DEMOKRATIA-AKTIVISTIT HAASTOIVAT DEMOKRATUURIN WASHINGTONISSA

Eilinen presidentti Donald Trumpin kannattajien spontaani ryntäys kongressitaloon on saanut monoliittisen liberaalimedian ja sen agendaa tukevien "asiantuntijoiden" laskemaan alleen. Valtaus todisti, että vasta kun faustinen valkoinen mies on liikkeellä, se herättää pakokauhua oikeutettua rangaistusta pelkäävässä hallitsevassa klienteelissä. Läntinen poliittinen eliitti ja media saivatkin maistaa omaa lääkettään, sillä ne ovat jo pitkään edistäneet Washingtonissa eilen nähtyä "demokratia-aktivismia" masinoimissaan "värivallankumouksissa" sekä laillisten hallintojen vaihtoyrityksissä Ukrainassa, Venezuelassa, Syyriassa, Hongkongissa ja Valko-Venäjällä. 

Median hysteeriseen falsettiin on sekoittunut myös herkistyneen uskonnollista äänen värinää kun korruptoituneen länsimaisen järjestelmän politrukkeina toimivat asiantuntijat ovat julistaneet  "hyökkäyksen" olleen isku Demokratiaa™ vastaan. Tätä narratiivia julistaa myös Yle yksisilmäisessä uutistarinassaan Yritettiinkö USA:ssa viime yönä vallankaappausta? Lue tästä, miten väkijoukko pääsi kongressiin ja mitä seurauksia tapahtuneella voi olla. 

Ylen ja Hesarin tuoreita mielipideuutisia lukiessa ei voi välttyä käsitykseltä, että henkisten kääpiöiden hallitseman lännen puolustajat ovat nostaneet juuri heille hyödyllisen demokratiairvikuvan toteemikseen. Sen kyseenalaistaminen rinnastuu kontrolloidussa julkisuudessa Jumalan kieltämiseen, pyhäinhäväistykseen, mikä on tosin koomista heiltä, jotka eivät muutoin tunnusta mitään pyhää taikauskoisia "ihmisoikeuksia" lukuunottamatta. Yltyipä senaatin demokraattijohtaja, valkoista Amerikkaa tulisesti vihaava juutalainen Chuck Schumer,  puolustamaan kultaista vasikkaa sanoessaan keskviikkona, että "demokratian temppeli häpäistiin". Temppeli? Tällä lausunollaan globalistit ovat nostaneet heitä palvelevan puujamala demokratian pyhäksi, yli tavallisen kansan intressin. 

Suomen valtamediassa tätä globalistista demokratiakulissia on mediassa palvonut äänekkäimmin todellinen systeemin mies, Ulkopoliittisen instituutin arvaustietieteilijä Mika Aaltola, jonka häpeämätöntä hurskastelua saadaan lukea Ylen agendajutusta Aaltola: Yhdysvaltain tapahtumat häpeällisiä maailman vanhimmalle demokratialle. Peukaloitu läntinen demokratia on näille kansaa halveksuville aaltoloille pelkkä väline, jonka kansanvaltaisesti näytellyn julkisivun takaa karsitaan jatkuvasti kansalaisvapauksia, harjoitetaan vaivihkaista poliittista sensuuria orwellilaisen "vihapuheen" verukkeella ja näännytetään ihmiset kasvavan verotaakan alle.

Washingtonin tapahtumien luonteen ja painoarvon realistinen tarkastelu kertoo paljon enemmän läntisen poliittisen eliitin ja valtamedian tilasta kuin itse joukkorynnistyksestä. Toimittajien vaahtoamisesta huolimatta täytyy pitää mielessä, että kyse oli sittenkin rauhanomaisista mielenosoittajista ilman kättä pidempää. Kuvio oli siis täysin erilainen kuin median ymmärryksellä syleilemissä äärivasemmiston "väkivallattomissa mielenilmauksissa". 

Ikävä kyllä kuolonuhreilta ei eilen vältytty, mutta hekin olivat kaikki mielenosoittajia, joista ainakin yksi menehtyi poliisin luotiin. Mustan poliisin ampuma valkoinen nainen on tunnistettu 14 vuotta armeijassa palvelleeksi sotaveteraani Ashli Babbittiksi, mutta on selvää ettei media aio vuodattaa hänen eikä kolmen muun uhrin puolesta krokotiilin kyyneleitään. Heiltä nimittäin puuttuu musta suojaväri eikä heillä ole edes rikollistaustaa kuten George Floydilla, mikä tekisi mielenosoittajista yhteiskunnan uhreja.

Hegemoniset vasemmistoliberaalit valtamedia tukenaan ovat alusta lähtien katselleet läpi sormien rahavirroissa rypevän BLM:n ja Antifan väkivaltaista riehuntaa, joten he ovat viimeinen taho, jolla on mitään moraalista auktoriteettia arvostella joukkojen arvaamatonta käyttäytymistä. Kaksinaamaisina pelureina tämä ristiriita ei heitä tietenkään liikuta, vaan he käyttävät kyynisesti tilannetta hyväkseen julistaessaan moraalista tuomiota Trumpille ja hänen kannattajilleen. Uutisia seuraaville sohvaperunoille asian todellinen laita ei aukene, koska valtamedia on antanut vapaan megafonin vain heille, jotka ovat 1960-luvulta lähtien voineet mädättää länttä ilman suurempaa vastarintaa.

Valkoiseen talon symbolinen ja rauhanomainen valtaus kertoo pajon muusta kuin Trumpin väitetystä kansankiihotuksesta, jonka taustalla on vaalivilppiepäilyt. Julkisuudessa vaalivilppiväitteet on leimattu yksiselitteisesti Trumpin kannattajien vääriksi kuvitelmiksi. Tosiasiassa väitetty vaalivilppi on vain jäävuoren huippu kansalaisten täysin perustellusta epäilystä järjestelemää kohtaan. Ymmärrettävästi järjestelmään kiinnittinyt valtamedia ei halua avata tätä kysymystä mitenkään toisin kuin kansalaisvaikuttaja Mika Virtanen, joka kirjoittaa asiasta somessa:

Trumpin kannattajat ovat tienneet jo pitkään, että Yhdysvalloissa suurin osa yhteiskunnallisista instituutioista ja suurista "megafoneista" on vasemmiston hallussa, ja siten politisoituneita, korruptoituneita ja systemaattisen valheellisia. Melkein aina valheellisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että kertomuksessa on joku osa totta, mutta sitä on vääristelty niin paljon, että sisältö esim. kääntyy ylösalaisin tai päinvastaiseksi, tai vähintään johtaa harhaan.

Trumpin kannattajat ymmärtävät, että vaalit olivat paljon vilpillisemmät kuin Suomessa ihmiset laajalti ymmärtävät, ja näille vaalivilpeille ei ole nykyisessä institutionaalisessa ja tiedotuksellisessa tilanteessa mahdollista saada puolueetonta ja rehellistä käsittelyä. Nekin instituutiot, jotka ovat periaatteessa puolueettomia, eivät usein uskalla toimia vallitsevaa valta-asetelmaa vastaan, esim. tutkimalla vilppejä liian tarkasti, antamalla niiden olemassaoloa osoittavia julkisia lausumia tai tekemällä niitä vahvistavia päätöksiä.

Täältä käsin on vaikea arvioida onko vaalivilppiä tehty suuressa mittakaavassa, mutta se ei ole olennaista arvioitaessa amerikkalaisen lumedemokratian legitimiteettiä. Joka tapauksessa Washingtonin tapahtumat ovat osoitus valtavasta tyytymättömyydestä, joka ei ole syntynyt tyhjästä. Arvaamaton ja narsistinen Trump on ollut pelkkä katalyytti kulttuuurisodassa, joka olisi kärjistynyt ennen pitkää hänestä riippumatta. 

