Läntisessä valtamediassa Yhdysvaltain republikaanit on kuvattu usein aseita heiluttavina punaniskoina, kun taas demokraatit esitetään sivystyneinä rauhan rakastajina. Koska sota on väkivallan äärimmäisin kollektiivinen muoto, luulisi vallitsevan ennakkoluulon perusteella repubikaanipresidenteistä löytyvän ne kovimmat sotahullut. Historiallinen tosiasia kuitenkin on, että pahimmat sotahaukat pesivät demokraattipuolueessa.
Presidenttinä toimiessaan Donald Trump ei aloittanut ainuttakaan uutta sotaa, eikä se ollut sattumaa. Republikaanipuolue on perinteisesti kannattanut eristäytymispolitiikkaa toisin kuin demokraatit, joille läntisen demokratian levittäminen pommeilla on ollut sille ideloginen, universalistinen lähetystehtävä. Siksi Ylen tuore uutinen Biden sanoo ilmaiskun Syyriaan olleen varoitus Iranille ei tullut yllätyksenä poltiikkaa tarkasti seuraaville. Biden kuvasikin ilman kongressin hyväksyntää tehtyä iskua kyynisesti "paluuksi normaaliin".
Yhdysvaltain viimeisimmässä ilmaiskussa oli mukana paljon Lähi-idän valtapolitiikkaa, koska sen avulla haluttiin uhitella Israelin pahimmalle viholliselle Iranille. On tunnettua, että Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa on Israelin etua ajavien sionistien hallussa, mutta se ei ole koko totuus. Demokraattipuolue on toki Israel-puolue siinä missä republikaanitkin, mutta sen lisäksi se on nimensä mukaisesti kulutusdemokratiaa maailmalle levittävä imperialistipuolue.
On mielenkiintoista huomata, kuinka rauhantahtoisena esiintyvä nykyvasemmisto liputtaa Demokraattipuoleen ulkopoliittisen aggression puolesta. Kommunismin luhistumisen jälkeen heille kelpaa mainiosti demokraattien ajama uusmarxialainen identiteettipoliitikkaa homoagendoineen. Demokraattipresidentin johdolla näitä aatteita ollaan ajamassa entistä voimakkammin niihin maailmankolkkiin, joissa terveet traditiot eivät ole vielä saaneet läntistä tartuntaa.
On mielenkiintoista huomata, kuinka rauhantahtoisena esiintyvä nykyvasemmisto liputtaa Demokraattipuoleen ulkopoliittisen aggression puolesta. Kommunismin luhistumisen jälkeen heille kelpaa mainiosti demokraattien ajama uusmarxialainen identiteettipoliitikkaa homoagendoineen. Demokraattipresidentin johdolla näitä aatteita ollaan ajamassa entistä voimakkammin niihin maailmankolkkiin, joissa terveet traditiot eivät ole vielä saaneet läntistä tartuntaa.
Luokkataistelu on hylätty, mutta idealistinen unversalismi liittää nykyvasemmiston edelleen kommunistiseen traditioon. Siksi Bidenin rauhanohjukset hyväksytään samoilla perusteilla kuin Neuvostoliitonkin rauhanohjukset aikoinaan: ne on tarkoitettu vain "roistovaltioita" vastaan, koska ne eivät vapaaehtoisesti taivu edistykselliseen maailmanjärjestykseen. Suomessa tätä kieltä puhuu mm. uusvasemmiston entinen nuorisoidoli Maija Vilkkumaa, jonka mielestä jonkun vahvan länsimaan olisi mentävä sotimaan Venäjää vastaan, ellei Venäjän kansa nouse demokraattisesti valittuja hallitsijoitaan vastaan. Globalistien vasemmiston kannalta on onni, että heillä on nyt Bidenin kaltainen johtaja, joka on valmis kumoamaan roistovaltioiden vääränlaisen demokratian! Eihän sellainen voi olla aito demokratia, jossa suositaan globo-homon sijaan perhekeskeisyyttä ja isänmaallisuutta.
Maailmantilan kasvavasta epävakaudesta huolimatta tulemme lähiakoina saamaan ainakin ilmaista huumoria vasemmistohyväkkäiden osalta. Tulee olemaan suurta hupia seurata kuinka Hyvät Ihmiset yrittävät kiemurrella itsensä ulos luomastaan kognitiivisesta dissonanssista. Voi olla, että monet heistä ovat liian tyhmiä huomaamaan mitään ristiriitaa Hyvien asioiden kannattamisessa ja imperialistisissa sotatoimien tukemisessa, mutta ne jotka sen tajuavat, joutuvat viemään selittelytaitonsa aivan uudelle tasolle. Se jos mikä on hyvää viihdettä.
Venäjän kansa nouse demokraattisesti valittuja hallitsijoitaan vastaan.
VastaaPoistaOnko YW solutettu???
Tuohan oli Vilkkumaan kommentista:
Poista"....nuorisoidoli Maija Vilkkumaa, jonka mielestä jonkun vahvan länsimaan olisi mentävä sotimaan Venäjää vastaan, ellei Venäjän kansa nouse demokraattisesti valittuja hallitsijoitaan vastaan."
Oliko Venäjän presidentinvaaleissa yhtäkään edustajaa, jonka kansansuosio olisi ollut edes lähellä Putinia? Ja jos oli, estettiinkö tällaisen henkilön ehdokkuus? Tietääkseni ei. Kansansuosionsa perusteella Putin olisi tullut joka tapauksessa valitukst riippumatta vaalien rehellisyydestä. Lännen johdon kannalta varmasti harmillista, mutta kai se on venäläisten oma asia miten johtonsa valitsee.
Länsimaiden median hehkutuksesta huolimatta Aleksei Navalnyin kannatus on Venäjällä viiden prosentin luokkaa. Vaikka anglosionistinen länsi haluaisi mielellään (((oligarkkien))) avulla valtaan jonkun Jeltsinin kaltaisen korruptoituneen sätkynuken, iivanat tuskin enää sellaista äänestäisivät.
Ja jos länsi saisikin Venäjällä manipuloitua yhden monista "värivallankumouksistaan", mikä takaa sen, että uusi johtaja olisi helposti hallittava sylikoira. Esimerkiksi Navalnyi on Putinia huomattavasti nationalistisempi, mikä olisi lännen (USA:n) laajentuvan geopolitiikan kannalta hyvin ikävää.
Nykyinen ns. humpuukidemokratia on itseasiassa ongelmissa ja toimii siten kuten muutkin lähestyvää tuhoa kauhistuvat edeltäjänsä. Trumpin ulkopoliittionen varovaisuus oli tietenkin näille tahoille luonnottomuus!
VastaaPoista