keskiviikko 18. lokakuuta 2017

YLEN HÄMÄRÄT ROTUOPIT

Jos uskoisimme Yleä, keskimmäinen negroidialbiino on
valkoinen europidi, vaikka rodulla ei olekaan sen mukaan
merkitystä.

Ihmisen perimästä aiemminkin Yleen kirjoittanut Anniina Wallius jatkaa uskonsotaansa populaatioiden geneettistä erilaisuutta vastaan. Jutussaan Ihonvärin geenitutkimus vahvisti: Ihminen on yhtä rotua toimittaja yrittää perustella rotudenialismin yhdellä ainoalla tutkimuksella, jonka aineistosta hän vetää omat ideologiset johtopäätökset. Professori Sarah Tishkoffin vetämä tutkimus ihmisen ihonvärin alkuperästä on todennäköisesti pätevä, mutta suomalaistoimittaja rakentaa muutamista tutkijaryhmän kumoamista oletuksista olkiukon, jonka avulla hän yrittää kiistää ihmispopulaatioiden erot eli geneettiset klusterit (so. rodut) pelkän ihonvärikysymyksen perusteella:
– Afrikkalaista rotua ei ole. Tutkimuksemme osoitti, että ihonväri vaihtelee Afrikassa erittäin paljon ja muuttuu edelleen, sanoo kansainvälistä tutkimusta johtanut professori Sarah Tishkoff Pennsylvanian yliopistosta.
Populaatiogenetiikassa on tiedetty jo pitkään, että Afrikan paikallisväestöt poikkeavat toisistaan enemmän kuin muiden mantereiden väestöjen kohdalla. Tämän tosiasian perusteella olisi mieletöntä väittää, että isot paikalliserot Afrikassa tekisivät koko ihmiskunnasta "samanlaisen", vaikka juuri muissa geografisissa väestökokonaisuuksissa geneettiset erot ovat pienet. Hyvän esimerkin Afrikasta poikkeavasta geneettisten erojen dynamiikasta tarjoaa Euroopan väestöt, joilla on muihin populaatioihin (rotuihin) verrattuna edelleen erittäin yhtenäinen geneettinen tausta. Ylipäätään eri mantereilla kehittyneiden populaatioiden sisäinen vaihtelu ei ole rotukysymyksen kannalta tärkeää, vaan olennaisempaa on vertailla maantieteellisesti erillään olevien väestöjen eroja. 

Tällaisessa vertailussa Saharan eteläpuoliset afrikkalaiset eroavat selvästi muusta ihmiskunnasta, tosiasia, jonka Anniina Wallius on tunnustanut itsekin Ylen artikkelissa Nykyihmisen syljestä löytyi häivähdys muinaisesta sukulaislajista. Tosin hän mainitsee tämän eron häveliäästi kirjoittamalla, että "ero on niin suuri, että neandertalin- ja denisovanihmisten kyseiset geenit olivat lähempänä esimerkiksi meitä eurooppalaisia kuin nykyisten keski- ja eteläafrikkalaisten", kun taas tiedejulkaisut kertovat jo artikkeliensa otsikoissa suoraan, että ei-arfrikkalaisissa on neanderthalin perimää toisin kuin afrikkalaisissa. Myös rotudenialismin kannalta elintärkeä hypoteesi yhdestä Afrikan alkukodista on useiden viime vuosien tieteellisten löydösten seurauksena alkanut horjua.

Toimittaja Walliuksen uusimman jutun ensimmäisessä kappaleessa julistetaan kovaan ääneen ties monennettako kertaa julkisuudessa, että "rotuja ei ole". Näitä lopullisia totuuksia ihmispopulaatioiden geneettisten erojen kiistämiseksi on yritetty paaluttaa julkiseen keskusteluun ainakin vuodesta 1950 lähtien, jolloin Ashley Montagu muotoili YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescolle boaslaiseen kulttuuriantropologiaan perustuvan julistuksen, jossa ideologisin perustein kiistetään ihmisrotujen biologinen todellisuus. Egalitaristien harmiksi biologinen, psykologinen (mkl. älyykkyys- ja temperamenttitulokset) ja geneettinen tutkimus eivät ole edelleenkään antaneet tieteellistä vahvistusta ihmisevoluution kyseenalaistavalle rotudenialismille. Näitä tasa-arvoideologiaan perustuvia julistuksia ovat esittäneen milloin vasemmistomedian lempilapsi ja sittemmin valehtelijaksi paljastunut paleontologi Stephen J. Gould kuin suomalaiset "monikulttuuriasiantuntijat" kuten Aamulehden toimittaja Maila-Katriina Tuominen.  Selvää on, että itsevarmasta rotuja-ei-ole-mantran hokemisesta huolimatta Walliuksen julistus ei tule jäämään sarjassaan viimeiseksi:
Laaja Afrikassa tehty geenitutkimus on pannut lopullisesti pisteen rotukäsitykselle, jolla on jaettu ihmisiä ihonvärin perusteella. Vanhentuneen käsityksen mukaan afrikkalaiset ovat yksi musta rotu, vaikka ihmiskunnan synnyinmantereen väestö on maailman monimuotoisin.
Edes kuvitteelliset amisnatsit eivät ole koskaan väittäneet, että rotukäsitys perustuisi yksinomaan ihonväriin. Siksi Walliuksen väite perustuu itse keksitylle irvikuvalle, jota hän sitten lähtee kumoamaan. Ihmispopulaatioiden erojen redusoiminen pelkästään merkityksettömään mutta huomiota herättävään ihonväriin kuuluukin vain tasa-arvofundamentalistien retoriikkaan. Sen tarkoituksena on tietenkin viedä huomio pois muista paljon olennaisimmista rotueroista kuten testosteronitasostapromiskuiteetista, yleisälykkyydestä, temperamentista, tunteiden säätelystäitsehillinästä ja epäitsekkyydestä.

Mitä taas tulee fyysisiin eroihin kuten kasvojen piirteisiin kuka tahansa erottaa vaistomaisesti albiinoneekerin valkoisesta vaikka ihonväri olisikin sama. Siksi on lapsellista yrittää vakuuttaa aikuisia lukijoita, että ihonväri olisi ollut joskus olennainen ihmispopulaatioiden erojen luokitteluperuste.

Rotudenialismin taustalla on pääasiassa moraaliset syyt, jonka vuoksi aatteen rehellisimmät kannattajat eivät viitsikään jumiutua tieteelliseen väittelyyn, vaan he hyväksyvät genetiikkaan perustuvat rotuerot populaatioissa. Yleensä heidän moraalinen argumentaationsa keskittyy kahteen lähestymistapaan, joista Humen giljotiiini tarkoittaa sitä, että tosiasoista ei voida johtaa moraalisia sääntöä. Koska moraalin erottaminen luonnollisista totuuksista voidaan kyseenalaistaa ilmeisillä vasta-argumenteilla, moraaliset rotudenialistit turvautuvat mieluummin naturalistisen virhepäätelmän osoittamiseen. Tässä moraalista hyvää ei voida palauttaa empiiriseen tosiasiaan kuten eri rotujen olemassaoloon. Jalostuneemmassa muodossa argumenttia voidaan perustella sillä, että etiikkaa ei voida johtaa geeneistä. Tämän ajatuskulun kannattajat katsovat, että suurin osa ihmisistä on arkipäivän elämässään välinpitämättömiä geeneille, jonka vuoksi niillä ei voi olla moraalista mielekkyyttä. 

Jos ihmiset taas näkevät yhteisön perimän merkityksellisenä se voi rotudenialistien mielestä synnyttää voimakkaita tunteita ja arvoja, joiden puolesta ihmiset ovat valmiita taistelemaan jopa väkivaltaisesti. Oletuksena on, että kun tällainen ihmisyksilöä itseään suurempi merkitys juuritaan indoktrinaatiolla pois arvopohjasta ja lopulta etnisellä sekoittamisella koko populaatiosta, ihmisestä tulee lauhkea yksilöutlilitaristinen kansalainen. Eräiden valkoisia vihaavien antirasistien mielestä tämä olisi jopa keino maalliseen paratiisiin, vaikka tunnettu faabeli Eläinten vallankumous kertoo historiallisiin esimerkkeihin nojaten miten tällaisissa yrityksissä tulee aina käymään.

Tässä kohtaa on syytä kysyä, kuinka moraalista on riistää ihmisiltä arvo, jonka he kokevat tärkeäksi ja joka on vielä biologinen tosiasia. Kaikesta antirasistisesta uudelleenkoulutuksesta huolimatta monet ihmiset pitävät kenen tahansa etnisyyden tuhoamista (etnocide) massainvaasiolla ("maahanmuutolla") pahana asiana samalla kun näkevät rotuun kuuluvan identiteetin olevan puolustamisen arvoinen asia. Niinpä argumentti rodun käsitettä vastaan sillä perusteella, että siitä seuraa rotuun liittyvä identiteetti, ei ole puolustettavissa, koska suuri enemmistö ihmisistä pitää sitä aitona moraalisena tuntemuksena. Jopa luonnollisen lain teoreetikko Alasdair MacIntyre on sitä mieltä, että tosiasoista voidaan johtaa arvoja, koska eräillä asioilla on arvoja, jotka kuuluvat niiden sisäiseen luontoon.

Jos aihe kiinnostaa enemmän kannattaa tutustua sopivilla hakusanoilla Yle Watchin muihin kirjoituksiin. Niistä median rotukysymystä yleisesti kommentoiva teksti löytyy täältä ja spesifimpi suomalaisia käsittelevä kirjoitus täältä.



