Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tuomas Malinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tuomas Malinen. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 18. syyskuuta 2024

POLIITTISEN JOHTOMME TAPA VÄITTÄÄ GLOBALISTIEN ETUA SUOMEN EDUKSI

Maamme poliittiset ja taloudelliset johtajat sanovat päätöstensä perustuvan Suomen etuun. Tätä kertomusta tukevat valtavirran tiedotusvälineet, jotka selittävät suurelle yleisölle johtajiemme ratkaisut isänmaallisina valintoina. Epäuskoinen kansa on saatu vakuutettua retoriikalla, jossa Euroopan Unionin, Naton tai "kansainvälisen yhteisön" edut on voitu samaistaa Suomen etuun. Suurin osa tällaisesta perustelusta ei tietenkään kestä tarkempaa analysointia, mutta vallankäyttäjille tämä ei ole ongelma, koska suuren yleisön tavoittavaan valtavirtamediaan ei päästetä asiantuntijoita, jotka kyseenalaistavat vallitsevan narraation. 

Koska tällaisia puheenvuoroja ei näy julkisuudessa, enemmistö kansalaisista ei usko vallitsevalle poliittiselle linjalle edes olevan vaihtoehtoja. Heillä riittää ihan tarpeeksi murheita omassa arjessaan, joten tältä väestön osalta on turha odottaa ylimääräistä energiaa etsiä kriittistä tietoa valmiiksi pureskellun virallisen selityksen vastapainoksi. Tragikoomista tässä on se, että kansalaisia rasittavan taakan aiheuttajana on pitkälti sama poliittisen luokan pysyvä hallinto, johon se kaikesta huolimatta luottaa niin äänestyskopissa kuin mediavalinnoissaan.

Tosin joskus median on pakko kertoa järjestelmän pyhiä oppeja kritisoivista näkemyksistä kun asialla on joku alan kiistämätön auktoriteetti. Silloinkin "yhteiskunnallinen keskustelu" rajoittuu vain iltapäivälehtien palstoille kuten on käynyt Iltalehden tuoreessa uutisessa Hollantilaistutkimus: Maahanmuutolla rajut kustannukset – Tätä Suomessa ei ole selvitetty, jossa taloustieteen emeritus professori Matti Virén sanoo maahanmuuton olevan länsimaille jo pelkästään taloudellisista syistä pelkkä rasite.  Manageriaalisen luokan kannalta media näennäinen moniäänisyys on tässä tapauksessa viime kädessä hyödyllistä, koska näin se voi nokittaa kriitikoita, jotka väittävät tiedotusvälineiden vaikenevan todellisista ongelmista. Tärkeintä sille on kuitenkin se, ettei Matti Virénin ja Tuomas Malisen kaltaisia toisinajattelijoita päästetä ääneen suuret katsojamassat keräävässä Ylen A-Studiossa ja siten synnyttämään kommentaaria eli julkista keskustelua muissakin tiedotusvälineissä.

Tilanteen ollessa tämä valtamedia voi selittää minkä tahansa Suomen syvimmän edun kanssa ristiriidassa olevan asian meille edullisena. Viimeisimpänä esimerkkinä tästä on Ylen uutinen Suomen Henna Virkkunen ehdolla laajaan EU-komissaarin tehtävään ja varapuheenjohtajaksi – grafiikka näyttää kaikki salkut, jonka mukaan Kokoomuksen europarlamentaarikosta on määrä tulla teknologisesta suvereniteetista, turvallisuudesta ja demokratiasta vastaava EU-komission varapuheenjohtaja. Vastaavissa uutisissa  orwellilaista hallintovirkaa muistuttavaa komissaarin salkkua on kuvattu "Suomen voitoksi", vaikka toisiasiassa kyse on vain poliittisen luokkamme jäsenen henkilökohtaisesta jättipotista, joka ilmaistaan varsin suorasanaisesti Ylen henkilökuvajutussa Lemmikkipalstan toimittajasta komissaariksi – näin Henna Virkkunen nousi vallan huipulle. 

Joitain perussuomalaisia lukuunottamatta poliitikkojen hakeutuminen EU:n hallintoon on jo lähtökohtaisesti kansallista etua vastaan ylikansallisen hallinnon puolesta. Siksi on selvää, että median isänmaallisissa tunnelmissa hehkuttama Henna Virkkunen tulee tehtävässään ajamaan ensisijassa EU:n etua ohitse Suomen intressien. Tilanne ei ole ainutkertainen, sillä Länsi-Euroopan ja Yhdysvaltojen esimerkkiä seuraten maamme urapoliitikot ovat jo ajat sitten hylänneet ajatuksen ajaa etnisten suomalaisten etua. Sen sijaan he näkevät meidät globaaleissa hallintohimmeleissään pelkkinä muihin vaihdettavissa olevina veronmaksaja-alamaisina.

Vain puoluepoliittisesti sitoutumattomat kansallismieliset tahot ovat yrittäneet puhua tätä kansallista petosta vastaan, sillä edes hallituspuolue Perussuomalaiset ei enää vaadi eroa EU:sta vaikka se jaksaakin sättiä Unionia sen yhä laajenevasta federalistisesta politiikasta. Perustellusta EU-kritiikistään huolimatta kansallismielisten enemmistölläkin on sokea pisteensä, mikä näkyy sen kriitikittömänä Nato-kannatuksena ja vaikenemisena DCA-sopimuksesta seuraavasta kansallisen suvereeniteetin menetyksestä. Kysymys on herkkä ja kansallismielisessä liikkeessä eräänlainen tabu, jonka vuoksi sen esille ottaminen synnyttää enemmän riitaa kuin yhteisymmärrystä. Tästä huolimatta asiasta on voitava puhua. Vaikka politiikassa ei ole kyse totuudesta vaan ystävän ja vihollisen määrittelystä, se ei tarkoita silti sitä, etteikö tiettyä kiistakapulaa voitaisi arvioida mahdollisimman rationaalisesti so. kaikki olennaiset seikat huomioon ottaen. 

