HIKINEN JA VERINEN ILTAPÄIVÄ PENNSYLVANIASSA

Viime sunnuntai 14. kesäkuuta tullaan muistamaan päivänä, jolloin Yhdysvaltain republikaanipuolueen presidenttiehdokas Donald Trump yritettiin salamurhata Pennsylvanian Butlerissa pidetyssä kampanjatilaisuudessa. Suomen valtamedia osana lännen monoliittista propagandakoneistoa puhui aluksi vain "ampumavälikohtauksesta" eikä tapauksen vakavuutta korostavaa sanaa "salamurhayritys" käytetty kuin vasta vajaa vuorokausi myöhemmin illan Yle tv-uutisessa. 

Ylipäätään valtamedian uutisoinnin sävy ei ole ollut murhayrityksen kohdetta kunnioittava, vaan iskussa, jossa entistä presidenttiä oli ammuttu haavoittavasti Yle otsikoi uutisen 7-päivää tyyliin "Katso kuvat sekunneista kun Trump piileskelee lavalla ampujaa". Vain pelkurit piileskelevät, joten tässäkin Trump-kaunaisen toimittajan oli ihan pakko lyödä navan alle. Myöhemmin Yle vaihtoi sanan "piileskelee" ilmaisuun "suojautuu". Voi vain kuvitella millaisella tavalla murhayritystä olisi käsitelty massatiedotusvälineissä silloin, jos kohteena olisi ollut istuva presidentti. Toisin kuin Trumpin tapauksessa, jokainen kynnelle kykenevä järjestelmän maksama asiantuntija olisi ensimmäisinä sanoinaan pukeltanut millainen uhka demokratialle salamurhayritys oli.

Trumpiin kohdistuneen salamurhayrityksen käsittely "liberaalissa" valtamediassa todistaa sen olevan häpeämätömästi kansan syvien rivien vihollinen. Niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin media on käynyt vuodesta toiseen joka päivä patologista vihakampanjaansa Donald Trumpia vastaan. Tässä on tulos. Kun toimittajat ovat vuosien ajan julistaneet "edistykselliselle" kuulijakunnalle Trumpin joukkojen tappavan poliittisia vihollisiaan, ei ole ihme ketkä ryhtyvät oikeasti tappamaan. Vasemmistolainen uskon kiihko on aina omien pimeiden halujen ja vihamielisten tavoitteiden projektiota poliittisesti vääräuskoisiksi katsottuja kohtaan.

Sunnuntainen murhayritys osoitti, kuinka Demokraattipuolueen suojissa viihtyvät anarkomarkot olivat sitten päättäneet "meidän demokratiaa" suojellakseen ryhtyä sanoista tekoihin. Trump-vastaisen median moralistiseen raivoon kiihottama 20-vuotias Antifa-sympatisoija Thomas Matthew  Crooks halusi punaliberaalissa kuplassaan ehättää ensimmäisenä "pelastamaan ihmiskunnan". Koska Ylen kaltaisella valtamedialla ei ole intressiä kertoa tosiasioita vaan luoda seuraajilleen poliittisesti hyödyllisiä mielikuvia, julkaisee se juttuja, jonka otsikkona on Tämä Trumpin epäillystä ampujasta tiedetään: 20-vuotias oli rekisteröitynyt republikaanien äänestäjäksi. 

Juttua lukiessa käy selväksi, että vaikka Crooks oli rekisteröitynyt republikaanipuolueen äänestäjäksi, se ei merkitse silti republikaanien kannattamista. Itse asiassa kevään esivaaleissa demokraattiaktivistien piirissä syntyi trendi, jossa he republikaanipuolueen äänestäjäksi rekisteröityneenä saattoivat äänestää Trumpin kilpailevaa ehdokasta. Vasemman laidan demokraateille halpamaisista keinosta onkin tullut viimeisten vuosien aikana normi, joka sallii Trumpin kampittamisen keinolla millä hyvänsä. Crooksin vasemmistolaisuutta tukee uutismedia CCN:n lähde, jonka mukaan hän antoi 15 dollarin lahjoituksen demokraattipuoluetta lähellä olevalle Progressive Turnout Project -ryhmälle vuonna 2021.

Crooksin taustojen penkominen on synnyttänyt Internetissä jo nyt valtaisan spekulaation eri salaliittoteorioista. Teorioita ruokkii valtamedia, sillä se selvästi panttaa tietoja, jotka ovat saatavilla julkisista lähteistä. Amerikkalaismediat ovat suhtautuneet vältellen ja nihkeästi Crooksin Antifa-kytköksiin, mikä kertoo osaltaan, että väiteissä on todennäköisesti jotain perää. Esimerkiksi riippumaton uutissivusto Assets Magazine luetteloi Crooksin osallistumisia äärivasemmiston eri mielenosoituksiin:

2023 Crooks osallistui Seattlessa Antifan väkivaltaiseen mielenosoitukseen, jossa hyökättiin viranomaisia vastaan.

2022 Portlandissa Crooks oli mukana Antifan järjestämässä mellakassa, jossa eri poliittiset osapuolet ottivat yhteen.

2021 Crooks marssi Antifa-joukkojen mukana Minneapolisin mielenosoituksessa, joka muuttui lopulta Antifan hyökkäykseksi poliiseja vastaan.

Nämä mellakat liittävät Crooksin ainakin seuraaviin väkivaltaisiin äärivasemmistoryhmiin: Portland Black Bloc, Seattle Antifa Collective, New York City Antifa, Los Angles Antifa Network, Chicago Anti-Racist Action.

Nämä väitteet odottavat vielä vahvistustaan, mutta lienee selvää, ettei Crooks ollut äärioikeiston masinoima väärän lipun toimija, joka äärivasemmiston salaliittoteorioiden mukaan halusi ohi ampumisellaan saada sympatiaa Trumpille. Sikäli kuin jokin salaliittoteoria pitää paikkaansa, on sitä syytä etsiä Yhdysvaltain hallintojärjestelmästä. Tähän viittaisi turvallisuuspalvelun kummallinen huolimattomuus entisen presidentin suojelemisessa. 

Tätä mieltä on myös Iltalehden haastattelema Helsingin Varuskunnan Ampujat ry:n puheenjohtaja Mikael Kaislaranta jutussa Suomalainen ampujamestari epäilee, että Trump-laukaukset olivat viranomaisten tahallinen virhe – "Ei ole voinut vahingossa sinne päätyä". Herää kysymys, miksi 150 metrin päässä olevaa rakennusta ei oltu kartoitettu ja valvottu, vaan Crooks pääsi ryömimään sen katolla vapaasti. Silminnäkijät kertoivat poliisille katolla olevasta hiipparista poliisille 5-7 minuuttia ennen ampumisen alkamista, mutta viranomaiset eivät reagoineet huolestuneisiin havantoihin mitenkään. Lisäksi on erikoista, että Bidenin hallinto eväsi lukuisista pyynnöistä huolimatta Trumpilta riittävän suojan kampanjatilaisuuksissa.

