MITEN PELOTELLA KANSAA KUVITTEELLISELLA "ÄÄRIOIKEISTOLAISELLA" TERRORIN UHALLA

Valtamediassa ja vasemmistolaisissa alustoissa repesi tänään helpottunut riemu, kun niissä saatiin vihdoinkin kertoa suomalaisen "äärioikeiston" terrorismista. Vaikka pidätetty satakuntalainen ryhmä ei ole tehnyt iskuja ja sitä ainoastaan epäillään terroristisen teon valmistelusta, se jo riittää medialle todisteeksi sisäisestä uhasta, jonka ehkäisemiseksi olisi syytä kaventaa globalisaatiokriittisten sananvapautta ja lisätä entisestään poliisin oikeuksia loukata yksityisyyttä. Suomalaisvihamielisille voimille hatarakin näyttö "äärioikeiston" fyysisestä uhasta on kipeästi tervetullut, sillä suuri yleisö ei ole vakuuttunut ikävien totuuksien julkituomiseksi leimatun verkon "vihapuheen" todellisesta uhasta yhteiskunnalle.

Ei ole mitenkään yllättävää, että Ylen sensaatiouutisessa Viisi vangittu terrorismirikoksesta – poliisin mukaan kyseessä on Suomen ensimmäinen äärioikeistoon liittyvä terrorismirikosepäily vääristellään poliisin tiedotustilaisuudessa esiintyneen Supon analyytikon tilannekatsausta. Ylen jutussa nimittäin asia väännetään sellaiseksi, mitä sen ei nimenomaan sanottu olevan. Samaa  omiin ennakkoluuloihin ja demonisointiin nojaavaa narraatiota noudatettiin Yle TV1:n klo 20.30 pääuutislähetyksessä, jossa satusetänä tunnettu Matti Rönkä haastatteli terrorismiasiantuntija Leena Malkkia.  Haastattelussa oletetut johtapäätökset oli tehty hatusta vedetyllä Stetson-Harrison metodilla niin, että kankaanpääläisten nuorten miesten autotallitallikerhon puuhat näyttäisivät mahdollisimman uhkaavilta ja konkreettisilta.

Valtioneuvoston äänitorvena toimivan verorahoitteisen mediajätin näyttävä uutisointi ei kerro lopulta muusta kuin halusta löytää liberaalidemokraatiselle totalitarismille sopiva vihollinen ja syntipukki, jolla kiinnittää huomio pois sen omista korjaamattomista valuvioista. Systeemin luottomiehen Matti Rönkän puhe "äärioikeistolaisesta salaliitosta" on sekin pelkkä projektio hallitsevan nomenklatuuran todellisesta vehkeilystä, jossa edistetään epädemokraattisia globaaleja projekteja kansalta kysymättä. 

Ylipäätään valtamedian kauhisteleva puhe järjestelmää uhkaavasta äärioikeistosta on harhaanjohtavaa, sillä tosiasiassa systeemi itse edustaa klassista liberalistista äärioikeistoa hajottaessaan toimillaan kansallista yhtenäisyyttä. Vastaavasti järjestelmän hyödyllisinä idiootteina toimivia äärivasemmistolaisia pitäisi myös kutsua äärioikeistolaisiksi, sillä ne ajavat globaalien suuryhtiöiden tukemana tuhoisia individualistisia perversioita.

Aikamme suuressa valheessa ja vedätyksessä termi äärioikeisto on kuitenkin ladattu niin täyteen Hollywood-natsisimin narraatiota, että media ei malta olla käyttämättä sitä aina kuin siihen on mahdollisuus. Vihamielisen eliitin ja sen lakeijoille "äärioikeiston uhasta" on tullut korkeaveisu, johon vetoamalla kansaa voidaan pitää pelossa samalla kun sen oikeuksia kavennetaan "terrorismin uhan" nimissä.

TAPAUS KATAJA: MEDIAN MAALITTAMISTA "'ÄÄRIOIKEISTOLAISISTA" VIIMEINENKIN TODETTIIN SYYTTÖMÄKSI

Perussuomalaisten vaalipäällikön Pekka Katajan murhan yrityksestä syytetty 41-vuotias tuusulalaismies todettiin näytön puutteessa syyttömäksi Keski-Suomen käräjäoikeuden tänään tekemässä päätöksessä. Jo aikaisemmin valtamedian etukäteen lynkkaamat Jyväskylän kaupunginvaltuutettu Teemu Torssonen ja Kansallismielisten liittouman entinen puheenjohtaja Tero Ala-Tuuhonen vapautettiin syytteistä. 

Päätöksestä huolimatta Yle pysyy edelleen itsepintaisesti  politisoituneen syyttäjän kannalla uutisjutussaan Oikeus hylkäsi syytteen Pekka Katajan murhan yrityksestä mutta piti rikosta poliittisena – syyttäjä aikoo valittaa: "Vähän yllättävä päätös". Uutisen mukaan käräjäoikeus piti loppulasunnossaan tekoa todennäköisesti poliittisena. 

Käräjäoikeuden johtopäätös teon motiivista on viime kädessä pelkkää arvailua, koska teon tekijät jäivät de facto selvittämättä. Vapauttavan päätöksen vastapainona kärjäjäoikeus halusi luultavasti tehdä myönnytyksen poliittiselle poliisille, tuomioistuimelle ja valtamedialle väittämällä tekijöiden olleen "todennäköisesti" ns. äärioikeistolaisia. Väite on poliittisessa tarkoitushakuisuudessaan omituinen, koska syyllisiä ei ole edelleenkään löydetty. 

Todellista härskin puolueellista agendajournalismia edustaa pahamaineisen Yle-toimittaja Tuomas Rimpiläisen "analyysi" Meillä on nyt käsissämme selvittämätön poliittinen murhayritys – miten ihmeessä kameraan tallentuneet tekijät pääsivät pakoon?, jossa hän yrittää väen vängällä tehdä syytteistä vapautetuista "äärioikeistolaisista" syyllisiä. Rimpiläinen on toiveajattelussaan varma tekijöiden "äärioikeistolaisesta" motiivista:

Maassamme on nyt selvittämätön poliittinen murhayritys. Tekoa voi pitää poliittisena useasta syystä. Täyttä varmuutta asiasta ei tietenkään ole, kun tekijöitäkään ei ole saatu vastuuseen.

Molemmissa Ylen jutuissa ei spekuloida lainkaan Pekka Katajan motiiveja, muuttuneita kertomuksia ja rikostaustoja. Yle Watch kirjoitti heti tuoreeltaan heinäkussa 2020, että hämärän jutun taustalla saattaa olla täysin muita syitä, jotka valtamedia on laiminlyönyt tarkoituksellisesti:

Nuo motiivit saattavat löytyä rikollisesta alamaailmasta, sillä Katajalla väitetään olevan petoshistoriaa, johon kuuluu mm. epäily Jämsänkosken työttömien kassan kavaltamisesta. Hänen sanotaan myös haalineen itselleen perusteettomia matkakorvauksia ja yhdistyksen kiinteää omaisuutta kyseenalaisin keinoin. Jos näissä puliveivausväitteissä on perää, se on saattanut synnyttää kostomentaliteettia, joka on sitten realisoitunut viime perjantaina.

(...) Katajaan kohdistuneessa hyökkäyksessä näyttää olevan mukana sen verran sotkuista pikkurikollisuutta ja ristiriitaisia silminnäkijätodisteita, että paljastuessaan juttu tarjoaa luultavasti vain myötähävettävän puskafarssin, joista persuilla ei ikävä kyllä ole ollut viime aikoina pulaa.

Kaiken mediahälyn keskellä Katajan tapaus on poikinut lukuisia spekulointeja ja salaliittoteoriota. Niissä on vatvottu pelkästään "kabaalin ääriokeiston" kytköksiä, kun taas valtiovallan vehkeilyä kansallismielisiä vastaan ei olla käsitelty lainkaan. Asian puiminen onkin jäänyt vain riippumattomien uutissivustojen kuten Partisaanin varaan:

Perimmiltään hankkeessa oli kyse korruptoituneen poliisin vakoiluoperaatiosta Suomen kansallismielisiä ryhmiä vastaan. Poliisi käytti vakavan rikosnimikkeen suomia laajoja pakkokeinomenetelmiä hyväkseen vakoillakseen esimerkiksi Kansallismielisten liittouman ja Perussuomalaisten kansallismielisen siiven aktiivien puhelinliikennettä, sosiaalisia verkostoja, Internet-hakuja sekä sähköposteja. Lue lisää aiheesta artikkelistamme ”Pekka Katajan valheet kaatuvat – Teemu Torssoselle ei syytettä murhanyrityksestä!”.

 

                                                             ***********************

Valtavirran uutistarjonta Pekka Katajan tapauksesta on ollut yksipuolista ja ennalta tuomitsevaa tendenssijournalismia. Räikeä journalistinen puolueellisuus ei vaivaa Yleä, vaan päinvastoin se retostelee korruptoituneen valtamedian "vastuullisella tiedottamisella". Tästä tarjosi kuvaavan esimerkin eilen 10.3. klo 20:00 TV1:stä tullut Suuri Journalistipalkinto -gaala, jota juonsi itseoikeutetusti Ylen virallinen satusetä Matti Rönkä ja takakireä woke-journalisti Piia Pasanen.  

Gaalan kouristuksenomainen itsetehostus journalistisesta uskottavuudesta ei kerro muusta kuin valtamedian alennustilasta. Takavuosikymmeninä valtamedian ei tarvinnut toitottaa suurelle yleisölle uskottavuuttaan, koska se tiesi kansan luottavan siihen. Luottamus taas perustui totuuteen ja uskottavuuteen, joka läpipolitisoituneelta nykymedialta puuttuu. Pitääkseen yllä edes illuusiota luotettavuudesta,  globalismia ja rappioliberalisma propagoivan valtamedian pitää erikseen luoda pömpöösejä gaala-iltoja, joissa se palkitsee itse itsensä "vastuullisesta journalismista". Ohjelman idea tuo mieleen vanhan kunnon Neuvostoliiton, jossa lopun jo häämöttäessä apparatsikkit jaksoivat toistaa virallisia valheitaan entistä julkeammin.