Nato-jäsenyyttä ja Yhdysvaltojen kanssa tehtyä DCA-sopimusta puolustavat argumentit ja tunteisiin vetovat retoriset lausunnot ovat suurimmalle osalle julkisuudesta tuttuja. Sitä vastoin niin julkisessa kuin kansallismielisessäkin keskustelussa sotilaallisten sitoumusten ilmeisistä ongelmista ja haitoista ollaan vaiettu lähes täysin. Kun asiaa yrittää punnita hyödyt ja haitat mielessä, monien kansallismielisten sinänsä ymmärrettävä atavistinen ryssäviha on tehnyt heidät sokeaksi toiselle viholliselle, johon luotetaan nyt varauksetta ja millä hinnalla hyvänsä. 

Tässä kohtaa täytyy antaa tunnustus Yhdysvaltojen myyräpresidenttinä Suomessa toimineelle Sauli Niinistölle, joka sai vuosikymmeniä kestäneellä vehkeilyllään jopa suurimman osan maahanmuuttovastaisista kansallismielisistä taakseen. Ainoana aitona poliittisena oppositiona itseään pitävien kansallismielisten sinisilmäisyys on tässä yhteydessä jokseenkin kummallista kun tiedetään Nato-lännen johtajien olevan kansallismielisten kiroaman ns. väestönvaihdon pääarkkitehtejä. Mikään salaisuus ei ole myöskään se, että Atlanttinen hyökkäysliitto haluaa edistää kaikkialla maailmassa monikulttuurisuutta, militanttia feminismia ja lgbtq-ideologiaa. Ylipäätään monien kansallismielisten välinpitämättömyys Niinistön toimia kohtaan jaksaa hämmästyttää, sillä liittoutumisprojektin lisäksi hän on ollut merkittävässä roolissa kun Suomea liitettiin Euroopan Unioniin ja maassamme siirryttiin eurovaluuttaan. Natoon liittymistä Niiniistö ehti ajaa vuosikausia, josta kertovat erilaiset alustavat toimet tunnetuimpana pahamaineinen isäntämaasopimus vuodelta 2014. Sodan syttyminen Ukrainassa kevät-talvella 2022 oli Niinistön johdolla maamme Naton asiamiehille kauan odotettu mutta valmisteltu hetki, jolloin median lietsomassa tunnekuohussa myötäeläneelle kansalle voitiin ilman sen kummempaa harkintaa saati kansanäänestystä myydä Natoon liittyminen. Tähän syöttiin tarttuivat myös monet nationalistit. 

Poliittisen eliitin halu liittyä kiireellä Natoon näytti ainakin päältä päin katsoen vielä tuolloin Suomen  edulta, mutta se mihin ollaan tänään päädytty näyttää jo johtomme sotahulluuden riivaamalta hyökkäysvalmiudelta. Kevään 2022 Nato-jäsenyys puheiden ydinasekielteisyydestä huolimatta osa poliitikoistamme on tätä menoa tekemässä Suomesta ydinsodan tantereen. Tästä antaa vihjeen Ylen uutinen Suomi suunnittelee osallistumista Naton ydinaseharjoitukseen – tutkijan mukaan tämä sopisi Suomen linjaan. 

Kansan näkemyksiä kuuntelematta maamme hallituksille ei ole riittänyt edes Nato-jäsenyys, vaan sopimusmusteen ollessa vielä märkää kulissien takaa valmisteltiin jo lopullista antaumista vieraan vallan sotilaalliselle hyväksikäytölle. Heinäkuun 1. päivänä tänä vuonna eduskunnassa hyväksytty DCA-sopimus on monien tyrmistykseksi paljastumassa diiliksi, jossa suomalaisille on jäämässä musta pekka käteen. Asian yllätyksellisyyttä selittänee se, että valtamedia on kertonut sopimusprojektista koko ajan hyvin kitsaasti ja sitä on muutenkin valmisteltu politiikan kulisseissa sammutetuin lyhdyin. Poliittikkojen ja median onkin ollut kiusallista selittää suurelle yleisölle mitä kansalliseen turvallisuuteen liittyvää lisäarvoa Amerikan kanssa tehty sopimus toisi. Muistutukseksi kerrottakoon, että vielä 2022 ja 2023 pelkän Nato-jäsenyyden luvattiin antavan maallemme riittävän niin sanotun 5. artiklan turvatakuut. Koska DCA-sopimuksen avaaminen paljastaisi sen järkyttävät seuraukset Suomen suvereeniteetille, koko hegemoninen valtakerros on päättänyt olla kommentoimatta sitä lainkaan.

Sitten EU:n liittymisen 1995 Suomi ei ole menettänyt itsenäisyyttään ja suvereeniteettiaan niin paljon kuin solmittuaan Yhdysvaltain kanssa DCA-sopimuksen. Maamme poliittiset, taloudelliset ja jopa kulttuuriset eliitit ovat puolustaneet kumpaakin sopimusta Suomen edulla. Siinä missä Suomi on saanut EU-jäsenyydestään valtavien haittojen ohella näennäisiä lyhyen tähtäimen hyötyjä, DCA-sopimus ei tuo käytännössä muuta kuin yksipuolisen velvoitteen olla Yhdysvaltojen imperialististen sotien eturintamassa. Toki sopimusta on yritetty kaupata suomalaisille lisäturvallisuuden mahdollistajana, mutta todellisuudessa se sitoo maamme tahtomattamme Yhdysvaltojen ja sen kilpailevien mahtien välisiin konflikteihin.   

DCA-sopimus paljastaa karulla tavalla kuinka syvälllä varsinkin Kokoomus on petollisessa hankkeessaan, jossa Suomea ollaan alistamassa yhdeksi nöyrimmäksi Amerikan vasalliksi. Aiemmin tämä olisi ollut ennen kuulumaton maanpetos, joskin jo kaupparatsu-Niinistön aikana maatamme valmisteltiin päättäväisesti osaksi Amerikan globaali-imperiumin etuvartiota. Verukkeenaan kaukainen Ukrainan sota, Niinistö saattoi vedota isänmaallisiin tunteisiin ja myydä läntisen globalismin sotilaallisena nyrkkinä toimivan Naton kansallisen turvallisuuden pelastajana. 

