YLE PELOTTELEE TAAS NATSEILLA, OVATHAN MAAKUNTAVAALIT JA ITSENÄISYYSPÄIVÄ JO LÄHELLÄ

Ylen ohjelmakarttojen suunnittelijat ja tv-dokumenttien hankkijat ovat haukotuttavan ennalta-arvattavia propagandisteja. Itse he tietenkin uskovat olevansa nokkelia kansanvalistajia tärkeällä asialla, vaikka heidän ohjelmatarjontansa ei kerro muusta kuin hysteerisestä moralismista. Vaalien tai itsenäisyyspäivän lähestymisen tietää viimeistään siitä, että Ylen ruutu täyttyy uus- ja vanhanatseja käsittelevistä kauhisteluohjelmista. Katsotaanpa tämän viikon satoa.

Yle TV1, torstai 28.10 klo 22.01 Ulkolinja: Äärioikeisto nousee Saksassa (12) 

Saksassa äärioikeiston kannatus on noussut, ja samalla väkivalta juutalaisia ja maahanmuuttajia kohtaan on lisääntynyt. Dokumentti paljastaa, että Saksassa äärioikeiston toiminnassa on mukana paljon sekä jo eläköityneitä että aktiivisesti virassa toimivia poliiseja ja sotilaita. HD 54 min. Linkki ohjelmaan.

Säännöllisin väliajoin Ylen Ulkolinja havahtuu kuin ohjelmoitu vieteriukko ja kiljahtaa: Saksan äärioikeisto! Tuoreimmassa tendenssidokumentissa korkeasti koulutettua mutta aina yhtä naiivin hyväuskoista punaporvariäänestäjää pelotellaan ties monennettako kertaa kolmannen valtakunnan uudella tulemisella. Tunnettu tosiasia on, että juuri korkeastikoulutetut ovat kaikkein luottavaisempia järjestelemään ja sen ideologiaa toitottavaan valtamediaan. Etenkin punaisessa yliopistossa indoktrinoidut hyväkkäät uskovat valtavirtamediaan, koska se kertoo asiat siten kuin he toivovat niitä kuultavan.

Ohjelman alussa uskotellaan tuttuun tapaan lähestyvästä vaarasta, äärioikeiston kannatuksen jatkuvasta kasvusta. Jos katsoja uskoisi viimeisen 30 vuoden aikana tulleisiin valtamedian varoituksiin, "kabaalin äärioikeiston" kannatuksen täytyisi olla Saksassa nyt vähintään 188%. 

Raflaavasti rakennetussa "Äärioikeisto nousee Saksassa" -dokumentista syntyy helposti mielikuva käänteisestä todellisuudesta, jossa kadut ovat uusnatsien valtaamia ja torit raikuvat Horst Wessel Liedistä samalla kun armeija on täynnä maastopuvuissa heilaavia äärioikeistolaisia. Nämä fantasiat ovat kaikkea sitä vastaan, mitä nähdään maan miehityshallinnon masinoiman uuden Saksan todellisessa katukuvassa: laumoittain kantaväestöä ahdistelivia ulkomaalaisia, raiskaajia ja huumekauppiaita. Kontrolloiduissa tiedotusvälineissä näitä ilmiöitä ei pidetä juuri vaarana, vaan nomenklatuuran huoli syntyy siitä, että äärioikeisto osoittaa niiden olevan vaara. 

Vasemmistoliberaalin propagandan patologiaan kuuluu projisointi, eikä sitä ilman olla tässäkään ohjelmassa. Dokumentin tekijöiden maaninen vimma osoittaa Saksan armeijan ja poliisin olevan äärioikeiston soluttuma tai jopa hallitsema on pelkkä projektio saksalaisvihamielisten voimien sununnattomasta vallasta maan insituutioissa. Kansalta kysymättä erilaiset punavihreät hämärätahot pyrkivät kaikin keinoin ajamaan järjestelmän sisään omia arvojaan, mutta tämä vallanhimo pyritään peittämään kiinnittämällä massan huomio mitättömän kokoiseen äärioikeistoon. 

Ohjelma on täynnä piirteitä, jotka tekevät siitä epäuskottavan. Esimerkisi siihen valikoidut asiantuntijat ovat kaikki tunnustuksellisia vasemmistolaisia ja syvän valtion amerikkalaisia "äärioikeistotutkijoita". Onpa haastateltavaksi saatu myös juutalaistaustainen poliisijohtaja, joka taas synnyttää ohjelman idean vastaisesti kiusallisen mielikuvan, ketkä Saksan poliisia kenties oikeasti hallitsevat. Lisäksi dokumentin tekee epäilyttäväksi se, että haastateltuina ovat pääaisiassa vain huoliteltua englantia puhuvat "asiantuntijat", mikä on kummallista saksalaisessa ohjelmassa. Ilmiselvästi dokumentissa on kyse anglosionistisen propagandakoneiston ja Saksan miehityshallinnon yhteisestä tiedotusprojektista EU:n alueella. 

Yle TV1, keskiviikko 27.10.2021 klo 19.00, Historia: Vilnan juutalaisten pelastaja (12) 

Wehrmachtin kersantti Anton Schmid onnistui pelastamaan satoja juutalaisia Vilnan getosta ja joutui maksamaan siitä omalla hengellään. Kuka tämä sankari oli ja miten hän toimi? HD ohjelmatekstitys (suomi) 54 min

Mitä olisi Ylen viikottainen historiadokumentti ilman säännöllistä muistutusta natseista? Onhan nationalistinen itsenäisyyspäiväkin kohta sopivasti tulossa. Vaikka viime sodasta on kulunut jo yli 75 vuotta, holokaustiteollisuus se vain lisää tuotantoaan. Tällä kertaa huomion saa kyseenalainen sankaritarina saksalaissotilaasta, joka toimi sotatilanteessa vastoin yhteisiä määräyksiä.  

Tällaisten ohjelmien esittämisessä luottamus toiston voimaan on horjumaton, mutta katsojalukujen perusteella natsidokkarien seuraamisessa näkyy jo laajalle levinnyt tympääntyminen. Toki katsojista löytyy edelleen tietty vakiojoukko, jonka maailmankuva tarvitsee säännöllisen vahvistuksen poliittisen vihollisen "pahuudesta" ja "absoluuttisesta toiseudesta". Jos tätä joukkoa ei lasketa lukuun, katoavan katsojakunnan sympatiat alkavat siirtyä pikku hiljaa solvatun ja demonisoidun vihollisen puolelle. 

Fiksut katsojat ovat tienneet jo pitkään, että Saksan antaumisesta 1945 huolimatta anglosionistit ovat näihin päiviin asti jatkaneet yksipuolisesta sotaansa Saksaa ja valkoista eurooppalaisia vastaan. Euroopan tuhoajat löytyvät valtamedian kameran takaa, eivät sen edestä.

Yle TV1, keskiviikko 27.10.2021 klo 19.55 

Politiikka-Suomi: Miten tässä nyt näin kävi? Uudessa Politiikka-Suomi-sarjassa poliitikot puhuvat suoremmin kuin koskaan. Mukana kaikki näkyvimmät poliitikot. Koko sarja Yle Areenassa. ohjelmatekstitys (suomi) 4 min. Linkki sarjaan.

Uusi kymmenosainen sarja on jatkoa Pekka Laineen ja kumppanien muille sarjoille, joissa on käsitelty mm. maamme popmusiikkia, klassista musiikkia ja urheilua. Tämä sarja on aikaisempiin verrattuna huomattavasti ongelmallisempi, sillä se tuo väkisin esiin tekijöiden ja Ylen poliittis-ideologiset preferenssit. Ohjelmasarjan tasapuolisesta pyrkimyksestä huolimatta katsoja ei voi olla huomaamatta kenen puolella sympatiat ovat ja ketkä taas ovat politiikan pahiksia ideologisista syistä.

Eräät kommentaattorit ovat väittäneet, että sarjallaan Yleisradio on aloittanut kampanjoinnin vuoden 2023 eduskuntavaaleihin. Paljon mahdollista. Joka tapauksessa sarjan rintamalinjat ovat selvät: hyvää moraalista polittiikkaa edustavat punavihreät ja yllättäen Keskustapuolue, kun taas pahaa nuivuutta kannattavat Perussuomalaiset, kristilliset ja jossain määrin Kokoomus. Kykypuolue on sympaattisimmillaan silloin kun ääneen pääsee epäkansallinen EU-blokki Alexander Stubbin johdolla. Voidaan kysyä, pedataanko tässä hallitusta, joka muodostuu vihervasemmistosta, Kepusta ja Kokoomuksen eurokraattisiivestä?