Härskissä itsekehussaan törkeimmän rimanalituksen teki viidennen kolonnan Sadankomitean palkitsema ulkomaantoimittaja Antti Kuronen videokolumnissaan "Journalismi ei ole teatteria". Siinä hän sätti Itä-Eurooppaa ja etenkin Venäjää, jota hän kutsui maaksi, jossa uutisointi on pelkkää näytelmää toisin kuin länsimaisiin "arvoihin" sitoutuneessa Suomessa. Samaa Nato-vetoista Venäjän sättimistä harjoitti Hufvudstadsbladetin raivoliberaali Anna-Lena Laurén, joka sattumoisin palkittiin gaalassa vuoden journalistina. 

Vähänkään kriittistä ajattelua ymmärtävät kansalaiset tietävät, että globaalin järjestelmän apparatsikkeinä toimivat journalistit pyrkivät manipuloimaan suurta yleisöä. Harva sen sijaan on pohtinut sitä, että toimittajat ovat oman propagandansa uhreja, jonka vuoksi monista heistä huokuu samanlainen uskovarma fanaattiisuus kuin Ylen Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Mika Hentusesta. 

Läpeensä korruptoitunut järjestelmä luhistuu vasta sitten kun sen edusmiehet ja -naiset eivät usko enää tuottamaansa valheelliseen informaatioon. Silloin on toisenlaisten gaalojen aika.

                                                             ***********************

TV1, torstai 11.3.2021 klo 22.00., Ulkolinja: Yhdysvallat vailla tasa-arvoa

Yhdysvalloissa valittiin varapresidentiksi ensimmäistä kertaa nainen, silti sukupuolten tasa-arvo ei maassa toteudu. #Metoo ja Black Lives Matter -liikeet ovat antaneet uutta pontta myös naisten tasa-arvoa ajavalle aktivismille. Sen marsseille osallistuu yhä suurempi ihmisjoukko - ja sama tasa-arvon vaatimus koskee kaikkia sukupuolia. HD 54 min. Ohjelman sivulle.


"Yhdysvallat vailla tasa-arvoa"? Ja paskan marjat! Tätä historian ilkeintä suurta valhetta on pikemminkin siellä liikaa.

illan Ulkolinja-ohjelmassa materiaalisesta pahoinvoinnista pöhöttyneille sohvaperunoille tarjotaan amerikkalaista propagandaa, joka ei kestä edes pintapuolista tarkastelua. Mitä enemmän tasa-arvoa eli sosialismia kaadetaan väkipakolla kansan kurkusta alas, sitä enemmän  paapotut lumihiutaleet rääkyvät tasa-arvon puutteesta. Pakonomainen tasa-arvomania lienee mailleen menneen Lännen näkyvimpiä merkkejä kulttuurisesta itsetuhosta.

Dokumentti, joka antaa  puheenvuoroja ilman kritiikkiä sellaisille etuoikeutetuille liberaaliräähkille kuin Hillary Clintolille, kertoo kaiken ohjelman asenteellisuudesta. Vastaavasti #Metoota ja Black Lives Matteria pidetään automaattisesti "hyvinä" liikkeinä, jotka eivä tee koskaan mitään väärää. Väkivaltainen mellakointi, miesviha ja valkoisten vastainen rasismi eivät tule dokumentin tekijöille edes mieleen. 

JOULUN RIKOSKALENTERI DEMARITAUSTAISISTA KANSANVIHOLLISISTA

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Joulun alla on ilmestynyt parikin joulukalenteria, joissa on kerrottu poliittisen ruohonjuuritason aktivistien nimiä, kuvia ja taustoja suurelle yleisölle. Ensimmäisenä lähti liikkeelle työtä vieroksuvan luokan "anti"-fasistinen Varisverkosto, joka on ottanut silmätikukseen perinteisen työväenluokan binääriset miehet ja naiset. Anonyymeinä pysyttelevät tekijät pitävät kalenteria suurenakin paljastuksena, mikä on kummallista, sillä jokainen "paljastettu" on toiminut liikkeessä koko ajan avoimesti omalla nimellään. 

Mitään ritarillista moisella muka-paljastuskalenterilla ei ole, vaikka Sosialistisen Epäoikeudenmukaisuuden Soturit uskottelevatkin sillä taistelevansa kansan syvien rivien puolesta "fasistilohikäärmettä" vastaan. Sitä paitsi kansan halveksuman loisivan luokan kalenteri on lähtökohtaisesti ristiriidassa vasemmistolaisen eetoksen kanssa, koska se hyökkää tavallisia työläisiä vastaan. Asiaa ei korjaa edes antikiliimaksiksi lässähtänyt viimeinen luukku, josta kurkistaa perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho. Mielikuvituksettomalla valinnallaan Varisverkosto yrittää guilt by association -metodilla liittää Halla-ahon "natseihin", vaikka hänellä ei kosher-konservatiivina ole mitään yhteyttä kalenterin henkilöihin ja heidän kannattamaansa politiikkaan. 

Perinteisesti vasemmisto on arvostellut valtaapitäviä, mutta tämäkin projekti paljastaa vain sen kenen joukoissa valtion elätit seisovat. He eivät ole muuta kuin globalistikapitalistisen ja valtiososialistien yhteisjärjestelmän vahtikoiria ja toisaalta taas valtavalhemedian silkkihansikkain silittämiä sylikoiria. Pään aukomisillaan he todistavat mitä karkeinta valhetta teeskentelemällä vallankumousta, vastarintaa ja vaihtoehtoa, vaikka todellisuudessa he ovat nykysysteemin huoria. Apurahakapinalliset eivät saa edes väkinäisellä ironiallaan pyyhittyä pois sitä totuutta, että he todella ovat George Sorosin asialla, joko suoraan tai epäsuorasti, se on tässä yhdentekevää.

Sen sijaan kansallisradikaalin Partisaani-uutissivuston joulukalenteri äärivasemmistolaisista nettiuhojajista on huomattavasti mielenkiintoisempaa seurattavaa, sillä monien paljastettujen nimet ja kuvat eivät ole aiemmin päässeet julkisuuteen. Toki kalanteri on sikäli arvelluttava, että suurin osa sen paljastamista nettivihaajista on arvosteluasteikon tuolla puolen olevia friikkejä kuten transsukupuolisia, väkivaltarikollisia, mielenterveyskuntoutujia ja prostituoituja. Toisaalta tämä on nykypäivän äärivasemmiston valtavirtaa, joten Partisaania on vaikea syyttää tarkoitushakuisuudesta.

Partisaanin joulukalenteriin on mahtunut sentään todellisiakin tuholaisia, jotka ovat voineet pitkään tehdä luihua myyräntyötään ilman kansallisten tarkkailijoiden desinfioivaa valokeilaa kuten lastensuojelussa toimiva Lauri Kouki ja yliopistossa hääräävä Ina Juva.  Ei mitenkään yllättävää, että salanimillään nämä molemmat punanilkit ovat lietsoneet mm. väkivaltaa poliittisia vihollisiaan vastaan, mutta omilla nimillään he ovat taas esittäytyneet humanistisina pasifisteina. 

Harmi vain että todelliset kovan tason punamädättäjät ovat tässä joulukalenterissa harvassa. Paljastetuista nimistä kenties tunnetuin on jatkuvien paino-ongelmiensa kanssa kamppaileva lähimarketti-gootti Maria Pettersson, joka on Journalistiliiton ammattilehden päätoimittaja ja entinen Helsingin Sanomien propagandisti.

Yle Watch ei halua omassa shokkikalenterissaan sotkeentua lillukanvarsiin, vaan lataa eetteriin kalenterin henkilöistä, joilla on todellista vaikutusvaltaa. 26 kuvan kalenteri jatkuu aina Tapaninpäivään asti ja se koostuu pelkästään viime vaalien SDP:n vaaliehdokkaista. Heistä huomattava osa on tunnettuja poliittikkoja ja osa taas kovista rikoksista kuten lapsiinsekaantumisesta tuomittuja ulkomaan apuja. 

On huomionarvoista, että pelkästään yhdestä suomalaisvihamielisestä puolueesta löytyy koko joukko kansanvihollisia, jotka rasittavat maatamme miljardeilla euroilla. Todellisten tuholaisten lista olisi vielä raflaavampi, jos joulukalenteri tehtäisiin kaikkien hallituspuolueiden ministereistä ja kulttuurivaikuttajista. Siinä missä "yhteiskuntakriittinen" Varisverkosto lataa verkkoon tavallisten duunarien kuvia, Yle Watch listaa 24 aitoa joulun pilaajaa:

Pekka Haavisto, Maria Ohisalo, Jyrki Katainen, Petteri Orpo, Sanna Marin, Tuula Haatainen, Ritva Viljanen, Karri "Paleface" Miettinen, Juha Hurme, Kaarina Hazard, Ruben Stiller, Tytti Tuppurainen, Anna-Maja Henriksson, Merja Ylä-Anttila, Matti Rönkä, Peter Vesterbacka, Henrik Dettmann, Petri Sarvamaa, Sixten Korkman, Li Andersson, Dan Koivulaakso, Eva Biaudet, Kirsi Pimiä, Kaius Niemi.

TRUMPISTA YLEN SYNTIPUKKI MYÖS KORONAVIRUSKRIISIN HOIDOSSA

Mediatyöläinen on kiihtynyt Trumpista, mutta Ylen
toimittaja ei rekisteröi sitä mitenkään.

Suomen tiedotusvälineistä Yle on ylivoimaisesti kaunaisin Trump-uutisten levittäjä. Edes Kansan Uutiset ei pärjää Ylen Trump-kiukuttelulle, joten mediajättiä on ainakin tässä suhteessa pidettävä vasemmistolaisimpana mediana maassamme. Pari viimeisintä uutispäivää ovat jälleen kerran todistaneet, kuinka maanisesti Yle etsii Yhdysvaltain presidentistä negatiivista kerrottavaa. Esimerkiksi eilen Yle hekumoi "oranssimiehen" esiintymisestä uutisessaan Trump raivostui lehdistötilaisuudessa viruskysymyksistä: Toivoi lehtien lakkauttamista ja kehui itseään – "Tiedät, että olet feikki ja koko teidän kanavanne on feikki". 

