keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

GLOBALISTINEN TALOUS TIENHAARASSA KORONAVIRUKSEN VUOKSI


Emme ole vielä lähelläkään koronav
iruksen tartuntahuippua Euroopassa ja Yhdysvalloissa, mutta taudin taloudelliset vaikutukset näkyvät jo nyt niin terveiden kuin sairastuneiden keskuudessa. Myös Suomessa on annettu päivittäin tuhansia lomautuksia ja ravintola-alaa ravistelee konkurssiaalto. 

Viruksen leviämistä estävät koronakaranteenit ovat jäädyttäneet liikkuvan maailmantalouden, joka nojaa pitkälti  finanssikapitalistiseen rahoitusjärjestelmään ja aina Aasiaan asti ulottuviin  tuotantoketjuihin. Tämä on näkynyt selvimmin pörssikurssien ennennäkemättömän jyrkkänä laskuna, josta kirjoittaa Ylen Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Mika Hentunen kolumnissaan Markkinat eivät rauhoitu millään ja työttömyys kasvaa – Yhdysvaltain kesästä ennustetaan raastavaa. Aikamme materialistiseen talouskasvu-uskontoon sitoutunut Ylen toimittaja luottaa edelleen talouspaavien saarnoihin ja  pitää synkkiä talouslukuja vain ohimenevinä:
Pitkäaikaiseen lamaan ei vielä uskota, koska sokki on tullut talouden ulkopuolelta. Edessä on joka tapauksessa ennenkokematon pudotus.
Yhä harvemmat uskovat kuitenkaan selitykseen, että nyt iskenyt talouskriisi johtuisi pääsiasiassa ulkopuolisesta tekijästä. Siitäkin huolimatta, että valtamedian taloustoimittajat toistavat itseriittoisen talouden mantraa päivittäin. Sitä paitsi on harhaanjohtavaa pitää koronaviruksen leviämistä nykytalouteen kuulumattomana ilmiönä, koska vapaa työvoiman liikkuminen ja lentomatkustamiseen perustava turismi ovat keskeinen osa globaalitalouden dynamiikkaa.

Ei ole mikään salaisuus, että osakemarkkinoiden sukelluksen syynä on liian pitkään paisunut markkinakupla, jonka kohdalle osunut koronavirusepidemia puhkaisi. Niin ikään on tunnettua, että kuplan ovat synnyttäneet finanssikapitalistiset osakemarkkinat, jotka ovat nostaneet pörssikurssien arvoa enemmän kuin reaalitalouden kehitys. Ne finanssikapitalismin virheet, jotka olisi voitu korjata vuoden 2008 rahoituskriisin jälkeen, jätettiin tekemättä lyhytnäköisen ahneuden ja valtiolta saatujen pankkitukien vuoksi. Kun valheellisiin odotuksiin perustuvat finanssimarkkinat törmäsivät koronaviruksen kanssa kamppailevaan reaalitalouteen, se romahdutti nopeasti sähköisen ja globaalin
 pörssijärjestelmän. Yle Watch kirjoitti jo kaksi vuotta sitten epävakaasta talousjärjestelmästä, joka tulee kriisiytymään maailmalla yllättävän nopeasti valtamedian rauhoittavista puheista huolimatta.

Globaalitalouden napana toimivalla Yhdysvalloilla on ratkaiseva rooli nykyisessä talouskriisissä. Se on ajautunut virusepidemian myötä tilanteeseen, jossa likviditeetin kutistuminen ja kulutuksen dramaattinen lasku ovat johtamassa epätoivoisiin ratkaisuihin. Kongressi on hyväksymässä  1 800 miljardin dollarin talouden pelastuspaketin, jonka maksumiehiksi joutuvat viime kädessä veronmaksajat. Valtavirran uutisissa "ilmaisen lounaan" todellisista maksajista ei tietenkään hiiskuta juuri mitään. Pelastuspaketin erikoisin "yksityiskohta" on kuitenkin se, että tukivarojen kohdistamisesta päättävät rikollisista toimistaan tunnetun juutalaisen liikepankki Goldman Sachsin "asiantuntijat". Tämä pikku tieto kertoo osaltaan siitä, kuinka sidotut presidentti Donald Trumpin kädet ovat.

Yhdysvalloissa tukitoimet tehdään arvatenkin siksi, 
jottei talouden loppuun ajama kiertomoottori sammuisi kokonaan. Tästä kertoo viime päivien hälyttävät talousuutiset kuten Ylen verkkosivuilta löytyvä tuore juttu USA alkaa jakaa shekkejä kansalaisille – Tulevaisuudessa tarvitaan terveydenhuollon kriisipuskureita, sanoo Varman Risto Murto. Uutisessa kerrotaan valtion jakavan Fedin (Yhdysvaltain (((yksityinen))) keskuspankki) painattamaa helikopterirahaa kansalaisille, jotta kuluttaminen ja ostaminen eivät loppuisi seinään. 

Tällä toivottomalla manööverillä hallitseva talousjärjestelmä ostaa itselleen lisäaikaa, joka sekin saattaa loppua nopeammin kuin on laskettu. Mikäli reaalitalouden kompurointi jatkuu vielä pitkään, Fedin painokoneiden "ilmaiseksi" kuluttajille suoltamat dollarit voivat muuttua arvottomiksi. Kun valuutta menettää arvonsa, on edessä todellinen talouslama, jolle löytyy vertailukohta vain hyperinflaatiosta kärsineestä Weimarin tasavallasta 1920-luvulla. 

Huolimatta Amerikan poliittisen vaikutusvallan vähenemisestä sillä on edelleen huomattava rooli maailmanlaajuisesti verkottuneessa finanssikapitalismissa. Jos taas Yhdysvallat siirtyy tiukemmin protektionismiin ja hellittää pakon edessä otteensa maailmantalouden ratista, sillä tulee olemaan selviä vaikutuksia globalisaatioon etenemiseen. Silloin Amerikka ei  pelkästään peräydy, vaan se joutuu luopumaan myös taloudellista imperialismistaan. Tämän myötä kansallisvaltiot saavat taloudellista päätäntävaltaa, jonka pidäkkeetön globalismi on siltä ryövännyt.

Viimeistään koronviruksen synnyttämä shokki on aiheuttanut sen, että kansalaiset haluavat vahvaa valtiota ja kotimaista tuotantoa, jolla turvataan suuret varmuusvarastot kriisejä varten. On selvää, että  finanssipankkiirit ja  kansainväliset suuryritykset eivät halua luopua vapaaehtoisesti saamastaan asemasta, joten verhojen takana tullaan käymään vielä kovaa poliittista köydenvetoa. 

Joka tapauksessa koronoviruksen synnyttämä kriisi antaa kansakunnille ainakin mahdollisuuden irtaantua globalistien korko-orjuudesta. Samalle se suo kansalaisille tilaisuuden pohtia elämää muustakin näkökulmasta kuin materialistisen "hyvän" haalimisesta. 

Edit. Edellä mainitun Yle Watchin kirjoituksen Taloususkonto koetuksella – Maanantain kurssiromahdus (6.2.2018) viisi pääkohtaa tiivistävät hyvin sen, mikä on kansalaisille jaetun helikopterirahan todellinen taloudellinen motiiivi. Kyse on megaluokan Ponzi-huijauksesta:

1)Hyvin harvat ymmärtävät kulutusmyönteisyyden juuret ja olettavat, että kyse on kapitalismin luonnollisesta kasvusta. Todellisuudessa konsumerismi syntyy silloin, kun hallitus säätelee kapitalismia tarkoituksena luoda talouskasvua, jotta hallitus tulisi voimakkaammaksi.