EU-EUROOPASSA KANSALAISET EIVÄT SAA ESTÄÄ LAITTOMIA RAJANYLITTÄJIÄ

Julkista keskustelua kontrolloivassa valtamediassa on vuosikausia korostettu kolmannen maailman maahanpyrkijöiden olevan meille eurooppalaisille käyttämätön voimavara. Mikäli näin olisi, voittajia olisivat ne maat, jotka ottaisivat vastaan mahdollisimman paljon tulijoita, koska se olisi sama kuin laittaisi rahaa pankkiin. 

Viimeistään vuoden 2015 invaasion jälkeen sinisilmäisimmänkin maahanmuuttoidealistin on täytynyt tunnustaa ainakin itselleen, että kehitysmaiden kognitiivsesti haasteelliset vapaamatkustajat ovat pelkkä rasite korkeaa osaamista vaativassa tietoteknisessä yhteiskunnassa. Jopa Euroopan Unioni puhuu tulijoista taakkana ja vaatii siksi myös Itä-Euroopan jäsenmaita jakamaan laittomista siirtolaisista aiheutuvaa taakkaa. Tästä huolimatta hallitsevan nomenklatuuran kaksoispuhe maahanmuuton loputtomasta tarpeesta ja "huutavasta työvoimapulasta" on entisillään ikään kuin kyse olisi täysin eri asioista. 

Euroopan Unionissa tiedetään kokemuksesta, että liian nopea maahanmuuttoryöpsähdys synnyttää kansalaisissa ikävää poliittista vastarintaa. Salaliittoteoriaksi perusteettomasti leimattu väestönvaihtoprosessi kun etenee parhaiten maltillisella mutta vääjäämättömästi etenevällä invaasiolla. Siksi EU:ssä on närkästytty Valko-Venäjän menettelylle, jossa maa on vastavetona pakotteille päästänyt rajojensa läpi tuhansittain kolmannen maailman kiertolaisia Baltiaan ja Puolaan. 

Ylen verkkosivujen uutisen Puola lisää joukkojensa määrää Valko-Venäjän rajalla 10 000 sotilaaseen: Tavoitteena katkaista Valko-Venäjän masinoima siirtolaisten virta mukaan EU-komissio sanoo Valko-Venäjän ohjanneen ja järjestäneen siirtolaisia unionin rajalle. Tässä yhteydessä laittomat tulijat eivät olekaan EU:lle kultamunia, jotka vain odottavat kuoriutumistaan. EU:n suurimpana pelkona ei olekaan laiton maahanmuuttovirta sinänsä, vaan sen kansalaisissa synnyttämä vastareaktio koko unionin projektia kohtaan. 

Silloin kun EU ei voi itse puolustaa laitonta invaasiota asialle täýtyy panna globalistien taskussa olevat "kansalaisjärjestöt". Ylen uutisessa kerrotaankin aina haaskalle tulevista ihmisoikeusaktivisteista, joita kiinnostavat vain maahantunkeutujien hyvinvointi ja edut: 

Ihmisoikeusaktivistit ovat protestoineet Puolassa sitä vastaan, että rajan yli yrittäneitä, myös naisia ja lapsia, on työnnetty väkisin Valko-Venäjän puolella olevaan metsään. Useita ihmisiä on kuollut pyrkiessään Valko-Venäjältä EU:n alueelle.

Lähes kaikki puolalaiset vastustavat kolmannen maailman vihamielistä ja parasiittimaista invaasiota, mutta niin vain Yle on halunnut kyhätä kiiltokuvajutun mitättömästä hölmöläisvähemmistöstä, joka on valmis toivottamaan tervetulleiksi kehitysmaiden miljardimassat Puolaan ja muualle Eurooppaan. Jos jokin on tässä kohtaa polittinen tendenssiuutinen, niin se on Ylen uutisjuttu Puolalaisäidit osoittivat tukeaan Valko-Venäjältä rajan yli pyrkiville – "Pelätkää Jumalaa, älkää pakolaisia":

Mielenosoittajien kyltteihin oli kirjoitettu iskulauseita kuten "kuoleman raja" ja "pelätkää Jumalaa, älkää pakolaisia". Mielenosoittajat vaativat Puolan hallitusta lakkauttamaan rajoitukset raja-alueella, jotta rajan yli yrittävät saisivat apua. 

– Ajatuksemme ovat metsässä olevien ihmisten luona, sanoi Sylwia Chorazy, joka oli muutamien satojen muiden kanssa osoittamassa mieltään rajavartioston toimipisteellä Michalowossa Puolan itärajalla.

Uutisoinnin empaattinen sävy muuttuu täysin päinvastaiseksi kun valtamedia kuvaa patriootteja, jotka puolustavat Euroopan koskemattomuutta vihamieliseltä miehitykseltä. Ylen radiouutisessa sekä MTV3:n verkkosivujutussa Äärioikeiston partiot käännyttävät maahantulijoita pamppujen ja viidakkoveitsien kanssa Saksan ja Puolan rajalla – Saksa lisännyt valvontaa kauhistellaan väkivaltaisilla mielikuvilla pyyteettömien Euroopan ystävien vapaehtoisvalvontaa:

Poliisi hajotti tänään noin 50 äärioikeistolaisen partion, joka oli lähtenyt rajalle käännyttämään maahantulijoita. Operaationsa aikana poliisi takavarikoi muun muassa pamppuja, pippurisumutetta ja viidakkoveitsen.

Valko-Venäjältä Puolan kautta laittomasti EU:hun tulevat ovat kiristäneet EU-maiden välejä. Saksan sisäministeriön mukaan jo lähes 6 000 ihmistä on saapunut maahan Puolasta ilman lupaa tänä vuonna.

Jos kerran pysyvien korruptiohallitusten hallitsemat länsimaat ovat haluttomia itse puolustamaan maidensa rajoja, täytyy kansalaisten tehdä se näköjään itse. Kansan syvien rivien tuesta huolimatta tehtävä on epäkiitollinen, koska valtamedia suhtautuu erittäin kylmäkiskoisesti kansalaisaktivismiin, jossa puolustetaan oman kansan etua. 

Asiaa voi verrata vaikkapa siihen, kuinka myötäkarvaisesti Yle suhtautuu globalistien bulvaanina toimivan Elonkapinan laittomaan ja hedelmättömään toimintaan. Vouhotetaan luonnonsuojelusta, mutta toimittajille ei näytä olevan mitään merkitystä sillä, että juuri laittoman siirtolaisuuden omatoimisella estämisellä vähennetään konkreettisesti hiilijalanjälkeä ja vaikutetaan siten suoraan hiilidioksidipäästöihin. 

Viimeaikaiset tapahtumat Puolan ja Liettuan rajoilla kertovat, että ainakin Itä-Euroopassa hallitukset noudattavat kansan enemmistön tahtoa. Heti kun tullaan Saksan puolelle rajat alkavat vuotaa kuin seula. Tämä taas on osoitus Länsi-Euroopan hallintojen epäluotettavuudesta, koska ne eivät halua täysmääräisesti toteuttaa niinkin yksinkertaista tehtävää kuin rajanvalvonta. Koska omaan hallintoon ei voi enää luottaa, kansakuntien selviytyminen jää kansalaisten harteille. Katupartiointi ja vapaaehtoinen rajanvalvonta ovat ensimmäisiä merkkejä hajoavasta hallinnosta, jossa hallittujen ja hallitsijoiden intressit eivät ole enää samat.

VASEMMISTOLIBERAALIN VALTAELIITIN LUOMAT HYÖDYLLISET VIHOLLISKUVAT

Poliittisista syistä tuomitulla Mikko Vehviläisellä oli luvat
ampuma-aseisiin.

Mitä tukalammaksi yleisesti vieroksutun vasemmistoliberaalin valtaeliitin tilanne käy, sitä törkeämmiksi tulevat sen valheet ja poliittiset sortotoimet. Vaikka länsimaissa usko demokratian Potemkinin kulisseihin on vielä joten kuten pystyssä, aletaan jo muulla kuten Etelä-Amerikassa epäillä demokraattisen julkisivun uskottavuutta (Yle: Latinalainen Amerikka epäilee demokratiaa – alle puolet kertoo kannattavansa kansanvaltaa). 

