HALLITUS HAJOSI, MUTTA PUNAVIHREÄ PAINAJAINEN TULEE JATKUMAAN ENTISTÄ PAHEMPANA

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Kesäkuussa aloittaneelle Rinteen punarintamahallitukselle ei juuri kukaan luvannut pitkää ikää. Harva kuitenkin uskoi, että ensimmäinen hajoaminen sattuisi jo alle puolessa vuodessa. Jopa Yle Watch arvioi kiroituksessaan Hallitusohjelma Suomen tulevalle konkurssille julkaistu Rinteen koalition kestävän parhaimmallaan pari vuotta. Postin palkkakiistan salailujen jälkeen nurkkaan ahdistetun Antti Rinteen oli pakko jättää tänään eropyyntö presidentti Sauli Niinistölle. Edes kunta- ja omistajaohjausministeri Sirpa Paateron (sos. dem.) uhraaminen viime perjantaina ei palastanut Rinnettä polttamasta näppejään. 

Ylen verkkosivujen uutisessa Putositko kärryiltä historiallisen päivän käänteissä? Miksi pääministeri Rinne erosi? Tässä 100 ja 300 sanan mittaiset vastaukset yritetään vääntää rautalangasta, mistä tässä koko sotkussa on oikeastaan kyse. Yksinkertaistettunakin jutussa ei valoteta juuri lainkaan Keskustapuolueen suhmurointia Rinteen savustamiseksi ulos.

Saattaa olla, että Kepun epäluottamuslause oli poliittinen kosto Anneli Jäättenmäen  (kesk.) johtaman hallituksen eroamiselle v. 2003. Silloin SDP veti tukensa Irak-tietovuotoon sotkeutuneelta Jäätteenmäeltä. Kepun tuntien erovaatimuksen todellisena syynä taitaa sittenkin olla silkka opportunismi. Mielipidemittauksissa kääpiöpuolueeksi kutistuneen Keskustan voimamiehet näkivät hallituskriisissä viimeisen mahdollisuuden poliittiselle iltalypsylle. Kepun puheenjohtaja Katri Kulmunilla ei ollut tässä manööverissä suurtakaan roolia, sillä heikolta johtajalta vaikuttava kolmekymppinen tyttönen on täysin todellisten setämiesten kuten Juha Sipiliän ohjailtavissa. Kaiken tämä koijaamisen motiivina on saada Kepu avainasemaan uusissa hallitusneuvotteluissa. Niissä se tulee varmuudella kiristämään lisäetuja puolueelle.

Demareillakin oli omat syynsä hajottaa hallitus. Antti Rinne on erokommenteissaan ehtinyt kertoa, että hän erosi vain siksi, että nykyhallituksen linjaa voitaisiin jatkaa myös tulevaisuudessa. Siksi on käytettävä kaikkia keinoja, jotta sosialisteille rakas punamädätys saisi vain jatkua. Jos se vaatii pääministerin vaihtamisen, se tehdään, koska hallitusvallasta halutaan pitää kiinni kynsin hampain!

Hallituksen lopullista hajoamista ja uusia vaaleja onkin turha toivoa, vaikka valtaosa suomalaisista oli jo vesi kielellä odottamassa, että SDP:n ketkuilun takia kortit katsottaisiin kokonaan uudelleen. Valitettavasti nyt näyttää siltä, että demarit saavat mokailustaan palkinnoksi entistä tuhovimmaisemman pääministeriin. Punavihreä painajainen lisää vain kierroksiaan mikäli rattin tarttuu vasta yhden kauden kansanedustaja Sanna Marin. Äärivasemmiston hc-mädästyosastolla riemuitaankin yllättyneenä sitä, että punaisen unelman ajauduttua korruption vuoksi karille, se pääseekin kuin varkain satamaan ja voi jatkaa entistä pahempaa tuhotyötä suomalaisia vastaan. 

Pienille hallituspuolueille, Vihreille, Vähemmistöliitolle ja RKP:lle, nykyinen koalitio on elintärkeä, koska vaalien jälkeen heillä ei olisi mitään asiaa uuteen valtioneuvostoon. Takertuminen hallitusvaltaan näkyi jo siinä, että nämä puoleet eivät antaneet valehtelusta kärähtäneelle pääministeri Rinteelle epäluottamusta.  Ilman Kepun vetoomusta nykyhallitus olisi voinut vielä jatkaa.

Mikäli kulttuurimarxilaisena kympin tyttönä tunnetusta Sanna Marinista tulee pääministeri, uusi hallitus tulee jatkamaan entistä itsepintaisemmin mielenvikaista feminismiään ja maahanmuuttokiimaansa. Valtion velkaa vain kasvatetaan ja uusia ajatusrikoslakeja sorvataan. Ainoa valonpilkahdus Marinin valinnassa on se, että sen jälkeen loputkin demarien työläismiehistä jättävät puolueen. Ja jos oikein hyvin käy, Marinin myötä punatuhohallitus kaatuu ennätysajassa ja päähallituspuoleiden kannatukset surkastuvat olemattomiin.


                                                          ****************************

Demarien kohut eivät jää hallituksen kaatumiseen. Viime päivinä on paljastunut, että Pekka Haavisto yritti junailla Isis-leirin lapset salaa Suomeen – Ulkoasiainvaliokunta sai ministeriltä aivan päinvastaista tietoa. Kaikenlaisiin luonnottomuuksiin viehtyneen Seta-Pekan vehkeilyt jäivät harmittavasti tämän päiväisen ykkösuutisen varjoon, mikä tuskin harmittaa ulkoministeriä. 

Normaalin järjestyksen mukaan Pekka Haavisto olisi erotettu tehtävästään, mutta koska totuudesta äänestettiin eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa, omavaltainen ulkoministeri saakin jatkaa tehtävässään. Näin toimii suomalainen demokratia vuonna 2019.

"No en varmaan eroa!!"

SIPILÄN HALLITUS EROSI – EI NIIN HISTORIALLINEN PÄIVÄ SITTENKÄÄN

Ex-pääministeri Juha Sipilä (Kesk.).

Tänään kaikki kotimaan mediat ja varsinkin Yle ovat puhuneet historallisesta päivästä, koska valtioneuvosto on eronnut kesken virkakautta viimeksi 1970-luvun lopulla. Tuohon aikaan hallitukset vaihtuivat tiuhaan tahtiin eikä sitä pidetty mitenkään kummallisena. Päinvastoin, 1970-luvulla normaaliin politiikkaan kuuluivat jatkuvat opposition epäluottamuslauseet ja hallitusten hajoamiset sisäisiin riitoihin, sillä silloin tehtiin aidosti vastakkaisista arvoista lähtevää politiikkaa. Lisäksi hallitusten hajoamisiin vaikutti tuolloin kaikkia valtaoikeuksia nauttinut presidentti, joka saattoi tyytymättömänä hajottaa eduskunnan ja määrätä pidettäväksi uudet vaalit. 

Kekkosen väistymisen jälkeen 1980-luvulla siirryttiin konsensuspolitiikkaan, jossa hallitukset kestivät koko vaalikauden. Tähän vaikutti osaltaan sosialismin romahduksen jälkeen vallalle päässyt ideologinen vaihtoehdottomuus. Olipa hallituskoalitio mikä tahansa, se noudatti aina "taloudellisia realiteetteja", joten suuria muutoksia politiikan sisällössä ei nähty riippumatta siitä oliko hallitusvastuussa SDP tai Kokoomus. Se, että Keskustan johtama hallitus erosi tänään ei ole merkki maamme politiikan taustalla vaikuttavan vaihtoehdottoman konsensuksen katoamisesta. Politiikka pysyy edelleen samoilla raiteilla pelurien vain vaihtuessa.

Vaikka pääministeri Juha Sipilä ilmoitti eroanomuksessaan, että eron syynä oli soten eli sosiaali- ja terveysuudistuksen meneminen karille, lienee todellinen syy viiden viikon päästä pidettävissä eduskuntavaaleissa. Vaaligalluppien mukaan Keskustan kannatus on hädin tuskin 14 prosenttia, vain hieman enemmän kuin nousussa olevilla perussuomalaisilla. Jotain oli siis tehtävä ja Sipilä katsoi tässä kohtaa vaalikampanjaa järkevimmäksi puhdistaa koko pöytä hajottamalla hallitus. Tuleeko tämä taktinen veto lopulta muuttamaan Keskustan kannatuksen nousujohteiseksi, jää nähtäväksi. 

Vaihtoehdottomassa konsensusdemokratiassa mikään ei muutu, mutta silti kansalaiset ovat valmiita äänestämään vaalikaudesta toiseen "muutoksen" puolesta. Nyt tätä näennäistä muutosta edustaa oppositiossa istuva historian jäänne Sosiaalidemokraatit. Kansan muisti on lyhyt, sillä vuosituhannen alussa äänestäjät halusivat eroon Paavo Lipposen oikeistodemarihallituksesta (ns. saateenkaarihallitus) suurin piirtein samoista syistä kuin äänestäjät Kepusta nyt. 