Vasemmistoliberaalien kulttuuria ja kansakuntia tuhoava rynnäkkö sai jatkua lähes rauhassa 50 vuotta kunnes 2010-luvun puolivälissä sen synnyttämä vastapaine alkoi vihdoin purkautua Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Tälle sodalle on tuskin rauhanomaista vaihoehtoa, varsinkin kun demokraattisen järjestelmän kansalaisilta kaapanneet globalistipoliitikot yhdessä kulttuurivasemmistolaisten ja suuryhtiöiden kanssa eivät aio luopua hyödyllisestä syvästä valtiostaan. He tulevat vain kiristämään otettaan käyttämällä Capitolin mellakkaa Charlottesvillen kaltaisena tekosyynä, jolla tukahduttaa korruptoituneen hallinnon vastustajat. 

ONE LAW FOR THEM...
...AND ANOTHER LAW FOR US!

YLEN PUNAVIHREÄT TOIMITTAJAT KIISTÄVÄT VALLITSEVAT TABUT MUTTA SYYTTÄVÄT NIISTÄ KANSALLISMIELISIÄ

Vaihtoehtomediat ja blogit ovat ainoita tiedotusvälineitä, jotka tuovat esiin korruptoituneen järjestelmän ylläpitämiä yhteiskunnallisia tabuja. Valtamedia on luonnollisesti huolissaan ilman järjestelmän hyväksyntää olevien tiedostusvälineiden paljastuksista, jonka vuoksi sillä on pyrkimys kompromettoida niitä väittämällä etteivät ne oikeasti paljastakaan tabuja tai puutu oikeisiin pyhinä pidettyihin asioihin.

Yle puolustautuu ovelasti haastajiaan vastaan ryhtymällä ennakoivaan hyökkäykseen käsittelemällä tabu-kysymystä valikoidun kriittisesti. Tuoreessa muka-häkellyttävässä mielipideuutisessaan “Naisen seksuaalisuus ei ole mikään tabu” – tabulla markkinoidaan tuotteita ja tehdään juttuja, koska se myy Näennäisen avoimuuden Yle reivaa metakeskustelua tabusta hegemonisesta punavihreydestä turvallisimmille vesille. Näinnäiskriittinen uutisjuttu tulee jälleen kerran todistaneeksi punavihreiden piintyneen tavan projisoida omat vikansa muualle.

Jutun toimittaja Heikki Valkama lainaa toista Ylen toimittajaa, Tuija Siltamäkeä, joka on havainnoinut aivan oikein, että porno, masturboiminen, raha, palkat, seksuaalisuus tai kuukautiset eivät ole Suomessa tabuja. Sukupuolinarsistisia feministejä ja muuta punavihreää kilaristoa lukuunottamatta normaalijärkinen kansalainen on aina tunnistanut valtamediassa hehkutettujen näenäistabujen falskiuden, joten Siltamäki ei tarjoa tässä mitään uutta silmiä avaavaa näkemystä. 

Itsestäänselvyyksien toteamisessa ei vielä ole mitään pahaa toisin kuin niiden hämärtämisessä. Tähän syyllistyy jutussa lainattu toimittaja Saska Saarikoski, joka esittää näkemyksiään tabusta yhdessä Tuija Siltamäen kanssa Ylen Viimeinen sana -ohjelmassa. Ylimieliseen nokkeluutensa usein kompastuva Saarikoski ei kyennyt tälläkään kertaa peittämään vasemmistoliberaalia agendaansa väittäessään että "innokkaasti mediassa esiintyvät tabunmurtajat harvoin käsittelevät todellisia tabuja":

– Esimerkiksi viime viikolla tuli keskusteluun tämä, onko Jussi Halla-aho antisemitisti. Siitä hän ei halunnut puhua.

Halla-aho ei aihetta kommentoinut, mutta sitäkin enemmän valtamedia julisti tuomiotaan tutulla syyttävällä nuotillaan. Moitteellaan Saarikoski antaa kursailematta ymmärtää, että Jussi Halla-aho olisi antisemitisti. Filosemiitti Saarikoskelle tosiasioiden sanominen juutalaisista on auttamattomasti antisemitismiä (l. juutalaisten etua vastaan) ja sellaiseen "syyllistynyt" pysyy proselyyttien kirjoissa aina antisemiittinä, vaikka ikävä totuus olisi lipsautettu ohimennen jo 15 vuotta sitten. Kansalaiskeskustelija Mika Virtanen avaa  somepäivityksessään median Halla-ahon antisemitisti-syytöstä:

Taustana tuossa Halla-ahon kirjoituksessa on mitä todennäköisimmin se, että siihen aikaan monet vasemmistolaiset poliitikot ja poliittiset toimijat käyttivät holokaustia poliittisena Jokeri-korttina, jonka tarkoituksena oli tukea ja edistää monenlaista vasemmistolaista politiikkaa, erityisesti äärisuvaitsevaisuutta, ja massiivista ja rajoittamatonta maahanmuuttoa, sekä toimia poliittisena moukarina niitä vastaan, jotka kritisisoivat ja vastustivat normaalisti ja rationaalisesti edellisiä. Tietenkin maahanmuuttokriittiset harjasivat sellaista valheellista poliittista käytäntöä monien muiden vastaavien käytäntöjen ohella kirjoituksissaan. Siihen aikaan toki välillä lapsikin saattoi osittain tai kokonaan mennä pesuveden mukana, Halla-aho muotoilisi tänä päivänä vastaavan kirjoituksen varmasti toisella tavalla.

Kansakunta voi muistella kansanmurhia, kunnioittaa niiden uhreja ja ottaa niistä opikseen, mutta se on eri asia kuin sairastuttaa niillä ajattelunsa, tuhota ja estää niillä normaalit puolustuskeinonsa, ja pakottaa itsensä antautumaan kaikenlaisen typerän, vahingollisen ja vaarallisen politiikan edessä. 

Jälkeenpäin katsottuna, edellä mainittuun kontekstiin suhteutettuna, kirjoituksen ydinsisältö (holokaustin poliittisen väärinkäytön implisiittinen kritisointi) on osoittautunut paikkansapitäväksi, katsokaapa mitä tapahtuu yleisesti kantaväestöjen ja erikseen juutalaisten suhteen esim. Ruotsissa ja Ranskassa. Monet juutalaiset joutuvat muslimien vihan ja väkivallan takia pakenemaan Ruotsista ja Ranskasta Israeliin ja muille turvallisemmille alueille, ja on odotettavissa, että tulevaisuudessa pako vain kiihtyy.

Saarikosken kieroin veto on väittää, etteivät maahanmuuton ongelmat ole Suomessa tabu, koska niistä keskustellaan julkisuudessa silloin tällöin. Sanomatta tietenkin jää mistä siinä keskustellaan ja mistä ei: 

Sen sijaan perussuomalaiset sanovat koko ajan, että Suomessa ei saa puhua maahanmuuton ongelmista tai Suomessa ei saa puhua EU:sta. Niistähän puhutaan ihan lakkaamatta, Saarikoski sanoo.

Tabua voi ylläpitää myös puhumalla sen vierestä puuttumatta sen ytimeen. Media kyllä puhuu maahanmuuton ja EU:n ongelmista, mutta lähinnä vain silloin kun se on pakotettu tekemään niin pöyristyttävien rikosten ja velkasitoomusten edessä. Toisaalta Perussuomalaisten maahanmuuttokritiikki on pelkkää kosher-konservatiivista puhetta taloudesta ja rikollisuudesta. Tarkoin kontrolloidun maahanmuuttokeskustelun todellinen tabu on maahanmuuton vaikutus kantaväestön olemassaoloon. Siinä ei kysytä, kuinka paljon maahanmuuttajia on riittävästi, jonka jälkeen ei päätetä enää ottaa lisää tulijoita. 

Vielä tätäkin sitkeämmin ylläpidetään tabua, jossa etnisesti sopeuttamattomien elintasosaalistajien palauttamista kotimaihinsa pidetään mahdottomana. Tähän kysymykseen liittyy myös se, että toimittajat eivät kysy koskaan, pitääkö meidän jatkuvan maahanmuuton seurauksena hyväksyä jääminen vähemmistöksi omassa maassaan. Jos poliitikkojen kanta on tähän myönteinen, heidän pitäisi murtaa tabu ja kertoa se avoimesti myös äänestäjille.