Valtaapitävät ovat jo pitkään huomanneet, että keinotekoisesti luoduilla uhkakuvilla ja niiden räväkällä torjumisella Järjestelmä voi näyttäytyä kansan puolustajana ja suojelijana. Avukseen se tarvitsee tässä tiedotusvälineitä, jotka ovat kiinteä osa hallitsevaa nomenklatuuraa. Tuore esimerkki tästä löytyy Saksasta. Kansainväliset uutistoimistot ja valtamediat kuten Bonnierin omistama Iltalehti kertovat, että "200 eliittisotilaan joukko aikoi tappaa poliitikkoja ja turvapaikanhakijoita - Salainen uusnatsiryhmä toimi Saksan armeijan erikoisjoukoissa". 

Koska globalistinen liberaalieliitti toimii tällä hetkellä suoranaisen vainoharhan vallassa, sen medialle syöttämät tarinat "uusnatsilaisesta eliitiarmeijasta" on otettava lähinnä valheena ja yleisen hysterian lietsomisena. Sekä Iltalehden artikkelissä että kansainvälisen median uutisissa ei anneta mitään todellista näyttöä "200 natsisotilaan huippuyksiköstä", joka olisi vakavasti edes pohtinut vasemmistoliberaalin, anglosionistisen eliitin eliminoimista. Koko kohu-uutinen onkin rakennettu huhupuheiden ja muutaman olutsiepon baarijuttujen varaan. 

Jos joku yksittäinen pubirinki olisikin ollut olemassa, sen poliittisesta ideologista ei voi sanoa mitään varmaan. Se, että liberaalin eliitin kuvittelema tai sepittämä terrori-isku olisi kohdistunut heihin itseensä ei vielä todista mitään uusnatsismista, vaan ainoastaan sitä, että globalistit pitävät kaikkia heidän vastustajiaan "fasisteina" ja "rasisteina". 

Näyttää siltä, että uutisissa mainittu "uusnatsiarmeija" ilmaantui poliitisesti turhan sopivasti tilanteessa, jossa EU kansallisine lakeijoineen on pohjustamassa uudenlaista ilmiantokulttuuria ja vaatimassa entistä kovempaa sensuuria globaaleilta palveluntuottajilta kuten Facebookilta ja YouTubelta.

Globalisteille palveluksia tekevät viranomaiset ja media pitävät mielellään natsit tapetilla, sen verran sopivasti räätälöidystä "sisäisestä vihollisesta" on kyse. Jatkuvalla holohöpötyksellä pehmitettyjen massojen mielikuvitusta ruokkii jo valmiiksi demoniset kuunatsit, joten myös maan kamaralla viihtyvät "uusnatsit" ovat mitä mainioin uhkakuva eliitin "demokraattiisia arvoja" vastaan. Viimeksi tänään Yle uutiset kertoi, että Suomalaismies tuomittiin Britanniassa 8 vuodeksi vankeuteen äärioikeistolaisesta radikalismista – toimi National Action -järjestössä. 

Suomalaistaustaisen miehen uustalinistinen näytösoikeudenkäyti oli mahdollista vain siksi, että juutalaisjärjestöjen ja sionististen parlamentaarikkojen painostuksesta Iso-Britanniaan luotiin pari vuotta sitten ankarat terrorismilait, jotka kohdistuvat käytännössä niihin kansalaisiin, jotka vastustavat monikultturismia ja juutalaista ylivaltaa. Ensimmäisenä kiellettiin National Action -niminen järjestö, jolla oli kontakteja myöhemmin Suomessa kiellettyyn (kuinkas sattuikaan!) Pohjoismaiseen Vastarintaliikkeeseen. 

National Action ja sen jäsenet eivät ole koskaan syyllistyneet terroritekoihin, mutta uusi orwellilainen mielivalta tulkitsee sellaiseksi rotutietoisten tarrojen liimailun ja poliittisesti epäkorrektit keskustelut suljetuilla foorumeilla Internetissä. Nyt kahdeksaksi vuodeksi (!) vankilaan tuomitun suomalais-brittiläisen Mikko Vehviläisen, 34, "rikokset" ovatkin vakavuudeltaan samanlaisia kuin Neuvostoliiton toisinajattelijoilla aikoinaan. 

Pahimpina rikoksina olivat syyttäjän mukaan kiellettyyn järjestöön kuuluminen, Breivikin manifestin omistaminen sekä kyynelkaasun ja teräaseiden hallussapito. Tällä arsenaalilla ei vielä rotusotaa sytytetä, mutta syyttäjä halusi tehdä Vehviläisestä ja hänen tovereistaan varoittavan esimerkin. Tuomiolla halutaan julistaa, että valkoisen alkuperäisväestön intressin puolustaminen on rikos ja kaikki jotka sitä yrittävät, tullaan rankaisemaan ankarasti. Yle Watch kommentoi jo viime vuoden syksynä Vehviläisen farssimaisesti alkanutta "oikeudenkäyntiä":

National Actionin tapauksessa media leipoo epäillystä suomalaistaustaisesta Mikko Vehviläisestä surutta terroristia pelkkien mielipiteiden ja kavereilleen lähettämien nettiviestien perusteella. Lähinnä yhteiskunnallisesti aktiiviseen kansalaistottelemattomuuteen syyllistyneen Vehviläinen oikeudenkäynti näyttää kauhistelevista otsikoista huolimatta olevan merkitykseltään mitätön tapaus. Suomessa syyteprosessia pidetään kuitenkin ahkerasti tapetilla, koska halutaan luoda mielikuva "suomalaisesta äärioikeistolaisterrorismista" vastapainona maahan tuotetulle oikealle islamistiterrorismille.

                                                           ************************

Yle Radio Suomi, tiistaina 13.11.2018 klo 10.33, Radio Suomen: Päivä Eero Paloheimon "Kiinalainen juttu" on uskomaton tarina ekokaupunkihankkeesta

Eero Paloheimon yhdestoista teos ”Kiinalainen juttu” on miltei jännityskertomuksen tavoin etenevä dokumentti toistakymmentä vuotta kestäneestä ekokaupunkihankkeesta. Paloheimo kuvaa siinä kiinalaista yhteiskuntaa ja mentaliteettia, jotka poikkeavat odottamattoman paljon siitä, mihin lännessä on totuttu. Ekokaupunkiprojektin tilinteon ohella kirja sisältää paljon mielenkiintoista ja absurdiakin kuvausta niin suomalaisesta kuin kiinalaisesta byrokratiasta, liike-elämästä, arjesta, politiikasta, kaupunki- ja maaseutuelämästä. Paloheimo kertoo, miten arvovaltakiistat helposti pilaavat jalotkin tarkoitusperät. Jari Mäkäräinen tapasi Paloheimon, joka edelleen uskoo maailman tarvitsevan tämän kaltaisia hankkeita.

Linkki Yle Areenaan.

On yllättävää, että Yle ylipäätään huomioi, vieläpä positiivisesti, syväekologi Eero Paloheimon uusimman kirjan. Varsinkin, kun kirjan on kustantanut Helsingin kirjamessuilta poliittisista syistä pois potkittu Kiuas Kustannus. Toimittaja Jari Mäkäräisen haastattelu kertoo, että koko kulttuurikenttä ei vielä täysin punavihreä kuplan alla.

Naamakirjan sensuuri pahenee entisestään

Naamakirjan ylläpito antoi minulle 30 vrk bannia rangaistuksena sen kertomisesta, että Saksassa on oikeudenkäynneissä todettu, että naamakirjan ylläpitäjien antamat bannit ovat laitonta sensuuria, mikäli bannien perusteena olevat viestit eivät itsessään ole lainvastaisia.

Jos joku on aiemmin luullut naamakirjan ylläpitäjien olevan rehellisiä ja lainkuuliaisia ihmisiä, toivottavasti nyt moiset harhaluulot karisevat.

Tässä on kyseessä sama asia kuin että esim. internet-operaattorilla ei ole laillista oikeutta deletoida ihmisten sähköpostiviestejä poliittisin perustein, eikä puhelinoperaattoreilla ole oikeutta katkaista liittymää sen perusteella, mitä ihmiset ovat puhelimessa puhuneet, ellei joku poliisiviranomainen ole erikseen käskenyt operaattoria katkaisemaan jonkun rikollisen puhelinta.