2)Rikkaiden saamista verohelpotuksista säästyneistä varoista vain 5-10 prosenttia menee uuteen kulutukseen, kun taas tulonsiirrot alaluokan köyhille (varsinkin afromerikkalaisille) takaavat sen, että he tulevat kuluttamaan kaikki saamansa rahat ja näin rahan pumppaamiselle voidaan luoda talouteen keinotekoisesti uutta eloa.

3)Hallitus vei tämän vielä pitemälle kun se ymmärsi, että se voi ottaa lainaa luodaakseen tarvittavan rahan ja maksaa velkansa valuutta-arvon nousulla, joka on syntynyt lisääntyneestä rahan kysynnästä. Tämä on taas seurausta kansalaisten (varsinkin alaluokan) kulutuksen kasvusta, joka on kasvattanut rahan arvoa.

4)Tämä on synnyttänyt kehämäisen Ponzi-huijauksen: hallitus maksaa kansalaisille, jotka sitten ostavat valtavasti tavaraa, jolloin valuuttakurssien arvo nousee; hallitus lainaa tuota valuutta-arvoa vastaan ja kaataa enemmän rahaa kansalaisille, jonka jälkeen se verottaa jokaista tehdäksään hallinnosta (liittovaltio) entistä mahtavamman. Lopuksi se käyttää näitä verorahoja maksaakseen lainansa – teoriassa – ja aloittaa syklin uudestaan.

5)Kuluttajamarkkinoilla toimiva talouskasvu on päävastuussa globalismista, ylikansoituksesta ja suurimmasta osasta ympäristövahingoista. Jotta valtionhallinto olisi voimakas, se on käyttänyt kapitalismia ja pysyvää alaluokkaa kasvun aseena, joka on johtanut hallitsemattomaan kierteeseen, joka tulee lopulta rysähtämään kovaa alas.

maanantai 23. maaliskuuta 2020

YLEN VASEMMISTOLIBERALISTINEN AGENDAJOURNALISMI EI HELLITÄ OTETTAAN


Maamme suurimmat valtamediat Yleisradio ja Helsingin Sanomat ovat koronoviruskriisin keskellä olleet odotetusti huolissaan monotonisen äänensä täydellisestä kuuluvuudesta. Vajaan kuuluvuuspeiton lisäksi media-ajan dinosauruksille tuottaa ahdistusta lisäksi se, että kansalaiset hankkivat tietonsa jostain muualta. Erityisesti vapaan tiedonvälityksen Internet on niiden uskottavuudelle ja näkyvyydelle valtava uhka, jonka vuoksi toimittajarengit pyrkivät leimaamaan ne valeuutisiksi tai vähintään poliittisesti motivoituneeksi informaatiovaikuttamiseksi. 


Projisoiva syyttely muistuttaa Neuvostoliiton valtalehti Pravdan ("Totuus") tapaa julistautua ainoaksi totuuden haltijaksi. Tällainen arrogantti asenne ei ole sinänsä yllättävää, koska suurin osa valtamedian toimittajista on puoluekannaltaan tutkitusti punavihreitä. Asian voi tarkastaa myös suoraan seuraamalla Ylen ajankohtaisohjelmien ja uutisten tarjontaa. Tässä muutama täky tältä päivältä:


Yle Radio 1, 23.3.2020 klo 7.30, Ykkösaamu: Korona, Biden ja Trump presidentinvaalitaistelussa

Koronavirus, Joe Biden ja Donald Trump ottavat yhteen Yhdysvaltain presidentinvaalissa. Turun yliopiston John Morton -keskuksen johtaja Benita Heiskanen ja Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak. Juontaja Tom Kankkonen. Toimittajat Marja Ala-Kokko ja Jukka Vanninen. Tuottaja Sakari Kilpelä. Linkki ohjelmaan.


Politiikan asiantuntijoita luulisi ymmärrykseltään laajakatseisiksi ihmisiksi, mutta ikävä kyllä suurin osa heistä on hakeutunut alalle ainoastaan ajaakseen ideologiaa, jonka he hyväuskoisina idiootteina oppivat punaliberaalissa yliopistossa. Kun peilikuva ei miellytä, vian täytyy olla maailmassa. Tai ainakin Trumpissa. Tätä lapsellisen personoivaa maailmanselitystä edustivat Ykkösaamussa jälleen kerran tutut itkupillit Ulkopoliittisesta Insitituutista (UPI) ja Turun yliopistosta. 

UPI:n vanhempi tutkija, pahamaineinen Nato-sionisti (((Charly Salonius-Pasternak))) on ollut politiikan seuraajille jo pitkään suurta hupia, sillä hän ei ole päässyt vieläkään henkisesti yli Donald Trumpin vaalivoitosta 2016. Voi olla, että pakonomainen Trumpin haukkuminen tyhmäksi ja röyhkeäksi on joillekin sopivaa arkiterapiaa, mutta politiikan asiantuntijan suusta sanottuna se on pelkästään myötähävettävää toistamista. Silti Ylellä riittää julkeutta pitää herraa vuodesta toiseen Trumpin presidenttiyden hoviasiantuntijana.

Toinen Trumpin presidenttikauden ammattivalittaja on Turun yliopiston John Morton -keskuksen johtaja Benita Heiskanen. Toisin kun valtavirta-atlantisti 
Salonius-Pasternak, Heiskanen uiskentelee alhaisessa yksinäisyydessään kulttuurimarxismin syvässä päädyssä. Vai mitä meidän pitäisi ajatella "tutkijasta", joka käyttää alituiseen valkoisia vihaavien feministirasistien termiä "rodullistaminen"? 

Ylessä tällainen hörhödiskurssi menee tietenkin toimittajilta läpi kuin Kokoomuksen jatkoilla tarjottu ilmainen kuohuviini, mutta todellisuuden kuvaajaksi siitä ei ole. Heiskanen kun tuli väittäneeksi, että Trumpin viholliskuva on "rodullistava" ja se ilmenee jopa hänen tavassaan puhua koronoviruksesta. Perusteeksi riittää, että Trump oli jossain tviitissään käyttänyt koronasta kansanomaista termiä Chinese Virus. Se, että Trump kutsuu Kiinasta lähtöisin olevaa virusta kiinalaiseksi, onkin Heiskasen mukaan anteeksiantamatonta "rodullistavaa" rasismia. Yeah right, soittakaa jo se Paranoid!


Yle Radio 1, 23.3.2020 klo 10.00, Roman Schatzin Maamme-kirja: Mihin kannattaa globaalin kriisin aikana uskoa?

Väärää tietoa Corona-viruksesta leviää vielä nopeammin kuin virus itse. Maailman Terveysjärjestö varoittaa paitsi itse taudista myös niin kutsutusta infodemiasta. Liikkeellä on valtava määrä informaatiota, josta hyvin suuri osa on täyttä potaskaa tai jopa hengenvaarallinen. Mihin kannattaa globaalin kriisin aikana uskoa? Missä kulkee maalaisjärjen ja hysterian välinen raja? Miksi ihmisillä on niin kova tarve uskoa valeuutisiin, vaihtoehtoisiin faktoihin ja salaliittoteorioihin? Vieraina toimittaja ja tietokirjailija Johanna Vehkoo ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Jonas Sivelä. Linkki ohjelmaan.


