Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rysky Riiheläinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rysky Riiheläinen. Näytä kaikki tekstit

torstai 28. maaliskuuta 2019

YLEN SALALIITTOTEOREETIKKO JA NATO-TROLLI RYSKY RIIHELÄISEN TOTUUDEN JÄLKEINEN LIBERAALIDEMOKRATIA

"Salaliittoja ei ole paitsi venäläisillä ja äärioikeistolaisilla"
Kuvassa Ylen viralliset salaliittoteoreetikot Jessikka
Aro ja Janne "Rysky" Riiheläinen.

Ylen leipiin värvätty bloggaaja 
Janne "Rysky" Riiheläinen täyttää mediajätin propagandistisen tarpeen, jossa valtamedian auktoriteettiin uskoville kansalaisille halutaan markkinoida EU-mielistä, transatlanttista Nato-politiikkaa. Heppoista mielipidepolitiikkaa viljelevää Riiheläistä mainostetaan Ylessä rehvakkaasti "turvallisuuspoliitikan keskustelijana", mutta tosiasiassa hän on EU/Nato-akselin myyntimies sekundatuoteellaan. 

Riiheläisen retorinen tyyli on helppo tunnistaa: jokainen kirjoitus sisältää aina jonkun mustavalkoisen moralistisen opetuksen. Pahuuden voimia hänelle edustaa tietenkin perinteisiin arvoihin sitoutunut Venäjä kuin myös kansakunnan etua ja itsemäärämisoikeutta peräävät kansalaiset, joita hän kutsuu "äärioikeistolaisiksi" tai ainakin "populisteiksi". Autuaallinen hyvyys taas vallitse läntisessä liberaalidemokratiassa ja sen nomenklatuurassa kuten hegemonisissa puolueissa, valtamediassa, globaaleissa suuryrityksissä, EU:n kabineteissa ja vasemmistoliberaalissa kulttuurielämässä. 

Välillä Riiheläinen vaikuttaa vuodatuksissaan suorastaan liikuttuneelta kun hän suitsuttaa demokraattisen "arvopolitiikan" absoluuttista totuutta ja oikeamielisyyttä. Silti hänelle ei tuota ongelmia kannattaa liberaalidemokraattisen arvopolitiikan silkkihansikkaan sisään työnnettyä Naton rautanyrkkiä, jolla taotaan uppiniskaisia maita niin kauan, kunnes nekin ymmärtävät, kuinka hieno asia on amerikkalaisten viemä pakkodemokratia globlalistisessa maailmanjärjestyksessä.

Tällä kertaa Riiheläinen kynäilee salaliitoista mielipidekirjoituksessaan Salaliittoteorioissa väkivalta on aina läsnä. Laajan perspektiivin ottava kriittinen lukija voisi olettaa, että tällaisessa jutussa voitaisiin käsitellä ohimennen vaikka Facebookin tuoretta päätöstä kieltää valkoisen nationalismin kannattaminen sen alustalla. Vaikka yhden tietyn rodun intressin ajamisesta tehty kieltopäätös julistettiin Fb:n tiedonannossa avoimesti, siihen johtaneista todellisista syistä somemonopoli ei ole kertonut suurelle yleisölle mitään. Loppujen lopuksi on yhdentekevää pidetäänkö arvopohjaltaan vasemmistoliberaalin Facebookin salaisesti tehtyä kabinettipäätöstä salaliittona vai globaalitoimijoiden "yleisesti hyväksyttynä maan tapana". Varmaa on vain se, että päätöksellä on poliittinen tarkoitus eikä se ole sama, minkä yhtiö tiedotteessaan virallisesti ilmoitti. Koska Riiheläinen ei puhu salaliittokirjoituksessaan mitään Facebookin agendasta ja sen varmennetuista kytköksistä globaliin poliittis-taloudelliseen eliittiin, jää tehtävä huomiseksi Yle Watchille.

