KOKOOMUS JA PÄÄOSA HALLITUSPUOLUEISTA KANNATTAA TIETEEN VASTAISESTI MONIA SUKUPUOLIA

Punavihreän hallituksen yritys muuttaa henkilötunnus sukupuolineutraaliksi kariutui aikaisemmin tänä vuonna, koska miljardihanke ei saanut Keskustapuolueen kannatusta keväällä tiukan taloustilanteen vuoksi. Sittemmin velkahanat on avattu ja rahaa kaadetaan nyt myös tällaisille pähkähulluille ideologisille päähänpinttymille. 

Tuore Helsingin Sanomat kertoo valtiovarainministerion käynnistäneen uuden hankkeen henkilötunnuksen uudistamiseksi ja valtion takaaman identiteetin kehittämiseksi. Tällä kertaa veruke laikiuudistukselle löytyi psykoterapiakeskus Vastaamon lokakuussa paljastuneesta tietomurrosta.

Tolkuttomilla kustannuksilla ei ole merkitystä kun Vihreät, Vasemmistoliitto, SDP, RKP ja Kokoomus haluavat henkilötunnusuudistuksessa salakuljettaa biologisen todellisuuden kumoavan ideologiansa. Tämä tuli selväksi Marja Sannikka -ohjelman kyselyssä, jossa otettiin kantaa sukupuolten määrään. Ylen verkkosivujen uutisjutussa Eduskuntapuolueet erimielisiä sukupuolten määrästä – yli puolet ryhmien puheenjohtajista kirjaisi lakiin kolmannen tai useamman sukupuolen lainataan eduskuntaryhmien puheenjohtajia, joista suurin osa asettui mentaalista identiteettihäiriötä tukevan trans-ideologian puolelle. 

Nämä kansanedustajat ja puolueet voisi nimetä todellisuuden kieltäjiksi, sillä heidän reikäiset perustelunsa kyseenalaistavat kaiken sen mitä tieteellinen tieto kertoo ihmisestä ja sukupuolesta. On hämmästyttävää, että eduskunnasta löytyy valtava joukko kansanedustajia, jotka ovat pelkän hyvesignaloivan muotiaatteen vuoksi valmiita kiistämään biologis-tieteelliset tosiasiat. Asian tekee vielä ällistyttävämmäksi se, että nämä todellisuusdenialistit ovat juuri niitä, jotka tunnetaan pöyhkeilevän tieteellisestä maailmankuvastaan.

Ylen uutisjutun alussa pääsee sentään esiin järkipuhe, kun lääkärikoulutuksen saanut Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen perustelee kielteisen kantansa biologisen sukupuolen mitätöivästä henkilötunnusuudistuksesta:

– Sukupuolia on kaksi, se on biologinen ja lääketieteellinen tosiasia. Intersukupuolisuus ei ole “kolmas sukupuoli” vaan sukupuolen kehityshäiriö, joista kärsiviä syntyy vain muutamia vuosittain.

Räsänen toteaa, että sukupuoli-identiteettejä sen sijaan voi olla useita, mutta ne eivät ole kuitenkaan yhtä kuin sukupuolia vaan kokemuksia sukupuolesta.

Räsänen on sen verran hienotunteinen, että puhuu biologian kieltävästä todellisuusharhasta pelkkänä identiteettikysymyksenä.  Ihminen voi toki harhaisessa mielessään kuvitella itsestään vaikka mitä, mutta on turha odottaa että muu maailma hyväksyisi sen. Varsinkaan, jos se ei vastaa objektiivista todellisuutta. Siksi onkin hirvittävää, että Seta ja muut poikkeavien lobbausjärjestöt edistävät epävarmojen nuorten halua sukupuolen "korjausleikkaukseen", vaikka vastuullisen toimijan pitäisi auttaa näitä ihmisparkoja saamaan ensin korvien väli kuntoon.

Identtiteettipolitiikkaa ja kulttuurinmädätystä harjoittaville vasemmistopuolueille on luontevaa kannattaa yksilön oikkuja ilmentäviä luonnottomuuksia, mutta kun samaan rintamaan yhtyy oikeistopuolueena pidetty Kokoomus, pitäisi hälytyskellojen jo soida. Silloin kun punaisen yliopiston marginaalinen gender-teoria ja lgbt-ideologia lyövät itsensä läpi Kokoomuksen kaltaisessa puolueessa, voidaan olla varmoja, että poikkeavan vähemmistön ideologia on saanut lähes hegemonisen aseman yhteiskunnassa. 

Toisaalta se kertoo Kokoomuksen vasemmistolaisten epäarvojen aisankannattajuudesta, mutta valitettavasti kyse ei ole vain tästä. Näyttää nimittäin siltä, että Kokoomuksessa uskotaan ihan tosissaan tähän kulttuurimarxilaiseen myrkylliseen valheeseen. Ylen jutussa Kokoomuksen punavihreä Kai Mykkänen toteaa, ettei johonkin sukupuoleen "pakottaminen" ole yhteiskunnan tehtävä:

– On ihmisiä, joille sukupuolella ei ole merkitystä. On ihmisiä, jotka eivät samaistu mieheksi tai naiseksi. Siis on muunsukupuolisia. Eli sukupuolia on enemmän kuin kaksi.

Mykkänen valehtelee tai on jättänyt koulukirjat lukematta, sillä sukupuoli on helposti määritettävissä ihmisen jokaisesta solusta. Sukupuolet muodostavat yhdessä kokonaisuuden ja elämän jatkumisen ehtona on kahden vastakkaisen sukupuolen solut. Jos todella olisi  kolmas, neljäs ja ties kuinka mones sukupuoli, niin tällöin ihmisestä löytyisi sen aiheuttava z-kromosomi. Sanovatpa trans- ja intersukupuoliset mitä tahansa, mutta hekin ovat vain kahden eri sukupuolen sekoitus kuten me kaikki.

Näistä tosiasioista ei piittaa esimerkiksi Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki, jonka mielestä sukupuolia on monia, ja yksilön sukupuoli voi olla moninainen. Samalla hän kytkee sosialistisen tasa-arvoideologian biologisen todellisuuden vastaiseen luokkataisteluun horisemalla sortavista rakenteista:

– Yhteiskunnasta olisi syytä purkaa rakenteita, jotka tarpeettomasti määrittävät ihmisiä heidän sukupuolensa kautta.

Vastaavasti Vihreiden Jenni Pitkon jalat pysyvät tukevasti puoli metriä ilmassa hänen kannattaessa ääri-individualistista solipsismia, jossa ulkupuolisella todellisuudella ei ole mitään merkitystä:

– Tärkeintä on olla ihmisinä ja yhteiskuntana avoin sille, että jokainen voi olla sitä, mitä kokee olevansa ja ilmaista itseään haluamallaan tavalla.

Olisi mielenkiintoista pohtia, mitä nämä eduskuntaryhmien johtajat olisivat ajatelleet sukupuolien määrästä vaikkapa 10-15 vuotta sitten. Luultavasti suurin osa heistä olisi pitänyt kysymystä huvittavana, marginaalisena ja jokseenkin absurdina. 

Mikä sitten saa nämä kansanedustajat nyt puolustamaan sukupuolien moninaisuutta, vaikka perustieto ihmisestä ja sukupuolesta ei ole muuttunut radikaalisti kymmenessä vuodessa? Kyse ei voi olla muusta kuin ideologisesta junttauksesta, gramscilaisesti sanottuna pitkästä marssista läpi instituutioiden. Tosiasioiden sijaan voiton on vienyt muodikkaaksi puskettu kanta. Väheksyä ei sovi myöskään Seta-lobbaajien moraalista kiristystä ja kansanedustajien mahdollisuutta hyvesignalointiin. Poliittisten opportunistien lisäksi löytyy vielä punavihreiden kova ydin, joka uskoo aidosti mielipuolisiin kuvitelmiin monista sukupuolista. Vaaralliseksi asian tekee se, hallituksen peräsimessä on juuri tämä todellisuudesta irrallaan oleva dystopia-kaarti.

SUOMI ALLEKIRJOITTI YK:N SIIRTOLAISSOPIMUKSEN – YLE ASIASTA VAITI

Sisäministeri Kai Mykkänen (Kok.) tekemässä valtio-
petosta Marokon Marrakeshissa 10.11.2018.

Toisin kuin monessa perustuslakia kunnioittavassa Euroopan  maassa,  ei maamme eduskunta käsitellyt historialliseksi luonnehdittua YK:n siirtolaislaissopimusta (GCM) sen enempää kuin vallan vahtikoirana toimiva valtamediakaan. Siksi oli mahdollista, että sisäministeri Kai Mykkänen sai  viime maanantaina kaikessa hiljaisuudessa allekirjoittaa Marokon Marrakeshissa GCM-siirtolaissopimuksen, jossa kansan vastustamasta laittomasta siirtolaisuudesta voidaan tehdä laillista. 

Ainoa "keskustelu", jota mediassa on sopimuksen tiimoilta käyty, liittyy väitteeseen, ettei sopimuksella ole oikeasti juridista sitovuutta. Tätä pääviestiä varten isot mediat ovat marssittaneet haastateltaviksi sopivasti valittuja asintuntijoita, jotka puolustavat punaliberaalin hegemonian universaalikommunismia. Siksi ei ole yllättävää, että asiantuntijoiden joukkoon ei ole kutsuttu vaikkapa ulkopoliittisena asiantuntijana tunnettua emeritusprofessori Timo Vihavaista. Syykin on ilmeinen, joka käy selväksi hänen eilisestä blogikirjoituksestaan  Joutavan paperin johdosta, jossa hän kommentoi YK-sopimusta mm. seuraavasti:

Spiegel ei pysähdy jauhamaan tätä puoluekantaisuuden asiaa, josta Suomessa olisi luultavasti tehty koko asian ydin ja unohdettu se helkkarin paperi. Haastattelussa pohditaan todella nyt sen paperin merkitystä. Schorkopfin mielestä puhutun kaltaisella sopimuksella on niin sanotun pehmeän lain voima ja se tarkoittaa, että se voi pesiytyä oikeusjärjestykseen ja saada velvoittavia muotoja. Sitä paitsi paperi sisältää runsaan joukon kaikenkarvaisia väittämiä ja suosituksia, joilla on selkeä ideologinen sisältö ja suuri mahdollinen merkitys. Asia riippuu ilmeisesti siitä, miten niitä käytetään. 