                                                           ***************************


Yle TV1, keskiviikko 18.10.2017 klo 21:00, Vuosisadan Kulttuurigaala 

Tänään juhlitaan ja palkitaan Turun Logomossa suomalaista kulttuuria ja taiteentekijöitä. Elämyksiä ja upeita esityksiä, mukana mm. Rajaton, Jenni Vartiainen, Matti Salminen ja Turun filharmoninen orkesteri. Juontajina Sanna Stellan ja Jaakko Saariluoma. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Farssiksi jo ennen syntymäänsä kehkeytynyt Suomi 100 -projekti sai tänään ennen aikaisen antikliimaksinsa Turussa. Näköjään multikulturaaliset uuskommunistit ovat omineet suomalaisuuden ja itsenäisyyden itselleen. Lähes jokainen mikrofoniin päässyt kielsi Suomen kansakuntaa ylläpitäneen pahapaha nationalismin ja tarjosi sen tilalle kansankunnan tuhoavaa monikultturismia. 



Yle TV2, keskiviikko 18.10.2017 klo 21:15, Docventures: Do Not Resist 


Viikon dokkarina nähdään amerikkalaisen asepakkomielteen taudinkuvitus Do Not Resist, joka valottaa jenkkipoliisien pakkokeinojen ja väkivallan käyttämisen kehitystä yhä sotilaallisempaan suuntaan. HD Äänitekstitys: suomi.

Yle TV2, keskiviikko 18.10.2017 klo 22:11, Docventures: Jälkikeskustelu 

Riku ja Tunna puivat leffan herättämiä keloja asiantuntijavieraiden kanssa livessä. Mitä turvallisuuden nimissä saa tai voi tehdä? Kaivataanko Suomeenkin järeämpiä keinoja? Osallistu keskusteluun: yle.fi/docventures HD

Ylen dokujen Docventures se jatkaa kulttuurimarxilaisen Horkheimerin viitoittamalla tiellä kohti länsimaiden lopullista mädätystä! Täytyy kyllä antaa komupojille pisteet siitä, että olipa aihe mikä tahansa, he osaavat löytää aina kaikkein vasemmistolaisimman dokumentin ja vieraat. 

Lyhyesti: poliisin sorto on pahaa kun se kohdistuu rähisevään valtion subventoimaan vasemmistoon ja mustaan globaaliin enemmistöön. Muiden huolet turvallisuudesta ovat vainoharhaa, joten: "Hajaantukaa! Muslimien terrori-isku oli yksittäistapaus, täällä ei ole mitään nähtävää, kaikki on kunnossa, monikultuuri toimii, vain rrrasisteilla on syytä pelätä...".

tiistai 17. lokakuuta 2017

VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTO LUOMASSA SUOMEEN 2000-LUVUN GULAGIA?

Vallan makuun päässyt väliaikainen valtakunnansyyttäjä
Raija Toiviainen näyttää nauttivan erimielisten suoma-
laisten syyttämisestä.

V
altakunnansyyttäjä Matti Nissistä vastaan nostettu syyte virkamiehen esteellisyyden ja jääviyden rikkomisesta liikahti tänään eteenpäin, kun korkeimmassa oikeudessa aloitettiin valmisteleva oikeudenkäynti. Ylen uutinen Valtakunnansyyttäjälle vaaditaan sakkoja virkavelvollisuuden rikkomisesta – myöntää syyllisyytensä, mutta ei tahallisuutta kertoo pääpiirteissään sen mistä jutussa on kyse. Poikkeuksellisen korkean tason syytteen ansiosta suomalainen oikeusjärjestelmä todistaa olevansa vielä jossain määrin luottamuksen arvoinen, vaikka apulaisoikeuskansleri Kimmo Hakonen ei vaadikaan Nissisen viraltapanoa.

Kansallismielisille ja muille poliittisesti epäkorrekteille toisinajattelijoille vankilatuomioita vaatineen Matti Nissisen puolustus lähtee liikkeelle pokerinaamaisesta valehtelusta:
Nissinen myöntää syyllistyneensä tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen syksyn 2012 ja kevään 2015 välisenä aikana. Hän kuitenkin katsoo, että teko ei ole tahallinen.
Kun  syyttäjälaitos ja valtakunnansyyttäjänvirasto ostivat Deep Lead -yhtiöltä koulutusta yli 74 000 eurolla, hankinta-asioiden käsittelystä vastasi Matti Nissinen. Deep Lead -yhtiötä johtaa Nissisen veli, joten täytyy olla aika härski uskotellakseen muille, ettei diilin antamisessa lähisukulaiselle ole kyse tahallisuudesta.

Valtakunnansyyttäjänviraston sekoilut eivät ole mitenkään vähentyneet sen jälkeen kun Nissinen siirrettiin virasta väliaikaisesti pois. Valtakunnansyyttäjän virkaa määräaikaisena hoitava Raija Toiviainen yrittää olla paavillisempi kuin Nissinen Ylen viime lauantain haastattelujutussa Valtakunnansyyttäjä huolissaan Suomen tilanteesta: Ymmärtävätkö rasistisen vihapuheen levittäjät, mitä he tekevät? Toiviaisen vaatimukset sananvapauden supistamisesta ovat tyyliltään silkkaa stalinismia, jossa julistettiin kaikkien yhtäläisiä oikeuksia samalla kun ne riistettiin "luokkavihollisilta" pienen puolueliitin hyväksi.
Toiviainen sanoo kuitenkin jämäkästi, että sananvapaudellakin on rajansa. Ihmisarvoa loukkaava vihapuhe ei nauti sananvapauden suojaa.
Vasemmalle kallellaan olevat Demlan juristit teroittavat mielellään YK:n muotoilemia universalistisia sosiaalisia konstruktioita, mutta Toiviaisen valikoiva muisti ei halua rekisteröidä ihmisoikeuksien julistuksen artiklaa 19 (1948), jossa sanotaan, että "Jokaisella on sananvapaus; tämä oikeus sisältää vapauden hankkia, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia riippumatta alueellisista rajoista joko suullisesti, kirjallisesti tai painettuna taiteellisessa muodossa tahi muulla hänen valitsemallaan tavalla." Ei ole sattumaa, että sosialistimaiden painostuksesta artiklaan lisättiin myöhemmin kolmas kohta "erityisistä velvollisuuksia ja vastuuista", joka on ollut viime vuosina erityisen suosittu vasemmiston keskuudessa, koska sen varjolla voidaan sensuroida sille epämieluisia näkemyksiä. Sitä vastoin läntisessä liberalistisessa ajattelussa sananvapaus tarkoittaa perinteisesti sitä, että se koskee nimenomaan epämiellyttävää ja "loukkaavaa" materiaalia, koska yleisesti hyväksyttyjen näkemysten ilmaisemiselle artiklan suoja on tarpeeton. 

Ovelana juristina Toiviainen haluaa sekoittaa tahallaan sanavapauteen kuulumattoman viharikos-klausuulin jo nyt laissa määritettyyn kansanryhmän vastaiseen kiihotukseen:
– Mutta jos joku sitten uhkaa, panettelee tai solvaa tiettyä kansanryhmää ja tällä tavoin loukkaa toisen ihmisarvoa, niin se ei ole hyväksyttävää, hän korostaa.
Toiviainen ei määrittele spesifisti mikä on kansanryhmän vastaista uhkaamista, panettelua ja solvaamista. Jos välikaikainen valtakunnansyyttäjä saisi itse päättää millainen informaatio olisi "ihmisarvoa loukkaavaa", hän laskisi siihen varmaan myös kaikki julkisesti levitetyt rikostilastot, koska ne ovat epäedullista luettavaa Suomessa ilmaiseksi oleskelevalle globaalille enemmistölle. Jos jätämme valtakunnansyyttäjän omat toiveet huomioimatta, kysymys uhkaamisesta, panettelusta ja solvaamista on määritelty kansanryhmän vastaisessa kiihotuspykälässä, mutta siinäkin ne on kerrottu niin laveasti, että ilkeämielinen syyttäjä voi asettaa syytteen melko heppoisin perustein kuten Jussi Halla-ahon tapauksessa. 

Suomen lainsäädäntö ei tunne toistaiseksi "rasismirikosta" tai muutakaan vastaavaa ajatusrikosta, mutta tästä huolimatta Raija Toiviainen käyttää ilmaisua kuin se olisi jo painettu lakikirjaan. Hän linkittää myös verkossa käytävän "liian vapaan" keskustelun kansanryhmän vastaiseen kiihotukseen, jonka vuoksi poliittisen poliisin ja Demlan mädättämän oikeuslaitoksen pitäisi puuttua siihen vaikka sosialistimaista tutulla ennakkosensuurilla:
Raija Toiviaisen mielestä kaikkein vastenmielisimpiä verkossa tehtäviä rasismirikoksia ovat kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkominen. 
– Kiihottamisrikosten taustalla on aina rasistinen, toisten ihmisarvoa mollaava motiivi. Ei ole yli-ihmisiä ja ali-ihmisiä, on vain tasavertaisia ihmisiä.
Sen enempää kiinnittämättä huomioita Toiviaisen kannattamaan sosiaaliseen konstruktioon, joka on objektiivisen todellisuuden vastaista  toiveajattelua, sisältää lainaus kansanryhmän vastaisen kiihottamisen osalta yksipuolisen näkemyksen. 

Monesti kansanryhmän vastainen kiihotus, tai laajasti ymmärrettynä "vihapuhe", on reaktiota ensimmäisen kiven heittäjän vihaan. Suomessakin on liuta vaikutusvaltaisia poliitikkoja ja virkamiehiä, jotka haluavat ideologisessa vihassaan täyttää suomalaisten kiusaksi maan afrikkalaisilla. Tästä populaatiosta erityisesti somalit ovat monesti osoittaneet todistetusti vihamielisyytensä suomalaista lainsäädäntöä ja kulttuuria kohtaan. Kulttuurimarxilaisten luoman vihapuheen sijaan pitäisi puhua vihaa takaisin -puheesta, koska se vastaa paljon paremmin todellisuutta. On moraalisesti täysin oikein vihata sellaista, joka itse aloittaa hyökkäävän vihan sinua ja kansaasi vastaan. 