Näennäiseen objektiivisuuteen pyrkivä Riiheläinen aloittaa kirjoituksensa pohtimalla salaliittojen psykologiaa yleisellä tasolla. Tämä on kuitenkin vain mato, jolla lukija houkutellaan koukkuun, propagandistiseen pääsanomaan. Jo jutun toisessa kappaleessa "Rysky" paljastaa ketkä ovat ne ainoat todelliset tahot pahantahtoisten salaliittoteorioiden takana: ääriokeisto, äärioikeisto ja vielä kerran äärioikeisto!:

Kuohuva maailma ja digitalisaation mahdollistama tiedonvälitys ovat nostaneet salaliittoteoriat uuteen kukoistukseen. Näiden poliittisten selitysmallien ytimessä on ajatus, että tavallisia ihmisiä huijataan kaikin mahdollisin tavoin ja joku hyötyy siitä. Erityisen taitavasti nämä houkuttelevat tarinat on ottanut käyttöönsä kansallismielinen äärioikeisto.
Viimeisen lauseen luettuaan lukija osaa jo arvata kolumnin lopun, joka on synkkää jeremiaadia äärioikeiston pahuudesta hyviä ihmisiä, erityisesti vasemmistoliberaaleja, vastaan. Ryskyn maailmassa jälkimmäisenä mainitut tahot eivät syyllisty koskaan mihinkään vehkeilyyn puhumattakaan salaliitoista. 

Itse asissa Riiheläinen noudattaa valitusvirressään hyvin pikkutarkasti narraatiota, jossa amerikkalaiset ja eurooppalaiset liberaalivaikuttajat selittävät ideologiansa epäonnistumisia salaliittoteorioilla. Tämä ei ole sinänsä yllättävää, sillä onhan Rysky koko Yle-uransa ajan paasannut foliohattu päässä siitä, kuinka valtaeliitin haastanut "kaikkialle levittäytynyt eurooppalainen äärioikeistoa" on puhtaasti Venäjän luomus, jossa on käytetty apuna hybridivaikuttamista. Tällaiset lausunnot ovat jokseenkin noloja mieheltä, joka on itse Naton asiaa edistävä hybridivaikuttaja Ylessä ja verkkomaailmassa. 

Riiheläisen propagandistisen yksipuolinen ja täynnä olkiukkoja vilisevä mielipidekirjoitus tuo mieleen John Grayn artikkelin The rise of post-truth liberalism. Geopoliittisena bloggaaja tunnettu Markku Siira on tehnyt kirjoituksesta ansiokkaan suomenkielisen arvion, jota voi tässä kohtaa suositella lämpimästi. Artikkelissaan maineikas brittifilosofi kirjoittaa, kuinka Trumpin vaalivoitin jälkeen joukkopsykoosiin joutuneet vaikutusvaltaiset liberaalit ovat alkaneet uskoa salaliittoon, jossa jokin kavala taho, ehkäpä Venäjä yhdessä lännen verkostoituneen äärioikeiston kanssa, vaikutti vaalien (mkl. Brexit) lopputulokseen. 

Riiheläinen ei muiden (vasemmisto)liberaalien tapaan tietenkään kehtaa sanoa ääneen, että liberaalidemokratian ongelmien syynä olisi salaliitto, vaan päinvastoin hän projisoi koko salaliittodiskurssin äärioikeistoon. Kolumnissaan Riiheläinen todistelee, että uskomus politiikkaa ohjailevista kulissien takaisista voimista kuuluu vain "harhaisen äärioikeiston" ajatteluun.

