maanantai 20. tammikuuta 2020

ISOSISKO-VALTION MÄRKÄ UNI: UUSI AUTOSI TIETÄÄ SINUSTA ENEMMÄN KUIN KUVITTELETKAAN


Asenteellisuudestaan ja valikoivuudestaan huolimatta Yle Uutiset nostaa pinnalle ajoittain asioita, joita se tarkastelee avoimen kriittisesti ilman viherpunalasejaan. Eräs tällainen aihe  on nykytekniikan mahdollisuus kerätä tietoja kansalaisista ilman että kohteet tietävät urkinnasta mitään. 

Yle uutisten verkkosivuilla toimittaja Marcus Ziemann on ottanut esimerkikseen tietojen keräämisestä autot, jotka poimivat informaatiota, josta autossa istuvilla ei ole aavistustakaan. Asia ei ole aivan uusi, sillä edellisellä ministerikaudella keskustalainen sisäministeri Anne Berner ehdotti autoihin GPS-seurantaa, jotta sen avulla olisi voitu siirtää verotuksen painotusta polttoaineisiin. Tosiasiassa GPS-tiedot olisivat antaneet tilaisuuden valvoa kansalaisia missä he kulloinkin liikkuvat. Jo pelkkä Bernerin ehdotus kertoo nykyisen "eliitin" pelokkaasta epäluottamuksesta kansalaisiaan kohtaan. Tämän jos minkä pitäisi olla hälytysmerkki kansalaisille, että maan poliittisessa johdossa ja virkamieskunnassa on sitä vastaan vehkeilevä klikki, jonka intressit ovat Suomen ulkopuolella.

Kylmääviä Vuonna 1984 -mielikuvia tuovassa uutisartikkelissa Analyysi: Auto tietää missä olet, miten ajat ja kenelle soitat – Autonvalmistaja saa sinusta enemmän tietoa kuin haluaisit kerrotaan melko seikkaperäisisti, mitä urkintamahdollisuuksia uudet autot sisältävät. Vaikka Ziemanin jutussa ei asiaa käsitelläkään, mielenkiintoisinta autojen valvontatekniikassa on se, kenen käsiin tiedot lopulta päätyvät.
Saksan 21 miljoonan jäsenen ADAC muistuttaa toistuvasti, että lopulta vain autonvalmistajat tietävät, mitä kaikkea tietoa autoista kerätään ja lähetetään eteenpäin. Koska valmistajilta läpinäkyvää tietoja ei saa, pyysi autoilijoiden edunvalvoja ulkopuolisia asiantuntijoita tutkimaan neljää eri autoa.
Häiritsevää uutisartikkelissa ovat autotietokoneen hankkimat tiedot, joita voidaan käyttää tulevaisuudessa liikennerangaistusten perusteena kuten silloin, onko turvavyö ollut päällä vai ei. Pahinta on kuitenkin se, että tietoja voidaan käyttää aivan muuhun tarkoitukseen kuin itse ajamisen kontrolloimiseen:
Esimerkiksi nykyään yleiset kuljettajan virkeyttä auton sisällä seuraavat silmänliikekamerat rekisteröivät, minne kuski katsoo. Kun samaan aikaan auton ulkopuolen kamerat ja GPS-signaali seuraavat, missä auto liikkuu, voitaisiin vaikkapa tienvarsimainoksen ostaneelle yritykselle myydä tietoa, kuinka moni autoilija loi katseen mainokseen.
(...) Mutta kuluttajan kannalta on ikävämpää, jos autonvalmistaja saa autoilijan tietämättä hänestä intiimiä tietoa. Tällainen tiedonsiirto on mahdollinen esimerkiksi, kun autoilija synkronoi matkapuhelimensa tiedot auton järjestelmiin bluetooth-yhteydellä.
Ehkä oudoin yksityiskohta jutussa on kohta, jossa kerrotaan autotietokoneen keräävän tietoa myös siitä, mitä cd-levyjä autossa kuunnellaan. Mikä taho hyötyy tällaisesta tiedosta?  Sitä ihmettelee toimittaja, joka ei halua huomata ilmeistä käyttömahdollisuutta tämänkaltaisessa informaatiossa. Ei tarvitse olla vainoharhainen ymmärtääkseen, että esimerkiksi Suojelupoliisi ja globalistiset tiedustelupalvelut voisivat tunnistaa poliittiseen nykymenoon nuivasti suhtautuvat kansalaiset seuraamalla heidän yksityistä musiikkimakuaan. Kun RAC-levy pyörähtää auton cd-pesässä, voisi tiedon saanut salainen poliisi rekisteröidä ainakin kuskin poliittisesti epäilyttävien kansalaisten aina vain kasvavaan joukkoon:
Ja joskus auton järjestelmästä saattaa löytyä tietoa, jonka syytä on vaikea edes ymmärtää. Miksi autonvalmistaja haluaisi tietää, mitä CD-levyjä autossa kuunnellaan?
Yksityisyyden kunnioittaminen kuului takavuosikymmeninä liberaalidemokratian perusnormeihin, mutta nykyään siitä ollaan luopumassa erilaisin verukkein, joista suurin osa on toki varsin viattomia. Yleensä yksityisyyden loukkaamista perustellaan elämää helpottavilla asioilla, joita uusi tekniikka mahdollistaa. Valvonnan puolustajat perustelevat tietojen keräämistä myös sillä, ettei rehellisillä kansalaisilla pitäisi olla mitään salattavaa, joka vahingoittaisi heitä:
Vanha auto ei kerää eikä lähetä sijaintitietoja, eikä ainakaan tallenna toimia auton ohjaamossa. Rikollisetkin tietävät, että moderni auto tietää liikaa. Jos haluaa häivyttää jälkiään, onnistuu se paremmin prepaid-liittymällä ja vanhalla autolla.
Argumentti valvonnan hyödyllisyydestä sillä perusteella, ettei se haittaa "rehellistä kansalaista" sotii kaikesta huolimatta yksityisyyden kunnioittamisen perusarvoa vastaan. Lisäksi tässä argumentissa jää sanomatta, että nykytekniikalla kerätään kansalaiselta yksityisiä tietoja, jotka eivät liity mitenkään rikollisuuteen vaan hänen legitiimin poliittiseen vakaumukseen.  Suuryhtiöiden tietoja mahdollisesti hyödyntävällä (syvällä) valtiolla on suurella varmuudella houkutus kerätä kansalaisista tietoja, joilla arvioidaan henkilön poliittista uhkapotentiaalia hallitsevalle vasemmistoliberaalille järjestelmälle. 

