tiistai 19. helmikuuta 2019

USA:N VARJOHALLITUS HYÖKKÄÄ TRUMPIA VASTAAN JA YLE KOMPPAA


Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpia sättivien uutisten määrä Ylessä jaksaa edelleen hämmästyttää. Se kertonee enemmän liberaalitoimittajien patologisesta pitkävihaisuudesta eikä niinkään Trumpin poliittisista toimista. 


Viime päivinä Trump-uutisointi on vain kiihtynyt sen jälkeen, kun presidentti julisti Meksikon vastaista rajaa koskevan hätätilalain, koska amerikkalaisten omaan jalkaan ampuva kongressi ei halunnut myöntää riittävästi varoja laittoman invaasion estävälle muurille. Ylen verkkosivujen uutisjutussa Analyysi: Hätätilan julistus kiihdyttää kongressin ja presidentin valtataistelua kirjeenvaihtaja Paula Vilén kuvaa Trumpin toimia pakkomielteisiksi ja jopa lain vastaisiksi:
Presidentti Donald Trumpin itsepintainen tavoite saada rahoitus etelärajan muurille on ajanut presidentin ja kongressin valtataistoon, jonka voittaja saattaa löytyä vasta oikeudessa. 
Tilanne kärjistyi, kun presidentti kertoi perjantaiaamuna julistavansa hätätilan muurirahoituksen saamiseksi. Kongressin torstaina hyväksymässä lakipaketissa rahaa raja-aitaan heltisi vain alle neljännes Trumpin haluamasta 5,7 miljardista dollarista.
Itsepintaisuuden voi tulkita toisinkin, koska kongressissa enemmistönä olevat demokraatit ja republikaaniset kukservativiit haluavat kaikin keinoin estää muurin rakentamisen. On syytä kysyä, millaiset poliitikot  ja toimittajat sallivat ja jopa edistävät laitonta maahanmuuttoa? Me vastaamme: vain sellaiset, jotka ovat avoimesti kansan etua ja turvallisuutta vastaan. Median uutiskerronnassa kuitenkin vain Trumpista tehdään roisto, vaikka hän haluaa, että maassa noudatetaan lakia. 

Jos jotkut pitäisi panna vastuuseen, niin ne olisivat poliitikot ja toimittajat, jotka ovat synnyttäneet tilanteen, jossa Yhdysvaltoihin on päästetty vuosien saatossa Meksikon rajan läpi yli 11 miljoonaa laitonta maahantunkeutujaa, joista osa on vielä vaarallisia rikollisia. 

Jopa Amerikan mustan väestönosan enemmistö vastustaa meksikolaisten invaasiota, mutta tässä kysymyksessä Demokraattipuolue ei haluakaan kuunnella uskollisinta kannattajakuntaansa. Mustien toiveiden sijaan puolueelle on tärkeämpää kasvattaa äänestäjiensä määrää laittomilla meksikolaisilla hinnalla millä hyvänsä. Toteuttaakseen pakkomielteensä puolue on ottanut virkamieskunnan ja oikeuslaitoksen avukseen, jotta muurin loppuosaa ei rakennettaisi.

Tuorein Ylen Trump-uutinen Trumpin julistamasta hätätilasta kimurantti oikeuskiista – Yhdysvalloissa on jo voimassa 31 kansallista hätätilaa kertoo rivien välistä, kuinka Syvä valtio (Deep State), maan varjohallitus, haluaa kaapata oikeudettoman valtansa takaisin "laillisella" vallankaappauksella. Oikeuslaitos ja virkamieskunta ovatkin Trumpin vaalikauden alusta lähtien pyrkineet erilaisilla lakiteknisillä keinoilla erottamaan laillisesti valitun presidentin siinä kuitenkaan toistaiseksi onnistumatta. Tällä kertaa liberaalit "asiantuntijat" ovat jännittyneen odottavaisia, että josko nyt vihdoin tärppäisi, koska Ylen uutisen mukaan:

Trumpin hätätilajulistus sai välittömästi vastaansa protesteja. Eiliseen maanantaihin mennessä jo 16 Yhdysvaltain osavaltiota oli nostanut kanteen julistusta vastaan. Samoin oli tehnyt moni kansalaisjärjestö. Lisäksi kongressi aikoo käsitellä Trumpin päätöksen.
Syytteet Trumpia vastaan ovat itsessään rikollisia, koska niiden avulla pyritään estämään maahanmuuttolakien noudattaminen. Ylen toimittaja Yrjö Kokkonen ei taida itsekään ymmärtää, että rikokseen syyllistyy nimenomaan kongressi, joka ei alun perinkään halunnut myöntää rahaa muurille, jonka tarkoitus on estää laiton ja siten rikollinen maahantunkeutuminen. Toisin kuin Kukkonen väittää, että kongressi kiertää itse lakia kun se haluaa itsepintaisesti Meksikon vastaisen rajan vuotavan laittomien maahantulijoiden hyödyksi:
Tässä tapauksessahan kysymys on juuri kongressin päätöksen kiertämisestä. Kun kongressi ei halunnut myöntää muuriin budjettivaroja, Trump halusi kiertää kongressin hätätilajulistuksella.
Mädäksi osoittautuneen liberaalisysteemin jatkuvat oikeuskanteet Trumpia vastaan kertovat pääasiassa siitä, että hallitseva nomenklatuura tajuaa valtansa olevan uhattuna. Eräänlaista 2000-luvun ceasarismia edustava Trump vetoaa suoraan kansaan ilman parasiittiimaista välittäjävaltaa, virkamieskoneista ja korruptoitunutta oikeuslaitosta. Liberaalin varjohallituksen ja sitä myötäilevän valtamedian epätoivosta kertoo se, että ne ovat valmiita torpedoimaan kaikki Trumpin legitiimit päätökset, joissa puolustetaan maan lakia ja järjestystä. Hyökkäämällä istuvaa presidenttiä vastaan Deep Shit State todistaa olevansa juuri niin omavaltainen ja rappeutunut kuin Trump puhui näistä kansanvihollisista vaalikampanjassaan.



                         
                                                         **************************


TV1, tiistai 19.2.2019 klo 17.10, Murdochin murhamysteerit

Kausi 12, 4/18. Levottomuuksia. Brackenreid ja Murdoch selvittävät maahanmuuttoviranomaisen kuolemaa. Onko kuoleman syynä uusi, ankara maahanmuuttolaki? Lain koura ulottuu myös Ogdenin työhön sairaalassa. HD 45 min

Linkki ohjelmaan.


Hienoa, että YW saa palautetta ja ohjelmavinkkejä Ylen lähettämästä multikulturaalisesta mädätyksestä. Eräs kirjoittaja kertoo tänään pitkään tulleesta "kanadalaisesta" tv-sarjasta Murdcohin murhamysteerit, jonka tuotannon taustalla häärivät punaliberaalit heprealaiset manipulaattorit. Illan jaksossa kirjoitetaan härskisti 1800-luvun historiaa uusiksi tämän päivän mediakeisarien valheellisesta näkökulmasta käsin. Blogimme seuraaja kirjoittaa:
Murdochin murhamysteeri on 1800-luvun loppuun keskittyvä sarja. Mielenkiintoisessa päivän jaksossa pääaiheena näyttää olevan rasismi ja valeuutiset. Mieti Torontoa 1800-luvun lopulla ja sarjassa esiintyvää tummaihoista naista patologina – että oliko Kanadassa kaikki jo silloin toisin?
Ei ollut tosin, vaan Kanada oli tuolloin itsetietoisten valkoisten kehittämä maa, jossa nykyviihteen luomilla mielikuvitushahmoilla ei ollut mitään asemaa korkeakoulutusta vaativilla aloilla. Vielä tänään eteläisen pallonpuoliskon rotumuukalaisia tomii länsimaissa suhteellisen vähän kognitiivisia kykyjä vaativilla aloilla, vaikka viihdeteollisuus sijoitteleekin heitä ylenpalttisesti matemaatikkojen ja atk-nerojen rooleihin. 

Totta kai naiivit liberaalit haluavat uskoa, että tv-viihteen esittämä kuva länsimaiden kehitysmaalaisista olisi peilikuva yhteiskunnallisesta todellisuudesta. Korkeakoulutettuina juuri heidän pitäisi tietää paremmin, mutta näyttää siltä, että juuri akateeminen koulutus tekee monista ideologisesti sokeita. Kaikenlainen toiveajattelu näyttää uppoavan heihin erityisen hyvin.

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

EI MIKÄÄN UUTINEN: YLE TV:N OHJELMISTO PUOLUSTELEE KOMMUNISMIA JA DEMONISOI NATIONALISMIA

Lenin ei ole kuollut. Hän elää vahvana Ylen ohjelma-
hankkijoiden sydämissä.