Vihavainen tarkastelee kirjoituksessaan eräiden historiallisten esimerkkien avulla lähinnä siirtolaissopimuksen velvoittavuutta eikä niinkään sen sisältöä, vaikka hän maahanmuuttoa jonkin verran siinä käsitelleekin. Sinänsä mainioissa kirjoituksessa jää kokonaan huomiomatta, kuinka GCM-sopimus vaikuttaa myös sananvapauteen ja riippumattomaan mediaan. Sopimuksessa nimittäin halutaan kriminalisoida valkoisten eurooppalaisten maahanmuuttokritiikki. 

Ylipäätään sopimus on suunnattu vain eurooppalaisten päänmenonksi, sillä Itä-Aasian taloustiikereillä ei ole aikomustakaan ottaa elätettäväkseen arvaamatonta Afrikan ylijäämäväestöä, jota varten sopimus on todellisuudessa sorvattu.

Kansalaisten kukkarolla väkisin käyvä Yle ei ole kertonut tämän viikon uutisissaan yhtään mitään toissapäiväisestä Marrakeshin sitoumuksesta. Tosin samoin toimivat myös muut suomalaisvihamieliset valtamediat kuten Helsingin Sanomat. Siksi HS:n marraskuussa ilmestynyt Yleä vahingoniloisesti arvioiva uutisjuttu Luottamus Yleen kääntyi alamäkeen – kansa ei ole unohtanut kaksi vuotta sitten alkanutta poikkeuksellista tapahtumaketju on kaksinaamainen, koska lukijoiden luottamuspula on vaivannut yhtä lailla "Brysselin Pravdaa" kuin sen sähköistä vastiketta Yleisradiota. Lehti, joka vaikenee itse YK:n siirtolaislaissopimuksesta ei ole toista valtamediaa parempi.

Viimeksi tänään saatiin kuulla mitä EU-eliitin juonimasta vapaamielisestä maahamuutosta seuraa. Yle uutisessa Tämän tiedämme nyt Strasbourgin epäillystä terroriteosta: Epäilty yhä pakosalla, perhe otettu kuulusteluihin, uhrien joukossa thaimaalaisturisti kerrotaan viimeisimmistä maahanmuuttajan tekemästä terroriteosta Ranskassa. Ampuessaan joulutorin ihmisiä, Pohjois-Afrikasta kotoisin oleva Cheriff Chekatt, 29, huusi islamistien sotahuudon "Allahu Akbar!". Tämän hetkisten tietojen mukaan muukalaisterroristi on edelleen vapaalla jalalla. 

On selvää, että kun GCM-sopimusta aletaan aikanaan kuin varkain toteuttamaan, Strasbourgin kaltaiset terroriteot tulevat kasvamaan samassa suhteessa kuin petoksellisen eliitin lailliseksi tekemä laiton siirtolaisuus.

KUINKA KOLME HAKARISTIA SAA VALTION JOHDON , MEDIAN JA RÄYHÄVÄSEMMISTON LASKEMAAN ALLEEN

Maamme ei ole vuoden 1995 jälkeen ollut enää itsenäinen kansallisvaltio, mutta virallinen Suomi juhlii merkkipäiväänsä vuodesta toiseen entistä mahtipontisemmin ja näyttävämmin. Komeilla Potemkinin kulisseilla maamme johto haluaa uskotella tuulipukukansalle, että isänmaa on edelleen suomalaisten etua ajavien komennossa. Kylmä tosiasia kuitenkin on, että Suomi on Eurooopan Unionista mukavia virkoja saaneiden pyrkyrimäisten ämmien ja pojannulkkien vietävissä. Kaikki mitä Suomi nykyään tekee perustuu Brysselin valtakabinettien mielistelyyn.

Silloin kuin maassamme oli vielä ripaus kansallista itsenäisyyttä, itsenäisyyspäivän juhlintaan kuului vasemmiston vandalismiksi ryöstäytyneet protestit, joista osa tunnettiin "kuokkavierasjuhlina". Koska kansakunnan idea on viime vuosikymmenenä mädätetty lähes täysin, ei  vasemmistollakaan ole enää syytä protestoida omaksi koettua vaaleanpunaista Isosiskovaltiota vastaan. Aivan samoin kuin vasemmistolainen globalismin vastainen liikehdintä 2000-luvun alussa kuihtui vaivihkaa pois, myös eliitin vastainen kuokkavierasmellakointi loppui ja kääntyi kansallismielistä työväenluokkaa vastaan. Tämä taas on seurausta siitä, että globalistit eri puolueissa ovat vesittäneet vanhan kansallisvaltion projektin ja lahjoneet vasemmistomassat 2000-luvun globaalikommunismilla, johon kuuluuvat laiskistavat tulonsiirrot ja avoimet rajat kansakunnan etnisen perustan tuhoamiseksi. 

Vuodesta 2014 lähtien vasemmiston katuosasto onkin suunnannut vihansa ja väkivaltansa poliittisen eliitin sijasta työväenluokkaisia kansallismielisiä vastaan. Hallitsevalla hegemonialla ei ole luonnollisestikaan ollut mitään tätä vastaan ja valtamedia onkin suhtautunut kirjoituksissaan erittäin myötämielisesti järjestelmän hyödyllisiksi idiooteiksi osoittautuneisiin vasemmistolaisiin. 

Lisää tuulta vasemmiston purjeisiin toi tieto, että osa ensimmäistä kertaa järjestetyn 612-marssin ideoijista ja järjestymiehistä kuului kansallissosialismia kannattavaan Pohjoismaiseen Vastarintaliikkeeseen (PVL). Vaikka 612-soihtukulkue ei omissa julkilausumissaan sano sitoutuneensa mihinkään poliittiseen liikkeeseen ja ideologiaan, löysi vasemmisto ja liberaalioikeisto eräiden osallistujien ideologiasta oivan tekosyyn kauhistella "äärioikeiston nousua". Todellinen riemu räyhävasemmistossa nousi vuonna 2016, jolloin PVL järjesti oman Kohti vapautta! -marssinsa Helsingin keskustassa. Kerrankin vastassa olivat oikeat natsit, joiden avulla voi kiillottaa moraalista kilpeään ja ulkoistaa "metafyysinen yhteiskunnallinen pahuus" muutamaan sataan mielenosoittajaan. 

Tänä vuonna PVL:n mielenosoituksen lähtötilanne oli poikkeuksellinen, sillä Turun Hovioikeus kielsi järjestön loppukesästä. Valitusprosessi Korkeimpaan oikeuteen on vielä kesken, jonka vuoksi rekisteröimätön järjestö voi edelleen kokoontua tunnustensa alla. Hämmennystä herätti se, että nyt marssirivistön kärjessä eivät olleetkaan järjestön Tyr-liput, vaan kolme hakaristilippua ja pelkistä vihreistä lipuista muodostettu lippulinna.

Jo pelkän hakaristilipun esille ottaminen sai viranomaiset, poliitikot ja median laskemaan alleen, osan tosin onnesta, koska kerrankin voidaan osoittaa ihanteellisen "demoninen" syntipukki, jonka kontolle saadaan härskisti vaikka nykysysteemin oma epäonnistuminen rotumuukalaisten "kotouttamisessa". Salamurhattu amerikkalainen kansallissosialistijohtaja George Lincoln Rockwell kirjoittaa pamfletissaan In hoc signo vinces (1960) osuvasti hakaristin kauhistuttavasta psykologisesta vaikutuksesta niihin, jotka pyrkivät edistämään valkoisten tuhoa assimilaatiolla:

Heille kyse ei ole vain tuon kuvion linjoista, vaan armottomasta alistumisesta kauhealle vaaralle, pikaoikeudelle ja hirvittävälle kostolle, jonka heidän huono omatuntonsa kertoo olevan heille täysin ansaittu. Aivan samoin kuin takaa-ajettu murhaaja näkee mielessään kuvan sähkötuolista.

Totta kai EU:n edessä matelevat maamme nynnypoliitikot ehtivät heti tuoreeltaan kommentoida kyseistä myrskyä vesilasissa. Järkyttyneisyyttään tviiteissään korostaneet jeesustelijat kuten Petteri Orpo, Juha Sipilä  Antti Rinne ja Jan Vapaavuori kuvittelivat saavansa kansalaisilta samanmielisiä kommentteja, mutta yli 90-prosenttia vastaajista oli selvästi ärsyyntyneitä irtopisteitä repivistä natsihysteerikoista. 

Suurin osa kommentoijista haukkui nämä moraaliposeerajat kansanvihollisiksi, joiden puheet "oikeasta isänmaallisuudesta" ovat läpinäkyvää historian uudelleen kirjoittamista. Poliitikkojen ja median älyllisesti laiska höpinä siitä, että sotaveteraanit eivät taistelleet siksi, että maassa voisi kantaa hakaristilippua ei ole muuta kuin historiapoliittista hyväksikäyttöä. Kansallissosialismin mustavalkoisen tuomitsemisen kääntöpuolena on nykyhegemonian ääneen  lausumaton kuvitelma, jonka mukaan  veteraanit taistelivatkin siksi, että punamädättäjät saisivat liehuttaa degeneraattien sateenkaarilippua vaikka lastentarhoissa; tai että sodat käytiin "demokratian" eikä isänmaan puolesta ja maa voidaan avata EU-hallinnon alaisuudessa ulkoeurooppalaisille maahantunkeutujille. 