Tuuliset ampumaolosuhteet ja Trumpin pään kääntyminen juuri ennen ensimmäistä laukausta luultavasti pelastivat tulevan presidentin hengen. Crooks ehti ampua ainakin kolme laukausta, joista yksi tappoi sivullisen. 30 sekunnin kuluttua epäonnistumisestaan hän sai surmansa turvallisuuspalvelun ampumasta luodista. Ripeä toiminta kriittisellä hetkellä kertoo, että tarkka-ampujilla oli ammattimaista valmiutta koviin ratkaisuihin. Tämä taas on jyrkässä ristiriidassa 5-10 minuuttia aikaisemmin sattuneisiin hutilointeihin. Oma lukunsa oli turvahenkilöstön panikointi, koska varsinkin kiintiönaiset eivät osanneet toimia kovan paineen alla. Vain hyvä onni pelasti Trumpin yhteiskunnan pakkomielteiseltä tasa-arvopelleilyltä. Pikapalvelu X:n suosittu postaaja Benny Johnson kuvaakin osuvasti turvallisuuspalvelun tohelointia sinä hetkenä kun Trumpia oli ammuttu:

Täydellinen nöyryytys naispuolisten salaisen palvelun agenteille, koska he eivät osanneet käsitellä aseitaan, varusteet putoilivat maahan ja he etenivät nykivin ja pelonsekaisin askelin.

Valtavirran amerikkalaiset tiedotusvälineet olivat selvästi jo etukäteen valmistautuneet Trumpiin kohdistuneeseen murhayritykseen, sen verran yksiselitteistä narraatiota ne ovat uutisissaan noudattaneet. Lehdistö ja sähköinen media ovat hyökänneet ankarasti niitä republikaanipoliitikkoja vastaan, jotka sanovat tiedotusvälineillä olevan verta käsissään, koska ne ovat vuosikausia kiihottaneet läntisen maailman "liberaalit" Trump-vihaan. Tällaisiin puheisiin ei ole tietenkään reagoitu itsekritiikillä, vaan toimittajat ovat leimanneet ne "tiedotusvälineiden oikeuksien loukkaamiseksi" ja "salaliittoteoriaksi". 

Osataan sitä täällä varauksettomasti Amerikkaa apinoivassa Suomessakin. Tieteellisen tutkimuksen irvikuvana tunnetun Ulkopoliittisen Instituutin propagandisti Maria Lindénin sairaalloinen Trump-viha ei laannu edes silloin kuin ex-presidentti yritetään murhata, vaan hän julistaa vielä murhayrityspäivänä Trumpin käyttävän tapausta kyynisesti hyväkseen vaalikampanjassaan. Iltalehden jutussa  Asiantuntija: Näin Trump tulee hyödyntämään salamurhayritystä kampanjoinnissaan satukirjan Trumpista kirjoittanut Lindén heittää hatusta, että tämä "on aiemmin rakentanut ”uhritarinaa” sellaisissa tilanteissa, joissa se on ollut perusteetonta". Ilmeisesti hän pitää myös Trumpiin kohdistunutta salamurhayritystä "perusteettomana uhritarina" väittäessään että "tästä tulee taas yksi esimerkki tarinasta, jossa kaikki ovat häntä vastaan".

Jos hyvin käy, Pennsylvanian hikinen ja verinen iltapäivä saattoi avata niiden hyväuskoisten silmät, jotka edelleen luottavat valtamedian puolueettomuuteen ja asiallisuuteen.  Sen sijaan jo aikoja sitten punapillerin napanneille on ollut selvää millaisia systeemin pikku prostituutteja jatkuvasti valehtelevat toimittajat ja korruptoituneet tutkijat ovat. Jos länsimaissa tapahtuu vielä kansannousuja, toimittajat tulevat olemaan ensimmäinen ryhmä, joka joutuu kansantuomioistuimen eteen. Paljon suurempi työ onkin globaalia sirkusta pyörittävien varjohallitsijoiden savustamisessa ulos koloistaan, mutta kun iso pyörä lähtee liikkeelle, edes he eivät voi paeta kohtaloaan. Eteenpäin! 

KENEN VOITONPÄIVÄ? EI AINAKAAN SUOMALAISTEN JA TUSKIN EUROOPPALAISTENKAAN

1945 ja sen jälkeen. Hieno voitto monikulttuuristetulle
lännelle. Yo maan, ainakaan emme puhu saksaa!

Tänä lauantaina 9. toukokuuta Venäjällä vietettiin toisen maailmansodan päättymistä (Euroopassa) 75:ttä voitonpäivää, vaikka Saksa antautui päivää aikaisemmin eli 8.5.1945. Vuorokauden ero johtuu aikavyöhykerosta, sillä Saksan antautuessa vuorokausi oli Neuvostoliiton alueella ehtinyt jo vaihtua. Sattumaa tai ei, mutta Neuvostoliiton suorana perillisenä pidetyn Venäjän voitonpäivä on sama kuin Eurooppa-päivä, jolla on viime vuodet juhilistettu Euroopan Unionin perustamista. Taustalla on Ranskan ulkoministerin Robert Schumanin 9. toukokuuta 1950 esittämä asiakirja, jossa ehdotetaan Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamista. On historian suurta ironiaa, että Länsi-Eurooppaa alunperin edustanutta EU:ta pidetään kriitikkojen silmissä nykyään eräänlaisena Neuvostoliittona, jota myös Eurostoliitoksi kutsutaan.

EU:n ideologia on pitkälti sama kuin Yhdistyneiden kansakuntien (YK), joka on suoraa jatkoa länsiliittoutuneiden gloablistiselle imperialismille. Sekä EU että YK edustavat pelkkää negaatioita kansallissosialismista, jonka peruslähtökohtia olivat kansallisuusaate ja kansainvälisen velkaorjuuden lopettaminen. Globalistisen valtamedian krooninen jankutus kansallissosialismista ei tätä nykyä keskitykään historiallisen fasismin tuomitsemiselle, vaan demonisoinnin tarkoitus on mustamaalata kansallismielisyyttä ja liittovaltion arvostelua liittämällä ne natsismiin™. Tämä on ilmiselvää historiapolitiikkaa, mutta Yle ei tätä tunnusta, vaan projisoi propagandansa Venäjään ja Itä-Euroopan maihin – vain niissä harrastetaan historiapolitiikkaa toisin kuin holokaustiuskonnolla kyllästetyssä lännessä...