Asian saaman julkisuuden vuoksi EU:ssa teeskennellään huolestunutta kansalaisten perusoikeuksien turvaajaa:
EU:n komission odotetaan mahdollisesti jo tänä vuonna tekevän aloitteen, jotta autojen tiedonsiirrolle saataisiin kaikkia koskevat reilut pelisäännöt.
Tällaiset aloitteet eivät takaa mitään mitä todellisuudessa tehdään kulissien takana. Direktiiveistä huolimatta valtioiden sisäiset turvallisuuspoliisit saavat jo nyt suuryrityksiltä tietoja käyttöönsä. Vaikka ilmiö tunnetaan lähinnä Yhdysvalloissa, olisi silti outoa, etteivät EU:n sitoutuneet maat käyttäisi tiedusteluissaan yritysten keräämää informaatiota kansalaisista omiin tarkoituksiinsa.


                                                      ************************



Yle Radio 1, perjantaina 17.1.2020, Ruben Stiller: Salaliittoteorioiden suloinen maailma 

Apua! Paranoidit ajavat minua takaa. Soros hallitsee koko maailmaa. Hillary Clinton ja kumppanit organisoivat pizzaravintolan takahuoneessa lapsia hyväksikäyttävää verkostoa. Miksi salaliittoteoriat valloittavat maailmaa? Ruben Stillerin ohjelmassa puretaan vanhoja salaliittoteorioita ja keksitään uusia. Vieraina ovat tutkijatohtori Tuukka Ylä-Anttila ja tiedetubettaja, teologian tohtori Ville Mäkipelto.

Linkki ohjelmaan.

Hajaantukaa, kaikki on hallinnassa, täällä ei ole mitään nähtävää! Puolijuutalaisella Ruben Stillerillä on vahvan heimoidentiteettinsä vuoksi ilmiselvät motiivit osoittaa salaliittoteoriat naurettavaksi vainoharhaisuudeksi. Esimerkkeinä hän käyttää ohjelmassaan helposti kumottavia olkiukkoja, joita ei eivät esitä muut kuin marginaalin marginaalissa viihtyvät nettitrollit. Ehkäpä siksi, että ikävät totuudet jäisivät niiden alle.

Monet Stillerin väittämät "salaliittoteoriat" eivät ole sen enempää salaliittoja kuin teorioitakaan, sillä ne tapahtuvat täysin avoimesti tässä maailmassa. Siksi on epärehellistä puhua esimerkiksi juutalaisten kiistämättömästä mediavallasta "salaliittona", koska tuon vallan todentaminen on kaikkien saatavilla olevaa avointa tietoja. Mikään virallinen lähde ei kiistä, edes juutalaisten omat, etteivätkö juutalaistaustaiset henkilöt de facto omista Yhdysvalloissa suurinta osaa tiedotusvälineistä mukaan lukien Googlen, Facebookin, YouTuben, Wikipedian ym. Ainoa salaliitto on väittää avoimen ja vahvistetun tiedon esittämisen olevan salaliittoteoria.


lauantai 18. tammikuuta 2020

JULKISUUS ON HUOLESTUNUT VAIN "ELIITIN" SANANVAPAUDESTA MUTTA EI SITÄ ELÄTTÄVIEN KANSALAISTEN

Omahyväiselle vasemmistolaisuudelle on löydetty kasvot.

Poliittiset vallankäyttäjät mukaan lukien toimittajat tuomitsevat sananvapauden rajoittamisen vain silloin kun heidän suoltamansa propaganda ei pääse välittömästi ja jäännöksettömästi 
miljoonia ihmisiä tavoittavan valtamedian levitykseen. Toisaalta julkista keskustelua yksinoikeudella hallitsevat hegemonisen vallan edustajat eivät ole huolissaan tavallisten kansalaisten hupenevasta sananvapaudesta, vaan päin vastoin he pyrkivät tukahduttamaan sitä entisestään, varsinkin jos arvostelu kohdistuu valtaapitäviin. 

Tätä röyhkeän kaksinaamaista katsomusta edustaa paljaimmillaan punamummonakin tunnettu presidentti Tarja Halonen, joka sanoi tänään Ylen ykkösaamussa olevansa huolissaan "maalittamisesta" ja ulkoministeri Pekka Haaviston "perusteettomasta ajojahdista". Ylen verkkosivujen jutussa Tarja Halonen Ykkösaamussa: Suomen politiikan epävakaus tuo lisää valtaa presidentille – ihmetteli myös Haaviston tapausta ex-presidentti puolustaa jälleen katastrofaalista miinakieltopäätöstään ollessaan ulkoministeri ja samaistaa siitä saadun kritiikin Pekka Haaviston arvosteluun:
– Minun ystävistäni osa on kysellyt, että tälläkö sitä Haaviston seuraavaa presidentinvaalia koetetaan kammeta.
Ilmeisesti Setaveteraani-Halonen kokee, että maan tunnetuinta punavihreää homopoliitkkoa on "maalitettu" täysin perusteetta, vaikka ilmitulleet todisteet puhuvat sen puolesta, että Haavisto on painostanut virkamiestä tuomaan Isis-lapset ja -äidit Suomeen. Halonen on muutenkin mieltynyt uusvasemmiston uuskieliseen (vrt. "Vuonna 1984") ilmaisuun maalittaminen, jolla hän viittaa presidentti Sauli Niinistön lailla kaikkeen kritiikkiin, jota valtaapitävät Suomessa kohtaavat. Luonnollisesti vanha Demla-juristi haluaisi kriminalisoida poliittiseen eliittiin ja sosialistivirkamiehiin kohdistuvan arvostelun kuittaamalla se "vainoksi", jota ns. maalittaminen tarkoittaa. 

Maalittamisesta puhuminen ei aina ole perusteetonta, ainakaan silloin kun kohteena ovat tavalliset kansalaiset. Maamme oikeuslaitos ja poliisi maalittavatkin jatkuvasti suomalaisia, jotka sanovat ääneen totuuksia, joita hallitseva nomenklatuura vihaa. Vastaavasti valtamedia on tarkka siitä, että toimittajien sananvapaus toteutuu, mutta sama vahtikoiran asenne ei näykään mattimeikäläisten kohdalla. 