Poliitikot, hallitseva valemedia ja Kallion punahipsterit eivät taida ymmärtää, että huomattava joukko suomalaisista muistaa edelleen, että kansallissosialistinen Saksa oli Suomen puolella sodassa kommunistista Neuvostoliittoa vastaan. Vaikka historiaa kirjoitetettaisiin miten uudestaan "demokraattisten arvojen" ja EU:n puolustamiseksi, tosiasiasiaksi jää, että lento-osasto Kuhmley pelasti Suomen kesällä 1944 kommunistimaahantunkeutujien lopulliselta invaasiolta. 

Jo tämän perusteella  rationaalisuudellaan leuhkivien toimittajien taikauskoiset puheet kansallissosialismin absoluuttisesta pahuudesta voi jättää sentimentaalisten koulutyttösten päiväkirjatunnustuksiksi. Taikauskoon perustuvan "metafyysisen pahuuden" ulkoistamisen pahimman rimanalituksen teki Ilta-Sanomien toimittaja Tuomas Manninen kommenttikirjoituksellaan Peto sai hetken olla irti. Kirjoituksen tunteelliset maalailut eivät vaikuta lainkaan analyyttisen ammattitoimittajan tasapainoiselta tekstiltä, vaan 15-vuotiaan lukiolaistytön hysteeriseltä vuodatukselta tämän luettua Anne Frankensteinin kauhusatukirjan: "Aurinkoinen itsenäisyyspäivä oli hetkessä suistunut talvi-illan pehmeästä hämärästä 1930-luvun pimeyteen ja 1940-luvun alun keskitysleirien hyytävään kauhuun."

Nämä manniset ovat joko autuaan tietämättömiä, älyllisesti velttoja tai sitten pahantahtoisia valehtelijoita, koska eivät jaksa tuhlata ajatustakaan sille, miksi kansallissosialismi nousee vuonna 2018. Sille on syy, eikä se johdu jostain selittämättömästä pahuuden ilmaantumisesta, vaan hallitsevan nomenklatuuran harjoittamasta itsetuhoisesta politiikasta ja roskakulttuurista, joka synnyttää väistämättä vastareaktion.

Joka tapauksessa noin nelisensataa marssijaa sai kulkea rauhassa Pitkänsillan yli kohti punahipsterien Kalliota kunnes poliisit tekivät rynnäkön. Olisi mielenkiintoista tietää millä komentoketjulla poliisi teki päätöksen repiä väkivalloin lailliset liput ja pidättää niiden kantajat. Luultavasti mielenosoitusvapautta rikkova päätös tehtiin EU:ta nuoleskelevien poliisijohtaja Seppo Kolehmaisen ja sisäministeri Kai Mykkäsen siunauksella. Ylen hengästyttävässä ripuloinnissa Hakaristiliput liehuivat ja ne poistettiin, poliisi aloittaa tutkinnan epäillystä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan – Yle seurasi itsenäisyyspäivän tapahtumia hetki hetkeltä ylikomisario Juha Hakola Helsingin poliisista kertoo Ylelle, että:

Poliisi päätyi takavarikoimaan uusnatsien hallussa olleet hakaristiliput, koska niiden pelättiin provosoivan jo ennestään kiristynyttä ilmapiiriä. Hakolan mukaan poliisi aikoo arvioida myös, että syyllistyttiinkö hakaristilippujen heiluttelussa johonkin rikokseen.

Jo se, että viranomaisilla ja medialla on röyhkeyttä edes toivoa ääneen rangaistusta symbolista, jonka käyttämistä ei ole erikseen kielletty, kertoo syvään juurtuneesta stalinistisesta mielivallasta EU-Suomessa. Josef Stalinin linjahan tunnetaan hänen tokaisustaan: "Kun syyllinen tiedetään, niin rikos kyllä keksitään". 

Oikeudettomalla rynnäköllään ja lippujen riistolla poliisiviranomaiset halusivat varjella jälkistalinismin lemussa viihtyvien Kallion punahipisterin herkkiä tunteita. Sirppiä ja vasaraa ja punatähteä lipuissaan heiluttaneet fillarikommunistit eivät viranomaisten mielestä tietenkään provosoi koskaan ketään, sillä eihän Stalinin, Maon ja Pol Potin tasa-arvon hengessä tehdyistä massamurhista ole lupa saada samanalaista moralistista raivokohtausta kuin väitetyistä Hitlerin teoista. 

YouTubesta löytyvien striimien perusteella kaikkein aggressiivisin osapuoli mielenosoituksessa oli Kallion katujen reunuksilla naama punaisina riekkuneet vastamielensoittajat: uuskommunistit, punikkipunkkarit, setaveteraanit ja hipsterit. Saattaa olla, että jos hakaristliput olisivat liehuneet vielä Hakaniemen torille asti, räyhääminen olisi jäänyt alaleuan loksahtamiselta vähäisemmäksi. 

Ilman svastika-lippujakin marssi läpi Kallion oli punaviherkuplassaan eläville kokopäivämoralisteille nöyryytys, jonka he muistavat koko ikänsä. Toki he yrittivät purkaa harmistustaan projisoimalla oman loisivan elämäntapansa kansallissosialisteihin huutamalla heille, että menkää töihin, vaikka Supon erikoistutkija myöntää, että PVL:n tyypillinen jäsen on keskiluokkainen, perheellinen, työssäkäyvä mies. Siis täysin toisenlaisia kuin Kallion vasemmistolaisessa alamaailmassa viihtyvät huutelijat. Striimeissä näkyy myös melskaavia Seta-aktivisteja, jotka leimasivat marssijat Putinin käskyläisiksi. Kansalaiskeskustelija Iiro Nordling torppaa tällaiset Brysselin homoprostituuttien horinat heti alkuunsa tuoreessa blogitekstissään:

On selvää, ettei Venäjä voi koskaan nostaa ryhmiä, jotka tuovat hakaristiliput marsseille. Samaan aikaan typerykset informaatiosodan nimissä esittävät, että Venäjän käsi ohjaa protestihenkeä Suomessa. Yhdysvallat on ollut epäyhtenäinen kansa ja siellä on määritelty itseä vihollisten kautta. Niin tehdään EU:ssakin nyt. Hollantilaset saattavat huudella Venäjän suuntaan mitä haluavat. Pitäköön päänsä kiinni. Näytöt sotimisesta ovat sellaista luokkaa, että haastakoot riitaa Saksan kanssa mielummin.

Politiikkaan kuuluu aina vahva vastakkainasettelu, jonka vuoksi on syytä ihmetellä, missä vaiheessa länsimaista on tullut sellaisia vauvanpaskayhteiskuntia, joissa jonkun ryhmän – jonka omatkaan jauhot eivät ole puhtaita – mahdollinen mielenpahoitus estää erimielisten käyttämästä omia tunnuksiaan? Monet kansalaiskeskustelijat ovat sanoneet tapauksen uutisointia arvioidessaan, että Suomessa ei ole vapaata poliittista kilpailua puhumattakaan sananvapaudesta. Kiihkeimmin sensuuria vaativat – yllätys yllätys – suvaitsevaisina esiintyvät "liberaalit" punavihreät Kalliossa.

Tunnettu lakimies, tohtori Kari Uoti, ärsyyntyi valtamedian hysteerisesta ja aseneteellisesta yhden totuuden uutisoinnista siinä määrin, että kirjoitti Twitterissä, että jos kerran natseilla on oikeus marssia, niin millä oikeudella poliisi repii liput, oli niissä mikä symboli tahansa. Toisessa uudelleentviittauksessaan hän kysyy ihmeissään sitä, että "jos lakikirjasta ei löydy perustetta poliisin toiminnalle, natsien väite poliittisesta poliisista, joka on lain yläpuolella tulee todeksi." MOT.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Edellä lainattu Iiro Nordling kirjoittaa viisaasti siitä, kuinka lyhytnäköisen tyhmästi poliittinen johtomme ja sitä painostava kulttuurikommunistien joukkio toimii kun se haluaa kieltää poliittiset liikkeet, joissa puolustetaan etnistä itsesäilytystä:

Kansannousut pitäisi tukahduttaa alkuunsa ja sen jälkeen antaa myönnytyksiä ja poistaa syyt kansannousulle. Isänmaallisuudesta eikä edes kansallissosialismista pitäisi missään nimessä tehdä rikollista. Tätä ei tajuttu ajoissa ja seuraamukset tulevat olemaan vakavia. Tyhmyydestä sakotetaan. Maamme turvallisuustilanteen surkeaan jamaan ajaneet pelkurit ovat irrationaalisesti lähteneet kasvavaa painetta vastaan vyöryttämään. Voimat jos loppuu kesken pallo pyörähtää takaisin. Niin näyttää käyvän. 

YLE EI VAIN SAA TARPEEKSEEN "ÄÄRIOIKEISTOSTA" MÄREHTIMISESTÄ

Sosialisteja nöyryytettiin vaaleissa jälleen, tällä kertaa
asialla oli kansallismielinen Vox-puolue Andalusiassa.

TV1, maananatai 3.12.2018 klo 21.05 A-studio, Radikalisoituuko äärioikeisto Suomessa? 

Vieraina sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) ja äärioikeistotutkija Tommi Kotonen Jyväskylän yliopistosta. Maahanmuuttajien tekemät seksuaalirikokset kuohuttavat. Juontajana Sakari Sirkkanen #yleastudio HD ohjelmatekstitys (suomi) 29 min

Linkki Yle Areenaan.