Jokainen voi itse päätellä, onko väliaikainen valtakunnansyyttäjä syyllistynyt eri ulostuloillaan suomalaisten vastaiseen kiihotukseen vai ei. Joka tapauksessa monomaaniseksi vasemmistolaiseksi Toiviaisen tekee se, että hän näkee valheellisen rasistisesti rasismin koskevan vain valkoisia. Samalla hän pyrkii selittämään luvatta maahantulleiden muukalaisten uskonnollis-ideologisen murhaamisen kantaväestön "rasistisilla" asenteilla. Hän pitää selvästikin Afrikan partapoikia oikeustoimikelvottomina, joilla ei ole omaa tahtoa ja vastuuta teoistaan. Toisin sanoen Toiviainen ei pidä heitä eurooppalaisin standardein katsottuna itsenäisiin päätöksiin kykenevinä subjekteina, vaan rinnastaa heidät lapsiin ja vammaisiin:
– Rasismin kohteet ajetaan nurkkaan, ja siellä nurkassa on helppo katkeroitua. Syntyy kasvualusta järjestäytyneelle rikollisuudelle ja jopa terrorismille. Vihapuheella vainotut ihmiset ovat väkivaltaisten ryhmittymien uusiutuva voimanlähde.
Näin haparoivalle päättelylle ei löydy mitään näyttöä, ja jo pelkkä arkijärkikin kyseenalaistaa sen helposti. Etnisesti loukkaaviksi koettuja viestejä ei näy julkisuudessa, joten potentiaalisen islamistisen puukkojunkkarin täytyisi etsiä niitä aktiivisesti verkon syövereistä. Arkisista valtavirtafoorumeista ne on jo sensuroitu ja niitä löytääkseen pitäisi lyöttäytyä jonkun perussuomalaisten varavaltuutetun Facebook-kaveriksi. Ja mikähän mahtaa olla todennäköisyys tälle? On vaikea uskoa, kuinka lähinnä intrerracial-pornosta ja länsimaisen kulttuurin solvaamisesta kiinostuneet nuoret ulkomaalaismiehet viitsisivät varta vasten hakeutua valkoisten rasistien sivuille tai fb-kavereiksi. Vai pitäisikö tästäkin jo syyttää valkoisia ja "kaikkialla vapaana riehuvaa vihapuhetta"? Vihapuheella vainotut ihmiset...Raija Toivonen, please!

Eräät poliittiset kommentaattorit kuten tutkija Arto Luukkanen ovat väittäneet, että Raija Toiviaisen viimeisimmän ulostulon taustalla olisi ylin poliittinen johto. Syynä olisi kuulemma Sipilän hallituksen tarpeesta löytää yhteisiä vihollisia, johon sopivat hyvin maan 700 000 rasistista väärinajattelijaa. Vaikka Luukkasen spekulointi hallituksen motiiveista olisikin totta, se ei selittäisi tyhjentävästi Toiviaisen gulagin tuoksuista avautumista. Asia kun sattuu olemaan niin, että Toiviaista ei tarvitse pahemmin kehotella kansan vastaisiin pogromeihin, vaan hän vanhana Demla-aktiivina on innokas antamaan väärämieliselle kansalle ruoskaa ihan omasta takaa.

maanantai 16. lokakuuta 2017

YLELLÄ JATKUVIA TUSKIA KESTÄÄ KANSAN ETUA AJAVIEN LIIKKEIDEN NOUSU

ÖVP:n johtaja Sebastian Kurz. Kansallisilla teemoilla
vaalivoiton napannut puolue saa monet toimittajat
näkemään lempiväriään punaista.

Ranskan presidentinvaalien jälkeen Ylessä on toivottu, että kansan tuntoja lähellä oleva populismi alkaisi vihdoin heikentyä. Tyytymättömyys on Euroopassa kuitenkin sitkeässä, koska EU:n ongelmat ovat perustaltaan valuvikoja, joita ei voi korjata kosmeettisilla parannuksilla. 
Radikaalista muutoksen tarpeesta kertoo kansallismielisyyden elinvoima, jossa ei näy kuihtumisen merkkejä, vaan se on päinvastoin heräämässä entistä voimakkaampaan eloon, josta yhtenä viimeisimpänä todisteena on AfD:n eli Vaihtoehto Saksalle -liikkeen menestys Saksan liittopäivävaaleisessa.

Nyt uuden myrskyvaroituksen antoi sunnuntaina pidetyt Itävallan parlamenttivaalit, jossa keskustaoikeistolainen Kansanpuolue ÖVP reivasi vaaliohjelmansa kansallismieliseen suuntaan, jonka ansioista se nousi maan suurimmaksi puolueeksi. Myös perinteinen oikeistopopulistipuolue Vapauspuolue FPÖ sai pitkästä aikaa reilun vaalivoiton ja se tulee todennäköisesti ottamaan hallituspaikan. Se, minkä valtamedia jätti harmistuksissaan useimmiten kokonaan kertomatta oli vihreiden romahtaminen, joka näyttää olevan vallitseva trendi keskisessä Euroopassa. Verkkolehti Oikea Media:
Vihreät olivat vaalien surkein häviäjä. Vihreät saattavat pudota kokonaan parlamentista. Neljässä vuodessa Vihreät ovat menettäneet lähes koko 12 prosentin kannatuksensa.
Vaaleja kommentoinut Ylen EU-mielinen toimittaja Sampo Vaarakallio vaikenee myös vihreiden suosion sulamisesta ja harmittelee jutussaan Analyysi: Itävallan perinteinen oikeisto kopioi populistien käsikirjan – EU:lle vaalitulos on hankala pääasiassa sitä, kuinka populistien vaalivoitot koettelevat Euroopan "yhteisiä arvoja":
Oikeistopopulismi ja tiukka kansallismielisyys ovat Euroopassa poliittista valtavirtaa. Vaikeita hetkiä saattaa silti olla luvassa. Yhteisiä arvoja koetellaan. Itävallan EU-politiikka tiukkenee entisestään ainakin maahanmuuttoasioissa.  
Itävalta on pitkän aikaa lämmitellyt suhteitaan naapurimaiden EU-änkyröihin, kuten historialliseen kumppaniinsa Unkariin. Esimerkiksi Unkarin ja Puolan oikeusvaltiokehitys on ottanut vuosikymmenten mittaiset takapakit.  
(...) Monissa asioissa oikeistopopulistit ja äärioikeisto tahtovat juuri nostalgiaa – paluuta menneeseen.
Nyky-Eurooppaa määrittelevä liberalistinen "arvopohja" ei ole edes sataa vuotta vanha, mutta silti globalistieliitin etua ajavat liberalismin puolustajat puhuvat siitä kuin se edustaisi yli tuhatvuotista kulttuuriamme. Sen sijaan paljon realistisemmat etnonationalistit määrittelevät Euroopan veren, maan ja vuosituhantisen kulttuurin mukaan, tapa, joka muistuttaa sitä, mitä muuallakin maailmassa on harjoitettu hyväksi havaittuna iät ja ajat. 

Lähestulkoon kaikki kansakunnat ovat perustuneet yhden johtavan väestöryhmän hallitsevalle kulttuurille. Ideologinen monikultturismi on nuori ilmiö ja se on voinut "menestyä" vain siksi, että se on liittoutunut hegemonisen liberalismin kanssa, jossa tärkeintä on rahan vapaa liike, mukavuudenhalu, halvat huvit, tyhjä sentimentalismi ja konfliktin välttäminen. Se on jopa pahempaa kuin silkka nihilismi. Siksi on typerää määritellä vallitseva kulttuuri tai "yhteiset arvot" sen mukaan mikä ideologia tietyllä hallintomuodolla sattuu juuri nyt olemaan vallitseva. 

Eurooppalaisuus on jotain paljon syvempää kuin tämän hetkinen liberaalidemokratia aivan samoin kuin japanilaisuutta olisi naurettava määritellä maan nykyisen hallintomuodon mukaan. Muihin verrattuna ainoastaan Euroopan "eliitiltä" näyttää puuttuvan kulttuurinen itsekunnioitus. Kyse ei ole nostalgiasta kuten edistysuskoinen liberaali Vaarakallio uutisjutussaan väittää, vaan kulttuurin halusta selviytyä. Ilman sosialismin syövyttämän librealismin nationalistista vastavoimaa Eurooppa olisi luhistunut jo 1960-luvulla.


                                                        *******************************

Tomittajista suurin osa on punavihrieitä, josta kertoo journalistiikan ja viestinnän opiskelijoiden parissa tehty kyselytutkimusKyselyyn vastanneiden 44 journalistiopiskelijan joukossa ei ollut yhtäkään perussuomalaisten kannattajaa! Eipä ihme, että esimerkiksi Ylessä suhtaudutaan äärimmäisen nuivasti persuihin. Viimeisin todiste tästä on Ylen toimittaja Veli-Pekka Hämäläisen tämänpäiväinen uutisjuttu "Maahanmuutto työntyy jo korvista" – perussuomalaisten vallanvaihto jätti joukon valtuutettuja ilman poliittista kotia, jossa henkinen demarieläkeläisvanhus pääsi petturiporukka Sinisten suulla mollaamaan perusteettomasti Jussi Halla-ahoa ja lojaaleja perussuomalaisia. Pielavetinen Liisa Salmi kertoo, että on vielä perussuomalaisten jäsen, mutta ei ehkä kauaa:
Hän tunsi Jussi Halla-ahon sanoman itselleen vieraaksi jo vuosia sitten, kun ensimmäisen kerran kuuli tämän puhuvan puoluekokouksessa. Timo Soinin olisi pitänyt erottaa Halla-aho jo siinä vaiheessa, Salmi miettii nyt.  
– Halla-ahon linja on minulle vieras, kun tuntuu, ettei se keskity mihinkään muuhun kuin maahanmuuttoon. Nämä maahanmuuttokysymykset oikein tuntuvat työntyvän jo korvista, lähes 40 vuotta puolueessa ollut nainen tuskailee.
Punavihreille toimittajille tällaiset puheet ovat hunajaa korville, sillä heidän kannaltaan paras persupuolue olisi soininlainen näennäisoppositio, joka ei haastaisi vihervasemmiston tuhoisaa maahanmuuttokiimaa. Mummolla on toki oikeus mielipiteeseensä, mutta toimittajalla luulisi olevan sen verran journalistista selkärankaa oikoa vanhuudenhöperöitä väitteitä.  Tosiasia on, että Halla-aho on ottanut moniin muihinkin asioihin kantaa kuin maahanmuuttoon, mutta eipä anneta tosiasoiden pilata Ylen hellimää tarinaa.