Esimerkiksi Yle kirjoittaa hyvin alentuvaan sävyyn kansalaisten oikeudesta sananvapauteen verkkosivujensa kirjoituksessa Rikostutkintaan päätyneiden rasististen nettikirjoitusten määrä romahti – viharyhmän alasajo on vaikuttanut, toteaa poliisi. Toisin kuin luulisi, jutussa ei riemuitakaan siitä, että rikosjuttujen määrä "rasistisesta nettikirjoittelusta" on vähentynyt, vaan toimittaja Veli-Pekka Hämäläinen ja haastatellut ovat harmistuneita ettei ajatusrikoskiintiötä ole täytetty aikaisempien vuosien tapaan. Neuvostoliittolaisiin kiintiömääriin hinkuu kukapa muu kuin itsensä kansanviholliseksi julistanut valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen:
Yksi syy kehitykseen on se, että poliisi ei enää tutki netin vihapuherikoksia yhtä aktiivisesti kuin ennen. Vuonna 2017 poliisi sai korvamerkittyä rahoitusta muun muassa netin vihapuheita tutkivien poliisien palkkaamiseen.  
Sen jälkeen rahoitusta ei ole tullut, ja toimintaa on pienennetty. Viime vuonna Poliisihallitus kertoi poliisin käyttävän vihapuheiden paljastamiseen ja tutkintaan enintään kymmenen ihmisen työpanoksen vuodessa.  
– Näiden asioiden tutkinta vaatii omaa erityisosaamista. Ja jos niiden tutkinta hajautuu sellaisille poliiseille, jotka eivät ole asiaan perehtyneet, se voi vähentää saapuvien juttujen määrää, sanoo valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen.
Samaa asiaa jankutetaan tarkoituksellisesti valittujen esimerkkitapausten avulla Ylen uutisessa Tässäkö menevät sananvapauden rajat? Yle selvitti, miten viranomaiset ovat kohdelleet vihapuheina ilmiannettuja nettikirjoituksia. Esiutkintaan johtaneissa esimerkkitapauksissa asiantuntijoina käytetään pahamaineisia kulttuurimarxilaisia: viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaarta, rikosoikeuden professori Matti Tolvasta, julkisoikeuden yliopistonlehtori Riku Neuvosta ja rikosoikeuden professori Kimmo Nuotiota. Toimittajat Veli-Pekka Hämäläinen ja Taneli Arponen kirjoittavat:
Asiantuntijoiden mukaan valtakunnansyyttäjä ei ole vienyt vihapuhejuttuja käräjille ainakaan mitenkään herkästi. Tästä kertoo myös se, että käräjillä syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on tuonut syytetylle lähes aina tuomion. Neljän viime vuoden aikana käräjäoikeuksissa on käsitelty 78 syytettä, niistä viisi on hylätty.
Vihapuhejuttuja (sic) ei ole viety käräjille kovin paljon luultavasti siitä syystä, että ilmantojen perusteet ovat olleet jo lähtökohtaisesti köykäisiä. Mutta jos käräjille on päästy, tuomio on rapsahtanut lähes poikkeuksetta, mikä kertonee siitä, että tuomioistuimet noudattavat pikkutarkasti syyttäjän tarkoitushakuisesti käyttämää tulkintaa venyvästä lainsäädännöstä.


                                                        ***********************

Mitä enemmän yliopisto on alkanut korostaa puolueettomuuttaan ja objektiivisuuttaan, sitä enemmän se on taantunut poliittisten muotiaatteiden vietäväksi. Jopa umpipolitisoituneella so. vasemmistolaisella 1970-luvulla tiedemaailma oli vähemmän politisoitunut kuin nyt. Otetaanpa esimerkiksi vaikka professoriliitto, joka valitsi juuri vuoden professoriksi maantieteen professori Anssi Paasin Oulun yliopistosta. 

Ylen uutisessa Vuoden professoriksi valittu Anssi Paasi on huolissaan nationalismin kasvusta Euroopassa: "Maantieteellisiä rajoja piirretään edelleen" jo otsikko kertoo mistä suunnalta yliopistossa taas tuulee. Ottamatta kantaa herran tieteellisiin ja opetuksellisiin meriitteihin, professoriliiton piirissä on nähty tarpeelliseksi nostaa vasemmistotaustainen professori, jolla on vihamielisen oikeaoppiset näkemykset kansallismielisyydestä. Paasi kun on sitä mieltä, että sormeakaan ei saisi nostaa uuskolonistisia maahantunkeutujia vastaan:
Paasin mukaan kaikista huolestuttavinta onkin muukalaisten tai toisten vastustaminen, joka tuntuu hänen mukaansa olevan pääasiassa monessa nykypäivän nationalistisessa pyrkimyksessä.
Paasi on selvästi globalistikapitalistien ja sosialistien juoksupoika, joka opportunistisena jees-miehenä toivottaa väestönvaihtoa ja siten Euroopan kultuurin tuhoa. Tällaiset näkemykset ovat muutenkin vallitsevia kulttuurimarxilaisuudella hapatetussa yliopistossa. Siksi onkin ylättävää, että edes kulttuurielämän puolelta löytyy joku, joka on omalla nimellään valmis vastustamaan nykyistä hulluuden riemumarssia. Nimittäin Parnasson numerossa 6-7 / 2019 Tommi Melender haastattelee kirjailija Vesa Haapalaa, joka kulkee rohkeasti kulttuurisen itsetuhon vastavirtaan. Lehdessä kirjoitetaan mm. seuraavasti:
Haapala puhuu 'kansainvaellusten tsunamista' ja kertoo tuntevansa olonsa 'katastrofaaliseksi' ajatellessaan, että eurooppalaiset yhteiskunnat eivät osaa tai halua tehdä tsunamille mitään, vaan jäävät sen alle ja muuttuvat peruuttamattomasti. 
Pahinta hänen mielestään on, että kansainvaelluksia jopa vauhditetaan poliittisesti, vaikka pitäisi keskittyä rakentamaan ekologisesti ja väestöllisesti kestäviä yhteiskuntia, myös ongelma-alueille.
Hieman toisenlainen näkemys muukalaisten vastustamiseen kuin systeemin miehenä toimivalla Anssi Paasilla! Olisiko niin, että viisaat toisinajattelijat tulevat sittenkin kulttuurin ja taiteen puolelta eikä rationaalisuudella pöyhkeilevästä yliopistomaailmasta?

torstai 16. tammikuuta 2020

KUN OLENNAINEN JÄÄ YLELTÄ KERTOMATTA

Ilmastonmuutos! Se jäi Raisiolta tällä
kertaa huomioimatta.