Toisin kuin varovaisen juonittelevan Niinistön, nykyisen presidentin Alexander Stubbin ei tarvitse peitellä yksipuolista uskollisuuttaan Yhdysvalloille. Niin ikään kokoomuslainen Antti Häkkänen on voinut puolustuministerinä kalistella Naton lihaksien takaa sapelia itänaapurille ilman että Mediapoolin kontrolloimalta valtamedialta on tullut sen kummempaa kritiikkiä. Häkkäsen hyeenamaisia lausuntoja seuratessa tulee väkisinkin mieleen, että kyseessä on nuori vallan makuun päässyt mies, joka on opportunisesti ja keinoja kaihtamatta valmis miellyttämään USA:n globalistisen imperiumin silmää tekeviä tahoja.

Ellei lukija ole tutustunut DCA-sopimukseen, hän saattaa ihmetellä mikä siinä muka on niin kamalaa. Yllättävää kyllä yksi parhaiten sopimukseen perehtynyt maallikko on kirjailijana tunnettu Veronica Pimenoff, joka on tuonut laajassa ulkoministeriölle tehdyssä lausunnossaan kansantajuisesti esiin milllaiseen itsenäisyyden menetykseen Suomi sopimuksen myötä sitoutuu. On yhdentekevää mitä lukija ajattelee Pimenoffista ihmisenä tai ajattelijana, tärkeintä on keskittyä hänen lausuntonsa kiistämättömiin huomioihin, joista valtamediamme ei ole puhunut käytännössä juuri mitään. Alla joitain keskeisiä kohtia hänen lausunnostaan:

-DCA-sopimus ei aseta yhdysvaltalaisten joukkojen ja aseistuksen määrälle mitään rajoituksia.

-Suomi luovuttaa Yhdysvaltain asevoimille 15 omaa aluettaan.

-Yhdysvalloille annettaan sopimuksessa oikeus varastoida raskaita aseita Suomen alueelle.

-Tukikohtasopimus vaarantaa Suomen turvallisuuden ja suvereeniteetin. Antamalla Yhdysvaltain asevoimille vapauden toimia sotilaallisesti Suomen alueella ja Suomen alueelta, meillä itsellämme ei olisi minkäänlaista päätäntävaltaa siitä, mitä tai miten Yhdysvallat toimisi kolmansia maita vastaan eikä tietenkään myöskään siitä, miten kolmannet maat sotilaallisiin toimiin vastaisivat.

-Suomi voi Yhdysvaltain toimien vuoksi tosiasiallisesti joutua sodan osapuoleksi ilman tasavallan presidentin ja eduskunnnan päätöstä.

-Sopimuksen uhkia ja riskejä Suomelle ei käsitellä sopimuksessa lainkaan.

-Sopimustekstiin ei ole merkitty lainkaan Yhdysvaltain velvoiteitta. Sitä vastoin sopimusteksti luettelee Yhdysvaltain joukkojen vapaudet ja oikeudet (3 – 28 artiklat).

-Vaikka tukikohtasopimus on nimetty ”puolustusyhteistyösopimukseksi”, Yhdysvallat ei ainoassakaan artiklassa sitoudu puolustamaan Suomea.

-Sopimuksessa Suomesta voisi muodostua turvallisuusuhka Venäjälle ja Venäjästä voisi rakentua uhka Suomelle.

-Sopimusta ei voi pitää vastavuoroisena ja tasapuolisena, koska se antaa Yhdysvalloille pidäkkeettömiä oikeuksia ja Suomelle runsaasti velvollisuuksia.

Vaikka sopimusta yrittäisi tulkinta kuinka myönteissä valossa tahansa, selvää on, ettei Suomi ole siinä saamapuolella. Turvallisuutemme takaajaksi luvattu Nato-jäsenyys pudotti meidät itsenäisten puolueettomien maiden joukosta, mutta vasta DCA-sopimus tekee suurella todennäköisyydellä maastamme ennen pitkää sodan osapuolen ja kohteen kaikkialla missä Yhdysvallat on levittämässä ohjuksin demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Sotilaalliset sopimukset ja jäsenyydet ovat vain yksi joskin kaikkein kriittiisin esimerkki siitä, kuinka globalistien edut on voitu pakkomyydä kansalle Suomen etuna.

lauantai 10. huhtikuuta 2021

VAATIMUS KORONAPASSISTA ON PORTIN AVAAMISTA 1984-VALVONTAYHTEISKUNNALLE


Sanna Marinin hallituksen refleksimäinen poukkoilu koronapolitiikassa on ollut hyvää poliittista viihdettä, joskin hirvittivän kallista Suomelle. Helmikuun lopussa hallitus päätti kolmen viikon sulkutilasta, mutta tämäkään ei sille riittänyt, vaan se ehdotti maaliskuun kolmannella viikolla uusia, vieläkin ankarampia liikkumisrajoituksia. Viiikkoa myöhemmin perustuslakivaliokunta kuitenkin tyrmäsi Marinin johtaman hankkeen ja hallitus asettui takaisin lähtökuoppiinsa. Siltä odotettiin uusia lievempiä rajoituksia, mutta yllätys olikin suuri, kun pari päivää sitten saatiin kuulla hallituksen suunnitelmasta, jossa koronarajoituksia purettaisiin asteittaisesti. 

Intersektionaaliseen feminismiin sitoutuneen hallituksen äkkinäiset mielenmuutokset saattavat näyttää pms-oireisen irrationaaliselta sekoilulta, mutta valitettavasti asiat ovat vielä pahemmin. Muun muassa Helsingin yliopiston taloustieteen dosenttina toimiva Tuomas Malinen on todennut, että Marin ottaa käskyjä tai ohjeita Suomen rajojen ulkopuolelta. Koronatilanteen hoidossa jatkuva köydenveto kiristyksineen ja löysennyksineen saattaa olla länsimaiden johtajien tarkoituksellinen strategia kansalaistensa väsyttämiseksi. Kovien rajoitusten ja pitkittyneen koronatilanteen vuoksi monet ihmiset ovat valmiita antatumaan kontrollille kunhan he vain saavat elää "normaalisti toimivassa" yhteiskunnassa. Tähän rakoon lännen johtajat ovat väläytelleet ehdoksi koronapassia, joka on käytännössä orwellilaisen valvonnan keino kansalaisten hallitsemiseksi.

