LIBERALISTISEN GLOBAALIJÄRJESTELMÄN VAHTIKOIRA TARJA MANKKINEN HALUAA RIISTÄÄ KANSALAISOIKEUTESI

Ihmisiä hypnoottisessa otteessaan pitävän Internetin harvoja hyviä puolia on se, että vaikka itse ei muistaisi niin se kyllä muistaa. Kun Yle puskee ympäri vuorokauden passiivisille vastaanottajilleen totalitaristista liberaalidemokratiaa puolustelevaa agendajournalismia, yksittäistä haastateltua kansanvihollista ei välttämättä muista, koska lähes kaikki valtamediassa esiintyvät asiantuntijat ovat toistensa kaltaisia suomalaisvihamielisiä mädättäjiä. Kun hätä on suurin, on apukin lähellä: Yle Watch blogin hakutoiminnolla löytää nimihaulla kätevästi ainakin merkittävimmät henkilöt, jotka ovat viime vuosikymmeninä nakertaneet systemaattisesti kansallista integriteettiämme. 

Kaikessa ennalta arvattavuudessaan Ylen verkkosivujen hybridivaikuttamisjutussa Turvallisuusasiantuntija: Suomessa kaikkiin uhkiin ei ole varauduttu (25.7.2024) pomppaa esiin nimet, jotka oli helppo kaivaa Yle Watchin arkistosta. Jutun tehnyt Yle Turun toimittaja Merja Niilola sai viisi osumaa ja haastateltu turvallisuusasiantuntija Tarja Mankkinen kolme. Kansallismielisestä näkökulmasta jo pelkästään nämä lähteet ovat raskauttavia. Avoimen vasemmistolaisen Niilolan journalistisen tyylin ja poliittisen asennoitumisen voi tarkista näistä (1, 2, 3, 4, 5) YW:n jutuista. Sattumoisin numeron 4 Yle Watch juttu Politisoituneiden tutkijoiden harjoittaman projisoinnin anatomiaa helmikuulta 2020 perustuu Ylen vuodatukseen Tutkija: Some-raivo on uusi väkivallan muoto – Milloin ihmiset unohtivat, miten toisia kohtaan käyttäydytään?, joka on saanut nyt jatkoa käsiteltävänä olevassa mielipideuutisessa. Yle tv-uutisten puolella Niilolan haastattelujuttua kuvailtiin otsikolla "kärijistynyt some-huutelu voi johtaa väkivaltaan", mikä tiivistää varsin osuvasti keskeisen virheargumentin sisällön.

Tarja Mankkinen (1, 2, 3) on taustaltaan paatunut julkisen sektorin virkamiesnainen, joka on saanut toteuttaa idelogiaansa ja siitä kehkeytynyttä järjestelmäuskollisuuttaan eri viroissa ja tehtävissä, mm. sisäministeriön poliisiosaston kehittämispäällikkönä ja sisäisen turvallisuuden sihteeristön päällikkönä, ekstremismin kansallisen yhteistyöverkoston puheenjohtajana sekä väkivaltaisen radikalisoitumisen kansallisena koordinaattorina. Hänen muihin luottamustehtäviin ovat kuuluneet jäsenyys arkkipiispa Kari Mäkisen johtamassa vihapuheen vastaisessa työryhmässä, joka julkaisi vuonna 2019 valtioneuvoston painattaman raportin Sanat ovat tekoja : Vihapuheen ja nettikiusaamisen vastaisten toimien tehostaminen. Yle Watch kertoi tämän ideologisesti valitun työryhmän toiminnasta toukokuun 2019 jutussaan  Sisäministeriön työryhmän ja Ylen mielestä sananvapaus ei kuulu kansallismieliselle. Koska projekti oli lähtöisin pääasiassa sisäministeriöstä, herää epäilys, josko aloitteen takana olisi ollut innokas pikkupioneeri Tarja Mankkinen. 

Mankkisen jakobiinisen avoin pyrkimys mielipidesensuuriin ja poliittisten toimintavapauksien rajoittamiseen pseudoeliitin määrittelemillä "moraalisilla" verukkeilla on näkynyt myös tällä vuosikymmenellä. Edellisen feministihallituksen aikana maaliskuussa 2021 kuntaministeri Sirpa Paatero (sdp) esitteli valtiovarainministeriön ja oikeusministeriön Åbo Akademilta tilaaman 28-sivuisen raportin (hinta: 48 500 euroa) Kansalaispaneeli sananvapaudesta, jossa ehdotettiin toimenpiteitä ”julkisissa ammateissa toimivien henkilöiden suojelemiseksi vihapuheelta". Hallitus perusteli paneelin kansalaisluonnetta sillä, että se oli valittu satunnaisesta 3000 suomalaisen joukosta, josta muodostettiin 29-jäseninen anonyymi paneeli, joka sitten esitteli toiminpiteitä Åbo Akademin tekemää raporttia varten. Tosiasiassa panelistien mietintöjä oli ollut ohjaamassa seitsemän vasemmistohumanismia kannattaavaa yhteiskunnallista asiantuntijaa, joista yksi oli sisäministeriön poliisiosaston kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen. 

On selvää, ettei joukko johon kuului Mankkisen lisäksi mm. infosota-aktivisti Jessikka Aro, yhdenvertaisuusvaltuutetun edustaja Robin Harms, Tiedolla vihaa vastaan -hankkeen päällikkö Milla Aaltonen, Amnesty Internationalin vaikuttamistyön avustaja Vilja Härkönen ja vihapuhetutkija Reeta Pöyhtäri, voi edustaa minkäänlaista puolueetonta asiantuntijuutta. Puhe jostain kansalaispaneelista oli muutenkin silkkaa orwellilaista absurdismia, sillä miten voidaan selittää se, että panelistien ("läpileikkaus suomalaisista") ehdoton enemmistö kannatti kaikkia raportissa ehdotettuja toimenpiteitä ja oli muutoinkin harvinaisen yksimielinen satunnaisotannalla valikoituneeksi joukoksi. Hankkeen taustoista voi lukea tarkemmin Suomen Uutiset verkkolehden jutusta Mitä ihmettä? Valtioneuvoston julkaisussa esitelty ”demokraattinen innovaatio” estäisi vaaliehdokkuuden jatkossa niiltä, jotka eivät irtaudu vihapuheesta. Tämäkin projekti valaisee hyvin sitä, kuinka järkkymättömästi Mankkinen viettelee mielipiteillään hyväksymään sensuurin ja kansalaisvapauksien riiston. 

Merja Niirolan tuoreessa haastattelussa Mankkinen jatkaa siitä  mihin hän jäi lähtiessään kolme vuotta sitten Suomesta työskennelläkseen EU:n komission sisäasioiden pääosastolla projektipäällikkönä. Ylen jutun mukaan hän vastasi "väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisystä EU-alueella". Jutun alussa toimittaja pääsee toistamaan puhkikulunutta punaisen yliopiston mantraa "meistä" ja "heistä" ikään kuin lainausmerkkien käyttö tekisi tyhjäksi yhteiset juuriin menevät ylisukupolviset identiteetit. Turvallisuusasiantuntijaksi sisäministeriön poliisiosastolle syksyllä palaava Mankkinen sanoo ensimmäisenä kommenttinaan, ettei palaa lintukotoon:

– Suomihan ei ole ollut lintukoto enää 20 vuoteen. Maailma on niin rajaton. Netistä alkava rähinä voi pahimmillaan kärjistyä sanoista teoiksi.

