuorista naisista ymmärtää varsin hyvin sukupuolimarkkinoiden pelin hengen ja pitävät siksi vastenmielisten miesten lähentelyä asiaan kuuluvana haittapuolena. Siksi seksuaalisesta häirinnästä eivät puhu julkisuudessa useinkaan nuoret naiset, vaan varttuneemmat, jo seksuaalista markkina-arvoaan menettäneet akateemiset kulttuuritädit. Heille Me too -tyyppiset kampanjat ovat vain keino muiden joukossa, jolla lietsoa mieskaunaa ja sukupuolten välistä sotaa aidossa kulttuurimarxilaisen mädätyksen hengessä. Oman koomisen lisänsä tähän vaivoin peiteltyyn vihanpitoon tuovat profeministimiehet, jotka omaa sukupuoltaan halveksuvalla "ritarillisuudellaan" uskovat, että heillekin saattaa tippua naiskuormasta jotain.

Miehet hallitsevat suurta osaa teknologiaa, korkeakulttuuria, tiedettä ja liike-elämää, mutta arvoista ja yhteiskuntamoraalista päättää pitkälti naiset mieltymyksineen. Oikeastaan koko läntisen yhteiskunnan nykyinen arvomaailma on rakennettu naisten suojelua ja naista varten. Puhe tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista on ollutkin hyödyllistä naisille, ainakin sivilisaation lyhyellä tähtäimellä (tasa-arvon perusteella tehdyt myönnytykset barbaariselle islamille haittaavat ennen pitkää eniten naisia). Tämä kävi selväksi myös A-teeman keskustelusta, jossa arvaamattoman ja sisäsyntyisesti vaarallisen miehen kesyttämiseksi tarvitaan miehen luoma keksintö nimeltä laki. Naisen suurin turva ei ole enää aviomies ja kunniallinen miesten yhteisö, vaan abstrakti lainsäädäntö ja sitä palveleva anonyymi miehinen väkivaltakoneisto, joka panee yhteiskunnan pahimman uhan eli miehen aisoihin. Siksi on helppo ymmärtää, miksi ohjelmassa esiintynyt Turun yliopiston akatemiaprofessori Johanna Niemi vaati, että "seksuaaliseen härintään" pitää puuttua yhä tiukemmin uusilla lailla.

Nipistelytieteen professori Niemi ei halua puuttua vain miesten tekoihin vaan myös sanoihin, sillä hän ehdottaa, että myös "sanallinen seksuaalinen häirintä" pitää saada lain piiriin. Tällainen ajattelu edustaa tyypillistä nykypäivän länsimaista ongelmanratkaisua. Kun länsimaissa huomataan todellinen tai keksitty ongelma, sen kuvitellaan ratkeavan sillä, että määrätään uusi laki joka kieltää sen. Myös tappaminen ja varastaminen on kielletty, mutta tästä huolimatta Suomessa ja muualla maailmassa tapahtuu tappoja ja varkauksia. 

Usko siihen, että laki ratkaisee kaiken ei ole uusi. Jo aikoinaan roomalainen senaattori Tacitus (n. 55–120) totesi, että Corruptissima re publica plurimae leges eli mitä korruptoituneempi valtio, sitä enemmän lakeja. Länsimaisen sivilisaation rapautuminen muistuttaa monessakin mielessä Rooman valtakunnan loppua, jossa olennaisten asioiden sijaan keskityttiin epäolennaisiin ja niistä tehtyihin loputtomiin lakeihin.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

100-VUOTIAASSA SUOMESSA EI HALUTA JULKISESTI KESKUSTELLA MONIKULTTUURIN ONGELMISTA



Yle Watch kirjoitti toissa päivänä Porvoon lapsisurmasta, mutta se lienee jäänyt monelta blogia somen kautta seuraavalta huomaamatta, koska Facebook ei näytä sitä "feedissä" eli seinällä näkyvässä päivitys- ja uutisvirrassa. Tapausta sen enempää ruotimatta muutama sana vielä sen saamasta mediakäsittelystä.

Suomalaiseen kulttuuriin kuulumattomana poikkeuksellisena tapahtumana lapsisurma on herättänyt luonnollisesti hämmästystä ja vihaa kansalaisten keskuudessa. Ylen uutisjutussa 
Asiantuntija Porvoon tragediasta: "Aikuisten kannattaisi suojella lasten lisäksi myös itseään uutistulvalta" ollaan sikäli oikeilla jäljillä, että verinäytelmällä mässäily ei ole suotavaa lasten silmille ja korville. Ikävä kyllä hyväntahtoisen toppuuttelun varjopuolena on sensuuri, jota ovat vaatineet monikultturistit, koska tekijän afrikkalaistaustaustan esille ottaminen olisi huonoa mainosta ideologialle. Esimerkiksi Ulkopoliittisen Instituutin multikulti-natottaja Charly Salonius-Pasternak vaati heti surmapäivänä twiitissään, ettei tapauksesta pitäisi kertoa lainkaan valtamediassa. Tämä luultavasti siksi, että lapsisurmaan liittyy vahva monikulttuurinen ulottuvuus.

