torstai 22. tammikuuta 2015

KUINKA ITSERUOSKINTA JA PELKURUUS TUHOAVAT LÄNNEN.



TV 1, 22.1.2015, klo 18.00, Uutiset


Uusi kirja kertoo Ruotsin synkästä rotuhistoriasta (toim. Jussi Mankkinen).

Katso Yle Areenasta kohdasta 14.08" minuuttia eteenpän.


Ylen toimittaja Jussi Mankkisen tuore (24.1.2015) lukiolaisvuodatus Näkökulma: Ruotsin ruma rotuhistoria. (Koska Ylen verkkosivut eivät ymmärrettävästi uskalla antaa kommentointimahdollisuutta, kommentoin tässä lyhyesti yhtä Mankkisen jutun puolivillaista väitettä: "Äskettäin esimerkiksi puoluesiihteeri Björn Söder ilmoitti, etteivät saamelaiset kuuluu Ruotsin kansaan. Lausahduksessa kaikuivat viittaukset eugeniikan kulta-aikoihin."  Vastaus: Söder ei kyseenalaistanut saamelaisten Ruotsin kansalaisuutta, kunhan vain totesi sen tosiasian, että svealaiset on eri kansa kuin saamelaiset. Jatkuvan indoktrinaation seurauksena on levinnyt käsitys, että Euroopan kansojen identiteetit eivät ole mitään, jonka vuoksi kuka tahansa maahanmuuttaja voi halutessaan olla vaikkapa ruotsalainen tai suomalainen. Ajatuksen hullunkurinen tekopyhyys on helppo todistaa sillä, että kuka tahansa ei voisi tuosta vain julistaa olevansa saamelainen, sillä saamelaiset itse pitävät tiukkoja kriteerejä etnisyydestään, jota muiden valkoisten Euroopan kansojen kohdalla pidettäisiin tuomittavana rasismina)




Biologian kyseenalaistavan sosiaaliantropologian asiantuntija Tapio Tamminen kirjoitti jo yli kymmenen vuotta sitten (uus)natsismia kauhistelevan kirjan Pahuuden viehätys (Otava, 2004). Kirjan viestinä oli varoittaa utilitaristiseen ideologiaan perustuvan atomistisen yhteiskunnnan kohtaamasta uhasta, joka syntyy yhteisöajattelua ruokkivasta valkoisesta itsetietoisuudesta ja etnisestä itsesuojelusta (mustien rotutietoisuus lienee sen sijaan Tammiselle kannatettava idea). Kun nyt vuonna 2015 on kaikkien selvästi nähtävänä, että koko valkoinen sivilisaatio on muun maailman piirittämä, vieraiden populaatioiden kansoittama, demografisesti surkastunut ja lopulta taantunut kulttuurisesti rappioliberaaliin infantilismiin, on Tamminen näille kuolemanmerkeille entistä sokeampi. Hän yrittää vielä kuilun reunallakin kiihdyttää mukavuudenhaluisen lukeneiston keskuudessa etnistä itsetuhoa julkaisemmalla ruotsalaisten ja siten samalla kaikkien eurooppalaisten valkoista syyllisyyttä saarnaavan teoksen Kansankodin pimeämpi puoli (Atena, 2014)

Uutuuskirjassaan Tamminen harjoittaa manipuloivaa historiapolitiikkaa, kun hän käyttää tendenssimäisesti tarkoin sopivasti valikoituja tiedonsirpaleita ajamaan omaa agendaa, eurooppalaisten itsemurhaa edistävää monikultuurisuutta. Kirjan idea pohjautuu Tammisen käsikirjoittamaan Radioateljeen kuunnelmaan "Kansankodin pimeämpi puoli - metadekkari", jonka Yle Radio 1 lähetti 15.6.2012.