Yle uutisoi tänään kärkkäästi potentiaalisesta "suomalaisterroristista" uutisessaan Syyte: Mies valmisteli pommi-iskua Helsingin keskustaan, tarkoitus oli iskeä väkijoukkoon uudenvuodenaattona 2018. Uutisjutun mukaan mies oli kertonut toivovansa, "että eri kulttuurit ja uskonnot eivät olisi samassa paikassa. Hänen mielestään Euroopassa pitäisi olla "eurooppalainen kulttuuri"".

Vaikka kyse lienee syytetyn pelkästä päähänpistosta, jota ei ollut tarkoitus edes toteuttaa, saa punafeministinen katastrofihallitus tapauksesta kaipaamansa verukkeen, jolla sorvata stalinistista ajatusrikoslainsäädäntöä. Uudet venyvät lait voisivat kriminalisoida kansallisen itsepuolustuksen kuten harmittoman nettikirjoittelun kulloisenkin poliittisen tarpeen mukaan. Vasemmistoliberalistisen hegemonian kannalta on kuitenkin harmillista, että epäilty iskun suunnittelija ei ole edes suomalainen – olennainen seikka, jonka Yle uutiset jättää kansalaisilta kertomatta. Sen sijaan Ilta-Sanomat kirjoittaa, että "Käräjäoikeuden mukaan hänellä on oikeudenkäynnissä venäjän kielen tulkki".


                                                        **********************



Kun "vahvat upeat naiset" tekevät omavaltaista, lakia rikkovaa humanitääristä politiikkaa, se saa lähes aina ymmärrystä valtamediassa, jossa suurin osa toimittajista on puoluekannaltaan punavihreitä. Vasemmistoliiton kilarisosastoon kuuluvan kansanedustaja Anna Kontulan maanantainen laiton politikointi olisi saanut mediassa ylistystä, mutta hänen epäonnekseen kritiikin kohde sattui olemaan Israel.  Kun tuota maata arvostelee tai suunnittelee sen vastaista mielenosoitusta, saa melko varmasti kuulla olevansa alta aikayksikön "antisemiitti" eli henkilö josta juutalaiset eivät satu pitämään. Tästä kertoo tuore uutinen Juutalaisten maailmankongressi kritisoi Anna Kontulan Gaza-protestia – syyttää antisemitismin ilmaisusta: 
Kongressi moittii Kontulaa siitä, että tämä on kritisoinut vain Israelia Gazan saarrosta ottamatta huomioon Egyptin roolia Gazassa. Kongressin mukaan kaksoisstandardit Israelia vastaan ovat antisemitismin ilmaisu.
Vaikka Kontula kritisoisi myös Egyptiä, se tuskin muuttaisi Juutalaisten maailmankongressin  ja Helsingin juutalaisen seurakunnan asennetta. Niille kaikki Israel-kritiikki on ilmaus antisemitismistä, jonka he uskottelevat ei-juutalaisille olevan musertavin syytös tässä maailmassa. Jonkun nimittäminen antisemitiiksi on kuin tuomio ilman virallista oikeudenkäyntiä. Syylliseksi nimetyn rikokseksi katsotaan se, että tämä on uskaltanut nostaa kätensä Juudean valtikkaa vastaan. 

Tällaisen syytöksen esittämiseksi ei tarvita edes juutalaisia, sillä mediassa löytyy pilvin pimein toimittajia, jotka omista kansoistaan piittaamatta ovat valmiita palvelemaan mieluummin "Valitun kansan" intressejä. Tässä ei ole niinkään huomionarvoista se, mitä negatiivisia asioita juutalaiset ovat alkaneet uskoa ei-juutalaisista, vaan pikemminkin mitä negatiivisia asioita ei-juutalaiset ovat alkaneet uskoa itsestään.

Ylimieliseen Chutzpah-tyylilleen uskollisena Juutalaisten maailmankongressi vaati Kontulalta virallista anteeksipyyntöä "antisemitistisestä rikoksesta". Asiasta kertoo mm. Ilta-Sanomat uutisessaan Juutalaiset vaativat kansanedustaja Anna Kontulalta anteeksipyyntöä – Kontula: Heidän pitäisi pyytää anteeksi minulta. Ollaanpa Kontulasta sitten mitä mieltä tahansa, ainakaan hänen suoraselkäisessä rohkeudessaan ei ole moitittavaa. Toisin kuin suomilampaat politiikassa yleensä, hän vastaa ylivoimaiselta näyttävän tahon syytöksiin vastahyökkäyksellä. Mikäli hän kiemurtelisi ja selittelisi protestiaan, se vaikuttaisi syytösten tunnustamiselta. Siksi ainoa järkevä tapa suhtautua näin härskiin hyökkäykseen on suunnata huomio vastapuoleen koiruuksiin.


                                                        **********************


2020-lukua ei ehtinyt kulua kuukauttakaan, kun maamme sai jo kuulla geenerinpusua vastaavan matelun yritysmaailmasta. Yle uutiset kertoi eilen, että  95-vuotias Elovena-tyttö vaihtaa kansallispukunsa siniseen mekkoon – "Elovena on valmis kansainvälistymään". Raisio-yhtymän kenties tunnetuimman tuotteen uudelleen brändäämisessä ei sinänsä ole mitään uutta tai kuohuttavaa, mutta se kertoo osaltaan akateemisesti koulutetun kosmopoliittisen väestönosan itsetunnosta, jossa kaikki kansallinen koetaan muiden eurooppalaisten silmissä jotenkin nolona. Siksi sellaisesta on päästävä eroon ja mikäs sen alleviivavampaa kuin pukea Elovena-tyttö täsmälleen samoihin väreihin, jotka löytyvät Euroopan Unionin virallisesta lipusta. Ylen jutussa tätä ensimmäisenä silmille hyppäävää havaintoa ei edes mainittu saati sitten tunnustettu.