Salonius-Pasternakin toiveista huolimatta valtamediakin otti asian esille, tosin se puhui yleisön harhauttamiseksi koko ajan "ranskalaisisästä", vaikka kyse on karibalaistaustaisesta mustasta miehestä. Siksi Yle uutisten tuore artilkkeli "Meillä on kulttuurinen sokeus väkivaltaa kohtaan" – Perheväkivallan ehkäisyssä on paljon puutteita on erityisen harhaanjohtava, kun se jaarittelee pitkään aidan seipäistä eikä itse aidasta. Suomessa tosiaan on kulttuurinen sokeus, mutta ei sillä tavalla kuin artikkeli antaa ymmärtää. 

Valtamedia ruokkii todellista kulttuurista sokeutta, kun se ei Porvoon tapauksen uutisjutuissa tuo mitenkään esiin siihen liittyvää monikulttuuria. Eri kulttuuritaustasta tulevien pariskuntien avioliittojen purkamiset ja väkivaltaiset huoltajuuskiistat ovat tilastollisesti monta kertaa yleisempiä kuin normaaleissa tapauksissa, joissa mies ja nainen edustavat samaa kulttuuria ja etnisyyttä. Jos Yle olisi kansalaisten asialla, se nostaisi tämä ongelman yhteiskunnalliseen keskusteluun eikä juuttuisi lillukanvarsiin puhumalla "viranomaisten yhteistyöstä perheväkivallan ehkäisemiseksi".


                                                         
                                                        ******************************


Kun media ja koulu eivät kerro nuorisolle
 mitä on raaka monikulttuurinen arki, se synnyttää koululaisissa epärealistisen kuvan yhteiskunnasta. Tämä lienee niiden tarkoituskin, josta Yle Watch kertoi viime viikolla ilmestyneessä jutussaan Nuorissa suomilampaissako maan tulevaisuus? Suomalaisvihamieliseksi farssiksi lässähtäneen Suomi 100 -hankkeen lisäksi maassamme on järjestetty lukiolaisille "Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi" kilpailu, jossa "haettiin uutta visiota, itsenäisyysjulistusta, Suomen seuraavaksi sadaksi vuodeksi". Konformististen pinkojen kilpailusta kerrotaan Ylen uutisessa Neljä lukiolaista kirjoitti Suomelle uuden itsenäisyysjulistuksen – "Ainoastaan maailmalle avoimena Suomi voi menestyä".

Kilpailussa kaikuu totalitarismin samatahtinen marssisaapas, koska nuoria lukiolaisia kilpailutetaan sillä, kuka osaa kaikkein laskelmoivimmin kirjoittaa ylistyslaulun nomenklatuuran palvomalle monikultturismille ja pakotetulle diversiteetille. Uutisutussa esitellyt näytteet eivät eroa sävyltään juurikaan niistä julistuksista, joita kirkasotsaiset pikkupioneerit esittivät aikoinaan Isä Aurinkoiselle eli Stalinille. Vaikka suurin osa kansasta viittaa kintaalla monikultturismille ja jupisee yksikseen muukalaisinvaasiota vastaan, indoktrinoitu nuoriso sen sijaan hoilaa tämän vuosituhannen Kansainvälistä kuten käy ilmi näistä uutisjutun lainauksista:
Suomalaisuuden määrittelevät suomalaiset itse. Kuka tahansa voi olla suomalainen ja tulevaisuuden suomalaisuus on yhdessä rakennettu, perinteitä ja uusia tuulia ja kansalaisia yhdistävä asia, jonka piiriin mahtuu jokainen niin halutessaan.
Suomalaisuuden määrittävät hegemoniset punavihreät ja Kokoomuksen kukservatiiivset aisankannattajat. Kuka tahansa maailman 7,6 miljardista ihmisestä voi halutessaan julistaa olevansa suomalainen, muu olisi syrjintää! Se on maailman pahin asia. Suomi kuuluu kaikille!
(...) Ainoastaan maailmalle avoimena Suomi voi menestyä tulevaisuudessa. Koska perusasiat ovat maassamme jo nyt erinomaisesti, on meidän autettava ihmisiä, joilla asiat ovat huonommin. Suomen pitää näyttää maailmalle mallia tasa-arvossa, demokratiassa ja onnellisuudessa.
Aina voi parantaa Suomen menestystä vaikka myymällä viimeisetkin louhokset ja pohjavedet ulkomaalaisille, sillä eihän mitään niin hienoa voi ollakaan kuin kansainvälisyys! Sitä paitsi Suomella on velvollisuus olla maailman sosiaalitoimistona, kysykää vaikka Vihreiden puoluetoimistosta. Ja kyllähän meillä on varaa! Vain rasisti voi väittää toista.
Suomessa ihmisiä kohdellaan henkilöinä, ei jonkin sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen edustajina. Jokaisella on mahdollisuus toteuttaa unelmiaan ja rakentaa yhdessä tulevaisuutta. Kenenkään ei tarvitse pelätä tai olla yksinäinen.
Kaikki ovat Suomessa ainultaatuisia lumihiutaileita, paitsi jotkut ovat enemmän ainutlaatuisia kuten kaksineuvoiset kolmekymmentäkuusi muunsukupuolista! Ei se oo hei sulta pois, jos promillen vähemmistö määrää normit tasa-arvon puolesta, sillä jotkut vain sattuvat olemaan tasa-arvoisempia kuin toiset. Ennen kaikkea tämä sopii elämän tarkoitukseen eli markkinatalouden biznekseen, jossa kaikkien yksilö-pyksilöiden raha on kuulkaas ihan samanlaista.
Maailma ei ole vain meidän. Kaikilla, myös tulevilla sukupolvilla, on oikeus puhtaaseen ympäristöön. Suomea ei ole ilman maapalloa, joten Suomen on huolehdittava myös planeettamme tulevaisuudesta.
Kuten kaikki Hyvä asiat, myös puhdas luonto kuuluu niihin, tosin hyvälistan häntäpäähän. Ihmisoikeuksiin kuuluvat lisääntymisoikeudet ovat tietenkin pyhiä, joten puhtaasta ympäristöstä voidaan tavittaessa joustaa. Sitä paitsi afrikkalaiset on  pop! Siksi vain rasisti puhuu Afrikan kohdalla "väestöräjähdyksestä". Me voimme pelastaa maailman valkoisilta rasisteilta ainoastaan antamalla runsaskätistä ja jatkuvaa kehitysapua afrikkalaiselle väestölle.