Yle Teema, 17.2. 2019 klo 12.00, Kino Klassikko: Lokakuu


ELOKUVA (Oktjabr, Neuvostoliitto 1927) Monumentaalinen kuvaus Pietarista Venäjän vallankumouksen aikana tsaarinvallan kukistumisesta aina bolsevikkien vallankaappaukseen. O: Sergei Eisenstein. HD 1 h 45 min


Elokuvan  linkki Yle Areenaan.

Eräs kansalaisvaikuttaja kirjoitti sosiaalisessa mediassa pienen pohdinnan tänään näytetystä kommunismia puolustavasta elokuvasta:
Yleisradio esittää tänään bolsevismin voittoa ylistävän elokuvan Lokakuu. Entä bolsevismin miljoonat uhrit, esimerkiksi Virossa? Näyttääkö Yle seuraavaksi natsileffa Tahdon voiton ja rasistisen Kansakunnan synnyn? 
Griffith ja Eisenstein olivat molemmat elokuvakerronnan uudistajia, mutta jostain syystä Eisensteinin kohdalla puhutaan montaasitekniikasta ja joukkokohtauksista, Griffithin kohdalla propagandasta ja rasismista." Tämä Kari Glödstaf nimisen Mykkäelokuva-harrastajan arvostelu on muuten aika tasapainoinen. http://www.filmgoer.fi/new/klassikko/kansakunnan-synty Todetaan mm. "Elokuvalla on myös varjopuolensa. Sitä syytettiin alusta lähtien historiaa vääristeleväksi ja rasistiseksi, joista ainakin jälkimmäinen väite pitää paikkansa – räikeällä tavalla." Ei aleta väittää että historian osalta on oikeassa mutta ei myöskään että väärässä.
Samassa postauksessaan kirjoittaja pohtii lisää Kansakunnan synty -elokuvaa:
Griffithin rasismia tuskin kukaan kiistää. (Eri asia kuka pitää rasismia raskauttavana kuka ei.) Mutta kuinka oikeansuuntainen on elokuvan historiaosuus. Noinko Klu Klux Klan syntyi. 
PS. Olen miettinyt Amerikan mustia kun olen lukenut Quillettesta mustan kolmunistin Coleman Hughesin juttuja. Mustien epännistumisesta on syytetty eri tahoila a) orjuutta ja aiempaa sortoa yleensiä ja b) alhaista äo:ta. https://quillette.com/…/black-american-culture-and-the…/ 
On mielenkiintoista, että Karibian mustat pärjäävät USA:ssa paljon paremmin kuin alkuperäiset mustat, vaikka Karibiallakin on ollut orjuutta ja rasismia. Jopa Nigeriasta muuttaneet pärjäävät paremmin.

                                                 **********************************



TV1, 17.2. 2019 klo 21.05, Aktivistit 

3/3: Verikoirat. Koululaisten salaseuran toiminta karkaa käsistä ja isänmaallinen leikki muuttuu julmaksi todeksi. Arvi Nikolainen on vaikeiden valintojen edessä. N: Elias Westerberg, Linda Manelius. O: Lauri Maijala. T: Helsinki-Filmi Oy. HD ohjelmatekstitys (ruotsi) 51 min

Kulttuuribolshevikki Lauri Maijalan ohjaama kansallisaatetta mustamaalaavan ja historiaa vääristelevän tv-sarjan viimeisessä osassa nuorten patriotismi kuvataan terrorismina. Ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä ymmärtääkseen mitä tällä painotuksella haetaan, maailmassa, jossa vasemmiston lemmikit eli muslimit tekevät kaikkialla tuhoisia terrori-iskujaan. 


Jotta suomalaiset eivät turhaan intoutuisi kritisoimaan muslimien tuomaa jänittävää monikulttuuria, pitää heille iskostaa näkemys, että he ovat itsekin terroristien perillisiä. Tämän narraation mukaan suomalaisten oman "syyllisyyden" pitäisi estää meitä heittämästä ensimmäistä kiveä. Samaa strategiaa on käytetty Lähi-idän ja Afrikan raiskaajista, joiden toimia valtamedia ja maksetut asiantuntijat ovat pyrkineet vähättelemään sillä "argumentilla", että raiskaavathan suomalaisetkin.

Maijalan propagandahyökkäyksessä han-suomalaisuus selitetään pitkään jatkuneeksi historialliseksi ilmiöksi. Suomalaisten nationalistien rinnastaminen nykyiseen globaaliin terrorismiin ontuu kuitenkin monesta syystä.

Ensinnäkin, tässä viimeisessä jaksossa kuvatut Verikoirat eivät iske muslimien tapaan
 suojaamattomiin siiviilikohteisiin, vaan kuten Punaisen armeijakunta RAF, joka teloitti maata hallitsevaa poliittista johtoa ja sen myötäjuoksijoina toimineita virkamiehiä. Jostain syystä tätä mielikuvaa kommunisti-Maijala ei halua tv-sarjassaan ruokkia.

Toiseksi, suomalaisnuorten veren kuohahtamiselle löytyy perusteltu motiivi, sillä maatamme hallitsi vuosisadan alussa suomalaisväestöä sortava Venäjän imperiumi. Tässä mielessä ääneen sanomaton muslimien rinnastaminen suomalaisnationalisteihin on silkkaa pahantahtoista valhetta. Länteen omasta tahdosta tunkeutuneet muslimit kun ovat vain kiittämättömiä kleptoparasiittejä, jotka purevat ruokkivaa kättä murhaamalla raukkaimaisesti viattomia siviilejä.

Kommunismia sympatisoivan Maijalan olisi luonnollisesti mahdotonta tehdä tv-sarjaa, jossa pureuduttaisiin punaisen puolen laittomaan kapinaan ja punaterroriin. Rikkaa ei nähdä omassa silmässä, jonka vuoksi Maijala kiinnittää vääristyneellä historiaa tarkastelevalla punalinssillään huomion Suomen varhaisiin nationalisteihin ja sisällissodan voittaneeseen valkoisen puoleen.

Ylen jatkuvasti lähettämät antinationalististiset ohjelmat panevat miettimään, että voittivatko punaiset sittenkin sisällissodan. Ainakin Ylen ohjelmistoa seuraamalla tällaisen mielikuvan syntymiseltä ei voi välttyä. 

Lauri Maijan tv-tuotos kertoo kiistämättömästi siitä, kuinka pieni mediavaltaan päässyt kulttuurimarxilainen klikki syöttää omaa kaunaansa ja historiantulkintaansa suurelle yleisölle, joka pitää hyväkkäiden harmiksi kansallisaatetta ja valkoisen Suomen perintöä suuremmassa arvossa kuin maatamme Neuvostoliitolle tarjonnutta punaista puolta. 

Puhutaan paljon vuoden 1918 juoksuhaudoista, mutta Ylen ohjelmien perusteella siihen ovat jumittuneet vain kaunaiset kulttuurikommunistit, joilla ei edes ole suoraa yhteyttä todelliseen työväenluokkaan.

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

YLE PROMOAA JA SETA RAIVOAA, KOSKA MUUSUKUPUOLISUUDEN AGENDA KOULUISSA KYSEENALAISTETTIIN

Lapset ovat Setan ideologian uusia pelinappuloita.

Yle uutiset toi tänään hyvin esiin sen, mikä porukka pääasiassa loukkaantuu ja tuottaa somekohuja, joille valtamedia antaa oman megafoninsa. Uutisessa Seitsemän valtuutettua vaatii, että lapsille opetetaan, että tyttö on tyttö ja poika poika – Seta syyttää transfobiasta nimittäin kerrotaan, että seksuaalisesti poikkeavien pieni mutta suhteettoman vaikutusvaltainen painostusjärjestö Seta veti herneen nenään vain siksi, että kunnanvaltuustossa tehtiin aloite, jossa halutaan puolustaa biologista tosiasiaa sukupuolen määrittävistä kromosomeista:
Seitsemän eri puolueiden valtuutettua on tehnyt Orivedellä valtuustoaloitteen, joka on saanut Setan kimpaantumaan. Valtuustoaloite on herättänyt huomiota sosiaalisessa mediassa. 
(...) Seitsemän valtuutetun aloitteen nimi on "Aloite terveiden sukupuoliroolien tukemisesta Oriveden kaupungin toiminnassa".  Valtuustoaloitteen mukaan Orivedellä pitää tehdä linjaus, että sukupuolia on kaksi.
Sukupuoliasioiden omavaltaiseksi auktoriteetiksi itsensä julistaneessa Setassa oltiin luonnollisesti pöyristyneitä siitä, että järjestön propagandaa ylipäätään kyseenalaistetaan ja vaaditaan kunnon argumentteja sen mielettömille väitteille. Valtuutettujen vaatimus nykyisen poliittisesti korrektin opetuksen lopettamisesta oli luultavasti pääsyy, joka katkaisi kouluissa kiertävien Seta-agitaattorien pinnan somessa:
– Jos selvityksissä tulee ilmi, että lapsille opetetaan edelleen tieteellisesti kiistanalaisia käsitteitä, kuten "sukupuoli on kokemus" tai "sukupuolia on enemmän kuin kaksi", tulee tuollainen opetus viipymättä lopettaa tai siitä on annettava selkeä tiedote vanhemmille, aloitteessa sanotaan.
Valtuutetettujen huoli ei ole perusteetonta, sillä Orivedellä on poistettu erilliset tyttö- ja poikaurheilijan palkinnot. Päätöksen taustalla näkyy jälkibolshevistinen lysenkolaisuus, jossa lapsille on jaettu Setan materiaalia "kokemukseen perustuvasta sukupuolisuudesta".