Viimeinen sana -ohjelman lopussa toimittajat pohtivat vielä sitä, mitä sitten ovat todelliset tabut. Saarikoski sanoi käsittämättömän julkeassa vastauksessaan antisemitismin ja holokaustin olevan oikeita tabuja. Liekö kyseessä projektio, sillä länsimaissa suurin tabu löytyy antisemitismin kääntöpuolelta, juutalaisten suhteettoman suuresta vaikutusvallasta politiikassa ja mediassa. Väite holokaustin ja antisemitismin tabuluonteesta onkin yhtä absurdia kuin jos esittäisi, ettei Yle Radio 1:n feministisessä radio-ohjelmassa  Naisasiatoimisto Kaartamo & Tapanainen oteta koskaan esille miesten negatiivisia puolia. 

On vaikea ymmärtää miksi Saarikoski päätyi moiseen väitteeseen, sillä länsimaissa uutiset, dokumentit, elokuvat ym. ovat täynnä loputonta holokaustin ja antisemitsmin märehtimistä. Jo nyt holokaustia muistellaan ja revitellään erilaisen tekosyin kalenterin täydeltä, ainoana motiivina  päästä holohöpöttämään höpöttämästä päästyään. Tabuna ei ole puhumattomuus holokaustista ja antisemitismistä, vaan se, että siitä saa puhua vain yhdellä tavalla, joka on vihamieliselle "eliitille" mieluinen.  Muunlainen puhe leimataan "revisionismiksi" eli "yhdeksi antisemitismin muodoksi".  Täytyy siis olla häpeämättömän röyhkeä, todellinen Chuzpah, että vaatii moista indoktrinaatiotulvaa vielä entisestään lisää. Saarikoskelle tämä ei näytä olevan ongelma. 

EUROOPPA JA AMERIKKA HYVINVOINNIN METSÄSTÄJIEN KOHTEENA

Kolmannen maailman hyvinvointisaalistajaa ei voi moittia häikäilemättömästä oman edun tavoittelusta, sillä se ei ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa. Jos länsimaissa olisi toimiva demokratia, yhdessäkään maassa ei elätettäisi kehitysmaiden käenpoikia. Sitä kuitenkin tapahtuu koko ajan ja syynä on se, että poliitikot, virkamiehet ja lainkäyttäjät eivät noudata kansalaisten enemmistön syvintä tahtoa, vaan käyttävät valtaansa 2000-luvun kommunismin toteuttamiseen.

Punavihreiden miehittämä valtamedia on samassa juonessa poliittisen eliitin kanssa. Media pehmittää ja syyllistää kansaa, jotta maahamme voitaisiin tuottaa lisää kutsumattomia elintasopakolaisia primitiivisistä kulttuureista. Yksi tapa syyllistää kansalaisia on kuvata Suomi maana, joka ei toteuta pienen kalergisen EU-eliitin määrittämiä länsimaisia arvoja™. Tähän propagandastrategiaan kuuluu Ylen tuore uutinen Afgaaniturvapaikanhakijoita tulee Ranskaan Suomesta – "Täällä minua kuunnellaan, Suomessa ei edes yritetty auttaa", kertoo 19-vuotias Rahimi.

Heti agendauutisena alussa Pihtiputaan mummolta halutaan heruttaa kunnon kyyneleet:

Yksi leirin asukkaista oli 19-vuotias Ehsan Rahimi, joka tuli Ranskaan Suomesta viime syksynä. Hän kertoo asuneensa teltassa kaksi kuukautta. 

– Elämä leirissä oli todella ankeaa ja turvatonta. Minulla oli nukkuessa jatkuvasti kylmä ja oloni oli turvaton, sillä leirin liepeillä käytiin paljon huumekauppaa, Rahimi sanoo.

Rahimi kertoo saaneensa Ruotsista kymmenen kielteistä turvapaikkapäätöstä, joten on selvää, ettei hän ole suojelun ja turvapaikan tarpeessa. Kun kerran Ruotsin kaltainen lässyliberaali maa antaa tulijalle kymmenen kertaa peräkkäin tennaria takapuoleen, täytyy Rahminin yksinkertaisesti valehdella vainon uhasta. Viimeisen karkotuspäätöksen jälkeen maa alkoi polttaa Rahimin jalkojen alla siinä määrin, että hän katsoi parhaaksi livahtaa Suomen puolelle. Toimittaja Annastiina Heikkilä ei näe tässä kuitenkaan mitään turvapaikkashoppailuun viittaavaa. Päinvastoin, hän antaa puheenvuoron Rahimille, joka syyttää Suomea kylmäkiskoisesta asenteesta:

– Tunnen Dublin-säännöksen hyvin. Täällä minua kuitenkin kuunnellaan ja tilanteeseeni perehdytään, kun taas Suomessa minua ei edes yritetty auttaa, Rahimi toteaa. 

– Suomessa tai Ruotsissa en olisi ikinä joutunut nukkumaan teltassa, mutta Ranskan viranomaiset tuntuvat kuitenkin ymmärtäväisemmiltä. He myöntävät, että Afganistanissa on vaarallista ja uskovat meitä. He tajuavat, ettei tämä ole mitään peliä tai leikkiä, Rahimi sanoo.

Niin sanotut ihmisoikeusjuristit ovat todennäköisesti pitäneet oikein yksityisluennot Rahimille, sillä hän on kommenttiensa perusteella erittäin tietoinen "oikeuksistaan" ja varsinkin lakien porsaanrei'istä. Ylipäätään koko länsieurooppalainen lakimieskunta näyttää suurelta osin olevan petoksellinen ammattikunta ajaessaan mieluummin muukalaisten kun kantaväestön (joka maksaa lakimiestenkin palkat) asiaa:

Muutamat ranskalaistuomarit ovat viime vuosina jopa estäneet turvapaikanhakijoiden palauttamisen Ranskasta Suomeen, jos heitä on uhannut palauttaminen Suomesta edelleen Afganistaniin. Kyse on ollut yksittäistapauksista, jotka ovat kuitenkin herättäneet julkisuudessa paljon huomiota. Voit lukea tapauksista lisää tästä jutusta.

Uutisjuttu afganistilaisesta valepakolaisesta tuo hyvin esiin sen, kuinka lukuisia ovat syyt kansallisten rajojen vuotamiseen. Pelkkä petoksellinen poliittinen johto ei yksin ole vastuussa, vaan syyllisiä löytyy myös lepsusta rajavartiostosta ja oikeuslaitosten tuomareista. Maahantulon ja maassaolon väärikäytösten esille nostaminen ilman laskelmoivaa sentimentalismia voisi tuoda julkista painetta asian korjaamiselle, mutta valitettavasti valtamedian toimittajat joko vaikenevat niistä tyystin tai sitten tekevät laitonta maahanmuuttoa ymmärtävää tunteilujournalismia.
        

                                                       ************************

Valkoisten poikkeuksellinen empatiakyky ja sokeus omaa intressiä kohtaan on ymmärretty jo melko pitkään muissa, paljon itsekkäämmin ajattelevissa populaatioissa. Myös valkoisten kulttuurissa toimivat vaikutusvaltaiset marxilaiset tietävät tämän, jonka vuoksi he puskevat mielellään juuri naisia kansanvallan väärinkäyttäjiksi nopeuttaakseen dystopiansa toteutumista. Jo biologiansa vuoksi naiset ovat erityisen herkkiä kolmannen maailman holtittomasta väestönkasvusta nousevalle hädälle ja värillisten pyhitetylle uhriasemalle.

Amerikassa mustat ja heidän valkoiset tukijansa ovat vedelleet härskisti sentimentalismin naruja kun tarkoituksena on saada sympatiaa mustille. Koska mustien sorto positiivisen syrjinnän ja valtavien sosiaalitukien vuoksi ei ole enää koko totuus, täytyy narraatiota uusintaa tekaistulla sortotarinoilla. 