                                                          **************************


Yle TV1, keskiviikko 15.11.2017 klo 22:55, Ulkolinja: Pakolaisleireillä voittoa 

20 miljoonaa ihmistä elää pakolaisleireillä, joista on tullut kannattavaa liiketoimintaa mm. vartiointi-, elintarvike- ja biotunnisteyritykselle. Monet niistä takovat voittoa YK:n ja kansalaisjärjestöjen varoilla. HD Äänitekstitys: suomi.


Yle TV2, keskiviikko 15.11.2017 klo 19:00, Jenny+

Terveysfasismi. Lihava - kävelevä terveysriski? Jenny Lehtinen ja Saara Sarvas kyllästyvät terveysfasisteihin, joiden mielestä terveydentilan voi päätellä ulkonäöstä. Brunssilla herkuttelemassa Saara Särmä ja Kasmir. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Mutku mulla on oikeus ja mulla on tunteet! Siksi laiskan lihavuuden välttämättömyydestä on tehtävä suorastaan hyve. Muuhan olisi – 
herranjumala sentään!  – fa-fa-fasismia!! Fasismin määritelmähän on lyhyesti se kaikki, mistä vasemmistolainen lumihiutale ei satu pitämään. Siksi terveysfasismin sijaan pitää suosia tasa-arvoista sairausdemokratiaa.


Yle TV2. keskiviikko 15.11.2017 klo 19:30, Moa - he kutsuivat minua läskiksi 

Ruotsalainen dokumentti seuraa puolentoista vuoden ajan koko elämänsä ylipainon kanssa taistelleen hässleholmilaisen Moa Anderssonin valmistautumista vatsalaukun pienennysleikkaukseen. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: suomi.

Ruotsalainen ymmärtää ja hyväksyy kaiken. Paitsi ruotsalaista nationalistia.


Yle Radio 1, keskiviikko 15.11.2017 Pyöreä pöytä 

Reservaatteja turisteille, pipolätkää pressan kanssa ja matikkaa! Jos Linnan juhlat olisivat lasten juhlat tai koko kansan ulkoilmajuhla? Pitäisikö turisteille rakentaa oma reservaatti, Suomi-teemapuisto?

Ohjelman voi kuunnella täältä, mutta suosittelen ottamaan verenpainelääkkeet valmiiksi esille. Demarisionisti Ruben Stiller alitti jälleen itsensä kun hän yritti "huumorin" varjolla rinnastaa maksavat maasta poistuvat turistit Suomeen ikuisiksi ajoiksi jääviin elätettäviin turvapaikkaturisteihin.

Yksikään muukalaisinvaasion vastustaja (muutamia syväekologeja luukunottamatta) ei ole vastustanut turismia, mutta niin vain Stiller sai väännettyä asian niin, että hänen kuvittelemansa olkkiukkorasistit kuten persut vastustavat kategorisesti kaikkia maahan tulevia ulkomaalaisia riippumatta siitä, jäävätko he maahan vai eivät ja kustantavatko he itse oman elämisensä vai eivät. Heikko suoritus. Onko Stilleristä tulossa jo nyt vanhuudenhöperö?

maanantai 13. marraskuuta 2017

LÄNSI TÄNÄÄN: HEIKKOJA SIGNAALEJA VAI HULLUUDEN MEGATRENDEJÄ?


Pelkkä vilkaisu viikonlopun ja maanantain Ylen uutisantiin antaa paljastavan välähdyksen niistä yhteiskunnallisista ja kulttuurisista trendeistä, jotka ovat olleet Suomessa ja muualla Euroopassa käynnissä jo pidemmän aikaa.
Monet uutisissa kerrotut asiat saattavat näyttää yhdentekeviltä ja marginaalisilta, vaikka ne voivat olla heikkoja signaaleja, jotka oikein analysoituina kertovat mihin suuntaan maailma on menossa. 

Nämä kehitystrendit eivät näy vain maailman tapahtumissa, vaan myös valtamedian tavassa kertoa niistä; median muutos heijastelee itsessään maailman muutosta. Osa ikävistä kehityskuluista on puolestaan ilmiselviä, jonka vuoksi hallitseva nomenklatuura kiistää ne sitä itsepintaisemmin mitä itsestäänselvemmiksi ne käyvät. Nyt havaittavissa megatrendeissä on ehkä pelottavinta niiden kiihtyvä luonne ja yhteiskuntien kyvyttömyys refklektiviisen kontrolliin kun tapahtumat näyttävät vyöryvän kaoottisesti eteenpäin ilman jarrua ja ilman järkeä.