Ensin Mankkisen kaltaiset idealistiset byrokraatit ovat ajaneet monikulttuurisuutta eli rajatonta maahanmuuttoa kuin käärmettä pyssyyn vuosikymmenien ajan ja sitten hämmästystä teeskennellen etsivät syitä rähinöille Internetin puhetulvasta. Kaikille lukutaitoisille on selvää, että tässä on tädillä syy- ja seuraussuhde mennyt ideologisista syistä päälaelleen. 

Koska ideologia edellä mennään, Mankkinen kuuluu myös siihen tosiuskovaisten joukkoon, joka väittää itsepintaisesti sanojen olevan tekoja. Ja koska ne ovat "tekoja", ne voidaan silloin sananvapautta kiertäen myös kieltää:

– Somen kovassa maailmassa sanotaan, mitä sylki suuhun tuo. Pilkataan. Sanat ovat voimakkaita ja osalla on vaara ryhtyä sanoista tekoihin. He ovat yleensä ihmisiä, jotka kokevat olevansa heikossa asemassa ja väärin kohdeltuja. Heitä koetetaan yllyttää väkivaltaisiin tekoihin, äärimmillään terroristi-iskuihin, Mankkinen sanoo.

Yleensä sanojen takana on todellisuus, josta ne kumpuavat. Sanat itsessään eivät ole mitään. Kun palestiinalaiset turvautuvat terroriin laitonta sionistimiehittäjää vastaan, syynä on tuskin Mankkisen orwellialaisesti määrittämä "vihapuhe". Vastaavasti islamilaisten matalan teknologian puukkoterrorismin taustalla on arabisiirtolaisten yleinen kauna, kateus ja katkeruus länsimaisuutta kohtaan. Heidän asenteensa on jo lähtökohtaisesti kulttuurisesti vihamielinen, jota vielä ruokkii vasemmistoliberaalien eurooppalaisia syyllistävä hegemoninen julkinen puhe. Islamistien ylläpitämät nettikeskustelut antavat vain moraalisen alibin kaunalle, joka etsii kohdettaan. Sitä vastoin mitään valkoisten äärioikeistolaista kiihtotusta ei ole edes olemassa, mikä näkyy iskujen vähyytenä, Suomessa täydellisenä olemattomuutena. Jonkun mopotalliporukan pidättäminen kotietsinnästä löytyneen vääränlaisen kirjallisuuden tai kotitekoisen aseen vuoksi ei vielä ole terrorismia, vaikka Mankkinen kansaa pelottelevissa uhkaskenaarioissaan haluaa sen sellaiseksi nimittääkin.

Sitten puhe siirtyy median ja tendenssitutkijoiden lempiaiheena pitämään salaliittoteoria-ajatteluun.  Mankkisenkin pääviesti on, että hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää, kaikki on kunnossa.

Koronan jälkeen salaliittoteoriat ja hybridi-ideologiat ovat korostuneet. Tarkoitus on sekoittaa ajatuksia ja käyttää hyödykseen ihmisten kokemia epäoikeudenmukaisuuden ja vääryyden tunteita.  

– Se tarkoittaa äärimmillään sitä, että ihmiset, jotka ei välttämättä tuntisi mitään kiinnostusta vaikkapa natsiaatteeseen, voivat nyt kokea, että tämä ideologioiden ja salaliittoteorioiden sekoitus vetää heitä puoleensa.

Mankkisen selittely kuulostaa itsessään salaliittoteorialta ikään kuin olisi jokin taho, jonka "tarkoitus on sekoittaa ajatuksia". Epäuskottavan yksilöpsykoloinnin lisäksi hän esittelee haastattelun edetessä sopivan salaliittoja levittelevän mörkön, joka käy muutoinkin yleisavaimena vähän kaikkeen. Joka tapauksessa "salaliittoteoriasta" jankuttamisesta on ollut valtakoneistolle, jota Mankkinenkin edustaa, tehokas keino tehdä naurunalaiseksi kaikki, jotka epäilevät virallisia selityksiä. Syy, miksi termin käyttö on ollut viimeisiä vuosia lukuunottamatta tehokasta, johtuu siitä, että julkiseen tarkasteluun on otettu vain epäuskottavia teoroita ja niiden höyrypäisiä kannattajia. Tällä hetkellä esimerkisi Amerikan poliitista tilannetta tarkasteltaessa tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi. Niin sanotut salaliittoteoriat ovat usemmiten järkevämpiä ja uskottavampia kuin kömpelöt ja täynnä aukkoja olevat Yhdysvaltain valtiokoneiston viralliset selitykset.

Hatusta vedetty selitysyritys kansallissosialismin suosion kasvusta on puolestaan tyyppiesimerkki siitä, kuinka korruptoitunut järjestelmä ja sen asiamiehet ja -naiset ovat kykenemättömiä etsimään juurisyitä omasta päädystä. Olisi nimittäin perin kummallista, elleivät globaalieliitin ja sitä nuoleskelevien suomalaisten pyrkyrien aiheuttamat yhteiskunnalliset, sosiaaliset ja väestölliset murrokset synnyttäisi kansallissosialismin kaltaisia vastareaktioita. Tästä huolimatta Mankkinen on valmis löytämään syyn verkon varjoissa vellovista salaliittoteoriosta. Muutoinhan niitä on lähes mahdotonta löytää, mikäli seuraa vain Internettiä hallitsevia ja sananvapauden pilanneita Facebookin kaltaisista somejättejä.

Maailmantilanteen kiristymisen ja yhteiskunnallisten kriisien seurauksena vastakkainasettelu on tullut entistä näkyvämmäksi, koska mainoshymyn takaa taistellaan viime kädessä aina rajallisista resursseista. Mankkinen näkee jälleen vain oireet ongelmallisina, sillä avoin keskustelu syistä kyseenalaistaisi hänen punasävyisen liberaalidemokratiansa:

– Vastakkainasettelu on totta kai turvallisuusuhka. Vastapuoli nähdään vihollisina, meihin kuulumattomina ja epäinhimillistettyinä. Heidän mielipiteensä ovat vääriä. Kaikki asiat, mitä he tekevät, ovat vääriä. Se koettaa oikeuttaa, että näihin ihmisiin kohdistetaan vihaa ja jopa väkivaltaa.

Mankkisen voivottelema vastakkainasettelu katoaisi suurelta osin jo sillä, jos eliitiin tänne päästämät muukalaiset lähetettäisiin takasin kotimaihinsa. Sitä hän ei tietenkään ehdota, vaan pitäytyy itsepintaisesti monikulttuurissa kuin venäläiset neuvostokommunismissa 1970-luvulla, jolloin he toivoivat kommunismin lisääminen pelastavan jollain ilveellä järjestelmän. Liberalistiseen toiveajatteluun kuuluu, että kunhan eri taustoista samalle demografiselle alueelle istutetut ihmiset vain oppisivat tuntemaan toisensa, niin paratiisi aukeaisi silmissä. Jos ja kun ongelmia ilmenee, ne "korjataan" lisämäällä monikulttuuria eli maahanmuuttoa. Toistuvista yrityksistä huolimatta näin ei ole käynyt, mutta Mankkinen halua pitää silti kiinni utopiastaan. Se "onnistuu" vain lisäämällä valkoisiin kohdistuvaa sananvapauden tukahduttamista ja poliittisen toiminnan rajoittamista. 