Tosiasiassa tiedotustilaisuudessa raivostuivat eniten toimittajat, mutta tämä ei käy ilmi Ylen tv-uutisessa, koska uutiskanavan Amerikan kirjeenvaihtajat kopioivat juttunsa suoraan itärannikkon vasemmistoliberaaleilta mediataloilta. Suomalaisessa karvalakkiversiossa eli Yle tv 1:n eilisessä pääuutislähetyksessä (kohdasta 11:42 eteenpäin) satusetä Matti Rönkä antaa puheenvuoron Amerikan kirjeenvaihtaja Pertti Pesoselle, joka ei Trump-inhossaan turhia säästele. Heti juttunsa alussa hän laskettelee menemään tarinaa, jossa totuutta muunnellaan oman agendan hyväksi: "Presidentti Trump marssi lehdistön eteen ja näytti ensitöikseen videokoosteen, jossa editoimalla oli saatu joukko päättäjiä kehumaan Trumpin toimia kriisin hoidossa". Ylen vilpittömyyteen loppuun asti uskoville boomer-sukupolven demarieläkeläiselle tällainen tulkinta saattaa mennä läpi, mutta ne jotka ovat nähteet koko videon, ymmärtävät välittömästi, ettei kyse ole mistään videon peukaloinnista. 

Ylen  uutisessa näkyy vain hetken aikaa kuinka toimittajat kuumenevat nähdessään videon. Valitettavasti Yleisradion varassa olevat katsojat eivät näe esimerkiksi sitä kohtaa, jossa eräskin mediatyöntekijä kysyy samaa kysymystä "Kuka teki tuon videon" toistakymmentä kertaa. Vaikka Trump antoi vastauksen: "Valkoisen talon työntekijät, he pistivät vain videoklippijä peräkkäin", tämä ei kelvannut toimittajalle, vaan hän jatkoi hiiltyneenä kysymyksen toistamista. 

Jyrkkien reaktioiden perusteella hallitseva liberaalimedia katsoo, ettei Trumpilla saisi olla edes oikeutta puolustaa itseään. Kun hän sitten tekee sen, pöyristyneet toimittajat väittävät videota peukaloiduksi propagandaksi, vaikka jokaiselle sen nähneelle on selvää, että siinä näkyy vain peräkkäin editoimattomia videoklippejä, joissa eräät poliitkot antavat myönteisiä lausuntoja Trumpin epidemiapolitiikasta. On katsojan eikä toimittajan asia päättää ovatko nämä lausunnot perusteltuja vai eivät.

Yleltä jäi toinenkin tärkeä seikka kertomatta Trumpin tiedotustilaisuudesta. Yhdysvaltain johtavat (liberaali)mediat eivät nimittäin sallineet katsojiensa nähdä videokoostetta kokonaan, vaan katkaisivat suorat lähetyksensä. Tämä jos mikä on uutinen maassa, joka rehvastelee "esteettömällä vapaalla tiedotuksella". Ilta-Sanomat sentään kertoi Amerikan johtavien mediayhtiöiden harjoittamasta sensuurista, vaikka lehti ei näekään sitä uutisjutussaan Trump näytti tiedotus­tilaisuudessa videon, joka sai useat mediat katkaisemaan suorat lähetyksensä – CNN:n ankkuri syytti presidenttiä propagandasta varsinaisena ongelmana. Uutinen se oli Ilta-Sanomille vain siksi, että pahamaineisen vasemmistolaisena tunnetun uutiskanava CCN:n ankkuri  John Kingin mielestä "veronmaksajien kustantannuksella" esitetty video on propagandaa. Valtamedian edustajalle kätevin harjoittaa sensuuria ja kiistää vasta-argumentit on tietenkin leimata vastapuoli propagandan levittäjäksi.

Varsinaisen itkupotkuraivarin toimittajakunnassa synnytti viimeisin Trump-kohu, josta kertoo Yle uutisjutussaan Trump keskeyttää rahoituksen Maailman terveysjärjestölle – Yhdysvallat tekee selvityksen järjestön toimista. Globalisteille ja länsimaiden hyväuskoisille hölmöille YK ja sen alaiset järjestöt edustavat kyseenalaistamatonta absoluuttista hyvää, joten niiden arvostelu saati rahallisen tuen lopettaminen on pyhäinhäväistys. Eipä ihme, että jo lastentarhoista YK-uskontoa päähän taotulle Suomen vaalikarjalle YK:n kyseenalaistaminen näyttää silkalta pahuudelta. Onneksi globaalikommunistinen konsensus on pikku hiljaa murtumassa myös näillä lakeuksilla, mutta silti täältä löytyy hämmästyttävän paljon punamummo Tarja Halosen globalistisia seuraajia, jotka alkavat voida jo fyysisesti pahoin kun "hyvää tarkoittavaa" YK:ta hieman arvostellaan.

Ensimmäisenä YK:n terveysjärjestö WHO:n rahoituksen mahdollisesta lopettamisesta älähti viimeiset neljä vuotta Trumpin erottamista ennustanut Ylen Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Mika Hentunen. Hänen peppukivusta syntyvää itkuaan voi lukea kirjallisessa muodossa vuodatuksesta Trumpilla on pakottava tarve löytää syntipukki koronaan – tähtäimessä on nyt Maailman terveysjärjestö WHO. Hentuselle Trump näyttäytyy suorastaan koronaviruskriisin sabotöörinä, vaikka tämä on toiminut täsmälleen samalla tavalla kuin median ylistämä Sanna Marinin (sos. dem.) feministihallitus. Toisaalla veronmaksajien rahoilla hyvää palkkaa nauttivat  YK-aktiivit kuten Suomen YK-liiton toiminnanjohtaja Helena Laukko ovat huolissaan varman rahapuun ehtymisestä Yle-uutisessa Suomen YK-liiton toiminnanjohtaja Trumpin päätöksestä jäädyttää WHO:n rahoitus: "Erittäin raakaa peliä ihmishengillä".

Trumpissa on kiistämättä paljon vastenmielisiä piirteitä, eikä hänen sionistinen ulkopolitiikkansakaan herätä kunnioitusta. Silti hän onnistuu välillä tekemään jotain oikein ja yleensä sen merkkinä on (((valtamedian))) raivon yltyminen. Mitä raivostuneempi globaalisosialismille perso "liberaali" valtamedia on, sitä todennäköisemmin Trump on oikeilla jäljillä.

Riippumatta siitä mitä YK ja WHO ovat tehneet tai jättäneet tekemättä koronviruksen suhteen, globalistijärjestöillä ei ole ollut mitään ratkaisevaa roolia epidemian hoidossa, vaan kaikki merkittävä on tapahtunut kansakuntien sisällä. WHO on turha menoerä, jolla elätetään lähinnä epädemokraattisen globaalihallinnon vallasväkeä. Mitä ripeämmin YK:n päällepäsmäröiviltä sosialistisilta projekteilta (kts. myös Agenda 21 ja Agenda 2030) leikataan rahahanat, sen parempi itsenäisille kansakunnille.

YLEN UUTISPROPAGANDA SAI NYT VIRALLISEN PRAVDA-LOGON

Yle pääsi mainostamaan jälleen kerran omaa luotettavuuttaan kun eilen alkoi viralliseen asemaan nostetun Julkisen sanan neuvoston (JNS) 50-vuotista taivalta mainostava kampanja. Asiasta kerrottiin näyttävästi Yle tv 1:n pääuutislähetyksestä ja sen sisällön voi lukea verkkosivujen jutusta Öö, siis mikä? Harva tuntuu tietävän, mikä on Julkisen sanan neuvosto.

JSN:n kampanjassa on tarkoitus tehdä selväksi mitkä mediat Suomessa noudattavat toimittajien yhteisiä pelisääntöjä eli journalistin ohjeita. Toisin sanoen kyse on siitä, mitkä mediat julkaisevat luotettavaa tietoa.

Vuolaan kehuvassa jutussa ei mainita sanallakaan vuonna 1968 perustetun  "toimittajien itsesäätelyelimen" taustasta, joka löytyy kuohuvan 60-luvun vasemmistoradikalismista. Jo tuolloin "tiedostavien" toimittajien rinki halusi monopolisoida itselleen ns. vastuullisen tiedottamisen kriteerit. Tuohon aikaan poliittisesti epäkorrektia vastuuttomuutta oli JNS:n mielestä mm. neuvostovastaisuus, tänään sen paikan on ottanut maahanmuuttokriittisyys ja Seta-agendan vastustaminen. 

Vaikka Julkisen sanan neuvosto ja Yle toitottavat JSN:n puolueettomuutta, se on jäsenvalinnoillaan ja langettavilla päätöksillään todistanut olevansa tiettyä agendaa kannattava omavaltainen auktoriteetti, joka on vain julistanut itsensä alansa ylimmäksi toimijaksi. Se ei eroa juurikaan Demlan kaltaisista valtion sisään soluttautuneista järjestöistä, joiden toimintaa on verrattava pukkiin kaalimaan vartijana. 

Poliittisuus näkyy jo henkilövalinnoissa, sillä neuvostoon kuuluu mm. Ylen "faktantarkistaja" Johanna Vehkoo, joka on tunnettu äärivasemmistolainen ja miesvihamielisen feministihautomo Hatun perustajajäsen. Jostain syystä hänen vasen puolensa on täysin halvaantunut, sillä hän katsoo, että valeuutisia on vain äärioikealla. 

Journalistisen puolueettomuuden kannalta Vehkoota vahingollisempi on JSN puheenjohtajaksi vuonna 2016 nostettu punavihreä monikultturisti Elina Grundström. Hänen valintaansa tuki ennen kaikkea Helsingin Sanomat, joka oli kustantanut hänelle aiemmin viiden vuoden "journalistiikan professuurin", vaikka häneltä puuttui akateeminen kompentenssi virkaan. Helsingin Sanomille ja Ylelle oli riittävää, että ne saivat JSN:n johtoon sopivan jees-naisen, joka kannattaa antaumuksella poliittista korrektiutta.

Ylen jutussa Grundström todisti olevansa valtamedian luotettava hyödyllinen idiootti, sillä hän moittii pelkästään niitä medioita, jotka eivät noudata JSN:n "eettisiä sääntöjä", joihin kuuluu mm. vaikeneminen rikollisten etnisestä taustasta. Vastaavasti hän puolustaa valtamediaa, joka propagoi vain yhden maailmankuvan puolesta. Tällöin JSN:llä ei olekaan syytä antaa moitteita:

Moni uskoo, että myös Julkisen sanan neuvostoon kuuluvat mediat julkaisevat epäluotettavaa tietoa. Arvostelua herättävät etenkin jutut, joiden näkökulma ei vastaa omaa maailmankuvaa. Yksittäisessä uutisessa ei kuitenkaan voi olla kaikki näkökulmat mukana, muistuttaa JSN:n puheenjohtaja Grundström. 