Aloitteesta närkästynyt Pirkanmaan Setan puheenjohtaja Minna Minkkinen (vas.) kitisi asiasta välittömästi osastonsa Seta-sivuilla ja Twitterissä. Kuin selkäydinreaktion saaneena Minkkinen vetosi lausunnossaan  sosialistiseen "yhdenvertaisuusperiaatteeseen". Tämä temppu on luultavasti opittu järjestön takana olevilta lakiasiantuntijoilta, joista lähes kaikki ovat Demla-juristeja: 
– Ei siis enää riitä, että ei syrjitä, vaan kuntia velvoitetaan edistämään yhdenvertaisuutta. Valtuutettujen ideologiat eivät mene lain yläpuolelle, Minkkinen sanoo.  Sukupuolen moninaisuuden kieltäminen on haitallista erityisesti lapsille ja nuorille, Minkkinen sanoo. Minkkisen mukaan kouluterveyskyselyssä yli viisi prosenttia kertoi sukupuolekseen jonkin muun kuin syntymässä määritetyn.
Venyvässä yhdenvertaisuuden tulkinnassa tarvitaan ovelien pykäläjuristien neuvoja  ja niitä Seta tosiaan osaa käyttää julkilausumissaan. Näin degeneraattien kattojärjestö on voinut laajentaa yhdenvertaisuuden periaatetta asioihin, joihin se ei kuulu. Koska yhdenvertaisuutta ei voi olla asioiden kanssa, jotka eivät ole tieteellisen ja biologisen tiedon perusteella yhdenvertaisia, joutuu Seta turvautumaan moralistiseen virhepäätelmään, jossa pitäisi-lauseista johdetaan on-lauseita. Sukupuoliin sovellettuna moralistista virhepäätelmää edustaa väite, jonka mukaan ”sukupuolia pitäisi olla enemmän kuin kaksi, joten ne ovat samanarvoisia kuin mies- ja naissukupuoli.

Röyhkeyden huippuna Minkkinen väittää, että biologisen sukupuolen puolustaminen on ideologiaa, kun taas psyyken ongelmista kertovat mielikuvitussukupuolet ja niiden normalisoiminen ovat pelkkiä arvovapaita tosiasioita. Se, että "yli viisi prosenttia" (Setan oma vahvistamaton tilasto) väittää sukupuolekseen jonkin muun kuin syntymässä määritetyn, on vain merkki siitä, että osalle lapsille on tuputettu onnistuneesti kulttuurimarxilaista kaaosta ruokkivaa identiteettipolitiikkaa. Tästä vastuuttomuudesta ovat vastuussa koululaitoksessa myyräntyötään tekevä sateenkaarivasemmisto ja koko asialle välinpitämätön aisankannattajaoikeisto, jonka suurin huoli on leimautua radikaalivasemmiston silmissä "suvaitsemattomaksi".

Yhteiskunnallista ja kulttuurisista seurauksista piittaamaton Seta-lobby ajaa itsekkyydessään agendaa, jossa maailman pitää kumartaa sen tavoitteille. Aivan samoin kuin homoliittoasiassa, nämä hyväkkäät vetoavat välinpitämättömien nykyihmisten saamaan "hyötyyn", joka ei kestä kriittiistä tarkastelua. Väite, jonka mukaan "ei se ole sulta pois" on ennemmin tai myöhemmin joltain muulta pois:
Minkkisen mukaan yhdenvertaisuuden lisääntyminen ei ole keneltäkään pois. – Sukupuolen moninaisuuden tunnistaminen ei tarkoita, etteikö olisi tyttöjä ja poikia. Päinvastoin siinä huomioidaan, että tyttöjen ja poikien lisäksi on monia muita sukupuoli-identiteettejä, Minkkinen sanoo.
Vääristyneet yhdenvertaisuusvaateet eivät ehkä vie satunnaiselta yksilöatomilta juuri tällä hetkellä mitään pois, mutta kollektiivisena vaatimuksena se ajan myötä heikentää yhteiskuntaa uusintavan normaalin yksilön luontaisia tarpeita ja elämän merkitykselliseksi tekeviä velvoitteita. Jo melko lyhyelläkin aikajänteellä tasa-arvovalheeseen perustuvat vaatimukset johtavat yhteiskuntaa koossapitävien pyhien ydininstituutioiden kuten lapsia synnyttävän ja kasvattavan perheen rapautumiseen. Näin kulttuurirelativismia edistävä nihilistinen yhdenvertaissuusvaatimus tekee miehet ja naiset lopulta onnettomiksi oman napansa tuijottajiksi ilman sitouttavaa merkityksellisyyttä menneitä ja tulevia sukupolvia kohtaan.

Jokaisen kansankunnan tulevaisuudesta kiinnostuneen pitäisi heti alkuunsa torpata Setan sukupuolihullutuksia koskevat itsekkäät vaatimukset. Eihän voi olla niin, että pieni poikkeavien vähemmistö sanelee biologisesti normaalille enemmistöllle periaatteet, jotka on räätälöity aivopestyjen lumihiutaleiden oikkujen mukaan.

Valitettavasti kulttuurimarxilaisten syövyttämä marssi läpi insituutioiden on jo pitkällä. Uutisen lopussa kerrotaan, että Opetushallitus kiistää verkkosivuillaan biologiaan ja terveeseen järkeen perustuvat tosiasiat ja horisee niiden sijaan muodikkaasti Setan sepittämää tarinaa "sukupuolten moninaisuudesta".

Tämän hybristä lähentelevän hulluuden takana on jääräpäinen usko liberaalin valheen perustana olevaan tasa-arvoon, jossa kaikki on  yhteismitallista - mikäli on uskominen aikamme yhteiskuntainsinööreihin. Ainoa mitä oikeudenmukaisuutta (erotuksena "tasa-arvosta") janoava voi toivoa, on, että nämä farisealaiset saisivat tuntea itse nahoissaan tulevan "vedenpaisumuksen" (säädyllisen sivilisaation romahtamisen):
Opetushallitus kertoo verkkosivuillaan millaista sukupuolitietoinen opetus on. – Kyllä sukupuolten tasa-arvo kattaa myös sukupuolen moninaisuuden eli hyväksyy ajatuksen, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Seksuaalisten suuntautumisten ja identiteettien moninaisuuden tunnistaminen kuuluu sukupuolitietoiseen opetukseen ja ohjaukseen, Opetushallituksen perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen yksikön päällikkö Ulla Laine sanoo.

                                              ************************************


TV2, keskiviikko 13.2.2019 klo 20.00, Miksi en ole Facebookissa?

Facebook on viime aikoina joutunut yhä voimakkaamman kritiikin kohteeksi monesta eri syystä. Monet ovat lähteneet palvelusta kokonaan ja toiset epäröivät luodako käyttäjäprofiilia vai ei. Mikä Facebookissa epäilyttää ja mikä sinne vetää? Kanadalais-amerikkalainen dokumentaristi Brant Pinvidic yritti päättää, liittyäkö Facebookiin vai ei. Niinpä hän loi ensin itselleen valeprofiilin, jonka turvin pääsi tutustumaan Facebookin maailmaan paljastamatta todellista minäänsä. Mitä seikkailu opetti? Dokumentin päättyessä Brant on tehnyt ratkaisunsa. HD 56 min

Olipa taas liberaalista näkökulmasta esitetty kysymys. Tosiasiassa suurin osa kansalaisista on Facebookissa poissa siksi, että nämä samaiset "liberaalit" eivät kestä erilaisia mielipiteitä ja kiusallisia totuuksia, joten he ilmiantavat kanssaveljensä ja -sisarensa Facebookin ylläpidolle. Sellaista liberalismia ja suvaitsevaisuutta. 

Facebook tekee tätä poliittista puhdistustyötä myös algoritmeillään, joissa on tiettyä avainsanoja, jotka laukaisevat punaisen hälytyksen. Zuckerbergin asiakkaita Facebookissa karsii myös heimoveljet Mossadissa, joilla on vapaa kaista tutkailla fb:n postauksia. On selvää, ettei näitä huomioita tarkastella tässä illan näennäiskriittisessä Facebook-dokumentissa.