Silloin tällöin tarinan kertojat jäävät valheesta kiinni kuten musta näyttelijä Jussie Smollett, jota vastaan on hiljattain nostettu kuusi uutta syytettä näyttelijään itseensä kohdistuneen viharikoksen lavastamisesta. Ennen kärähtämistään valtamedia repi "pöyristyttävästä viharikoksesta" valtavat otsikot, mutta sitten kun asioiden todellinen laita alkoi paljastua tiedotusvälineiden kiinnostus tapausta kohtaan on ollut huomattavasti vähäisempää. Huijaus oli kuitenkin sen verran iso uutinen, että jopa Yle kirjoittanut siitä, viimeksi uutisessaan Amerikkalaisnäyttelijä Jussie Smollettia vastaan nostettiin uudet syytteet viharikoksen lavastamisesta:

Tummaihoisen ja avoimesti homon Smollettin on epäilty palkanneen tammikuussa 2019 kaksi ystäväänsä esittämään väkivaltaista hyökkäystä hänen kimppuunsa, sekä lähettäneen itse itselleen uhkakirjeen, joka sisälsi homovastaisia ja rasistisia herjoja.

                                                    *****************************

TV1, maanantai 17.2.2020 klo 19.00 Historia: Amerikankiinalaisten tarina

Amerikankiinalaisten tarina Vuonna 1882 Yhdysvallat oli suuren maahanmuuttoaallon kynnyksellä, kun presidentti Chester A. Arthur allekirjoitti lain, joka esti kiinalaisten työläisten saapumisen Amerikkaan vankeustuomion uhalla. Dokumentti pureutuu amerikkalaisia kansalaisoikeuksia koetelleeseen lakiin, jonka vaikutukset nähdään yhä tänä päivänä. T: Steeplechase Films/PBS, Yhdysvallat. ohjelmatekstitys (suomi) 52 min

Linkki ohjelmaan.

Yhdysvallat on alun perin länsi- ja pohjois-eurooppalaisten perustama ja rakentama maa. Hallitsevan yksipuolisessa liberaalissa ja monikulttuurisessa keskustelussa tämä halutaan sivuuttaa. Jos siitä on pakko jotain mainita, se nähdään pelkästään valkoisen rasismin pahuuden ilmentymänä. Tätä linjaa edustaa maanantai-illan propagandatuokio Amerikankiinalaisten tarina.

Dokumentin tarkoitus on yksinomaan osoittaa, että valkoisten omilla kyvyillään, rohkedellaan ja ahkeruudellaan perustama kansakunta ei kuulukaan heille, vaan sen hedelmistä on oikeus nauttia kaikkien kuten vaikka kiinalaisten. Kiina ei ole katsonut velvollisuudekseen luoda vaurasta maata omille kansalaisilleen, jonka vuoksi osa väestöstä on halunnut päästää valmiiden pöytien ääreen Amerikkaan. 

Selostajan ja haastateltujen kiinalaisten mielestä valkoisten olisi pitänyt jo sata vuotta sitten päästää kiinalaiset osaksi heidän yhteisöään ja yhteiskuntaa. Koska näin ei heti tapahtunut, dokumentissa esiiintyneet kiinalaiset pitivät sitä anteeksiantamattomana rikoksena. Voisi kysyä, kuinka hyvin kiinalaiset itse päästävät muunrotuiset osaksi omaa yhteiskuntaansa. Aivan, vain valkoisten on avattava porttinsa samalla kuin muut saavat ilman moraalista paheksuntaa rakentaa etnovaltioitaan.

Amerikan tulvaporttien aukeneminen värillisille kuten kiinalaisille Hart-Celler Bill -lain myötä vuonna 1965 (Immigration and Nationality Act) on myös kertomus Yhdysvaltain perustuslain ja demokratian syrjäyttämisestä. Luonnollisesti näin ikävää asiaa ei dokumentissa haluttu edes mainita, vaan kiinalaisten invaasiota pidetään yksinomaisesti hyvänä asiana. Kansalaisvaikuttaja Mika Virtanen tiivistää somessa osuvasti Amerikan poliittisen kaappauksen kaavan (Virtasen suosittelemaan kirjaan kannattaa myös tutustua):

Suomessakin vasemmistoliberaalit ovat syrjäyttäneet laajalti demokratian. Amerikassa se tapahtui siviilioikeuslainsäädännöllä (Civil Rights Act of 1964, korvannut laajalti Yhdysvaltojen perustuslain) + samanmielisten byrokratioiden, aktivistituomarien ja aktivistijärjestöjen poliittisella 'pingiksellä' + poliittisella sateenkaarikoalitiolla ja muulla vähemmistöjä korostavalla politiikalla + avoimella maahanmuutolla, erityisesti laiton maahanmuutto + vasemmistoliberaalilla koulutuksella + yrityksillä ja yliopistoilla, jotka pakotettiin siviilioikeuslainsäädännön työläisiksi, sensuroijiksi ja 'pyöveleiksi', mukaanlukien vasemmistoliberaali media.

VIHREÄT LÖYSIVÄT PUNAISEN LANGAN JA LAKKAUTTIVAT LEHTENSÄ TURHANA

Luonnonsuojelun moraalisen sateenvarjon alla toimiva Vihreä puolue on tehnyt viimein aidosti ekologisen teon: se lakkauttaa puoluelehtenään toimivan Vihreän Langan rahoittamisen. Samalla päätös merkitsee käytännössä koko lehden lakkauttamista. Eilisen Yle uutisen Vihreät lopettaa Vihreä Lanka -puoluelehden rahoittamisen, johtaa lehden lakkauttamiseen – Päätoimittaja: Uhka demokratialle mukaan viimeinen numero ilmestyy joulukuussa. Syväekologit kiittävät vihreiden ratkaisua, sillä näin säästetään rutosti metsää, josta on vielä tehty ekologisesti kestämättömän maahanmuuton edistävää julkaisua.

Puoluejohdon ratkaisu ei tietenkään noussut mistään luonnonsuojelullisesta tarpeesta, vaan ikävä kyllä jopa irrationaaliset vihreät ymmärtävät jotain yksinkertaisen talousmatematiikan päälle. Miksi tuhalta rahoja omaan lehteen, kun puolue hallitsee ideologisesti jo Yleisradiota, Helsingin Sanomia ja niiden perässä hiihtäviä maakuntalehtiä. Sitä paitsi ympäristöpuolueesta vasemmistolaiseksi "arvopuolueeksi" taantuneet vihreät eivät tee enää mitään Vihreällä Langalla, koska he ovat jo ajat sitten löytäneet punaisen langan, jota seuraamalla eksyksissä olevat jälkimarxilaiset äänestäjät osaavat merkitä uuden punaisen viivan vihreällä värillä.

Kenellekään tuli tuskin yllätyksenä, että kaikkea marginaalista, totalitaristista, perverssiä ja degeneraattia propagandaa suoltavan kulttuurimarxistisen aviisin päätoimittaja alkaa vinkua "demokratian" heikentymisestä kun hän ei saakaan enää helppoa liksaa säännöllisestä paskapuheesta. Vihreän Langan päätoimittaja naisoletettu Riikka Suominen pitää kai itseoikeutettuna, että verorahoilla (="puoluetuki") kustannettua viemärijulkaisua painetaan maailman tappiin asti, vaikka maailma muuttuu ympärillä. 

Kyynisen laskelmoivan Vihreiden puoluejohdon äänitorvena uutisjutussa toimiva puoluesihteeri Veli Liikanen on oikeassa siinä, "ettei puoluelehti pysty tavoittamaan alati suuremmasta vihreistä kiinnostuneesta joukosta kuin pienen osan". No shit, Sherlock –sinisilmäistä uutta äänestäjäkuntaa ei todellakaan kiinnosta maahamuuttokiima ja sukupuoli- ja gueer-hörhöily, vaan heidät on saanut vaaliuurnille Vihreiden linjaa toteuttavan valtamedian ilmastopelottelu. Kansalaisvaikuttaja Mika Virtanen on jälleen kerran osunut sosiaalisessa mediassa naulan kantaan hänen ruotiessa Vihrea Lanka -lehden tarkoitusta ja syitä miksi siitä on tullut tarpeeton:

Vihreät eivät halua lukea Vihreiden puoluelehteä, koska kukapa haluaisi lukea jatkuvasti mm. pseudomoralistisesta poliittisesta itseruoskinnasta, lukijan syyllistämisestä ja moraalisesta kiristämisestä, sukupuolidysforiaan liittyvien psy

ykkisten sairauksien idealisoinnista ja feministilesbojen synkästä ja katkerasta miesvihasta. Vihreiden kannatus perustuu nimenomaan siihen, että suurin osa vihreistä välttelee Vihreän puolueen propagandaa, ja että heidän vihreytensä perustuu sokeroituihin mielikuviin Vihreistä, ei konkreettisiin vihreän politiikan perusteluihin ja oppeihin. 