Satuin toisella korvalla kuulemaan ohjelman, enkä kiinnittänyt sen suuremmin huomiota asiantuntijana esiintyneen naisen jäkätykseen "valeuutisista". Näitähän Ylen radiokanavilla riittää. Vasta myöhemmin ohjelmatietoja katsoessani huomasin, että Virallista Totuutta puolustava naisääni oli kukapa muu kuin "faktantarkastaja" Johanna Vehkoo. Siis tämä raivofeministinen äärivasemmistolainen, joka kaikkien valhekäryjen jälkeenkin uskottelee edustavansa puolueetonta ja objektiivista tiedonvälitystä. Hänen poliittinen sitoutumisensa, kunnianloukkaukset ja faktojen tarkistamattomuus näyttävät olevan kaikille muille tuttuja paitsi Roman Schazille. Muutoin hänen valintaansa totuusmedian puolustajaksi on vaikea selittää.

Tietysti kyse saattaa olla Schazin saksalaisesta mustasta huumorista, että hän valitsi juuri äärivasemmistolaisen agendajournalisti Vehkoon puhumaan asiantuntijan suulla valeuutisista, vaihtoehtoisista faktoista ja salaliittoteorioista. Semminkin kun Vehkoo faktantarkastajatovereineen on jäänyt kiinni samoista asioista, joista hän ohjelmassa syytti muita. 

Sateenkaarilinssien läpi maailmaa katsovat faktantarkastajat eivät ole saaneet kovin hyvää arvosanaa esimerkiksi kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen lehdessä Media ja Viestintä. Sen viime vuoden lopussa ilmestyneen numeron (Vol 42 Nro 4, 2019) artikkelissa "Tarkistuksissa vielä parannettavaa: Ylen faktantarkistuksen tarkistus", itsensä valvovaksi elimeksi nostaneet hyväkkäät saavat totuudellisuudestaan arvosanan, joka alittaa netin heikommat klikkijournalistiset uutissivustot.


tiistai 17. maaliskuuta 2020

SISÄMINISTERI OHISALON VIHA SUOMEN KANSAA KOHTAAN TEKI TAAS ENNÄTYKSEN


Hallituksen tämänpäiväisessä tiedotustilaisuudessa tarkennettiin eilen julistetun valmiustilan päätöksiä koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Kameroiden eteen oli marssitettu pääministeri Sanna Marinin lisäksi eilen poissaoloillaan loistaneet sisäministeri Maria Ohisalo (vihreät), ulkoministeri Pekka Haavisto (vihreät) ja liikenne-ja viestintäministeri Timo Harakka (sd.). Ylen verkkosivujen uutisessa Suomen rajaliikennettä aletaan rajoittaa torstaina ja poliisi alkaa valvoa kokoontumisrajoituksia käydään läpi kohta kohdalta tiedotustilaisuuden antia. Yksi pieni kappale otti monien silmään, vaikkei sitä uutisjutussa käsitelty sen enempää:

klo 16:21: Turvapaikanhakijoilla on edelleen oikeus hakea turvapaikkaa, Ohisalo sanoo.
Tämä sisäministeri Ohisalon lyhyt ilmoitus ilman mitään perusteluja on sikäli outo, koska poikkeustilassa maahantulokiellon pitäisi koskea kaikkia ilman pätevää syytä tulevia ulkomaalaisia. Sisäministerin aiemmin maintsemat "kansainväliset sopimukset" ovat nekin vain sopimuksia, eikä niillä ole siksi todellisten lakien voimaa. Niihin vetoaminen ei ole muuta kuin kieroilevaa sopimusfundamentalismia, jolla yritetään ajaa omaa agendaa kansallisesta turvallisuudesta piittaamatta.  

Kaikenkarvaisten Ohisalon puolustajien epätoivoinen ripustautuminen kansainvälisiin sopimuksiin ei poista mitenkään sitä tosiasiaa, että Ohisalon ohituskaistalta pääsevät nyt maahan kehitysmaalaiset turvapaikkashoppailjat, kun taas EU-kansalaisilta ja viisumilla tulevilta ulkomaalaisilta pääsy evätään. Lisäksi EU-maista tulevat työtekijät joutuvat Suomeen tullessaan kahden viikon karanteeniin, kun taas turvapaikanhakijoille Ohisalo ei tällaista ehtoa ole asettanut.

Yleisradiolta on erittäin tarkoitushakuista jättää uutisoinnissaan käsittelemättä tämä huutava ristiriita. Esimerkiksi Ylen verkkosivujen uutisessa "Nyt on päätettävä, haluaako Suomeen tulla", liikkumista estetään Suomen rajoilla, lääkkeiden saantia rajoitetaan – Näistä 5 asiasta hallitus päätti turvapaikkakysymystä ei edes mainita! Puoli yhdeksän tv-uutisissa asia otettiin esille vain ohimennen yhdessä lauseessa. Tarkoitus on ilmiselvästä lakaista koko kysymys maton alle.

Kyse ei ole kuitenkaan mistään mitättömästä yksityiskohdasta, 
sillä maahamme voi hyvinkin pian rynniä suuri joukko elätettäviä, vaikka muutoin Eurooppa näyttää pitkästä aikaa tiiviisti suljetulta mantereelta. Nimittäin pohjoinen naapurimme Norja on ilmoittanut karkottavansa maasta kaikki ilman hyväksyttyä turvapaikkapäätöstä olevat ulkomaalaiset. Ainoa maa minne he voivat mennä vapaasti on Suomi. Juuri tämä lienee ollut Ohisalon mielessä kun hän petasi ohituskaistaa tuleville kunniakansalaisille. 

Koska rajojen sulkemisen tarkoitus on estää mahdollisten viruksen levittäjien maahan saapuminen, on edesvastuutonta, että yhdelle täysin ulkopuoliselle vapaamatkustajien joukolle se sallitaan. Varsinkin kun tiedetään millaisia taudinkantajia heidän keskuudessaan on aina viihtynyt. Näyttämällä turvapaikanhakijoille vihreää valoa Ohisalo tulee viestittäneeksi, ettei oma kansa saa olla etusijalla edes pandemian kohdatessa.

Maria Ohisalon ajama Suomen afrikkalaistaminen ei ole mikään poikkeus Vihreässä puolueessa. Jos sisäministerinä olisi joku toinen vihreä, harjoittaisi hänkin varmuudella samanlaista muukalaiskiimaista kansanvaihtopolitiikkaa kuin Ohisalo. Vain hyväuskoisimmat toiveajattelijat jaksavat vielä uskotella itselleen, että vihreiden ensijainen poliittinen tavoite olisi luonnonsuojelun edistäminen. Viimeistään Eero Paloheimon lähdön jälkeen puolueen cityvihreä feministisiipi on voinut estoitta harjoittaa politiikkaa, joka on ollut sille aina mieluisinta: mahdollisimman suuren ei-valkoisten väestömäärän Suomeen päästämisen

Aivan kuin sosialistihallituksen amatöörimäinen vitkastelu koronaviruksen leviämisen estämisessä ei riittäisi, sen täytyy Ohisalon johdolla antaa taudin etenemiselle vielä uusi mahdollisuus tulevien "pakolaisten" muodossa. Mikäli poikkeuslaeista huolimatta suomalaisia alkaa kuolla hälyttävä määrä tulee hallitus saamaan eduskunnassa epäluottamuslauseen. Eron jälkeen kaikki ministerit olisi syytä määrätä jonkinlaiseen kansantuomioistuimeen. Onhan poikkeusoloissa mahdollista säätää myös poikkeuslaki, jossa syyllisiksi todetuille kansanvihollisille määrätään kuolemantuomio.

