SOSIALISTIHALLITUS HALUAA RYÖVÄTÄ KANSALAISTEN VERORAHOJA MYÖS YKSITYISELLE VALTAMEDIALLE

Valtioneuvoston pää-äänenkannattajana toimivaa Yleä rahoitetaan kansalaisten verotuksella, mutta tämä ei vielä riitä nykyhallitukselle, vaan se haluaa veronmaksajilta tulonsiirtoja myös yksityisille tiedotusvälineille. Suomalaisvihamielistä "arvopohjaa" joka kotitalouteen levittävän Ylen näkyvyys on ainakin liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakalle (sd) riittämätöntä; Ilta-Sanomien mukaan hän perää vastuulliselle journalismille erillistä koronatukea ja pysyvää tukijärjestelmää. Toisin sanoen hallitus pakkolunastaa kansalaisilta rahaa, jolla kustannetaan heihin kohdistuva punaliberaali aivopesu ja indoktrinaatio. Näin röyhkeä chutzpah tuo ensimmäisenä mieleeni miehen, joka tapettuaan ensin vanhempansa, anoo tuomioistuinta armahtamaan itsensä, koska on orpo.

Korona-kriisin aikana valtamedian ylitse tulviva mahti on vain korostunut, mutta tästä huolimatta se on entistä neuroottisempi puolitotuuksia oikovista kriittisistä äänistä, jotka pääsevät suurten tiedotusvälineiden propaganda- ja sensuurivallin läpi. Siksi ministeri Harakkakin toteaa tämänpäväisessä tiedotustialisuudessaan tuohtuneena, että "TOSIASIAPOHJAINEN tiedonvälitys on yhteiskunnan kivijalka, ja luotettavan tiedon merkitys korostuu korona-aikoina" ikään kuin tämän takaajana voisi olla vain ja ainoastaan hallituksen ideologisia intressejä seuraavat valtamediat. Omia virheitään ja valheitaan peittelevän Harakan ministeriön hätä on niin suuri, että se on tilannut pahamaineiselta punavihreältä khmeriltä, toimittaja-kirjailija Elina Grundströmiltä, selvityksen journalismin tukemisesta koronakriisin aiheuttamassa poikkeustilanteessa.

Grundström ehdottaa eräänlaista hesariveroa, jolla tuettaisiin vapailla  markkinoilla toimivia suuria meditaloja. Vallitsevan globalistisen ideologian pönkittämiseksi veronmaksajista halutaan tehdä maksumiehiä yhtä totuutta julistavalle medialle. Näin taataan se, että massojen tietoisuudesta pyyhitään vaihtoehtoiset tiedonhankintakanavat. Kun verovaroin tuetut valtamediat toitottavat samaa, kuluttajille ei jää enää edes mahdollisuutta äänestää lompakollaan. Ilta-Sanomat:

Selvityksessä ehdotetaan harkinnanvaraista tukea koronan takia talousvaikeuksiin joutuneille tiedotusvälineille. Tukea voisi hakea hankkeisiin, joilla vahvistettaisiin laadukasta paikallista tai alueellista journalismia, kuten tutkivaa journalismia tai tavanomaista perusteellisempien juttukokonaisuuksien tuottamista.

Tukea saisi myös journalististen digisisältöjen rakentamiseen. Grundström esittää tiedotusvälineille myös valikoimatonta tukea. Se olisi prosentuaalinen avustus, joka olisi suhteutettu tiedotusvälineiden viime vuonna saamiin tilaus- ja irtonumerotuottoihin.

Samaan sisäsiittoiseen valtakilikkiin Harakan kanssa kuuluva Grundstörm ei luonnollisestikaan kerro selvityksessään todellista syytä sille, miksi kansalaiset eivät enää halua maksaa suurten tiedotusvälineiden journalismista. Maksuhaluttomuuden taustalla kun on se yksinkertainen tosiasia, että kuluttajat eivät halua maksaa asenteellisesta agendauutisoinnista. 

Valtamedian toimittajien omat järjestöt ja julkaisut toki toitottavat kuinka "tutkimusten mukaan" kansalaiset luottavat heihin vähintään yhtä paljon kuin neuvostokansalaiset isä aurinkoiseen, mutta suorasukaisemmalla kysymyksenasettelulla tulokset ovat ovat aivan toisenlaisia. Kun tendenssitutkimukset jätetään pois saadaan tuloksia, jotka näyttävät selittävän pitkälti lukijamäärien viime aikaisen romahtamisen.  

Kapitalismin "luovaan tuhoon" liittyvällä median digitalisaatiolla on oma osuutensa printtimedian alamäkeen, mutta on tietoista harhautusta sivuuttaa kokonaan median uskottavuuskato. Tämän julkituominen vaatisi valtamedialta itsekritiikkiiä, mutta tällöin se saattaisia menettää loputkin uskottavuudestaan. Siksi se keikistelee mieluummin totuuden lainahepenissä ja julkaisee omakehun värittämiä uutisia valamedian luotettavuudesta.

Eräs tällainen omahyväinen puheenvuoro kuultiin jokin aika sitten Ylen vastaavalta päätoimittajalta. Uutisessa Vastaavalta päätoimittajalta: Korona kirkastaa Ylen tehtävän Aamulehdestä Yleen nostettu lässyliberaali Jouko Jokinen rehvastelee johtamansa propapandakeskuksen saavutuksilla. Eikä hän todellakaan säästele kehujaan:

Ylessä harjoitellaan paljon poikkeusolojen toimintaa. Nyt harjoittelun tulokset näkyvät, kuten näkyy myös toimitusten luontainen taipumus panna parastaan yllättävissä tilanteissa.

Vallan vahtikoira on muuttunut viimeistään nykyhallituksen edessä sisäsiistiksi sylikoiraksi, joka nuoleskelee mielellään poliittisesti korrektia feministihallitusta:

Poliittiset päättäjät ovat kovassa paineessa. Reunamerkinnöistä huolimatta järjestelmämme ja päättäjämme toimivat erinomaisesti. Poliitikot ovat paljon esillä mediassa, ja toiveeni heille liittyy suoriin lähetyksiin. Rakentakaa viestistänne uutinen. Tärkein ensin, tiiviisti ja selkeästi. Pysytään faktoissa. Toivominen, poliittiset puheet ja pikkuserkun kannustaminen Pohjanmaalla voivat odottaa rauhallisempia aikoja 

Kohtuullisesti puheet sujuvat, mutta ehkä poliitikkojen puhetaito voisi painottua enemmän Sanna Marinin kuin Krista Kiurun suuntaan.

Punavihreässä mediakuplassa hengailevalta Ylen väeltä puuttuu vilpitön halu tarkastella uutisointiaan kriittisin silmin. Jopa valtavirran internet-toimijoilta tulevaan tyrmäävään palautteeseen suhtaudutaan Ylessä loukkaantumalla. Herranjestas, eihän nyt "eettisesti vastuullinen" Yle voi toimia missään olosuhteissa väärin! Tällainen mielikuva syntyy väkisinkin Yle News Labin päällikkö Jukka Nivan kirjoituksesta Kun Google määritti Ylen uutiset vahingollisiksi.

Google-kaupassa oleva Yle.fi-sovellus toimi aivan kuten pitikin. Mutta keskellä koronaa Googlen robotit kuitenkin epähuomiossa tulkitsivat julkisen palvelun uutistoiminnan vahingolliseksi. Google yrittää aktiivisesti estää erilaisten huijarien yritykset käyttää hyväksi ihmisten koronahuolia.

Vastasimme automaattiviestiin vakuuttaen, että Yleisradion uutisapplikaatio on nyt kyllä kuulkaa ihan tärkeä uutispalvelu suomalaisille. Kerroimme myös perusasiat kuten sen että Ylen uutiset on Suomen luotetuin uutispalvelu.

Närkästys oli suuri, koska Ylessä uskotaan, että internetjättien algoritmit sensuroivat ja poistavat vain väärien toimijoiden juttuja ja palveluja. Ylehän on Totuusmedia, ei siihen saa koskea! Joka muuta väittää, on viha- ja valeuutisten levittäjä – mikäli uskomme yleläisten omaan meriselitykseen.

Kurkistus hevosen suuhun eli Ylen omaan uutistarjontaan kertoo lahjomattomasti millaista on vastuullinen journalismi kulttuurmarxilaisilla standardeilla. Parin viime päivän aikana Yle-verkkouutisissa on korona-kriisistä huolimatta jyllännyt feministinen identiteettipolitiikka. Ihmisiä kuolee, yhteiskunta on kipsissä ja talousjärjestelmä kaatumassa, mutta Ylessä pidetään tarkkaa huolta siitä, että valtiouskonnoksi kohotettu sukupuolinarsistinen femikommunismi saa näkyvän paikkansa vastuullisessa tiedottamisessa. 