Edellä mainitut salaliittoteoriat kuuluvat sanomattakin Mankkisen määrittelemään hybridivaikuttamiseen. Haastattelun loppupuolella hän on vakuuttunut tällaisen lähteen ainoasta poliittisesti korrektista alkuperästä:

Mankkisen mukaan Suomessa on hybridivaikuttamista, jonka alkuperä on Venäjällä. Tavoitteena on vaikuttaa valtion päätöksiin ja toimintaan kohdistamalla vaikuttamista ja manipulointia yksilöihin.

Kun mediassa esiintyvä asiantuntija ei kykene antamaan varmennettua ja aidosti validia selitystä kyseessä olevalle ilmiölle, hän valitse patenttisanat Venäjä ja ilmastonmuutos tai molemmat yhdessä. Toimittajalle tämä kelpaa yleensä mainiosti kuin myös uutisia seuraavalle hyväuskoiselle demarieläkeläiselle. Siksi onkin hirtehistä, että Mankkinen alkaa seuraavaksi paasata syvällä rintaäänellään länsimaisen ihmisen medialukutaidosta:

– Länsimaissa ja Suomessa pitäisi olla valppaampia sen suhteen, miten meihin vaikutetaan. On tarkkailtava, miten netissä vaikutetaan varsinkin nuoriin ihmisiin ja miten muutamat maat osoittavat rahoitusta suomalaisille toimijoille. Meillä Suomessa on vielä varsin hyvä tilanne, mutta tarkkana pitäisi olla.

Onpa näiden mankkisten motiviina sitten manageriaalisen luokan systeemiuskollisuus tai älyllis-moraalinen kyvyttömyys itsereflektioon, selvää on ainakin se, etteivät he varoittele läntisen koulutusjärjestelmän ja kontrolloidun valtamedian vaikutusvallasta nuoriin. Tosin eivät neuvostoviranomaisetkaan nähneet nuorten indoktroinnnissa mitään ongelmallista, sillä se paha aivopesu ja propaganda tuli ainoastaan rajan takaa.

Mielipideuutisen kruunaa viimeisen väliotsikon "Kuraa niskaan, kun viesti ei miellytä" alla esitetyt Mankkisen ja toimittajan omahyväiset marttyyri-avautumiset.

– Aika moni on arka esittämään mielipiteitä, joista tietää etukäteen, että kuraa tulee niskaan. Tässähän erityisesti tutkijat ovat vaikeassa asemassa. Jos esimerkiksi tutkimustulos on somehyökkääjien mielestä väärä, on tutkija pulassa erilaisten kampanjoiden pyörteessä.

Toisaalta taas some lietsoo sananvapauden väärinkäyttöä, kun levitetään esimerkiksi rasistisia mielipiteitä ja huudetaan nettimantraa: ”mitään ei saa enää sanoa. Tällöin usein tarkoituksena on heikentää jo valmiiksi heikoilla olevan ihmisten asemaa.

Sanotaan, että hyökkäys on paras puolustus. Tälle parivaljakolle se on pikemminkin oman syyllisyyden epäsuoraa tunnustamista. He kääntävät valta-asetelman väärinpäin uhriuttamalla itsensä kaltaiset vallankäyttäjät samalla kun antavat varauksettoman tukensa uuskolonialistisesti tuotetulle vapaamatkustajien joukolle. 

Kuplassaan elävän manageriaalisen luokan hyväkkäiden suurin pelko on, että läntisen pellemaailman koko lystin maksava normaali valkoinen kantaväestö ei tottelekaan  "moraalisen eliitin" pakottamia patologisia tasa-arvolakeja, vaan kääntyy tuon uusaatelin mielivaltaa vastaan. Estääkseen epämieluisana pitämänsä poliittisen liikehdinnän järjestelmän lakeijat yrittävät jo ennalta käsin ehkäistä sellaisten argumenttien ja ihmisten pääsyn julkisuuteen, jotka kyseenalaistavat korruptoituneen järjestelmän legitimiteetin. 

Tällaisessa tilanteessa kaikki epätoivoiset keinot aina julkiseen natsitteluun, nettisensuuriin ja poliittisen liikkeiden lakkauttamiseen näyttävät olevan valtiokoneistolle sallittuja. Tarkastelemalla Mankkisen politisoitunutta uraa voidaan nähdä, kuinka hän on yksi niistä lukuisista järjestelemän rottweilereistä, jotka ovat valmiita riistämään sinunkin kansalaisoikeutesi mikäli et tunnusta lännen pervonormatiivisuutta ja etnomasokismia.

MONIKULTTUURI, KORONA JA UKRAINA OVAT ESIMERKKEJÄ LÄNNEN HYBRIDIVAIKUTTAMISESTA OMIIN KANSALAISIIN

Paljon puhutusta hybridivaikuttamisesta ovat todennäköisesti eniten vastuussa lännen globalistiset hallinnot. On silti ironista, että länsimaiden suuret mediatalot tarkoittavat hybridivaikuttamisella vain Venäjää ja Kiinaa, ikään kuin koko ilmiötä ei olisi lännessä edes olemassa. Objektiivisesti arvioituna anglosionististen turvallisuuspalvelujen maailmalla masinoimat "värivallankumoukset" ovat törkein näyte tunnetusta hybridivaikuttamisesta, mutta laajimmillaan manipuloiva propaganda kohdistuu kuitenkin länsimaiden omiin kansalaisiin. 

Tuttu esimerkki valtamedian  ja pysyvien hallitusten vuorovaikutteisista projekteista on mielipiteenmuokkauskampanja monikulttuurin puolesta. Valtiovalta on omalta osaltaan taannut, että länsimaissa demografisen muutoksen estäminen on tehty lainsäädännöllisesti mahdottomaksi median taas propagoidessa monikulttuurin upeutta ja välttämättömyyttä. Tätä samaa kulttuuriliberalistista hajoitustyötä on edustanut myös seksuaalikummajaisten jalustalle nostaminen samalla kuin perheinstituutio on esitetty individualistisille ihmisille pelkkänä taakkaana. 

Vaikka tämä gramscilainen arvojen haltuunotto on toiminut hämmästyttävän menestyksekkäästi, on se silti synnyttänyt vastustusta. Jopa pelokkaaseen konformismiin ja konsensushakuisuuteen taipuvassa Suomessa on syntynyt varoventtiilinomaista populismia, joka on politisoitunut Perussuomalaisten nousuna suurten puolueiden joukkoon. Ikävä kyllä perussuomalaisetkin ovat osa lännen ideologisesti monoliittista "arvoyhteisöä", joka on Länsi-Euroopan maiden itsetuhoisuuden perussyy. Haitallisen ideologian lähtömaa on Yhdysvallat, jonka kulttuuri-imperalismi tekee tuhojaan myös muualla maailmassa joko vähämielisellä viihteellään tai mattopommituksillaan. Tämä kaikki "meidän" hupaisan nykydemokratian nimissä tietenkin. 