Markkinavetoiselle politiikalle vaaditaan siis vaihtoehtoa ja kansa luulee, että vanhaa maailmaa edustavat seniilit demarit olisivat kykeneviä siihen. Rahoittaakseen kaiken lupaamansa kivan SDP:n johtama hallitus joutuu ottamaan lisää kansainvälistä lainaa, jotta maamme voisi harjoittaa markkinoista vapaata sosialismia. Lopulta mennään ojasta allikkoon, sillä "kylmän markkina-ajattelun" selättämiseksi nykyiset ja tulevat sukupolvet joutuvat entistä pahempaan finanssimaailman korko-orjuuteen.

Kauniista sanoista huolimatta demarien tavoitteet ovat pitkälti samoja kuin porvaripuolueilla, mutta keinot erilaiset. Ennen kaikkea halutaan talouskasvua, työllisyyttä ja "hyvinvointia". Demarien erona porvareihin on se, että heidän hallitusvastuullaan nämä yksisilmäiset tavoitteet toteutuvat vielä heikommin. Vastaavasti yhteistä näille kaikille puolueille on EU-mielisyys ja monikultturismi, joten hallituksen vaihto ei tässä suhteessa muuta kansankunnan kuolonmarssin suuntaa. Se voi ainoastaan nopeuttaa sitä.

Ehkäpä juuri talouden romahdus ja etninen kaaos voisivat antaa flegmaattiselle kansalle riittävän sysäyksen todelliselle muutokselle. Kyynisesti ajateltuna olisi ehkä parasta, että vaalien jälkeen maata johtaisi SDP:n vetämä punavihreä hallitus. Se kasvattaisi valtion velkaa konkurssipisteeseen asti ja päästäisi maahan niin paljon kehitysmaiden vapaamatkustajia, että se synnyttäisi väkisin vallankumousta lähentelevän yhteiskunnallisen kuohunnan. Ikävä kyllä historiallinen totuus taitaa olla, että asioiden on mentävä entistä huonommin ennen kuin ne voivat mennä paremmin.

SOININ TUPLAPETOS: PETTI VIELÄ JÄLJELLE JÄÄNEET USKOLLISETKIN

Yle uutisoi tänään, ettei ulkoministeri Timo Soini (sin.) asetu ehdokkaaksi kevään eduskuntavaaleissa. Uutisessa Timo Soini vaitonainen tulevaisuudestaan – "Olen koko lailla vapaa mies tekemään päätöksiä"  ulkoministeri makustelee tulevaisuuttaan kuin rehellisen päivätyön tehnyt duunari:

– Olen koko lailla vapaa mies tekemään päätöksiä tämän jälkeen. Hoidetaan nyt nämä hommat loppuun ja sitten alkaa uusi elämä.

Oikeudenmukaisessa maailmassa tällaisen koijarin uusi elämä alkaisi kansantuomioistuimessa petoksesta syytettänä. Tosin hän ei olisi syytettyjen penkillä yksin, koska kesäkuun 2017 Perussuomalaiset puoleen hajottamiseen ja uuden hallitusryhmän juonimiseen osallistuivat Oscar-palkinnon arvoisesti myös Kokoomuksen Petteri Orpo ja Keskustan Juha Sipilä.

Ne ahneet lyhytnäköiset Soinin uskolliset, jotka loikkasivat varta vasten perustettuun Sininen tulevaisuus -puolueeseen huomasivat viimeistään tänään, että mr. Jabba on valmis pettämään myös heidät. Persujen vanhasta vaalilauseesta "Saat mitä tilaat" tuli heidän kohdallaan tänään karua todellisuutta. 

Soinin vetäytyminen eduskuntavaaliehdokkuudesta tarkoittaa käytännössä sitä, että puolueen ainoa mahdollinen ääniharava ei tule antamaan vetoapua sen enempää Uudenmaan vaalipiirissä kuin valtakunnallisestikaan. Jälleen kerran ovela veto itsekkäältä pelurilta, joka ymmärtää, että viimeistään nyt on hyvä hetki jättää uppova laiva nimeltä Sininen tulevaisuus.

Sinisten aluksen jäätyä oman onnensa nojaan ja Soinin kieltäydyttyä eduskuntavaaleista puolueen ydinjoukko teeskentelee yhä ettei laiva ole uppoamassa. Soini sanoo puolueen ottaneet päätöksen vastaan "ihan hyvillä mielin", joka kertoo todellisuuden kieltämisestä ja kollektiivisesta Tukholman syndroomasta sutkia huijaria kohtaan.

Uutisessa Soini sujauttaa Siniselle tulevaisuudelle mukavat tsemppiviestit, mutta mitään todellista voimaa kivoiksi tarkoitetuilla sanoilla ei ole. Pikemminkin Soinin kannustusviesti tuo mieleen perintöä odottelevan miehen, joka uskottelee saattohoidossa olevalle isälleen tervehtymisen olevan vielä mahdollista:

 – Heillä on nyt oma taistelunsa, jota tuen.  Soini sanoi pitävänsä mahdollisena, että puolue saa eduskuntaan Uudeltamaalta jopa neljä paikkaa.  

Soinin mielissä hänen tulevaisuutensa on toinen kuin Sinisillä, joka on perustamisestaan lähtien kahlannut puolueiden kääpiösarjassa. Hän kyllä ymmärtää, ettei kansa pidä takinkääntäjistä eikä siten hänestäkään. Siksi hän tulee suurella todennäköisyydellä jättämään jaloistaan Suomen pölyt pyrkimällä takaisin europarlamenttiin. 

Vanhan sumuttajan harkinnassa saattaa olla myös mukavat eläkeläispäivät palkkiovirassa Maailmanpankissa tai diplomaattina Lontoossa. Soini nimittäin luottaa aivan oikein siihen, että globalistinen ydinrinki palkitsee hänet toimistaan kansallismielisyyttä vastaan. Lähitulevaisuudessa vain Euroopan kuohuminen voi katkaista Soinin mukavat eläkepäivät. 

YLE OTTAA LIBERAALIDEMOKRATIAN KRIISIN SYNTIPUKIKSI ITÄ-EUROOPAN JA KANSALLISET LIIKKEET

Yle pitää demokratian uhkana sitä, ettei kansallista
itsemääräämisoikeutta vastustava globalisti George
Soros saa levittää proagandaansa vapaasti Unkarissa.

Ylen systemaattisena tiedotusstragiana on jo pitkään ollut eurooppalaisen kansallismielisyyden mustamaalaaminen. Kampanjointi on käynyt sitä kiihkeämmäksi mitä menestyneempiä kansallisista ja oikeistopopulistisista liikkeistä on tullut. Oman lisähuolensa Ylelle ovat tuottaneet Itä-Euroopan kansallismieliset hallinnot, jotka eivät syleilekään länsimaisen näennäisdemokratian itsetuhoisia arvoja kuten vapaata muukalaisivaasiota ja itsekkäiden seksuaalikummajaisten lgbt-ideologiaa. 

Hallitsevissa tiedotusvälineissä Itä-Euroopan vastareaktiota lännen rappioarvoille ei edes pyritä ymmärtämään, kunhan vain kauhistellaan ja demonisoidaan kansallismielisiä poliitiikkaa, jota kansan ylivoimainen enemmistö on demokraattisissa vaaleissa halunnut kannattaa. Sen sijaan lännen nationalismille on löydetty viime vuosien aikana ihana tekosyy ja se on Venäjä. Tässä mediakertomuksessa nationalismille ja maahanmuuttovastaisuudelle ei löydy todellisia perusteita, vaan syy on yksin Venäjän kaikkalle tunkeutuneesta nettitrollauksesta, jolla on aivopesty lännen herkkäuskoinen kansansosan kannattamaan "liberaalien" tuomitsemaa etnistä itsepuolustusta.

Yhdysvaltojen retoriikan omaksuneena Ylen punaliberaalit toimittajat pitävät Venäjää suvaitsemattomana roistovaltiona, jossa ei ole poliittisia vapauksia tosinajattelijoille. Tätä tarinaa tukee hiljattain Ylen tv-uutisissa näytetty ja sen verkkosivuilla julkaistu pitkä vuodatus Venäjän turvallisuuskoneisto otti nuoret erityistarkkailuun – Ihmisoikeusaktivistit syyttävät ääriliikkeiden tehtailusta. Sympatiaa jutussa saavat vain äärivasemmisto ja anarkistit, vaikka Venäjä suhtautuu äärioikeistolaisiinkin liikkeisiin erittäin ankarasti. Valtio on lakkauttanut niistä lukuisia,  mielenosoituksia on kielletty ja lainsäädäntö on jo vuosia sitten kriminalisoinut kaiken "fasismia puolustavan puheen" historiallisesta revisionismista lähtien.