Vaikka taistelu suomalaisia vastaan on raskasta,
Ohisalolla ei ole aikomustakaan luovuttaa
.


maanantai 16. maaliskuuta 2020

KANSALLINEN VALMIUSLAKI POHJUSTAA YHTEISKUNNALLISIIN MUUTOKSIIN JOITA EI OSATA ENNUSTAA



Euroopan yllättänyt kriisi aiheutui syystä, jota ei oltu ajateltu poliittisella huipulla juuri ollenkaan, vaikka vakavan pandemian todennäköisyydestä oli varoiteltu jo kuukausia ennen ensimmäistäkään koronavirustartuntaa. Samoin koko yhteiskuntaa koettelevan uhan seurannaisvaikutukset tulevat olemaan yllätys eri maiden hallinnoille. Jo nyt on selvää, että avoimien rajojen maahanmuuttopolitiikka ei tule tämän kriisin jälkeen säilymään ennallaan. Samoin on laita Euroopan Unionin päätösvallan kanssa. Globalismi näyttää tuhoavan itsensä kuin kommunismi.

Koronaviruksen leviämisen estämiseksi moni Euroopan maa on sulkenut rajansa ulkomaalaisilta. Vaikka tämä ratkaisu on saanut kansalaisten yleisen hyväksynnän yrittävät äänekkäät vasemmistoliberaalit ja monikultturistit silti kyseenalaistaa sitä. Tämä vastahankainen asenne on näkynyt jopa erään Pohjois-Euroopan maan naisvaltaisessa poliittisessa johdossa. Syytä ei tarvinne arvailla. Kansanviholliset ovat aina jankuttaneet rajojen sulkemisen olevan mahdotonta "avoimessa yhteiskunnassa", mutta nyt kun sen todetaan olevan ainoa järkevä vaihtoehto, heissä herää pelko. 

Heidän suurimpana kauhukuvanaan on aikaisemmin "mahdottomana" pidetyn kovan rajakontrollin normalisoituminen. Kun eurooppalaiset alkavat kokea, ettei rajojen kiinni panemisesta seuraakaan maailmanloppua eikä edes Pohjois-Korean yhteiskuntamallia, synnyttää se hyväkkäiden mielissä väkisinkin ahdistunutta levottomuutta. Vielä tätäkin pahempana he pitävät laajalle levinnyttä ajatusta, jossa rajojen sulkeminen itse asiassa suojelee ja pelastaa kansalaisten henkiä. 

Nämä syvään iskostuvat muistijäljet kansakunnan tietoisuudessa tulevat vaikuttamaan myös virusepidemian jälkeen, jonka vuoksi punaliberaalit hyväkkäät ovat syystäkin huolissaan. Rajojen sulkemisesta muukalaisilta tulee järkevä optio milloin tahansa, mikä on tietenkin valtava poliittis-ideologinen tappio niille, jotka ovat ajaneet globalistista avoimen rajojen politiikkaa lopullisena totuutena.

Arvovaltatappion karvasta kalkkia on saanut maistaa myös Euroopan Unioni, joka on koronaepidieman eskaloitumisen myötä ollut täysin näkymättömissä. Koska kansallisvaltioiden on pitänyt tehdä ratkaisevat päätökset, juuri kukaan ei välitä enää EU:n säädöksistä tai ehdota yhteisiä unionia koskevia ratkaisuja. Ylipäätään näyttää siltä, että unioniin ei luoteta enää ollenkaan, jonka vuoksi on todennäköistä, että kriisin jälkeen sen murtuminen tulee entistä todennäköisemmäksi. Lähtölaukauksen tälle tullee antamaan viruskriisistä eniten kärsinyt Italia eroamalla ensin valuuttaunioni eurosta.


                                                              *******************


Suomea on kiusannut jo pitkään huono herraonni, varsinkin kun nykyisellä valtionjohdolla ei ole palleja ollenkaan. Tämä on käynyt ikävällä tavalla selväksi hallituksen tyttökuusikon päättämättömyydessä tehdä koronaviruskriisissä ratkaisuja suuntaan tai toiseen. Lisäksi se, että Päivi Lipponen pitää nykyistä demarihallitusta suurena siunauksena, kertoo jo sinällään kaiken. 

Hallituksen ministerit eivät kykene rohkeisiin itsenäisiin päätöksiin kuten aidot auktoriteetit, vaan odottavat mitä muut tekevät Euroopassa ensin. Vasta kun Skandinavian maat olivat julistaneet poikkeustilan ja panneet koulut ja rajat kiinni, uskalsi Suomen pimatsuhallitus kalliin neuvonantaja-armeijan kuiskuttelun jälkeen panna tänään täytäntöön valmiuslain.

On kertakaikkisen onnetonta, että maatamme johtaa tuollainen mitätön tyttöporukka silloin kun pitäisi tehdä kansakuntaa koskevia jämeriä päätöksiä. Ylen tuore uutinen Hallitus sulkee koulut, rajojen sulkemisen valmistelu aloitetaan – Yle seurasi hetki hetkeltä kertoo karmaisevalla tavalla, kuinka tämä arka feministijoukkio yrittää ulkoaopitusti näytellä johtajuutta. Ainoa kunniakas teko näiltä olisi hallituksen hajottaminen, mutta valitettavasti se tapahtuu vain ulkoisen painostuksen jälkeen. Sitä ennen Suomi saa kärsiä vielä paljon näiden hupakoiden PMS-oireisesta poliittisesta poukkoilusta.


                                                              *******************


Jotain hyvää koronaviruksestakin, sillä uutistulvan alle on jäänyt tänään alkanut Suomen Punaisen Ristin Rasismin vastainen viikko. Tosin Yle Radio Suomi yritti puffata suomalaisten vastaista viikkoa ohjelmallaan Arkipäivän rasismi on huutelua ja ohikatsomista

Toimittaja Aki Laine ja hänen haastattelema Punaisen Ristin asiantuntijaa Janette Grönfors olivat huolissaan koronaviruksesta lähinnä sen vaikutuksesta ei-valkoisten kohteluun, vaikka todellista rasismia ovat kohdanneet enimmäkseen eurooppalaiset Kauko-idässä. "Rasismin vastaisuus" ei olekaan muuta kuin kiertoilmaus valkoisten vastaiselle rasismille. Tätä rasismia Yle on pullollaan ilman rasismin vastaisia viikkojakin. 