Pari päivää sitten Ylen uutisessa Pääministeri Marin: Hallitus selvittää rokotepassin käyttöä kotimaassa - Yle keräsi koronarajoitusten purkamissuunnitelman keskeisen sisällön yhteen kansalaisillle tuotiin makusteltavaksi EU:ssa pitkään valmisteltu kontrolliagenda. Uutisen mukaan "EU:ssa on tarkoitus ottaa käyttöön rokotepassi matkustamisessa alueen sisällä". Marin on todennäköisesti tiennyt EU:n suunnitelmista jo pitkään, mutta katsoi vasta nyt olleen sopiva hetki kertoa suomalaisen rokotepassin käyttöä koskevasta selvityksestä.

Euroopan Unionin puotipuksuna hääräävä Marin sai tänään arvokasta tulitukea Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämieheltä. Ylen ykkösaamu -ohjelmassa vierailleen Häkämiehen rokotepassivaatimuksista kertoo Yleisradion verkkosivujen uutisjuttu  EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies perää hallitukselta rokotepassia erityisesti vientiyritysten tarpeisiin: “Exit-strategia ei ole valmis”. Demokratian periaatteista piittaamatta EK:n johtaja vaatii etujärjestönsä nimissä toimia, jolla kapitalismia voidaan resetoida uudelleen: 

Häkämies pitää välttämättömänä, että rokotepassi otetaan käyttöön. EK haluaa, että sitä voi käyttää matkustusasiakirjana sekä EU:ssa että sen ulkopuolella.

Koronan kurittamaa maailmantaloutta elvytetään merkittävillä investoinneilla. EK:n mukaan on äärimmäisen tärkeää, että suomalaiset vientiyritykset pääsevät valvomaan etujaan maailmalla.

Ei ole yllättävää, että Suomessa juuri kansainvälisesti verkostoitunut talouselämän huippu vaatii koronapassia. Julkeaksi Häkämiehen vaatimuksen tekee se tosiasia, että vaikka vientiyrityksissä toimii vain häviävän pieni joukko suomalaisia, hän näyttää käytännössä vaativan rokotepassia kaikille. Rokotepassin rajaaminen vientiyritysten lisäksi kulttuuri- ja tapahtuma-alalle on vain alkusoittoa yhteiskunnalle, jossa turvallisuuteen vedoten rokotepassista tulee käytännöllisesti katsoa pakollinen, koska ilman sitä "normaali" länsimainen elämä muuttuu mahdottomaksi:

Rokotepassi on Häkämiehen mielestä välttämätön myös kotimaiselle kulttuuri- ja tapahtuma-alalle.

– Rokotepassilla pelastetaan työpaikkoja. Se on terveysturvallinen tapa edetä.

Pääministeri Sanna Marin on todennut haluavansa avata Suomea kaikille, eikä ainoastaan rokotetuille. Häkämies on eri linjoilla.

– Rokotepassi auttaisi tapahtumien järjestämisessä ja taiteilijoiden työllistymisessä. Uskon, että kansalaisten suuri enemmistö ymmärtää, että vaikka ei itse olisi saanut vielä rokotusta, niin se ei ole syy pitää Suomea suurelta osin suljettuna. Elämme poikkeusoloissa ja ne vaativat poikkeustoimia.

Turvallisuuteen vetoaminen on päättäjien vanha keino suostutella kansa alistumaan. Se näyttää toimivan myös koronaepidemiassa, koska media vaahtoaa päivästä toiseen vain tartuntaluvuista. Sen sijaan taudin merkitsevimmästä luvusta, kuolleiden määrästä, tiedotusvälineet ovat olleet hissukseen. Sen agendan kannalta vaikeneminen on ymmärrettävää, sillä Suomessa jo ennestään vähäinen koronakuolleiden (n. 800) määrä on pysynyt kuukaudesta toiseen lähes paikallaan. Sen sijaan tehohoidon kapasiteetin kestämisestä on puhuttu jonkun verran, mutta silloinkin on sorruttu THL:n tarkoitushakuisiin pelotteluihin, joista surullisen kuuluisin esimerkki oli arvio yli 11 000:sta päivätartunnasta. 

Pelottelun lisäksi hallitseva nomenklatuura käyttää koronapolitiikassaan arvostelijoiden leimaamista. Hyväksi havaittu keino on leimata asiaperusteinen kritikki salaliittoteoriaksi. On selvää, että nyt Euroopassa pohjustettu vaatimus rokotepassista ei läpäise demokratian läpinäkyvyyden testiä.  Koska siitä annettu infromaatio on tarkoituksellisen niukkaa, kriittiset kansalaiset tekevät tilanteesta omia todennäköisyysarvioitaan. Aikaisempien päätösten perusteella on melko helppo arvioida, mihin suuntaan yhteiskuntaa halutaan ohjata rokotepassivaatimuksilla. Tällaisen yhteiskunta-analyysin leimaaminen suoralta kädeltä salaliittoteoriaksi kertoo haluttomuudesta kuunnella kriittisiä puheenvuoroja, koska ne nostavat liberaalieliitin kannalta julkiseen keskusteluun liikaa epämieluisia kysymyksiä.

tiistai 21. heinäkuuta 2020

EU:N LAITON TUKIPAKETTI SALAKULJETTAA UNIONIIN LIITTOVALTIOPOLITIIKAN



Euroopan Unionin sosialistisille federalisteille koronaviruksen taloudellisten vaikutusten hoito on ollut oivallinen tekosyy edistää liittovaltiokehitystä kyökin kautta. Neljä päivää kestäneissä EU:n elvytyspakettineuvotteluissa päädyttin lopulta käsikirjoituksen mukaiseen lopputulokseen, joka on Suomen kaltaisille nettomaksajavaltiolle sekä taloudellinen että poliittinen katastrofi. 