Maanantain Human interest -uutinen mediassa on ollut Porvoossa tapahtunut kolmevuotiaan lapsen kuolemaan johtanut puukotus. Kaikki mediassa haastatellut asiantuntijat ovat korostaneet, kuinka äärimmäisen poikkeuksellisesta tapauksesta on kysymys. Ylen uutisessa Oikeuspsykiatri Porvoon puukotuksesta: "Tämäntyyppinen lapsisurma on äärimmäinen ja poikkeuksellinen teko" asiantuntija vakuuttelee, että tapaus on erittäin harvinainen suomalaisessa kulttuurissa, mutta myöhemmin jutussa käy ilmi, ettei tekijä ollutkaan suomalainen, vaan epäilty 38-vuotias isä on Ranskan kansalainen. 

Tosin Ranskassakaan Pierre tai Jean-Claude ei syyllisty juuri koskaan tällaiseen tekoon, mikä panee heti ajattelemaan tekijän ranskalaisuutta. Ylen toisessa uutisesta MTV: Puukotuksesta epäilty isä kaappasi lapsen Karibialle voidaan päätellä, että tekijä kuuluu todennäköisesti negridiseen roturyhmään, jolloin hän sijoittuu mentaliteetilltaan eurooppalaisen kullttuuripiirin ja rodun ulkopuolelle. 

Vasemmistonilkit ja afrikkalaispatjat ovat
kuulemma vasikoineet Facessa tämän
päivityksen levittäjiä. Onneksi olkoon!
Me vastaamme julkaisemalla lapsen
murhaajan kuvan. :-)

Useat tutkimuksen tietävät kertoa, että rotujenväliset suhteet ovat erityisen vaarallisia silloin kun nainen on valkoinen ja mies musta. Naiseen kohdistuvan henkirikoksen todennäköisyys normaaliin rodullisesti homogeeniseen suhteeseen verrattuna on vähintään kahdeksankertainen. On selvää, että tämä näkyy myös mustien aviomiesten puoliverisiin lapsiinsa kohdistamana väkivaltana, josta kertoo myös Porvoon murhaajan saamat aiemmat tuomiot toiseen lapseen kohdistuneista pahoinpitelyistä. Vain vuosi sitten Yle Watch kommentoi mediassa hetken julkisuutta saaneesta norsunluurannikkolaisen Seydoy Kouandan insestisestä rikosvyyhdistä, jossa hän oli käyttänyt vuosikausia seksuaalisesti hyväkseen tytärtään, jolle oli tehty tämän vuoksi lukuisia abortteja.

Olisiko Porvoon tragedia ollut mahdollista 10-20 vuotta sitten? Mahdollisesti, mutta selvästi epätodennöisempi se olisi ollut. Matemaattinen todennäköisyys tällaisille murhenäytelmille kasvaa sitä mukaa mitä enemmän maahan valutetaan afrikkalaistaustaisia ja mitä enemmän suomalaisnaiset deittaavat heidän kanssaan. Suhteita ei voi selittää pelkällä viidakkokuumeisella eksotiikan nälällä, vaan länsimaisen tajuntateollisuuden propagandalla, jossa mustista miehistä on pinnalle nostettujen julkkisten avulla tehty sosiaalisesti hyväksyttyjä partnereita. Hollywoodin sionististen mediamogulien esittämä kuva "maagisesta neekeristä" (Magic Negro) on vaikuttanut myös suomalaisnaisiin samalla kun he ovat jääneet autuaan tietämättömiksi mustien miesten todellisista puolista kuten alttiudesta seksuaaliseen väkivaltaan ja kognitiivisesta suorituskyvystä

Media vaikenee näistä piirteistä, koska faktapohjaisen tilastoinformaation avointa jakamista pidettäisiin "rasismina", vaikka se nimenomaan suojelisi niin valkoisia naisia kuin miehiäkin mustien rasismilta. On hirvittävää, että geneettistä ainutlaatuisuutta tuhoavan roturutsan vaarallisuus aletaan ymmärtää vasta sitten kun veri jo vuotaa. Ainoa hyöty Porvoon tapauksesta voisikin olla se, että se toimii varoittavana esimerkkinä niille suomalaisnaisille, jotka harkitsevat ryhtymistä suhteeseen "jännittävän afrikkaismiehen" kanssa.


                                                     ******************************

Ruotsissa leikitään sokea aasia, kun Lähi-Idän ja Afrikan nuoret jullit polttelevat autoja, kivittävät poliisia ja palokuntaa, joukkoraiskaavat ruotsalaisia naisia ja ampuvat suurkaupungeissa toisiaan keskinäisissä heimosodissaan. Koska länsinaapurissa ei ole avointa keskustelua todellisista näkyvistä ongelmista, ne projisoidaan marginaalisiin mikro-aggressio-kysymyksiin, joita paisuttelemalla ne saadaan näyttämään oikeilta ongelmilta. 