A-studion eilisen lähetyksen kysymys on ennakkoluuloisessa typeryydessään yhtä fiksu kuin jos kysyisi kenelta tahansa aviomieheltä, että vieläkö hakkaat vaimoasi. Edes punaisen yliopiston äärioikeistotutkija Tommi Kotonen ei kyennyt esittämään konkreettista esimerkkiä "äärioikeiston radikalisoitumisesta", jolla olisi yhteiskunnallista merkittävyyttä. Silti juontaja Sakari Sirkkanen kärtti sekä Kotoselta että sisäministeri Kai Mykkäseltä jämeriä toimia, jolla "radikalisoituva äärioikeisto" saadaan kuriin. Jopa kansattoman Kokoomuksen ministeri joutui toppuuttelmaan paranodia toimittajaa, joka jankutti suu vaahdossa koko ajan äärioikeiston vaarallisuudesta. 

Eräässä kohtaa toimittaja Sirkkanen havahtui itsekin omaan paasaamiseensa ja kysyi ohimennen vierailta äärivasemmiston puuhista. Sekä tutkija Kotonen että ministeri Mykkänen olivat tässä kohtaa hyvin vaitonaisia ja vähättelivät koko kysymystä. Näille suomalaisvihamielisille tahoille vain kansallismielisyys näyttää olevan todellinen poliittinen uhka heidän edustamalleen nomenklatuuralle.

Moni mediakriittinen kansalainen ihmettelee sitä intoa ja vimmaa, jolla Yle on viime vuodet uutisoinut reilu sata jäsentä käsittävästä Pohjoismaisesta vastarintaliikkeestä. A-studio teki järjestöstä ties monennettako kertaa ohjelmansa pääaiheen, jota tosin yritettiin tasapainottaa toisella jutulla, joka käsitteli ulkomaalaisten (lue: irkakilaiset, arabit, mustat, somalit ja afgaanit) Suomessa tekemiä raiskauksia. Aihe on sikäli tärkeä, että etenkin kehitysmaalaiset raiskaavat täällä 17-kertaa enemmän kuin kantaväestöön kuuluvat miehet. 

Aihe oli pakko nostaa tapetille jopa monikulttuurihenkisessä A-studiossa, kun jo kahdeksaa kehitysmaalaista miestä epäillään 10-vuotiaan suomalaistytön törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä yksityisasunnoissa Oulun alueella. Koska kuohuttavasta tapauksesta ovat raportoineet laajalti monet valtalehdet, Ylen oli vaikea sivuuttaa uutinen olankohautuksella.

Sitä vastoin on vaikea arvioda, mitä toimittajien mielessä on liikkunut, kun he valitsivat tällaisen aiheen PVL:ää käsittelevän jutun jälkeen. Ilmeisesti ajatuksena on ollut, että kutsumattomien reviirinvaltaajien mitkä tahansa sikailut voidaan jossain määrin ymmärtää, sillä olisihan maahantulokiellon vaatiminen ongelmamaiden miehille rinnastettavista median parjaamaan PVL:n politiikkaan.

PVL:n vastaista ajojahtia edustaa räikeimillään vasemmistosympatioistaan tunnetun turkulaistoimittaja Merja Niilolan tuore mielipideuutinen Kaduillamme marssii itsenäisyyspäivänä myös natseja – määränpäänä väkivaltainen vallankumous. Niilola hämmästelee omana mielipiteenään, miksi kulttuurimarxismin vastaiset voimat saavat vielä toistaiseksi marssia julkisesti. 

Huvittavaksi pöyristymisen tekee se, että vielä vielä 1980-alussa Ylen toimittajat suhtautuivat myötämielisesti vaikutusvaltaisen SKP:n taistolaissiipeen, jonka tavoitteena oli kommunistinen kumous ja joka sai salaista tukea vieraalta suurvallalta, Neuvostoliitolta. Niilolalle ei ole punainen omena kauas puusta pudonnut, koska hän valehtelee jutun ensimmäisessä kuvatekstissä kuin Tiedonantajan toimittaja. Hän nimittäin väittää kuvan 612-kulkueen kokoontumista Hietaniemen hautausmaalle PVL:n tapahtumaksi: "Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen soihtukulkue Hietaniemen hautausmaalla."


                                                     ******************************

Katsoopa valtamedian toimittaja minne tahansa Euroopaan, se synnyttää väistämättä kroonista peppukipua. Esimerkiksi Ylen toimittaja Johanna Kippo ei peittele harmistustaan, että omaa kansaansa puolustavat puolueet menestyvät Euroopassa. 

Uutisjutussaan Unohtiko Andalusia Espanjan rajun menneisyyden? Äärioikeisto sai parlamenttipaikkoja ensi kerran sitten Francon vallan päättymisen Kippo leimaa kansallismieliset muitta mutkitta äärioikeistolaisiksi ja sotilasdiktaattori Francon ideologiseksi fascistiksi. Kiukuttelustaan huolimatta toimittaja tunnustaa ikävät tosiasiat eli sosialistien romahduksen ja kansallismielisten nousun myös Espanjassa:

Sunnuntainen vaalitulos oli historiallinen murskatappio sosialisteille. Valta on keikahtamassa oikealle, koska vaalien jälkeen vasemmistopuolueet eivät edes yhdessä yllä paikkaenemmistöön.

– Pahinta on, että muualla Euroopassa tavattu äärioikeiston ilmiö on saapunut myös tänne, Andalusian sosialistijohtaja Susana Diaz sanoi .

Nelisen vuotta sitten perustetun Vox-puolueen menestysresepti on pitkälti sama kuin muillakin "oikeistopopulistisilla" puolueilla. Se on onnistunut kasvattamaan kannatustaan maahanmuuttokriittisillä puheillaan ja vastustamalla kansallisvaltiota hajottavaa separatismia, jota mm. Katalonia harjoittaa. Espanja tulee tuskin jäämään viimeiseksi länsimaaksi, jossa kansallinen herääminen on tosiasia. Saamme siis jatkossakin lukea toimittaja Kippon tuskaisia mielipideuutisia antisosialistisen ja antiglobalistisen liikehdinnän kasvusta.

MIKSI YLE EI HALUA KESKUSTELLA NÄKYVÄSTI YK:N GCM-SIIRTOLAISSOPIMUKSESTA?

Yle Radio 1, keskiviikko 28.11.2018 klo 10.00, Brysselin kone

YK:n siirtolaissopimuksessa eli GCM-sopimuksessa määritellään ne periaatteet, joilla siirtolaisuusasioihin tulisi suhtautua. Sopimus on tarkoitus hyväksyä joulukuussa Marokossa mutta tällä hetkellä osa EU-maista ei aio sitä hyväksyä. Tästä sopimuksesta, sen mahdollisista seurauksista ja sitovuudesta keskustellaan parhaillaan paljon esim. sosiaalisessa mediassa. Kansainvälisen oikeuden professori Outi Korhonen Turun yliopistosta kertoo mistä GCM-sopimuksessa juridisesti on kyse. Toimittajana on Maija Elonheimo.

Länsimaiden globalisti-järjestelmän hallitsijat ja puolestapuhujat korostavat suurelle yleisölle alituiseen demokratian välttämättömyyttä. Demokratian enemmistöperiaatteen ylivertaisuutta korostetaan niin kauan kuin vaalikarja kulkee itsensä eliitiksi korottaneen nomenklatuuran ohjaamaa poliittista polkua. Kun jostain syystä todellisuuteen havahtunut kansa alkaakin kulkea pseudoeliitin johtamaa hulluuden riemumarssia  vastaan, media tulee avuksi ja leimaa protestoijat tietämättömäksi roskajoukoksi, joka on alentunut "populismin" ellei peräti "fasismin" vieteltäväksi. Siksi toimittajien, yliopistotutkijoiden ja valtavirtapolitiikkojen mielestä tällä kasvavalla kansansosalla ei saisi olla oikeastaan äänioikeutta, koska se ei allekirjoita "demokraattisia arvoja" ts. arvoliberalismia ja YK:n määrittämää universaalihumanismia. Kansanvallan uudelleen tulkinnan mukaan demokratiassa onkin kyse globalistista eliittiä miellyttävistä "arvoista" eikä enemmistöperiaatteesta. 

Hegemonisen vallan eräs tapa hallita "väärin ajattelevaa" kansaa on valita poliittiselle agendalle asiat, joista on suotavaa keskustella samalla kun listalta jätetään pois ne, joita ei saa käsitellä. Jälkimmäiseen kuuluvat mm. sellaiset teemat kuin maahanmuutto ja kuolemanrangaistus. Siksi emme ole koskaan saaneet eduskuntakäsittelyyn tai kansanäänestykseen kysymystä maahanmuuttajien lopullisesta määrästä, puhumattakaan koko muukalaisinvaasion torjumisesta. Syy on ymmärrettävä, sillä jos kansan enemmistö saisi aidosti päättää näistä kysymyksistä, Afrikan "humanitäärinen" maahanmuutto olisi päättänyt jo ajat sitten eikä Jammu Siltavuori olisi voinut viettää rauhallisia eläkepäiviään veronmaksajien kustannuksella. Toki näillä kysymyksillä on täysin eri painoarvo, sillä kuolemantuomiossa on kyse lähinnä oikeudellisesta tulkinnasta, kun taas massainvaasiossa on kysymys kansankunnan  elämästä ja kuolemasta.