TV1, maanantai 11.2.2019, Historia: Stalinin vakooja

Hän oli mestarivakooja, joka oli velvoitettu taistelemaan Hitleriä vastaan. Hän oli rohkea riskinottaja, naismagneetti ja sääntöjen rikkoja. Richard Sorgen tarina on kertomus rakkaudesta, luottamuksesta ja petoksesta. HD ohjelmatekstitys (suomi) 53 min tietorekisteriä.


Jo toinen historiadokumentti peräkkäin, jossa käsitellään Neuvostoliiton hyväksi työskennelleitä vakoojia. Kummankin ohjelman sävy on kohdettaan ja neuvostoideologiaa ylistävä.

Kun totalitarismia ja kansanmurhia edustaa sosialismi, sitä ei Ylessä tarkastellakaan samoilla moralistisilla äänesävyillä kuin eräitä muita. Tämä selittyy luultavasti sillä, että ohjelmanhankkijoilla ja selostajilla on tiettyä lukkarinrakkautta ko. aatemaailmaan, jota katsojista kannattaa vain kymmenisen prosenttia. Näin Yle palvelee jälleen suurta yleisöä...

perjantai 8. helmikuuta 2019

SUOMALAISET SS-MIEHET TUOMITTIIN ILMAN NÄYTTÖÄ POLIITTISISTA SYISTÄ

Waffen-SS vapaaehtoisten paluujuhla 3.6.1943
Pyynikin urheilukentällä Tampereella.

Ja historia toistaa itseään: tällä hetkellä on Suomessakin "fasistien", vanha- ja uusnatsien herjaaminen ja vaino, sananvapauden ylevät periaatteet räikeästi sivuuttaen, täysin identtinen 1930-luvun kommunistivainojen kanssa. Erona on vain se, että kansallissosialistien valtakaudesta on kulunut 55 vuotta ja heidän kauhistelunsa nyt jo pöyristyttävää  farssia.
 
-Pentti Linkola v. 2000.
Valtamedian uutistoimituksista verorahoitteinen Yle on kaikkein innokkain mitätöimään ja mustamaalaamaan kansallista historiaamme. Tänään siitä oli todisteena Ylen verkkosivujen uutinen Riippumaton selvitys: Suomalaiset SS-miehet todennäköisesti osallistuivat saksalaisten mukana juutalaisten ja siviilien surmaamiseen 1941–1943, joka nousi vielä tv:n puolella koko illan pääuutiseksi. Vastaavaa mediasirkusta on turha odottaa Suomen lähihistorian kannalta paljon tärkeämmästä Tiitisen listasta, sillä sen julkistaminen tapahtunee vasta ns. ylimääräisen uutislähetyksen jälkeen.

Syynä viiden minuutin vihaan oli tunnettuja faktoja uudelleen tulkinnut Kansallisarkiston puolueettomaksi mainostettu selvitys, jonka ihmisoikeusjärjestöksi naamioitunut juutalaisten painostusjärjestö Simon Wiesenthal -keskus sai kiristettyä presidentti Sauli Niinistöltä loppuvuodesta 2017. Syynä uuteen selvitykseen oli André Swanströmin hatariin lähteisiin perustunut tutkielma Suomalaiset SS-miehet, politiikka ja uskonto, jonka Yle nosti ylistäen ja kritiikittä julkisuuteen. Tutkimuksesta nostatetun kohun huomioi myös Simon Wiesenthal -keskuksen tarkkavainuinen johtaja Efraim Zuroff ja loppu onkin sitten ihan oikeaa historiaa. Yleisradion saksalaissyntyinen toimittaja Marcus Ziemann kirjoittaa tänään uuden selvityksen  taustasta:
Helsingin Säätytalossa perjantaina julkaistu selvitys käynnistettiin sen jälkeen, kun juutalaisen ihmisoikeusjärjestö Simon Wiesenthal -keskuksen johtaja Efraim Zuroff pyysi presidentti Sauli Niinistöä laatimaan selvityksen suomalaisten Waffen SS:n Wiking-divisioonassa vuosina 1941–1943 palvelleiden suomalaisten osuudesta juutalaisten surmaamiseen.
Lähes 80 vuoden vuoden takaista historiallista yksityiskohtaa paljon oleellisempaa olisi pohtia selvityksestä syntynyttä mediakohua. Kun tv-toimittaja alkaa puhua "historiamme synkimmistä hetkistä" ei voi olla välttymättä huomiolta, että länsimaita riivaa tarve tuomita jatkuvasti itsensä jonkinlaisena masokistisena synninpäästönä. Koska Suomella ei ole muiden Euroopan maiden lailla samanlaisia väitettyjä "rikoksia" kontollaan, julkisuuden toimittajapapisto on riemuissaan kuin vihdoinkin löydetään edes jokin epäilys, joka liittää meidät Euroopan suureen Pahan kertomukseen. 

Päivän mediatapahtumasta nousee pintaan toinen oireellinen piirre historiatajun rappiosta, joka näkyy siinä, että menneisyyttä arvioidaan alati muuttuvien nykyarvojen perusteella. Tästä on seurannut se, että jopa ihmisiän ylittävä menneisyys nähdään toistuvasti mahdollisten oikeudenkäyntien kohteena. Ylen tv-uutisen perusteella varsinkin toimittajat ovat halukkaita antamaan sotarikosoikeudellisen tuomion suomalaisille Waffen-SS vapaaehtoisille pelkkien hatarien aihetodisteiden perusteella, koska kohde on historiallisesti demonisoitu ja poliittisesti heille vastenmielinen.

Lisäksi on syytä ihmetellä, miksi juutalaisia koskevat edesottamukset ovat saaneet länsimaissa sellaisen erityisaseman kuin niillä on nyt. Ikään kuin kollektiivinen tietoisuutemme olisi kaapattu meille vihamielisten tahojen etuja ja päämääriä varten. Globaalin median omistuspohja ei yksin selitä tätä ilmiötä tyhjentävästi, vaikka sillä kiistämättä onkin suuri osuutensa.

Ei riitä, että tutkimuksen julkistamiselle annettu kohtuuton näkyvyys kertoo jotain yhteiskuntamme patologisista piirteistä, selvityksen anti itsessään on olematonta. Koska selvityksen lähtökohta on sotarikosoikeudellinen, tutkijat ja tuomarina toimiva media eivät voi aineiston ja johtopäätösten perusteella antaa langettavaa tuomioita edes teoreettisesti, joten "syytetyt" olisi pitänyt julistaa syyttömiksi. Murhasta tuomitsemiseen kun riittää ainoastaan varma näyttö. Silti tutkijat ja Yle ovat valmiita tuomitsemaan suomalaiset SS-vaapaaehtoiset pelkästään sotapäiväkirjoista löytyneiden kommenttien perusteella:
Waffen SS:n Wiking-divisioonassa vuosina 1941–1943 palvelleet suomalaissotilaat osallistuivat hyvin todennäköisesti osana saksalaista SS-sotilasjoukko-osastoa juutalaisten, muiden siviilien ja sotavankien surmaamiseen Saksan itärintamalla, todetaan valtioneuvoston kanslian Kansallisarkistolta tilaamasta riippumattomasta arkistoselvityksestä. 
Näin kovan luokan syytteelle olisi uskonut löytyvän perusteluiksi jotain konkreettista, mutta koska sellaista ei löytynyt, tutkijat yrittävät laittaa olematonta lihaa luiden ympärille käyttämällä sanoja "hyvin todennäköisesti". Aivan samoin kuin ei voi sanoa, että naapurin piika on puoliksi raskaana, ei surmatyötäkään voi tuomita ilman riittävää näyttöä. Jos tutkijoilla olisi hallussaan varmaa näyttöä, he olisivat esittäneet sen, eivätkä turvautuneet retorisiin tehosanoihin "hyvin todennäköisesti".

Kansallisarkiston uusi selvitys on puhdas historiapoliittinen tilaustyö, jonka johtopäätöksistä päätettiin jo ennen tutkimuksen aloittamista. Koska mitättömät lähteet tiedettiin, mutta tuomio piti silti antaa, tekijät katsoivat parhaaksi jättää SS-vaapaaehtoiset roikkumaan puoliksi hirteen. Onhan sekin jo tuomio ja antaa suurelle yleisölle mielikuvan, että Suomen itsenäisyyden panttina olleet Waffen-SS vapaaehtoiset olivat syyllisiä juutalaisväestön vastaisiin toimiin. 