Näyttää siltä, että läntiset mediatalot kuten Yle eivät halua uutisoida Venäjän nationalisteihin kohdistuneista poliittisista vainoista, koska yksipuolinen "äärioikeiston" jahtaaminen on  EU:ta tukevalla hallitsevalle luokalle täysin normaali päiväjärjestys. Vasta sitten kun painostuksen kohteeksi tulee eliitin likaisen työn kaduilla tekevä äärivasemmisto, nousevat toimittajat ja "ihmisoikeusaktivistit" ääni väristen puolustamaan sanavapautta ja poliittisia perusoikeuksia.  Ylen uutisesta ei voi välttyä ajatukselta, että myös Venäjän pitäisi sallia äärivasemmiston terrori nationalistisia toisinajattelijoita kohtaan aivan kuten lännessäkin.

Punasokea media tunnustaa vain pakon edessä sen antinationalistista agendaa puolustavan äärivasemmiston väkivallan. Näin kävi tänään, kun tuli tieto, että saksalaisen AfD-puolueen Bremenin-osaston johtaja Frank Magnitz joutui äskettäin silmittömän ja raukkamaisen  väkivallan kohteeksi. Ylen uutisessa Maahanmuuttovastaisen AfD-puolueen johtaja raivokkaan hyökkäyksen kohteena Saksassa kerrotaan, että

66-vuotias Magnitz oli eilen maanantaina palaamasta teatteriesityksestä, kun kolme kasvonsa peittänyttä henkilöä hyökkäsi hänen kimppuunsa. Magnitzia lyötiin päähän puisella esineellä ja pahoinpitelyä jatkettiin vielä, kun uhri makasi tajuttomana maassa.

Yllättävintä uutisoinnissa on se, että siinä lainattiin AfD-puolueen tiedotetta, jossa tapahtuneesta syytetään "anti"fasistista Antifa-liikettä sekä poliittisia vastustajia sosiaalidemokraatteja, vasemmistoa ja vihreitä. Koska AfD rinnastetaan Saksan julkisessa keskustelussa mielivaltaisesti kansallissosialisteihin, heistä on tehty epäsuorasti vapaata riistaa. Saksan politiikan seuraajille tämä ei ole pelkkä mielipide vaan tunnettu tosiasia, sillä maan valtamediassa on AfD:n perustamisesta lähtien vallinut lynkkausmieliala, jossa mitkä tahansa toimet puoluetta vastaan nähdään moraalisesti hyväksyttävinä, vaikka teot olisivatkin rikollisia. Uutisjutun lopussa tämä asenne tulee puolivahingossa esiin:

Osavaltion SPD:tä edustava varapääministeri Martin Dulig totesi Detsche Welle -uutiskanavan mukaan, että iskujen on loputtava, koska ne vahingoittavat demokratiaa ja koska AfD käyttää niitä hyväkseen.

Kyyniseltä hyötyajattelulta kalskahtava lausunto paljastaa, että Saksan sosiaalidemokraattien mielestä AfD-poliitikkojen tuusan nuuskaksi hakkaaminen on väärin, koska se lisää puolueen kannatusta. Toisin sanoen valtapuolueet ovat tyytyväisiä haastajapuolueen puoluetoimiston räjäyttämiseen ja poliitikkojen hakkaamiseen, mutta harmittelevat sitä, että näin AfD voi uhriuta ja saada sympatiaa. 

Virallisen totuuden omineet valtamediat  ovat kieltämättä hämillään siitä, jos myös muut kuin poliittisen eliitin puudelit pääsevät uhriutumaan. Vahingon minimoimiseksi niille on tärkeää  täyttää mediatila uutisilla, joissa ns. Hyvien Asioiden kannattajat nähdään sorretussa asemassa. Tätä sympatian kerjäämistä omalle poliitkalleen Yle on harjoittanut erityisesti vuodenvaihteen jälkeisissä Unkari-uutisissa, joissa maa esitetään kolmannen maailman teokratiaa muistuttavana antidemokraattisena valtiona. 

Ylen pitkässä mielipideuutisessa Suomalaisnuori lähti vapaaehtoistöihin Unkariin ja 10 vuotta myöhemmin hänet nimettiin televisiossa valtionviholliseksi – Annastiina Kallius tutkii nykyajan fasismia, mutta tuntee sen myös nahoissaan toimittaja Laura Kosonen on hukannut lähdekritiikin jonnenkin Francis Fukuyaman ja Wilhem Reichin opusten väliin. Loputtoman pitkässä jeremiaadissa kuullaan ksenofiilisen Annastiina Kalliuksen yksisilmäistä punaliberaalia propagandaa ilman kritiikin häivää. Sikäli ironista, että uutisjutun täginä on sana Propaganda. Jutussa mm. Unkarin media samaistetaan Suomen valtamedian hysteerisesti inhoamaan MV-lehteen:

"Nainen raiskattiin Allahin nimeen Saksassa”. “Helvetti irti Ruotsissa, hyvinvointivaltion loppu (maahanmuuttajien tekemien rikosten vuoksi)”. Tällaisia uutisotsikoita unkarilaiset näkevät televisiossa, lehdissä ja verkossa. Suurimmat televisio- ja radiokanavat ja kaikki pääsanomalehdet ovat hallituksen äänenkannattajia. Ja se ääni on nationalistinen ja täynnä uhkakuvia. 

Tällaisiä juttuja näkyy Unkarissa jonkin verran, mutta silti vähän verrattuna suomalaiseen perusuutisointiin, jossa demonisoidaan maahanmuuttovastaisuutta ja tehdään kiiltokuvajuttuja laittomista maahantulijoista. Kiinnittämällä huomio Unkarin paisuteltuun "sananvapausongelmaan" – joka on ongelma lähinnä vain liberaalimedialle – länsimaiden pseudoeliitti voi lakaista maton alle oman progandistisen tiedottamisensa. Asiaan kuuluu, että esimerkiksi Suomessa toimittajat eivät pidä liberaaliagendansa ajamista propagandana, mikä taas kertoo heidän olevan asialleen omistautuneita tosiuskovia. Siksi jatkuva kauhukuvien luominen "äärioikeistosta" on heille vain vastuullista tiedottamista eikä totalitaristista indoktrinaatiota, johon he väittävät Unkarin syyllistyvän.

Vaikka henkilöön käyvää Ad Hominem -argumentiaatioa pidetään yleensä virheellisenä, ei se ole sitä välttämättä jutussa haastatellun Annastiina Kalliuksen henkilöhistorian kohdalla. Kyse ei ole suinkaan tavallisesta Unkarissa asuvasta suomalaisesta, joka on huolestunut Unkarin nykypolitiikasta, vaan vasemmistoliberaalista kiihkoilijasta, joka jo omalla parisuhdevalinnallaan osoittaa ylenkatseensa eurooppalaista perimää kohtaan. Jutussa kun kerrotaan, että

Nuoruusvuodet Budapestissa olivat kiihkeää aikaa. Kallius rakastui iranilaissyntyiseen mieheen teatteriryhmässä. Yhdessä he olivat mukana perustamassa turvapaikanhakijoita auttavaa MigSzol-aktivistiryhmää. Pariskunta suunnitteli yhteistä elämää Budapestissa.

Kriitinen lukija huomaa varsin nopeasti, että Kalliuksen motiivi taistella kansallismielisyyttä vastaan johtuu pitkälti hänen toiseutta halaavasta eksotiikan nälästä. Tästä taas seuraa poliittinen  kansallismasokismi, jossa minkä tahansa Euroopan maan kansallistunne näyttäytyy vaarallisena ilmiönä. Tähän asenteeseen kuuluu lisäksi sokea länsimielisyys, jossa epädemokraattisen EU:n toivotaan panevan kuriin Unkarin kaltaiset maat, jossa kansan enemmistö on äänestänyt väärin.

Siksi Yle ja muut suuret mediat ovat tehneet toivorikkaina uutisia Unkarin "nousevasta oppositiosta", vaikka sen politiikaa kannattaa kansasta vain murto-osa. Joulukuussa Ylen hehkuttamiin hallituksen vastaisiin "suurmielenosoituksiin" osallistui vain muutamia tuhansia ihmisiä, mutta silti verorahotteinen mediajättimme jaksoi jankuttaa asiasta parhaaseen katseluaikaan monta päivää syrjäyttäen samalla kymmensiin tuhansiin nousseet keltaliivien mielenosoitukset Pariisissa.