Yle uutiset kertoi viikonloppuna ilmestyneessä jutussaan Ruotsissa monet mediajulkkikset ovat menettäneet työnsä häirintäkohun takia – Suomessa ei liiku edes huhuja kuinka sikäläiset valtamediat ovat joutuneet tukalaan tilanteeseen, koska kilpailevat mediatalot ovat paljastaneet niiden ykkösjulkkiksiin kohdistuneista seksuaalisen häirinnän tapauksista. 

Jutussa on haastateltu kolmea pahamaineista mieskaunaista feministiä, joiden mukana on tietenkin Yleen tupajumiksi juuttunut joka asian asiantuntija Anu Koivunen. Jokseenkin hervottomin lausunto kuullaan Hanasaaren ruotsalais-suomalaisen kulttuurikeskuksen toimitusjohtaja Gunvor Kronmanilta, joka pitää itsesensuuristaan tunnettua ruotsalaista keskustelukulttuuria päinvastoin avoimena:
Ihailen ruotsalaista kulttuuria, koska he uskaltavat tuoda asioita esille. Uskalletaan keskustella arvoista, ja myös poliittiset johtajat antavat asioista lausuntoja.
Missään muussa maassa maahantunkeutujien tuomia ongelmia ei ole siivottu pois valtamediasta sellaisella tunnontarkkuudella kuin Ruotsissa, mutta ilmeisesti punaliberaalien mielestä juuri näin pitää ollakin. Koska maassa on kuitenkin sattuneista syistä paljon tyytymättömyyttä, pseudoeliitti ohjaa keskustelun epäolennaisiin kysymyksiin, joissa kansaa kiihotetaan raivoon sylkykupin roolin ottanutta valkoista heteromiestä vastaan. Luonnollisesti naisten pimeät puolet ovat kuningaskunnassa tabu toisin kuin Suomessa, jossa eräät mediat ovat sentään kertoneet Me too -hypen keskellä naisten raskauden ajan alkoholin käytösta syntyneistä vammautuneista lapsistaYlen "asiantuntijat" ovat ainakin oikeassa siinä, että feminismistä on tullut Ruotsissa valtionuskonto ja sen agenda ohjaa pitkälti maan hypersensitiivistä julkista keskustelua.

Me too -kampanjasta on ollut osalle eliitistä se hyöty, että kerrankin etuoikeutetut julkkiset niin Ruotsissa kuin Amerikassa voivat kokea olevansa uhreja, kun he heittelevät ilmaan erilaisia syytteitä liian pitkistä katseista ja nipistelyistä, jotka muuttuvat median diskurssissa raiskauksiin verrattavaksi "seksuaaliseksi häirinnäksi". Kampanja todistaa omituisella tavalla kuinka tahot, jotka julistavat uhmakasta lutkamarssien sanomaa, edistävät nyt seksuaalista uusmoralismia. 

Se, mitä nomenklatuura ja medialeliiti ei ottanut huomioon edistämässään Me too -kampanjassa, on sen Frankensteinin luonne. Hyväkkäiden päästettyä uhripuheen vapaaksi, se on alkanut elää omaa elämää epätoivottuine seurauksineen. Lgbt-ystävällinen media ei ole ollut lainkaan iloinen siitä, että väitettyä seksuaalista häirintää ovat harjoittaneet myös sen pyhimyksiksi nostamat homojulkkiset kuten Kevin Spacey, jonka puuhissa on myös pedofilinen ulottuvuus. Kampanja aloittaneille rikkaille pro-lgbt feministinaisille on tullut yllätyksenä myös se, että jatkuva mölinä seksuaalisesta häirinnästä on avannut uhriutumisen Pandoran lippaan kaikille kynnelle kykeneville, myös miehille, jotka ovat alkaneet kerätä kertomuksillaan omaa uhripääomaa. 

Länsimaailman uhritumiskulttia on syytä pitää kulttuuripatologiana, joka kertoo paljon siitä mihin suuntaan sivilisaatiomme on menossa. Ennen pitkää Me too -tyyppiset kampanjat ovat viemässä somessa synnytettyä joukkohysteriaa jo noitavainojen asteelle. Lopulta ollaan tillanteessa, jossa kaikki haluavat olla uhreja, jolloin vastaavasti myös syyllinen voi olla kuka tahansa. Näin vallankumous syö lopulta omat lapsensa. Tosin tätä ennen mediassa vallitsee vielä pitkään puhe, jossa epämääräiselle ja epäyhtenäiselle valkoiselle miesjoukolle sälytetään syntipukin rooli. Tässä blogissa usein lainattu Mika Virtanen kirjoittaa:
Punavihreät, jotka ovat liitossa niiden todellisten etuoikeutettujen kanssa, joilla on paljon rahaa ja valtaa, suojelevat kumppaneitaan hämärtämällä sitä kenellä todellisuudessa on etuoikeuksia. Todellinen etuoikeutettujen ryhmä Suomessa on pieni, n. tuhat henkilöä. Nämä etuoikeutetut ovat mielissään siitä, että melkein kaikki purevin yhteiskunnallinen kritiikki kohdistetaan epämääräiseen ja valtavaan ryhmään, johon kuuluvat melkein kaikki eurooppalaiset miehet. Silloin kritiikki ei kohdistu etuoikeutettuihin.  
Niin virheellisiä kuin länsimaisten marxilaisten kritiikki ja maailmankatsomus olivatkin, heidän kritiikkinsä kohdistui kuitenkin suurelta osin oikeaan osoitteeseen kun puhutaan etuoikeutetuista. Marxilaiset vasemmistolaiset olivat länsimaissa loppuaikoinaan yhä enemmän de facto epämukavassa ja riitaisassa liitossa niiden kanssa, joita he kritisoivat. Marxilaiset eivät jo pelkästään ideologisista syistä pystyneet viemään liittoa etuoikeutettujen kanssa "luonnolliseen" päätepisteeseensä, joten punavihreät ajoivat marxilaisten ohi ja muodostivat vähitellen liiton itse. Osa tätä liittoa on se, että että etuoikeutettuihin kohdistuva kritiikki vaimennetaan, ja kohdistetaan se toisaalle epäolennaisuuksiin.  
Marxilainen kritiikki mobilisoi tavallisia ihmisiä vallanpitäjien osaryhmää vastaan. Punavihreiden kritiikki demobilisoi, demoralisoi ja hajottaa potentiaalisesti vaikutusvallaltaan suurinta poliittista ryhmää, joka voisi vastustaa etuoikeutettuja, ja usuttaa eliitin tuella kaikenlaiset vähemmistöt ja sen omat jäsenet sitä vastaan. Kun ei-eliitti taistelee "kulttuuritaistelua" keskenään, eliitti ja eliitin etuoikeudet saavat olla rauhassa.