Tätä mieltä on selvitykseen pettynyt Waffen-SS -vapaaehtoisten perinteitä vaalivan Veljesapu-Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Kääriäinen, jonka näkemys kuultiin yllättävästi Ylen verkkosivujen jutussa: 
– Kun kyseessä sotarikosselvitys, niin sitten pitäisi myös osata vastata, oliko niitä vai eikö niitä ollut. Sitä vastaustahan ei suoranaisesti tullut. Jätettiin edelleen epäilys.
Ylen tv-uutisille haastateltu englanninkielisen selvityksen koonnut Kansallisarkiston tutkija, professori Lars Westerlund, nikotteli puheessaan ja hiki otsasta valuen "hyvin todennäköisesti" valehteli  puhuessaan todennäköisyyksistä ilman konkreettista näyttöä. Hänelle näytti haastattelun perusteella riittävän se, että suomalaisessa historiankirjoituksessa kansallinen itseruoskinta on siirtynyt selvityksen myötä aivan uudelle tasolle.

Selvityksessä puhutaan toki myös kiistattomista tosiasioista, mutta ne eivät koske suomalaisten väitettyjä surmatekoja, vaan sitä, mitä he ovat kirjoittaneet päiväkirjoissaan. Yle taas koplaa päiväkirjakirjoitusten kiistattomuuden suomalaisten väitetyiksi tekemiin surmiin:
Selvityksen mukaan suomalaisten päiväkirjat kertovat kiistattomasti, että vapaaehtoiset ovat olleet tietoisia juutalaisten, siviilien ja sotavankien surmaamisista.
Eihän tässä ole mitään uutta. Jo sotahistorioitsija Mauno Jokipiin uraa uurtavassa tutkimuksessa Panttipataljoona (1968) kerrotaan, että jotkut suomalaiset näkivät saksalaisten tekemiä summittaisia teloituksia. Uudessakaan selvityksessä ei väitetä, että tietoisuus veriteoista tarkoittasi sitä, että suomalaiset olisivat itse osallistuneet niihin. Yle haluaa kuitenkin harhauttavasti luoda mielikuvan, että tietoisuus saksalaisten tekemistä surmista olisi sama asia kuin niiden tekeminen itse.

Jotta uuden tutkimuksen tuloksille saataisiin lisää uskottavuutta, Yle haastatteli Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuortevaa, joka toisti Lars Westerlundin "argumentin" ja lisäsi vielä vakuuttavuutta tehostavat sanat "on ilmeistä":
Nuortevan mukaan on ilmeistä, että suomalaiset SS-vapaaehtoiset osallistuivat hyvin todennäköisesti SS-Divisioona Wikingin eri yksiköiden suorittamiin surmaamisiin ja väkivaltaisuuksiin niin juutalaisia kuin siviilejä ja sotavankejakin kohtaan vuosina 1941– 1942.
Koska Hollywoodin nyyhkyleffoissa kuvataan kaikkien SS-univormuun pukeutuneiden miesten olleen kansanmurhaajia, niin on ilmeistä ja siten todennäköistä, että myös suomalaiset Waffen-SS rintamamiehet osallistuivat juutalaisten ja siviilien surmaamiseen. Tämä lienee selvityksen tekijiöiden vahvin taustatodiste syytteiden todenperäisyydelle.

On vain ajan kysymys milloin juutalaisjärjestöt pyytävät Suomelta virallista anteeksipyyntöä raportin perusteella. Kyyninen voisi ajatella, että selvitykseen suostunut Suomen korkein poliittinen johto nimenomaan haluaa, että Suomi tunnustaa "syyllisyytensä". Jo 1990-luvulta lähtien länteen suuntautunut poliittis-kulttuurinen eliitti on halunnut kuulua lännen voittajien puolelle, mutta aseveljeys Saksan kanssa toisessa maailmansodassa on tahrannut maamme moraalisesti väärällä puolella taistelleeksi itäeurooppalaiseksi valtioksi. Ainoastaan virallinen anteeksipyyntö osallisuudesta holohöpöön tekee Suomesta lopullisesti nyky-Saksan kaltaisen länsimaan, jolla on Petteri Orpon sanojen mukainen oikea arvopohja

keskiviikko 6. helmikuuta 2019

VALTIOVALTA, POLIISI JA MEDIA ETSIVÄT TUKAHDUTTAMISKEINOJA OMAA KANSAANSA VASTAAN




Yksi nykyajan suurimpia paradokseja on, että kaikki totuutta ilmituova puhe, jota poliittisesti korrekti valtaeliitti vihaa, on leimattu vihapuheeksi. Verkkolehti Kansalainen kertoi maanantaina, että 
Oikeusministeriön koordinoiman Against Hate -hankkeen vihapuheen vastainen viestintäkampanja käynnistyy 4. helmikuuta Mediataitoviikolla. Uutisen mukaan kampanjalla halutaan lisätä netinkäyttäjien tietoisuutta siitä, millainen sisältö on rangaistavaa vihapuhetta. Samaisen kampanjan avulla pyritään myös lisäämään innokkuutta ilmoittaa poliisille rangaistavasta vihapuheesta.

Oikeusministeriö ei määrittele omaehtoisesti vihapuheen sisältöä, vaan kopioi sen suoraan 
Euroopan neuvoston ministerikomitealta, joka ei ole saanut minkäänlaista demokraattista mandaattia EU-kansalaisilta. Kyse on siis puhtaasti neuvostobyrokraattisesta juntasta, joka määrää omien ideologisten mielihalujensa mukaan sen mitä unionin maissa saa sanoa (kritisoida) ja mitä ei. Ministerikomitean määritelmän mukaan
vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen. Vihapuhe voi olla rikoslain mukainen rikos, yhdenvertaisuuslaissa tai tasa-arvolaissa kiellettyä syrjintää tai muuten yleisesti haitallista ilmaisua.
Kyseisen uhkavaatimuksen perusteella jo tilastollisten tosiasioiden julkituominen tietyistä maahanmuuttajaryhmistä voisi olla vihapuhetta, koska faktojen esittäminen saattaa tuntua muukalaisista ja heidän etuaan ajavista petoksellisista poliitikoista vihalta. Vaikka uutisjutussa myönnetään epäsuorasti, että kaikki vihapuhe ei ole rangaistavaa ("Vihapuhe voi olla rangaistavaa"), pyritään siinä silti luomaan mielikuva, että vihapuhe olisi esimerkiksi Suomessa virallinen lakitermi. Lakimme ei vihapuhetta tunne, mutta kilttejä kansalaisia pelotellakseen media ja viranomaiset puhuvat siitä tavalla, jossa tietyn tunnerekisterin ilmaisut olisivat jo kriminalisoituja. Tämä on epäilemättä nomenklatuuran eräs tehokkaimmista keinoista edistää yhteiskunnallista itsesensuuria sille kiusallisista asioista.

Käsitteenä vihapuhe on tarkoituksellisesti epämääräinen, jotta sitä voidaan venyttää tarpeen mukaan ja käyttää mielivaltaisesti aitoa poliittista oppositiota vastaan. Ei tarvitse olla käsiteanalyytikko ymmärtääkseen, että hegemoninen valta käyttää vihapuhetta poliittisten vapauksien "legitiiminä" tukahduttamiskeinona. Lopullisena tavoitteena on tietenkin kriminalisoida kaikki yhteiskunnalliset pyrkimykset, joissa yritetään vahvistaa traditionaalista perhekäsitystä ja estää kehitysmaiden massainvaasio Eurooppaan.

Vihapuheen käsitteen alkuperästä ja motiiveista ei tietenkään haluta julkista keskustelua, koska se paljastaisi helposti sen neuvostoliittolaiset juuret, jotka johtavat tukevasti myös jälkimarxilaiseen uusvasemmistoon etenkin Yhdysvalloissa. Sieltä on lähtöisin myös 60-lukulaisten vasemmistolaisten 1990-luvulla yleiseen tietoisuuteen levittämä poliittinen korrektius, jota voi pitää vihapuheen ideologisena sisarena ja välttämättömänä ehtona.

Monelle rivikansalaiselle vihapuhe-termin historiallinen tausta lienee tuiki tuntematon, kiitos asiasta vaienneen koululaitoksen, yliopiston ja median. Vihapuheen käsitte ja poliitisen korrektiuden teoria luotiin lähinnä Itärannikon Ivy League -yliopistojen jälkimarxilaisissa aivoriihissä, joissa kriittisen teorian oppien mukainen kulttuurimarxilainen kauna "valkoista heteroseksuaalista länsimaista yhteiskuntaa" vastaan on vellonnut 1960-luvulta lähtien.


On tragikoomista, kuinka täällä kaukaisessa Suomessa hyväuskoiset rivipoliisit ovat omaksuneet Atlantin takaisen länsivihamielisen vihapuhediskurssin itsestäänselvänä yhteiskunnallisen keskustelun lähökohtana. Samalla se on myös osoitus poliisin sisäisestä rappiosta, koska se haluaa vihapuhediskurssilla rajata perustuslaillista sanavapautta ja ohjata kansalaiskeskustelua sellaiseksi, jossa vasemmistoliberaalin yhteiskunnan tabuihin ei koskettaisi. 