Viimeksi tänään Ylen toimittelijafeministi Sanna Vilkaman lällätteli miehille siitä, kuinka viime vuonna Suomen elokuvasäätiön tuotantotukea saaneista elokuvista 52 prosenttia oli naisen ohjaamia. Uutisjutussa Elokuvatukien jako tasa-arvoistui: "Miesten hakemuksia on ollut enemmän, mutta naisten ovat olleet parempia" oltiin tietenkin innoissaan mykän puujamala Tasa-arvon uusista aluevaltauksista näillä lakeuksilla. Se, saadaanko tasa-arvokommunistisella rahanjaolla parempia elokuvia on vielä yhtä lailla toteen näyttämättä kuin Jeesuksen toinen tuleminen.

Toisessa Ylen feministiuutisessa, Metoo-liikettä terrorismiin ja shariaan verrannut nainen repii Tanskan Akatemiaa – useat jäsenet eivät enää suostu osallistumaan toimintaan, paheksutaan tanskalaisten femikommunismin heikompaa julkista näkyvyyttä Ruotsiin verratuna. Suomalaisessa kultturihegemonisessa keskustelussa ollaan Ruotsin linjoilla, mikä selittää sen, miksi uutisjutussa hämmästellään Me too -liikkeeseen kohdistuvaa kritiikkiä. Hei, tämänhän piti olla "sovittu asia", loppuunkäsitelty juttu! Näin siis ajattelee se valtamedian kulttuurikuoro, jonka mielestä Me too -liike on tähänastisen maailmanhistorian upein juttu.

Feminismin nykytilaa on ehkä kaikkein parhaiten viime aikoina tuonut esiin Ylen verkkosivuilta löytyvä uutiseksi naamioitu mielipidekirjoitus Paleletko työpaikalla? Jonotatko aina vessaan? Brittitietokirja todistaa, että naiset elävät miehille suunnitellussa maailmassa. Agendauutinen kiteyttää konkreettisin esimerkein hyväosaisten feministinaisten iänikuisen kitinän nykypäivän naisen päivänpolttavista "ongelmista". Koko jutun voi ampua alas jo otsikkoa myöten kysymällä, miksi ne upeat vahvat naiset eivät sitten itse keksi mitään? Jos ei kelpaa, niin tehköön itse. 

Tämähän ei käy Britanniassa asuvalle feministi ja tietokirjailija Caroline Criado-Perezille, jonka vuodatuksiin lähes koko Ylen uutisjuttu perustuu. Asenne, jossa kaikki pitäisi saada itselle muiden tekemänä, johtuu Criado-Perzin kohdalla todennäköisesti siitä, että hänen monimiljönääri-isänsä johtaa brittiläista supermarkettiketjua. Nirppanokkaisesta sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturi Criado-Perezistä tuleekin väistämättä mieleen 1970-luvun Suomessa paljon käytetty lausahdus: "On helppo olla kommunisti, kun on rikkaat vanhemmat". 



                                                    *********************************



Yle Teema, tiistai 28.4.2020 klo 20.00 Valitut sanat : Engman & Andersson 

Terrorismi kasvaa sorron ja uhriutumisen kokemuksista. Pascal Engmanin yhteiskunnallinen dekkari Patriootit kuvaa sitä, miten viha yhteiskunnassa syntyy, kehittyy ja kanavoituu. Haastattelijana Li Andersson. HD ohjelmatekstitys (ruotsi) 30 min. Linkki ohjelmaan.

Taas päästään Teemalla  puhumasta päästyään puhumaan äärioikeistosta. Sehän on poliittis-kulttuuriselle pseudoeliitille se ongelma, ei nomenklatuuran itse aiheuttamat epäonistuneet yhteiskuntakokeilut, jotka antavat maaperää äärioikeistolle. Ohjelmassa ministeri Li Andersson haastattelee Ruotsin juutalaista toimittaja-kirjailija Pascal Engmania, joka on "yllättäen" kirjoittanut jälleen kirjan naziäärioikeistosta. Jutustelu noudattaa jo moneen kertaan avattuja psykologisoivia ja "ymmärtäviä" latuja. Haukotus.

TV2, tiistai 28.4.2020 klo 21.00 Mitä mietit, Ronja Salmi? 

Kausi 3, 7/10. Pettäminen on tositv:ssä viihdettä, mutta parisuhteessa raastavaa. Mitä pettäminen on ja miten siitä voi selvitä? Osataanko suhteissa keskustella tarpeeksi suhteen rajoista ja säännöistä? HD ohjelmatekstitys (suomi) 30 min. Linkki ohjelmaan.

Ronja Salmi on kouluesimerkki suomalaisten kultuuripiirien pienuudesta ja siitä, kuinka mitättömillä eväillä päästään mukaviin kulttuurihomiin jos vain osaa tuoda esiin oikeanlaista agendaa. Ylioppilas Salmi on tullut tutuksi Helsingin kirjaviikon poliittisesti korrektina ohjelmajohtajana, jossa tehtävässä hän mm. peruutti Timo Hännikäisen Kiuas-kustantamon näytteillepanon. Syynä boikottiiin oli Hännikäisen arvomaailma, joka ei Salmen mukaan kuulemma vastaa Helsingin kirjaviikon valikoivaa suvaitsevaisuutta.

Salmen pikkupioneerimainen ehdottomuus on huomattu myös Ylessä. Siellä löytyy aina aatesisaria suosivia punavihreitä, jotka haluavat edistää uuden politrukkisukupolven hyväkkäiden uraa. Salmella on kaikki kohdallaan, etenkin sopiva aatteellinen pakettiajattelu: homoseksualismi-feminismi-monikultturismi. Sitä paitsi alapäänasioista sairaalloisesti kiinnostuneelle Salmelle oli helppo räätälöidä ohjelmasarja, jossa aihetta sivutaan jatkuvasti. Tv-sarja ei olisi mitään, ellei milleniaalisukupolven peiliin katsojan nimi olisi ohjelman nimessä. Ronja tosiaan miettii paljon, mutta enimmäkseen vain niitä alapään juttuja.

TV1, tiistai 28.4.2020 klo 23.40, Maailma liekeissä (16) 

7/7. Tehtävä mantereella. Lois synnyttää lapsen, miten vauva otetaan vastaan? Harry on saanut erikoistehtävän ja pian koittaa ensimmäinen komennus. Minne se hänet vie? Kuinka Lois pärjää kaksin vauvan kanssa? HD 55 min. Linkki ohjelmaan.

Aikoinaan BBC:lla oli tapana tehdä realistisia laatusarjoja, mutta tällä vuosituhannella se on vajonnut yhä syvemmälle kulttuurimarxismin ja identiteettipolitiikan loputtoman sokkeloisiin kuiluihin. Varoitusmerkit olivat jo ilmassa kun tätä sarjaa mainostetiin "katsojien ja kriitikoiden ylistämänä tv-sarjana". Selkokielellä tämä tarkoittaa sitä, että sarjasta ovat meuhkanneet pääasiassa identiteettipolitiikkaa ajavat hipinreuhakkeet The Guardianin kaltaisissa vasemmistojulkaisuissa.

Briteissä on julkaistu vuosikymmenten aikana tolkuton määrä toista maailmansotaa ja natseja kuvaavia tv-sarjoja ja "dokumentteja". Yleensä ne edustavat yksioikoista moralismia, joka on suoraa jatkoa 1940-luvun sotapropagandalle. Tosin viime vuosina pitkävihaisen saksalaisvastaisuuden rinnalle on tullut täysin uusia, entistä kieroutuneempia piirteitä. Historiaa ei  kirjoiteta enää ideologisesti sopivaksi, vaan se muokataan nyky"arvojen" mukaiseksi.

Maailma liekeissä tv-sarja tuo esiin vasemmistolaisen identiteettipolitiikan rynnistyksen viihteessä asettamalla merkityksettömät vähemmistöt keskeisiin rooleihin. Esimerkiksi toisen maailmansodan aikaan homous oli länsimaissa rikos ja se luokiteltiin sairaudeksi. Käytännössää kyse oli marginaali-ilmiöstä, josta ei vaahdottu lainkaan. Tässä tv-sarjassa mustan ja valkoisen homopariskunnan suhteen kuvaus on kuitenkin keskeisessä roolissa sivuuttaen näin suuren normaalipopulaation elämän. 

Suomessa sarjasta ei ole valtamediassa kirjoitettu mitään kriittistä, mutta Englannista löytyy sentään lehtiä kuten Daily Mail, joka analysoi tarkasti ohjelman päälleliimattua identiteettipolitiikkaa ja vasemmistolaisten halua paisutella "fassismin" uhkaa. Britanniassa sir Oswald Mosleyn fasistipuolueella ei ollut mitään poliittista valtaa, mutta silti sarjan ensimmäsessä jaksossa sikäläisille mustapaitojen kömpelölle demonisoinille annetaan suhteettomasti ruutuaikaa.

On ikävää, että Ylen ohjelmahankkijat levittävät iltojen ratoksi näin halpahintaista sotapropagandaa vielä 75 vuotta sodan päättymisen jälkeen. Ilmeisesti he ovat laskeneet sen varaan, että aina löytyy joukko hyväuskoisia demarieläkeläisiä ja nyyhkiviä kulttuuritätejä, joita voidaan jymäyttää historiapoliittisilla valheilla.