Ylen verkkosivuilla julkaistu pitkä mielipideartikkeli Toinen maailmansota ei lopu koskaan – Historiakamppailut jatkuvat 75 vuotta sodan jälkeen ei ole täysin kelvoton, sillä siinä esitetyt arviot Venäjän johdon tavasta käyttää toisen maailmansodan tapahtumia valtiollisessa propagandassa ovat pitkälti oikeaan osuneita. Ongelmana on vain se, että jutussa ruokitaan mielikuvaa, jossa vain Venäjä ja Itä-Euroopan maat käyttävät toista maailmansotaa historiapoliittisena välineenä nykypäivän politiikassa:

Toisaalta voitonpäivä on juhla, jota nykyinen poliittinen johto käyttää asemansa vahvistamiseen. Vallanpitäjät kertovat kansalaisille, että sodan muisto on Venäjälle vihamielisten voimien hyökkäyksen alla.

Tämä on kieltämättä totta, mutta keskittymällä pelkästään Venäjään ja Itä-Eurooppaan halutaan tietoisesti sivuuttaa länsimaiden antifasistinen indoktrinaatio, joka on läpäissyt koko arkipäivän lähtien koulumaailmasta ja viihdeteollisuudesta. Lännen historiapolitiikan analysointi olisikin paljon olennaisempaa kuin Venäjän jo siksi, että se koskee meitä. 

Täällä harjoitetun propagandan ja aivopesun itsekriittinen arvioiminen on kuitenkin vaikeaa, koska valtamedia, Ulkopoliittinen instituutti ja yliopistot julistavat länsimaiden poikkeavan täysin Itä-Euroopan likaisista keinoista. Tämä on vain korostunut kriisiytyneessä EU:n hallinnossa ja sille myötämielisessä valtamediassa. Koska rikkaa ei nähdä omassa silmässä, EU syyttää Venäjää,  Puolaa ja Unkaria "epädemokraattisuudesta" ja "valtiojohtoisesta propagandasta". Nämä ovat vain eräitä keinoja mustamaalata maita, jotka eivät alistu EU:n liittovaltiopoltiikkaan. 

Historiallisesti EU:ta ja Itä-Euroopan jäsenmaiden välillä hiertää suhde holokaustiin, josta on tullut läntisen pseudoeliitin pääuskonto. Brysselin kabinettien ja looshien hämärämiehet ovat pöyristyneet siitä, että kommunismin monikertaisest uhriluvut ja kärsimykset samaistetaan natsien väitettyihin tekoihin "pyhää" kansaa kohtaan:

EU vaati mailta holokaustin historian kunnollista läpikäyntiä. Maat avasivat holokaustia käsitteleviä museoita, pystyttivät muistomerkkejä ja uudistivat historiankirjojaan. 

– Ne kuitenkin vähättelivät paikallista yhteistoimintaa ja paikallista osallisuutta juutalaisten naapurien murhiin, professori Subotić sanoo.

Jutussa eniten lainattu asiantuntija, Pietarin Eurooppalaisesta yliopiston professori Aleksei Miller, on erityisen innokas ottamaan esille juutalaiskysymyksen. Syytä ei tarvitse kaukaa etsiä, onhan Miller itsekin juutalainen. Länsimielisenä liberaalina hän noudattelee arvioissaan pitkälti EU:n ulkopoliittista linjaa, jossa Venäjän arvokonservatiivisuus ja isänmaallisuus nähdään ongelmallisina. Millerin kommentit voisivat olla hyvin jonkun "tiedostavan" länsimaalaisen mielipidepideautomaatin suusta. Semminkin, kun löysiä heittoja ei perustella mitenkään:

Lännessä juhlittiin voittoa tyranniasta ja totalitarismista, Neuvostoliitossa kommunistien voittoa fasismista, joka kasvoi kapitalismin oloista.

Tässä jää kertomatta. että eurooppalainen fascismi oli itsepuolustuksellinen vastareaktio murhanhimoista kommunismia kohtaan, joka pääsi vainon uhreissa miljoonakerhoon jo 1920-luvun alussa Leninin kaudella. Kun etsitään alkusyitä toiselle maailmansodalle, pitäisi ensin perata anglosaksinen imperialismi, ensimmäinen maailmansota ja Saksalle asetetut kohtuuttomat sotakorvaukset. Syyt toiseen maailmansotaan olivat moninaiset, mutta varmaa on vain se, että se oli traaginen veljessota Euroopan kansoille. Siitä hyötyivät vain ne tahot, jotka hallitsevat myös nykypäivän maailmaa. Seuraukset eivät pahemmin mairittele.

Totta kai Ylen jutussa piti syyllistää myös suomalaisia, olimmehan me sodassa "väärällä puolella", vaikka juuri se lopulta pelastikin kansakuntaamme hukkumasta Neuvostoliiton "vapaiden kansojen" verimereen:

– Toisen maailmansodan epämiellyttävät sivut, Suomen osallistuminen Leningradin saartoon tai Suomen venäläiselle väestölle perustamat leirit Karjalassa, eivät pitkään olleet yleisen keskustelun teemana, Miller sanoo.

Suomen karskit toimenpiteet Itä-Karjalassa olivat pienen kansan itsepuolustuksellinen varotoimi Neuvosto-Venäjän aggressiota kohtaan. Viime kädessä haluttiin suojella suomalaista etnisyyttä idän puristuksessa olevalla Karjalan lohkolla. Suomalaisten etniset vainot olivat taistelevalle kansakunnalle hyvässä muistissa 1940-luvulla, joten venäläisten eristäminen ei ollut muuta kuin etnistä itsesuojelua idän loputonta miljoonalaumaa vastaan. My country, right or wrong; if right, to be kept right; and if wrong, to be set right, (Carl Schurz, 1872).

Eurooppalaisille toisen maailmansodan päättymisen juhlinta voittona on hirvittävää itsepetosta, sillä sodan jälkeen asemamme maailmassa on vain heikentynyt ja jopa koko rodullinen olemassaolomme on nyt uhattuna. Varsinkaan Suomen ei pitäisi liputtaa EU:n Eurooppa-päivänä ja juhlia toisen maailmansodan voittoa. 

Vaikka Nato-kiimaiset lännen palvojat haluavat liittää meidät jopa historiallista totuutta vääristäen "voittajien" leiriin, tosiasiaksi jää, että olimme taistelemassa häviäjien puolella kommunistista Venäjää ja anglo-sionistia länttä vastaan. Siksi on absurdia juhlia päivää, jolloin maahamme hyökännyt kommunistidiktatuuri varasti lopulta Karjalan, Sallan ja Petsamon. Lähes sadantuhannen suomalaissotilaan menetyksen lisäksi jouduimme vuosiksi Neuvostoliiton valvonnan alaiseksi ja maksamaan oikeudettomat sotakorvaukset sodan aloittaneelle rikollismaalle. Vain maansa lännelle myynyt petoksellinen poliittinen johtomme voi juhlia tappion päivää voittona.