Kuten sanottua, jutun lähdekritiikki on olematonta. Kun yhdessä kuvatekstissä kerrotaan, että "ihmiset osoittavat mieltään Central European University -yliopiston puolesta 26. lokakuuta 2018", itse yliopiston taustasta ja sen merkityksestä ei kerrota mitään. Kalliuksen käymässä opinahjossa Central European Universityssä on Wikipedian mukana yhteensä vain 1448 opiskelijaa, mutta muhkea 880 miljoonan dollarin rahoitus. Se on lähes yhtä paljon mitä Suomessa saavat kaikki 25 AMK:ta (AMK:lla on yhteensä yli 100 000 opiskelijaa). Näin suureen rahalliseen tukeen pystyvät vain ideologisista syistä toimivat globalistit. Siksi ei olekaan yllättävää, että rahoituksen takana on pahamaineinen globalisti George Soros. Unkarin hallituksen toimet CEU-yliopistoa kohtaan selittyvät pitkälti sillä, että se on EU-liittovaltiopolitiikan, kulttuurimarxismin, arvoliberalismin ja multikulturalismin johtava ajatuspaja Unkarissa. 

Kalliusta pidetään Unkarin asioissa jonkinlaisena auktoriteettinä, sillä muut media lainaavat mielellään hänen punaliberaaja lausuntojaan. Verkkolehti Uusi Suomen jutussa ”Uskomatonta aggressiivista vihanlietsontapropagandaa” – Unkarin yleisradion uutinen Juha Sipilän puheesta pöyristyttää kauhistellaan sitä tosiasiaa, että jopa Unkarissa on herätty pääministerimme suomalaisvihamieliseen politikointiin.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) uudenvuodenpuhe on joutunut kovan arvostelun kohteeksi Unkarissa. Unkarin pääministeripuolueen Fideszin ajatushautomon Nézöpontin turvallisuuspolitiikan analyytikko Geor Spöttle sanoo Unkarin yleisradioyhtiön haastattelussa, että hänen mielestään Sipilälle ”ei ole sijaa” politiikassa.  ”Vaihtaisin tämän pääministerin kansan nimessä. Hän ei arvosta ollenkaan omia kansalaisiaan”, Spöttle laukoo.

Haastattelun nosti sosiaalisessa mediassa esiin Unkarissa asuva Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Annastiina Kallius, joka pitää puhetta pääministerin vaihdattamisesta uskomattomana.  ”Uskomatonta aggressiivista vihanlietsontapropagandaa”, hän kommentoi Twitterissä.  Kallius nostaa esiin myös sen, että kokoomus tekee Euroopan parlamentissa yhteistyötä Fideszin kanssa.

Medialellikki Kallius leikkii lausunnoillaan sokeaa, sillä kiistämättömäksi tosiasiaksi jää, että Sipilä piti kehitysmaalaisten pedofiilistä saalistusverkostoa yhtä tuomittavana kuin suomalaisten kuviteltuja reaktioita tuota rikkollisrinkiä kohtaan. Jos tämä ei ole oman kansan halveksuntaa niin mikä sitten?

Syy, miksi Yle ja muut valtameidiat ovat ottaneet juuri nyt Unkarin ja muut Itä-Euroopan kansallismieliset maat silmätikukseen voi vain arvailla. Silti ei ole kaukaa haettua otaksua, että kampanjalla valmistellaan kevään tulevia eduskuntavaaleja. Sen merkkinä kun ovat yleensä olleet äärioikeistouutisten moninkertainen kasvu, Itä-Euroopan ja Venäjän kiihtyvä demonisointi sekä natsidokumenttien ahkera esittäminen televisiossa.

ULKOMAALAISKANSAN EDUSTAJA TUOMITSEE PRESIDENTIN UUDENVUODEN PUHEEN, VAIKKA ONKIN KÄYTÄNNÖSSÄ SAMOILLA LINJOILLA

Vihreiden kansanedustaja Ozan Yanar ajaa kurdien ja
muiden ei-suomalaisten etua, ei suomalaisten. Mikä
röyhkeys, että tälläisellä miehellä on julkeutta sanoa
suomalaisille millaista Suomen maahanmuuttopolitiikan
pitäisi olla.

Presidentti Sauli Niinistön uudenvuoden puhe oli tyypillinen globaalia maailmanjärjestystä puolustavan miehen puhe. Se ei poikennut sisällöltään juurikaan aikaisemman presidentin Tarja Halosen "kansainvälisen yhteisön" etusijaa korostaneista jälkisosialistisista haaveiluista. Puhetta referoineessa Yle uutisten jutussa Tasavallan presidentti Sauli Niinistö: Eurooppa on ajautunut riitoihin omista arvoistaan EU:n ja Atlanttisen yhteistyön etua ohi Suomen ajava maamme päämies puhui kuin yhtä maailmanhallintoa kannattava George Soros:

– Turvapaikkahakemusta ei voida jättää käsittelemättä ilman, että rikotaan kansainvälistä oikeutta. Kansainväliset sopimukset on tehty suojaamaan hätää kärsiviä. Heitä meidän on autettava.

Niinistö puhuu ilman kansalaisten mandaattia allekirjoitetuista "kansainvälisistä sopimuksista" kuin ikuisina pidetyistä pyhistä kirjoista, vaikka ne ovat pelkkää paperia ja aina muutettavissa, jos on vain syytä ja poliittista tahtoa. Eurooppalaisten enemmistö arvioisi mielellään uudelleen esimerkiksi kansainväliset pakolaissopimukset kuten pahamaineisen Geneven sopimuksen, koska ovelat globalistijuristit ovat tulkinneet sitä pitkään niin, että siitä on tullut käytännössä laillinen väylä massiiviselle talouspakolaisten invaasiolle. 

Juristina itsekin toiminut presidentti tietää varmasti hyvin, että usein vedottu Geneven sopimus koskee vain vainottuja poliittisia aktivisteja eikä sodan (paikallisten miesten pitäisi puolustaa perheitään) tai taloudellisten syiden vuoksi maahan livahtaneita seikkailjoita. Sosialisti Halosen linjoilla olevalla lausunnollaan Niinistö tuleekin allekirjoittaneeksi umpikierojen juristien (mm. täällä, täällä ja täällä) näkemyksen kansainvälisistä sopimuksista, joissa muukalaisen henklilökohtainen etu asetetaan aina kansakunnan edun edelle.

Kansansuosiostaan kiinnostunut presidentti ei voinut sentään aivan pidäkkeettä puolustaa  uuden ultrakapitalistinen internationaalin ajamaa vapaan maahanmuuton agendaa, vaan hän yritti miellyttää kokoomuslaisia demarieläkeläisiä tuomitsemalla epäsuorasti kohua herättäneen ulkomaalaisten pedofiililiigan saalistamisen Oulussa. Tosin tässäkin Niinistö on loppujen lopuksi enemmän huolissaan kansalaisten oikeutetuista reaktioista kuin kuvottavista eläimellisistä rikoksista:

– Meillä on oikeus edellyttää tahtoa sopeutua yhteiskuntaamme. Ja vastuun kantamista, myös omiaan ohjaamalla. Lakiemme ja arvojemme vastainen käytös lisää riskiä kokonaisten ihmisryhmien leimaamiselle ja luo syvää epäluuloa, jopa vihaa.

Mitään konkreettista ratkaisua omin sanoin "kestämättömälle tilanteelle" presidentti ei tietenkään tarjoa, vaan uskottelee alamaisille, että asian esille ottaminen ja pieni jyrähdys uudenvuoden puheessa riittää. Niinistön puhe toikin mieleen pääministeri Juha Sipilän suomalaisvihamielisen uudenvuodentervehdyksen, jossa ainoaksi ratkaisuksi kehitysmaalaisten terrorille tarjotaan suomalaisten kaitsemista eikä muukalaiskolonnien mellastuksen lopettamista alkuunsa. 

Ylen uutinen Sipilä uudenvuodentervehdyksessään: Vihapuheen viljeleminen on rikos kertoo jo otsikollaan, että pääministeri valehtelee silmät päästään, koska Suomen rikoslaki ei edes tunne koko vihapuheen käsitettä. Poliittisin tarkoitusperin luotu orwellilainen termi on tunnetusti luotu aikoinaan Yhdysvaltojen itärannikon yliopistojen marxilaisissa ja vasemmistoliberaaleissa aivoriihissä valkoista enemmistöä vastaan.

Niinistö ja Sipilä teeskentelevät tyhmää kieltäytyessään edes pohtimasta todellisia ratkaisuja kulttuurikonfliktille. Ratkaisu ulkomaalaisrikollisuuden poistamiselle ja rasismin vähentämiselle olisi kuitenkin helposti löydettävissä. Esimerkiksi 1990-luvun alussa kokoomuslainen Helsingin pormestari Raimo Ilaskivi totesi, että "Suomessa ei ollut rasismia ennen kuin somalit tulivat". Tosin sanoen: ei kehitysmaalaisia, ei rasismia, ongelma ratkaistu.