Itseasiassa Vihreällä lehdellä on kannattajien kaunisteltujen mielikuvien ylläpitämisessä tärkeä tehtävänsä. Kun Vihreän Langan kirjoittajat ruoskivat itseään, kiristävät moraalisesti lukijoita, purkavat kaunaisuuttaan ja katkeruuttaan, jne. melkein yksinään ilman lukijoita, vihreiden kannattajat ovat tietoisia, että näin lehdessä siellä jossakin tehdään 'heidän puolestaan', jolloin heidän itsensä ei tarvitse. Samalla tavalla vaimo on tyytyväinen ja onnellinen siitä mielikuvasta, että aviomies tekee vaikeaa, raskasta ja likaista putkiremonttia kylpyhuoneessa (vaimon puolesta), jotta vaimon ei tarvitse edes nähdä kylpyhuoneen sotkua ja kaaosta. 

Koko Vihreän puolueen politiikka perustuu tälle samalle periaatteelle. Fanaattinen julkinen ilmastokiihkoilu huolehtii ilmastoasioista, jolloin vihreiden kannattajat voivat säännöllisesti lennellä lentokoneilla kaukaisiin lomakohteisiin ja elää muutenkin solkenaan hiiltä tupruttavaa elämäntyyliä. Mitättömiin pikkuasioihin, kuten juomamukien pilleihin ja kauppojen muovikasseihin, puuttuminen politiikassa ympäristöpakkomielteisen tarmolla huolehtii siitä, että vihreiden kannattajat voivat omassa elämässään olla suurpiirteisiä ja vähät välittää pikkuasioista.  

Punavihreä media ruoskii alaluokan kouluttamattomia ja helpommin huijattavia naisia askeettiseen ja epäterveelliseen vegaaniruokavalioon, jotta keskiluokkainen vihreä byrokraattitäti voi hyvillä mielin nauttia säännölliset pihvinsä ja kanansa. Jne.

MILLÄ VALTUUDELLA YLE NOSTAA ILMASTONMUUTOKSEN PÄÄVAALITEEMAKSI?

Vaikka Thatcher oli sairaalloinen
taloususkovainen, hän oli sentään
jossain oikeassa.

TV1, torstai 4.4.2019 klo 21.00 Eduskuntavaalit 2019 Ilmasto.

Kuinka rajuihin toimiin puolueet ovat valmiita ilmastonmuutoksen vuoksi? Miten ilmastotoimet toteutetaan mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja veronrahoja tuhlaamatta? Yhdeksän aihepiiriin perehtynyttä eduskuntavaaliehdokasta syventyy ilmastokysymyksiin puolentoista tunnin ajan. Juontajina Sanna Savikko ja Antti Koistinen. 1 h 29 min

Kun valtamedia hypettää tiettyä teemaa kuten ilmastomuutosta, asiassa täytyy olla jotain epäilyttävää. Varsinkin näin eduskuntavaalien alla ilmastonmuutoksesta puhuminen on täysin turhaa, sillä Suomen eduskunta ei voi vaikuttaa päätöksillään siihen mitenkään. 

Silti verorahoitteinen Yle on päättänyt tehdä aiheesta omaehtoisesti vaalien pääteeman, jolle varattiin eilen illalla TV1:ssä parhaaseen katseluaikaan puolitoistatuntinen vaaliväittely. Yle uutisten verkkosivujen jutussa Ylen ilmastotentissä: kiivaimmat väittelyt Sanna Marinin ja Matti Putkosen välillä – Lue kooste liveanalyysistä asiaa märehdittiin vielä kertaalleen. Tiedetoimittajana tunnettu Marko Hamilo kirjoitti somessa tällä viikolla aiemmin, kuinka toisarvoista keskustelu ilmastonmuutoksen ehkäisystä on juuri eduskuntavaaleissa:

Mutta silti, vähän sama kuin jos kuntavaaleissa puhuttaisiin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Mutta näköjään on jo ihan yleisesti tunnustettu että ilmasto teemana hyödyttää perussuomalaisia ainakin yhtä paljon kuin vihreitä. Issue ownership -teoria ei menekään niin yksioikeisesti kuin on luultu. 

Kerrataan: Suomen eduskunta ei voi vaikuttaa maapallon, Euroopan, Suomen tai sinun kotikuntasi ilmastoon juuri lainkaan. Siihen voi vaikuttaa vain sitovalla kansainvälisellä sopimuksella, jollainen Pariisin lappu ei ole - tai sulkemalla isot päästäjät globalisaation ulkopuolelle ilmastotullein, kunnes ne tulevat mukaan vähennystalkoisiin. Suomi hyväksyy tällaisen diilin varmasti, oli eduskunnan kokoonpano mikä tahansa. Sitä ajamaan tarvitaan isoja toimijoita, kuten EU, USA jne, jotta Kiinan, Intian jne päät kääntyvät.  

Mutta eduskunta voi vaikuttaa hyvinkin paljon siihen, paljonko juuri sinun kotisi lämmittäminen maksaa, mitä ruokaa sinä saat syödä, mitä ruokaa lapsesi saa syödä, millä tavoin ja mihin hintaan sinä saat liikkua kotimaassa tai ulkomaille.

Yleltä on turha odottaa puoltitoista tuntia kestävää vaalitenttiä maahanmuutosta, vaikka se on harvoja globaaleja teemoja, johon eduskunta voi oikeasti vaikuttaa. Toimittajat ovat tunnetusti punavihreitä ja Ylen johto globalisteja, joten heitä elähdyttää valtavasti elämää suuremmat idealistiset kansainväliset teemat, joilla viedään samalla kätevästi huomio pois konkreettisista kansallisista kysymyksistä.

Median ja valtapuolueiden luomassa ilmastohysteriassa Ylen on helppo myydä suurelle yleisölle ilmastonmuutos muka tärkeänä eduskuntavaalikysymyksenä. Osaltaan tähän on vaikuttanut globaalin valtamedian mediapersoonaksi nostama 15-vuotias ruotsalainen Greta Thunberg, jonka lapsellisen moralismin kilven taakse kaikki ilmastolobbaajat ovat voineet asettua. ilmastoalarmisteille ja muille 2000-luvun sosialisteille Thunberg on vain naiivi mutta hyödyllinen keulakuva, jonka avulla hyväuskoisia lapsia lietsotaan Kiinan kulttuurivallankumouksen kaltaiseen moralistiseen hysteriaan.

Yksi aikamme suurimpia valheita on, että valtamedia pitää ilmastonmuutosta maailman tärkeimpänä kysymyksenä, vaikka se on vain eräs monista seurauksista kaikkein vakavimmista ongelmasta, kolmannen maailman väestöräjähduksestä. Ylen eilisessä vaalipaneelissa asiasta ei puhuttu lainkaan, sillä tällöin keskustelijat olisivat kansallisen itseruoskinnan sijaan joutuneet arvostelemaan Aasian ja Afrikan holtitonta väestönkasvua, joka on keskeisin syy ihmisten aikaansaamien hiilidioksipäästöjen lisääntymiselle. Kauppalehden Tukholman kirjeenvaihtaja Antti Lehmusvirta kirjoittaa kolumnissaan Ilmastovouhotus on iso vitsi millaisista asiayhteyksistä ja mittakaavoista ilmastonmuutoksen taustasyissä on todellisuudessa kyse:

Jo lyhyt kiertomatkailu Intiassa ja varsinkin sen saasteiden myrkyttämässä pääkaupungissa New Delhissä riitti kirkastamaan asian: päästöjen suhteen olemme menettäneet pelin. Mikään ei voi pelastaa ilmastoa, elleivät miljardit ihmiset Aasiassa muuta radikaalisti käytöstään.