Toimittaja Hämäläisen juttu vahvistaa myös toista arvelluttavaa narraatiota, jossa puolueen hajottanut soinilainen luopiosiipi esitetään pelkkinä uhreja, joita pahat vihapuhuja-persut "vainoavat":
Yle kertoi jo kesäkuussa uhkaavista viestejä, joita puolueesta lähteneet kansanedustajat ovat saaneet. Ylen nyt haastattelemien valtuutettujen kertoman perusteella ilmiö ei ole paikallistasolla yleinen. Yksi sinisten valtuutettu kertoi kuitenkin saaneensa postissa vihjauksen tappamisesta.
Mikään ei voisi olla enemmän myötähävettävää kuin vinkuleluiksi muuttuneet aikuiset "isänmaalliset" miehet.



                                                        *******************************

Juha Hurme. Miksi lähes kaikki teatterialan ammattilaiset
ovat jonkin sortin kommunisteja?

Miksi Yle antaa jatkuvasti vapaan puheenvuoron mielenterveyskuntoutujana tunnetulle kulttuurikommunisti Juha Hurmeelle? Viimeksi tänään hän pääsi höpisemään kannattamiensa sosiaalisten konstruktioiden puolesta satusetä Matti Röngän vetämissä Ylen tv-uutisissa (kohdasta 14.55" eteenpäin) kuin myös verkkosivujen universaalikommunismia heijastelevassa vuodatuksessa Juha Hurme kirjoitti 14 miljardin vuoden kulttuurihistoriikin paikasta, johon aikanaan syntyi Suomi – kaiken selityksestä syntyi myös hilpeä iltamakiertue

Hurmeen väitteet sisältävät niin paljon kategoriavirheitä, perusteettomia yleistyksiä ja suoranaisia ideologisia valheita, että niiden tarkempi analyysi ja purkaminen vaatisi aivan oman punakynällä väritetyn juttunsa. Tässä kohtaa riittää, että lainaan haastattelusta pari posketonta heittoa. 

Voiko mikään olla punaisen teatterikoulun kasvatilta ennalta-arvattavampaa ja väsyneempää kuin sättiä kansallista kulttuuria ja sovittaa se uudelleen tämän hetken "eliitin" muotiaatteelle monikultturismille sopivaksi? Tämä jos mikä on tendenssimäistä, ideologisesti ohjattua ajattelua:
Suomalaisessa kulttuurissa ihan kaikki on kuitenkin Hurmeen mukaan lainaa. Edes kansallisen identiteetin pönkittämiseksi luotu Kalevala ei ole aito, vaan runoutta väärentänyt voimapolitiikan vipu.
– Kun perehtyy kulttuuriin, niin huomaa, että se on aina vuorovaikutusta, monessa muussakin paikassa kuin tällä meidän niemellä. Kuitenkin korosteisesti täällä pohjoisella reunalla me olemme lainanneet kaiken viisailta naapureiltamme. Jopa kansanrunouden teemat ja sisällöt tulevat isosta ihmiskunnan historiasta ja myyteistä. Ne on vain omittu ne, sillä tavoin kulttuuri toimii. Meillä on kuitenkin hirveän paljon väärää ylpeyttä ja valheita historiastamme.
Hurme puhuu kuin 1800-luvun svekomaani, joka propagoi sen puolesta, että suomalaisilla ei itsellään ole mitään omaa ja arvokasta. Pitäisi olla vain karvahattu kourassa leuka rinnassa ja kiitellä alinomaa muita, että sattuivat antamaan meille metsäläisille armosta edes jotain sivistystä. Svekomaanien ja vasemmistolaisten hallitsema kulttuurikeskustelu on sotien jälkeen kaikin keinoin halunnut vähätellä suomalaisuutta, jotta kyykytetty omanarvontunnoton kansa olisi alttiimpi harhaisille universalistisille utopioille:
Suomen tarinasta pidetään kiinni, vaikka tiede todistaisi mitä. Hurmeen mielestä se ei ole hyvä idea. Siksi hän haluaa kirjallaan hyökätä vääriä historiantulkintoja vastaan. – Sellainen reteän tarinan Suomi tuntuu propagandalta, tahalliselta vääristelyltä tai hyväuskoiselta tyhmyydeltä. Sellaiset asiat ovat vaarallisia, koska niiden alle voidaan rakentaa väärää nationalismia, joka voi tulehtuneessa tilanteessa hapantua väkivallaksi.
Vanha kulttuuribolshevikki vetoaa tieteeseen, vaikka suomalaisuudesta ja sen eri heimojen omaleimaisuudesta tiedetään paljon enemmän kuin siihen aikaan jolloin Hurme tavaili Kommunistista manfiestia. Vastaavasti horinat "väärästä nationalismista" ovat tuttua vasemmistolaista retoriikkaa, jossa toimivaksi tiedetty kansallismielisyys demonisoidaan ja vesitetään lopuksi monikultturismiin sopivaksi saduksi. Tiedetoimittaja Marko Hamilo on kuvannut sosiaalisessa mediassa hauskasti tätä valheellista närkästymistä kansallisten symbolien kohdalla:
"Rasistit ovat kaapanneet Suomen perinteiset symbolit. Siniristilippu ja Suomen leijona ovat negatiivisesti ladattuja." MJVONVT? Edelleenkään en ymmärrä, onko joku oikeasti noin vajaa vai mitä trollausta tämä on. Kyse on kansallismielisistä / isänmaallisista symboleista ja eliitti on lakannut puolustamasta kansallismielistä / isänmaallisia symboleita. Ne ovat sitten jääneet rahvaalle. Ei niitä kukaan ole kaapannut. Se mitä nyt nähdään, on yritys kaapata ne tarkoittamaan jotain muuta. Että Suomen leijona on homo, joka parittelee brysseliläisen tiikerin kanssa, tai jotain sellaista. Yritys kaapata suomalaisuuden symbolit ja ikonit johonkin eurooppalaiseen tai multikultiprojektiin vain näyttää epäonnistuvan koska se on melkoisen teennäistä.
Jutun Hurmeesta tehneeltä toimittaja Sanna Vilkmanilta puuttuu alkeellisin lähdekritiikki eikä hän peittele ihailuaan haastateltavan ideologiaa kohtaan, kun hän toteaa, että Hurme " käy kirjassaam järeällä todistusaineistollaan isänmaallista kertomusta päin":
Hän antaa palttua muun muassa yhtenäiselle kansalle. Hurme ei hyväksy ajatusta ainutlaatuisesta geeniperimästä, sillä tällä pallolla pyörivät ovat kuitenkin samasta alkuräjähdyksen energiasta peräisin. Sitä paitsi aikana, jolta on löydetty nykyisen Suomen alueen varhaisimmat asutuksen merkit, itä- ja länsisuomalaiset olivat geneettisesti kauempana toisistaan kuin länsisuomalaiset ja ruotsalaiset. Hurmeen hengästyttävä, huutomerkeillä höystetty kirja todistaa, että Suomea kansana, saati valtiona ei ole ollut kuin pienen henkäyksen ajan historian pitkässä virrassa.
Voiko tuon marxilaisemmin ja siten "materialistisimmin" asian enää ilmaista? Ei ole heimoja, kansoja, populaatioita, on vain yksi "yhteinen" atomistinen muurhaiskeko nimeltä ihmiskunta jne. Ei ole olemassa  luovempia, menestyksekkäämpiä ja tyhmempiä ryhmiä paitsi Hurmeen pahnan pohjimmaisiksi sijoittamat suomalaiset. Tiedeamatööri menee jopa niin pitkälle, että väittää ("Hurme ei hyväksy ajatusta ainutlaatuisesta geeniperimästä, sillä tällä pallolla pyörivät ovat kuitenkin samasta alkuräjähdyksen energiasta peräisin") ettei elollisissa ole laatueroja ja erilaista ontologista kokemusmaailmaa, koska elämä rakentuu samasta DNA:n nukleiinihaposta, joka sisältää kaikkien eliöiden solujen geneettisen materiaalin. 

Hurmeen sosialistisen ihmiskuvan mukaan ihminen on vain laji, jonka populaatioilla ja yksilöillä ei ole historiallista ja kulttuurista arvoa, joka erottaa ne menestyviksi, elinkelpoisiksi ja ennen kaikkea paremmiksi kuin toiset. On toki niin, että ihmisyksilöissä on tiettyjä yhteisiä piirteitä, jonka vuoksi ne tekevät meistä samanlaisia, mutta tällaiset yhteiset nimittäjät edustavat elämän alhaisempia asteita kuten ruuan tarvetta ja lisääntymistä. Filosofi Julius Evola on todennut, että ”pelkkä ’ihminen’ on alempi kuin kansaan ja yhteiskuntaan kuuluva ihminen, joka puolestaan on alempi kuin ’persoona’”. Sen sijaan sellainen yksilöä korostava periaate, jossa ihmiset ovat vapaita ja nauttivat siksi yhtäläisistä oikeuksista ”luonnostaan” on vailla perustetta, koska ihmiset eivät ole ”luonnostaan” samanlaisia. 

