keskiviikko 16. helmikuuta 2011

YLEN NATSISYYHY VAIN PAHENEE


YLE TV 1, 16.2.2011, klo 19.00 Historiaa: Amerikkalainen Saksa


Toisen maailmansodan jälkeen Saksassa olevien amerikkalaisten tehtävänä oli saada maan talous elpymään ja elämänusko viriämään. Miten lähentyminen entisten vihollisten kanssa sujui mustan pörssin ja natsijahdin varjossa?


Yle tv 1:n keskiviikkona ja vielä sunnuntaina uusintana näytettävän historiadokumentin kestoaihe Natsi-Saksa ja toinen maailmansota on kaluttu moneen kertaan loppuun, mutta kanava ei silti pääse irti lempiteemastaan, vaikka muut dokumentit eivät suoraan aihetta käsittelisikään. Tämäkin uusintana lähetettävän dokumentin teema linkittyy kolmanteen valtakuntaan, sen tappiolla mässäilyyn ja halpamaiseen moralisimiin. Keskiviikkoillan 45-minuuttisen Raison d'être on, että Yle saa tarjota katsojille sen ainoan tuntemansa siivun maailmanhistoriaa siihen kuulivine moralistisine lisukkeineen. Mitä enemmän tämä aihe rapsutuksen myötä kutiaa, sitä enemmän sitä täytyy rapsuttaa. Natsi-Saksa on punaviheän Ylen syyhy, josta se ei näytä parantuvan.

tiistai 15. helmikuuta 2011

USA:N ”LIBERAALIEN” VAIKUTUS AFROSENTRISEN PROPAGANDAN KÄYTTÖÖN YLESSÄ



YLE TEEMA, 15.2.2011, klo 21.00 Historia: Afrikan kadonneet kulttuurit


4/4: Benin. Vuonna 1897 löydettiin Länsi-Afrikasta vanhoja pronssipatsaita, joita monikaan ei uskonut afrikkalaisten tekemiksi. Taidehistorioitsija Gus Casely-Hayford tutustuu Beninin kuningaskunnan vaiheisiin. T: BBC.


Mistähän syystä Yle keksi lähettää tällaisen sarjan juuri nyt? Ehkäpä siksi, että helmikuussa Amerikassa ja Kanadassa vietetään Mustan historian kuukautta, jonka vuoksi ohjelmanhankkijat ovat saaneet sopivan tilaisuuden markkinoida ihannoimaansa toiseutta samalla kun eurooppalaisuutta - meidän perintöä - voidaan taas moukaroidan olan takaa. Sarjan lähettämisen toinen, raadollisempi motiivi, on indoktrinoida kansaa hyväksymään afrikkalaisten, etenkin Saharan eteläpuolisten mustien maahanmuutto.

Itseään eliittinä pitävän lukeneiston toiseuden palvonta ja suomalaisuuden halveksunta alkoi jo syksyllä 1944, jolloin Suomi oli pakotettu rauhaan kommunistien hallitseman Neuvostoliiton kanssa. Vielä 1980-luvulla näkyvä joukko suomalaista älymystöä ja mediaelittiä haki oppinsa itänaapurista, vaikka enemmistö piti jo tuolloin Ruotsin sosiaalidemokraattien paterenalistista politiikkaa johtotähtenään. Tämäkin tilanne muuttui 2000-luvulla tultaessa kun lukeneiston äänekkäin kärkijoukko kohotti katseensa yli Atlantin ja Amerikasta onkin lainattu aikamoinen repertuaari käsitteitä Hyvien ihmisten jokapäiväiseen retoriikkaan. Siinä missä Ruotsista apinoituja ajattelumalleja ja ideoita on pyritty muokkaamaan suomalaisiin oloihin, on amerikkalaiset kulttuurilainat nielty karvoineen päivineen ja oksennettu suoraan pahaa aavistamattoman kansan silmille. Eivätkä nämä Amerikan lainat ole mitä tahansa lainoja, useimmiten ne eivät ole edes hengeltään amerikkalaisia, vaan niissä on ummehtunut sosialismin tuoksu.

Syykin selviää, kun tietää, että maamme vasemmalle kallellaan oleva lukeneisto mukaan lukien median toimijat nappaavat ideansa suoraan Yhdysvaltain liberaaleilta, joiden poliittinen työkalu on Demokraattinen puolue. Vaikka Yhdysvaltojen vasemmistolaisia kutsutaan ’liberaaleiksi’ ei tämän pitäisi antaa hämätä eurooppalaisia tarkkailijoita, sillä nimestään huolimatta rapakon takaiset ’liberaalit ’ ovat aitoja paternalistisia sosialisteja, joille tärkeintä on Isoveli-ajattelu, valtion ohjaus ja varallisuuden jako tosin kuin varallisuuden luominen. Juuri heiltä on lainattu Suomeen sellaiset länsimaiseen oikeuskäsitykseen sopimattomat kryptiset käsitteet kuin ’viharikos’ ja ’positiivinen syrjintä’.