perjantai 13. maaliskuuta 2020

KORONAVIRUS VOI OLLA KRIISIYTYVÄLLE LÄNSIMAAILMALLE MYÖS MAHDOLLISUUS


Vielä alkuviikosta virallinen Suomi piti koronavirusta (
covid-19) lähinnä Kiinaa ja Italiaa koskevana terveysongelmana, kunnes keskiviikkona YK:n terveysjärjestö WHO julisti sen leviämisen  pandemiaksi. Pikkuhousut kintuissa yllätetty punavihreä feministihallitus yritti seuraavan päivän tiedotustilaisuudessa paikata poliittisen vitkastelunsa antamalla suositukset koronaviruksen leviämisen hillitsemiseksi. Ylen uutisessa Lue lista hallituksen suosituksista koronaviruksen leviämisen hillitsemiseksi käy ilmi, että muihin maihin verrattuna toimet ovat liian heppoisia ja tulevat liian myöhään taudin etenemisen hidastamiseksi. Tämä ei ole yllättävää, sillä pääministeri Sanna Marin totesi vielä keskiviikon A-studiossa, ettei jämeriin toimiin ole syytä ryhtyä:
Marin perusteli toimintamallia kokonaisharkinnalla. Koko maan sulkeminen ei välttämättä ole tehokasta yhteiskunnan kannalta. Esimerkiksi jos päiväkodit suljettaisiin kategorisesti, vanhemmat joutuisivat jäämään kotiin. Heillä saattaa kuitenkin olla yhteiskunan toimivuuden kannalta merkittäviä tehtäviä, jotka jäisivät tekemättä ja koko yhteiskunta lamaantuisi.

– Jos tulisi kategorinen kielto, kuten Italiassa, seuraukset olisivat suuremmat kuin itse viruksesta, Marin sanoi.
Koviin ratkaisuihin kykenemättömän hallituksen naiskvartetti selvästi aliarvioi tautiriskin, jonka vuoksi karkuun päässyt virus tartuttanee lähiaikoina kolmanneksen suomalaisista. Kun koronaviruksen keskimääräinen kuolleisuusprosentti on maailmalla 3,5, suomalaisia saattaa kuolla taudin seurauksena 60-70 000! Feministihallituksella tulee olemaan vielä kova työ pestä tuo veri käsistään. Voi olla, että vihainen kansa vaatiikin pian ministerien verta.

Kaikesta traagisuudestaan huolimatta Ilmestyskirjan ratsastajaa muistuttava koronavirus voi parhaassa tapauksessa kääntyä vielä eurooppalaisten eduksi. Jopa poliittisen johdon on tunnustettava, että rajat ja niiden ylläpitäminen ei olekaan anteeksiantamaton ihmisoikeusloukkaus, vaan täysin järkevää kansalaisten itsesuojelua. Samalla aletaan ehkä ymmärtää laajaemminkin, että avoin globalistinen järjestelmä on pahimpien katastrofien alkusyy, jota pitäisi sen vuoksi suitsia. Ihanteellisimmassa tapauksessa kansakuntia kahlitseva kansainvälinen järjestelmä puretaan ja vapaan liikkuvuuden sopimukset neuvotellaan uusiksi. 
Juuri nyt olisikin loistava mahdollisuus purkaa myös ajastaan jälkeen jääneet kansainväliset pakolaissopimukset, joista on tullut käytännössä vain väline Eurooppaan suuntautuvalle elintasosiirtolaisuudelle. 

Ymmärrettävästi sisäministeri Maria Ohisalo ei halua enää puhua Kreikkaan tunkeutuvista "pakolaisista", sillä vaatimus heidän päästämisestään Eurooppaan raivostuttaisi luultavasti lähes kaikki suomalaiset lukuunottamatta fanaattisimpia monikultturisteja. Silti on selvää, mitä Ohisalolla on mielessä: suomalaiset eivät saa matkustaa viruksen takia ulkomaille, mutta kehitysmaalaisilla on kaikissa olosuhteissa oikeus tulla rajojen läpi hakemaan Suomesta turvapaikkaa. Muukalaisten päästämiselle ei Ohisalon mukaan saisi olla esteitä, sillä onhan hänen mielestään koko maailma isänmaamme.


Pahin koronaviruksen vanavedessä syntynyt skenaario voisi olla se, että globalismin synnyttämä vapaiden rajojen katastrofaalisuus yritetään kääntää voitoksi vakuuttamalla, että "tauti voidaan voittaa vain yhdessä, sillä olemmehan me kaikki samassa veneessä". Todennäköisesti tätä mantraa tulee toistamaan myös suomalaisvihamielinen sisäministerimme.

Varmuudella hyvää koronaviruksessa on se, että se vähentää edes hetkeksi luonnon kuormitusta taloudellisen toiminnan vähetessä. Eikä sitäkään voi pitää pahana, että syvien kansanrivien oopiumina tunnettu urheilu ja viihdetapahtumat taukoavat joksikin aikaa. Koronaviruksen laajat seuraukset alkavat näkyvä vasta kuukausien päästä, joten tässä vaiheessa ei voi kuin surffata Kali Yugan harjalla.




torstai 5. maaliskuuta 2020

YLEN KOLUMNISTI KOSMOLOGI KARI ENQVIST: KANSANSA PETTÄJÄ ON TOSIMIES JA NATIONALISTI LUUSERI

Tuliko kosmologista vanhoilla päivillään uuskommunisti?

Eläkepäivillään kosmologian emeritusprofessori Kari Enqvist on voinut entistä vapaammin julistaa poliittista ideologiaansa etenkin kun Yleisradio on tarjonnut siihen säännöllisen näkyvän ja kuuluvan mahdollisuuden. On selvää, ettei Enqvistille olisi annettu kolumnistin vapaata megafonia, elleivät hänen näkemyksensä pysyisi Ylen asettamien vasemmistoliberaalien reunaehtojen sisällä. 

Tämä puolueellinen asenne selittää osaltaan sen, miksi valtiollisessa radioyhtiössämme arvokonservatiiviset asiantuntijat eivät saa omaa mikrofonia ajatustensa esittämiselle. Pätevistä asiantuntjoista ja keskustelun herättäjistä ei tässä ole maassa pulaa, mutta poliittista syistä Yle ei anna (radio)kolumnistin paikkaa vaikkapa Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen emeritusprofessori Timo Vihavaiselle tai Turun yliopiston taloustieteen emeritusprofessori Matti Virenille. He joutuvat turvautumaan omiin blogeihinsa, joiden näkyvyys on vain murtaosa siitä, mitä veronmaksajien rahoittama Yle kykenee tarjoamaan.

Enqvistin viimeisimmän kolumnin Ennen miehet olivat miehiä ja luuserit luusereita, eikä tämä asetelma ole mihinkään muuttunut hakusanaksi on merkitty Äärioikeisto, joten lukija tietää heti mitä odottaa, sillä Ylessä äärioikeisto on sataprosenttisesti pejoratiivinen termi, jota käyttämällä ei haluta sanoa kohteesta mitään hyvää. Tällä kertaa kolumnisti käytti poliittisesti motivoitunutta termiä äärioikeisto leimaamaan kansallisvaltion perusteiden puolustajia. Valtiorajojen puolustajat ovat Enqvistin mukaan luusereita, varsinkin jos vielä sattuvat olemaan miehiä.