Kovimman hinnan sodasta joutui maksamaan tietenkin Saksa, jonka kulttuurinen ja etninen identiteetti on jatkuvan anglo-sionistisen miehityshallinnon seurauksena nujerrettu lähes täysin. Tosin voittajillakaan ei mene sen paremmin kun katsoo vaikkapa Englannin ja Ranskan katukuvaa, jota miehittävät tummapintaiset ulkoeurooppalaiset vapaamatkustajat. Tuon todellisen maahantunkeutujaväestön elättäminen maksaa jo nyt tähtitieteellisiä summia nykyisen verorasituksen alla oleville eurooppalaisille. 

Ja mikä pahinta, vaietun modernin rotusodan seurauksena koko Euroopan väestöä ollaan sekä korvaamassa että roturutsaamassa muukalaisilla. Pienenä sivujuonteena tässä on vuosikymmeniä jatkunut valtava raiskausaalto, johon verratuna venäläisten rynnistys Berliinin keväällä 1945 oli pelkkä alkunäytös populaatioita poispyyhkivälle rotusodalle. Kannattaako voiton päivää todellakin juhlia voittona, varsinkin kun voiton hedelmät ovat varastaneet Wall Streetiä ja Hollywoodia hallitsevat Levantin perilliset.

                                                        ********************************



TV1, 9.5.2020 klo 20.55 Loikkari (16)

2/2. Sodan mielettömyyksien keskellä Walter alkaa kokea syvää ristiriitaa tekojensa ja arvojensa välillä. Asiaa ei helpota puolalainen Wanda, johon Walter on rakastunut. HD 1 h 29 min. Linkki ohjelmaan.

Saksalaista kansallismasokismia puhdasoppisimmillaan. Oman kansansa pettämisestä tehdään moraalinen hyve ja ohje myös nykypolville: saksalaisuudesta luopuminen on velvollisuus. Tämä opetus kaikuu kaikissa Saksan kouluissa ja televisosarjoissa, lopputuloksen näemme katukuvassa, rikostilastoissa, kansanvaihdossa, kansanmurhaavassa roturutsassa jne.

YLEN VASEMMISTOLIBERALISTINEN AGENDAJOURNALISMI EI HELLITÄ OTETTAAN

Maamme suurimmat valtamediat Yleisradio ja Helsingin Sanomat ovat koronoviruskriisin keskellä olleet odotetusti huolissaan monotonisen äänensä täydellisestä kuuluvuudesta. Vajaan kuuluvuuspeiton lisäksi media-ajan dinosauruksille tuottaa ahdistusta lisäksi se, että kansalaiset hankkivat tietonsa jostain muualta. Erityisesti vapaan tiedonvälityksen Internet on niiden uskottavuudelle ja näkyvyydelle valtava uhka, jonka vuoksi toimittajarengit pyrkivät leimaamaan ne valeuutisiksi tai vähintään poliittisesti motivoituneeksi informaatiovaikuttamiseksi. 

Projisoiva syyttely muistuttaa Neuvostoliiton valtalehti Pravdan ("Totuus") tapaa julistautua ainoaksi totuuden haltijaksi. Tällainen arrogantti asenne ei ole sinänsä yllättävää, koska suurin osa valtamedian toimittajista on puoluekannaltaan tutkitusti punavihreitä. Asian voi tarkastaa myös suoraan seuraamalla Ylen ajankohtaisohjelmien ja uutisten tarjontaa. Tässä muutama täky tältä päivältä:


Yle Radio 1, 23.3.2020 klo 7.30, Ykkösaamu: Korona, Biden ja Trump presidentinvaalitaistelussa

Koronavirus, Joe Biden ja Donald Trump ottavat yhteen Yhdysvaltain presidentinvaalissa. Turun yliopiston John Morton -keskuksen johtaja Benita Heiskanen ja Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak. Juontaja Tom Kankkonen. Toimittajat Marja Ala-Kokko ja Jukka Vanninen. Tuottaja Sakari Kilpelä. Linkki ohjelmaan.


Politiikan asiantuntijoita luulisi ymmärrykseltään laajakatseisiksi ihmisiksi, mutta ikävä kyllä suurin osa heistä on hakeutunut alalle ainoastaan ajaakseen ideologiaa, jonka he hyväuskoisina idiootteina oppivat punaliberaalissa yliopistossa. Kun peilikuva ei miellytä, vian täytyy olla maailmassa. Tai ainakin Trumpissa. Tätä lapsellisen personoivaa maailmanselitystä edustivat Ykkösaamussa jälleen kerran tutut itkupillit Ulkopoliittisesta Insitituutista (UPI) ja Turun yliopistosta. 

UPI:n vanhempi tutkija, pahamaineinen Nato-sionisti (((Charly Salonius-Pasternak))) on ollut politiikan seuraajille jo pitkään suurta hupia, sillä hän ei ole päässyt vieläkään henkisesti yli Donald Trumpin vaalivoitosta 2016. Voi olla, että pakonomainen Trumpin haukkuminen tyhmäksi ja röyhkeäksi on joillekin sopivaa arkiterapiaa, mutta politiikan asiantuntijan suusta sanottuna se on pelkästään myötähävettävää toistamista. Silti Ylellä riittää julkeutta pitää herraa vuodesta toiseen Trumpin presidenttiyden hoviasiantuntijana.

Toinen Trumpin presidenttikauden ammattivalittaja on Turun yliopiston John Morton -keskuksen johtaja Benita Heiskanen. Toisin kun valtavirta-atlantisti Salonius-Pasternak, Heiskanen uiskentelee alhaisessa yksinäisyydessään kulttuurimarxismin syvässä päädyssä. Vai mitä meidän pitäisi ajatella "tutkijasta", joka käyttää alituiseen valkoisia vihaavien feministirasistien termiä "rodullistaminen"? 

Ylessä tällainen hörhödiskurssi menee tietenkin toimittajilta läpi kuin Kokoomuksen jatkoilla tarjottu ilmainen kuohuviini, mutta todellisuuden kuvaajaksi siitä ei ole. Heiskanen kun tuli väittäneeksi, että Trumpin viholliskuva on "rodullistava" ja se ilmenee jopa hänen tavassaan puhua koronoviruksesta. Perusteeksi riittää, että Trump oli jossain tviitissään käyttänyt koronasta kansanomaista termiä Chinese Virus. Se, että Trump kutsuu Kiinasta lähtöisin olevaa virusta kiinalaiseksi, onkin Heiskasen mukaan anteeksiantamatonta "rodullistavaa" rasismia. Yeah right, soittakaa jo se Paranoid!

Yle Radio 1, 23.3.2020 klo 10.00, Roman Schatzin Maamme-kirja: Mihin kannattaa globaalin kriisin aikana uskoa?