Naamakirjan ylläpito kuitenkin haluaa estää suomalaisia tajuamasta tätä, ja siksi ylläpito antaa banneja niille, jotka ovat vain kertoneet asiallisesti näistä Saksassa oikeudenkäynneissä annetuista päätöksistä.

Lait eivät tietenkään Suomessa ole täsmälleen samanlaisia kuin Saksassa, mutta yhtä hyvin Suomessakin voisi olla samanlaisia oikeusjuttuja, joissa päädyttäisiin samanlaisiin tuloksiin.

Naamakirjan ylläpito ei siis halua suomalaisten ihmisten tietävän tätä. Naamakirjassa vallitsee orwellilainen sensuuri, johon kuuluu sellainen tekopyhä kaksoisajattelu, että sensuurin olemassaolokin kiistetään, ja ihmisille annetaan banneja tämän laittoman sensuurin mainitsemisesta.

Aiemmin naamakirjan ylläpitäjät ovat antaneet banneja mm. siitä, että ihmiset ovat jakaneet toimittaja Pertti Rönkön kirjoituksia, joissa referoidaan Saksan sanomalehtiä. Naamakirjan ylläpito ei siis halua suomalaisten ihmisten tietävän, mitä Saksassa tapahtuu. Kyse ei ole edes mistään vaihtoehtomediasta tai "valeuutisista" tai "vihapuheesta", vaan Saksan valtamediasta, siis ihan mainstream-sanomalehdistä ja tv-uutisista jne.

Tämä on täysin verrattavissa siihen, että Neuvostoliitossa länsieurooppalaisten sanomalehtien lukeminen oli kielletty.

Naamakirjan ylläpito siis kannattaa täysin neuvostoliittolaista sensuuria.

Tässäpä tämä juttu, jonka kertomisesta naamakirjan ylläpito antaa banneja. Tämä  Handelsblatt -lehdestä, joka vastaa Kauppalehteä:

German court overturns Facebook 'censorhip'

A new German law, in effect since January, says social media giants must police hate speech on their own platforms. But a test case now before a Berlin court says they're already getting it wrong.

Cristof Kerkmann, Johannes Steger, April 13. 2018

Believed to be one of the toughest restrictions anywhere, Germany’s Network Enforcement Act – NetzDG in the German abbreviation –  will make social media sites with at least 2 million users in Germany, such as Facebook and Twitter, pay fines of up to €50 million ($61 million) if they fail to delete posts that violate German legislation about hate speech.

In response, Facebook set up teams in Berlin and Essen to review complaints about hate speech and delete comments and posts that are believed to violate the hate speech rule. But, even as the NetzDG law was being formulated, experts were already saying that it would be difficult for the world’s tech giants to define exactly what hate speech was. Some described it as outsourcing censorship to private companies and infringing on civil liberties.

This case, before the Berlin court, will only add to the debate about the effectiveness of the German law. It revolves around one Facebook user, not identified in court, who posted a newspaper article about Hungarian Prime Minister Victor Orban’s controversial remarks on immigration. The user added the comment that “the Germans are becoming more and more stupid. No wonder, as they are being clobbered daily by left-wing media with fake news about skilled workers, declining unemployment or Trump.”

Facebook deleted the comment, finding it was against their community standards, and blocked the user’s account, prompting the law case in Berlin’s district court. However now the court has decided that Facebook was wrong. The user’s account was ordered unblocked and Facebook was told not to delete the comment again.

Joachim Steinhöfel, the Hamburg lawyer who represented the Facebook user in question, said he believes the new law is unconstitutional and is being arbitrarily enforced. He has been gathering examples of what he describes as Facebook’s infringements since 2016, where the platform deletes content that doesn’t break any rules and then leaves things like murder threats online.

“The Constitutional Court puts a high bar on the freedom of expression,” Mr. Steinhöfel told Handelsblatt. “Facebook cannot cut users’ words.” The attorney argues that because Facebook is a platform for public discourse, that must invariably lead to controversy. “ If you have such a business model, you also have to be able to live with the consequences. And that means first of all, employing a sufficiently knowledgable staff.”

Ironically the legal case is forcing Facebook to defend its implementation of a law that it initially opposed. The company declined to comment.

It wasn’t clear what effect the court ruling would have on the Network Enforcement Law itself. The government could decide this is a one-off case and decide not to pursue it in higher courts. Steinhöfel said he was prepared to take the case all the way to the Federal Court of Justice in Karlsruhe, the country’s supreme court in legal matters, if necessary.

It’s not been a great week for Facebook in Germany, as it has also came under fire in Europe for its leak of user information. German Justice Minister Katarina Barley said the company would face severe penalties in the future if it happened again and authorities also called on Facebook to disclose all of its secret algorithms to the government.

Christof Kerkmann writes about technology for Handelsblatt and Johannes Steger covers companies and markets. To contact the authors: kerkmann@handelsblatt.com and steger@handelsblatt.com.

RAISKAAVA ULKOMAALAINEN SAA JÄÄDÄ SAKSAAN, ISRAEL-KRIITTINEN EI

Saksan anglo-sionistinen miehityshallinto on toisesta maailmasodasta lähtien pyrkinyt kuohitsemaan saksalaisen identiteetin ja aivopesemään kansalaisia maan uudelle uskontokultille, eliitin suosimalle holokausti-uskonnolle. 

Viime vuosikymmenten aikana ongelmaksi ovat tulleet saksalaisvihamielisen juntan maahan päästämät värilliset muukalaiset, joilla ei ole aikomustakaan omaksua holokausti-uskontoa, puhumattakaan, että he alkaisivat pitää juutalaisia ylistettävinä puolijumalina. Ensinnäkin Lähi-idän ja Afrikan vapaamatkustajlla ei ole juutalaisten suhteen mitään historiallista painolastia. Toiseksi, kehitysmaalaiset ovat olleet monesti lähtömaissaan juutalaisen vallan ja terrorin kohteita. Siksi heille ei tuota Saksassa asuessaan ongelmaa ilmaista pidäkkeetä juutalaiskriittisyyttään. 

Tilanne on sikäli tragikoominen, että juuri juutalaisten ylivoimaisena enemmistönä olevat liberaalit ovat kaikkein innokkaimmin propagoineet vapaan maahanmuuton puolesta. Luonnollisesti nämä samat ihmiset kannattavat Israelin tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa ja etnistä seulontaa. Euroopassa heille on tullut varmaan yllätyksenä, että kehitysmaiden lemmikit ovatkin alkaneet purra hyväntekijöidensä kättä.

Absurdia tilannetta on yrittänyt selittää Yle tuoreessa verkkosivujen uutisessa Israelin lipunpoltto laukaisi Saksassa väittelyn: Pitääkö maahanmuuttajat määrätä käymään keskitysleireillä? Maailmalla keskustelu lähti liikkeelle jo pari päivää sitten kun Angela Merkelin CDU:n sisarpuolue CSU vaatii karotusta niille maahanmuuttajille, jotka ovat ilmaisseet "antisemitistisiä" mielipiteitä Saksassa. Vaatimus lähti liikkeellle sen jälkeen kun kehitysmaalaiset olivat joulukuun poliittisessa protestissaan polttaneet Israelin lippuja. 

Tällaisia uutisia lukiessa tekee mieli hamuta popkorneja: kehitysmaan vapaamatkustaja saa lähtöpassit Saksasta vasta silloin kun hän esittää ikäviä totuuksia kritiikin ulkopuolelle nostetuista juutalaisista. Tämä taas todistaa, että jokaisessa ihmisessä on aina jotain hyvää.

On huvittavaa nähdä, kuinka globalistiliberaalit joutuvat kerrankin valitsemaan kahden lempiagendansa väliltä. Vaikka he miten kiemurtelisivat, he eivät voi tällä kertaa syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Tosin yritystä tähän on kuten Ylen uutinen tietää kertoa:

Joulukuisten lipunpolttoprotestien jälkeen Saksan oikeusministeri Heiko Maas sanoi, että maahanmuuttajien kotouttamiskursseilla voitaisiin antaa entistä enemmän painoa holokaustista kertomiseen. Hän totesi, ettei rasismilla ole sijaa Saksassa. Saksa taistelee uusnatsien antisemitismiä vastaan, eikä myöskään maahanmuuttajilta suvaita antisemitismiä, hän sanoi.