Yle sitä vastoin pitää neuvotteluja Suomen voittona uutisessaan EU-johtajat pääsivät sopuun 1,8 tuhannen miljardin euron budjetista ja koronapaketista, pääministeri Marin tyytyväinen lopputulokseen. Jutusta käy heti selväksi, että Suomen kaltaisten pienten valtioiden teatraaliset "vaatimukset" korona-apupaketin puolittamisesta epäonnistuivat suurten maiden saatua läpi alkuperäisen budjetin, jolla tuetaan pääasiassa etelän holtittomia maita. Tuloksen surkeus saa kysymään, sabotoivatko nämä pehmoiset demaritylleröt Suomen edun tahallaan:
Neuvottelujen kohteena on ollut runsaan 1 800 miljardin euron rahasumma, johon sisältyy 750 miljardin euron suuruinen korona-apupaketti. Korona-apuna jäsenmaille jaetaan 390 miljardia euroa avustuksina ja 360 miljardia lainoina. Vuosien 2021–2027 budjetti on noin 1 074 miljardia euroa.
Ylen agendaan luottaville demarieläkeläisille loihdittiin huippukokouksesta näytelmä, jossa demaritaustaiset neuvottelijamme, pääministeri Sanna Marin ja Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen, taistelivat muka tiikeriemon lailla Suomen etujen puolesta. Kotimaan valtamediassa Suomen katsottiin olevan "nuukan nelikon" (Itävalta, Hollanti, Ruotsi ja Tanska) viides jäsen, vaikka neuvottelujen lopputuloksena maamme ei lopulta saanut jäsenmaksuhyvityksiä toisin kuin muut pienet nettomaksajamaat.

Se, ettei Suomi tosiasiassa edes vaatinut jäsenmaksuhyvityksiä, kertoo millä motiivilla sosialistihallituksemme petokselliset neuvottelijat olivat liikkeellä: he haluavat edistää EU:n kansallisvaltioiden vastaista uussosialistista liittovaltiokehitystä. Kertaluontoisiksi väitetyillä tulonsiirroilla etelän jäsenmaille huulipunahallitus pyrkii ainoastaan sitomaan Suomen entistä tiukemmin Euroopan Unionin liittovaltiohimmeliin. Kun Suomi sidotaan vastikkeettomiin
 velkoihin vuosikymmeniksi, tehdään Unionista eroaminen lähes mahdottomaksi rauhanomaisin keinoin. 

Varsinkin Suomen toisen pääneuvottelijan Tytti Tuppuraisen koko poliittinen ura on ollut sosialismin syövyttämää internationalismia, jossa Neuvostoliiton paikan on korvannut Euroopan Unioni. Leimallista hänen politiikalleen on ollut tietoinen halu vesittää suomalaista kansanvaltaa epädemokraattisten globaalien hallintokoneistojen hyväksi. Hän ei edes peittele suomalaisvihamielistä kosmopolitismiaan todettuaan muutama viikko sitten Uuden Suomen haastattelussa, että ”oma kansa ensin -ajattelu on vahingollista”.

Tytti Tuppuraisen poliittista linjaa ja asennetta ei ole kritisoitu Ylessä juuri milloinkaan eikä sitä tehdä myöskään tämän päiväisissä EU.huippukokousuutisissa. Edellä viitatussa Yle-uutisessa kehutaankin vuolaasti Suomen neuvottelutulosta, vaikka maksuvelvollisuutemme synnyttävät maallemme lähivuosina valtavan taakan. Tämän vastikkeeksi pääministeri Sanna Marin kertoo Suomen saavan "poliittista pääomaa" olemalla yhteistyöhalukas EU:n kanssa. On selvää, että Marinin vakuuttelut ovat pelkkiä korupuheita, sillä  EU:n näkökulmasta yhteistyö jäsenvaltioiden kanssa ei tarkoita muuta kuin vallan riistämistä demokraattisilta hallinnoilta Brysselin hämärille käytäville. 

Neuvottelukaksikon voittoisat juhlapuheet ovat pelkkää hämäystä kun ne asetetaan kylmiä lukuja vasten. Tukiessaan Etelä-Euroopan maita sekä Ranskan ja Saksan pankkeja Suomi joutuu maksamaan seitsenvuotiseen budjettiin 16,7 miljardia euroa, josta palautuu takaisin 11,1 miljardia euroa. Vastaavasti maamme maksaa elpymispakettiin 6,6 miljardia euroa, jossa raha kierrätetään takaisin Suomeen 3,2 miljardin euron verran. Kun tulot ja menot räknätään yhteen joutuu Suomi maksamaan pelkästä maksamisen ilosta 9 miljardia euroa Etelä- ja Itä-Euroopan vapaamatkustajavaltioille! Ja tämä tilanteessa, jossa sosialistinen sateenkaarihallituksemme on jo ottanut korona-viruksen verukkeella lähes 20 miljardia euroa (!) lainaa "elvytykseen". 

Yle TV1:n  kello kuuden iltauutisissa EU-kirjeenvaihtaja Susanna Turunen luetteli mitä tavoitteita Suomi muka sai läpi ja kuinka paljon rahaa 
(sitä uudelleen Brysselistä kierrätettyä) saadaan maatalouden tukemiseen. Hän jätti kuitenkin kertomatta olennaisen eli minkä suuruisen nettomaksun Suomi joutuu lopulta maksamaan elvytyspakettiin ja budjettiin.  Puoli yhdeksän tv-uutisissa kirjeenvaihtaja Turunen veti puolestaan keskustelun EU-varojen käytön oikeusvaltionperiaatteeseen eikä puhunut taaskaan siitä millaisen miljardien maksutaakan alle Suomi joutuukaan "onnistuneiden neuvottelujen" tuloksena.

Tukipakettineuvotteluilla ei ollut Suomen osalta edes laillista pohjaa, koska hallituksen ohjeistajana toimiva suuri valiokunta ei noudattanut perustuslakivaliokunnan päätöstä pitää elpymisrahastoa laittomana. Perustuslakivaliokunta katsoi, että mikäli kriisirahasto hyväksyttäisiin, se muuttaisi omista varoista päättämistä ja EU:n luonnetta sellaisella tavalla, että päätöksen hyväksyminen edellyttäisi eduskunnassa kahden kolmasosan enemmistöä. Neuvottelut siis rikkoivat Suomen perustuslakia kuin myös Euroopan Unionin omia perussopimuksia. Sopimusratkaisu olikin kertakaikkisen härski vedätys erityisesti demokratiasta ja oikeusvaltiosta jankuttavilta keskustavasemmistolaisilta poliitikoilta.