SUOMEEN TULOSSA PUNAVIHREÄ PAINAJAISHALLITUS – EI VÄLTTÄMÄTTÄ HUONO UUTINEN

Tämänpäiväinen Yle-uutinen SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteen päätöksestä aloittaa neuvottelut kansanrintamahallituksen kokoamisesta ei tullut yllätyksenä muille kuin hämmästystä teeskenneille punavihreille toimittajille. On päivänselvää, että demarien hallitusneuvottelut olivat alusta alkaen pelkkää teatteria, sillä tulipunainen "äijäfeministi" Rinne oli jo kauan ennen vaaleja hinkunut maahan punavihreää kaunahallitusta. 

Nyt sellainen ollaan saamassa, koska vaalitappion kärsinyt vallanahne Kepu oli jälleen kerran valmis pettämään aiemmat lupauksensa. Näillä näkymin hallituksesta on tulossa naisvoittoinen "maailmanparannushallitus", joka reaalimaailman paineessa muuntuu suomalaiseksi dystopiaksi nopeammin kuin arvaammekaan. Tämä ei ole loppujen lopuksi lainkaan huono juttu!

Maamme nykytilanteessa apaattiset suomilampaat ansaitsevat punavihreän painajaishallituksensa. Siperialla on tapana opettaa. Toki hallituskauden alussa julkisen hallinnon punavihreä lukeneisto ja valtion etuuksista nauttivat anarkopummit saavat elää suurta Unelmaa valtion ottamalla lisävelkarahalla, mutta kauaa he eivät tästä tulevaisuudelta varastetusta samppanjasosialismista saa nauttia. Kun käsi alkaa pian hamuta valtion kassan pohjaa, saavat roskaväen lisäksi vyötään kiristää myös tavalliset duunarit, jotka lyhytnäköisyydessään äänestivät sosiaalidemokraatteja.

Mikä voisikaan mennä pieleen hallituksessa, jonka muodostavat SDP, Keskusta, Vihreät, Vasemmistoliitto ja RKP? Oikeastaan pitäisi kysyä, voiko enää huonompaa koalitiota ollakaan kuin edellä mainittu Rogue gallery. Vaikka oppositiossa ei ole juuri mitään kehuttavaa, tuleva hallituskokoonpano ei ole muuta kuin joukko paatuneita kansanvihollisia. Kansalta rahaa varastavan punabandiittijoukon kruunaa suomalaisvihamielisyydestään tunnettu pölhöhumanitaristinen RKP.

Millaista politiikkaa uuskommunistiselta kansanrintamahallitukselta on sitten odotettavissa?

Lisää verotusta.
Lisää tulonsiirtoja.
Lisää valtionvelkaa.
Lisää liittovaltio Eurostoliittoa.
Lisää homotusta ja transutusta.
Lisää sananvapauden rajoittamista.
Lisää kehitysmaiden "turvapaikanhakijoita".

Tämä kansa on näköjään lyötävä polvilleen ennen kuin se oppii realismia harhaisten utopioiden sijaan. Hyvä että oppii edes joskus. Se opetus on: asioiden on mentävä vielä huonommin, jotta ne voisivat mennä joskus paremmin. Siksi näin alkuun Suomen tien täytyy olla Kreikan tie.



                                                       *****************************


Päivän toinen hyvä kotimaan uutinen ei saanut läheskään yhtä suurta julkisuutta kuin Siperia-hallituksen mahdollinen muodostaminen. Ylen uutinen Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja vaihtuu huonosta työilmapiiristä syytetty Grundström ei hae jatkoa kertoo tunnetun vihreän khmerin jättävän "vastuullisen median" edunvalvojan tehtävät.

JULKISEN SANAN NEUVOSTO JOUTUI ITSE SUURENNUSLASIN ALLE

Näillä sanoin Elina Grundström ylisti islamia Vihreä
Lanka -lehdessä vuonna 2009.

Julkisen sanan neuvosto (JSN) on viime aikoina päässyt otsikoihin tavalla, joka ei varmasti miellytä sitä itseään. Yleensä JSN on antanut tuomioita vääränalaisesta journalismista, mutta tällä kertaa tähtäimeen on joutunut yhdistyksen puheenjohtaja Elina Grundström. Viime launantaina Yle uutiset julkaisi jutun Päätoimittajat toivovat, että kohu puheenjohtaja Grundströmin ympärillä ei vaurioita Julkisen sanan neuvoston toimintaa: ”JSN:n tehtävä on päivä päivältä tärkeämpi”, jossa kerrotaan Grundströmin kyseenalaisista johtamistavoista. Kohu ei ole ottanut laantuakseen, vaan viimeksi eilen Yle käsitteli asiaa uudestaan jutussaan Kohun keskelle joutuneelle Elina Grundströmille synninpäästö – "JSN on toimintakykyinen".

Jo ilman Grunströmin poliittisesti värittynyttä taustaa ja johtamistapaa JSN on epämääräinen instanssi, jolle on annettu maassamme turhaan puolivirallinen status. Yhdistys saa mm. valtionapua, jolla on maksettu Grunstörmin lisäksi kolmen työntekijän palkka ja toimitilavuokrat.

Euroopan hulluna vuotena 1968 perustettu yhdistys ilmoittaa olevansa joukkoviestinnän julkaisijoiden ja toimittajien vapaaehtoisuuteen perustuva itsesääntelyelin. Tavalliselle kansalaiselle se näyttäytyy valtamediassa viranomaisena, joka antaa virallisluontoisia huomautuksia hyvän journalistisen tavan vastaisista loukkauksista. Kyseessä ei ole kuitenkaan viranomainen, joten sen toiminnasta ei voi tehdä kantelua esimerkiksi oikeuskanslerille. 

Syytä julkiseen arvosteluun olisi, sillä JSN on jättänyt usein huomioimatta sille esitettyjä valituksia, jotka se on leimannut "epäolennaisiksi tai vähäisiksi". Eräät tällaisista tapauksista ovat koskeneet valituksia, joissa kansallismielisiä on kohdeltu tiedotusvälineissä epäoikeudenmukaisesti. Asenne on ymmärrettävä, sillä JSN:n on edustanut alun alkaenkin vasemmistoliberaalia ajattelua, jossa tärkeintä on puolustaa liberaalin lehdistön sanan- ja julkaisemisen vapautta. Sen sijaan tavallisten kansalaisten sanavapaudesta se ei ole kiinnostunut, vaan on punavihreän puheenjohtaja Elina Grundströmin johdolla ollut kärkäs suitsemaan "vihapuheen" varjolla sananvapautta niiltä, joiden näkemykset poikkeavat valtamedian totuuksista. Hänet tunnetaan myös räikeänä monikulttuurismin ja islamin puolustajana, mikä on erikoista, sillä JSN on "periaatteessa" poliittisesti ja ideologisesti riippumaton median itsesääntelyelin.

Kohussa on hyvää ainakin se, että Grundströmin toimintatavoista kertominen tuo ilmi Hyvien ihmisten (oma ilmoitus) vähemmän mairittelevat piirteet. Kun he pääsevät vapaasti heiluttamaan nuijaa, on seurauksena monesti alemman hierarkiatason kyykyttämistä ja omaa toimintaa koskevan kritiikin hiljentämistä. Yle uutiset:

Julkisen sanan neuvostoon liittyvä kohu alkoi viikko sitten, kun Suomen Kuvalehti julkaisi jutun, jossa kerrottiin Grundströmin epäasiallisesta käytöksestä työpaikalla. Alaiset syyttävät Grundströmiä muun muassa työaikojen pikkutarkasta syynäämisestä sekä siitä, että hän puuttuisi työntekijöiden pukeutumiseen.

Artikkelissa kerrottiin lisäksi, kuinka Grundström olisi pari vuotta sitten yrittänyt estää Suomen Kuvalehteä julkaisemasta Julkisen sanan neuvostoa käsittelevää juttua.

                                                      ****************************

OXFORDIN TUTKIMUS: SUOMALAISET MAAILMAN SINISILMÄISIMPIÄ USKOSSAAN VALTAMEDIAAN

Nyt se on todistettu oikein tutkimuksellla: suomalaiset ovat maailman sinisilmäisin kansa! Ei vain biologisesti tarkasteltuna vaan myös hyväuskoisuuden eli sinisilmäisyyden perusteella. On ironista, että sinisilmäisen hyväuskoisuuden seurauksena suomalaisia ollaan vaivihkaa muuttamassa ruskeasilmäisiksi, sen verran kiihtyvällä vauhdilla kansanvaihto-operaatio on viime aikoina edennyt. Yhtenä syyllisenä tähän tilanteeseen voidaan pitää valtamediaa, eritoten Yleä, jonka "vastuulliseen tiedottamiseen" luottaa naivilla uskonvarmuudella turhan moni suomalainen.