Tammisen käymä kulttuurisota, joka on yhdessä 68'-sukupolven hengenheimolaisten kanssa paljastumassa läntisen sivilisaation tuhoamisodaksi, kaivelee kirjassaan yli 150 vuoden takaisia asioita kytkeääksen ne nyky-Ruotsiin, joka on todellinen antiteesi Tammisen tuomitsemille vanhoille kansallisen itsesuojelun (mm. kansankoti) ideoille. Se tosiasia, että maa on rajattoman maahanmuuton myötä käytännössä peruuttamattomasti tuhottu, ei tunnu haittaavan kirjalijaa. Oikeastaan hän ei edes suostu näkemään suoraan silmien alla tapahtuvaa traagista kansanmurhaa, vaan yrittää paisuttaa pienimmänkin järjen ja vastarinnan äänen kuten Ruotsidemokraatit äärimmäisen demonisuuden ilmaukseksi, jonka juuret löytyvät itse Saatanasta, rotuopeista ja kansallissosialisteista. Kaikista ajan merkeistä huolimatta tämä asenne on ateismilla ja materialistisella rationaalisuudella ylpeilevällä lukeneistolla edelleen varsin yleinen.

Ylen uutisten jutussa monen silmille pomppasi varmaan toimittaja 
Jussi Mankkisen kirjan pohjalta esittämä väite, että "opin mukaan esimerkiksi suomalaiset leimattiin rodulliseksi pohjasakaksi". Tässä Tamminen yrittää lyödä kiilaa tämän päivän Euroopan kansallisuuksien väliin kertomalla että ruotsalaiset rotututkijat halusivat aikoinaan kieltää ruotsalaisilta avioliitot suomalaisten kanssa, joita tutkijat pitivät toimittaja Mankkisen suulla "pohjasakkana". Väite tuntuu oudolta heidän tunnetussa rotuhierarkiassaan, kun mukaan lasketaan myös mulatit, mustan Afrikan neekerit, Siperian alkuperäisukkaat, Amazonin intiaanit ja Australian aborignaalit ym. Toimittajan keksimällä sanavalinnalla kuvitellaan tehtävän tyhjäksi suomalaisten etninen ylpeys, mutta tuo vanha svekomaanienkin käyttämä temppu on niin läpinäkyvä, että metsään menee. Toimittaja Jussi Mankkisen ja kirjailija Tapio Tammisen ajatuksena on, että koska suomalaisten perimä ei ollut joidenkin sata vuotta sitten eläneiden ruotsalaisten chauvinistien mielestä tarpeeksi hienoa, eivät nykypäivän "rasistitkaan" voisi vedota lähinnä germanistisesta estetiikasta kumpuavaan rotuoppiin ikään kuin muunlaista rotuajattelua ei olisi olemassakaan.

Uuden dysgeneettisen multikulti-rotuopin soveltaminen suomalaisiin on tässä kohtaa huomioimisen arvoinen. Ensinnäkin Tamminen tulee kannattaneeksi nykyisen rotuopin mukaista epätieteellistä väitettä, että rotuja ei ole olemassa paitsi silloin kun värilliset saavat siitä etua ja valkoiset maksutaakan. Toiseksi, Tamminen haluaa ärsyttää maamme "rasisteja" kirjoittamalla vanhoista rotuopeista, joista osa liittyy mm. kreivi Gobineuaun mielikuvitukselliseen arjalaisteoriaan, josta suomalaiset on poissuljettu. Tämän kaksoisstrategian tarkoituksena on uskotella sekä anti-rasisteille että "rasisteille", että etninen suomalaisuus ja sen varjelu on turhaa, jolloin sekaantuminen etenkin meistä mahdollisimman kaukaisiin kognitiivisesti haasteellisiin neekereihin olisi mahdollista. Toisin sanoen suomalaisuus on merkityksetöntä siksi, että rotuja ei ole ja jos olisikin, suomalaiset ovat "pohjasakkaa", jonka vuoksi sekoittumisella neekereihin olisi lähinnä vain positiivisia vaikutuksia. 