Koska emme tiedä tarkalleen mitkä syyt saivat Raision markkinointipäällikkö Jennifer Krookin johtaman yksikön muuttamaan kaurahiutalepaketin ulkoasua, voimme vain arvailla todennäköisimpiä vaihtoehtoja. Jo se, että markkinointia johtaa nimeltään epäsuomalainen kympin tyttö synnyttää tiettyjä oletuksia. Voi olla, että Elovena-tytön asua vaihdettiin sen jälkeen kun Raisio sai ne kolme närkästynyttä valitusta; yhden valtiorahoitteiselta nykytaiteiteilijalta, toisen Varisverkoston sukupuolineutraalilta feministiltä ja kolmannen HS:n kulttuuritoimittajalta. Tällaisen valtavan kansalaispalautteen ristitulessa Raisio-yhtymän johto ja markkinointiosasto pitivät eräänä aamuna yhteisen kriisikokouksen. Helsingin Sanomien arvostelevia silmiä miellyttääkseen kansallisfasistiseksi määritelty asu päätettiin pikaisesti retusoida pois kaurapuuropaketista. 

Toki myyntiäkin vähän ajateltiin, joten vielä tässä vaiheessa vaaleaa tyttöä ei haluttu vaihtaa kansainvälisempään - mikä on nykyään symboli mustalle afrikkalaisuudelle - somalityttöön.

Jostain syystä tasa-arvoisen korrektissa johtoryhmässä kellään ei tullut mieleen, että nostalgia on Euroopassa nousussa. Silti Krook on valmis sanomaan, että "kansallispuku ei välttämättä kuvasta ajassa elämistä, joten siitä olimme valmiita luopumaan." Lausunto on erikoinen jo siitäkin syystä, että kaikki kynnelle kykenevät firmat pyrkivät luomaan itselleen ja tuotteilleen kyytipojaksi tarinan. Kaurapuuro jos mikä synnyttää miekuvan perinteestä eikä tuuliviirin lailla ajassa elämisestä, joten sille nimenomaan sopii traditionalistinen brändi.


Tietysti on niin, että korkeasti koulutetut terveysintoilijat ja kosmopoliittiset kaupunkilaishipsterit suosivat ruokavaliossaan kaurahiutaleita, mutta tämä kuluttajasegmentti on melko pieni verrattuna keskiverto Elovena-paketin ostajaan. 

Todennäköisesti laskevat myyntikäyrät palauttavat kansainvälisyyden huumassa elävät nuoret markkinoitsijat takaisin ruotuun ja ottavat takaisin vanhan brändin. Näin joutui tekemään aikoinaan myös Coca-Cola, joka yritti vaihtaa logoaan. 



                                                        **********************

perjantai 3. tammikuuta 2020

LIBERAALIDEMOKRATIA EI TUNNUSTA 2020-LUVULLE TULTAESSA VIRHEITÄÄN ENNEN KUIN ON PAKKO

Presidentti Niinistö ja tuttu ovelan juristin virnistys.

Vuosikymmenen vaihtuminen on näkynyt mediassa lukuisina kitkerinä kirjoituksina ja puheenvuoroina, joissa on päivitelty kaikille yhtäläistä sananvapautta, jota ei ole vieläkään saatu suitsittua riittävästi. Viimeistään viime vuosikymmenen alussa näkyvään legitimaatiokriisiin joutunut hegemoninen liberaalidemokratia yrittää pysyä kynsin hampain valta-asemassaan säätämällä totalitaristisen kryptisiä viharikoslakeja ja jankuttamalla media äänitorvenaan vihapuheen eli sananvapauden toteutumisen turmiollisuudesta yhteiskunnalle. Ajatusrikokseksi muuttuneen totuuspuheen kutsuminen vihapuheeksi on vain eräs keino tukahduttaa vastareaktio, jota kansoistaan vieraantuneet vaikuttajat politiikassa, taloudessa ja kulttuurissa pitävät uhkana päämäärilleen. Sen sijaan kansalaisten syvimmät toiveet ovat jossain aivan muualla.

Erilaisia vuosikymmenkatsauksia tarkastelemalla pääsee melko nopeasti perille, mikä nykyjärjestelemän nomenklatuuraa ahdistaa. Yksi monista samanhenkisistä vuodatuksista on Ylen verkkosivuilla julkaistu kooste Maailma muuttui 2010-luvulla ehkä enemmän kuin koskaan – Digijätit, ilmastonmuutos ja nationalismi pirstovat myös ensi vuosikymmentä.

Kirjoituksessa toimittajat Anna Karismo ja Timo-Pekka Helma pitävät nousevaa nationalismia ongelmana eivätkä seurauksena liberaalidemokratian itseaiheuttamista ongelmista. Esimerkiksi globalistisia päämääriä kannattavat poliitikot ja valtamedia ovat kansan enemmistön tahdosta piittaamatta päästäneet länsimaihin kantaväestöä korvaavia kehitysmaiden uuskolonialisteja, mikä on väistämättä synnyttänyt poliittista vastustusta. On röyhkeyden huippu, että valtamedia kuten Yle pitää tätä täysin luonnollista vastareaktiota hulluuden riemumarssia vastaan "pelottavana nationalismina" ja "vihapuheena".

Suomalaisen valtarakenteen muodollinen ykkösmies, presidentti Sauli Niinistö, pysyi itsenäisyyspäivän puheessaan luonnollisesti uskollisena Transatlanttisten isojen poikien määräämälle globalismille, jota määrittää 
politiikassa "kansainvälinen sopimusjärjestelmä". Puolisosialistista universalismi-ideologiaa kannattavien juristien aikoinaan sorvaamat sopimukset kuten Geneven pakolaissopimus ovat jo ajat sitten menettäneet legitiimin uskottavuutensa eurooppalaisten silmissä ja niistä on tullut pelkkä veruke päästää länteen tulijoita, joilla ei ole tänne mitään asiaa. 

Kun tätä kantaväestölle vihamielistä "kansainvälistä sopimusjärjestelmää" sitten kritisoidaan julkisuudessa, se leimataan nomenklatuurassa "vihapuheeksi", joka pitää kriminalisoida. Vaikka Sauli Niinistö ei puheessaan suoraan nimennyt ketkä "vihapuhetta" harjoittavat, oli hänen viittauksena vähemmistöjen (globaalin enemmistön) erityisoikeuksiin selvä vihjaus siitä, että kutsumattomien vieraiden ja heidän puolustajiensa kritisointi on osoitus "vihan noususta toisinajattelijoita vastaan". Eipä ihme, että pahamaineiset "entiset" kommunistit ovat kautta rantain kiitelleet puhetta Niinistön presidenttikauden parhaaksi!