Väärää tietoa Corona-viruksesta leviää vielä nopeammin kuin virus itse. Maailman Terveysjärjestö varoittaa paitsi itse taudista myös niin kutsutusta infodemiasta. Liikkeellä on valtava määrä informaatiota, josta hyvin suuri osa on täyttä potaskaa tai jopa hengenvaarallinen. Mihin kannattaa globaalin kriisin aikana uskoa? Missä kulkee maalaisjärjen ja hysterian välinen raja? Miksi ihmisillä on niin kova tarve uskoa valeuutisiin, vaihtoehtoisiin faktoihin ja salaliittoteorioihin? Vieraina toimittaja ja tietokirjailija Johanna Vehkoo ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Jonas Sivelä. Linkki ohjelmaan.

Satuin toisella korvalla kuulemaan ohjelman, enkä kiinnittänyt sen suuremmin huomiota asiantuntijana esiintyneen naisen jäkätykseen "valeuutisista". Näitähän Ylen radiokanavilla riittää. Vasta myöhemmin ohjelmatietoja katsoessani huomasin, että Virallista Totuutta puolustava naisääni oli kukapa muu kuin "faktantarkastaja" Johanna Vehkoo. Siis tämä raivofeministinen äärivasemmistolainen, joka kaikkien valhekäryjen jälkeenkin uskottelee edustavansa puolueetonta ja objektiivista tiedonvälitystä. Hänen poliittinen sitoutumisensa, kunnianloukkaukset ja faktojen tarkistamattomuus näyttävät olevan kaikille muille tuttuja paitsi Roman Schazille. Muutoin hänen valintaansa totuusmedian puolustajaksi on vaikea selittää.

Tietysti kyse saattaa olla Schazin saksalaisesta mustasta huumorista, että hän valitsi juuri äärivasemmistolaisen agendajournalisti Vehkoon puhumaan asiantuntijan suulla valeuutisista, vaihtoehtoisista faktoista ja salaliittoteorioista. Semminkin kun Vehkoo faktantarkastajatovereineen on jäänyt kiinni samoista asioista, joista hän ohjelmassa syytti muita. 

Sateenkaarilinssien läpi maailmaa katsovat faktantarkastajat eivät ole saaneet kovin hyvää arvosanaa esimerkiksi kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen lehdessä Media ja Viestintä. Sen viime vuoden lopussa ilmestyneen numeron (Vol 42 Nro 4, 2019) artikkelissa "Tarkistuksissa vielä parannettavaa: Ylen faktantarkistuksen tarkistus", itsensä valvovaksi elimeksi nostaneet hyväkkäät saavat totuudellisuudestaan arvosanan, joka alittaa netin heikommat klikkijournalistiset uutissivustot.

ONKO ULKOPOLIITTISEN INSTITUUTIN JOHTAJA TEIJA TIILIKAINEN KANSANVIHOLLINEN?

Yle Radio 1, 5.6.2018 klo 07.50, Ykkösaamu: Kukapa noudattaisi EU:n sääntöjä?

Mitä sääntöjä EU:ssa pitää pitää noudattaa, mitkä voi unohtaa esimerkiksi Italiassa, Puolassa ja Unkarissa. Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen. Maailman ympäristöpäivänä ollaan huolissaan muovista. Suomen ympäristökeskuksen merbiologi Julia Talvitie. Perustuslakivaliokunnan sote-lausunnossa esitetty muutosvaatimukset valinnavapauslakiin. Helsingin yliopiston eurooppaoikeuden professori Juha Raitio ja Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori ja eurooppaoikeuden dosentti Tuomas Ojanen. Aselakien toteuttaminen teksasilaisissa yliopistoisssa. Turun yliopiston John Morton -keskuksen johtaja Benita Heiskanen. Kolumnistina Aleksis Salusjärvi. Sivuhenkilöitä. Ykkösaamun toimittajat Kaija Kellman ja Jukka Vanninen, juontaja Olli Seuri ja tuottaja Sakari Kilpelä.

Toimittaja Aarno Laitisen mukaan Ulkoministeriö (UM) on "toisen tiedekunnan" eli akateemista koulutusta saaneiden homoseksuaalien suojatyöpaikka. Asiantuntijoina UM käyttää monesti Ulkopoliittinen Instituutin (UPI) tutkijoita, joiden kannattamiin "länsimaisiin arvoihin" sisältyy myös "toisen tiedekunnan" edunvalvonta, jolla se myötäilee EU:n linjaa. Tässä lienee eräs syy sille, miksi angloamerikkalaisia liberaaliarvoja kannattava UPI on niin vihamielinen traditionaalista Venäjää kohtaan. Tämä linja on vain tiukentunut vuoden 2010 jälkeen, kun insituutin johtajaksi nostettiin EU-fanaatikko Teija Tiilikainen. 

Federalistina, Nato-haukkana ja globalistina Tiilikainen ei näe mitään syytä ajaa oman kansan etua. UPI:n pääpropagandisti samaistuu ensi sijassa "länsimaiseen arvoyhteisöön", johon kuuluu pääasiassa vain arkitodellisuudesta vieraantunut EU-eliitti ja Tiilikaisen kaltaiset lakeijat. Tämä on osaltaan johtanut siihen, että hallitseva nomenklatuura on Mafian tapaan uskollinen vain toisilleen ja siten väistämättä pettureita kansoilleen. 

Tämä petoksellisen asenne tuli erittäin selväksi tämän aamuisessa Ykkösaamussa, jossa vieraana ollut Teija Tiilikainen ei turhaan peiteillyt kantojaan, kun hän pääsi lyttäämään Italian uutta populistihallitusta ja sen aikomusta karkottaa puoli miljoonaa maassa notkuvaa laitonta "siirtolaista" takaisin lähtömaihinsa. 

UPI:n johtaja pitää tätä suvereenin maan laillista suunnitelmaa jonkinlaisena rikoksena, koska se ei ole linjassa pienen EU-eliitin suosimien "länsimaisten arvojen" kanssa. Haastattelusta huokui vallanhimoisuus, jossa Tiilkainen EU:n kritiikittömänä puolustajana haluaa tukahduttaa kansallisen itsemäärämisoikeuden vetoamalla "yhteisiin arvoihin". Haastattelun perusteella Tiilikaista voi syystä pitää paatuneena federalistina ja globalistina. Kysymys kansanvihollisesta ei liene tämä vuoksi enää pelkästään retorinen.

                                                        **********************

Yle Teema. tiistai 5.6.2018 klo 22:00 The Handmaid's Tale - Orjattaresi (K16) 

Uusi sarja 1/10. Frediläinen. Margaret Atwoodin romaaniin perustuva palkittu draama kuvaa ekokatastrofin jälkeistä dystopiaa, jossakin entisen Yhdysvaltain paikalle perustetussa valtiossa. Vahvasti uskonnollisessa Gileadissa harvat hedelmälliset naiset on valjastettu synnytyskoneiksi. Frediläinen on yksi heistä. HD Äänitekstitys: suomi. K16 (ahdistus).