Ylen verkkosivujen uutisessa Suomalaiset ovat mediaan luottavaa kansaa – "Meillä on hyvin äänekäs vähemmistö, joka Suomessakin lietsoo epäluottamusta" korostettiin sitä, että Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin tekemästä tutkimuksesta mukaan juuri Yle on Suomen luotetuin media. Suomalaisten hyväuskoisuutta suorastaan suitsutettiin:

Suomalaisilla on vahva luotto uutisiin, selviää uutisten käyttöä 37 maassa vertailevasta Digital News Report 2018 -kyselytutkimuksesta. Kaikista tutkimukseen osallistuneista maista Suomessa luotetaan uutisiin eniten, ja perinteisellä kotimaisella uutismedialla on vahva asema myös verkossa.

Tulokset kertovat, että valtaosaa suomalaisista voi pitää henkisinä demarieläkeisinä, koska he uskovat valtavasta mediamuutoksesta huolimatta vuodesta toiseen Yleen. Jokaiselle aikaansa seuraavalle mediakriittiselle kansalaiselle on käynyt jo kauan sitten selväksi, että Yleisradio on parina viime vuosikymmeneä muuttunut entistä politisoituneemmaksi ja vähemmän objektiiviseksi uutiskanavaksi. Ylen uskottavuus ei ole tietenkään enää samaa luokkaa kuin yhtenäiskulttuurin kulta-aikana 1970- ja 80-luvulla, mutta silti maasta löytyy yhä huomattava joukko ikäville totuuksille allergisia konformisteja, jotka antautuvat mieluummin valtiomonopolin satusetien "turvalliselle" maailmantukinnalle kuin seuraisivat vaihtoehtomedian esiintuomaa media- ja yhteiskuntakritiikkiä. 

Ylen aggressiivisesta puolustuskannasta kertoo sen yli-innokas uutisointi MV-mediasta. Ilja Janitskinin räävittömän verkkolehden tunkeutuminen korttinsa keskenään jakaneen valtamedian pelikentälle on järkyttänyt monen itseään totuuspaavina pitäneen toimittajan mielenrauhan. Viimeksi eilen Yle uutiset raportoi näyttävästi Ilja Janitskinia vastaan käydystä oikeudenkäynnistä jutussaan Oikeudenkäynti Ilja Janitskinia vastaan alkoi käräjäoikeudessa – MV-sivuston perustaja pysyy yhä vangittuna. Pelkistä mielipiteistä ja sanavapauden käyttämisestä syytteen saaneen Janitskinin väitetyt ajatusrikokset ovat mitättömiä tekoja niiden vakavuuteen nähdän, mutta Yle on halunnut paisuttaa juttua ideologisista syistä. Yleisradio instituutiona ei vain yksinkertaisesti kestä sitä, että joku yksityinen suhari on kengännauhabudjetilla astunut sen mustasukkaisesti vartioimien "totuuksien" areenalle.

Vaikka Yle ei kovin usein turvaudu suoraan valehteluun, sille on paljon yleisempää valehtelun toinen muoto pimittäminen. Tätäkin tyypillisempää Ylelle on tendenssimäisyys, keskustelun ohjaaminen tietylle yksisuuntaiselle raiteelle. Tässä se käyttää apuna asiantuntijoina, joiden näkemykset edustavat lähes poikkeuksetta vasemmistoliberaalia katsantokantaa. 

On huvittavaa, että Oxfordin yliopiston tutkimusta kommentoivana "asiantuntijana" Ylen uutisessa käytetään läpipolitisoitunutta punavihreää politrukkia, Julkisen sanan neuvoston pahamaineista puheenjohtaja Elina Grundströmiä. 

– Meillä on hyvin äänekäs vähemmistö, joka Suomessakin lietsoo epäluottamusta mediaan ja väittää, ettei mediaan luoteta. Tosiasiassa kansalaiset kyllä kritisoivat mediaa, mutta luottavat siihen aivan eri lailla kuin muuhun verkossa leviävään informaatioon, kommentoi Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström raportin tuloksia.

Kuulostaa jokseenkin hassulta, että itse pieneen mutta äänekkääseen punaviherkuplaan kuuluva Grundström pitää perusteettomana sitä kritiikkiä, jota riippumattomat uusmediat esittävät monopolisoituneille tiedotusvälineille. Hän ei peittele riemuaan, että valtaosa suomalasista on indoktrinoitu uskomaan Ylen vilpittömyyteen. 

Ylipäätään Yle haluaa luottaa järkkymättä asiantuntijoihin, sanovatpa tai esittävätpä he mitä tahansa. Viimeksi tänään Yle uutiset kertoi, että Liian hidas turvapaikkaprosessi ja radikalisoitumisen ennaltaehkäisy retuperällä – Onnettomuustutkintakeskus julkaisi Turun puukotuksia koskevan selostuksensa. Onnettomuustutkintakeskuksen (OTKES) tutkintaryhmän tutkimus Turun puukotusten tapaisten tapausten ennaltaehkäisemiseksi oli juuri sellaista löysää polittisesti korrektia liirumlaarumia, johon Yle olisi halutessaan voinut helposti tarttua. Sen sijaan se päästi tarkoituksalla läpi löysäpuheisen OTKES-raportin tekijät ilman yhtäkään kriittistä kommenttia.

Mediajätin itsekehusta huolimatta luottamus Yleen on vähenemässä varsinkin nuorissa ikäryhmissä, joiden maailmankuva ei riipu enää Ylen uutis- ja ohjelmavirrasta. Maailman asioita analyyttisesti seuraavassa vanhemmassa kansankerroksessa Yleisradion luottamusta syö puolestaan Grundströmin kaltaiset propagandistit, joiden taustoista löytyy marginaalisten totuuskäsitysten edistämistä. Vai mitä mieltä olla Grundströmistä, joka kirjoitti vuonna 2009 Vihreään Lankaan mm. seuraavasti:

Se islam, jonka itse tunnen Kaakkois-Aasiassa asuneena, on hieno uskonto, suunnilleen yhtä hyvä kuin kristinusko. Se on hyvin lähellä vihreyttä ja pohjoismaista sosiaalidemokratiaa.Tuntemani muslimiaktivistit eivät uhkaa länsimaita, vaan yrittävät ratkaista oman maansa köyhyys- ja ympäristöongelmia. Muslimituttavieni käsitys naisten asemasta on lähempänä omaani kuin lestadiolaisten.Yksi heidän parhaista jutuistaan on käytäntö, jossa kaikki riidat on pakko sopia kerran vuodessa ennen paaston päätösjuhlaa. Kaunaiset suomalaiset tarvitsisivat jotain vastaavaa.

                                                          *********************

Yle TV1, torstai 14.6.2018 klo 22:05, Vuosi The New York Timesin toimituksessa 

2/4. Trumpin ensimmäinen kolaus. Valkoisen talon henkilökunta vaihtuu tiuhaan: FBI:n johtaja James Comey erotetaan, kun The New York Times julkistaa Trumpin vaalikampanjaväen mahdolliset Venäjän yhteydet vaalikampanjan aikana. HD Äänitekstitys: suomi.

YLEN UUTISPROPAGANDA SAI NYT VIRALLISEN PRAVDA-LOGON

Yle pääsi mainostamaan jälleen kerran omaa luotettavuuttaan kun eilen alkoi viralliseen asemaan nostetun Julkisen sanan neuvoston (JNS) 50-vuotista taivalta mainostava kampanja. Asiasta kerrottiin näyttävästi Yle tv 1:n pääuutislähetyksestä ja sen sisällön voi lukea verkkosivujen jutusta Öö, siis mikä? Harva tuntuu tietävän, mikä on Julkisen sanan neuvosto.

JSN:n kampanjassa on tarkoitus tehdä selväksi mitkä mediat Suomessa noudattavat toimittajien yhteisiä pelisääntöjä eli journalistin ohjeita. Toisin sanoen kyse on siitä, mitkä mediat julkaisevat luotettavaa tietoa.

Vuolaan kehuvassa jutussa ei mainita sanallakaan vuonna 1968 perustetun  "toimittajien itsesäätelyelimen" taustasta, joka löytyy kuohuvan 60-luvun vasemmistoradikalismista. Jo tuolloin "tiedostavien" toimittajien rinki halusi monopolisoida itselleen ns. vastuullisen tiedottamisen kriteerit. Tuohon aikaan poliittisesti epäkorrektia vastuuttomuutta oli JNS:n mielestä mm. neuvostovastaisuus, tänään sen paikan on ottanut maahanmuuttokriittisyys ja Seta-agendan vastustaminen. 

Vaikka Julkisen sanan neuvosto ja Yle toitottavat JSN:n puolueettomuutta, se on jäsenvalinnoillaan ja langettavilla päätöksillään todistanut olevansa tiettyä agendaa kannattava omavaltainen auktoriteetti, joka on vain julistanut itsensä alansa ylimmäksi toimijaksi. Se ei eroa juurikaan Demlan kaltaisista valtion sisään soluttautuneista järjestöistä, joiden toimintaa on verrattava pukkiin kaalimaan vartijana. 