                                                     ******************************

Seuraavaksi pari ajastamme paljon kertovaa vahingollista nimitysuutista, jotka Yle on ottanut iloisesti vastaan. Nimitykset eivät ole heikkoja signaaleja, vaan merkkejä yhdenlaisista megatrendeistä, joilla on toki myös kasvavat vastavoimansa.

Helsingin ev. lut. serakunnassa mentiin viime sunnaintaina ojasta allikkoon, kun eläkkeelle siirtyneen Irja Askolan tilalle piispaksi vihittiin vielä punaisemmista mielipiteistään tunnettu Teemu Laajasalo. Ylen uutisessa Helsingin piispa Teemu Laajasalo vihittiin virkaansa ei kerrota sen tarkemmin hänen ensimmäisen saarnansa sisällöstä, mutta sen poliittinen yhteys kävi selväksi tv-uutisten puolella, jossa hän kertoi toivovansa, että homoparien vihkimisestä tulee hänen kaudellaan vielä totta. Joku on kysynyt, minne kaikki kommunistit ovat kadonneet. Me vastaamme: kirkkoon.

Toinen nimitys on punamädätyksessään vähintään samaa luokkaa kuin Teemu "tein gradun masturbaatiosta" Laajasalon pesti. Yle-uutinen Ritva Viljasesta Vantaan uusi kaupunginjohtaja – Kuudes demaripomo putkeen kertoo, kuinka Vantaa viiden omaan jalkaan ampumisen jälkeen ampuu nyt itseään päähän. Viimeksi Yle Watch kirjoitti tästä suurelta yleisöltä tuntemattomana pysyttelevästä punaisesta tuholaisesta vuosi sitten, kun Helsinkiin yritettiin vielä kerran saada Guggenheim-museo. 

Monikulttuurisuuden viheliäisenä taustavaikuttajanana tunnetun Viljasen suomalaisvihamielinen syntilista on pitkä. Punamummo Tarja Halosen virkanimityslemmikkinä toiminut Viljanen oli jo vuoteen 2008 mennessä todistanut olevansa ehta kansanvihollinen, josta kertoo Octavius-blogin hänen suustaan kirjaamat "ajatukset".


                                                     ******************************


Isänpäivä oli viime sunnuntaina, mutta ihme kyllä tällä kertaa media ei täyttynyt veikeistä "vieläkö hakkaat vaimoasi" -tyylisistä uutisista "isänpäivän kunniaksi". Tasa-arvofundamentilistit yrittivät sentään viikolla synnyttää keskustelua lähimmäisenpäivästä, joka korvaisi isänpäivän, koska kuhnuriyhteiskunnassa aivan kaikilla lapsilla ei ole isää. Eli tässäkin pitäisi mennä vähemmistön tunteiden ehdolla. Jostain kumman syystä kukaan ei näyttänyt ehdottavan äitienpäivän tilalle lähimmäisenpäivää....

Isänpäivänä Ylen verkkosivuilla haastateltu satusetä Matti Rönkä sen sijaan kannattaa modernina cuck-miehenä lähimmäisenpäivää isänpäivän sijaan: 
Voisiko mies ajatella juhlivansa isänpäivän sijasta lähimmäisenpäivää, kuten viime aikoina on ehdotettu? Ilman muuta, Rönkä sanoo. Tärkeintä on, ettei kukaan pahoita mieltään. Vahvemmat joustakoot heikompien puolesta.
Kulttuurivieras-haastattelussa Kirjailija ja uutisankkuri Matti Rönkä: "Jos joku sanoo olevansa hyvä isä, hän valehtelee" käy selväksi myös se, että satusetä on adoptoinut venäläisen CP-lapsen Iljan. Varmasti Suomestakin olisi löytynyt heikko-osaisia lapsia oman eettisyyden näyttämiseksi, mutta jotenkin aika on vain sellainen, että ulkomaalaisadoptio on erityisen suosittua julkkisten, näyttelijöiden, poliitikkojen, media-ammattilaisten ym. valtaeliittiä palvelevien hyväosiaisten keskuudessa. 