Suomen vuotuiset hiilidioksidipäästöt ovat 56 miljoonaa tonnia ja ne laskevat kuuden prosentin tahtia. Intian päästöt ovat 2,5 miljardia tonnia ja ne kasvavat reilun viiden prosentin tahtia, eli vuodessa yli kaksi kertaa koko Suomen päästöjen verran.

Jos ilmastonmuutoksen kiihtyminen on todellinen ongelma, silloin syyttävän sormen pitäisi osoittaa Afrikkaan ja Aasiaan. Koska tätä ei voida "rasismin" vuoksi tehdä, ainoaksi henkisesti helpottavaksi keinoksi jää läntinen itseruoskinta, etenkin kansallisvaltion mollaaminen. Siksi punavihreitä puolueita peesaava Yle näyttää kannattavan pitkälti globalistista agendaa, jossa valkoinen kansallisvaltio nähdään esteenä uudelle uljaalle maailmanvaltiolle ja "maailman pelastamiselle". Yle Watchissa usein lainattu somevaikuttaja Mika Virtanen kuvaa asiaa näin:

Näitä valheellisia tarinoita ilmastosta tarvitaan globalistien agendan ajamiseen. Niiden varjolla pyritään luomaan kansainvälisiä käskyvalta- ja tulonsiirtobyrokratioita. Niillä pyritään luomaan maailmanlaajuista "kansaa", sen "yhteistä ongelmaa ja yhteistä tavoitetta". Niiden on tarkoitus syrjäyttää kansojen omat "vähäpätöisemmät" ongelmat ja tavoitteet. Niillä pyritään kiinnittämään huomio pois kiusallisista ihmisryhmiin ja yhteiskuntiin liittyvistä ongelmista ja suuntaamaan se ilmastoon ja luontoon. Ihmisryhmiin ja yhteiskuntiin liittyvät ongelmat ja tavoitteet on tarkoitus saada yksinoikeudella globalistien päätettäväksi, ja tätä päätösvaltaa kahmitaan tietysti lisää etenkin ilmastoa ja luontoa välineenä käyttäen. 

Ilmaston ja luonnon avulla pyritään kehittämään uutta niihin keskittyvää eettistä ja moraalista järjestelmää. Ilmastontutkijat olisivat suurelta osin tätä järjestelmää sääteleviä ja ohjaavia sekulaareja "pappeja". Näiden syiden takia meitä lietsotaan yhä uusilla "kauhuskenaarioilla", jotka ovat lähemmässä tarkastelussa saman vanhan valheskenaarion toistoa, niissä vain painotetaan hiukan eri asioita, ja toisaalta ilmastokultin jäsenet kilpailevat siitä, kuka kehtaa paisutella skenaarioita eniten. Vanhat ennätykset on lyötävä. Sitä ensimmäistä vedenpaisumusmetriä ikuisesti odottaessa.

Yleisradion ilmastotentti ja siinä mukana olleet puolueet todistavat vahvasti, kuinka skitsofreenisen kaksinaamaisesti länsimaissa suhtaudutaan kulttuurimme elämäntapaan. Toisaalta saarnataan talouskasvun ja maahanmuuton tärkeyttä, vaikka ne lisäävät ihmisestä lähtöisin olevan hiilidioksidin määrää ilmakehässä. Toisaalta taas ahdistutaan median pommittamista ilmastonmuutosuutisista, mutta silti ei olla valmiita radikaalisti vähentämään materialistista elämäntapaa. Greta Thundbergin mobilisoimat koululaiset eivät ole kovista vaatimuksistaan huolimatta halukkaita luopumaan kännyköistään ja palaamaan 1930-luvun kulutustasolle. Tällaisessa ristipaineessa nykydemokratia näyttää todellakin ilveilyltä.

RUOTSALAINEN RAPPIO NÄKYY JO SUOMESSA

Poliittisen eliitin korruptoituneisuus ja vaalikarjan lammasmaisuus vain syvenvät länsimaissa päivä päivältä. Ongelmat pahenevat silmissä, mutta niiden juuriin paneutuminen vaatii liikaa todellisuudesta vieraantuneilta poliitikoilta ja mukavuudenhaluisilta kansalaisilta. Siksi sekä poliitikot että kansa haluvat vain kivoja "ratkaisuja", joilla yritetään siirtää pahenevia ongelmia tulevien sukupolvien niskoille. Ainoa mikä kiinnostaa on huojuvan korttitalon pystyssä pitäminen hinnalla millä tahansa. 

Viimeisin esimerkki poliittisesta haaveilusta on sisäministeri Kai Mykkäsen vastaus Ruotsin  autonpolttoaaltoon. Uutisessa Sisäministeri Mykkänen: Tarvitaan lähiöpoliiseja, jotta Ruotsin kaltainen jengiväkivalta ei leviä Suomeen – "Pitää saada puukko pois kädestä ennen kuin sillä isketään" kokoomusministeri uskoo sosiaalitantan lailla "ennaltaehkäisevään toimintaan". Näitä vippaskonsteja on yritetty Ruotsissa ja muissa länsimaissa vuosikymmeniä, mutta niistä huolimatta tilanne on vain kärjistynyt. Punavihreä mutta Kokoomuksen jäsenkirjaa kantava Mykkänen taas kuvittelee, että juuri hänellä on hallussaan ne taikakeinot, joilla jo lähtökohtaisesti sopeutumattomat muukalaiset integroituvat lainkuuliaisiksi huippuosaajiksi.

Ongelmaan on vain yksi ratkaisu: kehitysmaiden vapaamatkustajien porttikielto Pohjolaan ja jo täällä olevien epäsosiaalisten siipeiljöiden palauttaminen takaisin kotimaihinsa. Tätä vaihtoehtoa ministeri Mykkänen ei edes harkitse, vaan päinvastoin haalii lisää tätä samaa ongelmaväestöä. Sisäministeri on jo varautunut 100 000 "pakolaisen" tulemiseen ilman ajatustakaan, että vyöry voitaisiin pysäyttää täysin laillisesti. Ja jotta tämä ei riittäisi, hän ehdotti viheliäisessä ulkomaalaiskiimassaan pari päivää sitten, että Suomi siirtyisi Australian ja Kanadan käyttämään ulkomaalaisten pisteytysjärjestelmää, jotta "Suomeen saataisiin enemmän osaavaa työperäistä maahanmuuttoa". Jo pelkän yhteiskuntarauhan ja oikeudenmukaisuuden kannalta ehdotus on mielipuolinen, sillä Suomessa on jo nyt vähintään 200 000 työtöntä aktiivimallin piirissä. On vaikea kuvitella millaista työvoimapulaa luku- ja ammattitaidottomat jolpit tulisivat tänne paikkaamaan. Perusuomalaisten kansanedustaja Jari Ronkainen sentään tyrmäsi Mykkäsen houreet heti alkuunsa:

– Meillä on olemassa jo tarveharkinta, jonka puitteissa ulkomaalaisia voidaan ottaa sellaisiin töihin, joihin suomalaista työvoimaa ei löydy. Työperäistä tai muunlaistakaan maahanmuuttoa ei tarvita yhtään enempää ennen kuin maassa jo nyt olevat on työllistetty tai palautettu kotimaihinsa. Lisäksi entisissäkin maahanmuuton väylissä olisi karsimisen varaa. Varautuminen jopa 100 000 turvapaikanhakijan vastaanottamiseen viestittää kuitenkin jotain aivan muuta.

Tätä taustaa vasten Mykkäsen politikointi näyttää siltä kuin hän varta vasten haluaisi synnyttää Suomeen muukalaisperäisen jengiväkivaltakulttuurin. On pöyrisyttävää, että Suomessa voi olla sisäministeri, jonka poliittiset linjaukset vähentävät kansallista turvallisuutta. Vielä enemmän hämmästyttää se kansanosa, joka vuodesta toiseen äänestää Kokoomusta ja demareita, näitä kahta poliitisen hulluuden valtapuoluetta.