Nämä molemmat asiat käyvät selväksi eilisessä Yle-uutisessa Poliisilta harvinainen vetoomus Runebergin päivänä vihapuhetta vastaan: "Ei ihan tyypillistä virkapuhetta". Uutinen kertoo ikävällä tavalla, kuinka poliisi on tämän vuosikymmenen jälkimmäisellä puoliskolla politisoitunut EU-glogalistien ideologiaa noudattavaksi pakkovoiman käyttäjäksi. Poliisi ei ole enää se kansalaisia palveleva tuttu Reinikainen, vaan orwellilainen ajatuspoliisi, Polpo, joka kyttää ihmisiä "väärien" mielipiteiden vuoksi.

Ylen kritiikittömässä uutisjutussa 
poliisi näyttää ottaneen jopa naisellisen suostuttelun keinot käyttöön, jotta kansalaiset luopuisivat oikeutetusta yhteiskuntakritiikistään ja alistuisvat nykysuomettuneeseen itsesensuuriin. Ylikonstaapeli Nina Juurakko-Vesikko hyödyntää härskisti kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin syntymäpäivää Sisä-Suomen poliisilaitoksen Facebook-sivulla kehottaessaan kansalaisia pitämään poliittisesti epäkorrektit mölyt mahassaan:
– Mutta olisiko Runebergikään osannut arvata, miten suomen kielellä vielä sivalletaan, ruoskitaan, henkisesti lyödään ja satutetaan? Olisiko hän pöyristynyt ja sanonut, että kuka kielellämme toista raiskaa, se mielellänsä hinnan maksaa, unettomina öinä, pelkona varjossaan, vihollisen vihaa alati paeten?
Juurakko-Vesikon ounastelu Runebergin mietteistä nykypäivästä kuuluu samaan sarjaan kuin valtamedian levittämät henkilöhaastattelut, joissa sotaveteraanien todistetaan taistelleen homojen ja kehitysmaalaisten elintasosiirtolaisten puolesta saksalaisperäistä fasismia vastaan. Mistä ihmeestä ylikonstaapeli voi olla varma, että nationalistina tunnettu Runeberg olisi kauhistellut kansalaisten oikeutettua pettymystä poliittista johtoa, virkamieskuntaa ja mediaa kohtaan? Jos Runeberg eläisi tänään, olisi paljon todennäköisempää, että hän yhtyisi petetyksi tulleiden kansalaisten kuoroon kuin puolustaisi tsarististen EU-komissaarien palveluksessa olevia kasakoita.

EU-mielisen poliisijohdon äänitorveksi ryhtynyt Juurakko-Vesikko haluaa kieltää myös anonyymin mielenilmaisun, koska se on muka raukkamaista. Poliisin mielestä ajatusrikoksista pitää ehdottomasti kertoa omalla naamallaan:
Tekstillä Juurakko-Vesikko haluaa kiinnittää huomiota kielenkäyttöön. Etenkin netissä mennään usein sen varjoon, ettei henkilöllisyys paljastu.
Totta kai henkilö, joko toistaa järjestelemän hellimiä arvoja omalla nimellään ei ole mitään pelättävää seurauksista. Kyse on samasta jos julistautuu Vatikaanissa katolilaiseksi tai olisi ylistänyt Stalinia 1930-40-lukujen NKP:n puoluekokouksissa. Sen vuoksi pitäisikin kysyä, millaisia rangaistuksia ja seurauksia (mm. työpaikan menetys) anonyymiteetin kieltäjät olisivat itse valmiita kestämään mielipiteistä, joita järjestelmä pitäisi epäsopivina. Todennäköisesti he jättäisivätkö ne rangaistusten pelossa kertomatta. Tässä on jälleen eräs keino edistää itsesensuuria.
– Etenkin nettimaailmassa kieli on ruokotonta. Tuntuu, että sitä mitä kirjoitetaan, ei sanottaisi päin naamaa.
Sopimattomasta kielenkäytöstä hurskastelu on jokseekin irvokasta samalla kun todelliset teot lakaistaan maton alle. Sitä paitsi vihan tunne on usein täysin perusteltua sanoopa tunteita tukahduttava ajatus- ja tunnepoliisi asiasta mitä tahansa. Toistaiseksi totuuspuheena tunnettu "vihapuhe" onkin ilman valtaa olevan kansan ainoa tapa protestoida. Ylikomisariolle näyttää olevan mahdotonta ymmärtää, että vihaiset sanat ovat vain reaktiota petoksellisiin tekoihin ja päätöksiin, joita suomalasivihamielinen hallintokoneisto kohdistaa alamaisina pitämiinsä tavallisiin suomalaisiin.

Syy miksi ylikomisarion haastattelu julkaistiin juuri nyt liittyy verkkolehti Kansalaisessa mainittuun uutiseen Oikeusminteriön vihanpuheen vastaisesta kampanjasta, johon osallistuu lisäksi sisäministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö ja liikenne- ja viestintäministeriö. Verkostoon kuuluvat myös tasa-arvovaltuutettu, yhdenvertaisuusvaltuutettu, Valtakunnansyyttäjänvirasto, Poliisihallitus, Poliisiammattikorkeakoulu, Euroopan Kriminaalipolitiikan Instituutti HEUNI, Rikosuhripäivystys, Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ja Kansallinen audiovisuaalinen instituutti KAVI. Ylikomisarion haastattelujutun lopussa asia myös kerrotaan:
Oikeusministeriö aloitti eilen Against Hate -hankkeen viestintäkampanjan. Itse hanke on vanhempi. Kampanjalla halutaan lisätä netinkäyttäjien tietoisuutta siitä, millainen sisältö on rangaistavaa vihapuhetta. Kampanjalla pyritään myös lisäämään halukkuutta ilmoittaa poliisille rangaistavasta vihapuheesta.
Poliisi ja ministerit osoittavat kampanjallaan vain pelkäävänsä alamaisia, jotka eivät alistu kansallisesti itsetuhoiseen politiikkaan. Vallassa olijoiden näkökulmasta kansalaiset eivät ole luottamuksen arvoisia heidän viisaana pitämälleen politiikalle, joten tyhmää kansaa pitää sen vuoksi valvoa ja rangaista, jotta se palaisi takaisin ruotuun. Kaikki sujuu elitiin mielestä niin kauan hyvin kunhan kansa on ymmärtämättä, että valta kuuluu heille ja poliitikkojen pitää palvella kansaa.

maanantai 4. helmikuuta 2019

NEUVOSTOLIITTO 2.0: YLEN TAVOITTEENA SUKUPUOLTEN TÄYDELLINEN TASAJAKO UUTISOINNISSA

Feministien ja aisankannattajamiesten käsitys tasa-arvosta.

Massoja imartelevan  demokraattisen aikakauden kultaiseksi vasikaksi on nostettu tasa-arvo, jonka epämääräisellä merkityksellä hallitseva nomenklatuura pyrkii perustelemaan minkä tahansa mielettömyyden. Tästä antaa kuvaavan esimerkin Ylen eilien uutinen 
Paikallislehti peittosi suuret mediat sukupuolten tasa-arvossa – "Haastateltava pitää valita niin, että se on aiheen kannalta paras". Kun pakkomielteisen "edistyksellisyytensä" vangiksi joutunut länsimainen yhteiskunta ei kykene enää näkemään sivilisaation perustana olevia välttämättömiä ehtoja, se alkaa korviketoimintona näperellä epäolennaisten asioiden kimpussa. Tästä on tasa-arvon kohdalla seurannut se,  että jäljellä olevaa kuviteltua epätasa-arvoa vastaan taistellaan entistä fanaattisemmalla suvaitsemattomuudella

Aikamme tunnetaan kaikenlaisista nollatoleranssi-kampanjoista milloin rasismia milloin taas sukupuolista syrjintää vastaan. Tavallisesti nollatoleranssia ilmentävä asenne on kuulunut totalitaristisiin yhteiskuntiin, mutta hupaisat pikku "demokratiamme" todistavat vahvasti, että totaaliset yhden totuuden vaatimukset ovat mahdollisia muuallakin kuin kasarmiyhteiskunnissa. Ylen aiemmin ilmestynyt uutinen Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminta: Haastateltavien valinnassa tavoitteena sukupuolten tasa-arvo kertoo ilman ironian häivää, kuinka maailma täydellistyy sillä, että uutisissa näkyy täsmälleen yhtä paljon naisia kuin miehiä. 