Tänä syksynä kysymys siitä, mitkä asiat nostetaan poliittiselle agendalle ja siten julkiseen keskusteluun, tuli kouriintuntuvasti esiin YK:n siirtolaissopimuksessa eli GCM-sopimuksessa (Global Compact for Migration), jonka järjestön jäsenmaiden pitäisi allekirjoittaa joulukuussa Marokossa. YK-virkamiesten kaikessa hiljaisuudessa vetämästä hankkeesta ei ole hiiskuttu suurelle yleisölle juuri mitään, sillä vallan vahtikoirana oleva media istuu samassa junassa eurooppalaisvihamielisten globalistien kanssa. 

On kuvaavaa, että tämä 2000-luvun globaalikommunististinen projekti on juuri YK:n vetämä, sillä imagostaan huolimatta järjestön toiminta on kaikkea muuta kuin demokraattista. Kansa, demos, ei voi äänestää sen päätöksistä, ainoastaan valtioiden "edustamat" päättäjät, jotka ainakin länsimaissa ajavat kaikkea muuta kuin kansalaistensa etua. Yle Watch kirjoitti jo viime syyskuussa, kuinka Suomessakin puoluejohtajat tukevat varauksettomasti YK:ta, koska sen päätöksiä ei ole ikävästi häiritsemässä sellainen pieni haittatekijä kuin kansalaiset.

Meillä ei ole käyty vapaan kansainvaelluksen sallivasta GCM-sopimuksesta  minkäänlaista julkista keskustelua, eikä siitä ole väitelty myöskään Arkadian mäellä, vaikka perussuomalaisten kansanedustaja Ville Tavio on vaatinut siirtolaisuussopimusta eduskunnan päätettäväksi. Jopa maahanmuuttohullussa Saksassa asiasta on keskusteltu valtamediassa laajasti ja tehty koko maan kattava kysely. Sen sijaan Suomessa media on ollut asiasta kuin yhteisestä sopimuksesta hiljaa, mikä on varsinkin Ylen kohdalla anteeksiantamatonta, koska kyseessä on verorahoitteinen valtion laitos. Yle Uutiset ei ole tehnyt siirtolaissopimuksesta yhtäkään kunnon uutisjuttua ja vasta tänään (28.11.) saatiin kuulla ensimmäisen keskustelu aiheesta vähän seuraajia tavoittavassa Yle Radio 1:ssä. 

Brysellin kone -nimisessä ohjelmassa haastateltu "asiantuntija" ei tuonut juuri mitään uutta aiemmin kuultuihin politiikojen harvoihin kommentteihin, joissa on pääasiassa vähätelty sopimuksen merkittävyyttä. Satunnaisen kuulijan kannalta asiaa ei paranna se, että studiovieras oli pykälänviilaaja-juristi, jolle kansainväliset sopimukset ovat kaikki kaikessa. 

Turun yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Outi Korhonen näytti puhuvan kuin suoraan Yle-uskoville demarieläkeläisille, jotta nämä vakuuttuisivat siitä, että "sopimus ei velvoita". Persuja hän puolestaan yritti vakuuttaa palturilla, jossa maahantulo olisi muka helpompi estää, jos kohdemaina olevat länsimaat ovat allekirjoittaneet GCM-sopimuksen. Mitään suurta estettä sopimuksen hyväksymiselle professori ei löytänyt, vaikka jo nyt tiedetään, että se sisältää suomalaisille pelkkiä haittoja. Kun ohjelma lähtötaso on tämä, ei mahdollisilta tulevilta keskusteluilta ole lupa odottaa mitään aidosti kriittistä.


                                                     **********************************

Yle Radio 1, keskiviikko 28.11.2018. Ykkösaamu: Sisäministeri Kai Mykkänen, miten EU patoaa pakolaiset Egyptiin? 


Miten Venäjä kokee kyberuhat ja miten se niihin reagoi? Yliopistonopettaja, väitöskirjatutkija ja entinen tiedustelu-upseeri Martti J. Kari Jyväskylän yliopistosta. Yritetäänkö Kreikasn kriisi ohittaa hiljaisuudella? Kreikassa jälleen yleislakko säästötoimia vastaan, ja mielenosoittajat vaativat parempia palkkoja ja eläkkeitä. Toimittaja Sara Saure. EU:n siirtolaissuunnitelmat Egyptin kanssa. Sisäministeri Kai Mykkänen (kok.). Mitä on selkokielisyys. Ylen selkokielisten uutisten toimittaja Margit Alasalmi. Kolumnisti Monna Mannevuo. Kuinka liukuhihnatyöntekijöistä tehdään työn sankareita. Epävakaasta Romaniasta EU:n puheenjohtajamaa. Yle toimittaja Minna Pye. Juontaja Päivi Neitiniemi. Toimittajat Atte Uusinoka ja Ismo Savolainen. Tuottaja Sakari Kilpelä.

Kokoomuksen punavihreä sisäministeri Kai Mykkänen olisi mielellään hiljaa koko YK:n siirtolaissopimuksesta, mutta koska asiasta on noussut poliittinen kohu pitkin Eurooppaa, on hänen ollut pakko rauhoitella huolestuneita kansalaisia. Sen sisäministeri teki tämän aamuisessa Ylen Ykkösaamu-radio-ohjelmassa, jossa hän toisteli globaalien mediatalojen ja niiden valitsemien asiantuntijoiden mantraa, jossa sopimuksen sanotaan olevan pelkästään symbolisen. 

Tuo usein toiseltu väite GCM-sopimuksen merkityksettömyydestä on outo, koska kyseessä on sentään sopimus ja ne tuppaavat yleensä olemaan sitovia, sillä eihän niitä muuten sopimuksiksi kutsuttaisikaan. Mikä on sellainen sopimus, joka ei ole sopimus? Sisäministeri väittää silmät kirkkaina, ettei YK:n siirtolaisopimus sido eikä velvoita mihinkään, eikä heikkenä maamme itsemäärämisoikeutta. Jos sopimuksella ei Mykkäsen mukaan ole mitään merkitystä, niin miksi siihen pitää sitten liittyä ja miksi poliittinen eliitti ajaa sitä vaivihkaisesti kuin huijari, joka haluaa päästää äkkiä eroon viallisesta tavarasta?

EU:n neuroottiselta mallioppilas Suomelta on turha odottaa päätöksiä, jotka ovat rohkeasti kansan puolella ja YK:n epädemokraattista mielivaltaa vastaan. Kestää vielä aikaa ennen kuin Suomi saa hallituksen jollainen on nyt Italiassa. Saapasmaan uusi sisäministeri Matteo Salvinin päätti aivan hiljattain, että Italia ei tule allekirjoittamaan GCM-sopimusta, koska se kaiken ylimääräisen harmin lisäksi hämärtää pakolaisuuden ja taloudellisista syistä johtuvan siirtolaisuuden rajat. Italian lisäksi sopimuksesta ovat jo aiemmin kieltäytyneet ainakin Itävalta, Puola, Unkari, Tsekki, Yhdysvallat sekä Australia.

GCM-sopimuksen suurelta yleisöltä salatusta sisällöstä voi lukea suomeksi täältä. Pähkinänkuoressa sopimus tekee taloudellisesta "siirtolaisuudesta" ihmisoikeuden, joka on rinnastettavissa subjektiiviseen oikeuteen. Käytännössä tämä avaa miljardimassoille portit  länsimaihin, joissa tulokkaat voivat harjoittaa kleptoparasitismia tavallisten valkoisten veronmaksajien kustannuksella. Lisäksi sopimus velvoittaa allekirjoittaneita maita (lue: länsimailta) "laadukkaaseen journalismiin" kun aiheena on maahanmuutto. Maahanmuuttokriittisyys luokitellaan "vihapuheeksi", jonka kitkemiseksi ja rankaisemiseksi sopimuksessa vaaditaan erilaisia pakkotoimia. Eipä ihme, että sopimus näyttää olevan punavihreistä Kokomukseen todeksi tullut märkä uni suomalaisten kyykyttämiseks!

RUOTSALAINEN RAPPIO NÄKYY JO SUOMESSA

Poliittisen eliitin korruptoituneisuus ja vaalikarjan lammasmaisuus vain syvenvät länsimaissa päivä päivältä. Ongelmat pahenevat silmissä, mutta niiden juuriin paneutuminen vaatii liikaa todellisuudesta vieraantuneilta poliitikoilta ja mukavuudenhaluisilta kansalaisilta. Siksi sekä poliitikot että kansa haluvat vain kivoja "ratkaisuja", joilla yritetään siirtää pahenevia ongelmia tulevien sukupolvien niskoille. Ainoa mikä kiinnostaa on huojuvan korttitalon pystyssä pitäminen hinnalla millä tahansa. 

Viimeisin esimerkki poliittisesta haaveilusta on sisäministeri Kai Mykkäsen vastaus Ruotsin  autonpolttoaaltoon. Uutisessa Sisäministeri Mykkänen: Tarvitaan lähiöpoliiseja, jotta Ruotsin kaltainen jengiväkivalta ei leviä Suomeen – "Pitää saada puukko pois kädestä ennen kuin sillä isketään" kokoomusministeri uskoo sosiaalitantan lailla "ennaltaehkäisevään toimintaan". Näitä vippaskonsteja on yritetty Ruotsissa ja muissa länsimaissa vuosikymmeniä, mutta niistä huolimatta tilanne on vain kärjistynyt. Punavihreä mutta Kokoomuksen jäsenkirjaa kantava Mykkänen taas kuvittelee, että juuri hänellä on hallussaan ne taikakeinot, joilla jo lähtökohtaisesti sopeutumattomat muukalaiset integroituvat lainkuuliaisiksi huippuosaajiksi.