Uutistenlukijana tunnettu satusetä Matti Rönkä toimi eilen oman progandatehtaansa mainosmiehenä kun hän julisti JSN-uutisessa, kuinka juuri Yle kuuluu niihin luotettaviin tiedotusvälineisiin, joihin kansalaisten kannattaa uskoa. Varmuuden vuoksi hän esitteli JSN lanseeraman vastuullisen journalismin logon, jota myös Yle käyttää ylpeänä verkon uutisjutuissa. Kansalaisten laajalle levinnyt ironinen ilmaisu "virallisesta totuudesta" on muuttunut nyt Ylen ja kumppanien kohdalla neuvostoliittolaiseksi todellisuudeksi, jossa kaikki muu paitsi Pravda ("Totuus") julistetaan sabötöörien levittämäksi valheeksi.

                                                          ***************************


Ylen ei tarvitse valehdella suoraan, vaan se voi levittää progandansa yksipuolisilla tulkinnoilla ja tarkoin valituilla asiantuntijoilla. Tämä käy selväksi kuuntelemalla Yle Radio 1:tä. Kanavan ainoa hyvä puoli on siinä, ettei sieltä kuulu lökäpöksynuorison vähämielistä hip hop jumputusta. Muutoin se on ylivoimaisesti kulttuurimarxilaisin kaikista Ylen kanavista voittaen jopa Yle Fem Teeman ja multikultibimboille suunnatun nuorisokanava YleX:n. 

Yle Radio 1 toistaa lähes sellaisenaan kaiken sen mitä punaisen yliopiston yhteiskunnallisissa tiedekunnissa sopuleille opetetaan. Näennäisestä älyllisyydestään huolimatta Yle Radio 1:n ohjelmat ovat poliittiselta agendaltaan haukotuttavan ennalta arvattavia. Tämä aamu lähti käyntiin Ykkösaamulla (3 min. eteen päin), jossa esitettiin vain yksi näkökulma Suomen juutalaisten kokemaan turvattomuuteen. 

Yle Radio 1, tiistai 13.3.2018 klo 07.30, Ykkösaamu Juutalaisten turvattomuus

Juutalaisten turvattomuus. Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtaja Yaron Nadbornik. Paavi vallassa viisi vuotta. Kirkkohistorian dosentti Mikko Ketola. Kansalaisaloite uhan alla? Avoin ministeriö ry:n puheenjohtaja Joona Pekkanen sekä Tuula Haatainen (sd.) ja Mauri Pekkarinen (kesk.). Kolumnisti Heli Vaaranen. Lähetystöjen alkuaikojen arkistot. UM:n tietohallintopäällikkö Jyrki Paloposki. Juontaja Päivi Neitiniemi.

Toimittajaa ei ohjelmassa tarvittu, sillä juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtaja Yaron Nadborni sai esittää asiansa miten lystäsi ilman kiusallisia välikysymyksiä. Kuten valtamedialla myös Narbornilla suurin huoli on internetin vielä toistaiseksi melko vapaa julkaisuoikeus. Haastattelusta kävi selväksi, että olisi hyvä jos ns. äärioikeiston suut saataisiin tukittua myös netissä, sillä muuallahan se on tehty jo ajat sitten. Vaikka Narbornin päähuoli olikin "tarroja levittävässä äärioikeistossa", hän tuli pariinkin kertaan lipsauttaneeksi, että konkreettisin uhka juutalaisille tulee Lähi-idän siirtolaisista eli muslimeista. 

Toinen kerta jolloin Nadborni tuli maininneeksi siirtolaiset liittyi hänen mainitsemaan salaliittoteoriaan, jonka mukaan "juutalaiset tuovat Suomeen ja Euroopaan muslimeja". Väite on olkiukko, sillä sellaista ei ole kukaan väittänyt. Sen sijaan on totta, että Euroopassa ja Yhdysvalloissa juutalaisintellektuellit ovat olleet keskeisessä roolissa edistäessään monikultturismin ideologiaa lännessä (mutta ei tietenkään etnovaltio Israelissa). Kiistatonta on myös se, että juutalaistaustainen spekulantti George Soros on auttanut taloudellisesti kolmannen maailman vapaamatkustajia siirtymään Eurooppaan. 

Yle Radio1, maanantai 12.3.2018, Ruben Stiller,  Mitä Jeesus tekisi pakolaisille?

Jeesus kehotti tekemään kaikki kansat hänen opetuslapsikseen. Nyt Jeesuksen tahdon toteuttamiseen on tullut oiva mahdollisuus kun sadat turvapaikanhakijat ovat kääntyneet kristityiksi. Kääntynyt muslimi voi joutua vainotuksi, jos hänet palautetaan kotimaahan. Pitääkö turvapaikanhakijan kääntymiseen luottaa? Miten uskonnollista vakaumusta mitataan? Ruben Stillerin vieraina ovat Helsingin piispa Teemu Laajasalo, pastori Marjaana Toiviainen ja Maahanmuuttajaviraston uskontoasiantuntija Anu Karppi

Se ei ole kansallismielisten vika, jos juutalaiset käyttäyvät stereotyyppisesti. Suomessa lähes kaikki julkisuudessa työskentelevät heprealaiset toimittajat ja muut mielipidevaikuttajat ovat jonkin sortin monikultturisteja ja "suomalaisuuden epädramatisoijia". Yksi tunnetuimmista on Ruben Stiller, jolle identiteettipolitiikan kaikki muodot kelpaavat, kunhan niissä kyseenalaistetaan suomalaisuus, valkoisuus, sukupuoli, seksuaalisuus ja perhe.

Stiller on taitava indoktrinaatiossaan, sillä hän ei itse juurikaan tyrkytä mielipiteitään vaan teettää työn muille, jolloin vastuu siirtyy haastatelluille. Jo Pressiklubi ja Pyöreä pöytä -ohjelmista muistamme, kuinka Stillerin kuningasideana on valita vieraat, jotka tukevat hänen agendaansa. 

Kuten arvata saattaa, tässä radio-ohjelmassa ei ole kriittisiä opponentteja, vaan musliminvaasion puolesta saavat vaahdota täysin pidäkkeettä suomalaisvihamielisen tärähtäneistön edustajat piispa Teemu Laajasalo, rikoksista tuomittu punapappi Marjaana Toivainen ja Maahanmuuttoviraston Anu Karppi. Miksi tällaista yksiäänistä selkään taputtelua kehdataan Ylessä kutsua keskusteluksi?

Yle Radio 1, perjantaina 3.11.2017, Pahan ytimessä Jakso 2: Politiikka 

Poliittinen kenttä on kirjavoitunut, poliittinen keskustelu kärjistynyt ja vastakkainasettelu on enemmän poikkeus kuin sääntö. Mutta mikä on pahuutta politiikassa? Vai onko sitä ensinkään? 

Toimittaja Anna-Maria Talvio tutkii poliittisten peruskäsitteiden ja –ideologioiden ydintä. Vieraina jaksossa anarkisti ”Salli Sitruuna”, tutkija Oula Silvennoinen, professori Jussi Pakkasvirta, sekä nuori nainen, joka kertoo kokeneensa poliisiväkivaltaa. Käsikirjoitus, äänitys ja leikkaus Anna-Maria Talvio, äänisuunnittelu Anders Wiksten, masterointi Mikko Lohenoja. Äänimateriaali Dallapé-puistosta tekijän luvalla.

Pahuutta käsittelevän ohjelmansarjan toinen jakso oli vielä kliseisempi, mustavalkoisempi ja ideologisesti tendenssimäisempi kuin ohjelmatiedot antavat ymmärtää. Jo se, että ohjelmasarjan on toimittanut 90-luvulla kettutyttöliikkeessä vaikuttanut äärivasemmistolainen toimittaja Anna-Maria Talvio, panee hälytyskellot soimaan. Ylen Watchin hakutoiminnosta löytyy yksi osuma, jossa hän vahvistaa valheellista Yle-narraatiota mustan nuorisorikollisen Trayvon Martinin kuolemaan johtaneiden tapahtumien taustoista.

Ohjelman alussa Talvio yrittää harhauttaa kuulijaa leikkimällä tasapuolista. Hän mainitsee suhtatuvansa epäluuloisella pelolla kolmeen aatteeseen, natsismiin, fasismiin ja anarkismiin. Hänen mukaansa niihin sisältyy paljon ennakkoluuloja, mutta hän on valmis antamaan niille mahdollisuuden puolustautua. Tämä mahdollisuus suodaan vain anarkismille, jota puolustaa sujuvasanainen opiskelijapoika. Tosiasiassa lukkarinrakkautta vasemmistolaisuutta ja anarkismia kohtaan tuntevalla Taviolla ei ollut aikomustakaan kritisoida anarkismia ja sen pahuutta, vaan hän antoi "Salli Sitruunalle" mahdollisuuden esittää kaunistellun tulkinnan aatteestaan. Pahuus oli varattu vain kansallisosialismille, fasismille ja nationalismille. Sen sijaan kommunismin ja sosialismin (mkl. sosiaalidemokratia) pahuus sivuutettiin täysin; kuin se vankilassa istuva kuopus, josta ei perhejuhlissa hiiskuta sanallakaan.

Vasemmistolaisina yliopistomiehinä tunnetut Oula Silvennoinen ja Jussi Pakkasvirta liittivät puheenvuoroissaan poliittisen "pahuuden" ainoastaan fasismiin. Vaikka puhe oli politiikan pahuudesta, he eivät maininneet sanallakaan siitä, että tasa-arvoa ajavat aatteet johtavat paremmin menestyneiden demonisoimiseen ("luokkaviha") ja lopulta kansanmurhiin, joita on nähty mm. Stalinin Venäjällä, Maon Kiinassa ja Pol Potin Kamputseassa. Syy, miksi tätä politiikan kaikkein yleisintä "pahuuden" dynamiikkaa ei käsitelty ohjelmassa, kertoo toimittajan ja haastateltujen peitellystä ideologiasta.

Ohjelman loppupuolella anarkisteille annettiin lisää sympatiapisteitä, kun äärivasemmistolainen nuori nainen sai syyttää poliiseja väkivallasta Helsingin Dallapé-puistossa, jossa anarkistihuligaanien provosointi johti konfliktiin. Toimittaja Talvio ei pahemmin säästele asenteellisuuttaan tekemällä räyhävasemmistosta pahan poliisin uhreja, unohtamalla kommunismin ja samaistamalla fasismin pahuuteen. 