Uutisankkurien antamat ekshibitionistiset syvähaastattelut ovat kiusallista luettavaa, koska katsojan kannalta ideaali uutistenlukija on puolueettomasti tosiasioista kertova anonyymi henkilö, pelkkä instrumentti, ihminen ilman omia mielipiteitä ja henkilökohtaisia agendoja. 

Vielä silloin kuin Arvi Lind oli uutistenlukijana, olisi ollut mahdotonta, että hän olisi repostellut poliittisilla mielipiteitäillään Suomen Kuvalahdessä puhumattakaan että hän olisi aukaissut "sisäistä elämäänsä" jollekin naistenlehdelle. Kukaan ei ole pyytänyt, että arvokkaina pidettyjen julkisten ammattien harjoittajien pitäisi riisua virkanaamionsa ja lähestyä kansaa avamaalla sille vaatekaappinsa ja mielipiteensä. Jostain pahasti nyrjähtäneestä auktoriteettien narsistiset ulostulot kertovat ajastamme.


                                                     ******************************

Heilurin liike synnyttää ennen pitkää myös vastaliikkeen. Puolassa juhlittiin launtaiana kansallisen solidaarisuuden hengessä itsenäissyypäivää, josta Yle on ollut systemaattisesi kertomatta viime vuosina. Kun se nyt vihdoin päätti kertoa yhdestä suurimmasta tänä vuonna Euroopassa pidetystä poliittisesta tapahtumasta, oli tyyli tuttua vinoilua ja leimakirveiden heittelyä: "Me haluamme Jumalan!" julistivat puolalaiset patriootit itsenäisyyspäivänä – äärioikeiston perinteeksi muodostunut juhlinta peittosi viralliset juhlamenot.    

Yle lainaa osallistujien määräästä kertoessaan poliisin antamaa lukua 60 000, vaikka mediajätti tietää itsekin, että tämä globaalien tiedotusvälineiden toistama luku on selvästi alakanttiin. Jopa poliittiset vastustajat ovat tunnustaneet että osallistujia oli reippaasti yli 100 000. Parhaan suomenkielisen katsauksen tapahtumasta saa tuoreesta verkkolehti Sarastuksen raportista, jonka on kirjoittanut paikalla ollut unkarilainen toimittaja 
Ferenc Almássy:
Kulkueelta kesti tunnin ohittaa tietty piste Nowy Świat -kadulla, ja Puolan vasemmiston mukaan osallistujia oli 240 000. Lauantaina Itsenäisyysmarssilta kesti 50 minuuttia ohittaa tietty piste Aleje Jerozolimskie -kadulla, joka on neljä kertaa leveämpi…  
Ellei opposition antamaa lukua kyseenalaisteta – valtavirtamedia käyttää poliisin arviota 60 000 osanottajasta – käytetyt luvut ovat osa Puolaa ja sen konservatiivista hallintoa vastaan käytyä kampanjaa. CNN väittää nationalistien aiheuttaneen epäjärjestystä ja pelkoa pääkaupungin kaduilla. Muut ennakkoluuloiset ja antikonservatiiviset tiedotusvälineet ovat absurdilla tavalla nimittäneet kaikkia osanottajia ”fasisteiksi”, vaikka järjestäjien käyttämissä iskulauseissa vastustettiin fasismia, natsismia ja kommunismia, joita vastaan puolalaiset ovat kirjaimellisesti taistelleet.

                                                     ******************************


Yle TV1, maanantai 13.11.2017  klo 21:30, Dokumenttiprojekti: Vihaani ette saa 

Antoine Leirisin vaimo ammuttiin Pariisin iskussa. Leiris kirjoitti somessa, etteivät terroristit ansaitse hänen vihaansa. Päivitys levisi laajalle. Leiris selvittää kohtalotovereittensa kanssa miten selvitä menetyksestä. HD Äänitekstitys: suomi. K12 (ahdistus).

Ranskan nuoriso, mikä Cuck-nuoriso! Afrikkalaiset maahantunkeutujat murhaavat heitä, mutta he eivät suostu vihaamaaan, vaan kääntävät toisen poskensa ja antavat vielä kolmannenkin tyttärensä uhriksi. Ainakaan heitä ei kutsuta rasisteiksi ja sehän jos mikä on kaikkein tärkeintä, jopa tärkeämpää kuin elämä! Oy vey!


perjantai 10. marraskuuta 2017

NENÄPÄIVÄ JA LUONTOA TUHOAVA PAHUUDEN KIERRE

Nenäpäivä: Kurjuuden moninkertaistaminen.