Amerikan vaikutus näkyy myös monissa arvokeskusteluissa kuten parin viime vuoden aikana käydyssä köydenvedossa uudesta aselaista, jossa media yhdessä ”kansan parasta” ajattelevan ylimielisen lukeneiston kanssa on lainannut argumenttinsa suoraan Yhdysvaltain ”liberaaleilta”. Näiltä itseään fiksuina pitäviltä ihmisiltä puuttuu kuitenkin halu ymmärtää amerikkalaisen aselainsäädännön perustuslaillisia, kulttuurisia ja filosofisia taustoja, jonka vuoksi heidän argumenttinsa istuvat erittäin väkinäisesti jos ollenkaan suomalaiseen todellisuuteen.

Samanlaista oloihimme yhteensopimatonta ajattelumallia edustaa afrikkalaisperäisen populaation itsetunnon keinotekoinen kohottaminen, jota Yhdysvaltain liberaalit ovat pitäneet historiallisena tehtävänään. Nyt tätä samaa ideologiaa ollaan tuottamassa Suomeen, maahan, jolla ei ole ollut historiallisesti juuri mitään tekemistä mustan Afrikan puhumattakaan orjuuden kanssa. Tosin nyt kun maahamme jo ollaan luomassa keinotekoisesti ja kansalta kysymättä oma neekeripopulaatio, pyritään "valistuksella" ikään kuin ennalta valmentamaan kansa suureen afrikkalaiseen väestönsiirtoon. Koska tällainen tavoite nostaa suuressa osassa suomalaisia vastustusta, pyritään kansalaisia rauhoittamaan sopivalla indoktrinaatiolla, jolla halutaan osoittaa, että Saharan eteläpuoliset mustat ovat samanlaisia ja jopa fiksumpia kuin me. On selvää, että jos maahamme olisi tulossa tuhansittain innokkaita saksalaisia tai tanskalaisia, mitään vakuuttelua heidän kunnollisuudestaan ja saavutuksistaan ei tarvittaisi, eivätkä edes ammattiloukkaantujat suuttuisi, vaikka heidän laajamittainen maahantulonsa estettäisiin. Toisin on Saharan eteläpuolisten asukkaiden laita. Empiiriset näytöt heidän kunnollisuudesta, historiallisista saavutuksista, kognitiivisista kyvyistä ja sopeutumisesta moderniin yhteiskuntaan on tiedossa jopa ABC-baarissa iltapäivälehteä lukevalla perussuomalaisiin kuulumattomalla perussuomalaisella. Tämän väärän tietoisuuden korjaamiseksi tarvitaan valtion isällistä ohjausta oikeaoppiseen ajatteluun. Konkreettisesti tätä ohjausta antaa mm. Yle Teema, joka on Amerikassa nyt vietettävän Mustan historian kuukauden kunniaksi päättänyt lähettää historiarevisionistisen sarjan Afrikan kadonneet kulttuurit.

Sarjan epätieteellisestä afrosentrismistä on turha mainita sen enempää, mutta sen sijaan katsojan kannattaa kiinnittää huomio siihen, kuinka käsite ’afrikkalaisuus’ samaistetaan vaivihkaa Saharan etäläpuolisiin ihmisiin, siis neekereihin kuten kongoideihin. Koska sarjassa Afrikan manner ja neekerit samaistetaan, voidaan todelliset saavutukset kuten Egyptin korkeakulttuuri laskea myös heidän ansiokseen, vaikka tuon kulttuurin luojat olivat lähempänä eurooppalaisia ihmisiä kuin kongoideja. Sarjassa esitetyt mustat ”korkeakulttuurit” – joilta puuttuu kriteerin täyttävä kirjoitettu kieli – eivät syntyneet eristyksissä, vaan yleensä niiden synty ja kukoistus liittyivät ulkopuoliseen kulttuurivaikutukseen kuten arabien islamilaisuuteen ja intialaisiin kauppiaisiin. Mustan kulttuurin ylistyksen peilikuvana sarjassa toimii luonnollisesti pahat ja sivistymättömät eurooppalaiset, jotka eivät kertojan mukaan vain tuhonneet näitä ”upeita kulttuureita”, vaan ovat myöhemmin myös pyrkineet salaamaan suurelta yleisöltä nämä ihmiskunnan suuret saavutukset. Ihmetellä vain sopii, että miksi Afrikka, joka on tuottanut ”upeita kulttuureja”, on jo pitkään ollut Pimeyden sydän, josta ihmiset pyrkivät pois, eikä vain minne tahansa, vaan juuri tänne Pohjolaan pahojen rasistien kiusattaviksi.