Toimittajan ideologisen tarkoitushakuisuuden kruunaa aivan lopussa kerrotut tarinat poliittisesta pahuudesta, jota ilmentävät MV-lehden entisen omistajan saamat syytteet ja Asema-aukion kuolemantapaus. Tällainen yksipuolinen revittely salaa sen tosiasian, että ideologisella vastapuolella on itsellään verta käsissä. Kun "edistykselliset" edistävät Euroopan ulkopuolelta tulevien laittomien siirtolaisten maahanpäästämistä, he ovat välillisesti syyllisiä näiden tekemiin murhiin ja raiskauksiin. Samalla hyväkkäät tulevat luoneeksi aiemmin tuntemattomia etnisiä konflikteja ja yhteiskunnallista eripuraa. He ovat syyllisiä myös siihen, että muukalaisten elättäminen maksaa valtiolle valtavasti rahaa, joka on nollasummapelin mukaisesti pois kantaväestön köyhiltä. Tämä on pahuutta, jossa ei niin hyvät aikeet on kivetty tie Helvettiin. 

TV 1, maanantaina 12.3.2018 klo 19:00, Historia: Kuoleman enkelin metsästys 

Josef Mengele oli pahamaineinen natsirikollinen, joka tunnettiin julmista ja tappavista ihmiskokeista. Toisen maailmansodan jälkeen hän katosi, eikä häntä laajoista etsinnöistä huolimatta löydetty. Mitä hänelle tapahtui? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (väkivalta, ahdistus).

Kohukirjailija Timo Hännikäinen kommentoi uusinta Historia-dokumenttia julkisessa Facebook-profiilissaan:

Ylen natsipakkomielle on kyllä kummallinen. Natsi- ja keskitysleiridokumenttien määrä ylittää kevyesti kaikki kuviteltavissa olevat valistukselliset tarkoitusperät. Jos ohjelmistoa laativat pitävät, kuten oletan, natseja kaiken pahan ja tuomittavan ilmentymänä, eikö ole vähän outoa että he haluavat rypeä päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen sellaisesta kertovassa informaatiossa. Miettikääpä vertailun vuoksi, millaista olisi jos Ylen kanavilta tulisi joka päivä pari kolme dokumenttia eläinrääkkäyksestä.

LÄNSI TÄNÄÄN: HEIKKOJA SIGNAALEJA VAI HULLUUDEN MEGATRENDEJÄ?

Pelkkä vilkaisu viikonlopun ja maanantain Ylen uutisantiin antaa paljastavan välähdyksen niistä yhteiskunnallisista ja kulttuurisista trendeistä, jotka ovat olleet Suomessa ja muualla Euroopassa käynnissä jo pidemmän aikaa. Monet uutisissa kerrotut asiat saattavat näyttää yhdentekeviltä ja marginaalisilta, vaikka ne voivat olla heikkoja signaaleja, jotka oikein analysoituina kertovat mihin suuntaan maailma on menossa. 

Nämä kehitystrendit eivät näy vain maailman tapahtumissa, vaan myös valtamedian tavassa kertoa niistä; median muutos heijastelee itsessään maailman muutosta. Osa ikävistä kehityskuluista on puolestaan ilmiselviä, jonka vuoksi hallitseva nomenklatuura kiistää ne sitä itsepintaisemmin mitä itsestäänselvemmiksi ne käyvät. Nyt havaittavissa megatrendeissä on ehkä pelottavinta niiden kiihtyvä luonne ja yhteiskuntien kyvyttömyys refklektiviisen kontrolliin kun tapahtumat näyttävät vyöryvän kaoottisesti eteenpäin ilman jarrua ja ilman järkeä.

Maanantain Human interest -uutinen mediassa on ollut Porvoossa tapahtunut kolmevuotiaan lapsen kuolemaan johtanut puukotus. Kaikki mediassa haastatellut asiantuntijat ovat korostaneet, kuinka äärimmäisen poikkeuksellisesta tapauksesta on kysymys. Ylen uutisessa Oikeuspsykiatri Porvoon puukotuksesta: "Tämäntyyppinen lapsisurma on äärimmäinen ja poikkeuksellinen teko" asiantuntija vakuuttelee, että tapaus on erittäin harvinainen suomalaisessa kulttuurissa, mutta myöhemmin jutussa käy ilmi, ettei tekijä ollutkaan suomalainen, vaan epäilty 38-vuotias isä on Ranskan kansalainen. 

Tosin Ranskassakaan Pierre tai Jean-Claude ei syyllisty juuri koskaan tällaiseen tekoon, mikä panee heti ajattelemaan tekijän ranskalaisuutta. Ylen toisessa uutisesta MTV: Puukotuksesta epäilty isä kaappasi lapsen Karibialle voidaan päätellä, että tekijä kuuluu todennäköisesti negridiseen roturyhmään, jolloin hän sijoittuu mentaliteetilltaan eurooppalaisen kullttuuripiirin ja rodun ulkopuolelle. 

Vasemmistonilkit ja afrikkalaispatjat ovat
kuulemma vasikoineet Facessa tämän
päivityksen levittäjiä. Onneksi olkoon!
Me vastaamme julkaisemalla lapsen
murhaajan kuvan. :-)

Useat tutkimuksen tietävät kertoa, että rotujenväliset suhteet ovat erityisen vaarallisia silloin kun nainen on valkoinen ja mies musta. Naiseen kohdistuvan henkirikoksen todennäköisyys normaaliin rodullisesti homogeeniseen suhteeseen verrattuna on vähintään kahdeksankertainen. On selvää, että tämä näkyy myös mustien aviomiesten puoliverisiin lapsiinsa kohdistamana väkivaltana, josta kertoo myös Porvoon murhaajan saamat aiemmat tuomiot toiseen lapseen kohdistuneista pahoinpitelyistä. Vain vuosi sitten Yle Watch kommentoi mediassa hetken julkisuutta saaneesta norsunluurannikkolaisen Seydoy Kouandan insestisestä rikosvyyhdistä, jossa hän oli käyttänyt vuosikausia seksuaalisesti hyväkseen tytärtään, jolle oli tehty tämän vuoksi lukuisia abortteja.

Olisiko Porvoon tragedia ollut mahdollista 10-20 vuotta sitten? Mahdollisesti, mutta selvästi epätodennöisempi se olisi ollut. Matemaattinen todennäköisyys tällaisille murhenäytelmille kasvaa sitä mukaa mitä enemmän maahan valutetaan afrikkalaistaustaisia ja mitä enemmän suomalaisnaiset deittaavat heidän kanssaan. Suhteita ei voi selittää pelkällä viidakkokuumeisella eksotiikan nälällä, vaan länsimaisen tajuntateollisuuden propagandalla, jossa mustista miehistä on pinnalle nostettujen julkkisten avulla tehty sosiaalisesti hyväksyttyjä partnereita. Hollywoodin sionististen mediamogulien esittämä kuva "maagisesta neekeristä" (Magic Negro) on vaikuttanut myös suomalaisnaisiin samalla kun he ovat jääneet autuaan tietämättömiksi mustien miesten todellisista puolista kuten alttiudesta seksuaaliseen väkivaltaan ja kognitiivisesta suorituskyvystä. 

Media vaikenee näistä piirteistä, koska faktapohjaisen tilastoinformaation avointa jakamista pidettäisiin "rasismina", vaikka se nimenomaan suojelisi niin valkoisia naisia kuin miehiäkin mustien rasismilta. On hirvittävää, että geneettistä ainutlaatuisuutta tuhoavan roturutsan vaarallisuus aletaan ymmärtää vasta sitten kun veri jo vuotaa. Ainoa hyöty Porvoon tapauksesta voisikin olla se, että se toimii varoittavana esimerkkinä niille suomalaisnaisille, jotka harkitsevat ryhtymistä suhteeseen "jännittävän afrikkaismiehen" kanssa.


                                                     ******************************

Ruotsissa leikitään sokea aasia, kun Lähi-Idän ja Afrikan nuoret jullit polttelevat autoja, kivittävät poliisia ja palokuntaa, joukkoraiskaavat ruotsalaisia naisia ja ampuvat suurkaupungeissa toisiaan keskinäisissä heimosodissaan. Koska länsinaapurissa ei ole avointa keskustelua todellisista näkyvistä ongelmista, ne projisoidaan marginaalisiin mikro-aggressio-kysymyksiin, joita paisuttelemalla ne saadaan näyttämään oikeilta ongelmilta. 

Yle uutiset kertoi viikonloppuna ilmestyneessä jutussaan Ruotsissa monet mediajulkkikset ovat menettäneet työnsä häirintäkohun takia – Suomessa ei liiku edes huhuja kuinka sikäläiset valtamediat ovat joutuneet tukalaan tilanteeseen, koska kilpailevat mediatalot ovat paljastaneet niiden ykkösjulkkiksiin kohdistuneista seksuaalisen häirinnän tapauksista. 

Jutussa on haastateltu kolmea pahamaineista mieskaunaista feministiä, joiden mukana on tietenkin Yleen tupajumiksi juuttunut joka asian asiantuntija Anu Koivunen. Jokseenkin hervottomin lausunto kuullaan Hanasaaren ruotsalais-suomalaisen kulttuurikeskuksen toimitusjohtaja Gunvor Kronmanilta, joka pitää itsesensuuristaan tunnettua ruotsalaista keskustelukulttuuria päinvastoin avoimena:

Ihailen ruotsalaista kulttuuria, koska he uskaltavat tuoda asioita esille. Uskalletaan keskustella arvoista, ja myös poliittiset johtajat antavat asioista lausuntoja.

Missään muussa maassa maahantunkeutujien tuomia ongelmia ei ole siivottu pois valtamediasta sellaisella tunnontarkkuudella kuin Ruotsissa, mutta ilmeisesti punaliberaalien mielestä juuri näin pitää ollakin. Koska maassa on kuitenkin sattuneista syistä paljon tyytymättömyyttä, pseudoeliitti ohjaa keskustelun epäolennaisiin kysymyksiin, joissa kansaa kiihotetaan raivoon sylkykupin roolin ottanutta valkoista heteromiestä vastaan. Luonnollisesti naisten pimeät puolet ovat kuningaskunnassa tabu toisin kuin Suomessa, jossa eräät mediat ovat sentään kertoneet Me too -hypen keskellä naisten raskauden ajan alkoholin käytösta syntyneistä vammautuneista lapsista. Ylen "asiantuntijat" ovat ainakin oikeassa siinä, että feminismistä on tullut Ruotsissa valtionuskonto ja sen agenda ohjaa pitkälti maan hypersensitiivistä julkista keskustelua.