Silloin harvoin kun lännen omiin kansalaisiin kohdistuva hybridivaikuttaminen saa edes maininnan julkisuudessa yliopistojen tutkijat, toimittajat ja poliitikot kiirehtivät tuomitsemaan sen vainoharhaisena salaliittoteoriana. On vaikea arvioida, tiedostavatko esimerkikisi toimittajat päivittäistä koronauutispelotteluaan propagandistiseksi toistoksi vai ovatko he yksinkertaisesti vain osa ylemmän portaan agendaa, jossa uppiniskaista kansaa on syytä manipuloida Hyvän asian™ puolesta. Varmaa on vain se, että mediassa ymmärretään ritualistisen toiston merkitys, sillä se on tehokkain tapa pehmittää kansa omille ääneenlausumattomille tavoitteille. 

Kansallismielinen oppositio on pääosin immuuni vihamielisen elitiin käsissä olevan median propagandalle ja hybridivaikuttamiselle. Valitettavasti siitäkin löytyy huomattava joukko kansalaisia, jotka ovat hyväuskoisia tietyille propagandakampanjoille; he kyllä soimaavat poliitikkoja ja mediaa kun ne syöttävät monikulttuurisuutta ja sateenkaariagendaa, mutta luottavat silti samaan petokselliseen nomenklatuuraan silloin kun puheeksi tulee lännen ja Venäjän väliset suhteet. On oireellista, että nämä kansallismieliset ovat oppineet valtamediasta tutun tavan leimata putinisteiksi ne, jotka arvioivat idän ja lännen suhteita puolueettomasti tai ottavat puheeksi Suomen lännettymisen.

Suomalaisilla on historiallisesti tietysti perusteltu vihamielisyys venäläistä imperialismia kohtaan. Kuitenkin kylmän sodan päättymiseen jälkeen vihollisen näkeminen yksiselitteisen maantieteellisesti on juuri sitä naiviutta, jota globalismia ajava eliitti käyttää hyväkseen iskostaessaan kansakuntia tuhoavaa amerikkalaisperäistä liberalismia. 

Älyllisesti rehellinen kansalainen ei ole voinut olla huomaamatta maamme mediassa jo kuukausikaupalla jatkunutta päivittäistä kampanjaa Venäjän uhasta. Yhdysvaltain itärannikon mediataloista lähtöisin olevia Venäjä-uutisia kierrätetään joka päivä myös Ylessä. Niissä Ukrainan tilanne on selitetty pelkästään irrationaaliseksi ja vallanhaluiseksi kuvatun Venäjän syyksi ikään kuin amerikkalaisen imperialismin nyrkkinä toimivalla Naton itälaajenemisella ei olisi asian kanssa mitään tekemistä. 

Informaation puolueellisuudessa ei sinänsä ole mitään pahaa, jos se ilmaistaan avoimesti. Lännen tiedotuksen ongelmana onkin se, että se esittää Ukrainan tapahtumat kuin sen tekisi puolueeton taho, joka kertoo objektiivisen totuuden kiistasta. Suomessa tähän lännettymisen kelkkaan on lähtenyt näkyvästi mukaan Globo-homo arvoja kannattava Yle, mikä ei sinänsä ole ihme, koska yhtiön johto on natokiimaisen Kokoomuksen hallussa. Hysteerisellä Venäjän pelottelullaan ja Ukrainan tilanteen valikoivalla dramatisoinnillaan Yle on käynyt taitavaa kampanjaa, jossa pelokkaat demarieläkeäläiset ja yksiniittiset kansallismieliset on saatu sotilasliittoon liittymisen puolelle. 

Kaikki retoriset keinot näyttävät olevan sallittuja tässä suuressa teatterissa. Ylen uutisen mukaan Yhdysvallat kehottaa kansalaisiaan poistumaan Ukrainasta, jolla uskotellaan tilanteen olevan vakavampi kuin se on. Tässä kohtaa Yle Watch voi lyödä kenen tahansa Ylen toimittajan kanssa Koskenkorvapullosta vetoa, että näissä olosuhteissa Venäjä ei tule hyökkäämään Ukrainaan. Tämä huolimatta siitä, että Ukrainan umpikorruptoitunut hallinto johtajanaan juutalaistaustainen presidentti Volodymyr Zelensky tekee kaikkensa ajaakseen maansa ja sen resurssit amerikkalaisten syliin.

Vielä epätodennäköisempää kuin Ukrainan invaasio olisi se, että markkinatalousmaa Venäjä pitäisi järkevänä hyökkäystä Suomeen, kun se ei tehnyt sitä edes ollessaan totalitaristinen Neuvostoliitto kylmän sodan aikana. Sen sijaan Suomen riski joutua Itänaapurin kanssa konflktiin lisääntyisi huomattavasti, jos se liittyisi Natoon. Toisaalta silloin on vaikea uskoa, miksi joku Italia tai Belgia jaksaisi vuodattaa vertaan syrjäisen Suomen puolesta. Jotkut laiskat ja pelkurimaiset suomalaiset näyttävät silti uskovan, että sodankäyntinkin pitäisi delegoida ulkomaalaisille ikään kuin mäkeä voitaisiin laskea muiden perseellä. Ainoastaan omaan puolustukseensa nykyistä huomattavasti enemmän panostava Suomi voi olla riittävä pelote Venäjän tai minkä tahansa muun maan hyökkäysaikeille.

Kansallismielisille pitäisi olla selvää kansallinen suvereeniteetti ja sotilaallinen puolueettomuus. Koska Euroopan Unioni vei jo kansallisen päätäntävallan ja oman valuutan, pitäisi edes jäljellä olevasta puolustuspoliittisesta määräysvallasta pitää kiinni. Atlanttisessa menneen maailman lumossa elävällä Kokoomuksella on edelleen hinku astua lahoavaan Nato-laivaan, mutta kansallisesta ja eurooppalaisesta näkökulmasta tälle ei ole juuri perusteita. Varsinkin kun ne tahot, jotka hylkäävät puolueettomuuden ovat sitoutuneita ristiriitoihinsa hajoavan Yhdysvaltojen johtavaan rooliin maailmassa kuin taistolaiset aikoinaan luhistuvaan Neuvostoliittoon.

Yhdysvallat on miehittänyt Eurooppaa sotilaallisesti, taloudelllisesti ja kulttuurisesti jo vuodesta 1945, joten olisi jo korkea aika päästä irti tästä kuristusotteesta. Tämä vaatisi Euroopan Unionin uudelleen järjestämistä itsenäisten kansakuntien pohjalle, jolloin voitaisiin luoda yhteinen ja uskottava sotilasliitto. Sitä ennen Suomen kaltaiselle pienelle maalle olisi parasta pysyä kaukana globalistisia tavoitteita ajavasta Natosta ja sen synnyttämistä konflikteista.

                                                        ****************************

TV1, lauantai 12.2.2022 klo 19.40, Grantchester (12) 

Kausi 6, 5/8. Leonardin piina. Kirkon johto ilmoittaa horjumattoman kantansa: se on tyly. Maallinen oikeudenkäynti odottaa seuraavaksi. Outo ryöstö herättää poliisin huomion, ja Geordie törmää vanhaan kaveriin. HD 49 min

Ylen lähettämä brittliläinen lauantaiviihde on propagandisesti huomattavasti vaarallisempaa kuin vastaava amerikkalainen, sillä se on paremmin tehtyä ja psykologisesti taitavampaa. 