                                                      ******************************

Kollektiivisen psykopatologian kannalta Ruotsi on mielenkiintoinen tapaus, josta olisi syytä ottaa oppia. Valitettavasti meillä vaikutusvaltaiset Ruotsin politiikan seuraajat eivät ole ulkopuolisia kliinisiä tarkkailijoita, vaan naapurimaan kuuliaisia oppilaita. Siksi Ylen tuore uutinen Musliminainen kieltäytyi kättelystä eikä saanut työpaikkaa, oikeus tuomitsi ruotsalaisyrityksen työsyrjinnästä korvauksiin voi olla pian arkipäivää myös meillä. Ruotsissa työtuomioistuin osoitti täydellistä antaumista vieraalle ja vihamieliselle vähemmistökulttuurille:

Yritys on puolustautunut sanomalla, että he eivät hyväksy muuta tapaa tervehtiä kuin kättelemällä. Heidän mukaansa muunlaiset tervehtimistavat voisivat johtaa konflikteihin työpaikalla.

– Aloin itkeä heti, kun pääsin hissiin. Sellaista ei ollut koskaan aikaisemmin tapahtunut minulle. Se ei tuntunut lainkaan hyvältä, Alhajeh muisteli.

Työtuomioistuimen päätöksen mukaan Ruotsin pitää noudattaa Euroopan ihmisoikeussopimusta. Sen mukaan kättelystä on oikeus kieltäytyä uskonnollisista syistä.

Yksilön subjektiivisilla tunteilla ei pitäisi olla asian uutisoinnin, puhumattakaan työtuomioistuimen päätöksen kanssa, mitään tekemistä, mutta me emme eläkään enää järkeen luottavassa Pohjolassa, vaan kitisevien lumihiutaleiden maailmassa. Työtuomioistuimen päätöksen perusteella Ruotsin yritys- ja tapakulttuurilla ei ole näköjään mitään merkitystä, sillä kaikkialle soluttautuneet toiseuden palvojat ovat nostaneet kaiken yläpuolelle "Euroopan ihmisoikeussopimuksen", josta tavalliset ruotsalaiset eivät ole päässeet koskaan äänestämään ja päättämään. 

Tuollaisen feelgood-paperinpalan tarkoitus ei ole alun alkaenkaan ollut muu kuin palvella muukalaisten etua enemmistönä olevaa kantaväestöä vastaan. Globalisti-juristien sorvaamilla paperinpaloilla on tuskin edes vessapaperin arvoa, joten aidosti kansanvaltainen yhteiskunta ei noteeraa niitä mitenkään. Ruotsin työtuomioistuimen päätös kertoo ikävällä tavalla siitä, että maa ei ole kansanvaltainen.

                                                      ******************************

Henkinen ruotsalaisuus ei ole Suomessa jotain sellaista, joka olisi vasta oraalla, vaan se on totisinta totta, erityisesti yliopistossa. Suurta yleisöä ei ole suuresti liikuttanut professori Tapio Puolimatkan ja Jyväskylän yliopiston johdon kiistely siitä, mitä virassa oleva professori voi kirjoittaa. Asiaan perehtymättömille kerrottakoon, että Puolimatkan synti oli se, että hän kirjoitti faktoihin perustuvan kriititisen artikkelin, kuinka media ja yliopisto ovat vaivihkaa kampanjoimassa pedofilian laillistamisen puolesta. Kirjoituksen tahallaan väärin ymmärtänyt vasemmistovetoinen Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta (JYY) pahoitti mielensä ja julkaisi kannanoton, jonka mukaan ”Puolimatka sulauttaa ennennäkemättömällä tavalla homoseksuaalisuuden, nekrofilian, eläimiin sekaantuminen ja pedofilian toisiinsa rinnastettaviksi muuttujiksi". Tähän valheelliseen ja moralistiseen todistukseen tarttui sittemmin yliopiston johto, joka ukaaseillaan todistaa olevansa nuorison totalitaristikliin vietävissä.

Perinteisen tieteenvapauden kannalta kyse on periaatteellisesta tapauksesta, joka on ainutlaatuinen Suomessa, vaikka media ei ole sillä suuremmin retostellutkaan. Paitsi nyt, kun Yle uutiset julkaisi tänään verkkosivullaan uutisen Professori Puolimatka ja Jyväskylän yliopiston johto keskustelivat opiskelijoiden huolesta Puolimatkan opetuksesta – keskustelu sovittiin luottamukselliseksi, jossa ei valitettavasti käy selväksi kiistan todellinen luonne, vaan siinä korostetaan ylioppilaskunnan ja yliopiston näkemystä, jossa Puolimatka on sanonut poliittisesti jotain väärää, vaikka esitetyt tosiasiat ovatkin totta.

Huolestuttavinta tapauksessa on se, että maamme yliopistoväki on kautta rantain ollut hiljaa sen sananvapauteen liittyvistä ongelmista. Ainoastaan emeritusprofessori Timo Vihavainen on osoittanut kansalaisrohkeutta ja hän on viime aikoina käsitellyt blogissaan useaan otteeseen tapaukseen liittyvää problematiikkaa. Ensimmäisessä kiistaa koskevassa kirjoituksessaan Uusi normaali? Vihavainen analysoi tapausta yliopistoihmisen näkökulmasta ja ihmettelee, miksi keskustelu sivuuttaa kokonaan sananvapauden, joka on olennainen osa tieteen vapautta:

Mutta tällä kertaa uutinen kätki taakseen sensaatiomaisen tiedon siitä, että yliopiston professori aiottiin mahdollisesti erottaa sen vuoksi, mitä hän oli sanonut eräässä nettilehdessä julkaisemassaan artikkelissa.  

Sananvapauden kannalta asia oli siis erittäin tärkeä ja koska tällaisten asioiden yleensä luulisi kiinnostavan myös lehdistöä, odotti lukija pian löytävänsä myös asiaa koskevan kommentin lehden palstoilta, sieltä minne sellaiset asiat kuuluvat. Annetaanko sananvapaudelle arvoa vai ei?  

Tämä oli turha oletus ja puuttumattomuuden syyksi ei kannata panna asian keskeneräisyyttä. Eihän tässä nyt uutisarvoista ollut vain se, mitä tällaisessa tapauksessa tullaan päättämään, vaan myös jo se, että on ylipäätään mahdollista ottaa tällainen asia esille, siis henkilön ja vieläpä yliopiston professorin erottaminen sen johdosta, mitä hän on sanonut.  

Sama ilmiö voidaan havaita niistä kommenteista, joita asian johdosta on esitetty somessa. Sen sijaan, että olisi pidetty ilman muuta skandaalimaisena mielipiteenvapauden loukkaamista yleensä ja kaikissa tapauksissa, ovatkin monet ryhtyneet setvimään sitä, millä tavalla tuo esitetty kyseinen mielipide ja/tai sen esittäjä oli kukaties huonosti perusteltu, väärä, asenteellinen ja niin edelleen.

Vihavainen pitää yliopiston lgbt-politrukkien masinoimaa kampanjaa niin skandaalimaisena, että hän on julkaissut avoimen kirjeen Professoriliitolle. Siinä hän puolustaa professori Tapio Puolimatkaa, joka on joutunut Jyväskylän yliopistossa häkäilemättömän poliittisluontoisen hyökkäyksen kohteeksi, jossa häntä on uhattu virasta erottamisella. Samalla hän moittii Professoriliiton edustajana esiintyvää Jaana Hallamaata, joka ei puolustanut kaltoin kohdeltua liiton jäsentä vaan päinvastoin hyökkäsi tätä vastaan.

Tärkeää ja erittäin ikävää sen sijaan on, että tässä on, jopa peräti oman ammattiliiton taholta, pantu pelinappulaksi yliopiston professorien sananvapaus ja kannatetaan sen rajoittamista jopa mielivaltaisilla perusteilla (pahastuminen).  

Se kirjoituksessa esitetty väite, ettei professori voi koskaan toimia yksityishenkilönä, on yksinkertaisesti yhtä törkeä kuin vääräkin.  

Professorin ammattiin kuuluvat tutkimus ja opetus, jotka on hoidettava asian vaatimalla tavalla, mutta yksityishenkilönä hänellä on ja täytyy olla kaikkien kansalaisten tapaan lupa esittää mitä tahansa haluamiaan näkemyksiä myös julkisesti.  