Markku Siiran kirjoitus Grayn artikkelista todistaa kuitenkin vastaansanomattomasti, että Riiheläinen on paranoidi liberaali, jolle "pahantahtoiset äärioikeistolaiset salaliitot" ovat todellisuuden rakennuspalikoita. Siira kirjoittaa:
Joillekin tällainen uusi paranoidinen liberalismi sopii. Liberaali eliitti, joka on ollut enemmän tai vähemmän niskan päällä lännessä jo vuosikymmeniä, voi nyt heittäytyä voimattoman uhrin asemaan. Uuden salaliittoteorian mukaan liberaalissa yhteiskunnassa itsessään ei ole mitään vikaa, vaan sitä ovat vain horjuttaneet ulkopuoliset, vihamieliset voimat. Se, että jokin vieras valta yrittäisi vaikuttaa toisen maan politiikkaan, ei ole sinänsä epäuskottavaa. Mutta Grayn mielestä on jokseenkin älyvapaata kuvitella, että länsimaisen liberalismin heikentyminen olisi esimerkiksi Vladimir Putinin aikaansaannos. Perimmäiset syyt liberaalien yhteiskuntien epävakauteen ovat lähtöisin niistä itsestään.
Rysky osaa myös hurskastelun taidon. Ensin hän demonisoi pitkähkössä kirjoituksessaan koko "äärioikeiston" ja sen motiivit, jotka ovat tietenkin salaliittomaisen vehkeileviä. Lopuksi hän kuitenkin jäävää itsensä pois tällaisesta diskurssista ja selittää demokratian (jota kansanvaltaa kannattavat populistit eivät muka kunnioita) olevan perustaltaan argumentatiivista väittelyä:
Demokraattiseen kamppailuun kuuluu pitää omaa vaihtoehtoa parempana ja toisen tahon siis huonompana. Mutta salaliittoteoreetikoiden mielenmaisemassa omien hyvien ajatusten vastassa on toisella tavalla ajattelevien pahuus.
Vain salaliittoteoreetikot (lue: "äärioikeistolaiset") jaottelevat Ryskyn mukaan ihmiset moraalisiin kategorioihin. Sekä hänen aiemmat kirjoituksensa että tämä uusin todistavat vahvasti Riiheläisen mustavalkoisen moralismin olevan  politiikan kovaa ydintä. Kun oma ideologia joutuu virheidensä vuoksi poliittisesti haastetuksi Rysky näkee tämän johtuvan vain kabaalin äärioikeiston vehkeilystä. Näin salaliittoteoriat tuomitsevan salaliittoteoreetikon ympyrä on sulkeutunut. Lukijoille tämä on vain yksi vahvistus siirtymisestä totuuden jälkeiseen liberaalidemokraattiseen aikaan.

perjantai 28. syyskuuta 2018

UUSI TIEDUSTELULAKI – SUOMILAMPAAT HALUAVAT VÄHENTÄÄ OMIA OIKEUKSIAAN

Juuri Suomessa vieraillut Barack Obama on luultavasti
mielissään siitä, että tiedustelulaki toimii kuin Patriot Act.

Kansalaisten yksityisyyttä ja tietosuojaa loukkaava uusi tiedustelulaki näyttää menevän ensi viikolla 
eduskunnassa läpi kiireellisen perustuslakimuutoksen avulla. Asiasta kertoi tänään Ylen uutinen Tiedustelulakien vaatima perustuslain muutos näyttäisi menevän läpi kiireellisenä, SDP:ltä ja vihreiltä tukea menettelylle. Sisäministeriössä urkintalakia on puuhattu kaikessa hiljaisuudessa jo lokakuusta 2015 (tiedustelulainsäädäntöhanke (SM047:00/2015) lähtien, mutta iso nytkähdys tapahtui vasta elokuun 2017 Turun terrori-iskun jälkeen, jolloin pääministeri Juha Sipilä ja presidentti Sauli Niinistö saivat oivan tekosyyn vaatia uuden tiedustelulain kiireellistä hyväksymistä. Nyt näyttää siltä, että lakiesitys menisi ensi viikolla läpi demarien ja vihreiden tuella, mutta varmaan läpimenoon vaadittaisin tuki perussuomalaisilta, jotka eivät ole vielä päättäneet kannastaan.