Ongelmaan on vain yksi ratkaisu: kehitysmaiden vapaamatkustajien porttikielto Pohjolaan ja jo täällä olevien epäsosiaalisten siipeiljöiden palauttaminen takaisin kotimaihinsa. Tätä vaihtoehtoa ministeri Mykkänen ei edes harkitse, vaan päinvastoin haalii lisää tätä samaa ongelmaväestöä. Sisäministeri on jo varautunut 100 000 "pakolaisen" tulemiseen ilman ajatustakaan, että vyöry voitaisiin pysäyttää täysin laillisesti. Ja jotta tämä ei riittäisi, hän ehdotti viheliäisessä ulkomaalaiskiimassaan pari päivää sitten, että Suomi siirtyisi Australian ja Kanadan käyttämään ulkomaalaisten pisteytysjärjestelmää, jotta "Suomeen saataisiin enemmän osaavaa työperäistä maahanmuuttoa". Jo pelkän yhteiskuntarauhan ja oikeudenmukaisuuden kannalta ehdotus on mielipuolinen, sillä Suomessa on jo nyt vähintään 200 000 työtöntä aktiivimallin piirissä. On vaikea kuvitella millaista työvoimapulaa luku- ja ammattitaidottomat jolpit tulisivat tänne paikkaamaan. Perusuomalaisten kansanedustaja Jari Ronkainen sentään tyrmäsi Mykkäsen houreet heti alkuunsa:

– Meillä on olemassa jo tarveharkinta, jonka puitteissa ulkomaalaisia voidaan ottaa sellaisiin töihin, joihin suomalaista työvoimaa ei löydy. Työperäistä tai muunlaistakaan maahanmuuttoa ei tarvita yhtään enempää ennen kuin maassa jo nyt olevat on työllistetty tai palautettu kotimaihinsa. Lisäksi entisissäkin maahanmuuton väylissä olisi karsimisen varaa. Varautuminen jopa 100 000 turvapaikanhakijan vastaanottamiseen viestittää kuitenkin jotain aivan muuta.

Tätä taustaa vasten Mykkäsen politikointi näyttää siltä kuin hän varta vasten haluaisi synnyttää Suomeen muukalaisperäisen jengiväkivaltakulttuurin. On pöyrisyttävää, että Suomessa voi olla sisäministeri, jonka poliittiset linjaukset vähentävät kansallista turvallisuutta. Vielä enemmän hämmästyttää se kansanosa, joka vuodesta toiseen äänestää Kokoomusta ja demareita, näitä kahta poliitisen hulluuden valtapuoluetta.

                                                      ******************************

Kollektiivisen psykopatologian kannalta Ruotsi on mielenkiintoinen tapaus, josta olisi syytä ottaa oppia. Valitettavasti meillä vaikutusvaltaiset Ruotsin politiikan seuraajat eivät ole ulkopuolisia kliinisiä tarkkailijoita, vaan naapurimaan kuuliaisia oppilaita. Siksi Ylen tuore uutinen Musliminainen kieltäytyi kättelystä eikä saanut työpaikkaa, oikeus tuomitsi ruotsalaisyrityksen työsyrjinnästä korvauksiin voi olla pian arkipäivää myös meillä. Ruotsissa työtuomioistuin osoitti täydellistä antaumista vieraalle ja vihamieliselle vähemmistökulttuurille:

Yritys on puolustautunut sanomalla, että he eivät hyväksy muuta tapaa tervehtiä kuin kättelemällä. Heidän mukaansa muunlaiset tervehtimistavat voisivat johtaa konflikteihin työpaikalla.

– Aloin itkeä heti, kun pääsin hissiin. Sellaista ei ollut koskaan aikaisemmin tapahtunut minulle. Se ei tuntunut lainkaan hyvältä, Alhajeh muisteli.

Työtuomioistuimen päätöksen mukaan Ruotsin pitää noudattaa Euroopan ihmisoikeussopimusta. Sen mukaan kättelystä on oikeus kieltäytyä uskonnollisista syistä.

Yksilön subjektiivisilla tunteilla ei pitäisi olla asian uutisoinnin, puhumattakaan työtuomioistuimen päätöksen kanssa, mitään tekemistä, mutta me emme eläkään enää järkeen luottavassa Pohjolassa, vaan kitisevien lumihiutaleiden maailmassa. Työtuomioistuimen päätöksen perusteella Ruotsin yritys- ja tapakulttuurilla ei ole näköjään mitään merkitystä, sillä kaikkialle soluttautuneet toiseuden palvojat ovat nostaneet kaiken yläpuolelle "Euroopan ihmisoikeussopimuksen", josta tavalliset ruotsalaiset eivät ole päässeet koskaan äänestämään ja päättämään. 

Tuollaisen feelgood-paperinpalan tarkoitus ei ole alun alkaenkaan ollut muu kuin palvella muukalaisten etua enemmistönä olevaa kantaväestöä vastaan. Globalisti-juristien sorvaamilla paperinpaloilla on tuskin edes vessapaperin arvoa, joten aidosti kansanvaltainen yhteiskunta ei noteeraa niitä mitenkään. Ruotsin työtuomioistuimen päätös kertoo ikävällä tavalla siitä, että maa ei ole kansanvaltainen.

                                                      ******************************

Henkinen ruotsalaisuus ei ole Suomessa jotain sellaista, joka olisi vasta oraalla, vaan se on totisinta totta, erityisesti yliopistossa. Suurta yleisöä ei ole suuresti liikuttanut professori Tapio Puolimatkan ja Jyväskylän yliopiston johdon kiistely siitä, mitä virassa oleva professori voi kirjoittaa. Asiaan perehtymättömille kerrottakoon, että Puolimatkan synti oli se, että hän kirjoitti faktoihin perustuvan kriititisen artikkelin, kuinka media ja yliopisto ovat vaivihkaa kampanjoimassa pedofilian laillistamisen puolesta. Kirjoituksen tahallaan väärin ymmärtänyt vasemmistovetoinen Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta (JYY) pahoitti mielensä ja julkaisi kannanoton, jonka mukaan ”Puolimatka sulauttaa ennennäkemättömällä tavalla homoseksuaalisuuden, nekrofilian, eläimiin sekaantuminen ja pedofilian toisiinsa rinnastettaviksi muuttujiksi". Tähän valheelliseen ja moralistiseen todistukseen tarttui sittemmin yliopiston johto, joka ukaaseillaan todistaa olevansa nuorison totalitaristikliin vietävissä.

Perinteisen tieteenvapauden kannalta kyse on periaatteellisesta tapauksesta, joka on ainutlaatuinen Suomessa, vaikka media ei ole sillä suuremmin retostellutkaan. Paitsi nyt, kun Yle uutiset julkaisi tänään verkkosivullaan uutisen Professori Puolimatka ja Jyväskylän yliopiston johto keskustelivat opiskelijoiden huolesta Puolimatkan opetuksesta – keskustelu sovittiin luottamukselliseksi, jossa ei valitettavasti käy selväksi kiistan todellinen luonne, vaan siinä korostetaan ylioppilaskunnan ja yliopiston näkemystä, jossa Puolimatka on sanonut poliittisesti jotain väärää, vaikka esitetyt tosiasiat ovatkin totta.

Huolestuttavinta tapauksessa on se, että maamme yliopistoväki on kautta rantain ollut hiljaa sen sananvapauteen liittyvistä ongelmista. Ainoastaan emeritusprofessori Timo Vihavainen on osoittanut kansalaisrohkeutta ja hän on viime aikoina käsitellyt blogissaan useaan otteeseen tapaukseen liittyvää problematiikkaa. Ensimmäisessä kiistaa koskevassa kirjoituksessaan Uusi normaali? Vihavainen analysoi tapausta yliopistoihmisen näkökulmasta ja ihmettelee, miksi keskustelu sivuuttaa kokonaan sananvapauden, joka on olennainen osa tieteen vapautta:

Mutta tällä kertaa uutinen kätki taakseen sensaatiomaisen tiedon siitä, että yliopiston professori aiottiin mahdollisesti erottaa sen vuoksi, mitä hän oli sanonut eräässä nettilehdessä julkaisemassaan artikkelissa.  

Sananvapauden kannalta asia oli siis erittäin tärkeä ja koska tällaisten asioiden yleensä luulisi kiinnostavan myös lehdistöä, odotti lukija pian löytävänsä myös asiaa koskevan kommentin lehden palstoilta, sieltä minne sellaiset asiat kuuluvat. Annetaanko sananvapaudelle arvoa vai ei?  

Tämä oli turha oletus ja puuttumattomuuden syyksi ei kannata panna asian keskeneräisyyttä. Eihän tässä nyt uutisarvoista ollut vain se, mitä tällaisessa tapauksessa tullaan päättämään, vaan myös jo se, että on ylipäätään mahdollista ottaa tällainen asia esille, siis henkilön ja vieläpä yliopiston professorin erottaminen sen johdosta, mitä hän on sanonut.  

Sama ilmiö voidaan havaita niistä kommenteista, joita asian johdosta on esitetty somessa. Sen sijaan, että olisi pidetty ilman muuta skandaalimaisena mielipiteenvapauden loukkaamista yleensä ja kaikissa tapauksissa, ovatkin monet ryhtyneet setvimään sitä, millä tavalla tuo esitetty kyseinen mielipide ja/tai sen esittäjä oli kukaties huonosti perusteltu, väärä, asenteellinen ja niin edelleen.

Vihavainen pitää yliopiston lgbt-politrukkien masinoimaa kampanjaa niin skandaalimaisena, että hän on julkaissut avoimen kirjeen Professoriliitolle. Siinä hän puolustaa professori Tapio Puolimatkaa, joka on joutunut Jyväskylän yliopistossa häkäilemättömän poliittisluontoisen hyökkäyksen kohteeksi, jossa häntä on uhattu virasta erottamisella. Samalla hän moittii Professoriliiton edustajana esiintyvää Jaana Hallamaata, joka ei puolustanut kaltoin kohdeltua liiton jäsentä vaan päinvastoin hyökkäsi tätä vastaan.