Niinistön nuoleskelu "tolkun kansalaisten" suuntaan ärsytti luonnollisesti suomalaisten etnistä perikatoa toivovia punavihreitä globalisteja. Muukalaisten etnistä etua ajava vihreiden kansanedustaja, kurditaustainen Ozar Yanar (tukee mm. kurdinationalistista HDP-puoluetta), kivahti Niinistölle ja ihmetteli Ilta-Sanomien mukaan puheen kohtaa, jossa Niinistö viittasi siihen, että ”täällä olevilta” on oikeus edellyttää ”vastuun kantamista, myös omiaan ohjaamalla”. Muukalaiskansanedustaja kommentoi Facebookissa Niinistöä:

– Taustalla on hölmö ajatus, että maahanmuuttajat olisivat osa täysin erilaista yhteisöä, joka on ohjailtavissa kollektiivisesti. Maahanmuuttajayhteisö kuulostaa siltä, että ihmiset kokoontuisivat jatkuvasti kollektiivisesti jossain ”omiensa kesken”. Ja että he olisivat kytköksissä jonkinlaiseen mystiseen yhteisöön, jossa kuuntelevat siellä olevia korkeita auktoriteetteja. Tämä on ihmisten eksotisointia, Yanar arvosteli Facebookissa.  

Hän piti myös ongelmallisena sitä, että vakaviin rikoksiin syyllistyneitä ulkomaalaisia kohdellaan yhteisönsä edustajina, kantasuomalaisia vastaavassa tilanteessa yksilöinä.

Totta kai maamme viidennen kolonnan politiikkojen myötävaikutuksella sillanpääaseman saaneet muukalaiset haluavat olla kiinnittämättä huomiota, vaikka jo pieninä määrinä heille ominaiset kulttuuripiirteet, ominaisuudet ja käytöstavat ovat jyrkässä ristiriidassa hyväntahtoisen länsimaisen etiikan kanssa. Toisin kuin Yanar antaa ymmärtää, juuri kehitysmaalaiset tarrautuvat itse kaikkein kiivaimmin etniseen identiteettiinsä ja uskoonsa (yleensä islam), joten on valheellista väittää, etteikö heillä olisi kollektiivista intressiä ajettavanaan. 

Sitä paitsi on selvää, että rikostapauksissa kantasuomalaisia pidetään yksilöinä, sillä olisi absurdia korostaa joka kerta heidän suomalaisuuttaan maassa, joka on ainakin vielä toistaiseksi suomalaisten. Yanar jättää tarkoituksella myös mainitsematta, että  ns. vastuullinen media jaksaa syyllistää koko Suomen kansaa silloin jos yksittäistä suomalaista epäillään rasismista. Näin kävi mm. vuonna 2015 Lahden KKK-miehen tapauksessa, jossa tehtiin lopulta syyttämättä jättämispäätös, vaikka maamme poliittinen johto häpesi yksittäistä naamiomiestä koko kansan puolesta ja voivotteli kansainvälisen maineen menetystä.

Yanarin puheista on saanut yleisemminkin sen käsityksen, että kuka tahansa Suomen rajan yli loikannut ulkomaalainen on automaattisesti suomalainen, kunhan vain viitsii asiasta itse mainita. Samanlainen kepeä identiteetin vaihto kävisi tuskin Yanarille päinsä, jos mustasta Afrikasta tullut voodoo-kristitty asettuu Turkin kurdialueelle ja ilmoittaa ykskantaan olevansa kurdi. Jostain syystä ulkomaalaiskansan edustajille ja valkoisille kansallismasokisteille on täysin reilua se, että eurooppalaisen identiteetin voi ottaa kuka tahansa vierasrotuinen, mutta esimerkiksi tiibetiläiseksi ei voi ryhtyä edes lähellä asuva kiinalainen maahantunkeutuja. 

Yanarin monilla etnisillä korteilla pelaamista lukuunottamata vihreissä katsotaan nyrjähtäneen johdonmukaisesti, että kaikki ovat vain yksilöitä, joiden kantava identiteetti on tyhjän sisällön käsittävä "ihmisyys". Tämä ei loppujen lopuksi eroa paljon nykykokoomuslaisesta neoliberaalista ajattelusta, jossa kansalaiset nähdään ensisijassa vain kuluttajina ja Homo Economicus -ihmistyypin edustajia. Tässä mielessä etnoveijari Yanarin taktisesti esille tuoma yksilö ja Niinistön houreet kansainvälisistä sopimuksista sopivat hyvin yhteen sen hengen kanssa, jossa hyökätään ainutlaatuisten eurooppalaisten identiteettien olemassaoloa vastaan.

UUSI TIEDUSTELULAKI – SUOMILAMPAAT HALUAVAT VÄHENTÄÄ OMIA OIKEUKSIAAN

Juuri Suomessa vieraillut Barack Obama on luultavasti
mielissään siitä, että tiedustelulaki toimii kuin Patriot Act.

Kansalaisten yksityisyyttä ja tietosuojaa loukkaava uusi tiedustelulaki näyttää menevän ensi viikolla eduskunnassa läpi kiireellisen perustuslakimuutoksen avulla. Asiasta kertoi tänään Ylen uutinen Tiedustelulakien vaatima perustuslain muutos näyttäisi menevän läpi kiireellisenä, SDP:ltä ja vihreiltä tukea menettelylle. Sisäministeriössä urkintalakia on puuhattu kaikessa hiljaisuudessa jo lokakuusta 2015 (tiedustelulainsäädäntöhanke (SM047:00/2015) lähtien, mutta iso nytkähdys tapahtui vasta elokuun 2017 Turun terrori-iskun jälkeen, jolloin pääministeri Juha Sipilä ja presidentti Sauli Niinistö saivat oivan tekosyyn vaatia uuden tiedustelulain kiireellistä hyväksymistä. Nyt näyttää siltä, että lakiesitys menisi ensi viikolla läpi demarien ja vihreiden tuella, mutta varmaan läpimenoon vaadittaisin tuki perussuomalaisilta, jotka eivät ole vielä päättäneet kannastaan.

Mikäli maamme poliittinen johto olisi aidosti kiinnostunut terrorismin torjunnasta, se olisi ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä ollut päästämättä maahan kesän 2015 jälkeen tulleita laittomia turvapaikanhakijoita, jotka jo pelkällä Suomen kamaralle astumisellaan rikkoivat EU:n Dublinin sopimusta. Tuon sopimuksen mukaanhan Eurooppaan tulevan "pakolaisen" pitää hakea turvapaikkaa siitä EU-maasta, johon ensimmäisenä onnistuu livahtamaan. Turun terroristi-iskun tekijä, marokkalainen Abderrahman Bouanane, oli saapunut Suomeen turvapaikanhakijana keväällä 2016, mutta hänen passinsa ja henkilöllisyystodistuksensa löytyivät Saksasta Dortmundin viranomaisilta, joten hänellä ei olisi ollut Dublinin sopimuksen mukaan mitään asiaa Suomeen. Jo pelkällä EU-sopimuksen noudattamisella Suomi olisi välttynyt elätettäviltä turvapaikkaturistelta ja potentiaalisilta terroristeilta. 

Kyynisesti tarkasteltuna kansastaan vieraantunut poliittinen johto näki Turun terrori-iskussa tilaisuuden lisätä niiden suomalaisten valvontaa, jotka vierastavat EU:ta, kannattavat kansallismielistä politiikkaa ja vastustavat globalistien masinoimaa siirtolaisinvaasiota. Vihamielisen eliitin "ratkaisuksi" tuli kuin yhdessä yössä kiireellinen tiedustelulaki, jonka avulla valtion tiedusteluelimet saisivat lähes rajattomat oikeudet valvoa ja urkkia poliittisesti epäkorrekteja kansalaisia. Aivan kuten Yhdysvalloissa vuoden 2001 WTC-iskun jälkeen pikaisesti sorvattu urkintalaki Patriot Act, myös Suomessa kansalaisia on peloteltu uhkakuvilla niin, että valtiouskollinen enemmistö on alkanut itse vaatia oman sananvapautensa rajoittamista ja valvonnan lisäämistä.

Jotain on kuitenkin muuttunut, eikä välttämättä parempaan suuntaan. Viimeisen puolen vuoden aikana urkintalain kiirreellisyyttä ei ole enää perusteltu ympäripyöreästi terrorismilla, vaan hallitus on ottanut keppihevosekseen Venäjän uhan. Myös media on osallistunut saman syntipukin jahtaamiseen innokkaasti, josta kertoo mm. Ylen kolumnistiksi palkattu Rysky Riiheläinen, joka jaksaa kolumnista toiseen jankuttaa paranoidisella vimmalla, kuinka Venäjä uhkaa "kaikkea hyvää ja demokraattista (sic)" valtavilla informaatiovaikuttamisresursseillaan ja läntisten populistpuoleiden suoralla tuella, jota ilman "koko ilmiötä ei olisi edes olemassa". Maanisen tyylinäytteen Riiheläisen suorasukaisesta "läntisen arvoyhteisön" ja Nato-liittymisen propagandasta tarjoaa hänen tuorein kolumninsa Valheiden vaikutusta on vaikea vastustaa.