Poliittisuus näkyy jo henkilövalinnoissa, sillä neuvostoon kuuluu mm. Ylen "faktantarkistaja" Johanna Vehkoo, joka on tunnettu äärivasemmistolainen ja miesvihamielisen feministihautomo Hatun perustajajäsen. Jostain syystä hänen vasen puolensa on täysin halvaantunut, sillä hän katsoo, että valeuutisia on vain äärioikealla. 

Journalistisen puolueettomuuden kannalta Vehkoota vahingollisempi on JSN puheenjohtajaksi vuonna 2016 nostettu punavihreä monikultturisti Elina Grundström. Hänen valintaansa tuki ennen kaikkea Helsingin Sanomat, joka oli kustantanut hänelle aiemmin viiden vuoden "journalistiikan professuurin", vaikka häneltä puuttui akateeminen kompentenssi virkaan. Helsingin Sanomille ja Ylelle oli riittävää, että ne saivat JSN:n johtoon sopivan jees-naisen, joka kannattaa antaumuksella poliittista korrektiutta.

Ylen jutussa Grundström todisti olevansa valtamedian luotettava hyödyllinen idiootti, sillä hän moittii pelkästään niitä medioita, jotka eivät noudata JSN:n "eettisiä sääntöjä", joihin kuuluu mm. vaikeneminen rikollisten etnisestä taustasta. Vastaavasti hän puolustaa valtamediaa, joka propagoi vain yhden maailmankuvan puolesta. Tällöin JSN:llä ei olekaan syytä antaa moitteita:

Moni uskoo, että myös Julkisen sanan neuvostoon kuuluvat mediat julkaisevat epäluotettavaa tietoa. Arvostelua herättävät etenkin jutut, joiden näkökulma ei vastaa omaa maailmankuvaa. Yksittäisessä uutisessa ei kuitenkaan voi olla kaikki näkökulmat mukana, muistuttaa JSN:n puheenjohtaja Grundström. 

Uutistenlukijana tunnettu satusetä Matti Rönkä toimi eilen oman progandatehtaansa mainosmiehenä kun hän julisti JSN-uutisessa, kuinka juuri Yle kuuluu niihin luotettaviin tiedotusvälineisiin, joihin kansalaisten kannattaa uskoa. Varmuuden vuoksi hän esitteli JSN lanseeraman vastuullisen journalismin logon, jota myös Yle käyttää ylpeänä verkon uutisjutuissa. Kansalaisten laajalle levinnyt ironinen ilmaisu "virallisesta totuudesta" on muuttunut nyt Ylen ja kumppanien kohdalla neuvostoliittolaiseksi todellisuudeksi, jossa kaikki muu paitsi Pravda ("Totuus") julistetaan sabötöörien levittämäksi valheeksi.

                                                          ***************************


Ylen ei tarvitse valehdella suoraan, vaan se voi levittää progandansa yksipuolisilla tulkinnoilla ja tarkoin valituilla asiantuntijoilla. Tämä käy selväksi kuuntelemalla Yle Radio 1:tä. Kanavan ainoa hyvä puoli on siinä, ettei sieltä kuulu lökäpöksynuorison vähämielistä hip hop jumputusta. Muutoin se on ylivoimaisesti kulttuurimarxilaisin kaikista Ylen kanavista voittaen jopa Yle Fem Teeman ja multikultibimboille suunnatun nuorisokanava YleX:n. 

Yle Radio 1 toistaa lähes sellaisenaan kaiken sen mitä punaisen yliopiston yhteiskunnallisissa tiedekunnissa sopuleille opetetaan. Näennäisestä älyllisyydestään huolimatta Yle Radio 1:n ohjelmat ovat poliittiselta agendaltaan haukotuttavan ennalta arvattavia. Tämä aamu lähti käyntiin Ykkösaamulla (3 min. eteen päin), jossa esitettiin vain yksi näkökulma Suomen juutalaisten kokemaan turvattomuuteen. 

Yle Radio 1, tiistai 13.3.2018 klo 07.30, Ykkösaamu Juutalaisten turvattomuus

Juutalaisten turvattomuus. Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtaja Yaron Nadbornik. Paavi vallassa viisi vuotta. Kirkkohistorian dosentti Mikko Ketola. Kansalaisaloite uhan alla? Avoin ministeriö ry:n puheenjohtaja Joona Pekkanen sekä Tuula Haatainen (sd.) ja Mauri Pekkarinen (kesk.). Kolumnisti Heli Vaaranen. Lähetystöjen alkuaikojen arkistot. UM:n tietohallintopäällikkö Jyrki Paloposki. Juontaja Päivi Neitiniemi.

Toimittajaa ei ohjelmassa tarvittu, sillä juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtaja Yaron Nadborni sai esittää asiansa miten lystäsi ilman kiusallisia välikysymyksiä. Kuten valtamedialla myös Narbornilla suurin huoli on internetin vielä toistaiseksi melko vapaa julkaisuoikeus. Haastattelusta kävi selväksi, että olisi hyvä jos ns. äärioikeiston suut saataisiin tukittua myös netissä, sillä muuallahan se on tehty jo ajat sitten. Vaikka Narbornin päähuoli olikin "tarroja levittävässä äärioikeistossa", hän tuli pariinkin kertaan lipsauttaneeksi, että konkreettisin uhka juutalaisille tulee Lähi-idän siirtolaisista eli muslimeista. 

Toinen kerta jolloin Nadborni tuli maininneeksi siirtolaiset liittyi hänen mainitsemaan salaliittoteoriaan, jonka mukaan "juutalaiset tuovat Suomeen ja Euroopaan muslimeja". Väite on olkiukko, sillä sellaista ei ole kukaan väittänyt. Sen sijaan on totta, että Euroopassa ja Yhdysvalloissa juutalaisintellektuellit ovat olleet keskeisessä roolissa edistäessään monikultturismin ideologiaa lännessä (mutta ei tietenkään etnovaltio Israelissa). Kiistatonta on myös se, että juutalaistaustainen spekulantti George Soros on auttanut taloudellisesti kolmannen maailman vapaamatkustajia siirtymään Eurooppaan. 

Yle Radio1, maanantai 12.3.2018, Ruben Stiller,  Mitä Jeesus tekisi pakolaisille?

Jeesus kehotti tekemään kaikki kansat hänen opetuslapsikseen. Nyt Jeesuksen tahdon toteuttamiseen on tullut oiva mahdollisuus kun sadat turvapaikanhakijat ovat kääntyneet kristityiksi. Kääntynyt muslimi voi joutua vainotuksi, jos hänet palautetaan kotimaahan. Pitääkö turvapaikanhakijan kääntymiseen luottaa? Miten uskonnollista vakaumusta mitataan? Ruben Stillerin vieraina ovat Helsingin piispa Teemu Laajasalo, pastori Marjaana Toiviainen ja Maahanmuuttajaviraston uskontoasiantuntija Anu Karppi

Se ei ole kansallismielisten vika, jos juutalaiset käyttäyvät stereotyyppisesti. Suomessa lähes kaikki julkisuudessa työskentelevät heprealaiset toimittajat ja muut mielipidevaikuttajat ovat jonkin sortin monikultturisteja ja "suomalaisuuden epädramatisoijia". Yksi tunnetuimmista on Ruben Stiller, jolle identiteettipolitiikan kaikki muodot kelpaavat, kunhan niissä kyseenalaistetaan suomalaisuus, valkoisuus, sukupuoli, seksuaalisuus ja perhe.

Stiller on taitava indoktrinaatiossaan, sillä hän ei itse juurikaan tyrkytä mielipiteitään vaan teettää työn muille, jolloin vastuu siirtyy haastatelluille. Jo Pressiklubi ja Pyöreä pöytä -ohjelmista muistamme, kuinka Stillerin kuningasideana on valita vieraat, jotka tukevat hänen agendaansa. 

Kuten arvata saattaa, tässä radio-ohjelmassa ei ole kriittisiä opponentteja, vaan musliminvaasion puolesta saavat vaahdota täysin pidäkkeettä suomalaisvihamielisen tärähtäneistön edustajat piispa Teemu Laajasalo, rikoksista tuomittu punapappi Marjaana Toivainen ja Maahanmuuttoviraston Anu Karppi. Miksi tällaista yksiäänistä selkään taputtelua kehdataan Ylessä kutsua keskusteluksi?

Yle Radio 1, perjantaina 3.11.2017, Pahan ytimessä Jakso 2: Politiikka 

Poliittinen kenttä on kirjavoitunut, poliittinen keskustelu kärjistynyt ja vastakkainasettelu on enemmän poikkeus kuin sääntö. Mutta mikä on pahuutta politiikassa? Vai onko sitä ensinkään? 