Matemaattisen tasa-arvon mallia on haettu punaliberaalina tunnetusta BBC:stä. Tämä ei ole kovin yllättävää, sillä muodikkaan apinoinnin taustapiruna on Ylen tuoreehko uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen. Hänet tunnettiin jo Aamulehden päätoimittajakaudella opportunisesti naisia mielistelevänä profeministimiehenä. Tälläkään kertaa valtakunnan mekkoeinari ei petä, vaan suoltaa suustaa puhdasta kulttuurimarxilaista punamädätystä:
Nyt Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnassa kiinnitetään sukupuolten tasaisempaan edustukseen erityistä huomiota BBC:ltä lainatun 50:50-mallin avulla.
– Se tarkoittaa käytännössä sitä, että mietimme keneltä kysymme asioita, ketkä ovat asiantuntijoita, miten sukupuolijakauma painottuu uutisissa. Toivottavasti se näkyy myös meidän aiheissa, uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen kertoo.
Lukijan kannalta olisi reilua, että uutisessa kerrottaisiin täsmällisesti minkälaisesta tasa-arvosta on puhe. Uutisessa mainittu 50:50-hanke toki vihjaa matemaattiseen tasa-arvoon, jolla tarkoitetaan yleisesti lopputulosten tasa-arvoa. Se on kuitenkin monien muiden tasa-arvokäsitysten kuten mahdollisuuksien tasa-arvon, lopputulosten tasa-arvon, lähtökohtien tasa-arvon, velvollisuuksien tasa-arvon jne. kanssa peruuttamattomassa ristiriidassa.  Tosielämässä sitä on kokeiltu kokonaisvaltaisesti lähinnä vain sosialistisissa maissa kuten Stalinin Neuvostoliitossa, Maon Kiinassa ja Pol Potin Kamputseassa. Tämä historiallinen totuus jätetään häveliäisyyssyistä yleensä mainitsematta jopa silloin kuin tasa-arvo määritellään täsmällisesti lopputulosten tasa-arvoksi. 

Se, että liberaaleina esiintyvät piilomarxilaiset kannattavat nimenomaan lopputulosten tasa-arvoa ei yllätä, sillä se on edellä mainituista versioista ainoa, jonka toteuttaminen vaatii kaikkein eniten pakottamista. Näin se suo tasa-arvoa määräväälle kärkijoukolle mahdollisuuden vallankäyttöön, joka tuo mieleen George Orwellin faabelin Eläinten vallankumous. Juuri "Hyvien asioiden" suojista esitetyt totalitaristiset vaatimukset ovat useimmiten se helpoiten kivetty tie Helvettiin. Valitettavasti valtaosa median vaikuttajista  on kykenemättömiä havannoimaan omia motiivejaan, koska ne peittyvät harhaiseen uskonvarmuuteen ideologiasta, jonka toteuttamiseksi kaikki manipulatiiviset ja lakitekniset keinot ovat sallittuja.

Sukupuolisen tasa-arvon tapauksessa ainoastaan räikeä naisten suosiminen voi toteuttaa 50:50-hankkeen tavoitteet. Käytännössä tämä kateudesta ja kaunasta kumpuava lopputulosten tasa-arvo merkitsee todellisten saavutusten (kuin myös ilkitöiden) mitätöimistä, koska ne ovat suurelta osin miesten tekemiä, oli kyse sitten tieteestä, taiteesta, urheilusta, rikollisuudesta tai sodankäynnistä. Antiikin filosofi Aristoteles puki kriitiikkinsä matemaattista tasa-arvoa vastaan osuvasti lausumalla, että "Suurinta epätasa-arvoa on yrittää tehdä eriarvoisista asioista saman arvoisia".


                                                       ******************************


TV1, 4.2.2109 klo 22.15 ,Aktivistit

1/3: Veljeni. Pommi-iskuja ja poliittisia murhia 1900-luvun alun Helsingissä. Eugen Schauman pettyy isänsä toimintaan senaatissa, ja haluaa itse saavuttaa jotain suurempaa. N: Oskar Pöysti, Stella Laine. O: Lauri Maijala. T: Helsinki-Filmi Oy. HD ohjelmatekstitys (ruotsi) 50 min (uusinta eilisestä).


Linkki sarjasta kirjoitettuun Yle-artikkeliin.


Mitä voi odottaa Ylelle suurella rahalla tehdystä tv-sarjasta, jonka on ohjannut tunnettu kommunisti Lauri Maijala? Kun sarjan teemana on ennen maamme itsenäisyyden aikaa toimineet nationalistiset aktvistit, saa se uusmarxilaisen käsittelyssä väistämättä historiallisesti ja ideologisesti vääristyneen propagandistisen tulkinnan. Samaa häpäisyä ei tehtäisi punaisista, jotka ovat uudessa historiantulkinnassa nostettu yleviksi uhreiksi.

Kulttuurisen vasemmistohegemonian vallitessa aktivistien ja valkoisen Suomen perinnölle sylkäistään päin naamaa. Sen kulttuurikommunisti Maijala 
totta tosiaan osaa, vaikka hän ei ohjaajana ole muutoin kummoinen. 

Ensimmäisessä jaksossa häiritsevintä on halpahintainen keittiöpsykologia, jossa Eugen Schauman kuvataan sekä yläluokkaisena ääliönä että maanisena kouluampujana. Toisaalta viittaus insestiseen sisarsuhteeseen on Maijalan omaa pahantahtoista sepitettä, josta ei ole mitään historiallista näyttöä. Kaiken tämä psykolopatologisioinnin tarkoitus on tietenkin mustamaalata kansallismielisyyttä. 

Pitkäveteisen ja sekavan ensimmäisen jakson perusteella sarjan katsojaluvut tulevat jäämään pieniksi. Vain kulttuurikommunistit, entiset taistolaiset ja postmodernit sössöttäjät jaksavat innostua sarjasta kaikkien kolmen jakson verran.



TV1, 4.2.2019 klo 19.00 Historia: Atomipommin varastaja


Ursula Kuczynski oli yksi Neuvostoliiton tärkeimmistä vakoojista toisessa maailmansodassa. Dokumentti kertoo uskomattoman tarinan kolmen lapsen äidistä, joka onnistui saamaan tietoa liittoutuneiden ydinpommista. HD ohjelmatekstitys (suomi) 53 min

Nyt on Historiadokumentissa aivan toinen ääni kellossa kun pahantekijänä on juutalaisbolshevikki Ursula Kuczynski, joka välitti Neuvostoliittoon tietoja mm. Britannian ja Yhdysvaltojen Manhattan-ohjelmasta. Britanniassa toiminut neuvostovakojaa ei ole yhtä kuuluisia kun Yhdysvaltalaiset juutalaiset Ethel ja Julius Rosenberg, jotka niin ikään vakoilivat Neuvostoliiton hyväksi ja saivat rikoksistaan ansaitun kuolemantuomion. Jälkeen päin (((valtamedia))) on pyrkinyt valkopesämään Rosenbergien tarinaa ja samaa tehdään myös Ursula Kuczynskin kohdalla illan dokumentissa.

Ohjelman lopussa asiantuntijat ylistävät rikollisista 
Kuczynskia, koska tämä toimi pyyteettömästi aatteensa ja "ihmiskunnan edistyksen" puolesta. Yhdestäkään akselivaltojen epäitsekkäästä toimijasta ei sanottaisi länsimaiden "vastuullisissa tiedotusvälineissä" koskaan mitään vastaavaa.

keskiviikko 30. tammikuuta 2019

YLE PUOLUSTELEE YOUTUBEN VIIMEISINTÄ SENSUURIPÄÄTÖSTÄ



Videokanava YouTube on yksi merkittävimmistä Internetin palveluntuottajista ja informaation jakajista. Facebookin tapaan sekin on vahvasti liberaalijuutalaisessa omistuksessa ja kuuluu Googlen valtavaan yritysimperiumiin, jolla on lähes monopoliasema saatavan tiedon portinvartijana. V
altamedian vaikenemasta sensuurista puhuttaessa YouTubella on oma ikävä roolinsa, vaikka se ei olekaan saanut keskustelussa samanlaista huomiota kuin Facebook. Syynä tähän on se, että YouTuben sensuuri ei ole koskenut niin suurta Internetin käyttäjämassaa kuin Facebookin. 

Zuckerbergin johtamalle sosialistimedialle tunnusomaiset mielivaltaiset julkaisukiellot, varjobannit ja tilien jäädyttämiset ovat viime vuosina koskeneet huomattavaa osaa tavallisia länsimaalaisia. Sitä vastoin YouTuben sensuuri iskee suoranaisesti vain videokanavien ylläpitäjiin eikä niinkään videoita seuraaviin katsojiin, vaikka jälkimmäisiä harmittaakin hetkellisesti halutun videon katoaminen.