Uutta tiedustelulakia on myös arvosteltu, mutta tätä kritiikkiä ei ole kuultu valtamediassa. Lain yksipuolisesta julkisesta kampanjoinnista huolimatta se tulee suurella todennäköisyydella osoittautumaan turhaksi. Viranomaisilla olisi nimittäin jo nyt keinot ehkäistä terrorismia, jos se vain sitä haluaa. Uudet yksityisyyttä loukkaavat tutkinta- ja valvontakeinot on selvästi tarkoitettu vain suomalaisia varten. Missä olisi se poliittinen taho, joka nostaisi tämän kysymyksen esille?


                                                         **************************


Valtamedian Trump-vastainen toimittajakunta on ollut viime päivinä myös Suomessa tohkeissaan, kävihän itse musta messias ja maailmanparannuksen paavi Barack Obama Suomessa! Hän piti "hyviä fiiliksiä" nostattaneen puheensa Helsingissä Nordic Business Forumin vieraana 27. syyskuuta. Ylen uutinen Analyysi: Helsingissä esiintyi johdonmukainen presidentti Barack Obama, joka valoi uskoa tulevaisuuteen ja rohkaisi päättäjiä kohtaamaan ihmisiä kaikista ryhmistä on kritiikittömässä palvonnassaan lähes uskonnollista tekstiä. Demokraattipuoluetta ilmiselvästi kannattava vasemmistoliberaali toimittaja Pirkko Pöntinen pitää Obamaa uutena Jeesuksena, jonka kaikki sanat ja teot ovat virheettömiä ja oikeamielisiä. Jonkin muun väittäminenhän olisi rasismia, kuten sen, että Obama on todistetusti sotarikollinen. Mutta mitäpä pienistä, pääasia, että punaliberaalien pyhimys tölvi nykyistä presidenttiä!

– Myös poliitikoissa Yhdysvalloissa on tätä taaksepäin katsovaa ajattelua, Obama lausui ja viittasi selvästi presidentti Donald Trumpiin.

Uutista lukiessa tuli mieleen, että puhetta kuunnellessaan Obaman varttuneella fanitytöllä Pirkko Pöntisellä taisi silmäkulman lisäksi kostua muukin, sen verran viidakkokuumeiselta hänen gospel-saarnansa kuulostaa. Reaalimaailmassa kiinniolevista kansalaista Obama-kiihko vaikuttaa vähintään kummalliselta, sillä onhan kyseessä vain pelkkä Itärannikkon liberaalin juutalaiseliitin parrasvaloihin nostama puoliverinen poju. Tällaisen ohjelmoidun tyhjänpuhujan puheesta suomalaiset pukupellet ja jakkuääliöt olivat kuitenkin valmiita maksamaan 2000 euroa. Eräs irvileuka totesikin sosiaalisessa mediassa, että kyllä hänkin olisi voinut maksaa tilaisuudesta maltaita, jos vain olisi päässyt sanomaan Obamalle N-sanan....


                                                        **************************


Suomeen kaivattaisiin toden teolla valtavirtaista totuusmediaa. Sellaisen puute näkyy Ylen uutisvuodatuksessa Tuomariehdokas Kavanaugh'ta seksuaalisesta ahdistelusta syyttävä professori Christine Blasey Ford: Olen sataprosenttisen varma, että hyökkääjä oli Kavanaugh – historiallinen kuuleminen käynnissä. Uutisessa kerrotaan, että Yhdysvaltain senaatin lakiasiainvaliokuntaa kuulee tänään korkeimpaan oikeuteen ehdolla olevaa Brett Kavanaugh'ta ja häntä seksuaalisesta ahdistelusta syyttänyttä kalifornialaista psykologian professoria Christine Blasey Fordia. Yle antaa mediatilaa vain Fordille, jolla ei ole muuta todistetta kuin oma sanansa siitä mitä tapahtui vuonna 1982. Kavanaugh puolestaan tyrmää omassa puheenvuorossaan johdonmukaisesti ja vakuuttavasti demokraattien maksaman todistajan laskelmoidun itkuntuhruisesti väitteet.

Tuntemattomiksi jättäytyvät Ylen toimittajat eivät tässä eivätkä muussakaan tapaukseen liittyvässä uutisoinnissa pohdi kertaakaan ääneen sitä, miksi ihmeessä Christine Blasey Ford on ollut hiljaa nämä kaikki 36 vuotta ja väittää vasta nyt, että Brett Kavanaugh olisi lähennellyt häntä sopimattomasti.

Ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä päätelläkseen, että demokraatit yrittävät viime hetkellä estää Kavanaughin nimittämisen Korkeimman oikeuden tuomariksi marsittamalla senaatin eteen kostonhimoisia ja vainoharhaisia umpivasemmistolaisia satutätejä. Näin heidän ganjahuuruiset nuoruudenjuttunsa muuttuvat Yhdysvaltain senaatin lakiasiainvaliokunnan edessä sopivasti "seksuaaliseksi häirinnäksi". Liian hyvää ollakseen totta näin ratkaisevassa poliittisessa tilanteessa. Amerikan demarien epätoivo ja häikäilemättömyys on jälleen alittanut kaikki kuviteltavissa olevat rajat. Vielä häpeällisempää on Ylen toiminta, koska se on kaikissa Yhdysvaltain politiikasta kertovissa uutisissaan systemaattisesti Demokraattipuolueen linjoilla.

                                                        **************************

TAMPEREEN EPÄONNISTUNUT PUNAKAPINA MALLIA 2017

Korruptoituneelle järjestelmälle uskolliset tiedotusvälineet ovat mainostaneet Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) lauantaista mielenosoitusta Tampereella näkyvästi jo vikkojen ajan. Kaiken tohinan keskellä ne kaikki ovat vaienneet mielenosoituksen syystä ja teemasta. Mielenosoituspäivänäkään suuret mediat kuten Yle eivät kertoneet, että PVL:n mielenilmauksen teemana oli "Sananvapauden puolesta" ja että se oli suunnattu käynnissä olevaa poliittiista oikeudenkäyntiprosessia vastaan, jossa syyttäjä vaatii rekisteröimättömän yhdistyksen kieltämistä. 

Valtamedialta on jäänyt sanomatta sekin, että tilaisuus oli avoin kaikille, jotka puolustavat sananvapautta. Paikalla olikin näkyvästi muiden kansallismielisten ryhmien edustajia, erityisesti Soldiers of Odin -järjestö oli vahvasti esillä noin sadalla edustajallaan. Muiden kansallismielisten solidaarisuus on ymmärretävää, sillä mikäli PVL kielletään, tähtäimeen joutuisivat seuraavaksi myös vähemmän radikaalit järjestöt.

Uutisraportissa Hetki hetkeltä – Yle seuraa Tampereen mielenosoituksia: keskusta osin tyhjentynyt mielenosoittajista jätetään moni oleellinen asia kertomatta, kuten se, mitä mielenosoittajat huusivat ja mitä puheissa sanottiin. Toimittajat varmaan katsoivat, että mielenosoittajien yhteishuudot kuten "Juha Sipilä – kansanpetturi!" ja "sananvapaus – kansan oikeus", ovat niin lähellä totuutta, että moni suomalainen olisi voinut niihin helposti yhtyä. Marssin poliittinen viesti jätettiin mediassa kertomatta, koska mielenilmaus haluttiin kuvata vain pelkkänä "fasistisena pullisteluna" ilman syytä.

Oma tuttu lukunsa median tiedottamisessa on mielenosoittajien ja heitä vastaan rähinöivien äärivasemmistolaisten määrä. Ylen uutisia lukiessa tulee mieleen, että Dan Koivulaaksoko siellä on taustatoimittajana kun nationalistien määrää vähäteltiin ja anarkommunistien lukumäärää vastaavasti liioilteltiin. Kun katsoo vaikka mielenosoituksista tehtyjä suoria striimauksia, niistä voi helposti laskea viisriviin järjestäytyneen marssijoukon olleen vähintään 350 henkilöä ellei peräti 400. Sen sijaan poliisi ja Yle puhuu vain kahdestasadasta. Vastaavasti samaisessa verkkosivujen suorassa uutisraportissa vastamielenosoittajia kerrotaan olleen 300-400, kun taas pelkästään tv:stä riippuvaisille demarieläkeläisille kerrottiin kello kuuden uutisissa heitä olleen 800! Ilmeisesti tällaisen liioittelun tarkoituksena on kertoa, että oikeassa oleminen olisi jotenkin riippuvainen siitä mitä suurempi on osallistujamäärä.