Julkisuudessa neuvottelujen perustuslaillisuus sivuutettiin melko nopeasti ja ääneen päästettin ne, jotka perustelivat Suomen osallistumisen elvytyspakettiin viennin turvaamisella. Tätä näkemystä toi esiin erityisesti Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen A-studiossa. Tosiasioiden valossa Tupparaisen väite oli tietoista harhauttamista, joka on helppo kumota. Taloustieteen emeritusprofessori Matti Virenin mukaan (Verkkouutiset) elvytyspaketilla ei ole juuri mitään tekemistä viennin tai koronan kanssa, vaan kyse on pikemminkin tulonsiirrosta Etelä- ja Itä-Euroopan maille.
– Ongelma on siinä, että avun suurimmat vastaanottajat ovat Suomen viennin kannalta lähes merkityksettömiä (Kreikan, Italian, Espanjan, Portugalin ja Romanian) yhteenlaskettu osuus Suomen viennistä (vientituloista) on (oli 2019) maksutasetilaston mukaan vain 5.3 %, hän sanoo blogikirjoituksessaan Uudessa Suomessa.
Todennäköisin selitys kriisipaketille on lahjoa Italia ja muut kriisimaat pysymään eurossa. Italiassa eurokriittisyys on lisännyt valtavasti suosiotaan eikä sieltä löydy kannatusta Euroopan vakausmekanismin (EVM) käytölle, koska sen tarjoamien avustuslainojen ehtona ovat talousuudistukset. Siksi ainoa tapa lepytellä italialaisia on luvata heille ilmaista rahaa EU:sta. Tätä näkemystä edustaa toinen kriittinen taloustutkija, taloustieteen dosentti Tuomas Malinen, kirjoituksessaan EU:n rahasto ei pelasta vientiämme (16.7.2020). Siinä hän näkee elvytyspaketin olevan vain keino salakuljettaa liittovaltiokehitys osaksi EU:n virallista politiikkaa:
Jos EU:n ehdottama pelastuspaketti hyväksytään, kykymme rajoittaa EU:n velkaantumista, takauksellamme, olisikin erittäin vaikea estää. EU:n velkaantumisoikeus yhdistettynä sen jakamiin tulonsiirtoihin myös johtaisivat välittömästi keskusteluun EU:n verotusoikeudesta, ja se tarkoittaisi liittovaltiota. Elpymisväline onkin Troijan hevonen liittovaltiokehitykseen.
Suomalaispolitiikkojen osallistuminen tällaiseen puliveivaukseen on ilmiselvä valtiopetos, mutta veronmaksajien kustantama Yle ei halua tunnustaa tätä tosiasiaa, vaan päinvastoin ylistää sateenkaarihallituksen maallemme langettamia miljardikustannuksia. Hölmöimpiä ovat tietenkin ne Ylen uskolliset, jotka hyväksyvät neuvottelut ja niiden lopputuloksen poliittisena voittona tai ainakin välttämättömyytenä. Saapa nähdä ovatko he yhtä tyytyväisiä silloin kun EU:n asettamat taloudelliset sitoumukset alkavat vaikuttaa heidän arkielämässään.





                                                     ****************************



TV1. 21.7.2020 klo 20.00, Laulu sisällissodasta (12)

Osa 1/3. Alku: Karri "Paleface" Miettinen lähtee tutkimaan Suomen sisällissodan syitä. Millainen laulu sodasta pitäisi tänä päivänä laulaa? Karri aloittaa biisin teon. (U) HD ohjelmatekstitys (suomi) 27 min. Linkki ohjelmaan.


Viralliselle Suomelle se oli pitkään punakapina ja vapaussota. Sittemmin vasemmistolaisen kulttuurihegemonian myötä vuoden 1918 sodasta onkin tullut "neutraali" sisällissota, joka ei tarkoita muuta kuin loputonta ymmärtämystä punaisten aloittamalle kapinalle.

Ohjelmassa pankinjohtajan poikana tunnettu punaporvari Karri "Paleface" Miettinen vetää lavealla pensselillä vaasemmistolaista tulkintaa ja oikeutusta sosialistiselle vallankaappaukselle. Ylen punaisuudesta kertoo paljon se, että tämä jeesustelija pääsee tv:ssä jatkuvasti propagoimaan kulttuurimarxilaisella identiteettipolitiikalla terästettyä uussosialismiaan.



Yle Teema, 20.7.2020 klo 19.55, Suuret tunteet (7) 

1/5. Toimittaja Njål Engesæth tapaa Norjan vihaisimpiin kuuluvia ihmisiä: naisen joka on tappanut isänsä, vihaisen muslimin - sekä lavakoomikko Sigrid Bonde Tusvikin. Miksi vihan tukahduttaminen voi sairastuttaa? Norjalainen dokumenttisarja tunteista. HD 35 min. Linkki ohjelmaan.

Siis hetkinen...eikös viha ole patologinen tunne, josta pitäisi ehdottamasti päästä nyky-yhteiskunnassa eroon? Ovathan yhteiskuntainsinöörit määritelleet esimerkiksi tietynlaisen erimielisyyden vihaksi, joka on eräissä rikoksissa raskauttava "motiivi". Miksi sitten Ylen esittämässä norjalaisessa dokumenttisarjassa ylistetään vihaa, ja väitetään, että sen tukahduttamienn voi sairastuttaa?