1950-luvun kuvitteellisen Granchestrin kirkkoon sijoittuva draama on hienovarainen mindfuck, jolla katsojan tunteet asetetaan homopapin tukalaan tilanteeseen. Tavoitteena on saada katsoja tuntemaan inhoa niitä "pahoja" suvaitsemattomia henkilöhahmoja kohtaan, jotka eivät iloisen arvoliberaalizombin lailla riemuitsekaan papin sodomiittisista harrasteista. Samalla liberaalit voivat ylemmyydentuntoisesti pöyristyä, kuinka takavuosikymmeninä ajateltiin täysin väärin verrattuna ihmeelliseen nykyaikaan.

TV1, lauantai 12.2.2022 klo 21.00, Murhaajajahti (12) ö

3/4. Kovat piippuun. Colin painii kaksin käsin saadakseen lisäresursseja poliisin erikoisyksiköstä. Uusi raiskaustapaus riipaisee jokaista, mutta se ei saa haitata keskittymistä olennaiseen. HD 46 min. Linkki ohjelman sivulle.

Nykyiset brittisarjat ovat yksinkertaisesti katselukelvontonta roskaa niiden kuvatessa lähes pelkästään todellisuutta uskottelevaa monikulttuurifantasiaa, jossa kuvaruudun täyttävät mustat ovat merkittävissä asemissa tietokoneneroina ja upeat vahvat naiset aina pomoina. 

Silloin harvoin kun todellisuus ja fantasia kohtaavat syntyy harhaanjohtavasti otsikoitu Yle-uutinen: Skandaalit johtivat Suur-Lontoon poliisipäällikön eroon – seksismiä, rasismia ja poliisin tekemä murha. Toisin kuin otsikko antaa ymmärtää, kyse ei ollut rasismista ja seksismistä, vaan päinvastoin naissukupuolensa vuoksi Suur-Lontoon poliisipäälliköksi päässeen Cressida Dickin pätemättömyydestä ja korruptiosta, jonka vuoksi jopa muslimtaustaisen Lontoon pormestari Sadiq Khanin oli annettava hänelle potkut.

YLE PÖNKITTÄÄ TUOREEN "NAISVIHATUTKIMUKSEN" AVULLA HALLITUKSEN JA NATON LISÄÄNTYVÄÄ VALLAN TARVETTA

Sääliksi käy demarieläkeläisiä ja muita konformisteja, jotka lapsenuskoisesti luottavat valtamedian uutisointiin. Henkinen laiskuus ei paranna asiaa, sillä tuulipukukansalaiset eivät juuri jaksa kaivella lähdekritiikkiä tai tarkistaa taustoja muista tiedotusvälineistä. Tyypillisen esimerkin helposti massoihin uppoavasta valeuutisoinnista tarjoaa Ylen verkkosivujen juttu Nato-raportti kertoo Suomen hallituksen olevan poikkeuksellisen vihakampanjan kohde somessa – Marin: "Naiset johtavat hallitusta, Get over it". 

Mikäli uskoisimme uutista sellaisenaan, meidän pitäisi olla huolissamme naisvihamielisistä nettikirjoittelijoista ja vaatia Twiteriä sensuroimaan heitä, koska "vihapuhe uhkaa demokratiaa". Uutisen tarkempi analysointi kuitenkin paljastaa, ettei demokratia ole Twitterissä uhattuna, vaan sitä vaarantaakin Naton hybridisotakampanja, harhaanjohtava valtamedia ja sensuuria vaativa hallituksen viestintäsiantuntija. 

Yle verkkosivujen artikkeli ja TV1:n iltauutiset esittelevät näyttävästi Naton strategisen viestinnän osaamiskeskuksen StratComin juuri ilmestynyttä raporttia, jossa kerrotaan verkossa esiintyvästä naisvihasta, joka on kohdistunut Suomen hallituksen ministereihin. Samaisessa verkkosivun jutussa Yle pyrkii hälventämään nykyhallituksen roolia tilaustutkimuksessa kertomalla sen olleen Sipilän hallituksen aloite:

Valtioneuvoston viestintäpäällikkö Päivi Anttikoski kertoo twitterissä, että tutkimus on saanut alkunsa Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikana keväällä 2019, jolloin valtioneuvosto ehdotti Stratcomille tutkimusaihetta vaalivaikuttamisyrityksistä. Tutkimuslaitos halusi keväällä 2020 kääntää huomionsa vihapuheeseen.

Toisin kuin Yle, Talouselämä-lehti tuo esiin, että tutkimuksessa ei löytynyt Suomeen suunnattua disinformaatiota, jonka vuoksi tutkimuskohde muutettiin paremmin vastaamaan nykyisen feministihallituksen tarpeita. Alkuperäisen tutkimuksen piti osoittaa, kuinka maatamme uhkaa vieraan vallan informaatiovaikuttaminen, olihan samoihin aikoihin (2019) kohistu median lempilapsena tunnetun Jessikka Aron "tutkimuksesta" Putinin trollit. Tosin tendenssikirjan reikäisyys huomattiin tuoreeltaan jopa Helsingin Sanomissa, joten StratComin aluperäisen tutkimuksen vetämä vesiperä ei tullut yllätyksenä. Tutkimuslaitoksen ainoa keino välttää 0-tutkimuksen häpeä oli siirtää huomio sinne, josta saadaan helposti nostettua pöyristyttävä "paljastus". 

Politiikassa jokaikinen hallitus saa kritiikkiä verkossa, mutta Naton tutkimuksessa nämä moitteet mitätöidään sanomalla arvostelun olevan pelkkää naisvihaa. Sitäkin varmasti on jonkin verran ollut, mutta pääasiassa kriitikki on kohdistunut naisministerien heikkoon päätöksentekoon, josta on kertynyt paljon kiistämätöntä näyttöä. Kun tietämättömät ministerit poukkoilevat päätöksissään, tämän ääneen sanominen tulkitaankin "naisvihaksi", jolloin valtamedia katsoo heillä olevan oikeus uhriutua asemastaan. Vastaavasti hallituksen haluttomuudesta ottaa vastaan kritiikkiä kertoo pääministeri Sanna Marinin tviittaus Naton "tutkimuslöydöksestä": "Hallitusta johtaa naiset, Get Over It!" Mikäli tällaiseen ylimielisyyteen sortuisi miesvetoinen hallitus, voisi vain kuvitella minkälaisia reaktioita se synnyttäisi tiedotusvälineissä.

Yle-uutisen tarkoitusperät ovat melko ilmeiset. Ensinnäkin se haluaa lisätä läntisen sotilasliiton vaikutusvaltaa Suomessa myöntämällä sille auktoriteettiaseman ulko- ja sisäpoliittisten uhkien arvionnissa, vaikka Suomi ei ole edes Nato-maa. Toiseksi, Nato esitetään tahona, joka tunnistaa ja paljastaa Suomenkin "demokratiaa uhkaavan vihapuheen". Naton strategisen viestinnän osaamiskeskuksen tutkija pohtii viranomaisten roolia "vihapuheen" rikollisen (sic) luonteen määrittelyssä:

Aiheet, joihin törkypostaukset liittyivät, olivat useimmiten koronapandemia, maahanmuutto, EU-politiikka ja sosiaaliliberaali politiikka. Osa sisälsi piilotettua tai avointa seksististä kieltä.  

Tämä saa aikaan poliittisen ongelman, kun viranomaiset joutuvat tasapainoilemaan sen suhteen, mikä kuuluu sananvapauden piiriin ja millainen viestintä on rikollista, sanoo Stratcomin tutkija Rolf Fredheim.