Mielenosoitus oli suunnattu petoksellista eliittiä vastaan, mutta heitä siellä ei luonnollisestikaan näkynyt. Sen sijaan heidän bulvaaninaan toimivat äärivasemmistolaiset olivat saapuneet vastustamaan sananvapautta ja puolustamaan poliittisen poliisin sekaantumista oikeusjärjestelmään. Nämä Systeemin huorina toimivat hyödylliset idiootit olivat jälleen kerran se rikollisjoukko, joka yritti väkivaltaisella häiriköinnillään puuttua perustuslailliseen mielenosoitusoikeuteen. Onneksi paikalla oli poliisi, sillä avoin yhteenotto nationalisteja vastaan olisi tehnyt rumaa jälkeä fyysisesti selvästi heikomman näköisistä uuskommunisteista. Striimistä päätellen kansallismieliset näyttivät hyvin rauhallisilta ja päättäväisiltä, koska eivät provosoituneet hysteeriseen kimitykseen. He ymmärsivät, etteivät nuo valtion subventoimat moraaliposeeraajat ole heidän oikeita vihollisiaan eivätkä siten edes vihollisen arvoisia. 

Ylen sympattiinen asenne räyhäävää äärivasemmistoa kohtaan on tunnettua. Sen agendalle ei ole kuitenkaan edullista, että kansallissosialistien ja nationalistien vastustajat paljastetaan paljasjalkaisiksi äärivasemmistolaisiksi, jonka vuoksi mediajätti puhuu heistä vain "vastamielenosoittajina". Tämän on tarkoitus antaa mielikuva, että kansallismielisiä vastustavat perin tavalliset epäpoliittiset ihmiset, jotka ovat vain "huolissaan fasismista". Ylen harmiksi se ei saanut tällä kertaa napauttua valokuvaa lastenvaunua työntävästä pariskunnasta, jolla olisi voitu osoittaa että "kunnon tavallinen väki on liikkeellä natseja vastaan" (siellä tosiaan jotkut työntelivät lastenvaunuja, mutta Pif-sivuston mukaan niissä kuljetettiin astaloita väkivaltatarkoituksessa).

Se narraatio, jonka Yle esitti Sananvapauden puolesta -mielenosoituksesta ei poikennut juurikaan aikaisemmista vastaavista tapahtumista. Yleisradion ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että verkon uusmediat vuotavat kansalaisten silmille niin paljon tietoa, että Ylen uutistulkinnat asettuvat epäilyttävään valoon. Kuten vanha sanalasku tietää, kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa.

    

                                                          **************************

Ylen kulttuurikommunistit ne jaksavat pyörittää kuluneita natsilevyjään:

Yle Teema Fem, lauantai 21.10.2017 klo 21:00 Hitlerin Hollywood 

(Hitlers Hollywood: Das deutsche Kino im Zeitalter der Propaganda 1933 - 1945, Saksa 2017) Rüdiger Suchslandin uusi dokumenttielokuva kertoo natsi-Saksan elokuvateollisuudesta, unelmatehtaasta kuoleman voimien käytössä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (ahdistus).

Yle Teema Fem, lauantai 21.10.2017 klo 22:40 Muuttolintu 

(Opfergang, Saksa 1944) Sodan aikana natsi-Saksassa valmistuneen Agfacolorissa kuvatun melodraaman teema on kuoleman kaipuu ja rakkauden tähden tehdyt uhraukset. N: Kristina Söderbaum, Carl Raddatz. O: Veit Harlan. HD Äänitekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.

PÄÄMINISTERI SAMAISTAA SYYTTÖMIEN MURHAAMISEN SEN ARVOSTELUUN

Laura Huhtasaari, tuo poliittisen elämän kadehdittu arjatar,
jauhotti tänään eduskunnassa Juha Sipilän.

Eilen jä tänään on uutisoitu ahkeraan pääministeri Sipilän koollekutsumasta lähes neljätuntisesta kokouksesta, jossa kaikkien eduskuntapuolueiden puuheenjohtajia vaadittiin allekirjoittamaan yhteinen vetoomus, jolla Ylen uutisen mukaan "pyritään hillitsemään kiihtynyttä keskustelua Suomen sisäisestä turvallisuudesta ja muun muassa turvapaikanhakijoiden palautuksista." Vetoomus on hyvä todiste poliittisen "eliittimme" suhteesta alamaisiin: koska pääministerin mielestä maahanmuuttoon ja terrorismiin ei  voida oikeasti vaikuttaa, jää ainoaksi keinoksi suomalaisten kyykyttäminen.

Tänään ilmestyneessä toisessa uutisessa Sipilä nuhteli Huhtasaarta – puoluejohtajien toive maltillisesta keskustelusta heti säröllä eduskunnassa kerrotaan, että eduskuntapuolueiden puheenjohtajat tuomitsivat keskiviikkona yhteisessä julkilausumassaan sekä terrorismin että kaikenlaisen vihapuheen. Erikoinen julistus tarkoittaa sitä, että muukalaisten mukana maahan tuotettu terrorismi rinnastetaan sen arvosteluun. Paniikkireaktiona syntynyt julkilausuma osoittaa, että pääministeri Juha Sipilä ei halua tunnustaa yhteiskunnallisten ilmöiden syy-seuraussuhdetta, jonka vuoksi hän ei näe mitään relevanssia sillä, että viattomiin suomalaisiin kohdistuva musilimiterrori synnyttää kantaväestössä kielteisiä reaktioita. Hän menee jopa niin pitkälle, että näkee ilmiöt erillisinä ja yhtä vaarallisina – nuorten naisten kurkuttaminen on yhtä vakava asia kuin sitä kritisoiva kannanotto!

Onneksi sentään perussuomalaisten presidenttiehdokas Laura Huhtasaari pani poliittisesti korrektin julkilausuman sisällön oikeisiin mittausuhteisiin:

– Perussuomalaiset tuomitsevat terroristien vihapuheen suomalaisia kohtaan ja länsimaisia arvoja kohtaan. Radikaalin islamistisen terrorismin uhka Suomessa on kohonnut ja samalla sisäinen turvallisuus on heikentynyt. Käynnissä oleva islamisaatioilmiö etenee koko ajan. Koska islamin normit poikkeavat länsimaisen yhteiskunnan normeista, laajamittainen muslimien maahanmuutto johtaa muslimien eriytymiseen isäntäyhteiskunnasta ja muslimiväestön kasautumiseen omille alueilleen, jossa vallitsevat islamilaiset arvot. Eurooppalaiset johtajat ja poliitikot vain katselevat, kun Euroopan kaupunkien kokonaisia alueita muutetaan ulkomaisiksi vyöhykkeiksi, tulitti Huhtasaari.

Totta kai pääministeri reagoi Huhtasaaren puheeseen ennalta arvattavasti syyttäen presidenttikandidaattia yhteisen veneen keikuttamisesta. Sipilä toisti mantraansa, että "me tuomitsemme kaikenlaisen vihapuheen" ikään kuin suomalaisten murhaaminen olisi vakavuudeltaan yhtäläinen sen arvostelun kanssa. Ylipäätään koko puhe "vihapuheesta" johtaa yhteiskunnallisen keskustelun muslimiterroristeista tahallaan väärille raiteille puuttuessaan vain suomalaisten täysin normaaliin ja ennen kaikkea oikeutettuun reaktioon. Nimittäin mitään "vihapuhetta" ei olisi ilman muslimiterrorismia.

Mitä tulee itse käsitehirviö "vihapuheeseen", kyse on puhtaasti orwellilaisesta uuskielestä. Samalla se on kätevä blanko-termi, johon vallankäyttäjät voivat istuttaa mitä tahansa, josta he eivät satu pitämään tai joka on heidän intressejään ja utopioitaan vastaan. Tietämättömille tiedoksi, että käsite 'vihapuhe' kehiteltiin Yhdysvaltojen itärannikon Ivy League -yliopistojen uusvasemmistolaisessa (lue: kulttuurimarxilaisessa) aivoriihessä 1990-luvun alussa. Siksi tuota ideologisia tarpeita varten luotua termiä ei pitäisi käyttää suomen kielessä ja virallisissa yhteyksissä lainkaan.

PRESIDENTTI NIINISTÖ HALUAA VALVOA SUOMALAISIA, JOTTA MONIKULTTUURI VOISI RYNNIÄ ESTEETTÄ

Suomen ulkomaanedustustojen päälliköiden vuosittaisessa kokouksessa Helsingissä tänä aamuna puhunut presidentti Sauli Niinistö sanoi ääneen sen, jota Yle Watch aavisteli jo viime lauantain kirjoituksessa Tapahtui mitä tapahtui, mutta monikulttuurista ei luovuta. Nyt se on sitten virallista korkeinta valtiojohtoa myöten, että Turun terrori-iskusta huolimatta Suomi tulee jatkamaan liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa, joka on välttämätön ehto vierasperäiselle terrorismille näillä Pohjan perukoilla. Ylen verkkosivuilta löytyvässä videossa ja siihen liittyvässä lyhyessä jutussa jo otskko kertoo kaiken: Presidentti Niinistö: "Suomi ei voi sulkea rajojaan sulkeutumatta itse". 