Ihmisten ja kansojen perimmäisestä "samanlaisuudesta" huolimatta Hurme on kuitenkin valmis korostamaan itä- ja länsisuomalaisten pohjatonta "erilaisuutta" silloin kun sillä voidaan hajoittaa historiallisesti hitsautunutta kansanyhteisöä. Tässä tarkoitushakuisessa ad hoc -agrumentaatiossa muusta ihmiskunnasta jyrkästi poikkeavat Saharan eteläpuoliset mustat afrikkalaiset (heiltä puuttuu mm. Neanderthalin ihmisen perimä) käyvät toki suomalaisista, kunhan vain saavat jalkansa rajan yli, sanovat Asyl ja kertovat ilmoitusasiana olevansa suomalaisia....

Haastattelussa jatkuvasti "oikeaa tietoa" (lue: poliittisesti korrektia) korostanut Hurme toteaa kuitenkin jutun lopussa, ettei hänen kirjansa olekaan tietokirja vaan runoelma:
Vaikka Hurme vakuuttaa olleensa tarkka faktojensa kanssa, hän painottaa, ettei Niemi ole tietokirja. Se on pikemmin runoelma tai eepos, kirjailija tuumii.
Tämä lienee koko haastattelun ainoa validi argumentti.



                                                        *******************************



Yle TV1, maanantai 16.10.2017 klo 19:00, Historia: Petturien lapset 

Hitlerin salamurhayrityksen suunnittelijat teloitettiin pettureina ja heidät on jo unohdettu virallisessa historiassa. Mutta heidän lapsensa eivät ole unohtaneet heitä. Tämä on heidän tarinansa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Mitä, että oikein natsidokkari maanantain Historidokumentissa? Tämä tuli täytenä yllätyksenä ja täysin pyytämättä!

torstai 12. lokakuuta 2017

TARJOLLA TÄNÄÄN TASAPUOLISESTI: PÄSMÄRÖIVÄ FEMINISTI JA KASTROITU CUCK-AISURI

Varsovan ghetton Rebekkah? Ei, vaan suomalainen
naiskirjailija.

Viime päivinä Yle Watch on ottanut useasti kantaa sukupuolikysymykseen ja feminismiin. Blogilla ei ole tähän mitään erityistä syytä, vaan kommentointi on johtunut Ylen uutisista, joissa nämä teemat ryöpsähtelevät silmille päivittäin. Viimeksi tänään Yle uutisoi maamme yliarvostetuimman kirjailijamme Helsingin Sanomiiin ja ruotsalaisiin valtalehtiin lähettämästään avoimesta kirjeestä. Uutisessa 
Sofi Oksanen kehottaa Melania Trumpia murtamaan itätytön stereotypiaa: Hiljaisuutesi ei ole yksityisasia ajatuksiinsa ihastunut kirjailijamme katsoo oikeudekseen opastaa Yhdysvaltojen ensimmäistä naista oikeanlaisen ajattelun pariin. 

Näin omahyväinen mestarointi herätti jo vanhan vihaisen miehen eli emeritusprofessori Timo Vihavaisen murahtamaan blogissaan. Vihavaisen kirjoitus Kirjelmöintiä onkin paras ja samalla hauskin vastaus goottiprinsessa Oksasen lähettämään avoimeen ukaasiin. 
Mutta sitten alkoi hävettää. Mikä oikeus minulla on mennä tyrkyttämään omia näkemyksiäni ihmiselle, jota en edes tunne ja jolla, kuten kaikilla muillakin, on oma elämänsä ja oikeus siihen. Sitä paitsi Melanialle saattaa olla herttaisen yhdentekevää, mitä minä hänestä ajattelen. Oikeastaan on todennäköistä, ettei hän lukisi koko kirjettä ja jos lukisi, päästäisi korkeintaan pilkallisen naurahduksen.
Vihavaisen kirjoitus on virtuoosimaista sarkasmia, johon vähemmän elämänkokemusta ja sivistystä saaneet tuskin kykenisivät. Erityisen osansa saa Oksasen feministinen fanatismi, jossa ihmiskunnan historia selitetään vain yhdestä mielikuvituksellisesta tekijästä johtuvaksi:
Itätyttöjen historia on siinä kiinteä ja olennainen osa maailmahistoriaa. Oikeastaan he ovat sen keskeinen osa, vaikka tuollakin historialla näyttää olevan sekä alku että loppu.

Toisin kuin varsinaisessa, talouden ja politiikan varaan rakentuvassa historiassa, itätyttöjen todellisuus ei riipu esimerkiksi kysynnästä ja tarjonnasta eikä vapaa kilpailu näyttele siinä merkittävää osaa. Tämän maailman olennaisia asioita ovat mielikuvat ja niiden tuottaminen.
Median silkkihansikkain kohtelema Oksanen on alkanut menestyksenä myötä itsekin uskoa, että hänellä on jokin oraakkelimainen auktoriteetti kertoa muille miten maailma makaa. Se, että kulttuurialan enemmistönä olevat feministit, mekkoeinari-kuhnurit ja Cuck-aisurit taputtelevat kirjailijaa selkään vain siksi, että tällä on samanlaiset kympin tytön konformistiset mielipiteet kuin heillä itsellään, ei tee kenestäkään vielä suurta kirjailijaa puhumattakaan intellektuellia. Punavihreässä kuplassa leijaileminen synnyttää kuitenkin väistämättä euforisia kaikkivoipaisuuden tunteita, joita kuplan ulkopuoliset joutuvat sitten lukemaan valtalehdistä syvää myötähäpeää tuntien. Vihavainen:
Kun itse en oikein ymmärrä, kuka tässä on etnisoinut ja ketä ja mitä tuo sana edes tarkoittaa, yritän vilpittömästi vain ymmärtää, oliko kirjoittajalla tässä nyt ihan oikeasti jokin viesti kerrottavanaan vai oliko tarkoituksena vain päästä puhuttelemaan elämässään menestynyttä naista noin oss flickor emellan ja mestaroimaan tämän ja muidenkin elämää ja puheita jonkinlaisella feministisen ideologian tuomalla jokanaisen oikeudella. 
Joka tapauksessa ymmärrän, että tämä presidentin rouva kelpuutettaisiin jäseneksi naisten oikeuksia edistävään joukkoon, täällä meillä vai ihan koko maailmassa, en ole varma. En tiedä millainen valtakirja kirjoittajalla on.
Tekstinsä loppupuolella Vihavainen viittaa kirjeen lauseeseen, joka mainitaan myös Ylen jutussa: 
Se rooli on yhteiskunnallisesti aktiivisen toimijan, maailmaa muuttavan ihmisen. Silloin sinusta voisi tulla meidän kaikkien sankari, Oksanen toteaa.
Vihavaisen oma vastaus ei pahemmin Oksasta säästele:
Jospa Melaniasta tulisikin aktiivinen ja päällekäypä feministiradikaali! Maailmaa muuttava ihminen! Silloinhan hän voisi olla meidän kaikkien sankari, luen lehdestä. 
Hetkinen, kenen kaikkien? Siis myös minun? Vai olisiko mahdollista, että tässä maailmassa on kovin monenlaisia ihmisiä ja eri ihmisillä on eri sankarit. Vai onko se sittenkin niin, että on olemassa vain korrekteja mielipiteitä ja oikeata ajattelua ja sen ohella väärää? Kun itse vielä uskon tuohon totalitarismia edeltävään näkemykseen, rohkenen ajatella, että Melania jo on hyvin monien miesten sankari.
Sekä Vihavaiselta että Oksaselta jää huomaamatta, että Melanie Trump on jo ehtinyt vaikuttaa Yhdysvalltojen politiikkaan. Juuri hän saattoi olla se, joka kuiskutteli miehensä korvaan, että matkustuskiellot eräistä kehitysmaista pitäisi purkaa, sillä onhan selvää, että joka ikisellä taatelintallaajalla on oikeus tulla Amerikan valmiiisiin pöytiin! Tulihan Melania itsekin kultamaahan ulkomaalaisena, tosin ilman etnopositiivista suojaväriä ja pokakonttorin maksukuponkia, mutta kumminkin....

Sofi Oksasen on turha olla huolissaan siitä, etteikö nainen ilman kansalaisten mandaattia voisi lobata ultraliberaalia agendaa presidentille. Tätä on tehnyt koko ajan presidentin tytär Ivanka Trump. Millenium-sukupolven lumihiutaleen tiedetään itkunsekaisesti kuiskanneen presidentin korvaan, että tämä aloittaisi Syyrian pommitukset. 

Tosin aivan oma-aloitteisesti Ivanka ei lobbaustaan tehnyt, sillä myös hänen korvaansa kuiskattiin. Kuiskaajana oli oma mies, liberaalijuutalainen Jared Kushner, joka halusi ajaa Israelin asiaa Amerikan avulla, sillä tunnetaanhan Syyria Israelin verivihollisena. Nyt näyttääkin siltä, että Ivankan avulla juutalaispoika Kusher pompottaa koko Valkoista taloa. Ivankan avustuksella Kushner sai myös savustettua Trumpin hallinnosta ainoan valkoisen enemmistön etua ajavan neuvonantajan, konservatiivisen Stephen Bannonin. Tätä voisi kutsua jo kieroilevien nillkkiliberaalien riemuvoitoksi!