Aivan, kyse onkin ns. paremmasta vihasta (hyväkkäiden oma ilmoitus), jota heikot, kaunaiset ja muut vasemmistolaiset harjoittavat. Kyse on samasta kaunasta, jota Nietzsche kutsui ressentimentiksi, huonompien vihasta parempiaan kohtaan. Punavihreän uussosialismin läpitunkema valtavirtamedia suorastaan kiihottaa sellaiseen, varsinkin jos viha suuntautuu valkoiseen heteromieheen. 
Sellainen viha esitetään sankarillisen voimaannuttavana, joka on vieläpä oikeutettua, koska se palvelee Hyvää asiaa™, tulevaisuuden planetaarista kommunismia.

torstai 30. huhtikuuta 2020

OPTIMISMI ON PELKURUUTTA, VARSINKIN KATTEETON TALOUSOPTIMISMI


Optimismi on pelkuruutta
-Oswald Spengler



Maailman taloustilanteesta tulee jatkuvasti ristiriitaista tietoa, vaikka synkät tosiasiat ovat melko yksiselitteiset. Valtamedian tämänhetkisenä strategisena pääviestinä näyttää olevan, että syvästä taantumasta huolimatta talouden pyörät lähtevät jälleen pyörimään kunhan koronaviruksen asettamista rajoitustoimista vain luovutaan hallitun asteittaisesti. Talouskriisin vakavuutta vähättelemällä ja väärien signaalien antamisella globalistien taskussa oleva media haluaa luoda massoille toivoa, jotta väistämätön romahdus pitkittyisi edes joksikin aikaa. Tällä vedätyksellä toivotaan, että finanssikapitalismin pyramidihuijauksen ikävää totuutta voitaisiin peitellä loputtamasti, vaikka vastaantuleva seinä on jo näkyvissä. Valheen eturintamassa marssivat tietenkin ne usual suspects, talousvaikuttajat ja valtavirran toimittajat.

Toisin kuin virallisessa talousmantrassa hoetaan, koronavirus ei ole syy "yllättäen iskeneeseen" lamaan; se vain puhkaisi talouskuplan, joka olisi jo lähiaikoina tullut muutenkin silmille.  Silti talouselämän papisto pitää vasta alullaan olevaa talouskriisiä ohimenevänä, joka voidaan hoitaa samoilla keinoilla joka sen synnyttykin: globalismilla. Heille ei ole tullut mieleen, että globalistisen laissez-faire-talouden edistäjistä tuli tänä keväänä parissa viikossa eläviä fossiileja. Tämä käy selväksi näiden dinosaurusten jyrähtelystä, jolla Ylekin haluaa pelotella tavallista tuulipukukansaa. Loistava esimerkki menneen maailman kuolonkorinoista väistämättömän edessä löytyy Ylen uutisesta Yritysjohtajat pelkäävät protektionismin pahentavan koronan kriisiyttämää taloustilannetta: ”Hyvin nopeasti jokainen maa rupesi katsomaan vain omaa asiaansa”.
Suomalaiset yritysjohtajat nostivat Ylen A-studiossa protektionismin yhdeksi suurimmista huolenaiheista talouden kannalta, kun koronakriisistä etsitään ulospääsyä. Protektionismilla tarkoitetaan kotimaisten tuottajien suojelemista torjumalla ulkopuolista kilpailua. 
Fortumin toimitusjohtaja ja Elinkeinoelämän keskusliiton hallituksen puheenjohtaja Pekka Lundmark kertoi olevansa erittäin huolestunut kasvavasta protektionismista, joka alkoi ilmetä heti koronakriisin alettua.  
– Hyvin nopeasti tilanne meni siihen, että jokainen maa rupesi katsomaan vain omaa asiaansa.
Norsunluutornissaan istuville talouskeisareille ei ole vieläkään käynyt selväksi, että talouden globalistinen ajanjakso on tullut kertakaikkiseen päätökseen tältä erää. Riippumatta siitä miten koronaviruksesta selviydytään maailman talousjärjestelmä muuttuu protektionistiseksi, sillä rajoittamattomaan globaalitalouteen palaaminen vain syventää ja pahentaa edessä olevaa talouskriisiä. Nythän ollaan vasta talousromahduksen lähtökuopissa, ja monet päivittäiset uutiset kuten Meyer Turku aloittaa yt-neuvottelut 450 työntekijän irtisanomiseksi ja SAS:n ja Lufthansan tilanne heikkenee rajusti, Finnairin alkuvuoden tulos julki huomisaamuna, ovat vasta alkusoittoa todella koville ajoille.

Kun tavassa ymmärtää maailmaa ei löydy muuta usko taloudelliseen hyötyyn, se saa uskovat romahduksen edessä turvautumaan ihmeisiin, vaikka fiksuimmat taloustutkijat ovat varoitelleet globaalitalouden umpikujasta jo vuosikausia. Siksi onkin hämmästyttävää, kuinka älykkäät mutta ideologiaansa hirttäytyneet ihmiset julistavat talouden optimistista ilosanomaa, vaikka kaikki siemenperunat on jo syöty. Tällaisia tosiuskovia löytyy mm. suomalaisen talouspapiston huipulta, josta kertoo Ylen verkkouutinen Elinkeinoelämän keskusliitto ja Keskuskauppakamari neuvovat hallitusta jo avaamaan asteittain Suomen taloutta:
EK:n tähtäimessä on, että sen esittämien toimien avulla olisi mahdollista palata kesästä alkaen turvalliseen työntekoon, kuluttamiseen ja liikkumiseen. Näin Suomen talous voisi kääntyä kasvuun jopa vielä tämän vuoden puolella.  
– Talouden turvallinen ja vastuullinen käynnistäminen on parasta tukipolitiikkaa yrityksille, EK kirjoittaa.
Uskoa talouden palautumisesta "normaaliin" löytyy myös tavallisilta pienen- ja keskisuuren yritysektorin yrittäjiltä. Tämä on tavallaan ymmärrettävää, sillä mitä muutakaan he oikeastaan voisivat kuin uskoa asioiden kääntyvän "hyväksi" kuten Ylen kysely-uutinen Koronatuska näyttää hieman hellittävän – Yrittäjien näkemys tulevaisuudesta on aiempaa valoisampi kertoo.