Voihan sitä kansanmurhaa näinkin edistää. Me täällä Yle Watchissa sen sijaan kannattamme etnopluralismia, jossa jokaisella rodulla, etniteetillä ja kansalla on oikeus itsesäilytykseen. Meitä ei loukkaa mitä ruotsalaiset natsit ajattelevet meistä ennen tai tänään, meitä kiinnostaa vain Itämerensuomalaisen kansansirpaleemme säilyminen keskellä seitsemän miljardin ihmisen kansojen merta. Tätä diversiteettiä Tamminen haluaa kirjallaan epäsuorasti viedä historian unohduksiin edistämällä monikulttuurin nimellä kulkevaa globaalia monokulttuuria.

Mainitun "pohjasakan" lisäksi jutussa tarttui korviin lause "Saksassa rotuoppi johti tunnetuin seurauksin holokaustiin". Tässä monet historian syy-seurausketjut kääritään yhdelle rullalle, jonka nimi on rotuoppi. Sama kuin väittäisi, että kommunismin 100 miljoonaa uhria Venäjällä, Kiinassa ja Kamputseassa olisivat olleet pelkästään seurausta Karl Marxin opeista. Niillä on varmasti osansa, mutta tuskin edes kiihkein antikommunisti voisi vakavissaan väittää sellaista. Sitä vastoin holokaustin syistä voidaan tehdä kaikenlaisia yksinkertaistuksia, pääasia, että juutalaisten omat toimet antisemitismin syntymiseen voidaan siirtää virallisen keskustelun ulkopuolelle.

Mankkisen uutisjuttu sisälsi myös tahattoman humoristisia piirteitä, mikä ei johtunut niinkään hänen tyylistään vaan kerrotusta kirjasta, johon on pyritty kokoamaan kaikki ne raavittavissa olevat ruotsalaisen menneen maailman ilmiöt, joita valveutunut nykyihminen pitäisi opetetun papukaijan tapaan "pahoina". Voi vain kuvitella millaista moraalista närkästystä syntyi
 elämästä vieraantuneissa liberaaleissa tv-katsojissa, kun toimittaja kertoi Abban tahtiin Ruotsissa ja Suomessa tehdyn vielä 1970-luvulla vammaisten ja mielisairaiden sterilointia, koska se kuului tuolloin normaaliin kansankoti-ajatteluun. Sormella osoitteva jälkiviisastelu on tehty nykyään niin kovin helpoksi.


Jutussa mopo keuli myöhemminkin, kun toimittaja liiotteli Tammisen laihoihin lähteisiin perustuen Ruotsin roolia sodanjälkeisessä eurooppalaisessa uusnatsismissa. Ruotsissa toki järjestettiin 1950-luvulla eurofasistien kokoontuminen, mutta maa ei ollut marginaalisten uusnatsien keskuspaikka kuten vaikkapa Englanti (Cotswoldin kokous ja julistus 1962) tai Länsi-Saksa. Todellinen valhe Tammisen teoksesta löytyi Ilta-Sanomien (20.1.2015) kautta, joka kertoi kirjaan viitaten, että "SD [Ruotsidemokraatit] syntyi, kun valkoisen vallan liike Vitt Ariskt Motstånd eli VAM jakautui poliittiseen siipeen ja maanalaiseen siipeen 1990-luvun alussa." Silkkaa valhetta, joka on helppo tarkistaa mistä tahansa julkisesta lähteestä. 1990-luvun alussa perustetulla ja vain pari vuotta toimineella VAM:lla ei ollut mitään yhteyttä SD:n eli Ruotsidemokraatteihin. Puolueen juuret ovat 1980-luvun puolivälin tienoilla vaikuttaneessa roturealistisessa, mutta ei natsistisessa kansalaisliikkeessä "Bevara Sverige Svenskt" eli Pidä Ruotsi ruotsalaisena. Mikähän ihme into Tammisella on valehdella tässäkin? Onko syytä olettaa, että koska hän on altis valehtelemaan tällaisissa "pikku asioissa", valehtelee hän todennäköisesti isoissakin?