Tärkeää ja erittäin ikävää sen sijaan on, että tässä on, jopa peräti oman ammattiliiton taholta, pantu pelinappulaksi yliopiston professorien sananvapaus ja kannatetaan sen rajoittamista jopa mielivaltaisilla perusteilla (pahastuminen).  

Se kirjoituksessa esitetty väite, ettei professori voi koskaan toimia yksityishenkilönä, on yksinkertaisesti yhtä törkeä kuin vääräkin.  

Professorin ammattiin kuuluvat tutkimus ja opetus, jotka on hoidettava asian vaatimalla tavalla, mutta yksityishenkilönä hänellä on ja täytyy olla kaikkien kansalaisten tapaan lupa esittää mitä tahansa haluamiaan näkemyksiä myös julkisesti.  

On vanha traditio, että professorit kirjoittavat esseitä, joissa tämän kirjallisuudenlajille ominaisesti voidaan spekuloida ja leikkiä vapaasti kaikilla mahdollisilla ajatuksilla.  

Hallamaa esittää, että professoria sitoisivat myös journalistin ohjeet, mikä varmaankin pitää paikkansa silloin, kun hän esiintyy journalistina. Muutoin tällaisen vaatiminen olisi yhtä mieletöntä kuin tutkimuksen ja esseen sekoittaminen toisiinsa.

Avoimessa kirjeessään Vihavainen asettuu Puolimatkan puolelle ja selittää kärsivällisesti, mistä pedofiilian ja homoseksuaalisen rinnastamisessa on tosiasiassa kyse:

Mitä tulee konkreettisesti siihen artikkeliin, johon professori Puolimatkaa vastaan nostettu kohu perustuu, on kiinnostavaa nähdä, miten alkeellisesti ja tarkoitushakuisesti sitä on eri yhteyksissä tulkittu ja valitettavasti tämä koskee myös professori Hallamaan kirjoitusta.  

Puheet pedofilian ja homoseksuaalisuuden rinnastamisen sallimattomuudesta ovat tässä kohden vain ala-arvoista demagogiaa. Kaikkien asioiden kaikinpuolisen tarkastelun ja siis myös toisiinsa rinnastamisen täytyy vapaassa maailmassa olla sallittua.  

Kyseisessä artikkelissa ei ole merkkiäkään siitä, että kirjoittaja olisi leimannut homot pedofiileiksi tai päinvastoin. Mikäli näin olisi, kaipaisi asia tietenkin tutkimuksellisia argumentteja. Rinnastus löytyy siitä, että molempia ominaisuuksia pidetään yleisesti perinnöllisinä. Asia ei siitä muuksi muutu, onko se jonkin mielestä korrektia vai ei.

Lopuksi Vihavainen osoittaa syyttävän sormensa Professoriliitolle, joka näyttää olevan taipuvainen miellyttämään hourupäisen nuorison totalitaristisia oikkuja:

Mikäli professorien kirjoittelua ruvetaan valvomaan joidenkin opiskelijakuppikuntien valitusten pohjalta, ollaan jo akateemiselle yhteisölle täysin sopimattomalla tiellä. Aivan uskomatonta on, mikäli Professoriliitto, professorien oma edunvalvontajärjestö ryhtyy myötäilemään ja jopa edistämään tällaista toimintaa. Professoriliiton jäsenenä ja kansalaisena haluan liitoltani suoran vastauksen siihen, miten se suhtautuu varapuheenjohtajansa mielenilmaukseen professori Puolimatkan asiassa. Asia ei ole tärkeä vain minulle henkilökohtaisesti, sillä on myös hyvin laajaa yhteiskunnallista kantavuutta.

                                                      ******************************

Lauluja Utopiasta - Agit Prop Torstaina 16.08. klo 20:00 

Agit-Prop yhtye ja heidän laulujensa sanoma ovat yhä ajankohtaisia. Runsaasti ennen julkaisematonta kuvamateriaalia sisältävän dokumenttielokuvan ovat ohjanneet Jouko Aaltonen ja edesmennyt Peter von Bagh. T: Illume Oy HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille. (Ahdistus)

Katso Yle Areenasta.

Ylen vanhat taistolaiset ja heidän tiedostavat lgbt-lapsensa voivat vanhassa kunnon stalinistisessa hengessä fiilistellä Agit-Prop yhtyettä, kun eetteerin päästetään Peter von Baghin myötäkarvainen dokumentti. Eri jännä tuo Ylen epäsymmetrinen suhde äärivasemmistoon ja äärioikeistoon. Ei korppi korpin silmää noki.

Yle TV1,  12.4.2018, Ulkolinja: Pako tuhotusta maasta 
 

Miljoonat ihmiset pakenevat Venezuelan nälkää ja kurjuutta. Venezuelassa joka kuudes lapsi kärsii pahasta aliravitsemuksesta, pian yhdeksän kymmenestä vajoaa köyhyysrajan alapuolelle. O. Pertti Pesonen

Katso Yle Areenasta.

Viime huhtikuussa tullut dokumentti Venezuelan sosialistihallinon totaalisesta epäonnistumisesta jäi Yle Watchissa ikävästi huomioimatta. Blogissamme usein lainattu kansalaisvaikuttaja Mika Virtanen julkaisi tänään sosiaalisessa mediassa ajatusta herättävän arvion dokumentista. Siinä hän tuo mielenkiintoisella tavalla esiin miten näinkin harmiton ohjelma voi sisältää valtavan määrän ovelaa propagandaa ja piilovaikuttamista: 

Veikkasin ennen katsomista, että koska dokumentti tulee Yleltä ja käsittelee sosialistien ja sosialismin tuhoamaa Venezuelaa, siinä ei joko mainita sosialismia ollenkaan tai se on puolipiilotettu yhteen tai kahteen nopeaan ja huomaamattomaan sivulauseeseen. Arvelin Ylen sosialistien haluavan myös assosioida Venezuelan sosialistit johonkin ei-sosialistiseen. Oikeassapa olin, ei ainuttakaan mainintaa sosialismista, ei edes pikaista kuvaa sosialismi -sanasta seinien propagandamaalauksissa ja -julisteissa. Katsojalle saattaa jäädä dokumentista kuva, että Venezuelan sosialistit ovat jonkinlaisia populisteja, joiden hallinto muistuttaa Chilen Augusto Pinochetin oikeistolaista diktatuuria. Vasemmistolaisen tekijän valikoidut kysymykset, valikoidut haastateltavat, valikoidut leikkaukset haastatteluihin, valikoidut kuvat, jne. tekevät tehtävänsä. 

Propagandavaikuttamisen maailmassa tällaista menetelmää kutsutaan epävirallisesti aallolla ratsastamiseksi ja uudeksi assosioimiseksi. Kun jokin itseaiheutettu tai omaan poliittiseen ryhmään liittyvä ongelmallinen asia on niin suuri ja näkyvä "aalto", että sitä ei voida salata, ja se uhkaa iskeä hallitsemattomasti vasten kaikkien kasvoja, sitä vastaan ei kannata taistella, vaan ratsastaa sillä ja ottaa se hallintaan. Esiinny ongelmallisen asian suhteen avoimena, paljasta paljon, näytä huonous, ongelmallisuus ja pahuus, mutta älä assosioi sitä mihinkään itseesi liittyvään (avainsanat, symbolit, tunnetut iskulauseet, tunnetut henkilöt, tms.), vaan vastustajiisi, vaikka heillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Tee tämä tyynesti ja melko objektiivisen tuntuisesti, ei liian osoittelevasti ja räikeästi, jotta kertomuksessa ei ole propagandan tuntua, vaikka sitä se on. Tarkoituksena ei ole salata totuutta kaikilta, vaan luoda riittävän monelle valheellisia mielleyhtymiä. Tavoitteena on saada mahdollisimman moni uskomaan valheisiin sellaisenaan, tai näkemään kiusalliset itseen kohdistuvat assosiaatiot lievempinä tai epäselvempinä, ja assosioimaan ongelmalliset asiat mahdollisimman paljon vastustajiin, tai vähintäänkin arvelevan sellaisia assosiaatioita olevan. Samalla kiusalliseen asiaan liittyvää informaatiohallintaa otetaan itselle, pois vastustajilta, ilman kamppailuja, väittelyitä, selittelyjä, puolusteluja, kiemurteluja, tms., jotka voisivat saada oman puolen näyttämään liian defensiiviseltä ja sen seurauksena todennäköisesti enemmän tai vähemmän syylliseltä. 

Siksi suositukseni tätä dokumenttia varten on seuraava: Yhdistä kaikki dokumentissa näkemäsi kurjuus, huonous ja pahuus mielessäsi tulikirjaimin sosialisteihin ja sosialismiin, koska se on totuus. Muista, että samantyyppistä sosialismia haluavia on paljon myös Suomen vasemmistopuolueissa. Näin tehdessäsi dokumentista tulee hyvä ja hyödyllinen.

                                                      ******************************

VIRKAVALTA KÄY "VIHAPUHEEN" VARJOLLA SOTAA OMIA KANSALAISIAAN VASTAAN

Alkuviikosta Yle uutiset kertoi, että Poliisit halutaan lailla turvaan törkykampanjoilta. Uutisen mukaan poliisien ammattiliitto tahtoo kriminalisoida poliisin yksityistietojen ja kuvien käytön törkykampanjointiin. Poliisin paniikkireaktion ilmeisenä syynä on se tosiasia, että se toimeenpanevana valtana huolehtii siitä, että lainsäädäntövallan suomalaisvihamielisiä lakeja noudatetaan. Kansalaisten raivon syynä on myös se, että poliisi on politisoitunut, koska se on pyrkinyt estämään kansalaisvapauksien kuten kokoontumis- ja yhdistymisvapauden toteutumista. Tässä jäävuoren huippuna voidaan pitää Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen tapausta, jossa poliisi on itse alkanut ajaa järjestön kieltämistä.