Mikäli maamme poliittinen johto olisi aidosti kiinnostunut terrorismin torjunnasta, se olisi ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä ollut päästämättä maahan kesän 2015 jälkeen tulleita laittomia turvapaikanhakijoita, jotka jo pelkällä Suomen kamaralle astumisellaan rikkoivat EU:n Dublinin sopimusta. Tuon sopimuksen mukaanhan Eurooppaan tulevan "pakolaisen" pitää hakea turvapaikkaa siitä EU-maasta, johon ensimmäisenä onnistuu livahtamaan. Turun terroristi-iskun tekijä, marokkalainen Abderrahman Bouanane, oli saapunut Suomeen turvapaikanhakijana keväällä 2016, mutta hänen passinsa ja henkilöllisyystodistuksensa löytyivät Saksasta Dortmundin viranomaisilta, joten hänellä ei olisi ollut Dublinin sopimuksen mukaan mitään asiaa Suomeen. Jo pelkällä EU-sopimuksen noudattamisella Suomi olisi välttynyt elätettäviltä turvapaikkaturistelta ja potentiaalisilta terroristeilta. 

Kyynisesti tarkasteltuna kansastaan vieraantunut poliittinen johto näki Turun terrori-iskussa tilaisuuden lisätä niiden suomalaisten valvontaa, jotka vierastavat EU:ta, kannattavat kansallismielistä politiikkaa ja vastustavat globalistien masinoimaa siirtolaisinvaasiota. Vihamielisen eliitin "ratkaisuksi" tuli kuin yhdessä yössä kiireellinen tiedustelulaki, jonka avulla valtion tiedusteluelimet saisivat lähes rajattomat oikeudet valvoa ja urkkia poliittisesti epäkorrekteja kansalaisia. Aivan kuten Yhdysvalloissa vuoden 2001 WTC-iskun jälkeen pikaisesti sorvattu urkintalaki Patriot Act, myös Suomessa kansalaisia on peloteltu uhkakuvilla niin, että valtiouskollinen enemmistö on alkanut itse vaatia oman sananvapautensa rajoittamista ja valvonnan lisäämistä.

Jotain on kuitenkin muuttunut, eikä välttämättä parempaan suuntaan. Viimeisen puolen vuoden aikana urkintalain kiirreellisyyttä ei ole enää perusteltu ympäripyöreästi terrorismilla, vaan hallitus on ottanut keppihevosekseen Venäjän uhan. Myös media on osallistunut saman syntipukin jahtaamiseen innokkaasti, josta kertoo mm. Ylen kolumnistiksi palkattu Rysky Riiheläinen, joka jaksaa kolumnista toiseen jankuttaa paranoidisella vimmalla, kuinka Venäjä uhkaa "kaikkea hyvää ja demokraattista (sic)" valtavilla informaatiovaikuttamisresursseillaan ja läntisten populistpuoleiden suoralla tuella, jota ilman "koko ilmiötä ei olisi edes olemassa". Maanisen tyylinäytteen Riiheläisen suorasukaisesta "läntisen arvoyhteisön" ja Nato-liittymisen propagandasta tarjoaa hänen tuorein kolumninsa Valheiden vaikutusta on vaikea vastustaa.

Uutta tiedustelulakia on myös arvosteltu, mutta tätä kritiikkiä ei ole kuultu valtamediassa. Lain yksipuolisesta julkisesta kampanjoinnista huolimatta se tulee suurella todennäköisyydella osoittautumaan turhaksi. Viranomaisilla olisi nimittäin jo nyt keinot ehkäistä terrorismia, jos se vain sitä haluaa. Uudet yksityisyyttä loukkaavat tutkinta- ja valvontakeinot on selvästi tarkoitettu vain suomalaisia varten. Missä olisi se poliittinen taho, joka nostaisi tämän kysymyksen esille?