Saksalaisille kansallismasokistinen holokausti-aivopesu on ollut jo pitkään tuttua ja nyt tätä samaa yritetään kohdistaa muslimimuukalaisille, koska miehityshallinnolle olisi ideaalia, että myös kehitysmaalaiset alistuisivat juutalaisten tahtoon eikä heitä näin tarvitsisi karkottaa takaisin lähtömaihinsa. Kuljettamalla kehitysmaalaisia sodan jälkeen rakennetuissa ("rekonstruktuoiduissa") keskitysleirien kulisseissa heidän toivotaan hämmentyvän emotionaalisesti ja samalla unohtavan sionistisen sorron Lähi-idässä:

Keskitysleirivierailut toisivat esiin, mihin juutalaisvastaisuus voi johtaa, Chebli sanoi saksalaismedian, muiden muassa Die Weltin, rbb24:n ja Deutsche Wellen mukaan. Vierailu sisällytettäisiin maahanmuuttajille pakolliseen kotoutumiskurssiin. Kursseilla keskitytään Saksan historiaan, oikeusjärjestelmään ja kieleen. Keskitysleirivierailut kuuluvat jo nykyisin lukio-opetukseen. 

Todennäköisesti tällainen Kellopeliappelsiinimainen shokkiterapia ei toimisi värillisiin, sillä heillä ei ole mitään tekemistä Saksan historian ja sen väitettyjen hirmutekojen kanssa. Saksan juutalaisten keskusneuvoston johtaja on sikäli realisti, että hän pitää juutalaiskriittisyyteen syyllistyneiden ulkomaalaisten karkottamista "ongelman" kätevimpänä ratkaisuna:

Saksan juutalaisten keskusneuvoston johtaja Josef Schuster pitää Cheblin ehdotusta periaatteessa hyvänä, sillä tällaiset muistomerkit voivat herättää empatiaa ihmisissä, jotka ovat itse joutuneet pakenemaan. Schusterin mielestä antisemitismi voisi myös olla peruste turvapaikanhakijan karkottamiselle.

Anglo-sionistisen miehityshallinnon alainen Saksa tulee luultavasti taipumaan Schusterin ehdotukseen ongelman lopullisena ratkaisuna. Saksa luopuu mieluummin muutamista kultamunistaan kuin holokaustiuskonnosta, koska juuri jälkimmäisen avulla Eurooppaan on voitu päästää kymmeniä miljoonia afrikkalaisia ja muita tänne kuulumattomia.

Jos holokaustikortilla syyllistämisestä luovuttaisiin, eurooppalaiset uskaltaisivat nähdä, että omista kansallisista rajoista kiinnipitäminen on moraalisesti täysin oikeutettua, sillä niin tekevät kaikki muutkin maailman kansat. Paitsi nyt valkoiset länsimaalaiset, varsinkin Saksassa.

Mitä sitten? Kyllä tämä sananvapauden
vastainen projekti on jo tiedetty pitkään.

YLE TOIVOO SAKSALAISTEN ETNISTIÄ TUHOA EDISTÄVÄN MERKELIN JATKAVAN VIRASSAAN

Saksalaisvihamielinen liittokansleri Angela Merkel on
kiinnostunut enemmän runsaasti sikiävän värillisen globaalin
enemmistön hyvinvoinnista kuin saksalaisten.

Anglo-sionistiselle eliitille ei rittänyt, että sodan jälkeen Saksan henkinen kulttuuri tuhottiin ja tilalle istutettin vierasta juutalaista henkeä edustava "amerikkalainen" massakulutuskulttuuri. Kun saksalaisten oma ja luonnollinen henkinen perusta tuhottiin, oli vain ajan kysymys, että kansa alkaa tuhoutua myös fyysisesti. Juuri se on ollut alusta saakka sionisti-globalistien päätavoite.

Ensin maahan tuotiiin 1950-1970-luvulla turkkilaisia vierastyöläisiä (Gastarbeiter) ja valehdeltiin, että he tulevat vain tekemään ikävät työt ja saatuaan mukavan tilin he muuttavat takaisin Turkkiin. Tosiasiassa saatuaan jalkansa oven väliin turkkilaiset eivät lähteneetkään maasta, vaan he synnyttivät toisen sukupolven, joka enimmäkseen laiskottelee, rötöstelee ja loisii saksalaisten kustannuksella. Saksan miehityshallinto yhdessä kansansa pettäneen poliittisen eliitin kanssa on hyväksynyt tämän kehityksen kaikessa hiljaisuudessa.

Matalan intensiteetin kansanmurhan viimeinen vaihe alkoi syksyllä 2015, jolloin liittokansleri Angela Merkelin johdolla päästettiin maahan yli miljoona "Syyrian pakolaista", jotka osoittautuivat tosiasiassa irakilaisiksi, afganistanlilaisiksi ja somalialaisiksi elintasosurffaajiksi. Sodan aikana Saksan kanssa yhteistoiminnassa ollut Suomikin sai osansa tuosta määrästä. Ilmeisesti globalistieliitti on tärkeimpien tuhotöidensä jälkeen ajamassa samaa kohtaloa tänne Suomen pohjan perukoille, kehityssuunta, josta kertoo kansalaisaktivisti Matti Simola tuoreessa videossaan.

Ylen globalisaatioagendaa kannattava toimittaja Sampo Vaarakallio kirjoittaa uusimmassa uutisraportissaan "Luulen, etten äänestä" – Saksalaisnuoret toivovat poliitikoilta suoraa puhetta meille suomalaisille, kuinka valikoitu joukko "fiksuja" saksalaisnuoria ymmärtää tukea Merkelin etnomasokistista kansanvaihto-ohjelmaa (katso suomennettu shokeeraava video mustan "pakolaisen" näkemyksestä täältä). Sitä paitsi osa haastatelluista kuten afgaanitaustainen Timur ja mulaltilta näyttävä Kevin eivät parhaalla tahdollakaan edes ole saksalaisia, mutta Vaarakallio pitää heitä itsepintaisesti germaaneina. 

Saksalaisnuoret, erityisesti tytöt, on saatu uskomaan saksalaisvastaiseen propagandaan, koska oikeaoppisista mutta valheellisista mielipiteistä on hyötyä elämässä. Vaarakallion haastattelussa nämä näsäviisastelevat vasemmistolaiset kympin tytöt toistavat saksalaisvihamielisten opettajien mantroja kuvitellen näkemystensä olevan oman ajattelun tulos.  Oppi on mennyt niin hyvin perille, että he haluavat omilleen pyllistäen syleillä koko muuta maailmaa, pitäen kunnia-asianaan elättää kehitysmaiden vapaamatkustajia ja lahjoittaa ainutlaatuisen perimänsä tummille geenivarkaille. Anna, 16 vuotta: 

– Politiikka kiinnostaa minua. Tietysti pitää tietää, mitä Saksassa ja sen politiikassa tapahtuu. Olen vasemmiston kannalla ja radikaalin oikeiston politiikkaa vastaan. Monet kaltaiseni nuoret valitsevat vasemmistopuolueen. 

– Kaikkien tulee olla samanarvoisia. Tasa-arvoinen avioliittolaki on poliittista teemoista minulle erityisen läheinen. Kaikkien tulee saada hyvä elämä, eikä kenenkään pidä elää köyhyydessä.

Opetetuista saksalaispapukaijoista poiketen ulkomaalaisten kuten 17-vuotiaan Timurin kommentit ovat hänen etnisen viiteryhmänsä kannalta järkeviä. Totta kai muukalaisten kannattaa puhua "samanarvoisuudesta", koska he voivat sen varjolla tunkeutua surkeista kehitysmaistaan varallisuutta tuottavaan ja sitä vieraille jakavaan Saksaan:

– Hyvä poliitikko toimii niin, että kaikilla on yhtäläiset oikeudet. Kaikkien tulee olla samanarvoisia. Jos on näiden asioiden puolella, niin on hyvä poliitikko. Merkelillä on hyvä ote asioihin. Hän tekee Saksan eteen hyvää työtä.

Sampo Vaarakallion tarkasti valitsemat haastateltavat paljastavat, kenet hän ja Yle toivoo jatkavan liittokanslerina syksyn liittopäivävaalien jälkeen. Merkelin suosio on maahantunkeutumis-offensiivin jälkeen ollut koko ajan laskussa, mutta Ylessä näytetään luotettavan Saksan miehityshallinon lailla aivopestyyn nuorisoon. 