Onneksi Suomestakin löytyy muutamia talousrealisteja, jotka pohjaavat näkemyksensä reaalitalouden pitkän ajanjakson lukuihin ja ilmiselviin nykykriisin seurauksiin, joista hallitsevat talousfundamentalistit eivät halua puhua. Eräs tällaisista viime aikoina esillä olleista taloustilanteen pahan ilman linnuista on GnS Economicsin toimitusjohtaja ja Helsingin yliopiston taloustieteen dosentti Tuomas Malinen. Ylen harvinaista kriittistä journalismia edustavassa radio-ohjelmassa Brysselin kone kuultiin aivan hiljattain toimittaja Maija Elonheimon (kanavan parhaita asiaohjelmajournalisteja muuten) tekemä haastattelu Malisesta. Yle Watch suosittelee kerrankin erittäin vahvasti Ylen ohjelmaa:


Radio Yle 1, keskiviikko 22.4.2020 klo 09.00, Brysselin Kone: Miten synkkiä aikoja taloudella on edessä, Tuomas Malinen?


Minkälainen ja miten pitkä lama meillä on mahdollisesti edessä ja miten keskuspankkien toimet siihen liittyvät? Mikä mahtaa olla euron kohtalo? Kannattaako eurovaltioiden tukea toisiaan? Ja miten keskeistä on nyt pitää huolta ruokaomavaraisuudesta. Haastateltavana on GnS Economicsin toimitusjohtaja ja Helsingin yliopiston taloustieteen dosentti Tuomas Malinen ja toimittajana on Maija Elonheimo. Linkki ohjelmaan.

On harmillisista, ettei tätä herraa kuulla iltayhdeksän A-studiossa, jolloin tv-ruutujen ääressä saattaa nököttää parikin miljoonaa henkistä demarieläkeläistä. Heti haastattelun alussa Malinen tekee nimittäin selväksi, että kovat ajat ovat vasta tulossa ja ne tulevat varmuudella. Nykyisen talouskriisin suurimpana ongelmana on Malisen mukaan se, että se on iskenyt ensi kertaa sitten 1970-luvun lopun reaalitalouteen, joten finanssipolitiikan vipuvarsia ei voida juuri käyttää. Toisin kuin pankkikriisien kaltaisissa taloushokeissa reaalitalouden sakkaamisessa ei voida luistaa finanssipoliittisilla keinolla. Talouskriisi täytyy yksinkertaisesti vain kestää ja käydä läpi. Eivätkä ne tule olemaan mukavia aikoja. Joitakin keinoja edessä olevan talousromahduksen lieventämiseksi Malinen sentään tarjoaa.

Ensinnäkin pitäisi välttää hyperinflaatiota ja helikopterirahan jakamista mihin hintaan tahansa. Itse asiassa Malisen mielestä mikä tahansa muu skenaario on parempi kuin hyperinflaatio alá Weimarin tasavalta 1920-luvulla. Hän alistuisi jopa deflaatioon, vaikka asuntovelalliset joutuisivatkin maksamaan siitä kovan hinnan. 

Malinen pitää kansallisena katastrofina sitä, että pääministeri Jyrki Kataisesta (Kok.) lähtien Suomi on ideologisten utopioiden vuoksi luopunut omavaraisuudestaan. Nykyisten ja tulevien hallitusten päätehtävänä olisikin huoltovarmuuden kasvattaminen tehostamalla rajusti maataloutta. 

Kansakuntia koettelevasta kriisistä päästään vähäisimmillä vaurioila ainoastaan irtautumalla eurosta, jota on Euroopan Keskuspankin (EKP) komennossa pidetty yllä pelkästään ideologisista syistä. EU-maiden irtaantuminen yhteisvaluutasta voikin olla yllättävän pian edessä: koronaviruksen vuoksi Italia on viimeistään kesäkuussa talous- ja rahoituskriisistä, koska maan talous on riippuvainen turismista.


Myös Euroopan unionista ja EKP:n määräysvallasta pitää päästä eroon, sillä muutoin koko Euroopan vaarana on taloudellinen luhistuminen. Ainoastaan omasta vallastaan ja urastaan kiinnostuneet EU-virkamiehet eivät piittaa realismista, vaan he ovat valmiita upottamaan utooppisten pakkomielteidensä riivaamina koko Euroopan. Esimerkkinä tästä on Ranska-vetoisen Brysselin "eliitin" jäsenmaille asettama vaatimus lainojen takaamisesta Italian kaltaisille konkurssikypsille kriisimaille. Malisen mukaan eurovaluutan hengissä pitäminen vaatisi valuuttaunionimailta tuhansia miljardeja euroja, pelkästään Suomelta 80 miljardia euroa. Millään maalla, ei Suomella eikä muillakaan, ole tuollaisia rahoja lahjoitettavaksi varsinkaan nyt. Siksi EU olisi  dosentin mielestä ajettava hallitusti alas, koska se ei ole tätä nykyä muuta kuin ideologinen projekti, jolla ei ole realistisia mahdollisuuksia selvitä tulevaisuuden talousmaailmassa.

Malisen mukaan nykyisen kaltaisen talouskriisin olisi pitänyt tapahtua jo kolme vuotta sitten, mutta EKP:n puliveivauksella ja taloudellisella tekohengityksellä voitiin estää odottava kriisi viisi kertaa. Väistämätön on kuitenkin edessä ja se tulee yhdessä koronan kanssa pahempana kuin koskaan. Karmivinta tässä tulivuoren juurella olemisessa on se, että Malisen mukaan maailmanhistoria ei tunne ainuttakaan vastaavan mittaluokan laman ennusmerkkiä, koska maailma on verkottuneempi ja globalisoituneempi kuin koskaan aiemmin. Siksi lamasta tulee kovempi kuin koskaan, kovempi kuin 1930-luvun lamasta, koska lama koskee nyt koko maailmaa. Eikä Malinen kerro tässä yhteydessä edes talousromahduksen pahinta seurannaisvaikutusta, joka liittyy talouskasvun kanssa rinta rinnan kulkeneeseen väestöräjähdykseen. Edessä saattaa olla vielä todellinen darvinisten taistelu elämästä ja kuolemasta.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin tässä synkässä mutta hyvin todennäköisessä Malisen skenaariossa. Ainakin taloudellisesta, kulttuurisesta ja entisestä protektionismista näyttää tulevan globalistien vastusteluista huolimattä väistämättä uusi normaali. Globalismin tämänkertainen kierros päättyy ja alkaa paluu kansallisvaltiohin. Paluu pienempiin mutta läheisimpiin yksiköihin kuin myös pienempään kulutukseen. Ihminen ja luonto kiittää.