Me too -kampanjasta on ollut osalle eliitistä se hyöty, että kerrankin etuoikeutetut julkkiset niin Ruotsissa kuin Amerikassa voivat kokea olevansa uhreja, kun he heittelevät ilmaan erilaisia syytteitä liian pitkistä katseista ja nipistelyistä, jotka muuttuvat median diskurssissa raiskauksiin verrattavaksi "seksuaaliseksi häirinnäksi". Kampanja todistaa omituisella tavalla kuinka tahot, jotka julistavat uhmakasta lutkamarssien sanomaa, edistävät nyt seksuaalista uusmoralismia. 

Se, mitä nomenklatuura ja medialeliiti ei ottanut huomioon edistämässään Me too -kampanjassa, on sen Frankensteinin luonne. Hyväkkäiden päästettyä uhripuheen vapaaksi, se on alkanut elää omaa elämää epätoivottuine seurauksineen. Lgbt-ystävällinen media ei ole ollut lainkaan iloinen siitä, että väitettyä seksuaalista häirintää ovat harjoittaneet myös sen pyhimyksiksi nostamat homojulkkiset kuten Kevin Spacey, jonka puuhissa on myös pedofilinen ulottuvuus. Kampanja aloittaneille rikkaille pro-lgbt feministinaisille on tullut yllätyksenä myös se, että jatkuva mölinä seksuaalisesta häirinnästä on avannut uhriutumisen Pandoran lippaan kaikille kynnelle kykeneville, myös miehille, jotka ovat alkaneet kerätä kertomuksillaan omaa uhripääomaa. 

Länsimaailman uhritumiskulttia on syytä pitää kulttuuripatologiana, joka kertoo paljon siitä mihin suuntaan sivilisaatiomme on menossa. Ennen pitkää Me too -tyyppiset kampanjat ovat viemässä somessa synnytettyä joukkohysteriaa jo noitavainojen asteelle. Lopulta ollaan tillanteessa, jossa kaikki haluavat olla uhreja, jolloin vastaavasti myös syyllinen voi olla kuka tahansa. Näin vallankumous syö lopulta omat lapsensa. Tosin tätä ennen mediassa vallitsee vielä pitkään puhe, jossa epämääräiselle ja epäyhtenäiselle valkoiselle miesjoukolle sälytetään syntipukin rooli. Tässä blogissa usein lainattu Mika Virtanen kirjoittaa:

Punavihreät, jotka ovat liitossa niiden todellisten etuoikeutettujen kanssa, joilla on paljon rahaa ja valtaa, suojelevat kumppaneitaan hämärtämällä sitä kenellä todellisuudessa on etuoikeuksia. Todellinen etuoikeutettujen ryhmä Suomessa on pieni, n. tuhat henkilöä. Nämä etuoikeutetut ovat mielissään siitä, että melkein kaikki purevin yhteiskunnallinen kritiikki kohdistetaan epämääräiseen ja valtavaan ryhmään, johon kuuluvat melkein kaikki eurooppalaiset miehet. Silloin kritiikki ei kohdistu etuoikeutettuihin.  

Niin virheellisiä kuin länsimaisten marxilaisten kritiikki ja maailmankatsomus olivatkin, heidän kritiikkinsä kohdistui kuitenkin suurelta osin oikeaan osoitteeseen kun puhutaan etuoikeutetuista. Marxilaiset vasemmistolaiset olivat länsimaissa loppuaikoinaan yhä enemmän de facto epämukavassa ja riitaisassa liitossa niiden kanssa, joita he kritisoivat. Marxilaiset eivät jo pelkästään ideologisista syistä pystyneet viemään liittoa etuoikeutettujen kanssa "luonnolliseen" päätepisteeseensä, joten punavihreät ajoivat marxilaisten ohi ja muodostivat vähitellen liiton itse. Osa tätä liittoa on se, että että etuoikeutettuihin kohdistuva kritiikki vaimennetaan, ja kohdistetaan se toisaalle epäolennaisuuksiin.  

Marxilainen kritiikki mobilisoi tavallisia ihmisiä vallanpitäjien osaryhmää vastaan. Punavihreiden kritiikki demobilisoi, demoralisoi ja hajottaa potentiaalisesti vaikutusvallaltaan suurinta poliittista ryhmää, joka voisi vastustaa etuoikeutettuja, ja usuttaa eliitin tuella kaikenlaiset vähemmistöt ja sen omat jäsenet sitä vastaan. Kun ei-eliitti taistelee "kulttuuritaistelua" keskenään, eliitti ja eliitin etuoikeudet saavat olla rauhassa.

                                                     ******************************

Seuraavaksi pari ajastamme paljon kertovaa vahingollista nimitysuutista, jotka Yle on ottanut iloisesti vastaan. Nimitykset eivät ole heikkoja signaaleja, vaan merkkejä yhdenlaisista megatrendeistä, joilla on toki myös kasvavat vastavoimansa.

Helsingin ev. lut. serakunnassa mentiin viime sunnaintaina ojasta allikkoon, kun eläkkeelle siirtyneen Irja Askolan tilalle piispaksi vihittiin vielä punaisemmista mielipiteistään tunnettu Teemu Laajasalo. Ylen uutisessa Helsingin piispa Teemu Laajasalo vihittiin virkaansa ei kerrota sen tarkemmin hänen ensimmäisen saarnansa sisällöstä, mutta sen poliittinen yhteys kävi selväksi tv-uutisten puolella, jossa hän kertoi toivovansa, että homoparien vihkimisestä tulee hänen kaudellaan vielä totta. Joku on kysynyt, minne kaikki kommunistit ovat kadonneet. Me vastaamme: kirkkoon.

Toinen nimitys on punamädätyksessään vähintään samaa luokkaa kuin Teemu "tein gradun masturbaatiosta" Laajasalon pesti. Yle-uutinen Ritva Viljasesta Vantaan uusi kaupunginjohtaja – Kuudes demaripomo putkeen kertoo, kuinka Vantaa viiden omaan jalkaan ampumisen jälkeen ampuu nyt itseään päähän. Viimeksi Yle Watch kirjoitti tästä suurelta yleisöltä tuntemattomana pysyttelevästä punaisesta tuholaisesta vuosi sitten, kun Helsinkiin yritettiin vielä kerran saada Guggenheim-museo. 

Monikulttuurisuuden viheliäisenä taustavaikuttajanana tunnetun Viljasen suomalaisvihamielinen syntilista on pitkä. Punamummo Tarja Halosen virkanimityslemmikkinä toiminut Viljanen oli jo vuoteen 2008 mennessä todistanut olevansa ehta kansanvihollinen, josta kertoo Octavius-blogin hänen suustaan kirjaamat "ajatukset".

                                                     ******************************

Isänpäivä oli viime sunnuntaina, mutta ihme kyllä tällä kertaa media ei täyttynyt veikeistä "vieläkö hakkaat vaimoasi" -tyylisistä uutisista "isänpäivän kunniaksi". Tasa-arvofundamentilistit yrittivät sentään viikolla synnyttää keskustelua lähimmäisenpäivästä, joka korvaisi isänpäivän, koska kuhnuriyhteiskunnassa aivan kaikilla lapsilla ei ole isää. Eli tässäkin pitäisi mennä vähemmistön tunteiden ehdolla. Jostain kumman syystä kukaan ei näyttänyt ehdottavan äitienpäivän tilalle lähimmäisenpäivää....

Isänpäivänä Ylen verkkosivuilla haastateltu satusetä Matti Rönkä sen sijaan kannattaa modernina cuck-miehenä lähimmäisenpäivää isänpäivän sijaan: 

Voisiko mies ajatella juhlivansa isänpäivän sijasta lähimmäisenpäivää, kuten viime aikoina on ehdotettu? Ilman muuta, Rönkä sanoo. Tärkeintä on, ettei kukaan pahoita mieltään. Vahvemmat joustakoot heikompien puolesta.

Kulttuurivieras-haastattelussa Kirjailija ja uutisankkuri Matti Rönkä: "Jos joku sanoo olevansa hyvä isä, hän valehtelee" käy selväksi myös se, että satusetä on adoptoinut venäläisen CP-lapsen Iljan. Varmasti Suomestakin olisi löytynyt heikko-osaisia lapsia oman eettisyyden näyttämiseksi, mutta jotenkin aika on vain sellainen, että ulkomaalaisadoptio on erityisen suosittua julkkisten, näyttelijöiden, poliitikkojen, media-ammattilaisten ym. valtaeliittiä palvelevien hyväosiaisten keskuudessa. 

Uutisankkurien antamat ekshibitionistiset syvähaastattelut ovat kiusallista luettavaa, koska katsojan kannalta ideaali uutistenlukija on puolueettomasti tosiasioista kertova anonyymi henkilö, pelkkä instrumentti, ihminen ilman omia mielipiteitä ja henkilökohtaisia agendoja. 

Vielä silloin kuin Arvi Lind oli uutistenlukijana, olisi ollut mahdotonta, että hän olisi repostellut poliittisilla mielipiteitäillään Suomen Kuvalahdessä puhumattakaan että hän olisi aukaissut "sisäistä elämäänsä" jollekin naistenlehdelle. Kukaan ei ole pyytänyt, että arvokkaina pidettyjen julkisten ammattien harjoittajien pitäisi riisua virkanaamionsa ja lähestyä kansaa avamaalla sille vaatekaappinsa ja mielipiteensä. Jostain pahasti nyrjähtäneestä auktoriteettien narsistiset ulostulot kertovat ajastamme.

                                                     ******************************

Heilurin liike synnyttää ennen pitkää myös vastaliikkeen. Puolassa juhlittiin launtaiana kansallisen solidaarisuuden hengessä itsenäissyypäivää, josta Yle on ollut systemaattisesi kertomatta viime vuosina. Kun se nyt vihdoin päätti kertoa yhdestä suurimmasta tänä vuonna Euroopassa pidetystä poliittisesta tapahtumasta, oli tyyli tuttua vinoilua ja leimakirveiden heittelyä: "Me haluamme Jumalan!" julistivat puolalaiset patriootit itsenäisyyspäivänä – äärioikeiston perinteeksi muodostunut juhlinta peittosi viralliset juhlamenot.    