Saksassa millenium-sukupolven lellityt lumihiutaleet eivät kuitenkaan ole maan muutosvoima, vaan tervettä itsenäiseen ajatteluun kykenevää äänestäjäkuntaa pitää hakea yli 20-vuotiasta. Kokoomuslainen Verkkouutiset kertoo, että laajalle levinnyt yleinen tyytymättömyys ilmenee saksalaisäänestäjien valtavana pettymyksenä vaalikampanjointiin, koska heistä tuntuu, että heille tärkeistä asioista kuten muukalaisinvaasiosta ei keskustella. Tällaisesta pinnan alla kuplimisesta puolestaan Vaarakallio ei halua kertoa mitään. Toimittaja ei ole myöskään raportoinut missään uutisjutussaan siitä, että Merkeliä vastaan on tehty jo yli tuhat kannetta maanpetoksesta. 

Näyttää siltä, että Ylessä palvotaan Merkeliä yhtä kritiikittömästi kuin punamummo Tarja Halosta aikoinaan. Verorahoitteisen mediajätin arvostuksen kohteet vaihtuvat vuosikymmenestä toiseen, mutta yhteistä niille kaikille on monikultturismin ja feminismin tunkkainen sosialismin tuoksu.

Merkelin taustat ovat vähintään yhtä epämääräiset kuin
Barack Obaman. Kuvassa (klikkaa suuremmaksi) esitetyistä
väitteistä ei ole varmuutta, mutta ne saattavat olla totta.

                                                           **************************


Yle ei kertonut mitään viime lauantaina tapahtuneesta aseellisesta hyökkäyksestä Soldiers of Odinin kerhotiloja vastaan Kemissä. Verkkolehti Nykysuomi kertoo tämänpäiväisessä uutisessaan valokuvien kera SOO-johtaja Mika Rannan Facebook-päivityksestä:

Kemin Soldiers Of Odin kerhotiloja kohtaan ammuttiin 4 laukausta. Ei henkilövahinkoja. Auto oli valkoinen mondeo ja ruotsin kilvet. Pihalla oli tapahtuma aikaan jäseniä mutta ei osunut onneksi jäseniimme. Kaikkia asiasta jotain tietäviä ottakaa yhteyttä.

Mikäli vastaavanlainen poliittinen terroriteko olisi tehty valtion ja kunnan subventoimaa vasemmistolaista kirjakahvilaa vastaan, olisi asia noussut Yle uutisten pääaiheeksi. Koska terrorin kohde oli "vääränlainen", eikä sille saa antaa siksi mitään sympatiaa ja uhripääomaa, Yle on päättänyt olla kertomatta koko asiasta. Siksi valtamedialta on turha odottaa pöyristymistä ja vasemmistolaisen aseellisen väkivallan tuomitsemista.

Kun yleläisiä hallitsee ylimielinen asenne ja kulttuurimarxilainen agenda, ei ole ihme, että uutistenlukija Matti Rönkä vastaa vihamielisesti veronmaksajan esittämään kysymykseen:

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

On totta, että kysymys pitää sisällään väitteen ja vastaamalla kyseiseen kysymykseen vastaaja myöntää kysymyksenasettelun oikeaksi. Jos Pekka Koskenkorva ei ole koskaan hakannut lapsiaan, niin vaikeaa on vastata, että "milloin lopetat sen?". Tässä mielessä Röngän logiikkaa pätee. Mikäli Koskenkorvan viestiä arvoidaan yleisten havaintojen perusteella, niin tällöin kysymyksenasettelu on perusteltu. On nimittäin kiistämätöntä, että Yle levittää häpeilemättä yksipuolista monikulttuurista propagandaa, jota on helppo pitää kulttuurimarxilaisuutena. (Näyttää siltä, että Röngän ärsyyntyneestä möläytyksestä on nousemassa Yle-kausti, koska uutistenlukijan kommentista on tehty rikosilmoitus. Koomista molemmin puolin.)

ARKIHAVAINTO ILMAN 0-TUTKIMUSTA: YLESSÄ KEKSITYT JUTUT LEVIÄVÄT KAIKKEIN NOPEIMMIN

Mitä enemmän ihmiset etsivät internetistä tietoa ja uutisia, sitä epätoivoisemmaksi käy etabloituneiden valtamedioiden taistelu vähenevän lukijakuntansa ja uskottavuutensa puolesta. Internetin ilmaantuminen 1990-luvulla ei ole ainoa syy valtamedian epäsuosioon, vaan kansalaiset ovat huomanneet, että virallinen uutisjournalismi on selkeästi epäluotettavampaa, arvolatautuneempaa ja propagandistisempaa kuin parikymmentä vuotta sitten. Niin sanonut vastamediat, joita valtamedia kutsuu ylimielisesti valhemedioiksi, eivät ole syntyneet tyhjästä tai silkasta pahantahtoisuudesta, vaan ne ovat tulleet täyttämään tiedollista tyhjiötä ja pimitystä, joista valtavirran tiedotusvälineet ovat ideologisista syistä päävastuussa. Peittääkseen omat valheensa valtamedia kiinnittää yleisen huomion "valeuutisiin", joita tekevät tietenkin kaikki muut paitsi viralliset ja arvostetut uutistalot. 

Vaikka Ylen verkkosivujen tuore uutisjuttu Saksassa tutkittiin valeuutisten levittämistä: Maahanmuuttovastaiset valheet levisivät kuin kulovalkea ei koskekaan Suomea, halutaan sen julkaisulla kertoa, että myös täällä on "yhteisestä arvopohjasta" (lue: media- ja talous"eliitin" arvot) poikkevia uutissivustoja, joita kuluttajat eivät saisi missään nimessä seurata. Artikkeli on niin osoitteleva, ettei sen viestiä ota tosissaan kuin ne, jotka uskottelevat itselleen vain kabaalin äärioikeiston vastaavan "valeuutisista". 

On tutkitusti totta, että huomattava joukko suomalaisista suhtautuu hyvin skeptisesti politisoituneen Ylen uutistarjontaan, mutta valtionjätillä ei ole toisaiseksi vielä hätää, koska sen suurimpana katsojarunkona on vuodesta toiseen demarieläkeläiset, jotka uskovat sen sanaan kuin paavin julistuksiin. Yleisradio kyllä aavistaa, että kun tuo höperehtivä katsojasegmentti on ajan myötä väistymässä, kanavajätti ei ole kiristyvässä kilpailutilanteessa saamassa tilalle uusia höynäytettäviä. Vielä tällä hetkellä se voi luottaa valtiouskollisiin demarikatsojiinsa, joille uppoaa hyvin mm. tänään Päivän kasvo -tv-ohjelmassa haastatellun valtioneuvoston viestintäjohtaja Markku Mantilan vakuuttelut siitä, että maamme koulutustaso (mm. monikulttuurilla aivopestyt lastentarhat ja punainen yliopisto) on niin korkea, että kriittinen medialukutaito panee heidät luottamaan vain Yleen ja muihin valtamedioihin.

Saksalaisia valeuutisia käsitellyt uutisjuttu paljasti epäsuorasti, että Saksan yleisradioyhtiö ARD:n eilen esittämä dokumentti stuttgartilaisen yliopiston valeuutiskokeesta on itsessään keinotekoisesti luotu uutinen. Sekä Ylen jutusta etti Hohenheimin yliopiston "selvityksestä" käy nopeasti selväksi, että keksittyjen juttujen poliittisena määritelmänä on oletusarvoisesti "äärioikeistolaisuus":

Yliopiston työntekijät kehittivät valeuutisten lisäksi neljä valeprofiilia seuramaan oikeistopopulistiksi tiedettyjä nettisivustoja. Suosituin valeprofiili keräsi kahdessa viikossa 251 Facebook-seuraajaa. 

"Der Volksbeobachter" muistutti nimeltään Völkische Beobachter -sanomalehteä, joka oli natsien puoluelehti vuodesta 1920 vuoteen 1945. Tutkijoiden mukaan jo nimen piti kertoa, että kyseessä ei voi olla kovin uskottava media.

Miksi tutkimus ei ottanut kohderyhmäkseen myös äärivasemmistolaisia ja valtavirran liberaaleja sivustoja seuraavia ihmisiä? Ilmeisesti siksi, että sellainen tutkimus olisi antanut vääränlaisen lopputuleman. Siksi Hohenheimin yliopiston tutkimusasetelmassa establishmentin tiedotusvaltaa tukeva johtopäätös oli selvä jo ennen tutkimusta:  valeuutisista vastaa vain ja ainoastaan oikeistopopulistit eivätkä suinkaan valtavirtaliberaalit ja äärivasemmisto. Vuosien varrella paljastuneet valtamedian huijaukset puhuvat luonnollisesti tällaista yksipuolista tulkintaa vastaan.