Toimittaja Anna-Maria Talvio tutkii poliittisten peruskäsitteiden ja –ideologioiden ydintä. Vieraina jaksossa anarkisti ”Salli Sitruuna”, tutkija Oula Silvennoinen, professori Jussi Pakkasvirta, sekä nuori nainen, joka kertoo kokeneensa poliisiväkivaltaa. Käsikirjoitus, äänitys ja leikkaus Anna-Maria Talvio, äänisuunnittelu Anders Wiksten, masterointi Mikko Lohenoja. Äänimateriaali Dallapé-puistosta tekijän luvalla.

Pahuutta käsittelevän ohjelmansarjan toinen jakso oli vielä kliseisempi, mustavalkoisempi ja ideologisesti tendenssimäisempi kuin ohjelmatiedot antavat ymmärtää. Jo se, että ohjelmasarjan on toimittanut 90-luvulla kettutyttöliikkeessä vaikuttanut äärivasemmistolainen toimittaja Anna-Maria Talvio, panee hälytyskellot soimaan. Ylen Watchin hakutoiminnosta löytyy yksi osuma, jossa hän vahvistaa valheellista Yle-narraatiota mustan nuorisorikollisen Trayvon Martinin kuolemaan johtaneiden tapahtumien taustoista.

Ohjelman alussa Talvio yrittää harhauttaa kuulijaa leikkimällä tasapuolista. Hän mainitsee suhtatuvansa epäluuloisella pelolla kolmeen aatteeseen, natsismiin, fasismiin ja anarkismiin. Hänen mukaansa niihin sisältyy paljon ennakkoluuloja, mutta hän on valmis antamaan niille mahdollisuuden puolustautua. Tämä mahdollisuus suodaan vain anarkismille, jota puolustaa sujuvasanainen opiskelijapoika. Tosiasiassa lukkarinrakkautta vasemmistolaisuutta ja anarkismia kohtaan tuntevalla Taviolla ei ollut aikomustakaan kritisoida anarkismia ja sen pahuutta, vaan hän antoi "Salli Sitruunalle" mahdollisuuden esittää kaunistellun tulkinnan aatteestaan. Pahuus oli varattu vain kansallisosialismille, fasismille ja nationalismille. Sen sijaan kommunismin ja sosialismin (mkl. sosiaalidemokratia) pahuus sivuutettiin täysin; kuin se vankilassa istuva kuopus, josta ei perhejuhlissa hiiskuta sanallakaan.

Vasemmistolaisina yliopistomiehinä tunnetut Oula Silvennoinen ja Jussi Pakkasvirta liittivät puheenvuoroissaan poliittisen "pahuuden" ainoastaan fasismiin. Vaikka puhe oli politiikan pahuudesta, he eivät maininneet sanallakaan siitä, että tasa-arvoa ajavat aatteet johtavat paremmin menestyneiden demonisoimiseen ("luokkaviha") ja lopulta kansanmurhiin, joita on nähty mm. Stalinin Venäjällä, Maon Kiinassa ja Pol Potin Kamputseassa. Syy, miksi tätä politiikan kaikkein yleisintä "pahuuden" dynamiikkaa ei käsitelty ohjelmassa, kertoo toimittajan ja haastateltujen peitellystä ideologiasta.

Ohjelman loppupuolella anarkisteille annettiin lisää sympatiapisteitä, kun äärivasemmistolainen nuori nainen sai syyttää poliiseja väkivallasta Helsingin Dallapé-puistossa, jossa anarkistihuligaanien provosointi johti konfliktiin. Toimittaja Talvio ei pahemmin säästele asenteellisuuttaan tekemällä räyhävasemmistosta pahan poliisin uhreja, unohtamalla kommunismin ja samaistamalla fasismin pahuuteen. 

Toimittajan ideologisen tarkoitushakuisuuden kruunaa aivan lopussa kerrotut tarinat poliittisesta pahuudesta, jota ilmentävät MV-lehden entisen omistajan saamat syytteet ja Asema-aukion kuolemantapaus. Tällainen yksipuolinen revittely salaa sen tosiasian, että ideologisella vastapuolella on itsellään verta käsissä. Kun "edistykselliset" edistävät Euroopan ulkopuolelta tulevien laittomien siirtolaisten maahanpäästämistä, he ovat välillisesti syyllisiä näiden tekemiin murhiin ja raiskauksiin. Samalla hyväkkäät tulevat luoneeksi aiemmin tuntemattomia etnisiä konflikteja ja yhteiskunnallista eripuraa. He ovat syyllisiä myös siihen, että muukalaisten elättäminen maksaa valtiolle valtavasti rahaa, joka on nollasummapelin mukaisesti pois kantaväestön köyhiltä. Tämä on pahuutta, jossa ei niin hyvät aikeet on kivetty tie Helvettiin. 

TV 1, maanantaina 12.3.2018 klo 19:00, Historia: Kuoleman enkelin metsästys 

Josef Mengele oli pahamaineinen natsirikollinen, joka tunnettiin julmista ja tappavista ihmiskokeista. Toisen maailmansodan jälkeen hän katosi, eikä häntä laajoista etsinnöistä huolimatta löydetty. Mitä hänelle tapahtui? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (väkivalta, ahdistus).

Kohukirjailija Timo Hännikäinen kommentoi uusinta Historia-dokumenttia julkisessa Facebook-profiilissaan:

Ylen natsipakkomielle on kyllä kummallinen. Natsi- ja keskitysleiridokumenttien määrä ylittää kevyesti kaikki kuviteltavissa olevat valistukselliset tarkoitusperät. Jos ohjelmistoa laativat pitävät, kuten oletan, natseja kaiken pahan ja tuomittavan ilmentymänä, eikö ole vähän outoa että he haluavat rypeä päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen sellaisesta kertovassa informaatiossa. Miettikääpä vertailun vuoksi, millaista olisi jos Ylen kanavilta tulisi joka päivä pari kolme dokumenttia eläinrääkkäyksestä.

YLEN PUNAVIHREYS VAIN PUNERTUU – UUTISTOIMINNAN UUDEKSI JOHTAJAKSI AAMULEHDEN JOUKO JOKINEN

Aamulehden pt. Jouko Jokinen siirtyy Yleen.

Atte Jääskeläisen savustamisen jälkeen Ylen hallitus on nimittänyt tänään Jouko Jokisen yhtiön suomenkielisen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtajaksi ja vastaavaksi toimittajaksi. Uutisessa Ylen uutistoiminnan johtajaksi on nimitetty Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen – Video: "Yle on riippumaton" Jääskeläistä punavihreämpi ja siten entistä tiiviimmin sateenkaarikuplan arvoihin sitoutunut  johtaja yrittää vakuutella päivastaista.

Jokisen nykyinen satama Aamulehti tunnetaan jopa Helsingin Sanomia "edistyksellisempänä" sateenkaarimediana, joka selittyy maakuntalehtien mentaliteetilla, jossa yitetään päteä olemalla vielä "suvaitsevampia" kuin pääkaupunkinseudun mediat. Ei ole sattumaa, että juuri Aamulehti sai aikaan viimeisimmän yksipuolisen mediakeskustelun, kun se julisti Pravdan henkistä esimerkkiä seuraten kirjoittavansa jatkossa ammattinimikkeistä vain sukupuolineutraalisti. Aamulehden poliittista asennetta ja agendaa analysoi kohun keskellä verkkolehti Nykysuomi juttussaan Aamulehden uusin rimanalitus:

Aamulehti on Suomen vastenmielisin maakuntalehti, vielä pahempi kuin Helsingin Sanomat. Aamulehti on jo pitkään julistanut feminististä ilosanomaa kautta linjan, ja jopa palkannut vakituiseksi kolumnistikseen avoimesti feminismismiä tunnustuvan kirjoittajan, jonka kirjoitukset ovat sen mukaisia. Tosin nykypäivän tasa-arvoisessa Suomessa feministien ongelmat ovat juuri tätä tasoa. Kun oikeita tasa-arvo-ongelmia ei enää ole, keskitytään niitä keksimään vaikka väkisin pilkkua viilaamalla.  

Aamulehti on myös viimeisen reilun kahden vuoden ajan eli turvapaikanhakijatulvan alkamisesta lähtien uutisoinut asiasta erittäin puolueellisesti, värittyneesti ja yksipuolisesti. Melkein joka päivä on Aamulehden kannessa tai pääjuttuna artikkeli, jossa käsitellään maahanmuuttajia myönteisessä valossa ja haetaan sääliä kertomalla turvapaikanhakijoista nyyhkytarinoita, joiden todenperäisyyttä ei tietenkään mitenkään tarkisteta tai kyseenalaisteta.