                                                         **************************


Valtamedian 
Trump-vastainen toimittajakunta on ollut viime päivinä myös Suomessa tohkeissaan, kävihän itse musta messias ja maailmanparannuksen paavi Barack Obama Suomessa! Hän piti "hyviä fiiliksiä" nostattaneen puheensa Helsingissä Nordic Business Forumin vieraana 27. syyskuuta. Ylen uutinen Analyysi: Helsingissä esiintyi johdonmukainen presidentti Barack Obama, joka valoi uskoa tulevaisuuteen ja rohkaisi päättäjiä kohtaamaan ihmisiä kaikista ryhmistä on kritiikittömässä palvonnassaan lähes uskonnollista tekstiä. Demokraattipuoluetta ilmiselvästi kannattava vasemmistoliberaali toimittaja Pirkko Pöntinen pitää Obamaa uutena Jeesuksena, jonka kaikki sanat ja teot ovat virheettömiä ja oikeamielisiä. Jonkin muun väittäminenhän olisi rasismia, kuten sen, että Obama on todistetusti sotarikollinen. Mutta mitäpä pienistä, pääasia, että punaliberaalien pyhimys tölvi nykyistä presidenttiä!
– Myös poliitikoissa Yhdysvalloissa on tätä taaksepäin katsovaa ajattelua, Obama lausui ja viittasi selvästi presidentti Donald Trumpiin.
Uutista lukiessa tuli mieleen, että puhetta kuunnellessaan Obaman varttuneella fanitytöllä Pirkko Pöntisellä taisi silmäkulman lisäksi kostua muukin, sen verran viidakkokuumeiselta hänen gospel-saarnansa kuulostaa. Reaalimaailmassa kiinniolevista kansalaista Obama-kiihko vaikuttaa vähintään kummalliselta, sillä onhan kyseessä vain pelkkä Itärannikkon liberaalin juutalaiseliitin parrasvaloihin nostama puoliverinen poju. Tällaisen ohjelmoidun tyhjänpuhujan puheesta suomalaiset pukupellet ja jakkuääliöt olivat kuitenkin valmiita maksamaan 2000 euroa. Eräs irvileuka totesikin sosiaalisessa mediassa, että kyllä hänkin olisi voinut maksaa tilaisuudesta maltaita, jos vain olisi päässyt sanomaan Obamalle N-sanan....


                                                        **************************


Suomeen kaivattaisiin toden teolla valtavirtaista totuusmediaa. Sellaisen puute näkyy Ylen uutisvuodatuksessa 
Tuomariehdokas Kavanaugh'ta seksuaalisesta ahdistelusta syyttävä professori Christine Blasey Ford: Olen sataprosenttisen varma, että hyökkääjä oli Kavanaugh – historiallinen kuuleminen käynnissä. Uutisessa kerrotaan, että Yhdysvaltain senaatin lakiasiainvaliokuntaa kuulee tänään korkeimpaan oikeuteen ehdolla olevaa Brett Kavanaugh'ta ja häntä seksuaalisesta ahdistelusta syyttänyttä kalifornialaista psykologian professoria Christine Blasey Fordia. Yle antaa mediatilaa vain Fordille, jolla ei ole muuta todistetta kuin oma sanansa siitä mitä tapahtui vuonna 1982. Kavanaugh puolestaan tyrmää omassa puheenvuorossaan johdonmukaisesti ja vakuuttavasti demokraattien maksaman todistajan laskelmoidun itkuntuhruisesti väitteet.

Tuntemattomiksi jättäytyvät Ylen toimittajat eivät tässä eivätkä muussakaan tapaukseen liittyvässä uutisoinnissa pohdi kertaakaan ääneen sitä, miksi ihmeessä Christine Blasey Ford on ollut hiljaa nämä kaikki 36 vuotta ja väittää vasta nyt, että Brett Kavanaugh olisi lähennellyt häntä sopimattomasti.

Ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä päätelläkseen, että demokraatit yrittävät viime hetkellä estää Kavanaughin nimittämisen Korkeimman oikeuden tuomariksi marsittamalla senaatin eteen kostonhimoisia ja vainoharhaisia umpivasemmistolaisia satutätejä. Näin heidän ganjahuuruiset nuoruudenjuttunsa muuttuvat Yhdysvaltain senaatin lakiasiainvaliokunnan edessä sopivasti
 "seksuaaliseksi häirinnäksi". Liian hyvää ollakseen totta näin ratkaisevassa poliittisessa tilanteessa. Amerikan demarien epätoivo ja häikäilemättömyys on jälleen alittanut kaikki kuviteltavissa olevat rajat. Vielä häpeällisempää on Ylen toiminta, koska se on kaikissa Yhdysvaltain politiikasta kertovissa uutisissaan systemaattisesti Demokraattipuolueen linjoilla.


                                                        **************************