Vanhana kommunistina tunnettu juutalaistaustainen k
ansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien professori Martin Scheinin kehuu Niinistöä jo aiemmissa itsenäisyyspäivän puheissaan toistamaa "järkevää ja maltillista keskustelukulttuuria", joka tarkoittaa käytännössä valtamediassa tutuksi käynyttä yksiäänistä sinfoniaa monikulttuurin puolesta. Niinistölle ja Scheinille ei näytä riitävän, että vain valtamediassa käydään poliittisesti korrektia yksimielistä keskustelua vaikkapa maahanmuutosta, vaan he vaativat samaa samettista totalitarismia kaikille alustoille, joissa pieni ihminen voi vielä saada jotenkin äänensä kuuluviin. Scheinin kirjoittaa Twitterissä:
Mutta nykytilanteen ongelmana ei ole vain, että nuo asiat helposti unohtuvat. Isompi ongelma on, että liikkeellä on niitä, joiden tarkoituksenakin on eripuran ja disinformaation levittäminen. He eivät etsi perusteluja, totuutta tai yhteisymmärrystä vaan väistävät niitä. Sitoumus järkeen ja totuuteen voi yhdistää jopa ns. rakentavat ja ns. kärkevät keskustelijat kunhan emme astu disinformaation ansaan.
Scheinin on itse valmis heittämään ensimmäisen kiven kun hän ottaa puheeksi eripuran ja disinformaation levittäjät. Hänen kaltaisensa farisealiaiset eivät tietenkään suostu näkemään koskaan rikkaa omassa silmässään.

Toinen kommunisti, Kansan Uutisten entinen päätoimittaja Yrjö Rautio, kirjoittaa taas Helsingin Sanomissa (missäpä muuallakaan näinä aikoina) p
residentin puheen ja rasismia vastustavan kansalaisliikkeen luovan "toivoa, kun viha ja raivokas sivistymättömyys nousevat." Anne Frankinsa lukeneen ahdistuneen lukiolaistytön ainekirjoitusta muistuttava sepustus on naiviudessaan tyyppiesimerkki siitä, kuinka eräät eivät ole oppinneet vieläkään mitään vuoden 1989 kommunismin romahduksesta. Myös Raution hollywoodilaiset historiantulkinnat ovat ehtaa marxilaisen tieteen tasoa. Ylipäätään Raution ymmärrys ihmisestä on pelottavan heikko, jonka vuoksi hän projisoi säälittä oman vasemmistolaisen viiteryhmänsä narsistis-moralistisen vihan poliittisiin vihollisiin, joita hänellä ei ole luupäisen ideologiansa vuoksi aikomustakaan ymmärtää:
Näinä päivinä joutuu kysymään, kuinka alas voi ihminen vajota sekopäisessä vihassaan. Vieläkö alemmas kuin ne aikuiset, jotka jahtasivat joulun alla kahta aavikkoleiriltä pelastettua orpolasta kuin metsän pedot?

JUURI NYT on kaivattu mahdollisimman arvovaltaista poliitikkoa sanomaan: ”Jo riittää!” Uudenvuoden päivänä sellaisen vihdoin saimme. Presidentti Sauli Niinistö tuomitsi selkein sanoin vihan lietsojat ja viharikosten tekijät, maalittajat ja yksilön oikeuksien loukkaajat.

Presidentin viestin osoite oli nyt niin harvinaisen selvä. Kaikki tietävät keitä nämä vihan kylväjät ovat. Hän toivoi myös, että eri mieltä olevat pystyisivät kunnioittamaan toisiaan. Toivomukseen voi yhtyä – varauksin. Pitäisikö myös rasisteja ja näitä lapsenjahtaajia kunnioittaa? En minä ainakaan kykene.
Rautio saa kaataa vihaansa vain omaan kahvikupposeensa. Kun presidentillä on tällaisia puolustajia, kenenkään on turha odottaa Niinistöstä koko kansan presidenttiä, vaikka media kuinka peukaloisi kannatuskäyriä.

tiistai 31. joulukuuta 2019

JÄRJESTELMÄN MASINOIMA SILAKAT-LIIKE LÄSSÄHTI HETI ALKUUNSA


Yhteiskunnallista korruptiota ilmentävät hyväveliverkostot valtamedian suuntaan takaavat sen, että moraalisen hyvän kaapuun puettu suomalaisvihamielinen agendapolitikointi saa varmasti riittävästi ilmaista julkisuutta. Viimeisin esimerkki tästä on Feministisen puolueen (sic) aktiivin ja eduskuntavaaliehdokkaan Johannes Kosken nimissä somessa polkaistu Silakat-liike. Se sai lentävän lähdön, kun Yle kirjoitti siitä mielistelevän jutun Suomeen al-Holista tuotujen orpojen Youtube-jahti synnytti vastailmiön: Tuhannet suomalaiset alkaneet seurata Silakat-liikettä.


Kaupunkiliberaalia partahipsteria muistuttava ylioppilas Johannes Koski tuskin masinoi nettiliikettä omin neuvoin, vaan punavedätyksen takana on liuta muita samanmielisiä tunettuja vasemmistoliberaaleja, jotka haluavat kieltää poliittisilta vastustajiltaan oikeusvaltion suomat toimintaedelletykset. "Liikkeen" tyyli ja tapa tuo väistämättä mieleen Aleksi Pahkalan järjestämät Meillä on unelma -konsertin 2015, Peli poikki! -mielenosoituksen 2016 ja lasten "alpakkatapahtuman" 2017. Näihin kaikkiin projekteihin osallistui lukuisia Syvän valtion organisaatioita, valtiorahoitteisia "kansalaisjärjestöjä" ja ammattiliittoja.

Tällä kertaa malli on otettu nimeä myöten Italiasta, jossa punaliberaalien verkostojen avulla masinoitiin sardiiniliike viime syksynä. Jokin aika sitten Ylen toimittaja Petri Burzov kirjoitti toivorikkaana italialaisesta "kansalaisliikkeestä" myötämielisen jutun Mikä on Italian nopeasti kasvava sardiiniliike ja miksi se vetoaa erityisesti nuoriin?, jossa uskotellaan uuden vasemmistoprojektin olevan "tavallisten nuorten" spontaanisti synnyttämä protesti oikeistopopulisti Matteo Salvinin suosittua La Lega -puoluetta vastaan. Tosiasiassa liikettä tukee täysin palkein Italian valtamedia ja kaikki La Legan kilpailevat puolueet.