On tragikoomista, että Saksaa vuodesta 1945 hallinneen sionistisen miehityshallinnon äänitorivena toimiva ARD esittää tv-dokumentin punavihreän yliopiston keksimän vaihtoehtomedian valheista. ARD ei ole tietenkään maan ainoa saksalaisvihamielinen mediajätti, koska myös yksityiset tiedotusvälineet ovat tiukan totuussäätelyn ja itsesensuurin alaisia, mutta toisaalta sen valtava katsojapeitto edustaa samaa ylivaltaa kuin verorahoitteinen Yle Suomessa, joten kyse ei ole mistä tahansa propagandan levittäjästä. Siksi ARD:n (ja Ylen) valheet ja pimitykset ovat monta kertaa raskauttavampia kuin amatööripohjalta toimivien vaihtoehtomedioiden muutamat tarkastamattomat uutisjutut.

Ymmärrettävistä syistä maamme valtamediat eivät halua nostaa esille saksalaisten hengenheimolaisten  kieroilua tiedotusvälineissä. Parikymmentä vuotta sitten tämä oli vielä mahdollista, jolloin muutamassa valtalehdessä reposteltiin toimittaja Michael Bornin kolmeakymmentä saksalaisille tv-kanaville tekemää valedokumenttia. Hänen tunnetuin huijausdokumentti esitettiin syyskuussa 1994 Stern-tv:ssä, jossa aiheena oli amerikkalaisen Ku Klux Klanin toiminta Saksassa. Mitään saksalaista Klaania ei oikeasti ollut, mutta tiedostava punaliberaali Born halusi, että sellainen pitää olla, jotta mediassa saataisiin lietsottua moraalipaniikkia ja mässäillä vaarallisilla rasisteilla, joiden toimintaan valtiovallan pitäisi puuttua ankarasti. Bornin dokumentin ensimmäisessä versiossa ei esitetty muita todisteita Saksan Klaanista kuin muutama anonyymi haastattelu ja epämääräisiä vihjeitä saksalaisten ja amerikkalaisten rotuaktivistien kirjeenvaihdosta. Kunnon skuuppia odottaneelle Stern-tv:lle tämä ei tietenkään riittänyt ja se tivasikin Bornilta tiukasti, että "missä ovat huput? Ilman huppuja ei filmiä!". Born teki työtä käskettyä ja ompeli itse (sic!) lakanoista klaaniasusteet ja pyysi paria tuttuaan esittämään "seremoniaa". Vaikka tulos oli kömpelö, se kuitenkin riitti Stern-tv:lle. Melko pian ohjelman esittämisen jälkeen Bornin valedokumenttien vyyhti alkoi purkaantua. 

Bornin tapaus ei ole Saksassa mitenkään ainutlaatuinen, vaan siellä valtamediat ovat sodan jälkeisenä aikana syyllistyneet mitä härskimpiin valheisiin kansallissosialisteja, nationalisteja ja jopa valtavirran konservatiiveja vastaan. Maan tapaan kuuluun, että valtion hallinto ja syyttäjälaitos katsovat näitä jatkuvia valheita ja saksalaisiin kohdistuvia vihakampanjoita läpi sormien, jonka vuoksi media ei joudu pyytelemään niitä koskaan anteeksi puhumattakaan vakavimmista rangaistusseuraamuksista.

Saksalaisella ja suomalaisella valtamedian härskiydellä on vain aste-ero, mutta muutoin ne vetävät yhtä köyttä epäkansallisen globalismin puolesta. Onneksi valtamedian valheita seuraavilta valppailta kansalaisaktvisteilta ei ole jäänyt tämäkään Ylen juttu huomaamatta. Juha Huopainen kertoo, kuinka Yle on mediakritiikissään häpeämättömän kaksinaamainen: 

En nähnyt Ylen uutisoivan Otto Brenner-säätiön selvityksestä, jonka mukaan ns. valtamedia raportoi siirtolaiskriisistä hyvin yksipuolisesti ja vähätteli toteutuneita ja potentiaalisia ongelmia. 

Tämä on ikävää, koska Otto Brenner-säätiön havainto koski laajasti ”laatumediakenttää” ja sen työskentelyä. Se, että somessa jaettu feikkiuutinen alkaa helposti levitä, ei mielestäni ole uutinen. Se, että laatumedia fantsuttelee, ja raportoinnin sijaan yrittää kasvattaa ja ohjata yleisöään ajattelemaan ja toimimaan ”oikein”, pitäisin paljon huolestuttavampana. 

Se, että Yle jätti viikko sitten julkaistun raportin uutisoimatta, vaikka se oli iso uutinen Saksassa, on toimituksellinen valinta. Se, että Yle uutisoi hassun ”jaoimme kolme uutista itse tekemällämme nettisivulla”-havainnon, on toimituksellinen valinta. 

Pidän surullisena, että Yle on tavattoman huolissaan valemediasta (joka ei varsinaisesti onnistu kenenkään muroihin kusemaan, vaikka yrittääkin), mutta ei ollenkaan huolissaan valtamediasta, vaikka valtamedia siis vähemmästä kusettamisen määrästä muokkaa ja rajaa yleistä mielipidettä ja keskustelun sopivuuden rajoja paljon enenmän. 

Minusta ongelma ei ole se, että joku hät’hätää verkkoon pystyyn pistetty sivu jakaa, ja onnistuu levittämään paskaa. Ongelma on, että ns. valtamedia kärsii suunnattomista biaksista, ja mikään määrä pahkasikamaisten ”me laatumediassa olemme totuuden asialla”-julistusten allekirjoittamista ei näköjään muuta tätä. 

Ja ymmärtääkseni ainoa Suomessa aiheesta uutisoinut oli Suomen Uutiset.

Saman päivityksen kommentissa eräs lukija muistelee, että Ylellä oli vielä 1990-luvulla "varaa" jonkinlaiseen vilpittömään mediakritiikkiin, vaikka Maailma Sanojen Vankina -ohjelma oli sinällään hyvin vasemmistolaisesti virittäytynyt:

Tärkeä aihe. Aikoinaan 90-luvulla Ylelläkin oli Maailma Sanojen Vankina - ohjelma, jossa paljastettiin valtamedian virheitä. Vähän oli kyllä silloinkin fiilis että ohjelma oli sen verran kuumaa kamaa että haluttiin piilottaa hankaliin katseluaikoihin. Toisaalta siihen aikaan ei oikein edes ollut mitään muuta kuin valtamedia, jos vastaavaa ohjelmaa tehtäisiin nykyään niin tuskin enää valtamediaa kritisoitaisiin.

                                                     ********************************

Yle TV1 Tiistai 1.8. klo 21:00. Allsång på Skansen  

Suora yhteislauluohjelma Tukholman Skansenilta, jonka juontaa Sanna Nielsen. Lähetyksen selostaa suomeksi Hanna Pakarinen. Ohjelmaa voi seurata ilman selostusta valitsemalla lähetyskieleksi ruotsin. HD

Aikamme kulttuurimarxilaisen identiteettipolitiikan läpilyönnistä kertoo paljon se, että jopa sellaisissa ohjelmissa, joissa multikulti- ja pervoprogandaa ei uskoisi löytyvän, se yllättääkin koko yhdessä viihtyvän perheen (selvennykseksi: perhe = isä + äiti + lapset).

Näin kesäaikaan ruotsalainen versio Tammerkosken sillalla -yhtieislauluohjelmasta esitetään suorana Tukholmasta Yle tv 1:ssä joka tiistai. Parissa ensimmäisessä Allsång på Skansen -jaksossa saatiin eläkeläiset koukutettua mukaan tunnelmaan, kun lavalla näkyi vain liinatukkaisia ruotsalaisia. Ainoa ulkomaalainen vieras oli toisessa tai kolmannessa jaksossa näkynyt Suomen rangaistus Ruotsille, kulttuurikommunisti Arja Saijonmaa.

Saijonmaa ei ole tietenkään oikea "ulkomaalainen ruotsalainen" (oksymoroni), sillä häneltä puuttuu ulkoeurooppalainen suojaväri. Seuraaviin jaksoihin lisättiinkin pikku hiljaa mutta varmasti etnisesti eksoottisia uusruotsalaisia "artisteja". Ohjelmaa seuraavat demarieläkeläiset ikään kuin totuteltiin siihen, että kansallinen yhteislauluperinne onkin oikeastaan aika afrikkalainen juttu.