                                                                
                                                         ***********************


Jos kirjailija Oksaselta kysyttäisiin hänen suosikkimekkoeinariaan, vastaus olisi luultavasti Cuck-aisurien prinssinnakki eli Kanadan pääministeri Justin Trudeau. Ylen tuoreessa uutisessa Kanadan pääministeri Justin Trudeau: Myös pojat kasvatettava feministeiksi maailman johtavan Cuck-feministin naisten mielistely sulattaisi varmasti myös Oksasen femivihaisen kivisydämen. Pohjois-Amerikan Ruotsina pidetyn maan johtohenkilö kuulostaa taikauskoisessa tasa-arvofetisismissään lähes psykoottiselta, kun hän haluaa kastroida pojat vähintään henkisesti:
– Haluan poikieni välttyvän paineelta tietyntyyppiseen maskuliinisuuteen, joka vahingoittaa miehiä ja ihmisiä heidän ympärillään. Haluan heidän olevan vaivattomasti omia itsejään ja feministejä, jotka puolustavat sitä, mikä on oikein ja jotka voivat katsoa itseään ylpeänä peiliin.
Tämä lausunto tyydyttää todennäköisesti monia sukupuolinarsistisia feministejä, mutta lyhytnäköisessä vihassaan he eivät tule ehkä ajatelleeksi emaskulaation kaikkia seurauksia. Jo nyt Pohjoismaista löytyy feminismin vuoksi runsaasti naisia, jotka ovat tyytymättömiä nössöihin miehiin, koska ne eivät sytytä mitenkään. Feminismin looginen seuraus onkin antautuminen ankaran patriarkaaliselle islamille. 

Milloin siis tulee se hetki, jolloin näemme Sofi Oksasen kaavussa, sillä sanoihan entinen naistutkimuksen opiskelija "Ulla-Maija Mehmet-Möttönen" jo aikoinaan, että vasta kaavun alla nainen voi tuntea olevansa todella vapaa!

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

PUNALIBERAALIN HOLLYWOODIN MÄDÄNNÄISYYS

Amerikan punaliberaalia ja juutalaista ökyrikasta eliittiä:
Hillary Clinton ja Harvey Weinstein.

Hollywoodissa ruumiillistuu länsimaiden liberaali rappio, tekopyhyys, lapsellisuus, sentimentalismi ja moralismi. Se on myös sivilisaatiomme henkisen saastan tärkein sylttytehdas. Vielä siihen aikaan kun Neuvostoliitto oli olemassa, Ylen kulttuuritoimitus suhtautui nyrpistellen amerikkalaista elämäntapaa kuten konsumerismia ja hedonismia levittäneeseen 
Hollywoodiin. 

Kommunismin romahduksen jälkeen Ylessäkin ymmärrettiin 1990-luvulla, että kapitalismin ytimessä olevia "porvarillisia arvoja" vastaan voi taistella Hollywoodin liberaalilla kulttuurimädätyksellä. Parin viime vuosikymmenen ajan Ylessä ollaankin oltu kritiikittömiä punaliberaalia Hollywoodia kohtaan, koska se on merkittävästi edistänyt "hyviä asioita" kuten vapaata maahanmuuttoa, feminististä perhepolitiikkaa, sateenkaari-ideologiaa ja aseiden riisumista valkoisilta. Ainoat moitteet se on antanut Hollywoodin harvoille konservatiiveille kuten Mel Gibsonille, joka puhui vihatotuuksia unelmatehtaan juutalaisesta omistuksesta.

Kun Hollywoodin liberaalijuutalainen mediamoguli Harvey Weinstein sitten paljastetaan pervoksi saalistajaksi, Yle teeskentelee muiden valtamedioiden tapaan hämmästystä. Uutisessa Hollywoodin ahdisteluskandaali sai muhia rauhassa – moni tiesi, mutta ei puuttunut koko juttu käännetään feministiseksi diskurssiksi, jossa ongelman ytimen nähdään olevan yleisesti miehissä, jotka hallitsevat ikävän meritokraattisesti Hollywoodia ilman sukupuolikiintiöitä. 

Ei puhettakaan, että Weinsteinin seksuaalinen saalistus johtuisi siitä, että hän saattoi saavutetun asemansa vuoksi käyttää talmudilaista valtaansa himoitsemiinsa ei-juutalaisiin kaunottariin. Kuvassa, jossa Weinstein tarttuu takaapäin Emma Watsoniin, välittyy hetki, jossa julkisesti kovan linjan feministinä esiintyvä näyttelijätär ei voi muuta kuin pitää suunsa kiinni, koska hyväksikäyttäjä on Hollywoodin juutalainen. Miksi tämä seksuaalinen häirintäskandaali nousi julkisuuteen vasta nyt, johtuu tuskin suunsa avanneista naisnäyttelijöistä, vaan elokuvateollisuuden sisäisestä taistelusta, jossa on päätetty uhrata yksi omista pojista. 

Nyt esiin tullutta seksikohua  on käsitelty mediassa loppujen lopuksi hyvin laimeasti toisin kuin tapausta, jossa Donald Trumpilta salaa äänitetyistä naiskommenteista nousi viikkoja kestänyt mediamyrsky viime presidenttivaalikampanjan aikana. Silti Weinsteinin tapaus on poikkeuksellinen, sillä aiemmin valtamedia ei ole raportoinut näin näkyvästi Hollywoodin elokuvamogulien harjoittamasta naisten ahdistelusta ja seksin kiristämisestä. Tapaus lienee vain jäävuoren huippu ja ehkä sen näkyvyydellä yritetään peitellä jotain paljon pahempaa kuten Hollywoodin pedofillirinkiä. Näissä kaikkein synkimmissä tapauksissa on nähtävissä sama Hollywoodia hallitseva talmudistinen tekijäkunta kuin "tavallisissa" seksuaalisen häirinnän tapauksissa.

Kansalaisvaikuttaja Mika Virtanen kertoo sosiaalisessa mediassa niistä psykologisista tekijöistä, jotka vaikuttavat liberaalin
 Hollywoodin vaikenemisen kulttuuriin:
Kun Hollywoodin näyttelijät usein osallistuvat kaikenlaisten epärealististen ja vahingollisten liberaalien "unelmien" ja utopioiden kannattamiseen, kyseessä on suurelta osin ns. psykologinen siirtymä. Kaikki Hollywoodin sisäpiireissä työskentelevät ja liikkuvat tietävät, että elokuvabisnes on likaista ja moraalisesti turmeltunutta, ja tavallista on, että hyväksikäyttö tai rikokset osuvat ennemmin tai myöhemmin myös omalle kohdalle. Silti juuri kukaan ei uskalla puhua niistä, koska kaikki pelkäävät menettävänsä nykyiset ja tulevat työpaikkansa tai yhteistyömahdollisuutensa.  
Kaiken lisäksi on pakko näytellä yksityisesti ja julkisesti, että on hyvissä väleissä vastenmielisimpienkin henkilöiden kanssa, kaikki on hyvin ja elämä on julkisuudessa pelkkää glamouria ja hymyä. Tämä synnyttää pakottavan sisäisen ristiriidan tai paineen, jota ei voi ratkaista, mutta jolle täytyy löytää jokin purkautumistie. Kun näyttelijät eivät pysty korjaamaan Hollywoodia suoraan, he pyrkivät korjaamaan "koko maailman". Jos koko maailma saadaan korjattua, Hollywood korjautuu siinä samalla. Näyttelijät ovat valmiita tarttumaan utopistisiin poliittisiin ja yhteiskunnallisiin oljenkorsiin. Ristiriita purkautuu siten melko epätoivoisella ja lapsellisella tavalla. Näyttelijät luovat työkseen teeskentelemällä eräänlaista uutta sadunomaista todellisuutta ja he ovat mielipidevaikuttajia, joten se tekee heille todennäköisemmäksi ajatella, että he pystyvät sopivasti näyttelemällä ja agitoimalla toteuttamaan myös epärealistisia utopioita. Seurauksena on se Hollywoodin liberaali aktivismi, jota usein näemme.
Toivottavasti amerikkalaisen propagandatehtaan sisäisen mädännäisyyden laajempi paljastuminen aukaisee myös tavallisten ihmisten silmät näkemään, että Hollywoodin tuotteet sikiävät samasta saastasta kuin tekijänsäkin. Ehkä se on jo tapahtumassa, sillä amerikkalaisten valtavirtaelokuvien katsojamäärät ovat viime vuosina laskeneet ja Oscar-gaalan katsojaluvut ovat suorastaan romahtaneet.



                                                            ************************


Yle uutiset kertoi tänään, että kustantaja ja Cargotecin suuromistaja Niklas Herlin on kuollut. Hän oli kuolessaan vain 53-vuotias. Tänään ilmestyneissä uutisissa Herlinin kerrottiin kuolleen äkilliseen sairaskohtaukseen. Muistelmissaan hän on puhunut perheensä ongelmista kuten alkoholismista.

Rikkaaseen sukuun syntynyt Niklas Herlin teki uransa toimittajana ja hänet tunnettiin tässä yhteydessä arvoliberaaleista ja monikulttuuria tukevista mielipiteistään. Niitä eivät muuttaneet edes se, että seitsemän vuotta sitten Romanian mustalaiset ryöstivät ja hakkasivat hänet pahasti keskellä Helsinkiä. Häneen ei siis pätenyt se runoilija Tommy Tabermanin viisaus, jonka mukaan entinen liberaali on se, joka joutuu hakatuksi Helsingin rautatieasemalla.

Vaikutusvaltansa ja varallisuutensa turvin Niklas Herlinillä oli myös konkreettisia mahdollisuuksia edistää maailmankuvaansa. Hän osti mm. Uuden Suomen nimen ja perusti samannimisen verkkoalustan, joka tunnetaan ankarasta sensuurista maahanmuuttokriittisyyttä kohtaan. Viimeiseksi jääneessä Uuden Suomen blogitekstissä Herlin avautuu erikoisesta sananvapauskäsityksestään puolustamalla vahvasti politisoitunutta Julkisen Sanan Neuvostoa, joka tunnetaan mm. halusta suitsia vaihtoehtomedioita.