Tammisella menee ilmeisen tarkoituksellisesti äärioikeisto ja uusnatsit sekaisin, varsinkin silloin kun hän puhuu islamistien ja joidenkin "äärioikeistolaisten" yhteisistä vihollisista. Äärioikeistolla toimittaja viittaa tosiasiassa joihinkin uusnatsien sirpaleryhmiin eikä äärioikeistolaisiksi kutsuttuihin puolueisiin, joista monet kuten Ranskan Front National ovat juutalaisten ostamia kosher-konservatiivisia valleja aggressiivista islamia vastaan. Tamminen yrittää kuitenkin joidenkin hajatapausten perusteella nähdä kansallismieliset radikaalit ja islamistit yhteistyössä liberaalia järjestelmää ja ennen kaikkea sen erityisessä suojeluksessa olevia juutalaisia vastaan. Samaa harhautusta käyttää myös Ylen Kioski jutussaan Mitä yhteistä on terroristilla ja natsilla, jonka tarkoitus on projisoida lörpöttelevän punaliberaaliluokan petikaveruus islamilaisten maahanmuuttajien kanssa kauas historiaan poliittiseen viholliseen .  

Puheet "natsien" (joilla monet toimittajat viittaavat suurin piirtein jokaiseen, joka ei hyväksy monikultuurisuutta) yhteneväisistä arvoista islamistien kanssa ovat mielivaltaisia, sillä kaikkien sivilisaatioiden kestäviin totuuksiin on kuulunut se, että esimerkiksi kulttuuri puolustaa reviiriään; että  avioliittoinstituutio on vain miehen ja naisen välinen yhteiskuntaa uusintava liitto; että homous on poikkeama, josta ei pidä palkita. Myös juutalaiset ymmärtävät nämä historian testaamat arvot, vaikka he tavalliselle goyim-väestölle propagoivatkin medioidensa kautta päinvastaisia epäarvoja, mutta se onkin sitten täysin eri tarina.

Tammisen löytämä ideologinen 
yksittaistapaus islamistien ja uusnatsien välillä on mitätöntä siihen verrattuna mitä hänen oma viiteryhmänsä punaliberaalit ovat tehneet vuosikausia islaminuskoisten maahanmuuttajien kanssa. Sekä Ruotsissa että Suomessa juuri vasemmisto, demarit etunenässä, ovat kutsuneet islamilaisia maahanmuuttajia riveihinsä. Vasemmistolaisille maallistuneille humanisteille ei tuota mitään ongelmaa, että heidän poliittisten johtajiensa maahanpäästämät muukalaiset kannattavat kivikautista uskontoa, jossa sukupuolisyrjintä on syväkoodattu sen arvoihin ja väkivalta on hyväksyttävä tapa levittää uskoa, joka perustuu alistamiselle. Punaisten kutsuun on myös vastattu ja ainakin Ruotsissa islamilaisista maista tulevat vieraat äänestävät poikkeuksetta demareita ja muuta vasemmistoa, koska se on luvannut heille eniten etuisuuksia veronmaksajien kukkarosta. Vastaavasti vasemmisto on voinut hidastaa laskevaa kannatuskäyräänsä rahtaamalla maahan lisää heitä äänestäviä Euroopan ulkopuolisia maahanmuuttajia. Tilanne on sekä demaripuolueelle että muukalaisille win-win, mutta nettotappio lystin maksavalle kansalle. Vaikka tilanne on tämä, kehtaa Tamminen kiinnittää huomion muualle sössöttämällä "natsien" ja islamistien olemattomasta petikaveruusta.