Samanmieliset länsimaiden mediat eivät edes tunnusta poliittisen verkkosensuurin olemassaoloa. Ne pyrkivät peittämään ilmiön kääntämällä keskustelun "vihapuheeseen", "valeuutisiin" ja "vastuulliseen tiedottamiseen". Kun monopoliasemassa olevat Internetin palveluiden tuottajat ilmiselvästi estävät vapaata tiedonvälitystä, monoliittinen valtamedia selittää tilanteen toimena, jolla ehkäistään "harhaanjohtavat tiedon levittäminen". Tästä orwellilaisesta tiedotuslinjasta antaa kouluesimerkin Ylen verkkosivujen uutinen Youtube lupaa lopettaa harhaanjohtavien videoiden suosittelun käyttäjilleen

Uutisjuttu antaa YouTuben sensuurista harhaanjohtavan siloitellun kuvan ikään kuin videojätti ei muutoin harjoittaisi paljon ankarampaa mielipiteiden ja kiusallisten tosiasioiden tukahduttamista. Satunnaiselle liberaalille tämä voi olla aidosti yllättävä tieto, koska hän ei juuri koskaan henkilökohtaisesti kohtaa sensuuria. Tähän on syynä se, että Internetissä globaalit vaikuttajat antavat vasemmistoliberaalien näkemysten virrata vapaasti, koska ne edustavat pitkälti samaa mielipidettä, jota valtamediakin edustaa.

Vaikka liberaalit puhuvat kovaan ääneen sananvapauden tärkeydestä, heitä ei liikuta poliittisten vastustajien kohtaama sensuuri, koska he hyötyvät siitä itse. Tässä liberaalit todennäköisesti tunnistavat oman kaksinaamaisuutensa, jonka vuoksi he pyrkivät rationalisoimaan havaitsemansa kognitiivisen dissonassin. Helpointa on pitää itselleen vastakkaisia näkemyksiä "epätosina" ja "epätieteellisinä", joiden poistaminen julkisesta levityksestä ei olekaan sensuuria, vaan vastuullinen teko "ainoan totuuden" puolesta. Tämä linja käy selväksi myös Ylen uutisessa:
Palvelu ei jatkossa suosittele enää sensaatiohakuisia videoita, joiden sisältö on todistettu tieteellisesti valheelliseksi. Lisäksi suosittelulistoilta poistetaan videot, jotka esittelevät erilaisia paikkansapitämättömiä salaliittoteorioita, kuten teorian siitä, että Yhdysvaltain hallinto toimi syyskuun 11. päivän WTC-iskun takapiruna.
Sananvapauteen kuuluu itselleen epämieluisan informaation esittämisen suvaitseminen, mutta tämä periaate näyttää olevan hylätty jo aikaa sitten pehmeää totalitarismia edistävässä valtamediassa. Kun ylikansallinen videomonopoli alkaa määritellä hyväksyttävän totuuden kriteerejä taustalla häärivän EU:n avustuksella, ollaan tutulla sensuurin tiellä, joka ei poikkea mitenkään muslimien, kommunistien tai keskiajan katolisten mustasukkaisesta tavasta omistaa ainoa oikea totuus. Jos YouTubea kiinnostaisi aidosti totuuteen pyrkiminen, se sallisi vapaan debatin klassisen sananvapausperiaatteen mukaisesti. 

Sitä paitsi mikäli "lopullinen totuus" on paljastuakseen se kestää helpoiten juuri villeimmät salaliittoteoriat. Uutisjutussa mainittu WTC-salaliitto lieneekin vain lukijoita varten esille otettu olkiukko, jonka varjolla voidaan tukahduttaa tieto, joka oikeasti kyseenalaistaa vallalla olevat ideologiset "totuudet". 

Vasemmistoliberaalille ideologialle myötämielinen YouTube ei tietenkään halua varjobannata tubettajien kaikkia salaliittoteorioita, mikä on tuttua poliittisten videoiden seuraajille. YouTube suosittelee katsojilleen edelleen paranoidien feministien ja muiden marxilaisjäännösten tekemiä propagandavideoita, mikä yhtiön nykyisen linjanvedon mukaan tarkoittaa sitä, että niissä levitetyt salaliittoteoriat ovat paikkaansapitäviä!

Mitä taas tulee YouTuben kotikuoisen tiedejuryn ratkaisuun estää näkyvyys videoilta, jotka on "todistettu tieteellisesti valheellisiksi", päätöksessä näkyy samanlainen ideologisilla kriteereillä pelaaminen kuin salaliittoteorioiden paikkaansapitävyyden määrittelyssä. YouTubella ei ole nimittäin mitään halua karsia näkyvyyttä esimerkiksi videoilta, joissa ajetaan transseksuaalisuuden epätieteellistä agendaa. Videoissa uskotellaan häikäilemättömästi katsojille, että sukupuolia on jopa kymmeniä. Kun tällaisia väitteitä tarkastellaan tieteellisen konsensuksen näkökulmasta, sukupuoli määritellään sukukromosomien mukaan, joita on miehellä tyyppiä XY ja naisella XX – toisin sanoen aitoja sukupuolia on vain kaksi. Setalaisten esiin nostama intersukupuolisuus (XXY) ei ole kolmas sukupuoli, vaan sukupuolisuuden kehityspoikkema, jota tavataan Suomen 5,5 miljoonaisesssa väestössä n. 20 kpl vuodessa. 

Harhaisten mielten kokemuksia "eri sukupuolista" pitäisi saada sanavapauden nimissä levittää julkisesti yhtä lailla kuin niiden relevanssia kiistäviä tieteellisiä ja yhteiskunnallisia argumentteja. YouTuben ongelmana onkin se, ettei se salli koko poliittisen spektrin kannattamia tieteellisiä ja yhteiskunnallisia näkemyksiä. Totuuden rakastajien silmissä tällainen kehitys on huolestuttavaa, varsinkin kun juuri konservatiivien kannattamat näkemykset sukupuolesta, rodusta, älystä, rikollisuudesta jne. saavat entistä enemmän tieteellistä tukea samalla kuin 68-sukupolven vasemmistolais-behaviouristiset tabula rasa -ihmiskäsitykset ovat siirtymässä koko joukolla historian romukoppaan. 

Ylen uutisessa käsitelty YouTuben uusin linjanveto poliittisesti epäkorrekteiksi katsomilleen videoille on mediamammutin kaikista sensuuritoimista vain se tuorein eikä läheskään ankarin. Uutisessa jää kertomatta, että viime kesästä lähtien YouTube on tehnyt valtavia poliittisia puhdistuksia videokanavien ylläpitäjistä. Osasyynä linjan muutokseen on videomonopoli Facebookilta omaksuttu politiikka, jossa hyväksytään mukisematta kaikki ilmiannot ja valitukset mikäli kohteena on kansallismielinen, EU-vastainen, liberalismi - ja maahanmuuttokriittinen julkaisu. 

Avuliaina ilmiantajina toimivat "antikapitalistiset" äärivasemmistolaiset, jotka näyttävät tekevän mielellään yhteistyötä monopolikapitalistisen suuryhtiön kanssa. Mitään häpeämättömille 2000-luvun pavlik morozoveille kaikkein nilkkimäisimmätkin keinot estää vapaa poliittinen kilpailu ja tiedonvälitys on moraalisesti hyväksyttävää, kunhan vastapuoli saadaan leimattua "natseiksi" ja "rasisteiksi". Natseja näillä variksille ja takkutukille ovat kaikki demareista oikealle ja rasisteja jo pelkät eurooppalaisen identiteetin puolustajat. 

Erityisesti Suomessa sananvapauden vastaisen anonyymin kampanjoinnin kohteiksi YouTubessa ovat viime aikoina jotuneet kansallismielistä rockia soittavat kotimaiset yhtyeet. Ulkomailla sensuurivaatimukset näyttävät kohdistuneen takavuosikymmeninä vaikuttaneen antikommunistiseen Skrewdriver-orkesteriin, jonka täysin laillisia yhteiskuntakriittisiä kappaleita on alkanut poistua YouTubesta vaivihkaisesti mutta alati kiihtyvällä vauhdilla.

YouTuben yhteisönormeissa uusvasemmiston kulttuurimarxilainen tartunta näkyy mm. siinä, että poliittista sensuuria harjoitetaan vain valkoisia eurooppalaisia vastaan. Vasemmistovasikoiden joukkoilmannosta ei välttämättä seuraa videon poistaminen, vaan sen näkyvyys estetään ainoastaan valkoisissa sivistysvaltiossa. Ilmeisen kierona taktiikkana on tässä luoda mielikuva, ettei kyse olisikaan sensuurista, koska videohan näkyy Afrikan ja Aasian maissa. Kun poliittisen dokumentin ja musiikkivideon kohteena ovat kuitenkin eurooppalaiset, on yhdentekevää näkyykö se toisella puolella maailmaa. Koska YouTuben toiminta on jo lähtökohtaisesti näin kieroa, ei ole ihme, ettei se kykene sensuurissaan suoraselkäiseen videoiden poistamiseen, vaan uskottelee maarajoituksillaan kai itselleenkin olevansa yhä sanavapautta kunnioittava julkaisukanava.