Hallituksessa on Naton globalistiselle agendalle myötämielisiä voimia, jotka haluaisivat "vihapuheen" varjolla estää ja kriminalisoida poliittisen kritiikin. Ylen verkkojutussa haastateltu hallituksen johtava viestintäasiantuntija Jussi Toivanen painostaa somepalveluita ottamaan käyttäjiltään henkilötiedot, jotta anonyymi kirjoittelu ei olisi mahdollista. Tätä ollaan samanmielisten keskusteluissa perusteltu vertaamalla sometilin perustamista aseen ostamiseen! Toivanen pitää jo lähtökohtaisesti kansalaisten vapaata mielipiteenilmaisua "ongelmallisena", mutta vain poliittisen eliitin kannalta: 

Valtioneuvoston johtava viestintäasiantuntija Jussi Toivanen pitää vihakirjoittelua Suomessa nousevana ongelmana. Ongelmia aiheuttaa sekä ihmisten joutuminen kirjoittelun kohteeksi että heidän pelkonsa kohteeksi joutumisesta.

Alkuperäisen Nato-tutkimuksen epätoivottu lopputulos käännettin fokusta muuttamalla lopulta voitoksi, koska uuden "löydöksen" avulla voidaan kauhisella "vihapuhetta". Sen hillitseminen puolestaan vaatii viellä politiisia toimia, jotta tyytymättömien kansalaisten suut saadaan tukittua.

YLE EI EDES YRITÄ PEITELLÄ PUOLUEELLISUUTTAAN EU-VAALEISSA

Veronmaksajien kustantama Yle kampanjoi häpeämättömän avoimesti liittovaltion EU:n puolesta. Sen kaikissa EU-vaaleja käsittelevistä uutisissa ja -jutuissa korostetaan pelkästään liittovaltion oletettuja etuja. Esimerkiksi viime kuukausien aikana Ylen uutissivustosta ei löydy yhtäkään kriittistä juttua unionista. Päinvastoin, vaalipäivän lähestyessä liittovaltion erinomaisuuden rummutus on vain kiihtynyt. Uutisia lukiessa ei voi välttyä mielikuvalta, kuinka eurooppalaiset ovatkaan voineet elää aiemmin ilman Euroopan Unionin autuaaksi tekevää vaikutusta. 

Eräiden uutisten tyyli kuten mediajätin verkkosivuilta löytyvä uunituore juttu Huoleton aamukahvi ja ulkomaanmatka ilman eksymisiä – listasimme kuusi arkista asiaa, joita sinulla ei olisi ilman EU:ta tuo mieleen Neuvostoliiton päälehti Pravdan itsetyytyväisen omakehun järjestelmänsä kaikkivoipaisuudesta. Vastakkainen juttu unionin haitoista olisi ollut helppo tehdä, mutta Yle on päättänyt vaieta epäkohdista täysin, ainakin näin vaalien alla. Näin äänestäjille jää kertomatta unionin huonot puolet kuten kansallisen lainsäädännön syrjäyttäminen, EU-maksujen suurempi osuus suhteessa saatuihin tukiin, rajavalvonnan puute, laittoman maahanmuuton taakanjako, EU-komission sensuuria edistävä yhteistominta somejättien kanssa jne.

Näissä vaaleissa Ylen propaganda kohdistuu etenkin nuoriin. Syy on helppo arvata. Vaikka EU:n väitetään olevan erityisen suosittu nuorten keskuudessa, 18-29 vuotiasta nuorista äänensä EU-vaaleissa käyttää vain 10 %. Siksi Ylen verkkosivujen uutiset ovat täynnä nuorille suunnattuja juttuja, joissa pyritään perustelemaan unionin tarpeellisuutta juuri heille. Tosiasiassa nämä jutut kuten tämänpäiväinen mainosjuttu Oululainen Arto Väisänen, 26, opiskelee EU-eliitin korkeakoulussa: "Ilman EU:ta en olisi päässyt maailmalle näin tavallisista lähtökohdista" koskee vain hyvin pientä osaa nuorisoa. Tällaisen propagandan toimivuus on hyvin kyseenalaista semminkin kun se vetoaa vain pyrkyreihin, jotka haluavat tehdä uraa kasvottamassa EU-byrokratiassa.

Hieman laajammalle nuorisomassalle kohdistetussa mielipideuutisessa "Vitsi, jos tällainen koulu olisi ollut Suomessa!" – Yhä useampi suomalainen opiskelee tutkinnon muualla Euroopassa puolestaan uskotellaan, että muissa Euroopan maissa opiskelu ei olisi muka mahdollista ilman EU:ta. Uutinen kuuluukin selvästi sarjaan "miten olemmekaan voineet elää ilman EU:ta".

Ainoat negatiivisuutta huokuvat EU-vaaliuutiset koskevat – yllätys yllätys – Venäjän väitettyä vaalivaikuttamista ja populismin kasvua. Viimeksi tänään Ylen pahamaineinen Eurooppa-toimittaja Susanna Turunen sanoi klo 20.30 Ylen tv-uutisten suorassa lähetyksessä pelkäävänsä EU-vaaleissa eniten "äärioikeiston" esiinmarssia, vaikka olikin varma sen menestyksen olevan oletettua pienempi.

Mikäli on uskomista läntisten tiedotusväleiden omaan sanaan, vaalivaikuttamista harjoittavat vain Venäjän trollit ja "äärioikeisto". Tästä erehtymättömästä linjasta kertoo Ylen uutinen Äänestäjiä johdetaan vaalien alla harhaan värikkäillä valheilla – "Meidän on taisteltava totuuden puolesta". Mielipideuutinen on koottu helppojen olkiukkojen ja törkeimpien uutisvalhepaljastusten varaan, joiden pohjalta yritetään väittää kaiken maahanmuutto- ja EU-kritiikin olevan valhetta. Poliittisen röyhkeyden huippua jutussa taas edustaa kuvateksti:

Kohti reiluja vaaleja? Viime vuoden toukokuussa EU-johtajat tivasivat Facebookin perustajalta Mark Zuckerbergilta Brysselissä, miten yhtiö aikoo suitsia valeuutisten levittämistä.

Jo on aikoihin eletty, että vallanahneita EU-johtajia kuvataan muka jonain kriittisenä vastavoimana. Todellisuudessa tällaisen mielenosoitusteatterin taustalta pajastuu EU:n ja Facebookin yhteinen poliittinen sopimus harjoittaa sensuuria kansallismielisiä voimia vastaan. EU-johtajien mielenosoituksen tarkoituksena oli ainoastaan sättiä Facebookia siitä, ettei sen kova sensuuri ole ollut tarpeeksi riittävää. Jos EU-johtajat olisivat olleet aidosti kriittiisiä, he olisivat tivanneet, miksi valtamedian sallitaan edelleen levittää valeuutisia.

Ylen yksipuolisesta tutkimusjournalismista kertoo lisää eilinen valeuutisia käsitellyt juttu Yle selvitti: Näin valeuutiset leviävät Twitterissä ennen EU-vaaleja – myös Suomessa jaetaan Venäjä-mielisten epäilyttävien tilien sisältöä. Jutun tekijät Päivi Koskinen ja Riku Roslund sekä heidän käyttämä poliitisesti korrekti "asiantuntija", viestintäpäällikkö Päivi Tampere Euroopan hybdiriuhkien torjunnan osaamiskeskuksesta (Hybrid CoE), ovat haluttomia näkemään EU:ta ja monikulttuuria puolustavissa tviiteissä propagandaa ja valeuutisia. 