Kun toimittaja kysyy jutun lopuksi mitä meidän tulee Tapio Tammisen kirjasta oppia, kirjoittaja vastaa, että "mitä meidän pitää oppia on juuri se, että meidän pitäisi ymmärtää mitä niiden taustalla on ja niistä ajattelutavoista pyrkiä oppimaan ikään kuin pois." Niinpä niin. Indoktrinaatiota ja manipulaatio on lisättävä entisestään, jo heti lastentarhoista lähtien. Aikuiskasvatuksen puolella Yle onkin jo hyvässä mallissa.




TV1, 22.1.2015, klo 21.05, A-studio: Talk Yle

Pelottava ääri-islam. Vieraina Maryan Abdulkarim, Sylvia Akar, Sadek Elwan ja Atte Kaleva. Keskustelua vetää Susanne Päivärinta. #yleastudio

Ohjelman linkki Yle Areenaan.


Ylen vieraskoreus näkyi jälleen kerran kun puhuttiin eurooppalaisiin kohdistuvasta uhasta eli islamista, joka oli ohjelmassa nimetty ääri-islamiksi ikään kuin arkinen islam olisi jotenkin maltillista ja suvaitsevaa suhteessa maallistuneeseen länsimaiseen elämänmenoon. Keskustelijoiden asema suhteessa islamiin noudatti A-Studion tuttua kaavaa eli neljästä vieraasta kolme oli islamin ymmärtäjiä ja vain yksi, tutkija Atte Kaleva, edusti kriittistä linjaa.

Ohjelmassa oli eniten äänessä 1980- ja 90-luvun taitteessa Neuvostoliitosta Suomeen vanhempiensa kanssa loikannut somalimuslimien ylisuorittaja 
Maryan Abdulkarim (s.1982), jonka  rasittava pseudoakateeminen puheripuli kaikkialle hiipivästä fasismista sekä vaatimukset vähemmistöt jalustalle nostavasta identiteettipolitiikasta muistuttivat puhdasoppista kulttuurmarxilaista retoriikkaa. Väestöliitolla monikulttuurisuuden asiantuntijana (sic) työskennelleen Abdulkarimin  kliseinen kielenkäyttö oli kuin suoraan omaksuttu taideyliopiston rehtorilta Tiina Rosenbergilta. Tuttujahan he ovatkin, sillä Abdulkarim on haastatellut Rosenbergia vanhojen enemmistökommunistien Kansan Uutisiin aiheena rasismiKeskustelussa hän poikkesi jatkuvasti aiheesta Suomen palestiinalaisten siirtokuntayhdistyksen puheenjohtaja Sadek Elwanin tavoin. Molempien puheessa vilisi ahkeraan myös Anders Breivik, vaikka aiheena oli muslimien terrori. 

Jos Abdulkarim sekavasta länsimaista suvaitsemattomuutta sättivästä vuodatuksesta (kusui mm. Pegida-liikettä fasistiseksi) voi nostaa esiin jonkun kokoavan ajatuksen, olisi se varmaankin väite, että Eurooppa ei ole koskaan ollut valkoinen ja kristillinen ja että tätä toteutumatonta myyttiä ajavat tänään ennen kaikkea "islamofobiset" fasistit. Koska tällaisen provokaation esittäjä on itse ei-euroopplainen ei-valkoinen muslimi, on hänen etnisenä etunaan tietenkin väittää tuollaista ja toivoa, että sen pohjalta eurooppalaiset uskoisivat siihen itsekin ja alistuisivat itsetuhoon johtavaan monikulttuurisuuteen - ja lopuksi monokulttuuriseen islamiin. Jos monikulttuurisuus on Abdulkarimin mielestä niin hieno asia kuin hän väittää, niin mikseivät sitten rasismista vapaat somalit kykene maassaan suvaitsemaan edes toisiaan, puhumattakaan, että sinne saapuisi kymmenittäin eri etniteettiä edustavia maahanpyrkijöitä rakentamaan monikultuurista paratiisia.  