Ovelasti rakennettu kirjoitus alkaa yllättävästi perinteisen miehen aseman tunnustavilla historiallisilla huomioilla. Kosmologi lipsuu alussa jopa vasemmistoliberaalin yliminän tuomitseman heteronormatiivisuuden väärälle puolelle kirjoittaessaan, että
Miesselittäminen on tuon ajan perintöä. Miehen piti näet tietää kaikki kaikesta. Kaikkitietävyyttä ei osoitettu pelkästään naisille vaan myös toisille miehille. Se ei ole naisten vähättelemiseksi vasiten kehitetty salaliitto. Se on olemisen muoto, joka on sysätty miesten harteille.
Tässä kirjoittaja vastoin vallitsevaa agendaa hyväksyy tietyt maskuliiniset hyveet. Kolumnin edetessä tarkkaavainen lukija huomaa, että tällainen epäortodoksia on vain perinteistä maskuliinista kunniallisuutta tunnustaville (kansallismielisille) miehille rakennettu ansa, jossa vastuullisuuden nimissä toivotaan miehen karttavan loppuun asti luuseriksi leimautumista. Ansan juju on siinä, että Enqvist määrittelee luuserin kriteerit täysin uudelleen.
Kaikki eivät miehenä olemisen musertavaa taakkaa pystyneet kantamaan. Kuin äkillisestä heikotuksesta kärsivä Atlas, he joutuivat antamaan periksi, ajautuivat sivuraiteille, alkoholismiin, katkeruuteen. Heistä tuli luusereita. 
Jos mies ei ollut perillä asioista, hän oli luuseri. Jos hän tuijotti vain omaa napaansa eikä huolehtinut toisista, hän oli luuseri. Jos hän ei jaksanut, hän oli luuseri. Hänelle sanottiin: Ryhdistäydy! Ole mies! 
(...) Luuserien luokkaa määrittävät yhä vähemmän yhteiskunnalliset tai taloudelliset tekijät. Se on vajonnut syvälle psykologian vetiseen valtakuntaan.
Vaikka kirjoittaja tunnustaa miehen vastuunkannon taakan olevan poliittisesti epämuodikas sukupuolittunut ajatus, hän on siitä kuitenkin ilmeisen hyvillään, koska voi sen kautta leimata tietyt inhoamansa miehet luusereiksi. Tästä feministitkään ovat tuskin pahoillaan, vaikka he joutuvatkin sen vuoksi kieltämään samanvertaisen kohtelun. Muussa tapauksessa heidän pitäisi hyväksyä muuttujat muutettuina Enqvistin sitaatit myös naisoletettujen kohdalla. Näin tekee eräs Enqvistin kolumnia Jiri Kerosen fb-seinällä kommentoinut kirjoittaja:
Nainen oli se, jolla oli asiat hanskassa. Hän oli vastuussa kodin- ja lastenhoidosta. Kaikki eivät naisena olemisen musertavaa taakkaa pystyneet kantamaan. Kuin äkillisestä heikotuksesta kärsivä Atlas, he joutuivat antamaan periksi, ajautuivat sivuraiteille, ylipainoon, feminismiin, masennukseen, muunsukupuolisuuteen. Heistä tuli luusereita. Jos nainen syytti patriarkaattia, hän oli luuseri. Hänelle sanottiin: Ryhdistäydy! Ole nainen!
Draaman kaari saa kolumnissa huippunsa kohdassa, jossa Enqvist toistelee uskottavuutensa menettäneen valtamedian levittämää karikatyyria pahasta valkoisesta heteromiehestä, joka on herkkäusoisuuttaan vajonnut kabaalin äärioikeiston ohjailtavaksi:
Jokin kuitenkin on säilynyt entisellään. Nykyajan luuserit eivät hekään ole perillä asioista. He luottavat huhuihin ja someen ennemmin kuin tutkittuun tietoon. He eivät kanna vastuutaan maailmasta. Pakolaisleirien orvot voivat heidän puolestaan juuttua mutaan. He iloitsevat, kun afrikkalaislapset kuolevat ebolaan. Peräkammareissaan he elättelevät poliittisiin vastustajiinsa kohdistuvia raiskausfantasioita.
Ainoastaan valtion kukkarolla käyvillä sosialisteilla ja elämän ehtoopuolella Westendissä viihtyvillä hyväosaisilla riittää moraalista julkeutta puhua globaalista yhteisvastuusta, vaikka ensi sijassa jokainen yksilö on vastuussa vain itsestään ja lähimmäisistään. Eettisesti korkeimmalla tasolla ovat sitten ne kansalaiset, jotka ovat velvollisuudentuntoisia kansaansa kohtaan. Sitä vastoin Enqvistille vain kansanpetturi on tosimies, koska kansakunnan säilymisestä huolehtiva ei voi olla muu kuin nynnyilevä luuseri.

Mitä sitten tulee maailman väestö- ja ympäristöongelmien ratkaisemiseen, Enqvist kuuluu niihin, jotka menevät globalismissaan perse edellä puuhun. Tunnettu ympäristöaktivisti ja biologi Garrett Hardin sanoo artikkelissaan Ei ole olemassa globaalia väestöongelmaa ettei itsetarkoituksellinen kansainvälisyys ole suinkaan ongelmien ratkaisu, vaan monesti sen yksi keskeisistä aiheuttajista. Hänen mukaansa ongelmia ei kannata koskaan globalisoida, jos se voidaan ratkaista paikallisesti. 
Emme voi ratkaista väestöongelmaa, kaiken nälän ja köyhyyden perussyytä, ellemme deglobalisoi sitä.
Populaatiot, kuten maanteiden kuopat, ovat syntyneet paikallisesti, ja päinvastoin kuin ilmaston saastuminen, pysyvätkin paikallisina elleivät ihmiset epäviisaasti globalisoi niitä antamalla väestöylijäämien muuttaa paremmin hallittuihin maihin. Marxin sääntö “jokaiselle tarpeidensa mukaan” on kansakunnan tuhoutumisen resepti.
Pienen hiilijalanjäljen kehitysmaiden ylijäämäväestön päästäminen korkean kulutuksen pohjoiseen jos mikä on ekologisesti vastuutonta toimintaa. Sitä paitsi Enqvistin puhe "pakolaisleirien orvoista" (potentiaalisista ISIS-terroristeista) on pelkkää tunteisiin vetoavaa kyynistä retoriikkaa, jonka todellinen tarkoitus on näyttää vihreää valoa Lähi-idän ja Afrikan elintasopakolaisille. 