Yle lainaa osallistujien määräästä kertoessaan poliisin antamaa lukua 60 000, vaikka mediajätti tietää itsekin, että tämä globaalien tiedotusvälineiden toistama luku on selvästi alakanttiin. Jopa poliittiset vastustajat ovat tunnustaneet että osallistujia oli reippaasti yli 100 000. Parhaan suomenkielisen katsauksen tapahtumasta saa tuoreesta verkkolehti Sarastuksen raportista, jonka on kirjoittanut paikalla ollut unkarilainen toimittaja Ferenc Almássy:

Kulkueelta kesti tunnin ohittaa tietty piste Nowy Świat -kadulla, ja Puolan vasemmiston mukaan osallistujia oli 240 000. Lauantaina Itsenäisyysmarssilta kesti 50 minuuttia ohittaa tietty piste Aleje Jerozolimskie -kadulla, joka on neljä kertaa leveämpi…  

Ellei opposition antamaa lukua kyseenalaisteta – valtavirtamedia käyttää poliisin arviota 60 000 osanottajasta – käytetyt luvut ovat osa Puolaa ja sen konservatiivista hallintoa vastaan käytyä kampanjaa. CNN väittää nationalistien aiheuttaneen epäjärjestystä ja pelkoa pääkaupungin kaduilla. Muut ennakkoluuloiset ja antikonservatiiviset tiedotusvälineet ovat absurdilla tavalla nimittäneet kaikkia osanottajia ”fasisteiksi”, vaikka järjestäjien käyttämissä iskulauseissa vastustettiin fasismia, natsismia ja kommunismia, joita vastaan puolalaiset ovat kirjaimellisesti taistelleet.

                                                     ******************************

Yle TV1, maanantai 13.11.2017  klo 21:30, Dokumenttiprojekti: Vihaani ette saa 

Antoine Leirisin vaimo ammuttiin Pariisin iskussa. Leiris kirjoitti somessa, etteivät terroristit ansaitse hänen vihaansa. Päivitys levisi laajalle. Leiris selvittää kohtalotovereittensa kanssa miten selvitä menetyksestä. HD Äänitekstitys: suomi. K12 (ahdistus).

Ranskan nuoriso, mikä Cuck-nuoriso! Afrikkalaiset maahantunkeutujat murhaavat heitä, mutta he eivät suostu vihaamaaan, vaan kääntävät toisen poskensa ja antavat vielä kolmannenkin tyttärensä uhriksi. Ainakaan heitä ei kutsuta rasisteiksi ja sehän jos mikä on kaikkein tärkeintä, jopa tärkeämpää kuin elämä! Oy vey!

YLELLÄ JATKUVIA TUSKIA KESTÄÄ KANSAN ETUA AJAVIEN LIIKKEIDEN NOUSU

ÖVP:n johtaja Sebastian Kurz. Kansallisilla teemoilla
vaalivoiton napannut puolue saa monet toimittajat
näkemään lempiväriään punaista.

Ranskan presidentinvaalien jälkeen Ylessä on toivottu, että kansan tuntoja lähellä oleva populismi alkaisi vihdoin heikentyä. Tyytymättömyys on Euroopassa kuitenkin sitkeässä, koska EU:n ongelmat ovat perustaltaan valuvikoja, joita ei voi korjata kosmeettisilla parannuksilla. Radikaalista muutoksen tarpeesta kertoo kansallismielisyyden elinvoima, jossa ei näy kuihtumisen merkkejä, vaan se on päinvastoin heräämässä entistä voimakkaampaan eloon, josta yhtenä viimeisimpänä todisteena on AfD:n eli Vaihtoehto Saksalle -liikkeen menestys Saksan liittopäivävaaleisessa.

Nyt uuden myrskyvaroituksen antoi sunnuntaina pidetyt Itävallan parlamenttivaalit, jossa keskustaoikeistolainen Kansanpuolue ÖVP reivasi vaaliohjelmansa kansallismieliseen suuntaan, jonka ansioista se nousi maan suurimmaksi puolueeksi. Myös perinteinen oikeistopopulistipuolue Vapauspuolue FPÖ sai pitkästä aikaa reilun vaalivoiton ja se tulee todennäköisesti ottamaan hallituspaikan. Se, minkä valtamedia jätti harmistuksissaan useimmiten kokonaan kertomatta oli vihreiden romahtaminen, joka näyttää olevan vallitseva trendi keskisessä Euroopassa. Verkkolehti Oikea Media:

Vihreät olivat vaalien surkein häviäjä. Vihreät saattavat pudota kokonaan parlamentista. Neljässä vuodessa Vihreät ovat menettäneet lähes koko 12 prosentin kannatuksensa.

Vaaleja kommentoinut Ylen EU-mielinen toimittaja Sampo Vaarakallio vaikenee myös vihreiden suosion sulamisesta ja harmittelee jutussaan Analyysi: Itävallan perinteinen oikeisto kopioi populistien käsikirjan – EU:lle vaalitulos on hankala pääasiassa sitä, kuinka populistien vaalivoitot koettelevat Euroopan "yhteisiä arvoja":

Oikeistopopulismi ja tiukka kansallismielisyys ovat Euroopassa poliittista valtavirtaa. Vaikeita hetkiä saattaa silti olla luvassa. Yhteisiä arvoja koetellaan. Itävallan EU-politiikka tiukkenee entisestään ainakin maahanmuuttoasioissa.  

Itävalta on pitkän aikaa lämmitellyt suhteitaan naapurimaiden EU-änkyröihin, kuten historialliseen kumppaniinsa Unkariin. Esimerkiksi Unkarin ja Puolan oikeusvaltiokehitys on ottanut vuosikymmenten mittaiset takapakit.  

(...) Monissa asioissa oikeistopopulistit ja äärioikeisto tahtovat juuri nostalgiaa – paluuta menneeseen.

Nyky-Eurooppaa määrittelevä liberalistinen "arvopohja" ei ole edes sataa vuotta vanha, mutta silti globalistieliitin etua ajavat liberalismin puolustajat puhuvat siitä kuin se edustaisi yli tuhatvuotista kulttuuriamme. Sen sijaan paljon realistisemmat etnonationalistit määrittelevät Euroopan veren, maan ja vuosituhantisen kulttuurin mukaan, tapa, joka muistuttaa sitä, mitä muuallakin maailmassa on harjoitettu hyväksi havaittuna iät ja ajat. 

Lähestulkoon kaikki kansakunnat ovat perustuneet yhden johtavan väestöryhmän hallitsevalle kulttuurille. Ideologinen monikultturismi on nuori ilmiö ja se on voinut "menestyä" vain siksi, että se on liittoutunut hegemonisen liberalismin kanssa, jossa tärkeintä on rahan vapaa liike, mukavuudenhalu, halvat huvit, tyhjä sentimentalismi ja konfliktin välttäminen. Se on jopa pahempaa kuin silkka nihilismi. Siksi on typerää määritellä vallitseva kulttuuri tai "yhteiset arvot" sen mukaan mikä ideologia tietyllä hallintomuodolla sattuu juuri nyt olemaan vallitseva. 

Eurooppalaisuus on jotain paljon syvempää kuin tämän hetkinen liberaalidemokratia aivan samoin kuin japanilaisuutta olisi naurettava määritellä maan nykyisen hallintomuodon mukaan. Muihin verrattuna ainoastaan Euroopan "eliitiltä" näyttää puuttuvan kulttuurinen itsekunnioitus. Kyse ei ole nostalgiasta kuten edistysuskoinen liberaali Vaarakallio uutisjutussaan väittää, vaan kulttuurin halusta selviytyä. Ilman sosialismin syövyttämän librealismin nationalistista vastavoimaa Eurooppa olisi luhistunut jo 1960-luvulla.

                                                        *******************************

Tomittajista suurin osa on punavihrieitä, josta kertoo journalistiikan ja viestinnän opiskelijoiden parissa tehty kyselytutkimus. Kyselyyn vastanneiden 44 journalistiopiskelijan joukossa ei ollut yhtäkään perussuomalaisten kannattajaa! Eipä ihme, että esimerkiksi Ylessä suhtaudutaan äärimmäisen nuivasti persuihin. Viimeisin todiste tästä on Ylen toimittaja Veli-Pekka Hämäläisen tämänpäiväinen uutisjuttu "Maahanmuutto työntyy jo korvista" – perussuomalaisten vallanvaihto jätti joukon valtuutettuja ilman poliittista kotia, jossa henkinen demarieläkeläisvanhus pääsi petturiporukka Sinisten suulla mollaamaan perusteettomasti Jussi Halla-ahoa ja lojaaleja perussuomalaisia. Pielavetinen Liisa Salmi kertoo, että on vielä perussuomalaisten jäsen, mutta ei ehkä kauaa:

Hän tunsi Jussi Halla-ahon sanoman itselleen vieraaksi jo vuosia sitten, kun ensimmäisen kerran kuuli tämän puhuvan puoluekokouksessa. Timo Soinin olisi pitänyt erottaa Halla-aho jo siinä vaiheessa, Salmi miettii nyt.  

– Halla-ahon linja on minulle vieras, kun tuntuu, ettei se keskity mihinkään muuhun kuin maahanmuuttoon. Nämä maahanmuuttokysymykset oikein tuntuvat työntyvän jo korvista, lähes 40 vuotta puolueessa ollut nainen tuskailee.

Punavihreille toimittajille tällaiset puheet ovat hunajaa korville, sillä heidän kannaltaan paras persupuolue olisi soininlainen näennäisoppositio, joka ei haastaisi vihervasemmiston tuhoisaa maahanmuuttokiimaa. Mummolla on toki oikeus mielipiteeseensä, mutta toimittajalla luulisi olevan sen verran journalistista selkärankaa oikoa vanhuudenhöperöitä väitteitä.  Tosiasia on, että Halla-aho on ottanut moniin muihinkin asioihin kantaa kuin maahanmuuttoon, mutta eipä anneta tosiasoiden pilata Ylen hellimää tarinaa.

Toimittaja Hämäläisen juttu vahvistaa myös toista arvelluttavaa narraatiota, jossa puolueen hajottanut soinilainen luopiosiipi esitetään pelkkinä uhreja, joita pahat vihapuhuja-persut "vainoavat":

Yle kertoi jo kesäkuussa uhkaavista viestejä, joita puolueesta lähteneet kansanedustajat ovat saaneet. Ylen nyt haastattelemien valtuutettujen kertoman perusteella ilmiö ei ole paikallistasolla yleinen. Yksi sinisten valtuutettu kertoi kuitenkin saaneensa postissa vihjauksen tappamisesta.