Toisaalta mitä muuta voidankaan odottaa artikkelissa käytetystä asiantuntijalta, joka työskentelee Hybrid CoE:ssa, jonka tiedetään ajavan pelkästään EU:n ja Naton intressejä. Toisin kuin valtamediat ovat julkisuudessa esittäneet, kyse ei ole todellakaan puolueettomasta organisaatiosta, joka olisi kiinnostunut kaikesta, myös punaliberaalien länsimielisten, hybridivaikuttamisesta:

Ylen analyysin perusteella jakajilla näyttää olevan myös selvä yhteys toisiinsa. Niitä näyttää yhdistävän Venäjän ihailu ja inho EU:ta kohtaan – sekä Robertiksi esittäytyvä mies.

Selvitys vahvistaa näkemystä, että yhä useammat EU:n kansalaiset altistuvat vääristellyille tai valheellisille uutisille. Tuoreen arvion mukaan miljoonat ihmiset eri puolilla Eurooppaa altistuvat valeuutisille ja vihapuheelle.

Amerikkalaisen Avaaz-kansalaisjärjestön tekemästä tutkimuksesta (siirryt toiseen palveluun) selviää, että vääristeltyä tietoa levittävät erityisesti äärioikeistoa ja EU-vastaisia puolueita tukevat tahot.

Normaalijälyinen lukija ymmärtää välittömästi, että moiset lausunnot ovat pelkkä projektio esittäjien omasta ideologisesta propagandasta ja vihapuheesta kantaväestön etuja vastaan. Ilmeisesti Yle pitää seuraajiaan idiootteina, jotka eivät muka huomaisi yhtiön yksipuolista propagandalinjaa. Ainoa asia mikä on tässä kohtaa aidosti huolestetuttavaa on se, että konformististen demarieläkeläisten lisäksi Ylen valeuutisille ja vihapuheelle saattaa altistua myös monet itseään kriittisinä pitävät kansalaiset.

VIRON EPÄMIELUISA VAALITULOS JA HYBRIDIVAIKUTTAMISEN KAIKKIVOIPAISUUS

EKRE-puolueen kansallismielisiä Viron itsenäisyyspäivänä.
Ylen Rysky Riiheläisen mielestä nämäkin taitavat olla
pelkkiä Venäjän aivopesemiä trolleja.

Yleistä mielipidettä muokkaavat valtamediat ovat suhtautuneet ennalta arvattavan happamasti Viron eilisten parlamenttivaalien tulokseen. Vaikka konservatiiviselle ja maahanmuuttokriittiselle EKRE -puolueelle ennustettiin vaalivoittoa, toivottiin Ylessä loppuun asti käyvän toisin. Kun vaalitulos lopulta varmistui, Yle piti sitä "yllätyksenä".  

Toisessa uutisessaan Viron reformipuolue yllättyi vaalivoitosta – hallitusneuvotteluista on tulossa tiukat kerrotaan EKRE-puolueen toimivan "kuten muutkin Itä-Euroopan populistiset oikeistopuolueet: se ratsastaa maahanmuutto- ja EU-vastaisuudella sekä perinteisillä perhearvoilla". Vakiintuneet liberaalit valtapuoleethan eivät Ylen mielestä ratsasta populistisesti millään kun ne lupaavat kansalle loputonta taivaan mannaa.

Vaalitulos kertoo, että virolaiset ovat sen verran fiksua kansaa, etteivät he halua tehdä samanlaista peruuttamatonta virhettä kuin Suomi, joka on päästänyt maahansa toistasataa tuhatta ei-eurooppalaista verorasitetta. Suomalaiset eivät voi kuin kateellisina seurata, kuinka virolaiset ovat jo varhaisessa vaiheessa torjumassa kansakuntaa tuhoavaa monikulttuurista invaasiota.

Populismin nousun ohella Viro seurasi toista yleiseurooppalaista trendiä, vasemmiston kannatuksen romahtamista. Viiden prosentin vaalikynnyksen alle jäivät mm. vasemmistopuolue ja vihreä puolue. Vaalien suurin häviäjä oli sosiaalidemokraattinen puolue, joka menettää aikaisemmasta viidestätoista paikasta viisi paikkaa 101-jäsenisessä parlamentissa. Demarit ovat kokeneet viime vuosina muutoinkin kovia tappioita Euroopassa, mutta vain Suomessa hölmöläiset ovat äänestämässä kevään eduskuntavaaleissa tämän historian jäänteen vaalivoittoon.

Kansallismielisen populismin nousu vanhalla ja uudella mantereella on ennen kaikkea merkki liberaalin järjestelmän vakavista valuvioista. Valtaansa yhä tiukemmin takertunut vasemmistoliberalistinen eliitti ei tietenkään halua tätä tunnustaa, vaan syyttää populistien esiinmarssista ulkopuolisia tahoja. Kuin taivaan lahjana läntinen liberaalidemokratia onkin viime vuosina löytänyt oivan tekosyyn omalle epäonnistumiselleen: Venäjän hybridisodankäynnin.  Tuskin menee kuukauttakaan kun Ylen puolivirallinen salaliittoteoreettikko Janne "Rysky" Riiheläinen keksii, että virolaisen EKRI-puolueen vaalivoiton takana oli Venäjän hybridivaikuttaminen!

Kun pari vuotta sitten lännen globaalit tiedotusvälineet alkoivat syöttää kertomusta, että Brexit ja Donald Trumpin vaalivoitto johtuivat itseasiassa Venäjän hybridivaikuttamisesta, eikä kansalaisten tahdosta, Yle lähti tähän maailmanselitykseen mukaan suurella innolla. Tätä jatkumoa edustaa vasemmistolaisesta taustastaan tunnetun toimittaja Merja Niilolan tuore mielipideuutinen Tavoitteena puolueiden tuho ja demokratian murentaminen – näin vihamielinen vaalivaikuttaminen uhkaa myös Suomen vaaleja. 

Omahyväisessä asenteellisuudessaan juttu on paradoksaalinen paraatiesimerkki paheksutusta verkkopropagandasta, jossa tosiasioita vääristellään tiettyjä päämääriä silmällä pitäen. Haastateltavaksi oli saatu EU:n fanaattinen puolustaja, suurlähettiläs Mikko Kinnunen, jonka mielestä vain tietyttyjen poliittisten asenteiden esille tuominen on todiste "pahantahtoisesta ulkopuolisesta vaalivaikuttamisesta":

Ulkoministeriön hybridiuhkien torjuntaan erikoistunut suurlähettiläs Mikko Kinnunen sanoo, että ulkopuolelta tuleva vihamielinen vaalivaikuttaminen lietsoo eripuraa muun muassa avoimella EU-vastaisuudella ja asenteella: ”Vaaleilla ei väliä”.

Suurlähettiläs Kinnusen mielestä EU:n ja Länsi-Euroopan EU-mielisten valtioiden harjoittama massiivisen yksipuolinen propaganda unionin puolesta ei luonnollisestikaan lietso eripuraa ja ärsytä äänestäjiä. Koko haastattelun aikana Kinnunen ei tunnusta demokratian irvikuvaksi muuttuneen liberaalidemokratian ongelmia, vaan ulkoistaa ne härskisti pahantahtoisiin vaikuttajiin kuten venäläisiin. Järjestelmän miehenä hänelle tuskin tulee mieleen, että juuri lännen johtajat lähtien Macronista Merkeliin näyttävät tavallisista äänestäjistä pahantahtoisilta vaikuttajilta.