Vastuusta voidaan toki puhua, mutta silloin sitä pitäisi vaatia ensimmäisenä elintasopakolaisilta, jotka jättävät lähimmäisensä ja kotimaansa oman onnensa nojaan vain siksi, että pääsevät itse nauttimaan Pohjoismaiden tarjoamasta hyvinvoinnista. He eivät rakenna kotimaitaan, vaan astuvat kutsumattomina vieraina valmiiseen pöytään ja kiitokseksi lisäävät kohdemaidensa rikollisuutta. Kolumnistin kieroutuneessa logiikassa taas ne, jotka eivät halua elättää verovaroilla elintasosurffaajia ovatkin vastuuta pakoilevia "haittaoikeistolaisia" (sattumoisin äärivasemmiston käyttämä termi) luusereita:
En vihjaile tai virnuile. Mutta mielessäni käy kyllä marginaalinen haittaoikeisto, jonka käsityskyvylle maailma on käynyt liian monimutkaiseksi.  
On totta, että ennen oli paljon helpompaa. Muukalainen tarkoitti naapurikylän renkipoikaa ja tieto eteni samaa vauhtia kuin hyvä hevonen. Nyt kaikki on niin vaikeaa. Kukapa ei joskus haluaisi antaa periksi. Valahtaa yhteiskunnan ulkopuolelle ja sulkea silmät realiteeteilta.  
Hoitakoot muut valtionvelat, juna-aikataulut, huolehtikoot muut joukoittain ihmisiä tuhoavista ydinlaitteista. Menkööt pakolaiset muualle ja ilmasto kiertäköön Suomenniemen.
Kyky katsoa realiteetteja on karannut kosmologi Enqvistiltä ulkoavaruuteen, jonka vuoksi hän ei näe sitä, mikä on tavallisten kuolevaisten näköpiirissä. Korkeissa sfääreissä leijaillessa kun tulee harvoin nähtyä millä motiiveilla väkisin Eurooppaan tunkeutuvat partalapset ovat liikkeellä. Niin ikään turvallisen kaukana ruohonjuuritasolta monikulttuurikokeilu näyttää kovin ruusuiselta, varsinkin jos sitä tarkastelee muualta kuin Itäkeskuksen ja Varissuon vuokrakasarmeista. Enqvistin kaltaisten "vastuullisten ihmisten" huolestuneisuus valtiovelastakin on silkkaa farisealaisuutta niin kauan kuin he pitävät portteja auki Euroopan ulkopuolisille vapaamatkustajille. 

On sinänsä mielenkiintoista pohtia, tekeekö terävänä tunnettu mies älyllisiä kuperkeikkoja humanitäärisyyden palveluksessa vain siksi, että niistä tulee hyvä olo. Voihan kyse olla laskelmoivasta hegemonisen vallan puolelle asettumisesta tai sitten ihan silkasta konformismista kumpuavasta pelkuruudestakin. Niin tai näin, Enqvist kuuluu siihen kansanosaan, jonka ei enää edes ikänsä puolesta tarvitse tehdä juuri mitään uhrauksia tulevien sukupolvien puolesta. Vastuun kantaminen maailmasta jää joka tapauksessa muille, joten tässä mielessä kolumnisti lukeutuu itse moittimiinsa luusereihin.



                                                          **************************



TV1, torstai 5.3.2020 klo 21.05. A-Talk

Mitä EU voi tehdä Turkin ja turvapaikanhakijoiden suhteen? Entä kuinka pahasti korona voi rokottaa Euroopan taloutta? A-Talkissa vieraina europarlamentaarikot Petri Sarvamaa (kok.), Miapetra Kumpula-Natri (sd.), Mauri Pekkarinen (kesk.) ja Silvia Modig (vas). Juontajana Sakari Sirkkanen #yleastudio 40 min. Linkki ohjelmaan.




TV1, torstai 5.3.22.00. Ulkolinja: Aasian poikamiespommi

Aasiassa on 150 miljoonan naisen ja vaimon vaje. Miesvaltaisuus selittyy tiukalla perhesuunnittelulla, joka takia on jo kauan suosittu poikasikiöitä ja abortoitu tyttöjä. Perhesuunnittelun Aasiaan juurruttivat YK:n väestörahasto ja yksityiset, länsimaiset säätiöt. Sen seurauksena naisista on nyt tullut kauppatavaraa ja rikoksen uhreja. Linkki ohjelmaan.

Kestämättömän väestönkasvun jälkeen seuraavaksi eniten demografista sekasortoa maailmalla aiheuttaa väestön vääristynyt sukupuolijaukama. Kun naisettomia nuoria miehiä on liikaa, he synnyttävät väistämättä sosiaalista kuohuntaa ja pahimmassa tapauksessa he rynnistävät maansa rajojen ulkopuolelle ottamaan itselleen sen "mikä heille kuuluu". Tämä on näkynyt erityisesti arabimaissa, joissa naisettomuus johtuu pitkälti varakkaiden miesten harjoittamasta moniavioisuudesta. 


Sen sijaan Ulkolinjan käsittelemässä Aasian poikamiespommissa syynä miesten naisettomuuteen on ollut alun perin hyvä tarkoitus rajoittaa väestönkasvua. Seurauksiltaan se on silti lähes yhtä tuhoisia kuin arabimaiden vapaiden naisten vähyys. Toistaiseksi Aasian maiden varallisuus ja hyvä työllisyystilanne ovat taanneet sen, että vaimovajaus synnyttää "vain" yksilöllisiä tragedioita. Tulevaisuudessa tämä voi muuttua ja silloin saatamme nähdä aggressiivisen Eurooppaan suuntautuvan miesvyöryn, jota organisoi Tsingis Khanin kaltainen johtaja. 

tiistai 3. maaliskuuta 2020

25 VUOTTA SITTEN YLESSÄ ESITETTY TATU VANHASEN HAASTATTELU ÄO-EROISTA ON TÄNÄÄN VIELÄ SUUREMPI TABU KUIN SILLOIN


Vuoden 1994 suurin tieteellinen kohu nousi yhteiskuntatieteilijä Charles Murrayn ja psykologi Richard J. Herrnsteinin kirjoittamasta kirjasta The Bell Curve (Kellokäyrä), jossa käsitellään älykkyyserojen yhteiskunnallista vaikutusta. Suurin osa kirjassa esitetyistä väitteistä perustuu aikaisempaan tieteelliseen tutkimukseen, mutta vasta niiden kokoaminen samojen kansien väliin herätti median ja suuren yleisön mielenkiinnon. 

Kirjan keskeisin väite on, että älykkyystesteillä mitattavissa oleva älykkyys ennustaa paremmin yksilöiden koulu-, ammatti- ja taloudellista menestystä kuin vanhempien koulutus- ja tulotason kaltaiset vallitsevat sosiologiset selitystekijät. Jo pelkästään tämän ääneen sanominen olisi saanut aikaan kohun, koska se kyseenalaistaa perinpohjaisesti yhteiskunnan hegemonisen tasa-arvoideologian, jossa ihmisten henkisten kykyerojen kuvitellaan johtuvan pääasiassa ympäristötekijöistä. 

Varsinaisen poliittisen pommin yli 800-sivuinen teos synnytti käsittelessään kahdessa luvussaan rotujen älykkyyseroja. Niissä mainitut yleisälykkyystutkimukset puhuvat kiistatta sen puolesta, että Yhdysvaltain valkoisiin sekoittunut musta väestö saa 100:n äo-pisteen keskiarvosta 15 pistettä (yhden keskihajonnan verran) vähemmän kuin valkoiset. Vertailun vuoksi  Saharan eteläpuoliset sekoittumattomat mustat väestöt ovat saaneet älyykkystuloksia, joiden etäisyys sadan pisteen keskiarvosta on kahden keskihajonnan luokkaa

Tasa-arvofundamentalistien raivoisista vastalauseista huolimatta tiedeyhteisö ei vielä tuolloin hylännyt tutkijoita, jotka esittivät vallitsevaa ideologiaa kyseenalaistavia tuloksia. Esimerkiksi kirjan ilmestymisvuonna The The Wall Street Journalissa julkaistiin 52 älykkyystutkijan kannanotto, jossa kirjan väitteitä luonnehdittiin älykkyystutkimuksen vallitsevien näkemysten mukaisiksi. Kirjan julkaisun jälkeen myös Yhdysvaltain psykologiyhdistys APA tarttui aiheeseen ja julkaisi asiantuntijaraportin älykkyystutkimuksesta, jossa allekirjoitetaan lähes kaikki The Bell Curven esittämät tulokset.