Herlin halusi edistää monikultturismia myös tieteen avulla. Hän oli johtavassa roolissa Herlinin suvun 
Koneen säätiössä, joka antaa apurahoja lähes kenelle tahansa, joka haluaa epädramatisoida suomalaisuutta. Esimerkiksi kulttuurimarxisti Koko Hubaralle säätiö lahjoitti yli 18 000 euron apurahan "rodullistetun feminismin" esseeteoksen kirjoittamiselle, vaikka värillistä näyttelevä juutalaisnainen ei ole julkaissut ainuttakaan kirjaa tai edes viittauskelpoista tieteellistä artikkelia. Tänä vuonna Koneen säätiön Vuoden tiedekynä -palkinto, arvoltaan 25 000 €, meni historiantutkija Miika Tervosen 22-sivun mittaiselle esseelle, jossa hän kertoilee, että oikeaa Suomea ja suomalaisuutta ei ole koskaan ollut olemassakaan

Herlinin asialleen omistautumisesta kertoo Ylen tuore uutinen Miljardööri Niklas Herlin piti vähäosaisten puolta: "Huikea mies ja suuri sydän – aina heikoimpien puolella". Hän oli näkyvästi vammaisten puolella, koska hänellä sattui itselläänkin olemaan vammainen lapsi aivan samoin kuin jutussa haastatellulla Ylen uutisankkuri Marjukka Havumäellä. Tämä selittäisi myös sen, miksi Havumäen uutislähetyksissä myös muunlainen toiseus kuten afrikkalaiset maahanmuuttajat nähdään pelkästään positiivisessa valossa. Kenties juuri tämän vuoksi hänet on tehtävään valittukin. 

Edesmennyt Herlin osasi suhtautua poliittisiin vastustajiinsa myös hurtilla huumorilla. Herttaisessa asenteessa oli jotain samaa kuin entisaikojen vaikutusvaltaisella patruunalla, joka katselee kulmiensa alta kylän työläistensä organisoitua öyhötystä:
Siinä torilla oli joku rotutietoisten ”oikeistolaisten” ääliöiden kokous, parvi nuoria persuja, porilaisia poliitikkoja ja muuta roskajoukkoa. Kulmilla notkui myös ”vasemmistolaisia”, Paavo Arhinmäen ikään ehtineitä ”nuoria”, jotka uhkasivat ilmeisesti ”oikeistolaisten” ”isänmaallista” ohjelmanumeroa.  
Ei noista oikeasti haittaa ole sen enempää kuin puliukkojen asuntolasta tai joululauluista, samalla tavalla ovat vastenmielisiä kaikki, ja noiden sietäminen kuuluu täällä päin asumiseen. Mutta asuntolan ja joululaulujen sietäminen kotikulmalla on helpompaa, koska paikalle ei tarvita kymmenittäin mellakkapoliiseja.
           

                                                            ************************



Milloin Suomessa vietetään näkyvästi median johdolla päivää, jossa nostetaan jalustalle joku suomalaisessa kulttuurissa unohduksiin jäänyt ryhmä kuten vaikkapa maamme kalastajat? Tällaisia päiviä ei taida olla yhtäkään, vaan kaikki teemapäivät ovat käytännössä kansainvälisiä YK:n päiviä. Tämä jo itsessään kertoo sosialismilta haiskahtavan YK-internationalismin hegemonisesta asemasta verrattuna kansallisesti tärkeisiin teemoihin.

Tänään keskiviikkona on vietetty mediassa näkyvästi YK:n kansainvälistä tyttöjen päivää. Asiasta kertoi mm. Ylen tv-uutiset ja Ylen verkkosivujen juttu Teinityttö on tänään pomosi, jotta maailmasta tulisi tasa-arvoisempi paikka. Kellään länsimaalaisella ei ole mitään tyttöjen oikeuksia vastaan, mutta miksi asiasta rummutetaan konfromististen suomalaistyttöjen voimin, vaikka heillä on tasa-arvon kohdalla asiat täällä paremmin kuin hyvin? 

Tyttöjen päivän tarkoitus lienee samaistaa primitiivisiin kulttuureihin kuuluva sukupuolisyrjintä länsimaiden mikroskooppisiin tasa-arvo-ongelmiin. Valkoisten tyttöjen tsemppitoivotuksilla kehitysmaiden tytöille ei ole mitään muuta käytännön vaikutusta kuin se, että naissukupuolen ongelmat pääsevät täällä näkyvämmin esiin kuin toisen sukupuolen. Kun toiselle kumartaa niin toiselle pyllistää. Suomessa poikien ongelmat kuten häiriökäyttäytyminen ja yhteiskunnallinen syrjäytyminen ovat monikertaisia tyttöihin nähden, mutta ne jäävät auttamatta lapsipuolen asemaan kun kansainvälisyyden nimissä julkisuuteen nostetaan hallitsevan feministisen diskurssin mukaisesti kysymykset tyttöihin kohdistuvasta "rakenteellisesta syrjinnästä". 

tiistai 10. lokakuuta 2017

YLEN MAINOSTAMA TENDENSSITUTKIMUS: HYVÄT NAISET, PAHAT ISÄNMAALLISET JA RUMAT MIEHET

Yle: "Hyväntahtoiset hengelliset"
Yle Watch: "Hyödylliset idiootit"

Yle uutiset kertoi viime perjantaina Kotimaa-konserniin kuuluvan Insight360 -yhtiön tutkimuksesta "Uusi Arvot 360", johon oli haastateltu nelisentuhatta 18-79-vuotiasta suomalaista. Tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten asenteiden takana olevaa arvomaailmaa. Ylen verkkosivujen asenteellisesti kirjoitettu juttu Suomalaiset voi jakaa kuuteen ryhmään: Oletko hyväntahtoinen hengellinen vai turvallisuushakuinen patriootti? kuvaa hyvin sitä, miten punavihreän kuplan sisällä elävät toimittajat haluaisivat itsekin jakaa suomalaiset "hyviin" ja "pahoihin" kansalaisiin.

Tutkimuksen mukaan ensimmäiseen ryhmään kuuluvat "kokeilunhaluiset individualistit asuvat isoissa kaupungeissa, ovat avarakatseisia ja ajatusmaailmaltaan liberaaleja. Heitä löytyy kaikista ikäluokista." Yle ja tutkimus ei pidä tätä segmenttiä minäkeskeisenä kuten paria muuta ryhmää, vaikka juuri "kokeilunhaluiset individualistit" ovat ilmiselvästi kaikkein itsekkäimpiä. He ovat kulutuskeskeisimpiä ja muita useammin lapsettomia urbaaneja hedonisteja. Tutkimuksen tekijöistä ja toimittajista löytyy paljon tätä minäminä-sukupolven kokemuksenmetsästäjää, joten on selvää että heidät arvotetaan myönteisessä valossa.

Toinen ryhmä on nimetty "hyväntahtoisiksi hengellisiksi", jotka ovat enimmäkseen naisia. Koska nyky-yhteiskunnassa ei voi sanoa mitään negatiivista naisista ilman suhteetonta mediakohua, ovat myös tutkijat olleet halukkaita säilyttämään työpaikkansa, joten kajahtaneita mariamagdalenoja, New Age -hörhöjä ja moralistisia kirkkotätejä kutsutaan yhtä kaikki epiteetillä "hyväntahtoinen", koska 
He ovat hyvin aktiivisia järjestöissä ja huolehtivat muista. Elävät hyvän elämän periaatteidensa mukaan. Hyväntahtoisiin hengellisiin kuuluu Suomessa joka viides, miltei pelkästään naisia. Ryhmä on varsin selvästi määriteltävissä.
Tutkijoiden mielestä punamädätyksen edistäjinä SPR:ssä ym. hyysärijärjestöissä  toimivat "pyyteettömät apulaiset" ovat Hyvällä asialla™, vaikka syvempi tonkiminen voisi paljastaa heistä ties mitä pimeitä motiiveja ja arvelluttavia eläimellisiä vaistoja. He ovat toki hallitsevan ideologian palveluksessa toimivia konformisteja, mutta hyödyllisyydessään tuskin täysin itsetiedottomia idiootteja, vaan monesti moraalipisteitä kerääviä laskelmoijia:
Kaikki auttaminen ja aatteellisten järjestöjen tukeminen on koholla tässä ryhmässä. He arvostavat kirkkoa ja ovat eniten mukana luterilaisen kirkon toiminnassa. 
– Tämä ryhmä on niin innokasta, etten tiedä miten heillä tunnit riittävät kaikkeen, ihmettelee Mikko Hormio. He huolehtivat toisista ihmisistä, kuluttavat kestävästi ja välttävät kokeiluja. Hyväntahtoisuus on sekä toiminnallista että periaatteellista. Tiedetään miten periaatteessa pitää elää ja toimitaan sen puolesta.
Miesaktivisti Henry Laasanen kärjistää hauskasti verkkolehti Oikea Median kolumnissa YLE: Paskat miehet ja ihanat naiset, kuinka sukupuolinarsistinen retoriiikka on vallannut arvotutkimuksen: 
1.Naisista suuri osa on innokkaita ja ahkeria hyväntahtoisia hengellisiä, jotka kuluttavat kestävästi ja kuuluvat kirkkoon. He tietävät, miten pitää elää ja toimivat sen puolesta. "Tämä ryhmä on niin innokasta, että on vaikea tietää, miten heillä tunnit riittävät kaikkeen."  
2.Miehistä suuri osa on passiivisia ja minäkeskeisiä. He ovat yhteiskunnalle potentiaalinen uhka. Muutama prosentti heistä on militantisti rasistisia. He ovat minäkeskeisiä ja pääosin perussuomalaisia.. Heitä vaivaa myös tiedonhaluttomuus.
Tämä arvottava asenne kulkee jutussa myös miesten sisällä. "Hyviä ikämiehiä" luonnehditaan "turvallisuushakuisiksi patriooteiksi", vaikka käsite on sisäisesti ristiriitainen oksymoroni. Joko käsiteparia käytetään tahallaan väärin tai sitten turvallisuushakuiset miehet eivät ole patriootteja, koska patriotismin kuuluu valmius uhrata henkensä kansansa puolesta. Ylipäätään patriootit ovat sotaisia ja epäitsekkäitä riskinottajia, joten heillä ei ole juuri mitään tekemistä "turvallisuushakuisten ikämiesten" kanssa. Parhaiten tuota tutkimuksessa mainittua hissukkajoukkoa kuvaisi Yle Watchin lanseerama termi demariläkeläiset, sillä tutkimuksen mukaan "Hyvät ikämiehet" ovat auktoriteettiuskoisia Yle uutisten seuraajia:
He ovat sanomalehtien suurkuluttajia, avaavat aina television Ylen puoli yhdeksän uutisten aikaan. Turvallisuushakuiset patriootit kertovat itsestään isänmaallisina ja puhuvat Suomesta hyvää. 
Hyväntahtoinen patriotismi ei ole ensijaisesti poissulkevaa. – Perinteinen isänmaallisuus ei kuulu samaan laariin muukalaisvihamielisyyden kanssa, sanoo Mikko Hormio.
Kuvaavaa jutussa on, kuinka sekä tutkija että toimittaja pitävät kulutuselämäntapaa arvostettavana toisin kuin ikämiehen pidättäytymistä turhasta roinasta, jonka he katsovat olevan moitittavaa ("itsekästä") maalaismaista nuukuutta:
Kuluttajina turvallisuushakuiset patriootit ovat nuukia ja shoppailu ei kiinnosta. Ryhmässä on enemmän yli 55-vuotiaita miehiä. He asuvat usein maaseutukaupungeissa. 
Moraalipisteiden keruussa pahnan pohimmaiseksi jää tutkijoiden mielestä ryhmä "passiiviset minäkeskeiset". Tutkijoiden ja Ylen mukaan he elättelevät kapinahenkeä yhteiskuntaa vastaan ja vastustavat pakolaisia. He eivät seuraa mediaa (=YLE, HS ym. "virallinen totuus") ja asuvat pääasiassa pienillä paikkakunnilla. Ylen toimittajien sisäisissä keskusteluissa tämä porukka tunnetaan toiseuttavasta termistään rasistijuntit, mutta tämän sanomisessä ääneen heiltä puuttuu rohkeus, vaikka sana varmasti onkin koko ajan sormien päässä.