Puoluepoliittisesti sitoutumattomana esiintyvän Silakat-liikkeen julistuksesta "Olemme poliittisesti sitoutumaton liike ja taistelemme Perussuomalaisten äärioikeistolaista politiikkaa vastaan" on jo heti ristiriita, joka on jäänyt huomaamatta ainoastaan liikkeen nokkelilta perustajilta. Maamme establishmentin poliittisesta epätoivosta kertoo paljon se, että persukaunaiset punavihreät toimittajat ja kaikki valtapuolueet näyttävät vihreää valoa jopa näin hullunkuriselle yritelmälle. Kyseessä on selvästi valtajärjestelmän hyväksymä painostusjärjestö, joka on selkäydinreaktio kansallismielisyyden nousulle.

Luultavasti toiveena on synnyttää keskiluokkainen versio Lumpen prole -huligaanien Antifa-järjestöstä. Aivan kuten sardiiniliike Italiassa, suomalaisen version tarkoituksena on häiritä kaikkia kansallismielisten laillisia tilaisuuksia äärivasemmiston omavaltaisella ja siten rikollisella No platform -taktiikalla. Perussuomalaisten Jussi Halla-aho sanookin some-päivityksessään, että tällainen ryhmittymä ""puolustaa" demokratiaa häiritsemällä demokraattista osallistumista esim. maalittamalla somekeskustelijoita ja ilmiantamalla näitä työnantajille, masinoimalla boikottikampanjoita, askartelemalla hyvin väsyneitä persumeemejä ja rähinoimällä laillisissa poliittisissa tilaisuuksissa".

Mediabuustista huolimatta Kosken ja kumppanien projekti on kaatumassa jo alkumetreillä puna-khmereiltä tuttuun ehdottomuuteen. Aidosti liberaaleja kannattajia on potkittu ennätysajassa pois liikkeen somesivulta, koska he eivät ole ylläpitäjien mielestä allekirjoittaneet 100-prosenttisesti esikunnan määräämää doktriinia. Silakat-liikkeestä on vajaan viikon aikana tullutkin yksi somen suurimmista vitseistä, sillä kaikki sen ulostulot ja sisäiset sensuuritoimet ovat synnyttäneet valtavan määrän tahatonta komiikkaa. Jatkakaa vain samaan malliin!


Klikkaa kuvaa suuremmaksi.



sunnuntai 29. joulukuuta 2019

PIMITTÄMINEN ON VALEHTELUA: YLE EI KERTONUT JUUTALAISVASTAISEN SURMAAJAN OLLEEN MUSTA

37-vuotias James Grafton hyökkäsi Machete-veitsellä
ortodoksijuutalaisia vastaan jouluna New Yorkin liepeillä.

Yhdysvaltain New Yorkissa on pitkin syksyä tehty lukuisia vakavia hyökkäyksiä juutalaisia vastaan. Globaalit valtamediat ovat pitkin hampain joutuneet tunnustamaan tekijöiden olleen afroamerikkalaisia mustan ylivallan kannattajia. Paitsi Suomessa. 


Esimerkiksi Yle ei ole edes raportoinut näistä iskuista kuin vasta nyt joulun pyhinä, jolloin viittä juutalaista puukotettiin hasidijuutalaisen rabbin kotona hanukkajuhlissa New Yorkin osavaltiossa. Ylen uutisessa New Yorkin esikaupunkialueella viittä ihmistä puukotettiin kesken hanukkajuhlan – juutalaisvihamielinen väkivalta lisääntynyt New Yorkissa kauhistellaan tuttuun tapaan "tyhjästä noussutta" antisemitismiä, mutta samalla ei kehdata mainita edes tekijöiden etnistä taustaa. 

Ylen puutteellinen tiedottaminen selittyy sillä, ettei tekijän afroamerikkalainen tausta sovi antisemitismin vastaiseen media-kertomukseen. Liberaalijuutalaisten  hallitsemalle Hollywood-viihteelle altistuneille valkoisille goyim-hölmöille kun on jo vuosikymmeniä iskostettu, että juutalaisvastaisuus on vain valkoisten kristittyjen geneettinen erityispiirre. Jättämällä tekijän tausta kertomatta, indoktrinoitu kansalainen olettaa automaattisesti tekijän olevan valkoinen kiihkoilija. Juuri tätä Yle lienee toivonutkin, sillä ainakin punavihreissä on oltu heti syyttämässä Donald Trumpia ja valkoisten alt-right-kulttuuria Amerikan viimeisimmästä antisemitismin aallosta:

Valtamedia ja sen asiantuntijoina käyttämät punaisen yliopiston tendenssitutkijat selittävät lähes poikkeuksetta etnisen kitkan länsimaissa johtuvan jollain tapaa aina valkoisista. Huomattava osa eri ryhmien väkivallasta on kuitenkin sellaista, jossa ei ole ole mukana valkoisia laisinkaan. Tällöin median taktiikkana on vaieta asiasta kokonaan. 


Silloinkin kun median on oman uskottavuutensa kannalta pakko kertoa värillisten välisistä konflikteista jotain, vieritetään syy harhauttavilla ajatusloikilla lopulta yhteisvastuullisesti kaikille valkoisille. Jopa mustien keskinäisiä heimosotia suurkaupungeissa on yritetty sälyttää sössölogisilla "argumenteilla" valkoisten syyksi. Uskonvarmuudessaan horjumattomat valtamedian asiantuntijat eivät ole tainneet ajatella retoriikkaansa aivan loppuun asti, sillä pitäessään mustia oikeustoimikelvottomina toimijoina, joilla ei ole  vastuuta omista teoistaan eikä siten vapaata tahtoa, on jo itsessään mitä rasistisin ajatus.

Syytä etniseen väkivaltaan on turha etsiä jostain tietystä ryhmästä, vaan monikulttuurista itsestään. Koska pakotettu diversiteetti tuottaa vääjäämättä yhteiskunnallisen epäonnistumisen, kansalaisten pitäisi tuomita monikulttuuri eikä jotain etnistä populaatiota. Monikulttuurin kannattajille tällainen puhe on tietenkin pyhäinhäväistystä, sillä heille etnisen vihan ylläpitäminen on monikulttuurin kovaa ydintä. Tarkemmin sanottuna kyse on vihan kohdistamisesta yhteen ryhmään: valkoisiin. Ainoastaan rotuviha valkoisia kohtaan saa eripuraiset värilliset vetämään edes hetken yhtä köyttä. Kun köysi löystyy, iskee monikulttuurinen arki päälle, jolloin eri etniset ryhmät ovat toistensa kurkuissa kuten viimeisimmät New Yorkin tapahtumat todistavat.