Kirjan herättämä kohu maailmalla huomioitiin myös Suomessa. Suurelle yleisölle se tuli tunnetuksi vuonna 1995, jolloin Ylen K.Tervo-ohjelmassa haastateltiin silloista valtio-opin dosentti Tatu Vanhasta (1929-2015), joka tunnetaan parhaiten keskustalaisen pääministeri Matti Vanhasen isänä. Nelisen vuotta sitten tämä arvokas dokumentti julkaistiin YouTubessa, mutta vasta vuosi sitten se alkoi saada enemmän katsojia. 

Tämän blogikirjoituksen tarkoitus on saada videolle lisää katsojia, sillä sen helposti omaksuttava viesti ei ole menettänyt vuosien saatossa tippaakaan arvostaan. Päinvastoin, viime vuosikymmenen aikana Suomeen päästetyt kehitysmaalaiset erityisesti Saharan eteläpuolta alleviivaavat väestön keskimääräisen yleisälykkyyden kehitystä, joka riippuu pitkälti videossa mainittujen väestöryhmien osuudesta populaatiossa. 

Yhteiskunnalliselle sopeutumiselle älykkyys ei ole yksin ratkaisevaa, mutta kun mustasta väestöstä saatu tutkimustieto kertoo, että heillä on myös aasialaisia ja valkoisia pienempi impulssikontrolli, herkempi taipumus väkivaltaan ja suurempi seksivietti, ollaan suurten siirtolaismäärien kohdalla tilanteessa, joka uhkaa jo koko järjestelmän herkkää sosiaalista tasapainoa.

Haastattelussa Tatu Vanhanen toteaa vauraiden länsimaiden korkeaan teknologiaan perustavan yhteiskunnan vaativan väestöltään tietyn älyllisen kynnystason. Sittemmin hän perehtyi älyykkyyserojen vaikutukseen kansakuntien varallisuuteen. Professoriksi edettyään Vanhanen kirjoitti Ulsterin yliopiston psykologian professori Richard Lynnin kanssa maailmalla paljon huomioita herättäneen teoksen IQ and the Wealth of Nations ja siihen kohdistettuun kritiikkiin vastanneen kirjan IQ and Global Inequality (2006). 

Ajankuvana ohjelma on sikäli muuttumaton, että toimittaja Kari Tervo on tietämättömässä itsevarmuudessaan juuri niin ylimielinen kuin hänen punavihreät toimittajakollegansa tänään. Lisäksi Tervon ennakkoluulot älykkyystutkimuksesta ja rotueroista eivät juuri helpota asiaa. Ohjelmassa toimittaja on selvästi loukkaantunut siitä, että haastateltava väittää tieteellisiin tutkimuksiin viittaamalla ihmisten ja vieläpä ihmispopulaatioiden eroavan kognitiivisilta kyvyiltään toisistaan. Tervo ei edes pyri peittämään aseenteellisuuttaan ja töksähtelevää argumentaatiotaan, koska pitää ylipäätään puhetta populaatioiden älyykkyyseroista "eettisesti epäilyttävänä" ja "poliittisena". Ainoa ero nykypäivän toimittajiin on siinä, että Tervo rohkeni tarttua näin tulenarkaan aiheeseen.

Tosin tänään koko aiheen esille ottaminen olisi Ylessä ja miksei muuallakin mahdotonta, sillä sen verran hysteeriseksi valtamedian suhde rotujen henkisiin eroihin on viime vuosina mennyt. S
iitäkin huolimatta, että viimeaikainen tieteellinen tutkimus geneettisen diversiteetin saralla on vain vahvistanut sekä Herrnstein & Murrayn että Lynn & Vanhasen esittämiä tutkimustuloksia. Saattaa olla, että juuri nykytutkimusten antama epämiellyttävä totuus on synnyttänyt populaaritieteen portinvartijoina toimivissa toimittajissa puolustusreaktion, jossa sivuutetaan kiukulla tasa-arvo-agendan kumoava informaatio.

Kun nyt katsoo tuota neljännesvuosisadan takaista VHS-kasetilta digitalisoitua kuvallisesti heikkolaatuista videota, ei voi kuin kunniottaa edesmennyttä Tatu Vanhasta, joka ei hermostu kertaakaan toimittajan asiattomuuksista ja provokaatiosta. Koko ohjelman ajan Vanhanen tuo asiansa esille kärsivällisesti ja vääntää rautalangasta evoluutioteorian perusteita niin, että jopa Tervonkin ne pitäisi ymmärtää. 

Videon suurin arvo on kuitenkin se, että siinä otettiin puheeksi Afrikan mahdollinen kehitys ja kehittymättömyys. Näin jälkeen päin voi vain todeta, ettei tilanne Afrikassa ole edes 25 vuoden jälkeen muuttunut paremmaksi, vaan väestöräjähdyksen myötä mantereen epävakaus on vain lisääntynyt. Täysin oma lukunsa on ekologisesti kestämättömän mustan Afrikan ylijäämäväestön purkautuminen hellämielisiin länsimaihin. Vaikka Afrikan takamatka Aasian menestykseen on vain kasvanut sitten Vanhasen haastattelun päivien, länsimaiden johtajat uskottelevat edelleen meille, että maanosaamme vyöryvät afrikkalaiset ovat kultamunia, joista ennen pitkää kuoriutuu kaipaamiamme huippuosaajia.

Ohjelman esittämisen syynä ollut kirja The Bell Curve on tällä hetkellä sikäli ajankohtainen, että teoksen toinen kirjoittaja Charles Murray julkaisi juuri tämän vuoden tammikuussa uuden kirjan Human Diversity - The biology of Gender, Race, and Class. Sitä on pidetty päivitettynä ja laajennettuna laitoksena vuoden 1994 kohuteoksesta. Suomessa siitä ei ole vielä kohistu, mutta rapakon takana se on jo synnyttänyt odotettua pöhinää. Kirjassaan Murray kertoo keskeisimmän syyn, miksi Suomessakin ns. edistyksellinen kansanosa haluaa sivuuttaa tiedot rotueroista ja niiden laiminlyönnistä seuraavista ikävistä yhteiskunnallista vaikutuksista:
Konservatiiveille suurin haaste on sovittaa heidän historiallinen vapauden ja rajoitetun hallituksen puolustamisensa geneettisiin arpajaisiin, jotka määrittvät ihmisen menestymisen. Liberaalien haasteena on tunnustaa ihmisluonnon rajoitukset tavalla, jota he ovat historiallisesti vastustaneet.
Monet liberaalit, joilla on korkea äo, ovat todella pahoillaan ihmisistä, joilla on alhainen äo. Jos ympäristö on syyllinen, niin epäonnistuneita voidaan auttaa ja auttajille tulee hyvä olo. Jos geenit ovat syyllisiä, auttajille tulee paha olo. 
Ihmiset pitävät hyvää oloa parempana kuin huonoa, joten he turvautuvat vahvistusharhaan, kun eteen tulevat todisteet ihmisen erilaisuuden syistä.