Eipä ihme, että kulttuurikommunistien Yle Teema on hankkinut itselleen tämän feministisen miehiä demonisoivan fantasian. Jos joltakin on jäänyt huomaamatta viime tammikuun Yle Watch -päivitys pahamaineisesta sarjasta The Handmaid's Tale, niin tässä siitä koko lainaus:

Heprealaisena riemujuhlana tunnetun mindfuck-gaalan viimeisin Yle-uutinen, Golden Globe -palkinnot jaettiin – katso tästä palkitut, kertoo, että parhaan tv-draamasarjan pääpalkinnon sai vihafeministi Margaret Artwoodin romaaniin perustuva dystopiakuvaus The Handmaid´s Tale. Sarja on puhtaasti vainoharhainen poliittinen fantasia, joka on suunnattu presidentti Donald Trumpin hallintoa vastaan. Jos tälle länsimaista kulttuuria valheellisesti lokaavalle sadulle etsittäisiin aito historiallinen vertauskohta, sitä ei tarvitsisi hakea kaukaa, sillä se löytyy tällä hetkellä monesta islamilaisesta maasta. Näin ilmeinen kulttuurinen sokeus ja itsesensuuri ei kerro muusta kuin liberaalien pohjattoman julkeasta tekopyhyydestä. 

Suomalaisten punahipsterien kotiraamattu, Nyt-liite, kertoi jo viime toukokuun jutussaan Naiset alistetaan synnytyskoneiksi, homoja silvotaan ja tapetaan: HBO:n The Handmaid’s Tale on pelottavin ja vaikuttavin tv-sarja juuri nyt, koska se voisi olla täyttä totta pelkällä otsikollaan, kuinka hegemoninen kulttuurivasemmisto näkee pienenkin heihin kohdistuvan vastarinnan olevan alku teokraattis-fasistiselle totalitarismille, joka paisuu heidän mielissään lopulta masokistiseksi yhteiskuntapainajaiseksi. 

Sarjaa voi pitää kiistatta yhtenä hyväosaisten vasemmistoliberaalien vainoharhaisuuden huipentumana, varsinkin kun tiedetään millainen moralistinen kyykytysvalta pienellä feministien ja transgenderistien mafialla on valtaenemmistöön länsimaissa. The Handmaid´s Tale ei ole muuta kuin sietämätön projektio femikommunistien ja sukupuolenkieltäjien omasta vallasta sellaiseen länsimaiseen kulttuuriin, jota ei ole koskaan ollut edes olemassa (paitsi islamilaisissa maissa tänään). "Koska se voisi olla täyttä totta"....aivan samoin kuin jos tädillä olisi munat niin hän olisi setä, mutta apropos, tämähän onkin "totta" kun seuraa valtamediaa, joka antaa jatkuvasti vapaan suunvuoron Setan päivystäville desanteille!

Yle TV1, tiistai 5.6.2018 klo 23:46, Viharikos ja rakkaus 

2/3. Murha Mississipissä. Musta mies murhataan Jacksonissa, Mississipissä. Syyllisiksi paljastuu joukko paikallisia valkoisia nuoria. Tapauksen taustalta löytyy sukupolvelta toiselle siirtyvää rasistista vihaa. HD Äänitekstitys: suomi. K12 (ahdistus).

Yhdysvallloissa mustat tappavat väestöosuuteensa nähden valkoisia kaksisataa kertaa enemmän kuin valkoiset mustia, mutta näitä rotusurmia ei kutsuta viharikoksiksi eivätkä Hollywoodin liberaalijuutalaiset tee niistä siksi elokuvia. Jotta rotumasokistiset liberaalit olisivat vielä enemmän tyydyttyneitä, kielipelissä pitäisi mennä pitemälle ja kutsua mustien tekemiä valkoisten murhia rakkausrikoksiksi tai jopa rakkauden teoiksi.

YLESSÄ ON TOTTA VAIN TOIMITTAJIEN NILKKILIBERAALI UMPIKIEROILU

Yle on samassa globaalissa media-mafiassa.

Suuri osa suomalaisista uskoo, että veronmaksajien kustantaman Yleisradion palveluksessa olevat toimittajat noudattavat journalistisen etiikan sääntöjä. Osa saattaa toimiakin näin, mutta yhä lisääntyvässä määrin iso joukko Ylen toimittajia käyttää mediajätin näkyvyyttä vain hyväksi ajaakseen omaa poliittista agendaa. Tämä on mahdollista siksi, että toimittajien ideologia ei poikkea juurikaan Ylen virallisesta linjasta. Siksi mitä luihuimmat propagandistit voivat rauhassa painostaa journalistisella verukkeella esimerkiksi talouselämän tahoja, jotka eivät "paljastusuutisen" jälkeen alistu muuttamaan laillisia toimintatapojaan miellyttääkseen Ylen kulttuuribolshevikkeja.

Härskeimmät Yle politrukit kuten toimittaja Jussi Eronen kävi jopa kampanjaa Osuuspankkia vastaan, koska sen maksujärjestelmää käytetään kansallissosialistisen mutta täysin laillisen verkkokauppa Kadulle.comin asioinnissa. Jussi Erosen toimittamassa tuoreessa uutisjutussa Uusnatsien verkkokaupan maksupalvelu katkesi – Rahaliikennettä pyörittänyt OP: "Arvojen ja tekojen kohdattava"  toimittaja ei mainitse sanallakaan siitä, että hän on itse kampanjoinut Twitterissä Osuuspankkia vastaan.

Ylen tiedostavan punaringin sota Kadulle.comia vastaan alkoi aiemmin syksyllä, kun toimittaja Sara Rigatelli (tuttu vihastaan Soldiers of Odinia kohtaan) julkaisi "kohusartikkelin", jonka pääviestinä oli, että "natseilla" ei saa olla mitään oikeutta harjoittaa verkkokauppaa, vaikka toiminta on sinänsä täysin laillista. Rigatellin ja Erosen nilkkimäisestä kieroilusta kertoi ensimmäisenä Magneettimedia jutussaan Yle painosti Osuuspankkia viikkoja Vastarintaliikkeen vuoksi – julkaisi lopulta loka-artikkelin. Verkkolehden mukaan Rigatelli pyrkii tuomaan Suomeen ulkomailta tuttua mallia, jossa valtamedia pyrkii tuhoamaan kansallismielisen opposition tilanteissa, joissa poliisi ei voi suoraan puuttua toisinajattelijoiden toimintaan.  Esiin tulleiden tietojen perusteella Magneettimedia arvioi toimittaja Erosen omasta mielestään "Hyvän asian" puolella olevaa luihua toimintaa näin:

Eronen paljasti Twitterissä, että Yle oli painostanut Osuuspankkia jo viikkoja ennen uutisen julkaisua. Kun Osuuspankki ei suostunut puuttumaan täysin laillisen Kadulle.comin toimintaan Ylen painostuksesta huolimatta, aloittivat toimittajat lopulta julkisen lokakampanjan pankkia vastaan

Näin alhaiseen poliittiseen suhmurointiin, vieläpä mediajätin lihaksia hyväksi käyttäen, eivät olisi kehdanneet ryhtyä edes 1970-luvun taistolainen toimittajakunta, silloin kun se halusi painostaa Kekkos-vastaisia voimia. Ollaanpa Suomen Vastarintaliikkeestä mitä mieltä tahansa, sen laillisen yritystoiminnan tukahduttaminen on osoitus toimittajien häikäilemättömästä, rikollishenkisestä poliittisesta vainosta. Yle juhli onnistunutta källitystä jopa Yle Radio 1:n ja Radio Suomen uutislähetyksissä kertomalla asiasta heti uutisten alussa, jopa ennen perinteeksi käynyttä Trump-mollausta. 

Osuuspankin painostustapaus kertoo myös siitä, minne toimittajat energiansa suuntaavat. Kansalaisia oikeasti tärkeistä ja kiinnostavista asioista Yle vaikenee edelleen kuten aivan hiljaittain Raumalla sattuneesta ulkomaalaisten tekemästä alaikäisen joukkoraiskauksesta. Vaikka poliisi tiedotti asiasta, siitä kertoi vain vaihtoehtomediat kuten verkkolehti Nykysuomi. Ylellä näyttää olevan muut prioriteetit.

                                                      **********************

Yle TV1 Torstai 20.10.2016 klo 12:12, USA:n presidentinvaali 2016: 3. väittely 

Yhdysvaltojen presidenttiehdokkaat Hilary Clinton ja Donald Trump kohtaavat kolmannessa tv-väittelyssä. Suora lähetys. HD

Tässä linkki Trumpin suomennettuun puheeseen, joka ei näy Ylessä.

Kukaan mediaa seuraava kansalainen ei ole voinut välttyä USA:n presidentivaalien 3. väittelyn uutisoinnilta. Yle lähetti viimeöiset keskustelut tänä iltapäivällä tekstitettyinä ja verkkosivuilta löytyy parikin aiheeseen liittyvää juttua kuten Faktantarkistus! Näin Trump ja Clinton vetivät mutkat suoriksi väittelyn tuoksinassa, jossa Donald Trumpista leivotaan tietenkin suurempaa konnaa, vaikka poliittisten tekojen rintamalla vain Hillary Clinton on syyllistynyt oikeasti konnuuksiin. Myös Trumpin puheet mahdollisesta vaalivilpistä on esitetty varsinkin Ylessä jonain äärioikeistolaisena salaliittoteoriana, vaikka jo nyt tiedetään se, että Clintonia tukevalla ääriliberaalilla vehkeilijä George Sorosilla on vahva yhteys firmaan, joka on toimittanut 16 osavaltioon vaalikoneet.

Ylen omassa analyysissa USA:n vaaleihin alle kolme viikkoa – Mitä vielä voi tapahtua? turvaudutaan taas kerran Ulkopoliittisen insituutin (UPI) Nato-sionistisiin Demokraattien kannattajiin kuten Leo Micheliin ja Anna Kronlundiin. Jos ei satu olemaan pelkästään Ylen, Hesarin ja USA:n itärannikon sanomalehtien varassa, UPI:n tutkijoiden selittelyt vaikuttavat enimmäkseen toiveajattelulta, jossa kaikki Trumpin maaliin osuvat puheet on poistettu tietoisuudesta.

Sen sijaan löylyn lyömänä hurmoksena on pidettävä kolmannen UPI-tutkijan, konservatiivisen cuck-aisankannattaja Mika Aaltolan voitonvarmoja revittelyjä Iltalehdessä. Poju ei ole näköjään vieläkään oppinut mitään Brexitistä ja kuvittelee Hillaryn hehkutuksella olevan jokin maaginen vaikutus presidentinvaalien tulokseen. Valtamedioiden viittaukset galluptuloksiin voidaan myös unohtaa, sillä nekin ovat kovaa vauhtia paljastumassa pelkäksi manipulaatioksi. Tunnettu konservatiinen amerikkalaiskommentaattori Ann Coulter tiivistikin viimeisimmässä verkkolehti Vdaren kolumnissaan koko presidentinvaalikampanjan yhteen lauseeseen: Hillarylla on media puolellaan, mutta Trumpilla puolestaan avainkysymykset.

TV 1:n pääuutislähetyksessä klo 20.30 satusetä Matti Rönkä otti tulevat vaalit niin henkilökohtaisesti, että hän puhui tuskaisen möreäksi muuttuneella äänellä Trumpin "venkoilusta" samalla kun naama vääntyi inhon irvistykseen (kohdasta 04:30 eteenpäin). Rönkän tunteiden purkauksen jälkeen saimme nähdä toimittaja Pirkko Pöntisen ahdistuneen oloista puhetta siitä, kuinka Trump on "romahtamassa", vaikka tuollaisen kielikuvan käyttö näyttää katsojasta lähinnä kirjeenvaihtajan oman tilan projektiolta. Huvittavaa oli myös kuulla väite, että Trump on jakamassa kahtia kansakuntaa eikä häntä "järki paljon pakota", kun vaalien jälkeen pitäisi yhdistää kansakuntaa. Väite on kummallinen, kun tietää miten juuri aikaisemmat presidentit ovat sirpaloineet Amerikkaa tuottamalla maahan siirtolaisia, joilla ei mitään yhteistä intressiä kansakunnan historian ja vaurauden luoneiden valkoisten kanssa.

Yleisesti ottaen TV-uutisessa keskityttiin ennalta arvattavasti pelkästään Clintonin muutamaan onnistuneeseen nokitteluun, mutta vastaavia Trumpin erävoittoja ei tietenkään näytetty, jonka vuoksi katsojalle jäi mielikuva, että Hillary Clinton jauhotti Donald Trumpin 6-0, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa.

Yle TV1, Torstai 20.10.2016 klo 22:00, Ulkolinja: USA:n rotuvihan uusi aika  

Ku Klux Klaanin jäsenmäärä kasvaa Yhdysvalloissa, ja klaanin riiteissä ristit roihuavat. Samalla afroamerikkalainen väestö vaatii yhä räväkämmin oikeudenmukaista kohtelua. Uhkaako Yhdysvaltoja uusi rotusota? T: BBC. HD

Linkki Yle Areenaan.