Tutkijat eivät määrittele mitenkään sitä, mitä "passiiivisten ryhmän" minäkeskeisyydellä tarkoitetaan. Rivien välistä saa kuitenkin käsityksen, että muukalaisinvaasion vastustaminen tarkoittaisi samaa kuin minäkeskeisyys, vaikka sillä ei käytännössä ole mitään tekemistä konkreettisen itsekkyyden kanssa. Itse asiassa "passiivisille minäkeskeisille" tulee yhteiskunnassa ja työelämässä vain harmia, mikäli he puolustavat suomalaisten oikeutta geneettiseen itsesäilytykseen. Tämän vuoksi heitä voisi pitää jopa epäitsekkäinä, koska he ovat mielipiteidensä vuoksi valmiita uhraamaan oman etunsa eivätkä kumartele opportunisesti vallitsevan hegemonian suomalaisvihamieliselle agendalle. 

Sitä vastoin ekologisesti kestämättömän afrikkalaisinvaasion näkyvällä edistämisellä ei ole mitään tekemistä epäitsekkyyden mutta sitäkin enemmän moraaliposeerauksen kanssa. Tämä käy selväksi jo siitä tosiasiasta, että he eivät itse kustanna muukalaisvyöryä vaan käyvät muiden verokukkarolla ja jättävät lopullisen laskun tuleville sukupolville. Tällaisesta lyhytnäköisestä halpamaisuudesta huolimatta he kehtaavat vielä syyttää muita "yhteisen vastuun" puutteesta! Lisäksi monet näistä hyväkkäistä ovat mukana pakolaisbisneksessä, joten he hyötyvät maahantulijoista, joiden kustannuksista vastaavat muut. 

Tässä meillä on joukko aktiivisia minäkeskeisiä, joita tutkijat eivät halunneet huomioida mitenkään. Tutkimuksen suomalaiskategoriat näyttävät olleen rakennettu tutkijoiden omien mieltymysten mukaan eikä niinkään todellisten tunnistettavien ryhmien perusteella. Esimerkiksi viimeisenä mainittu tosinajattelijoiden eli "tiedonhaluiset vetäytyjien" ryhmä näyttää heijastelevan tutkija Mikko Hormion omia positiivisia ennakkoluuloja. Jos uskoisimme tätä tutkimusta, tiedonhaluiset toisinajattelijat muodostuisivat lähinnä vain punavihreistä nössyköistä, vaikka Suomessa on jo huomattava lukeneiden nörttien verkkoalakulttuuri (Ylilauta, Muropaketti), joka imee sivistyksellistä voimaansa mm. Alt.right liikkeen viittaamista ajattelijoista:
– Ryhmässä on mukana vihreitä ja korkeasti koulutettuja, ilmeisen sivistynyttä ja valistunutta väkeäkin, jota ei voi luokitella syrjäytyneeksi, Mikko Hormio sanoo.
Tutkimuskohteiden kategorioinnin keinotekoisuudella yritetään selvästi vahvistaa tiettyjen ideologisten ajattelutapojen ylivertaisuutta. Ryhmien ad hoc -luonne vain korostuu kun niissä ei oteta lainkaan huomioon feministejä, joita ei voi juuri pitää hyväntahtoisina ja individualistisina. Edellä mainittu Henry Laasanen toteaakin kolumnissaan:
Mihin ryhmään kuuluvat sadattuhannet feministit? Feministit eivät todellakaan ole individualisteja tai avarakatseisia. Sen ymmärtää esim. lukemalla netin feministiryhmiä, joita tiukkapipoisempia saa hakea. Feministit eivät myöskään ole vetäytyjiä, kokoomuslaisia, ikämiehiä tai patriootteja. 
Suomi jakaantuu paskoihin miehiin ja ihaniin naisiin. Tiukkapipoisia feministejä ei ole olemassakaan. Pienissä kaupungeissa ja maaseudulla asuu satojatuhansia "Hyväntahtoisia hengellisiä naisia" , jotka ajattelevat muiden parasta 24/7, eikä heissä ole mitään vikaa. Missä he piilottelevat? Maalla minä olen tavannut pääasiassa pahansisuisia ja juoruavia akkoja. 
Paskimpia miehiä ovat syrjäytyneet perussuomalaiset. He eivät ole kiinnostuneita yhteisistä asioista, mutta siitä huolimatta he ovat maahanmuuttovastaisia. Kaiken muun pahan lisäksi perussuomalaiset miehet ovat passiivisen minäkeskeisiä.
Ei lisättävää! Insight360:n tutkimus ja Yle kertoivat meille totuuden millaiseen väkeen suomalaiset ovat jakaantuneet. Ellet usko, taidat kuulua passiivisiin minäkeskeisiin. Nyt äkkiä pois Yle Watchin ääreltä ja kuuntelemaan mitä Yle-Pravdan satusetä Matti Röngällä on kerrottavana!


Klikkaa kuvaa suuremmaksi.


                                                         ******************************


Feministeistä puheen ollen, Ylessä voivoteltiin tiistaina kuinka feminismin näkyvyydestä huolimatta aatetta kannattavat puolueet taapertavat edelleen alhaisissa suosioluvuissa. Uutisartikkelissa Feministiset puolueet ovat kaupunkilaisten heiniä – Radikaalit aloitteet, kuten "miesvero", karkottavat äänestäjiä toimittaja Kai Jaskari on kuitenkin toiveikas, mikäli on uskominen haastateltuihin kuten Feministisen puolueen johtaja Katju Aron lausuntoihin jutun lopussa. 

Tosin lukija ei taida olla yhtä vakuuttunut sukupuolinarsistisen feminismin tarpeellisuudesta kuin Katju Aro, sillä alussa puheenvuoron saa maailman  etuoikeutetuimpaan ryhmään eli nuoriin valkoisin naisiin kuuluva Petra Piiroinen, joka toteaa kaiken yhteiskunnalta ja Cuck-miehiltä saamansa paapomisen jälkeen, että
– Kyllä ainakin nuoresta naisesta välillä siltä tuntuu, että tarvitaan. Edelleenkään, vaikka ollaan hyvin pitkällä tasa-arvossa, niin ei olla vielä perillä.
Ei se ole hullu, joka pyytää, vaan se joka maksaa. Varsinkin nuorilla valkoisilla naisilla on niin paljon markkina-arvoa, että he voivat vaatia vaikutusvaltaisilta Cuck-miehiltä aivan mitä tahansa.

PS. Tänään 10.10. oli Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivä. Arvatkaapa muistiko Yle.


                                                         ******************************


Yle TV1, tiistai 10.10.2017 klo 21:00, A-studio  

Mitä tekee Katalonia? Transvanhemmuus - mies synnyttäjänä. Miten Myanmarin rohingyojen vaino voidaan lopettaa? Juontajana Marja Sannikka. #yleastudio HD


Prommillevähemmistöä edustavan Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamo pääsi jälleen kerran parhaaseen katseluaikaan kertomaan 99,999%:lle suomalaisille, kuinka heidän pitäisi ajatella oikeaoppisesti sukupuolielimensä silponeista identiteettiongelmaisista.