Yhtään sen järkevämpää puhetta ei kuultu 
Helsingin yliopiston tataaritaustaiselta islamtutkija Sylvia Akarilta, joka on tuskin se kaikkein objektiivisin tutkijaääni islam-kysymyksessä. Jo heti keskustelun alussa hän esitti kuin pelkkänä ilmoitusasiana, että islam on osa eurooppalaisuutta. Keskustelun edetessä Akar totesi, että islamia ei voi määrittää, jonka vuoksi se voi vastakkaista todisteista huolimatta olla yhtä lailla rauhanuskonto, näkemys, johon hän näyttää itse vakaasti uskovan. Koska historiallista islamia ei voi Akarin mukaan määrittää, sitä ei voi sen vuoksi myöskään syyttää mistään eksaktista, vaikkapa viime aikojen terroriteoista, mikä lieneekin ollut Akarin retorisen vedätyksen tarkoitus. Kun tutkija Atte Kaleva kertoi koraaniin ja arkihavaintoihin perustuen, että islam on väkivaltainen ja militantti uskonto, ei islamin apologeetti Sylvia Akar kyennyt vastaamaan tähän mitenkään, vaan alkoi rääpiä kristinuskoa ja kaivella esiin raamatusta löytyvää väkivaltaisuutta, vaikka sen pohjalta tehdyt nykymaailman väkivallanteot ovat hyttysen ininää sotaisaan ja jihadistiseen islamiin verrattuna. Ohjelman alussa Akar kykeni ennalta arvattavan kliseisesti nimeämään läntisen maailman ainoan tunnetun kristillisen väkivaltaisen liikkeen, jonka Amerikan aborttiklinoihin tekemät iskut ovat vaatinet vain muutamia kuolonuhreija ja nekin joskus kaukaisella 1990-luvulla.

Loppujen lopuksi jankkaaminen islamistien terrorismista on ongelman ratkaisun kannalta täysin hedelmätöntä, jopa tarkoituksella harhaan johtavaa massojen mielenhallintaa. Islamisti-ongelmalle on kaksi syytä, joiden poistuessa myös ongelma poistuu: 

1) Sionistien vaikutus Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan, jonka ansiosta tavallisten amerikkalaisten verorahoilla kustannettu sotakoneisto pommittaa hajalle yksi toisensa jälkeen Israelin strategisia vihollisia. Tästä taas seuraa, että Eurooppaan valuu Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta kutsumattomia pakolaisia, joilla monilla on täysi syy vihata koko länttä, vaikka todellinen syyllinen on vain sionistinen USA eikä Eurooppa.

2) Euroopassa ei olisi mitään islamismin ongelmaan, mikäli tänne ei olisi päästetty vuosikausien ajan kansalta lupaa kysymättä miljoonittain vihamielisiä muukalaisia. Terrorismikin on pienempi haitta kuin heidän pysyvä läsnäolonsa, sillä täällä oleskellessaan he ovat ehtineet tappaa monta kertaa enemmän eurooppalaisia kuin kaikki terrori-iskut Amerikassa ja Euroopassa yhteensä.



Yle Radio 1, 23.1.2015, klo 22.05, Radioateljee: Hitlerin jumalatar - Maximiani Portas alias Savitri Devi

Maximiani Portas (1905 - 1982) oli omalaatuinen nainen. Kreikkalais-brittiläisten vanhempien tyttärestä kasvoi Ranskassa intohimoinen kansallissosialisti ja eläinten oikeuksien puolustaja. Hän muutti Intiaan 1920-luvun lopulla väiteltyään ensin matematiikassa Sorbonnen yliopistossa. Intiassa hänestä tuli Savitri Devi, joka löysi poliittisen kotinsa äärihindujen luota.  Sodan jälkeen Savitri Devi palasi vuosiksi Eurooppaan, jossa oli keskiössä synnyttämässä uusnatsien kansainvälistä verkostoa. Hän loi erikoisen esoteerisen uususkonnon yhdistämällä natsismin hindulaisuuteen. Hitlerin jumalattareksi kutsutun naisen kuoleman jälkeen radikaali oikeisto organisoitui monissa maissa terroristijärjestöiksi.  Käsikirjoitus ja ohjaus: Tapio Tamminen Kertojat: Minna Haapkylä, Aki Raiskio ja Timo Välisaari Tekninen toteutus: Pekka Lappi Tuottaja: Harri Huhtamäki.