Niinistö muistutti, että Suomea sitovat kansainväliset sopimukset pakolaisista ja turvapaikanhakijoista ja niitä Suomen tulee noudattaa. 

– On siis syytä tehdä selväksi: Suomi ei voi sulkea rajojaan sulkeutumatta itse. Palaaminen rajatarkastuksiin lännessä ei estä turvapaikanhakijan maahan pääsyä, ei estänyt itärajallakaan pari vuotta sitten, Niinistö sanoi.

Niinistön puhe edustaa vaihtoehdottomuuden politiikkaa, kun hän toteaa yks kantaan, että rajatarkastukset eivät estä turvapaikanhakijoiden maahan pääsyä. Tämä on silkkaa valhetta, sillä Suomi voi juuri presidentin peräänkuuluttamien kansainvälisten sopimusten perusteella olla päästämättä maahan turvapaikanhakijaa, joka tulee turvallisesta EU-maasta kuten Ruotsista. Mikäli Euroopan Unionissa noudatettaisiin Dublinin sopimusta "pakolaisena" tulo Suomeen olisi jo teknisesti mahdotonta. Suomeen tullessaan turvapaikanhakija on tullut  8-10 turvallisen Euroopan maan läpi, vaikka sopimuksen mukaan turvapaikkaa tulee hakea ensimmäisessä EU-maassa johon on saavuttu.

Kehitysmaalaisten kansainvaellus ei ole sateen kaltainen normaali luonnonvoima, jolle ei muka mahda mitään ja joka pitäisi siksi hyväksyä "luonnollisena ilmiönä". Osuvampi vertauskuva olisi sateen jäljiltä syntyvä mutavyöry, jota vastaan voidaan paikallisesti aina suojautua, jos siihen löytyy vain riittävästi tarmoa. Eri verukkeilla maahan pyrkivät afrikkalaiset onnenonkijat ja potentiaaliset terroristit voidaan pysäyttää Suomen länsirajoilla tarvittaessa helposti. Kyse on puhtaasti poliittisesta tahdosta, ideologisesta arvovallinasta sekä halusta kuulla tai olla kuulematta kansan ääntä. 

Niinistön arvovalintana on suosia kolmannen maailman ylijäämäväestön invaasiota, jonka päässä häämöttää suomalaisen etnisyyden tuhoutuminen ja yhteiskunnan vajoaminen samanlaiseen tilaan, josta muukalaiset ovat lähtöisin. Voi olla, että Niinistön näkemykset kumpuavat hänen pedantista lakimiesasenteesta, jossa sosialistien mädättämän oikeusvaltioperiaatteen katsotaan menevän kaiken edelle. Siksi presidentin mielestä muukalaisia suosivien umpikierojen kansainvälisten pykälien täsmällinen noudattaminen on tärkempää kuin kansakunnan säilyminen tulevaisuudessa. 

Muun poliittisen klienteelin lailla Niinistökin uskoo, että ongelmien ratkaisu löytyy uusien lakien säätämisestä. Tästä kertoo hänen samaisessa puheessaan ollut kannanotto, jossa yhdytään pääministeri Juha Sipilän vaatimukseen, että uuden tiedustelulain hyväksymistä pitää kiirehtiä. Tulee väistämättä mieleen, että terrori-iskua käytetään nyt hyväksi korruptoituneen Systeemin pitkään toivomalle valvonnan lisäämiselle, jota ei ole voitu aikaisemmassa yhteiskunnallisessa tlanteessa toteuttaa.

Koska sekä presidentti Niinistö että eduskuntapuolueet Perussuomalaisia lukuunottamatta eivät halua puuttua maahanmuuttoon terrorismin ehkäisyssä, ainoaksi keinoksi jää epäiltyjen urkinnan tehostaminen uuden tiedustelulain avulla. Kaikista vakuutteluista huolimatta laki voi osoittautua täysin turhaksi ja tehottomaksi. Riippumaton verkkolehti Vastavalkea kertoo tuoreessa artikkelissaan, ettei ole mitään takeita siitä, että kyseinen urkintalaki ennalta ehkäisee terrori-iskuja. Sen soveltamisen hyöty järjestelmälle löytynee muualta, sillä se avaa loppumattomat mahdollisuudet valvoa niitä suomalaisia, jotka suhtautuvat nuivasti maamme poliittisen johdon ajamaan globlistiseen ja suomalaisvihamieliseen politiikkaan.

Tiedustelulaki ei olisi tietenkään mikään läpihuutojuttu, koska se vaatii perustuslain muutoksen, jossa tarvitaan 5/6 enemmistö eduskunnassa. Laki saattaa mennä silti läpi, koska jopa kovassa nosteessa oleva oppositiopuolue Vihreät näyttää kannattavan sitä, jos on uskomista Ylen uutiseen Vihreiden Touko Aalto: Poliisille lisää resursseja. Tämä ei ole sinänsä yllättävää, sillä vihreiden suosimaa monikulttuurista yhteiskuntaa ei voi pitää koossa ilman poliisivaltiota ja omien kansalaisten valvontaa. Myös "maahanmuuttokriittinen" Perussuomalaiset kannattaa lakimuutosta, mikä asettaa puolueen samaan rintamaan kansanvihollisten kanssa omaa kansaa vastaan. 

Lakimuutosehdotus ei ole jäänyt valveutuneilta kansalaisilta huomaamatta. Niin sanotun neohumanismin isäksi kutsuttu originelli kansalaisaktivisti Esa Tabeman esitti aivan hiljattain sosiaalisessa mediassa skenaarion, jonka toteutuminen tekisi ajan mittaan Suomesta poliisivaltion:

Todennäköisesti seuraavaa on tulossa: 1. Systeemi ryhtyy seuraamaan pääsääntöisesti satojen suomalaisten viestiliikennettä ja osin jopa kymmenien tuhansien. Tarkoitus on selvittää kiinnostavien henkilöiden kaikki kontaktiverkostot ja kerätä aineistoa, johon tukeutuen voidaan, jos henkilöä pidetään vaarallisena, tekaista jonkinlainen oikeusjuttu. Vaaralliseksi katsotaan henkilö, joka vastustaa Systeemin agendaa, uskoi tämä henkilö väkivaltaan tai ei. 2. Mihin tahansa kansallismieliseen tai jopa ei-poliittiseen hallinnosta liian riippumattomaan järjestöön tai yhteisöön solutetaan provokaattoreita, joiden tehtävänä on vakoilun lisäksi tekaista erilaista "todistusaineistoa" syyttäjäviranomaisille. 3. Ketä vastaan tahansa voidaan periaatteessa nostaa syyte nimettömien todistajien lausunnon perusteella! Käytännössä pelkkä julkituotu kansallismielisyys johtaa , jos muita syytteitä ei löydy, syytteeseen vihapuheesta! Tähän riittää se, että joku provokaattori kertoo kohteen puhuneen levottomia hänen kuultensa.  

Tämä yllä oleva ei toteudu päivässä tai kahdessa, mutta nopeammin kuin moni pelkääkään, sillä Systeemi pelkää, että sen valheilla on piankin lopullinen uskottavuusongelma ja panee toivonsa kaikenaikaa kiristyvään "demokratian itsepuolustukseen". Johtopäätösten aika?

Järjestelmän päällysmiehet ja -naiset selvästi pelkäävät omia kansalaisiaan, mikä on ymmärrettävää, koska viime kesänä Helsingin Uutiset kertoi ajatuspaja e2:n kyselytutkimuksesta, jonka mukaan 42 prosenttia kansalaisista on valmis laittomuuksiin. Uutisjutusta käy selväksi, että kaikkein innokkaimpia oman käden oikeuteen eivät ole suinkaan "äärioikeistolaiset" vaan Vasemmistoliiton kannattajat. 

Tutkimuksen luvut ovat selvä osoitus siitä, että tyytymättömyys järjestelmään on kasvanut huimasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Protestimielialasta kertoo myös tänään Turun Sanomista löytynyt uutinen Poliisi poisti Orpoa loukanneen banderollin Koulukadun alikululta. Uutinen viestii, että osa kansalaisista ei ole tyytyväisiä siihen alistuneeseen tapaan, jolla terrorin uhreja on haluttu Turussa muistaa, vaan he ovat halunneet muistuttaa miehestä, joka avasi kanatarhan häkin oven ketulle. Juuri tällaisia hulluuden virtaa vastaan kulkevia suomalaisia varten uusi tiedustelulaki on ensisijassa tarkoitettu.