On vanha traditio, että professorit kirjoittavat esseitä, joissa tämän kirjallisuudenlajille ominaisesti voidaan spekuloida ja leikkiä vapaasti kaikilla mahdollisilla ajatuksilla.  

Hallamaa esittää, että professoria sitoisivat myös journalistin ohjeet, mikä varmaankin pitää paikkansa silloin, kun hän esiintyy journalistina. Muutoin tällaisen vaatiminen olisi yhtä mieletöntä kuin tutkimuksen ja esseen sekoittaminen toisiinsa.

Avoimessa kirjeessään Vihavainen asettuu Puolimatkan puolelle ja selittää kärsivällisesti, mistä pedofiilian ja homoseksuaalisen rinnastamisessa on tosiasiassa kyse:

Mitä tulee konkreettisesti siihen artikkeliin, johon professori Puolimatkaa vastaan nostettu kohu perustuu, on kiinnostavaa nähdä, miten alkeellisesti ja tarkoitushakuisesti sitä on eri yhteyksissä tulkittu ja valitettavasti tämä koskee myös professori Hallamaan kirjoitusta.  

Puheet pedofilian ja homoseksuaalisuuden rinnastamisen sallimattomuudesta ovat tässä kohden vain ala-arvoista demagogiaa. Kaikkien asioiden kaikinpuolisen tarkastelun ja siis myös toisiinsa rinnastamisen täytyy vapaassa maailmassa olla sallittua.  

Kyseisessä artikkelissa ei ole merkkiäkään siitä, että kirjoittaja olisi leimannut homot pedofiileiksi tai päinvastoin. Mikäli näin olisi, kaipaisi asia tietenkin tutkimuksellisia argumentteja. Rinnastus löytyy siitä, että molempia ominaisuuksia pidetään yleisesti perinnöllisinä. Asia ei siitä muuksi muutu, onko se jonkin mielestä korrektia vai ei.

Lopuksi Vihavainen osoittaa syyttävän sormensa Professoriliitolle, joka näyttää olevan taipuvainen miellyttämään hourupäisen nuorison totalitaristisia oikkuja:

Mikäli professorien kirjoittelua ruvetaan valvomaan joidenkin opiskelijakuppikuntien valitusten pohjalta, ollaan jo akateemiselle yhteisölle täysin sopimattomalla tiellä. Aivan uskomatonta on, mikäli Professoriliitto, professorien oma edunvalvontajärjestö ryhtyy myötäilemään ja jopa edistämään tällaista toimintaa. Professoriliiton jäsenenä ja kansalaisena haluan liitoltani suoran vastauksen siihen, miten se suhtautuu varapuheenjohtajansa mielenilmaukseen professori Puolimatkan asiassa. Asia ei ole tärkeä vain minulle henkilökohtaisesti, sillä on myös hyvin laajaa yhteiskunnallista kantavuutta.

                                                      ******************************

Lauluja Utopiasta - Agit Prop Torstaina 16.08. klo 20:00 

Agit-Prop yhtye ja heidän laulujensa sanoma ovat yhä ajankohtaisia. Runsaasti ennen julkaisematonta kuvamateriaalia sisältävän dokumenttielokuvan ovat ohjanneet Jouko Aaltonen ja edesmennyt Peter von Bagh. T: Illume Oy HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille. (Ahdistus)

Katso Yle Areenasta.

Ylen vanhat taistolaiset ja heidän tiedostavat lgbt-lapsensa voivat vanhassa kunnon stalinistisessa hengessä fiilistellä Agit-Prop yhtyettä, kun eetteerin päästetään Peter von Baghin myötäkarvainen dokumentti. Eri jännä tuo Ylen epäsymmetrinen suhde äärivasemmistoon ja äärioikeistoon. Ei korppi korpin silmää noki.

Yle TV1,  12.4.2018, Ulkolinja: Pako tuhotusta maasta 
 

Miljoonat ihmiset pakenevat Venezuelan nälkää ja kurjuutta. Venezuelassa joka kuudes lapsi kärsii pahasta aliravitsemuksesta, pian yhdeksän kymmenestä vajoaa köyhyysrajan alapuolelle. O. Pertti Pesonen

Katso Yle Areenasta.

Viime huhtikuussa tullut dokumentti Venezuelan sosialistihallinon totaalisesta epäonnistumisesta jäi Yle Watchissa ikävästi huomioimatta. Blogissamme usein lainattu kansalaisvaikuttaja Mika Virtanen julkaisi tänään sosiaalisessa mediassa ajatusta herättävän arvion dokumentista. Siinä hän tuo mielenkiintoisella tavalla esiin miten näinkin harmiton ohjelma voi sisältää valtavan määrän ovelaa propagandaa ja piilovaikuttamista: 

Veikkasin ennen katsomista, että koska dokumentti tulee Yleltä ja käsittelee sosialistien ja sosialismin tuhoamaa Venezuelaa, siinä ei joko mainita sosialismia ollenkaan tai se on puolipiilotettu yhteen tai kahteen nopeaan ja huomaamattomaan sivulauseeseen. Arvelin Ylen sosialistien haluavan myös assosioida Venezuelan sosialistit johonkin ei-sosialistiseen. Oikeassapa olin, ei ainuttakaan mainintaa sosialismista, ei edes pikaista kuvaa sosialismi -sanasta seinien propagandamaalauksissa ja -julisteissa. Katsojalle saattaa jäädä dokumentista kuva, että Venezuelan sosialistit ovat jonkinlaisia populisteja, joiden hallinto muistuttaa Chilen Augusto Pinochetin oikeistolaista diktatuuria. Vasemmistolaisen tekijän valikoidut kysymykset, valikoidut haastateltavat, valikoidut leikkaukset haastatteluihin, valikoidut kuvat, jne. tekevät tehtävänsä. 

Propagandavaikuttamisen maailmassa tällaista menetelmää kutsutaan epävirallisesti aallolla ratsastamiseksi ja uudeksi assosioimiseksi. Kun jokin itseaiheutettu tai omaan poliittiseen ryhmään liittyvä ongelmallinen asia on niin suuri ja näkyvä "aalto", että sitä ei voida salata, ja se uhkaa iskeä hallitsemattomasti vasten kaikkien kasvoja, sitä vastaan ei kannata taistella, vaan ratsastaa sillä ja ottaa se hallintaan. Esiinny ongelmallisen asian suhteen avoimena, paljasta paljon, näytä huonous, ongelmallisuus ja pahuus, mutta älä assosioi sitä mihinkään itseesi liittyvään (avainsanat, symbolit, tunnetut iskulauseet, tunnetut henkilöt, tms.), vaan vastustajiisi, vaikka heillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Tee tämä tyynesti ja melko objektiivisen tuntuisesti, ei liian osoittelevasti ja räikeästi, jotta kertomuksessa ei ole propagandan tuntua, vaikka sitä se on. Tarkoituksena ei ole salata totuutta kaikilta, vaan luoda riittävän monelle valheellisia mielleyhtymiä. Tavoitteena on saada mahdollisimman moni uskomaan valheisiin sellaisenaan, tai näkemään kiusalliset itseen kohdistuvat assosiaatiot lievempinä tai epäselvempinä, ja assosioimaan ongelmalliset asiat mahdollisimman paljon vastustajiin, tai vähintäänkin arvelevan sellaisia assosiaatioita olevan. Samalla kiusalliseen asiaan liittyvää informaatiohallintaa otetaan itselle, pois vastustajilta, ilman kamppailuja, väittelyitä, selittelyjä, puolusteluja, kiemurteluja, tms., jotka voisivat saada oman puolen näyttämään liian defensiiviseltä ja sen seurauksena todennäköisesti enemmän tai vähemmän syylliseltä. 

Siksi suositukseni tätä dokumenttia varten on seuraava: Yhdistä kaikki dokumentissa näkemäsi kurjuus, huonous ja pahuus mielessäsi tulikirjaimin sosialisteihin ja sosialismiin, koska se on totuus. Muista, että samantyyppistä sosialismia haluavia on paljon myös Suomen vasemmistopuolueissa. Näin tehdessäsi dokumentista tulee hyvä ja hyödyllinen.

                                                      ******************************