Ylen linkki ohjelmaan (kuunteluaikaa kuukausi). Sen jälkeen tai jo nyt kuunnelma voidaan tallentaa tästä linkistä omalle kotikoneelle.


Pahamaineisen sosiaaliantropologian tutkija Tapio Tammisen kirja Kansankodin pimeämpi puoli (Atena, 2014) sai eilen näyttävästi huomioita Ylen klo 18 tv-uutisissa. Tammisen perinteinen vasemmistolaisfiksaatio nazismi-fasismiin on kuitenkin näkynyt tai paremminkin kuulunut hänen Ylen Radioateljeelle käsikirjoittamissa kuunnelmissa kuten "Nopanheittäjät - arjalaisuudesta" (2002), "Taru pääkallosormusten herrasta" (2003), "Agentti 488 - Carl Gustaf Jung ja sodanjumala" (2012) ja "Kansakodin pimeämpi puoli" (2012). Natsisaaga saa nyt jatkoa kun herra on käsikirjoittanut syväekologina tunnetun kansallissosialisti Savitri Devin elämästä radiokollaasin. Intiaan perehtynyttä tutkijaa on kiehtonut aihe aiemminkin, sillä hän on kirjoittanut Savitri Devistä kirjassaan Pahan viehätys (2004) sekä antanut tälle sivuroolin radiokuunnelmassa "Nopanheittäjät - arjalaisuudesta".

Ohjelman ensimmäiset noin 40 minuuttia pysyy 
vielä kohtalaisesti aiheessaan, Savitri Devin elämässä. Tietenkin hänen taivallustaan tarkastellaan jälkiviisaan nykyfiltterin läpi, mutta mitään varsinaisia asiavirheitä kertomuksesta ei löydy. Eniten häiritsi ehkä se, että osa akustisen kuunnelman tekstinäytteistä olivat samoja kuin "Nopanheittäjät - arjalaisuudesta" -ohjelmassa.

Kohtalaisen asiallisesti etenevä ohjelma saa lopussa omituisen muodon kun se sortuu p
uhtaan vasemmistolaiseksi vainoharhaisuudeksi. Monelle kuulijalle tuli varmaan mieleen, että vaihtuiko kuunnelmassa käsikirjoittaja kesken matkaa, sillä viimeiset kaksitoista minuuttia kuulostaa siltä kuin sen olisi kirjoittanut Dan Koivulaakso. Loppupuolellaa alkaa paistaa läpi myös lähdekritiikin puute ja sekä perehtymättömyys aiheeseen. Koomisimmillaan se näkyy erilaisissa käännöskukkasissa, kun esimerkiksi salanimellä Andrew Macdonald (William L. Pierce) kirjoitettua fiktiota The Turner Diaries kutsutaan nimellä Turnerin aikakirjat, vaikka teos on käännetty suomeksi täsmällisellä ilmauksella Turnerin päiväkirjat

Vasemmistolaista "anti"-fasistista narraatiota noudattaen kuunnelman loppupuolella esitetyt tosistaan riippumattomat yksittäiset väkivallanteot eri puolilla maailmaa ovatkin osa globaalin "äärioikeiston" päämäärähakuista verkonkudontaa. Väkivaltaesimerkkien vyöryttämisen taustalla on ihmiskunnan hyväntekijönä esiintyvien "anti"-fasistien propagoima näkemys, että juuri "äärioikeistolla" olisi taipumus poliittiseen väkivaltaan, vaikka tilastot ja muu empiirinen aineisto todistaa heidän vastustajansa syyllistyvän siihen itse moninkertaisesti. Aivan oma lukunsa on median pimittämä värillisten länsimaissa valkoisiin kanta-asukkaisiin kohdistama systemaattinen väkivalta. Joka tapauksessa, vasemmistoradikaalien todellisuuden kieltävä pelikuva selittynee sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturien (engl. Social Justice Warriors, SJW) tavasta projisoida oma taipumus väkivaltaan poliittiseen viholliseen.