Yle TV2, perjantai 10.11.2017  klo 22:30, 
Nenäpäivä: Kakkashow 

Herkkähermoisten kannattaa sulkea telkkari, kun ruudun valtaa Kakkashow Arman Alizadin sekä YleX:n Jenni Poikeluksen ja Alma Hätösen vetämänä. Mukana myös Töölön Ketterä, Aleksanteri Hakoniemi jne. HD


Yle TV2, perjantai 10.11.2017  klo 21:00, Nenäpäivä: Gaalashow 

Sanna Stellanin juontama Gaalashow säväyttää. Näe Saara Aallon upea musikaalinumero ja naura Siskonpedin naisten huikealle sketsille. Tätä ohjelmaa et katso ilman nenäliinoja. HD


Yle TV2, perjantai 10.11.2017 klo 19:00, Nenäpäivä: Nenäshow 

Koko perhettä viihdyttää Jarkko Tammisen juontama Nenäshow. Hulvattomissa sketseissä nähdään julkkiksia Ransu-koirasta Mikko Leppilampeen. Musiikilla liikuttavat muun muassa Isac Elliot ja Pete Parkkonen. HD


Yle TV2 Perjantai 10.11. klo 18:00, Nenäpäivä: Urheilushow 

Kaj Kunnaksen juontamassa Urheilushow'ssa huippu-urheilijat ja urheiluselostajat heittäytyvät nenähenkiseen kisailuun.Mukana mm. Ari-Pekka Liukkone


Se on taas se aika vuodesta jolloin Yleisradio täyttyy Nenäpäivästä. Oikeastaan tämä irvokas kampanja on jatkunut koko syksyn, jonka voi tarkistaa Yle Uutisten Nenäpäivää koskevasta uutislistasta. Jonkinlaista tahatonta komiikkaa tarjoaa Kakka-show, jolla Yle tulee itsekin tunnustaneeksi, että paskaahan tässä kansalle syötetään! Yle Watch on puolestaan kommentoinut Nenäpäivää viime ja edellisvuonna

Sanotaan, että kyynisyys on helppoa, mutta minkäs teet, kun hyväkkäät tekevät sen helpoksi tarjoilemalla läpinäkyvää tekopyhyyttään suoraan tarjottimelta.  Jos asiaa halutaan tarkastella objektiivisesti ja avoimesti, niin on päivän selvää, että Nenäpäivällä saadulla hetken hyvänolon tunteella kehitysmaiden "auttajat" riistävät koko ekosysteemin elämisen edellytykset. Lahjoittamalla 20  euroa Nenäpäivä-keräykseen, kasvatat Afrikan väkilukua 50 lapsella. Pelkästään Nigeriassa on jo nyt (vuonna 1962 40 miljoonaa) 186 miljoonaa asukasta....

Sitä paitsi kriitikkojen kohdalla ei edes ole kyse kyynisyydestä, vaan tosiasioiden tunnustamisesta. Sitä taas vaaditaan, jotta voitaisiin toteuttaa kaikesta teennäisyydestä riisuttua rakkautta elämään, rakkautta elämän kaikkia olomuotoja kohtaan. 

Nythän yksi laji tuhoaa jatkuvalla laajentumisellaan muun elämän elinehtoja. Vielä mielettömämmäksi asian tekee se, että ihmiskeskeisillä Nenäpäivä-kampanjoilla yritetään ylläpitää ja lisätä ihmiskunnan kivirekenä tunnetun Saharan eteläpuolisen Afrikan väestöä, vaikka se on jo ajat sitten ylittänyt luonnon kestokyvyn reunaehdot sekä paikallisesti että globaalisti. Arfrikan väestö on nelikertaistumassa tämän vuosisadan loppuun mennessä, mutta lännessä eletään kuin Titanicin kansilla viettämällä Nenäpäivää. 

Kun tällaisilla kampanjoilla väestöräjähdyksen kierrettä tehostetaan vielä lisää, tulee sillä kasvatettu Afrikan ylijäämäväestö vyörymään sopulilauman lailla hentomielisen pohjoisen pallonpuoliskon apajille. Itse asiassa Afrikassa on jo nyt läntisen lääke- ja ruoka-avun vuoksi liikaa ihmisiä, joita on pursunut sieltä Eurooppaan jo vuosikausia. 



Nenäpäivän kosminen pahuus ei piile sen avulla kerätyistä almuista, jolla edistetään väestöräjähdystä, vaan siinä, että se legitimoi hulluuden alttarit, jossa uhrataan maapallon tulevaisuus. Erilaisten kehitysapujen ja Nenäpäivien avulla saavutettu elinolojen parantaminen, joka samalla tarkoittaa myös ihmislihan lisääntymismahdollisuuksien kasvattamista, on turhaa Sisyfoksen työtä ellei jopa pahempaa. Evoluutiobiologi Richard Dawkins selittää elämisen perusedellytykset luonnontieteellisestä näkökulmasta, jota olisi syytä pohtia kaiken Nenäpäivä-hössötyksen keskellä:
Luonto ei ole sen enempää lempeä kuin julmakaan. Se ei tähtää kärsimykseen, mutta se ei myöskään yritä vähentää kärsimystä. Luontoa se ei kiinnosta kunhan vain perimä (deoksiribonukleiinihappo; DNA) saadaan säilymään. Kun geenit monistuvat maailmankaikkeudessa, joka toimii fysiikan sokeiden lakien mukaan, jotkut joutuvat kärsimään ja jotkut saavat elää onnellisina. Ei siihen löydy mitään erityisiä perusteluja, eikä sen takana ole mitään oikeudenmukaisuuden periaatetta. Jos elinmahdollisuuksia olisi yltäkylläisesti, lajien määrä kasvaisi automaattisesti niin suureksi, että edessä olisivat kuitenkin nälkä, puute ja kurjuus.