Suomen poliisijärjestöjen liiton mukaan poliisiin kohdistuva viha- ja häirintäkampanjointi uhkaa vaarantaa viranomaistoiminnan Suomessa. Liiton mukaan valtiolla on velvollisuus suojella poliisitehtävissä toimivia henkilöitä vihakampanjoinnilta.

Lännen medialta lainatussa uutisessaan Yle kertoo lisäksi, että Poliisihallitus laajentaisi kriminalisoinnin muihinkin viranhaltijaryhmiin, kuten syyttäjiin ja tuomareihin. Jo pelkästään se, että tällaista on ehdotettu ääneen on huolestuttavaa sananvapauden ja oikeusvaltioperiaatteen kannalta. Onko Suomen valtion suhde alamaisiin jo niin kriittisessä pisteessä, että valtionvallan väkivaltakoneisto ja tuomiovalta pitää omia kansalaisia vihollisinaan? 

Tällaiset lakisuunnitelmat paljastavat ikävästi sen, että järjestelmä on tehnyt kansan intressien vastaisia päätöksiä, jonka vuoksi niitä puolustava poliisi on joutunut kansalaisten raivon kohteeksi. Silti suurin osa poliisia vastaan suunnatuista "viha- ja häiriköintikampanjoista" on täysin laillista sananavapauteen perustuvaa yhteiskuntakriittikkiä. Se, että poliisi ja oikeuslaitos eivät ole kyenneet vastaamaan perusteltuun kansalaiskritiikkiin ei saa olla tekosyy sille, että Suomen poliisijärjestöjen liitto pyrkii kriminalisoimaan ilmaisuvapauden epämääräisellä "vihapuheen" verukkeella.

Lisää vettä sananvapauskeskustelun myllyyn toi tänään ilmestynyt Yle-uutinen LM: Viharikoslain toimivuus arvioidaan uudelleen – Ministerit pitävät vihapuhetta yhteiskunnallisena ongelmana, jonka lopussa kerrotaan myös edellä mainitusta Suomen poliisijärjestöjen liiton vaatimuksesta. Poliittisesti mielenkiintoiseksi uutisjutun tekee se, että siinä vahvistetaan Kokoomuksen asema maamme suomalaisvihamielisimpänä puolueena. Vielä neljännesvuosisata sitten isänmaallisena puolueena tunnettu Kokoomus on tätä nykyä pelkkä Kansaton Kokoomus, joka on valmis myymään vaikka isoäitinsä, kunhan sillä voidaan vain miellyttää globlalistista suurpääomaa ja Brysselin herroja. Siksi nyky-Kokoomukselle on niin helppo säätää orwellilaisia sortolakeja kansallisen edun puolustajia vastaan.

Tällä kertaa kokoomuslaista kansanpetturuutta edustivat puolueen punavihreä sisäministeri Kai Mykkänen ja vänrikki nappulana tunnettu oikeusministeri Kai Häkkänen:

Asiaa Lännen Medialle kommentoinut sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) on jo ryhtynyt selvittämään poliisia koskevan lainsäädännön täsmentämisen tarpeita. Hänen mukaansa vihapuhetoiminta on ilmiönä selvästi laaja yhteiskunnallinen ongelma, joka koskee poliisin lisäksi muita viranomaisia ja myös muita toimijoita.  

– Vihapuhetta koskevien laajempien lainsäädännöllisten muutostarpeiden kanssa aion olla yhteydessä oikeusministeri Antti Häkkäseen (kok.), Mykkänen sanoo.

Niin sanotussa viha- eli totuuspuheessa kyse ei ole missään tapauksessa "laajasta yhteiskunnallisesta ongelmasta", vaan se koskee ainoastaan petoksellista poliittista eliittiä, joka on säätänyt niin runsaasti suomalaisvastaisia lakeja, että se on herättänyt väistämättä yleistä protestimieliaa. Tätä oikeutettua protestia halutaan nyt tukkia lakiteitse kaventamalla entisestään sanavapautta. Mikäli valtiovallan ja kansalaisten suhde olisi vielä yhteisten etujen mukainen, sanavapautta tällä hetkellä tukahduttavista pykälistä kuten uskonrauhan rikkomisesta (koskee vain muslimeja ja juutalaisia) ja kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta (koskee vain ei-suomalaisia) luovuttaisiin turhina. Nyt kehitys on menossa pahempaan suuntaan, koska jo ennestään mielivaltaisia lakeja aiotaan kiristää.

Perustelut uusien ajatusrikoslakien säätämiselle synnyttävät myötähäpeää, sillä ne kertovat kuinka herkkähipiäisiä viranomaiset ovat oikeutetulle ja täysin normaalille kritiikille. Ministeri Häkkäsen itku jossain facebookissa tapahtuvasta sanailusta on osoitus siitä, millaiseen ylireagointiin vallanpitäjät ovat valmiita:

– Vihapuhe ja vainoaminen ovat vakavia tekoja, joihin syyllistyvät on saatava tehokkaasti vastuuseen. Sosiaalisessa mediassa tapahtuvat vihakampanjat ovat erittäin ongelmallinen ilmiö, oikeusministeri sanoo Lännen Medialle.

Farssimaisen lakiehdotuksen kruunaa kansallismielisten poliittista vainoa vaativa valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen, joka kertoo jutun lopussa, että "vihapuhetoimintaan on puututtava ennen kuin ilmiö ehtii nakertaa julkisen hallinnon ja viranomaisen toimintaa". Toivaisen takaperoisessa logiikassa ei haluta tunnustaa, että julkisen hallinnon ja viranomaisen toimintaa ei nakerra eliitin toitottoma "vihapuhe", vaan sen oma pyrkimys riistää kansalaisilta sananvapaus, joka on yhteiskuntamme yksi tärkeimmistä perusoikeuksista.

                                                         
                                                          ***********************

TV 1, torstai 28.6.2018  klo 22:05, Vuosi The New York Timesin toimituksessa 

4/4. Kiusallinen totuus. The New York Times jatkaa Donald Trumpin toimien tutkimista, mutta joutuu samalla keskelle #metoo-kampanjaa. Lehti on liputtanut voimakkaasti kampanjan puolesta, mutta miten toimia, kun väärintekijä löytyy myös omasta työyhteisöstä? HD Äänitekstitys: suomi.

Yle Teema, torstai 28.6. 2018 klo 18:44, ZombieLars 

2/13. Muukalaisvihaa. Lars haluaa muuttaa pois Bekkebakkenista ja suunnittelee lähtevänsä Detroitiin muiden elävien kuolleiden luokse. Sitten hän tapaa arvoituksellisen Annan. Lars, Anna ja Robert huomaavat, että oudot voimat haluavat puhdistaa Bekkebakkenin kaikesta erilaisuudesta. svenska.yle.fi/hajbo HD Äänitekstitys: ruotsi. K12 (väkivalta, ahdistus).

TV1, keskiviikko 27.6.2018 klo 21:35, Tannbach, vartioitu kylä (K16) 

Kausi 2, 1/3. Kylmän sodan varjo. Joulukuussa 1960 sattuu onnettomuus, joka kärjistää tilanteen kylässä. Friedrich kuulee uutisen, joka voi viedä pohjan kaikelta. Idässä on pulaa elintarvikkeista ja siellä levitetään propagandaa, lännessä viritellään vakoiluverkkoja. Ja kaikkialla vainoharhaisuus syvenee. HD Äänitekstitys: suomi. K16 (väkivalta, ahdistus).

Yle Teema, keskiviikko 27.6.2018 klo 18:30  Blondit! 

1/4. Miksi niin monet vaalentavat hiuksiaan, vaikka blondien sanotaan olevan tyhmiä? Mona ja Ragna lähtevät Hollywoodiin etsimään nykyajan blondimyyttien alkujuurta. He tapaavat vastustamattomia platinablondeja ja alkavat nähdä oman blondiutensa uudessa valossa. Norjalainen sarja blondien kulttuurihistoriasta. HD Äänitekstitys: ruotsi.

Linkki ohjelmaan. Viime sotien jälkeen vahvasti juutalainen Hollywood halusi kostaa omalla tavalla saksalaisille kuvaamalla vaalean arjalaistyypin tyhmänä, vaikka yleiset älyykkyystestit todistavat päinvastaista. Vastaavasti yleisälyykkyyttä testaavissa testeissä heikosti menestyneet mustat on esitetty Hollywoodissa tietokoneneroina ja huumorin varjolla "pähkähulluina professoreina". Radikaalisti muuttuneen katukuvan perusteella nämä valheelliset myytit ovat uponneet valitettavan hyvin hyväuskoisiin valkoisiin.


Yle Teema,  keskiviikko 27.6.2018 klo 23:00, 50 Shades of Gay

Homoseksuaalisuus laillistettiin Iso-Britanniassa 50 vuotta sitten. Brittinäyttelijä Rupert Everett pohtii dokumentissaan mitä on saavutettu ja mitä menetetty, kun homoseksuaalit ovat tulleet kaapista ulos. Everettin mielestä homoudesta on hävinnyt kapina ja tilalle on astunut mukautuminen osaksi valtavirtaa. HD Äänitekstitys: suom

Huomaa taas, että Helsinki Pride on tällä viikolla. Ylen vanhat kulttuurihomotkin ovat innostuneet pervoviikon kunniaksi esittämään Teemalla homo-ohjelmia.