Mikään ei voisi olla enemmän myötähävettävää kuin vinkuleluiksi muuttuneet aikuiset "isänmaalliset" miehet.

                                                        *******************************

Juha Hurme. Miksi lähes kaikki teatterialan ammattilaiset
ovat jonkin sortin kommunisteja?

Miksi Yle antaa jatkuvasti vapaan puheenvuoron mielenterveyskuntoutujana tunnetulle kulttuurikommunisti Juha Hurmeelle? Viimeksi tänään hän pääsi höpisemään kannattamiensa sosiaalisten konstruktioiden puolesta satusetä Matti Röngän vetämissä Ylen tv-uutisissa (kohdasta 14.55" eteenpäin) kuin myös verkkosivujen universaalikommunismia heijastelevassa vuodatuksessa Juha Hurme kirjoitti 14 miljardin vuoden kulttuurihistoriikin paikasta, johon aikanaan syntyi Suomi – kaiken selityksestä syntyi myös hilpeä iltamakiertue. 

Hurmeen väitteet sisältävät niin paljon kategoriavirheitä, perusteettomia yleistyksiä ja suoranaisia ideologisia valheita, että niiden tarkempi analyysi ja purkaminen vaatisi aivan oman punakynällä väritetyn juttunsa. Tässä kohtaa riittää, että lainaan haastattelusta pari posketonta heittoa. 

Voiko mikään olla punaisen teatterikoulun kasvatilta ennalta-arvattavampaa ja väsyneempää kuin sättiä kansallista kulttuuria ja sovittaa se uudelleen tämän hetken "eliitin" muotiaatteelle monikultturismille sopivaksi? Tämä jos mikä on tendenssimäistä, ideologisesti ohjattua ajattelua:

Suomalaisessa kulttuurissa ihan kaikki on kuitenkin Hurmeen mukaan lainaa. Edes kansallisen identiteetin pönkittämiseksi luotu Kalevala ei ole aito, vaan runoutta väärentänyt voimapolitiikan vipu.

– Kun perehtyy kulttuuriin, niin huomaa, että se on aina vuorovaikutusta, monessa muussakin paikassa kuin tällä meidän niemellä. Kuitenkin korosteisesti täällä pohjoisella reunalla me olemme lainanneet kaiken viisailta naapureiltamme. Jopa kansanrunouden teemat ja sisällöt tulevat isosta ihmiskunnan historiasta ja myyteistä. Ne on vain omittu ne, sillä tavoin kulttuuri toimii. Meillä on kuitenkin hirveän paljon väärää ylpeyttä ja valheita historiastamme.

Hurme puhuu kuin 1800-luvun svekomaani, joka propagoi sen puolesta, että suomalaisilla ei itsellään ole mitään omaa ja arvokasta. Pitäisi olla vain karvahattu kourassa leuka rinnassa ja kiitellä alinomaa muita, että sattuivat antamaan meille metsäläisille armosta edes jotain sivistystä. Svekomaanien ja vasemmistolaisten hallitsema kulttuurikeskustelu on sotien jälkeen kaikin keinoin halunnut vähätellä suomalaisuutta, jotta kyykytetty omanarvontunnoton kansa olisi alttiimpi harhaisille universalistisille utopioille:

Suomen tarinasta pidetään kiinni, vaikka tiede todistaisi mitä. Hurmeen mielestä se ei ole hyvä idea. Siksi hän haluaa kirjallaan hyökätä vääriä historiantulkintoja vastaan. – Sellainen reteän tarinan Suomi tuntuu propagandalta, tahalliselta vääristelyltä tai hyväuskoiselta tyhmyydeltä. Sellaiset asiat ovat vaarallisia, koska niiden alle voidaan rakentaa väärää nationalismia, joka voi tulehtuneessa tilanteessa hapantua väkivallaksi.

Vanha kulttuuribolshevikki vetoaa tieteeseen, vaikka suomalaisuudesta ja sen eri heimojen omaleimaisuudesta tiedetään paljon enemmän kuin siihen aikaan jolloin Hurme tavaili Kommunistista manfiestia. Vastaavasti horinat "väärästä nationalismista" ovat tuttua vasemmistolaista retoriikkaa, jossa toimivaksi tiedetty kansallismielisyys demonisoidaan ja vesitetään lopuksi monikultturismiin sopivaksi saduksi. Tiedetoimittaja Marko Hamilo on kuvannut sosiaalisessa mediassa hauskasti tätä valheellista närkästymistä kansallisten symbolien kohdalla:

"Rasistit ovat kaapanneet Suomen perinteiset symbolit. Siniristilippu ja Suomen leijona ovat negatiivisesti ladattuja." MJVONVT? Edelleenkään en ymmärrä, onko joku oikeasti noin vajaa vai mitä trollausta tämä on. Kyse on kansallismielisistä / isänmaallisista symboleista ja eliitti on lakannut puolustamasta kansallismielistä / isänmaallisia symboleita. Ne ovat sitten jääneet rahvaalle. Ei niitä kukaan ole kaapannut. Se mitä nyt nähdään, on yritys kaapata ne tarkoittamaan jotain muuta. Että Suomen leijona on homo, joka parittelee brysseliläisen tiikerin kanssa, tai jotain sellaista. Yritys kaapata suomalaisuuden symbolit ja ikonit johonkin eurooppalaiseen tai multikultiprojektiin vain näyttää epäonnistuvan koska se on melkoisen teennäistä.

Jutun Hurmeesta tehneeltä toimittaja Sanna Vilkmanilta puuttuu alkeellisin lähdekritiikki eikä hän peittele ihailuaan haastateltavan ideologiaa kohtaan, kun hän toteaa, että Hurme " käy kirjassaam järeällä todistusaineistollaan isänmaallista kertomusta päin":

Hän antaa palttua muun muassa yhtenäiselle kansalle. Hurme ei hyväksy ajatusta ainutlaatuisesta geeniperimästä, sillä tällä pallolla pyörivät ovat kuitenkin samasta alkuräjähdyksen energiasta peräisin. Sitä paitsi aikana, jolta on löydetty nykyisen Suomen alueen varhaisimmat asutuksen merkit, itä- ja länsisuomalaiset olivat geneettisesti kauempana toisistaan kuin länsisuomalaiset ja ruotsalaiset. Hurmeen hengästyttävä, huutomerkeillä höystetty kirja todistaa, että Suomea kansana, saati valtiona ei ole ollut kuin pienen henkäyksen ajan historian pitkässä virrassa.

Voiko tuon marxilaisemmin ja siten "materialistisimmin" asian enää ilmaista? Ei ole heimoja, kansoja, populaatioita, on vain yksi "yhteinen" atomistinen muurhaiskeko nimeltä ihmiskunta jne. Ei ole olemassa  luovempia, menestyksekkäämpiä ja tyhmempiä ryhmiä paitsi Hurmeen pahnan pohjimmaisiksi sijoittamat suomalaiset. Tiedeamatööri menee jopa niin pitkälle, että väittää ("Hurme ei hyväksy ajatusta ainutlaatuisesta geeniperimästä, sillä tällä pallolla pyörivät ovat kuitenkin samasta alkuräjähdyksen energiasta peräisin") ettei elollisissa ole laatueroja ja erilaista ontologista kokemusmaailmaa, koska elämä rakentuu samasta DNA:n nukleiinihaposta, joka sisältää kaikkien eliöiden solujen geneettisen materiaalin. 

Hurmeen sosialistisen ihmiskuvan mukaan ihminen on vain laji, jonka populaatioilla ja yksilöillä ei ole historiallista ja kulttuurista arvoa, joka erottaa ne menestyviksi, elinkelpoisiksi ja ennen kaikkea paremmiksi kuin toiset. On toki niin, että ihmisyksilöissä on tiettyjä yhteisiä piirteitä, jonka vuoksi ne tekevät meistä samanlaisia, mutta tällaiset yhteiset nimittäjät edustavat elämän alhaisempia asteita kuten ruuan tarvetta ja lisääntymistä. Filosofi Julius Evola on todennut, että ”pelkkä ’ihminen’ on alempi kuin kansaan ja yhteiskuntaan kuuluva ihminen, joka puolestaan on alempi kuin ’persoona’”. Sen sijaan sellainen yksilöä korostava periaate, jossa ihmiset ovat vapaita ja nauttivat siksi yhtäläisistä oikeuksista ”luonnostaan” on vailla perustetta, koska ihmiset eivät ole ”luonnostaan” samanlaisia. 

Ihmisten ja kansojen perimmäisestä "samanlaisuudesta" huolimatta Hurme on kuitenkin valmis korostamaan itä- ja länsisuomalaisten pohjatonta "erilaisuutta" silloin kun sillä voidaan hajoittaa historiallisesti hitsautunutta kansanyhteisöä. Tässä tarkoitushakuisessa ad hoc -agrumentaatiossa muusta ihmiskunnasta jyrkästi poikkeavat Saharan eteläpuoliset mustat afrikkalaiset (heiltä puuttuu mm. Neanderthalin ihmisen perimä) käyvät toki suomalaisista, kunhan vain saavat jalkansa rajan yli, sanovat Asyl ja kertovat ilmoitusasiana olevansa suomalaisia....

Haastattelussa jatkuvasti "oikeaa tietoa" (lue: poliittisesti korrektia) korostanut Hurme toteaa kuitenkin jutun lopussa, ettei hänen kirjansa olekaan tietokirja vaan runoelma:

Vaikka Hurme vakuuttaa olleensa tarkka faktojensa kanssa, hän painottaa, ettei Niemi ole tietokirja. Se on pikemmin runoelma tai eepos, kirjailija tuumii.

Tämä lienee koko haastattelun ainoa validi argumentti.

                                                        *******************************

Yle TV1, maanantai 16.10.2017 klo 19:00, Historia: Petturien lapset 

Hitlerin salamurhayrityksen suunnittelijat teloitettiin pettureina ja heidät on jo unohdettu virallisessa historiassa. Mutta heidän lapsensa eivät ole unohtaneet heitä. Tämä on heidän tarinansa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Mitä, että oikein natsidokkari maanantain Historidokumentissa? Tämä tuli täytenä yllätyksenä ja täysin pyytämättä!