Jouko Jokisen valinta tulee todennäköisesti vaikuttamaan Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan linjaan, joka muuttuu lähemmäs Aamulehden liputtamaa monikultturismi-feminismiä. Viimeisen eduskuntavaalin jälkeen Ylen hallintoneuvostoon nousi perussuomalaisia, jotka ovat vaatineet Ylen ohjelma- ja uutislinjan muuttamista kansan enemmistön näkemyksiä suosivaksi konservatiiviseksi realismiksi, mutta Jokisen valinnan myötä nämä kansanvallan haaveet ovat romahtamassa. Valtamedian kuten Ylen vastaus kansalaisten kasvaneeseen tyytymättömyyteen on poliittisesti oikeaoppisten toimittajarivien tiivistäminen ja entistä ankarampi sateenkaari-ideologian noudattaminen. Mitä kovemmaksi Ylen indoktrinaatio käy, sitä härskimmin se yrittää vakuuttaa suurelle yleisölle poliittista riippumattomuuttaan. Jouko Jokinen Ylelle:

– Kyllä Yle on riippumaton. Ylen suurkuluttajana en ole huomannut minkäänlaisia sidonnaisuuksia mihinkään suuntaan. Esimerkiksi 1970-luvulla riippumattomuus oli ihan toista luokkaa siinä vaiheessa kun politiikka vaikutti ehkä jopa ihan Ylen ohjelmasisältöihin. Kyllä nyt Yle toimii samalla tavalla kuin muutkin mediakentässä.

Tosiaan, Yle toimii samalla tavalla valtaa käyttäen kuin muutkin valtamediat. Toisin sanoen se nostaa julkisen keskustelun agendalle vain niitä aiheita, jotka ovat mieluisia hallitsevalle poliittiselle hegemonialle. Valtapuolueiden ja valtamedian kuten Ylen saumatonta yhteistyötä vielä korostaa Julkisen sanan neuvosto, jota johtaa pahamaineisen puolueellinen punavihreä  Elina Grundström.

                                                           ******************************

Yle Radio 1, 18.9.2017 klo 10.03. Roman Schatzin Maamme-kirja

Mistä Suomessa ei saa puhua? Onko Suomessa vaikenemisen tai jopa itsesensuurin kulttuuria? Voiko nykyisessä some-maailmassa enää pimittää tietoa? Mistä Suomessa ei saa puhua? Kuka julkista keskusteluamme ohjailee? Roman Schatzin vieraana on kirjailija-toimittaja Marko Hamilo.

Linkki ohjelmaan.

Ylen Radio 1:n kuulijamäärät ovat pieniä ja kanavaa seuraa lähinnä vain korkeakoulutettu väki. Kuten muillakin Ylen kanavilla myös Radio 1:ssä vallitsevat punavihreät tuulet, mutta hieman älyllisemmässä ja sofistikoituneemmassa muodossa kuin demarieläkeläisille suunnatuissa tv:n ajankohtaisohjelmissa. Koska Radio 1 ei tavoita suuria äänestäjämassoja siellä voidaan välillä päästää ääneen myös todellista vastakulttuuria edustavia nationalisteja ja konservatiiveja.

Saksalaisyntyisen Roman Schatzin puheohjelmassa on ajottain kuultu hyvin epäkorrekteja vieraita. Tällä kertaa keskustelijaksi oli saatu tietokirjailija ja tiedetoimittaja Marko Hamilo, joka tunnetaan suuren yleisön keskuudessa ehkä parhaiten siitä, että hän on ensimmäisenä Suomessa markkinoinut käsitteen punavihreä kupla. Hän on myös aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija ja vasemmistoliberaalin kulttuurihegemonian kovasanainen mutta asiallinen kriitikko.

Onneksi rauhallisesti mutta päättäväisesti puhunut Hamilo ei jäänyt Schatzin jalkoihin ja hän sai lähes aina sanottua sen minkä halusikin. Yleisöpalautteesta päätellen tämä ei miellyttänyt aisankannattajaoikeistoon ja punavihreisiin kuulunutta kuuntelijasegmenttiä.

Ohjelman loppu oli hauska mutta hieman eri tavalla kuin Schatz sen kuvitteli. Kaiken vastaansanomattoman argumentaation jälkeen jonka Hamilo esitti, Schatz totesi, että ohjelma päättyy kuulijakommenttiin "soittakaa Paranoid!". Kun kiistämättömät faktat ja kuvaukset punavihreästä hegemoniasta käyvät lukeneistolle sietämättömiksi, ainoa keino ylläpitää koherenttia maailmakuvaa on syyttää viestintuojaa "paranoidioikeiston" sanansaattajaksi. Tällaiseen itsepetokseen kykenee vain hallusinaatiovasemmisto tai juuri sen leipiin siirtyneet "liberaalit" (lue: sosialistit). Kun kognitiivisesta dissonanssista kärsivä kuulija esittää Black Sabbath -läppään kuuluvan parahduksen "soittakaa Paranoid!" voi tällaiseen toiveeseen vastata ainoastaan, että kaataa vain itselleen. 

MIELIPITEISTÄ VANKILAAN VAATIVA VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ EPÄILTYNÄ RIKOKSESTA

Valtakunnansyyttäjä Nissiselle Oikeustalo tulee pian tutuksi
ihan omakohtaisestikin.

Suomalaisvihamielisenä kulttuurimarxistina tunnettu valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen on Ylen uutisen Keskusrikospoliisi aloittaa tutkinnan valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen epäillystä esteellisyydestä – Nissinen on hakenut virkavapautta mukaan epäiltynä korruptioon rinnastettavasta rikoksesta. Poliisi tuskin aloittaisi näin korkean virkamiehen toimista rikostutkintaa ellei siihen olisi erittäin vahvoja näyttöjä.

Poliisitutkinta kertoo karua kieltä siitä, kuinka suomalaisvihamielisyys korreloi melko hyvin henkilön korruptoituneen luonteen ja toimien kanssa. Lahjomattomille isänmaanystäville Demla-taustainen valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen tuli tutuksi viimeistään viime tammikuussa, jolloin hän vaati Ylen verkkosivujen jutussa sananvapauden rajoittamista ja erimielisille vankilatuomioita. 

Asiaa ruoti tuoreeltaan Yle Watch raportissaan Yle tukee valtakunnansyyttäjän vaatimusta panna toisinajattelijat vankilaan. On suurta ironiaa, että maamme korkein syyttäjäviranomainen haluaa mielivaltaisella laintulkinnalla sulkea dissidentit telkien taakse samalla kun on itse epäiltynä konkreettisesta konnuudesta, virkamiehen aseman väärinkäytöstä. Vaikka tuomion jälkeen tulemme tuskin näkemään Nissistä enää johtavassa virassa, kansalaisilla ei ole silti syytä levätä laakereillaan. Voi olla, että uudeksi valtakunnansyyttäjäksi valitaan Nissistäkin fanaattisempi politirukki, nimittäin apulaisvaltakunnansyyttäjä Raija Toiviainen.

                                                     ****************************


Yle uutisoi tänään näyttävästi tv-uutisissaan ja verkkosivuillaan sen saamasta Julkisen Sanan Neuvoston (JSN) langettavasta päätöksestä, joka koskee mediakonsernin uutisointia Terrafame-tapauksessa. Uutisjutussa JSN:n langettava päätös Ylen Terrafame-uutisoinnista "tuomiosta" kerrotaan mm. seuraavasti:

Käsittelyynottopäätöksessään JSN määritteli yhdessä käsiteltävien kanteluiden kohteeksi sen, onko Yleisradio rikkonut Journalistin ohjeita ja erityisesti niiden kohtia 1, 2 ja 3 käsitellessään pääministeri Juha Sipilän mahdollista jääviyttä Terrafame-päätöksissä sekä sen, onko Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja tai muu ylin johto rajoittanut toimittajien sananvapautta aiheen käsittelyssä.

Huvittavaa päätöksessä on nostaa esille toimittajien sananvapaus, sillä todellisuudessa heidän ilmaisuaan rajoittaa eniten itsesensuuri, poliittinen ideologia ja korrektius. Täysin irrelevantin tapauksen julkisella moitteella halutaan vain harhauttaa kansaa ja luoda mielikuva, että valtamedian toimittajat olisivat muka itsenäisiä sananvapauden ritareita, vaikka he tiedon portinvartijoina rajoittavat sananvapautta enemmän kuin kukaan muu.

Tavalliselle kansalaiselle on tuskin valjennut se, mikä on JSN:n asema mediakentässä. Kyse ei ole siis mistään tuomioistuimesta, vaan valtamedian itsesäätelyelimestä, joka jakelee virallisen kuuloisia moiteitta lähinnä siitä, että media ei ole noudattanut poliittisista korrektiutta. 

Moralismin tausta on helppo jäljittää järjestön vahvaan vasemmistolaiseen historiaan. JSN perustettiin Europaan hulluna uuspunaisena vuotena 1968 ja se on koko ajan pitänyt henkisen sisarjärestönsä Demla ry:n esimerkin mukaisesti kulttuurimarxilaisen linjansa. Yle Watch arvioi marraskuussa 2015 jutussaan Ylessä tyytyväisi JSN:n uudesta puheenjohtasta järjestön ideologian ja sen punavihreän johtajan  Elina Grundströmin:

JSN on Demlaan verrattavissa oleva vaikuttaja, joka omalta osaltaan yrittää sanella poliittisen korrektiuden ehtoja medialle ja toimittajille. Käytännössä tämä tarkoittaa ns. vastuullista tiedottamista eli itsesensuuria tietyissä kriittisissä kysymyksistä kuten maahanmuuton ongelmista uutisoitaessa. JNS tunnetaan myös pikkusieluisesta tiukkapipoisuudesta, sillä se on antanut langettavia päätöksiä mm. mainostajille, joiden kuvastoa se on pitänyt liian "seksistisenä". Kunnon orwellilaiseen tapaan JSN sanoo olevansa "tiedotusvälineiden kustantajien ja toimittajien perustama elin, jonka tehtävänä on tulkita hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sanan- ja julkaisemisen vapautta."