Eikä pelkästään afrikkalainen, vaan tämän iltaisen jakson perusteella myös transsukupuolinen, kun lavalla hypähti laulajapari, joista toinen oli tumma nainen ja toinen skandinaavinen transu. Jotta katsojille ei olisi jäänyt epäselväksi mistä on kysymys, Skansenilla liehui Ruotsin lipun vieressä sateenkaarilippu. Tietääkseni tuo lippu ei ole mikään virallisesti hyväksytty tunnus valtiolippujen ohella, mutta siellä se vai liehui todistaen kuinka pieni mutta vaikutusvaltaisen itsekäs painostusryhmä on saanut kantansa läpi yhteiskunnassa. Paikalla olleita katsojia asia ei haitannut, sillä he hoilasivat iloisia lauluja onnellisen lasittuneilla silmillään kuin olisivat olleet uppoavan Titanicin kansituoleilla. Täällä itäisellä puolella kotisohvien demarieläkeläiset ilmeisesti yhtyvät aina niin nauravaisten ruotsalaisten joutsenlauluun. 

Yle Fem Tiistai 1.8. klo 11:00, Uusi koti Ruotsissa 

2/6 Viittomakielinen sarja Ruotsiin tulleista kuuroista maahanmuuttajista. Onko Ruotsi kuurojen luvattu maa? Venäläinen Igor Sapega ja makedonialainen Filip Skovin kertovat elämästään kahden kulttuurin välissä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.

Yle Fem, tiistai 1.8.2017 klo 19:00, Sankareita helvetissä 

2/6. Anja jatkaa pelastusyrityksiään Nigeriassa, missä viattomat lapset saattavat menettää henkensä noitavainon takia. Andreas yrittää saada Filippiineille nopeasti ruoka- ja vesiapua taifuunin runneltua maata. HD Äänitekstitys: ruotsi.

Yle Fem, Tiistai 1.8.2017 klo 15:00 Historia: Euroopan juutalaisten tarina 

6/8. Ne, jotka selvisivät. Kun sodan loppu lähestyi, Himmler pyrki peittämään kansanmurhan jäljet hävittämällä kuolemanleirejä. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (ahdistus). UUSINTA.


Yle TV1, tiistai 1.8.2017 klo 23:30, Klovni sotatoimialueella 

Tanskalainen Marie Louise Willemoes käy säännöllisesti Ugandan köyhimmillä slummialueilla ja pakolaisleireillä ilahduttamassa sodasta kärsineitä lapsia - klovnin asussa. Äänitekstitys: suomi. K12 (ahdistus).

EUROOPPA ANTAUTUU ISLAMILLE - SAMALLA ISOSISKO VALVOO OMIA KANSALAISIAAN

Samana päivänä kun Nizzassa tapahtui muslimin tekemä tuhoisa terrorisku Yle uutisoi (14.7.2016) Saksan liittovaltion poliisin sortotoimista sananvapauden harjoittajia vastaan. Uutisjutussa Saksassa poliisi ratsasi vihapuhujien koteja Yle oli jo otsikkoa myöten Saksan sortohallinnon puolella kun se käytti vasemmistofundamentalistien suosimaa orwellilaista sanahirviötä "vihapuhe". Uutinen paljastaa kuinka Saksa on ottamassa ison harppauksen kohti globaalisionistien hallinnoimaa Isosisko-valtiota:

Oikeusministeri Heiko Maas sanoi, että internetjättejä, kuten Facebookia, Googlea ja Twitteriä, kohtaan on yhä enemmän paineita, jotta ne torjuisivat vihapuhetta. – Ensimmäiset askeleet on otettu, mutta ne eivät ole riittäviä. Facebook sanoi syyskuussa toimivansa saksankielisillä sivuilla olevaa vihapuhetta vastaan, kun vihapuhe maahan saapuneita pakolaisia vastaan lisääntyi sivustolla.

Koska korruptoituneen lännen valtionjohtajat eivät halua tehdä mitään siirtolaisinvaasiolle, joukkoraiskauksille ja muslimiterrorismille, ainoa mitä he uskaltavat on rangaista oman maan totuuspuhujia, jotka arvostelevat eliitin saamattomuutta nykykriisien edessä. Kansoistaan vieraantunut globaalieliitti voi harjoittaa tukahduttamista jonkun aikaa, mutta kun ongelmat vain pahenevat kriittinen kynnys ylittyy, jolloin petturijohtajat pannaan Saksassa lyhtypylväisiin ja Ranskassa giljotiiniin.

Ja taas tulee historiadokumentti, arvatkaapa mistä aiheesta

Yle:

Dokumentit

Historiaa: Berliinin juutalaiset 1945

Sadattuhannet Euroopan juutalaiset suuntasivat Berliiniin, hätäsiirtolaisten leirille.

TV1 keskiviikkona 8.2. klo 19.00 - 19.55

YLE Areenassa 7 päivää

Toisen maailmasodan päätyttyä sadattuhannet Euroopan juutalaiset olivat kodittomia ja tietämättömiä perheenjäsentensä kohtaloista.

Sota oli ohi, mutta juutalaisten joukkotuhosta selvinneillä menetyksen tuskan ja jälleenrakennuksen aika oli vasta alkanut. Heillä ei ollut henkilöpapereita eikä mitään tietoa tulevaisuudestaan.

Ihmisvirta leirille

Tuhannet suuntasivat kulkunsa Berliiniin hakeakseen turvapaikkaa liittoutuneiden miehittämästä kaupungista.

Schlantenseen hätäsiirtolaisten leirille virtasi päivittäin jopa 200 keski- ja itäeurooppalaista sodan päättymisen jälkeisinä viikkoina.

Monet eivät olleet koskaan ennen olleet Berliinissä, mutta kotimaassa Puolassa tilanne tuntui vielä toivottomammalta.

Yli 90 000 Puolan juutalaista saapui Berliiniin, ja useimmat jäivät pois Schlantenseen junapysäkillä. Schlantensee veti puoleensa niitä, joilla ei ollut muutakaan paikkaa mihin mennä.

Takaisin arkeen

Vaikka Berliinin kaduilla kohtasi yhä avointa juutalaisvihaa, moni juutalainen alkoi taas osallistua yhteiskunnalliseen elämään.

Dokumentissa Berliinin juutalaiset 1945 (Transit Berlin - Heimatlose Juden in der Stunde Null) sota-ajan hirmuteoista selvinneiden tarinat kertovat epätoivosta, taisteluhalusta ja toivosta ennen Israelin valtion perustamista.

Tuotanto: Gabriel Heim, DOKfilm ja RBB. Saksa 2009.

Yle ei näemmä lähetä historiadokumentteja koskaan mistään muusta aiheesta kuin toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista.

Lähes kaikki suomalaiset ja muut eurooppalaiset ovat yleisesti ottaen erittäin hyvin perillä toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista. Niinpä toista maailmansotaa käsittelevistä historiadokumenteista ei ole kovin paljon hyötyä katsojien yleissivistykselle. Katsojat tietävät ennestään kaikki olennaiset asiat, joita näissä toista maailmansotaa koskevissa dokumenteissa sanotaan. Nämä ohjelmat ovat turhaa ohjelma-ajan hukkaamista, koska katsojat eivät opi niistä mitään uutta.

Saman ohjelma-ajan voisi käyttää sellaisiin historiadokumentteihin, joissa olisi oikeasti katsojia kiinnostavaa uutta tietoa.

Kuka Ylellä päättää näistä ohjelmista?

Kuka haluaa tuhlata lupamaksurahoja tällaisiin melko turhiin ohjelmiin, joista kukaan ei opi mitään uutta? Jokainen ohjelmahan joudutaan ostamaan sen tuotantoyhtiöltä ja tekijänoikeuksien omistajalta. Miksi suomalaisten tv-katsojien lupamaksurahoja käytetään sellaisiin ohjelmiin, joita suomalaiset eivät halua katsoa? Suomalaisethan pitävät näitä iänikuisia holokaustiohjelmia turhina ja tylsinä, koska niissä ei ole mitään relevanttia uutta tietoa kenellekään. Miksi Yle ei halua lähettää sellaisia ohjelmia, joista suomalaiset oikeasti olisivat kiinnostuneita?