                                                         ************************


STOP PRESS! Ilmeisesti Yleisradiossa seurataan Yle Watch -blogia, sillä yhtiön uutissivulla julkaistiin tänään parikin juttua New Yorkin juutalaisvastaisista puukkoiskuista. Toisessa uutisessa, Yhdysvalloissa antisemitistisen väkivallan aalto, juutalaisyhteisö kauhuissaan – Mukana viharyhmä, jonka mielestä mustat ovat "Jumalan valittu kansa", kerrotaan jo suoraan mitkä tahot ovat väkivallan takana:
Tapausta tutkitaan terroritekona. Tutkijoiden mukaan on viitteitä siitä, että heillä oli yhteyksiä viharyhmäksi luokiteltuun Black Hebrew Israelites (siirryt toiseen palveluun) -ryhmittymään. Väljästi organisoitunut järjestö on ollut olemassa jo yli sadan vuoden ajan ja siihen kuuluu 144 paikallisjärjestöä, kertoo viharyhmiä tarkkaileva Southern Poverty Law Center (siirryt toiseen palveluun) -järjestö. 
Järjestön jäsenet uskovat, että Raamatun Vanhassa testametissa mainitut Israelin 12 heimoa koostuvat vain afrikkalaisamerikkalaisista ja Amerikan alkuperäisväestöstä, jotka ovat todellinen "Jumalan valittu kansa".

Oppiin kuuluu, että valkoiset ovat "Saatanan palvelijoita" ja juutalaiset "valehtelijoita", jotka yrittävät tekeytyä valituksi kansaksi. Maailmanlopun jälkeen valkoisista tulee mustien ikuisia palvelijoita paratiisissa, ryhmittymän jäsenet uskovat.
Paljastuksesta huolimatta, Yle oli päästänyt jo eilen tahallisen vahingon tapahtumaan. Kun väärä mielikuva teijoistä on luotu ensimmäisissä tapauksesta kertovissa uutisissa, sillä on tapana olla hallitseva vaikutus sen jälkeen tuleviin tietoihin. Vaikka mustan terroristin etninen tausta mainittaan myöhemmin, ihmisillä on taipumus muistaa pidemmällä aikavälillä väärin, että tekijä oli valkoinen.

William L. Pierce kirjoitti samasta asiasta Columbinen koulusurmien aikaan v. 1999. Media väitti aluksi, että tekijät olivat valkoista ylivaltaa kannattavia rasisteja, vaikka myöhemmin selvisi (ts. tiedettiin alusta asti), että toinen tekijöistä oli juutalainen ja uhreista vain yksi oli värillinen. Ensimmäinen mielikuva jäi yleisölle mieleen, vaikka uutinen korjattiin myöhemmin. Täysin tarkoituksellinen taktiikka, eikä mikään vahinko.

maanantai 16. joulukuuta 2019

YLEN TV-UUTISET VAIKENI VIRON SISÄMINISTERIN KOHUHAASTATTELUN YDINVIESTISTÄ


Yle uutiset, 16.12.2019 klo 20.30 


Linkki Ylen tv-uutiseen.

Yle TV 1:n pääuutislähetyksessä kerrottiin tänään minuuttikaupalla Viron presidentti Kersti Kaljulaidin esittämästä anteeksipyynnöstä Viron sisäministeri Mart Helmen sunnuntaina antaman haastattelun johdosta. Haastattelussa Helme mm. arvosteli Suomen äärivasemmistolaista hallitusta ja pääministerin vaatimatonta työhistoriaa.

Pelkästään Ylen tv-uutisiin luottavaa älyllisesti laiskaa demarieläkeläistä kustiin taas tietoisesti silmään väittämällä, että kohun ytimessä olisi pääministeri Sanna Marinin vähättely. Tällaiseen käsitykseen hyväuskoinen katsoja jää, ellei hän ole erikseen lukenut jostain nettiuutista, jossa on lainauksia Mart Helmen kommenteista. Tv-uutisen "analyysissä" ei nimittäin puitu lainkaan sitä, mitä Viron pääministeri oikeastaan sanoi, vaan siinä oltiin ainoastaan pöyristyneitä oikeistopopulististen poliitikkojen epäkorrekteista "möläytyksistä" eli ääneen sanotuista ikävistä totuuksista.

Ylen tv-uutisessa vaiettiin visusti siitä, mistä argumenteista suuttumus itse asiassa nousi. Sen sijaan verkkosivujen puolella Yle kertoo kertoo uutisjutussaan Viron sisäministeri haukkuu Sanna Marinin – "Kassatytöstä on tullut pääministeri" mistä kenkä Suomenlahden molemmin puolin puristi. Helme otti toki esille Marinin heppoisen työkokemuksen ja kyvyn hoitaa vaativaa pääministerin tehtävää, mutta samassa yhteydessä hän arvosteli Suomen vasemmistopoliitikkoja sosialistisesta meritokratian puutteesta:
– Muistan Vladimir Uljanov-Leninin sanoneen, että jokaisesta kyökkipiiasta voi tulla ministeri, tai miten hän sanoikaan. Nyt näemme, että myyjätytöstä on tullut pääministeri ja samalla joistakin muista katuaktivisteista ja lukutaidottomista ihmisistä tullut hallituksen jäseniä.
Olennaista koko "kohussa" oli kuitenkin se, mitä Helme sanoi maamme vasemmistopoliitikkojen sukupolvet ylittävästä kaunasta, joka manifestoituu kaikenlaisena kansakunnan pahantahtoisena nakertamisena ja kulttuurisena mädätyksenä. Juuri tämän kommentin Ylen tv-uutiset halusi lakaista pois, koska se olisi totuudellisuudessaan liian tuskallista kuultavaa niille, jotka eivät halua ikävien tosiasioiden pääsevään laajaan julkisuuteen ja yleiseen keskusteluun:
– Nyt voimme jossain määrin nähdä punaisten koston valkoisille, eli siis punaiset, jotka halusivat [vuonna 1918] likvidoida Suomen, ovat päässeet valtaan ja yrittävät nyt tehdä Suomesta jonkinlaisen europrovinssin, jolla voi kyllä olla nimenä Suomi tai Finland, Helme analysoi. 
Helme uskoo, että Suomen johtoon nousee seuraavaksi Ekren sisarpuolueen, Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho, koska "koska näin järjetöntä kuin nyt Suomessa tapahtuu, ei ole varmaankaan tapahtunut vuosisatoihin".