Suurlähettiläs haluaa pitää kynsin hampain kiinni vanhan vallan hyväveli-järjestelmästä, jossa maahanmuuttokritiikki nähdään veneen keikuttamisena. Jos sitä esiintyy vaalikeskusteluissa, sen täytyy johtua ulkopuolisen vallan vaikutuksesta:

Suurlähettiläs Kinnunen on havainnut, että jopa siihen, mistä vaalidebateissa keskustellaan, voidaan yrittää vaikuttaa ulkopuolelta.

–Pyritään tuomaan vaalikeskusteluun joitakin hajottavia teemoja. Tai vaikkapa vaikeita turvallisuuspoliittisia kysymyksiä siten, että ehdokkaat pystyisivät vastaamaan vain yhdellä lailla.  

Pakolaisuus, hallitsematon maahanmuutto ja ulkomaalaisviha ovat teemoja, joilla yhteiskuntaa pyritään polarisoimaan sekä heikentämään EU:ta.

Toisin sanoen Kinnunen katsoo, että mikäli vaalidebatissa käsitellään maahanmuuton ongelmia, se on merkki siitä, että ulkovalta on voinut sanella poliittisen keskustelun raamit. Mikäli on uskominen Kinnuseen, Ylessä toimii potentiaalisia Venäjä-trolleja, sillä maahanmuutosta tullaan suurella todennäköisyydellä keskustelemaan myös sen vaalitenteissä. 

Yllä olevien näkemysten taustalla piilee suurlähettilään ilmiselvä halu sanella, mikä on sopivaa vaalikeskustelua ja mikä ei. Kinnunen teeskentelee, ettei yhteiskunta olisi aidosti polarisoitunut, jonka vuoksi sen näkyminen vaalidebatissa täytyy olla keinotekoisesti tuotettua. EU:n heikentymisen pitäminen huonona asiana on taas arvovalinta, eikä Kinnunen tässä suhteessa peittele puolueellista kantaansa. 

Kommenteista päätellen Kinnunen kannattaa EU-vetoista urkintavaltiota. Hän pitää kansalaisten tietosuojaa ja yksityisyyttä loukkaavasta tiedustelulaista käytyä pienimuotoista kriittistä keskustelua jonkinlaisen hybridivaikuttamisen seurauksena. Se kun kuulemma uhkaa "kansallista turvallisuutta": 

Mikko Kinnunen sanoo, että ulkopuolinen hybridivaikuttaja sotkee tilannekuvaa esimerkiksi väärin tiedoin. Tavoitteena on, että poliitikkojen ja viranomaisten olisi vaikeata tehdä päätöksiä.

– Koetetaan saada aikaan riitoja, jotteivät päättäjät esimerkiksi kykenisi tekemään turvallisuuden kannalta tarpeellisia päätöksiä.

Toimittaja Merja Niilola puolestaan iskostaa lukijoihinsa kommunistista universalismia kyseenalaistamalla kansakuntien rajat ja eri etniteettien intressit:

Hybridivaikuttamisella pyritään jakamaan ihmisiä "meihin" ja "heihin". Se luo ja syventää yhteiskunnallista vastakkainasettelua.

Yhteiskunnallinen vastakkainasettelu on päässyt tapahtumaan jo silloin, kun maahan on päästetty kansalta kysymättä kymmensiä tuhansia sopeutumattomia kehitysmaalaisia. Vaikka on selvää, että Venäjällä on jonkin asteista hybridivaikuttamista maassamme, silti vain suuren luokan valehtelija voi vakavalla naamalla väittää etnisen kitkan taustalla olevan itänaapurin propagandan. Kyllä maassamme loikoilevat afrikkalaiset, arabit ja afgaanit ovat pitäneet itse huolen siitä, että he ovat erottautuneet käytöksellään valtaväestöstä.

Totta kai mielipideuutisessa vihjataan tuttuun tapaan Brexitin ja Trumpin valinnan johtuneen ulkopuolisesta vaikutuksesta. Suurlähettiläälle on vain kertakaikkisen tuskallista tunnustaa sitä tosiasiaa, että kansalaiset ovat aidosti halunneet muutosta sotkusta, jonka globalistit ja liberaali poliittinen eliitti on synnyttänyt:

Nykyisenkaltaisen vaalivaikuttamisen lasketaan taas alkaneen vuodesta 2016.

– Vaalivaikuttamiseen huomiomme alkoi kiinnittyä Iso-Britannian EU-kansanäänestyksessä ja sitten Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa. Sen jälkeen epäilyjä epätoivotusta vaalivaikuttamisesta ja ulkoisesta vihamielisestä puuttumisesta on havaittu ehkä 20 eri vaalissa.

Vallitsevan korruptoituneen järjestelmän myyntimieheksi ryhtynyt suurlähettiläs pitää näitä vaalituloksia väärinä ja kiiruhtaa siksi pyytämään EU:lta apua, jotta kansa ymmärtäisi äänestää oikein. Propagandan ja valeuutisten torjujaksi apuun kutsuttu EU on kuin pukki kaalimaan vartijana, koska se itse harjoittaa härskiä disinformaation levittämistä niin Euroopassa kuin Venäjälläkin:

Myös Euroopan Unionin disinformaation vastainen toimintasuunnitelma kertoo ulkomaisten valtiollisten toimijoiden käyttävän yhä enemmän disinformaatiota vaikuttaakseen yhteiskunnallisiin keskusteluihimme: "Venäläisten lähteiden tuottamasta ja levittämästä disinformaatiosta on raportoitu useiden vaalien ja kansanäänestysten yhteydessä."

Tällaisella Venäjä-vouhotuksella halutaan peittää se fakta, että länsi itse harjoittaa hybridivaikuttamista ja levittää kaikkialle läpitunkevaa propagandaa "arvoistaan", joista keskeisiä ovat rajatonta maahanmuuttoa edistävä monikultturismi ja yhteiskunnan perussolua perhettä hajottava lgbt-agenda.

Näyttää siltä, että koko jutun tarkoitus on vaikuttaa tulevien eduskuntavaalien tulokseen. Toimittaja Niilolan hybridihyökkäyksen pääkohteena ovat perussuomalaiset, joille saattaa olla luvassa jytky kolmonen. Koska Persut saavat suurimman osan uusista äänestäjistään demareilta, yrittää Yle nyt vaikuttaa epävarmoihin demarieläkeläisiin, jotka ovat uskollisimpia Yle-propagandan seuraajia.

– Myös meillä ja vaalien taustalla saattaa olla samanlaista toimintaa kuin Ruotsissa. Vaalivaikuttamisesta ja sen torjunnasta ei saa kuitenkaan tulla vaalien pääasia. Jos näin kävisi, mahdollinen vaalien ulkopuolinen taho olisi päässyt tavoitteeseensa.

Tässä saatetaan selittää jo etukäteen mahdollista epämieluisaa vaalitulosta. Eihän kansa äänestä Ylen mielestä persuja esimerkiksi Oulun monikulttuuriraiskausten suututtamina, vaan siksi, että Venäjä on tehnyt hybrisillä hokkuspokkus-tempuilla äänestäjistä muukalaisvastaisia.