Vasemmistoliberaalien miehittämän BBC:n viime vuonna tekemä dokumentti KKK:sta ja Mustista panttereista noudattaa tuttua narraatiota: filmi seuraa valkoisen alaluokan harhaiseksi tarkoitettua vihapuuhailua, jota vastustaa perustellusti sorretut mustat.  Dokumentin suurin arvo on siinä, että sen tarkkaan suunniteltu käsikirjoitus paljastaa sen, miten paljon hyväosaiset punaporvarit halveksuvat ja vihaavat omaa valkoista köyhälistöään. Esimerkiksi demarieläkäläisten suosiman äärikonformistisen Seura-lehden TV-maailma liitteessä (nro 41/2016) kriitikko-muusikko Arto Pajukallio toteaa dokumentista näin:

Klaanilaiset hokevat tunteenomaisesti tulleensa sorretuiksi ja väheksytyiksi ja korostavat valmiuttaan puolustaa rotunsa, valkoisten amerikkalaisten kristittyjen historiaa. Rasismiin ja poliisiväkivaltaan kyllästyneet mustat voivat puolestaan perustella faktisesti vihaansa rotusorron uhreina.

Tilastolliset viittaukset arkipäivän rotujen väliseen väkivaltaan loistavat dokumentissa poissaolollaan ja ainoa tapaus, jota käsiteltiin antaumuksella on valkoisen Dylann Storm Roofin hyökkäys mustien kirkkoon. Vain punavihreässä kuplassa elävä etnomasokisti ei halua kuulla valtamedian virallisen narraation pimeäksi jätettyä puolta, josta Yle Watch kertoi Dylann Roofin tapaukseen liittyvässä jutussaan Media luo murhaajia. Pajukallion uskomus, että Amerikan tai Euroopan valkoisten kokemukset värillisten moninkertaisesta väkivallasta valkoisia vastaan ovat vain "tunteenomaisia" kuvitelmia, kääntyy aivan toisenlaiseksi kun perehtyy kylmiin tilastotietoihin eikä kontrolloidun median vakiokertomuksiin:

Year 2003 – Rape/Sexual Assault 
White on Black: 0 - Black on White: 20,309; Black on Black: 21,104 

Year 2004 – Rape/Sexual Assault
White on Black: 0 - Black on White: 11,610; Black on Black: 35,33 

Year 2005 – Rape/Sexual Assault
White on Black : 0 - Black on White: 37,460; Black on Black: 36, 620 

Year 2006 – Rape/Sexual Assault
White on Black: 0 - Black on White: 32, 443; Black on Black: 7,705 

Year 2007 – Rape/Sexual Assault
White on Black: 0 - Black on White: 14,092; Black on Black: 12,780 

Year 2008 – Rape/Sexual Assault
White on Black: 0 - Black on White: 19,292; Black on Black: 34,841 

Total over six conservative years:
White on Black: 0 - Black on White: 135,206; Black on Black: 148,38 

Average over six consecutive years:
White on Black: 0 - Black on White: 22,534; Black on Black: 24,730

Jos tämäkään ei vielä riitä, Yle Watchin artikkelissa Yle maalaa mustan valkoiseksi, kerrotaan virallisiin lähteisin tukeutuen, kuinka monta kertaa enemmän mustat lahtaavat valkoisia kuoliaaksi Amerikassa kuin valkoiset mustia. Näiden tosiasioiden valossa on hämmästyttävää, miten lempeän apaattisesti valkoiset suhtautuvat siihen, että mustat murhaavat lapsiamme ja sisariamme, sillä terveessä kulttuurissa sen pitäisi nostattaa kansan rotutietoiseen raivoon ja itsesuojeluun. Mutta mehän emme eläkään enää normaalissa kulttuurissa, vaan kansallismasokistisessa itsetuhoyhteiskunnassa.

Valkoiset liberaalit harjoittavat jatkuvasti uhripolitiikkaa, mutta kun tosiasiat osoittavat enimmän väkivallan harjoittajien olevan mustia ja uhrien valkoisia, asiasta vaietaan, koska tällöin pyhiksi uhreiksi pitäisi korottaa valkoiset, jotka taas virallisen selityksen mukaan eivät ole muuta kuin etuoikeutettuja rasisteja. Yle Watch:

Todellakin, rotu ratkaisee kun tarkastellaan median vaikenemia tosiasioita mustien kohdistamasta väkivallasta valkoisia vastaan. Yhdysvaltain Kansallisen rikosuhritutkimuksen (National Crime Victimization Survey, 2010) mukaan 62 593 mustaa joutui valkoisten väkivallan kohteeksi. Samana tutkimusvuonna 320 082 valkoista oli mustan väkivallan uhreja. Valkoisten uhrimäärä on viisi kertaa suurempi, mutta luvut ovat silti harhaanjohtavia, koska mustien ja valkoisten populaatiot ovat eri kokoisia. Kun mustien ja valkoisten keskinäisessä väkivallassa 38 miljoonan musta väestö tekee viisi kertaa enemmän väkivaltarikoksia kuin 197 miljoonaa valkoista, tarkoittaa tämä suhteellisin luvuin mitattuna sitä, että valkoisia uhreja on KAKSIKYMMENTÄVIISI KERTAA ENEMMÄN kuin mustia. Lisäksi kun tarkastellaan erityisiä väkivaltarikoksia kuten törkeitä pahoinpitelyjä ja murhia, mustien valkoisiin kohdistamat rikokset ovat KAKSISATAA KERTAA KORKEAMMAT kuin valkoisten mustia vastaa. Tästä huolimatta emme kuule ihmisoikeusjärjestöjen ja rasismin vastaisten kampanjoiden kertovan mustien rasismista kovaan ääneen missään. Syynä lienee kieroutunut ajatus, että mustien rasistisesta väkivallasta kertominen on itsessään rasistista, jonka vuoksi siitä pitää vaieta. 

                                                   *********************

Yle Teema,Torstai 20.10.2016 klo 18:00, Claude Lanzmann ja Shoahin aaveet  

Yli yhdeksän tunnin mittainen dokumentti Euroopan juutalaisten holokaustista oli Claude Lanzmannin merkkiteos, jonka pitkistä ja kivuliaista syntyvaiheista hän tässä kertoo. HD

Viikon sisään jo neljäs uusinta tästä ohjelmasta. Moni tavallinen Yle-veroa maksava tv:n katsoja kysyy, että miksi ihmeessä.

Yle Teema,Torstai 20.10.2016  klo 21:55 (1967), Lapualaismorsian

Ylioppilasteatteria, pasifismia ja nuorison kuohuntaa kahdella Jussilla palkitussa aikalaiskuvauksessa. Yhdessä asuvaa kolmikkoa esittävät Aulikki Oksanen, Kristiina Halkola ja Kirsti Wallasvaara. O: M. Niskanen Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. K12 (ahdistus, seksi).