Jopa Yle Watchia etabloituneemmat mediat kuten Suomen Kuvalehti on kritisoinut JSN:n toimintaa. Wikipedian järjestöä koskevassa artikkelissa kerrotaan, että

JSN:n toiminnasta ei voi tehdä kantelua esimerkiksi oikeuskanslerille, koska JSN ei ole viranomainen. Suomen Kuvalehti julkaisi lokakuussa 2016 viiden sivun jutun, jossa käsiteltiin JSN:n ongelmia. Artikkelissa kritisoitiin muun muassa puheenjohtajan valtaa karsia kanteluita ennen käsittelyjä. Puheenjohtaja voi esimerkiksi karsia kantelun silloin, kun siinä esitetty virhe on hänen mielestään "epäolennainen tai vähäinen". Näin ollen neuvosto ei koskaan ottanut käsittelyyn esimerkiksi sanomalehden virheellistä väitettä, että makkara olisi Maailman terveysjärjestön mukaan syöpäriskiltään yhtä vaarallinen kuin tupakka, todetaan jutussa sarkastisesti.

Meillä Suomessa on nyt sananvapauden puolustaja, jonka mukaan suurin uhka sananvapaudelle on vaihtoehtomediat, jotka paljastavat valtamedian valheita ja pimityksiä:

                                                          **************************


Puoli seitsemän Yle TV1 Torstai 23.3. klo 18:30

Vieraana vapaa kirjoittaja Rosa Meriläinen. Selvitämme millaista kansalaisaktivismia voi tehdä ristipistoilla ja pitääkö oletus raskausaivoista paikkansa? Juontajina Susanna Laine ja Totti Toivonen. #puoli7 HD

Vanha kunnon femikomu Rosa Meriläinen pääsi jälleen kerran valtamediaan levittämään harhaista maailmankuvaansa ilman reality checkiä. Tällä kertaa saimme kuulla mm. siitä, kuinka Meriläinen oli vihreän puolueen bussilla osallistunut sylivauvansa kanssa Latvian Riikassa homoparaatiin, jota oli kuulemma vastustanut "tuhat humalaista natsia, jotka heittelivät oluttölkkejä". Taas saatiin maailma jaettua kivasti pahiksiin ja Meriläisen kaltaisiin hyviksiin, jotka signaloivat moraalisuuttaan viihtymällä sodomiittien seurassa.


Dok: Totuus pelissä Yle Fem Torstai 23.3. klo 22:00 

(All Governments Lie, Kanada 2016) Vuoden 2016 Yhdysvaltain presidentinvaalit osoittivat, että valeuutiset ovat tulleet jäädäkseen. Tässä maailmassa vain riippumattomat toimijat voivat yhä heiluttaa sananvapauden lippua. HD K12 (väkivalta, ahdistus).

Valehteleva valtamedia tekee dokumentin, jossa se kiillottaa omaa kilpeään ja projisoi poliittisesti korrektit valheensa punaliberalismin vastustajiin. 

STILLER: EUROOPAN PITÄÄ AVATA RAJAT MUTTA EI ISRAELIN

Israelilla on oikeus puolustaa geenipooliaan, mutta ei valkoisilla eurooppalaisilla.

Yle TV1, 4.3.2016 klo 20:00, Pressiklubi 

Ääripäät, mitkä ääripäät? Vaikuttaako päätoimittajien jyrähdys julkiseen keskusteluun? Studiossa Elina Grundström, Reijo Ruokanen ja Jouni Tervo.

Kuulepa nyt Ruben Stiller, monomaaninen vitsisi, jossa kaikki liittyy siihen, että Suomi pitää täyttää mahdollisimman nopeasti kognitiivisesti haastellisilla Afrikan maahantunkeutujilla, alkaa pikku hiljaa jo väsyttää. Kuinka sinä okein kehtaat noukkia viikosta toiseen aina sen (j)uutisen, jonka saat koplattua maahanmuuttoon? Tällä kertaa studioissa on Julkisen sanan neuvoston uusi puheehnjohtaja Elina Grundstöm, tuo punavihreä muodollisesti pätemätön punavihreä khmeri, joka on ottanut tehtäväkseen jahdata vaihtoehtomedoita, koska ne paljastavat ikäviä tosiasoita, joista valemediat eli valtamediat eivät kerro.

Aika velikulta, mutta teikäläisiltähän tuo chutzpah sujuu. One law for them and other law for us. [juttu kesken, tulee päivitys kunhan YW on nähnyt ohjelman]
                                                           *******************************


Yle uutiset kertoi eilen tv-uutisissaan ja verkkosivuillaan, kuinka pumpulissa elävät suomalaisvihamieliset tahot saavat viha eli totuuspostia kansalaisilta. Eräs kansalaiskeskustelija kommentoi Ylen juttua tavalla, johon myös Yle Watch voi mielellään yhtyä:

Tämäkin lihava ja todennäköisesti myös alkoholisoitunut plösäys muka viestintäasiantuntija, joo-o. Ihan ovat BÄÄtoimittajatkin reagoineet asiaan, nyt kyllä ja jukra vieköön! Kuulepas possu: päätoimittajat ansaitsevat noin 20 000/kk mediasta riippuen, paljon joka tapauksessa. Jos ilmenee, että Yle, Mtv, HS, Hbl ym. eivät kerrokaan ihan kaikkea kaikesta, vaan jopa muokkaavat tietyn tyyppisiä uutisia tiettyyn suuntaan (jos oikeasti olet muutakin kuin vain lehtien satunnainen lukija, niin tiedät, että sanakikkailulla voi asiat saada näyttämään aivan muilta kuin mitä ne ovat), niin silloin alkaa BÄÄtoimittajankin palli heilua (useimmiten se, millä hän istuu, onkin hänen ainoa pallinsa). Tilanne on sama, jos levikit alkavat draamaattisesti pudota, kuten nyt on jo tapahtunut. MV sen sijaan on kerännyt itselleen mainostuloja (mainostajat kun menevät aina sinne, minne ihmisetkin), koska lukijamäärät kasvavat jatkuvasti. 

Maailman vanhin ja alhaisin temppu on yrittää syödä kilpailija pois väittämällä, että se valehtelee. Väittävätkö arvon BÄÄtoimittajat, että myös Daily Mail, Allgemeine Zeitung ja Jyllandsposten valehtelevat? Nimittäin näistäkin lehdistä voi lukea juttuja, joista mm. MV kirjoittaa. Hesarista, Kauppalehdestä ja Husiksesta niitä sen sijaan ei löydy! 

Edes nyt, kun valtamedia paskoo housuihinsa nopeammin kuin se niitä ehtii siivota, se ei voi olla rehellinen. Viimeiseen asti ja lakiin ja totuuteen (kas kun ei jumalaan) vedoten se yrittää pitää itsellään hiipuvan lukija-, kuulija- ja katsojakuntansa. Teillä on vielä mahdollisuus: myöntäkää avoimesti, että olette jutuissanne 90-luvulta asti järjestelmällisesti pyrkineet tukemaan yhteiskunnan monikulttuuristumista ja se on myös vaikuttanut paitsi juttujen laatuun, myös siihen, mitä ja mistä ylipäätään kirjoitetaan. Sitten teidän tulee mitä nöyrimmin pyytää lukijoiltanne, katsojiltanne ja kuulijoiltanne anteeksi ja luvata vastaisuudessa kertoa asioista totuus ja vain totuus, mitään lisäämättä, muuttamatta tai pois jättämättä. Silloin voisitte, ehkä, palauttaa menettämänne luottamuksen. Mutta ettehän te sitä tee, se olisi liian karvas pala nieltäväksi, eikö totta. 

En tiedä kumpi teitä BÄÄtoimittajia huolettaa enemmän: se, että menetätte lokoisan ja taloudellisesti tuottoisan suojatyöpaikkanne, vai se, että yhteisesti, mutta pienessä piirissä (ehkä Bilderberg), sovittu multikultiagenda valuu kuin kusi ränniin. Toki te voitte linjat kuumina soitella poliitikkokamuillenne ja pyytää sananvapautta kahlitsevia ja sensuuria lisääviä lakialoitteita, mutta ne eivät kovin kauas kanna - korkeintaan ensi vaaleihin! Vaikka en ole ennustaja, niin rohkenen sanoa: tämän taistelun te häviätte!