-------

Valaiseva artikkeli Mustan historian kuukauden poliittisesta agendasta

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

KENEN KANSALAISTEN INTRESSIÄ TÄMÄKIN DOKUMENTTI PALVELI?



TV 1, 9.2.2011, klo 18.55, Historiaa: Unohdetut lentäjäsankarit


Toisen maailmansodan alussa britit menettivät satoja lentokoneita Euroopan yllä käydyissä taisteluissa. Apu konepulaan tuli Yhdysvalloista, kun uskaliaat pilotit ryhtyivät tuomaan koneita lentäen yli myrskyävän Atlantin.


Kenen kansalaisten intressiä tämäkin dokumentti palveli? Tuskin ainakaan suomalaisten tv-lupamaksajien. Loppuun kaluttua toista maailmansotaa käsitellessään se ei ruoki edes historiasta kiinnostuneiden katsojien nälkää. Dokumentin kaapuun puettu lapsellisen kritiikitön brittimielinen selostus eräästä historian alaviitteen alaviitteestä ei kiinnostaisi ketään, ellei toisen maailmansodan juoksuhautoihin juuttuneet patologiset Saksan vihaajat olisi nostaneet näitä tavan rivimiehiä parrasvaloon.

Missä muuteen viipyy edes se enimmäinen dokumentti toisen maailmansodan sankarillisimmista pilotista Hans-Ulrich Rudelista? Tai entäpä kriittinen katsaus Dresdenin ”sankarillisesta” pommittajasta Sir Arthur Travers Harrisista? Koska Hollywood ja History Channel (”Hitler Channel”) eivät tule tällaisia ohjelmia itse tekemään, niin miksei Ylen Dokumenttiprojekti voisi tehdä niitä itse? Katsojien puuttesta tuskin olisi pelkoa. Toimittajien ja ohjelmanhankkijoiden pelko saattaisikin johtua tällöin yksipuolisen lähihistoriakuvan ja maailmanselityksen rikastumisesta. Edistyneistön silmissä aina niin positiivisena pidetyllä rikastumisella näyttää olevan ainakin tässä tiukka raja, jota ei saa ylittää. Olisihan se nimittäin hirveää, jos tasa-arvosta ja muista Hyvistä asioista tietämätön kansa alkaisi itse arvioida historiaa ja sen poliittisia vaikutuksia omista intresseistä käsin.


keskiviikko 2. helmikuuta 2011

ERÄÄN TV-KANAVAN PSYKOPATOLOGIA




2.2.2011, klo 19.00 Historiaa: Suurmufti ja natsit
Vuonna 1921 Jerusalemin suurmuftiksi, muslimien hengelliseksi johtajaksi valittu Muhammad Amin al-Hussein oli kiivas antisemitisti. Hän löysi natseista helposti hengenheimolaisia ja asuikin Berliinissä sodan aikana.

Ylen edellisestä natsiaiheisesta ohjelmasta on jo vierähtänyt kokonaiset kaksi päivää ja kansalaiset ovat tänä aikana saattaneet ajatella muutakin kuin juutalaisten kohtaloita 60 vuoden takaa, mikä on oireellista ja josta on vain lyhyt matka Kuuteen miljoonaan ®. Onneksi annefrankkinsa lukeneet Airi, Tarja, Minna, Päivi ja Harri ovat olleet valppaina ja pitävät meidät myös tänään tiedostavina kansalaisina. Jos olet sitä mieltä, että natsiohjelmia tulee aivan liian vähän, voit lähettää Airilla ja kummppaneille palautetta: http://tv1.yle.fi/kanavan-yhteystiedot

PS... Osaa ne muutkin. Sillä aikaa kun Ylessä mietitään kuumeisesti mitä uutta natsittavaa kansalle tarjoaisi esittää JIM-kanava muistin virkistykseksi itävaltalaisen korpraalin tarinaa:

3.2.
21.00 JIM D Historia: Mitä tapahtui Hitlerille?

Hitlerin kohtalo on askarruttanut ihmisiä toisen maailmansodan päättymisestä asti. Onko mahdollista, että hän olisi päässyt pakoon ja löytänyt turvapaikan jostakin? Totuus selvisi lopullisesti vasta Neuvostoliiton arkistojen auettua. Amerikkalainen dokumenttisarja. 1.