Yleensä tällaiset 
Systeemin vahtikoirina toimivat tahot saavat kontrolloimattomia raivokohtauksia jo siitä, että he tietävät kotimaassaan olevan ihmisiä, jotka ajattelevat vapaudesta ja oikeuksista eri tavalla kuin he. Kuten terroristijärjestö Punaisen armeijakunnan  entinen pääideologi Horst Mahler on sittemmin tunnustanut, hän politisoitui moraalisen suuttumuksen vuoksi ja lopulta hänestä tuli moralisti jollaisena hän teki sitten rikoksia. Hän lainaakin mielellään Hegeliä, jonka viisaus kuvaa hyvin monen vasemmistoradikaalin sielunmaisemaa: ”Ihmiskunnan hyvinvoinnin puolesta lyövä sydämeni on muuttunut nyrjähtäneen omahyväisyyden raivoamiseksi”. 

Vasemmistolaisen salaliittoteorian ohella kuunnelmassa huvitti valtava into paisutella Savitri Devin vaikutusta uusfasismiin ja kansallismielisyyden nousuun toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa. Tosiasiassa kyseessä oli hyvin marginaalinen vaikuttaja, vaikka hänellä olikin suhteita mm. Otto Skorzenyyn ja Leon Degrelleen ja hän kävi mm. kirjeenvaihtoa uusnatsijohtaja George Lincoln Rockwellin kanssa. Savitri Devin vaikutusta jopa uuteen suomalaiseen nationalismiin koitetaan vakuutella kertomalla, että "Suomessa kulttuuripoliittisessa verkkolehdessä [tarkoitetaan luultavasti Sarastusta] ylistetään Savitri Devin esoteeristä natsismia."

Ohjelman loppumetreillä pelotellaan taustalla kuuluvien aavemaisten hälyäänien avulla keskiluokkaisia punaporvareita
 eurooppalaisten populistipuolueiden viimeaikaisilla vaalivoitoilla ja kenties Auschwitzia enteilevillä tiukennetuilla pakolaislaiella. Sitten edistysuskovainen selostaja voivottelee, että eihän tässä näin pitänyt käydä ja toivoo kai kuulijoiden heräävän vastarintaan vapaan maahanmuuton puolesta. Ennen loppua saamme kuulla vielä tuttua liturgiaa siitä kuinka "uusnationalistiset liikkeet" unelmoivat paluusta kulttuuriseen puhtauteen, jossa haikaillaan kansallisesta viattomuuden ajasta ennen siirtolaisuutta. Islamin tapaan "uusnationationalistinen liike hakee perusteita kriisin voittamiseksi myyttisestä menneisyydestä (...) paluulla takaisin kulttuurin perusarvoihin tai paremminkin kuviteltuihin perusarvoihin". Päällimmäiseksi tässä moralistisesta kauhistelussa nousee se, että kansan terveen osan halu rakentaa uudelleen se minkä epäpyhässä liitossa olevat markkinaliberaalit ja uusvasemmistolaiset ovat murentaneet, onkin jotain perkeleellistä.

Mitä näillä ohjelmien tekijöiden vetoamilla Hyvillä ihmisillä on sitten tarjottavana esitetyn "äärioikeistolaisen kauhuskenaarion" tilalle? Mikäli he vastustavat "uusnationalismia" merkitsisi se päinvastaista politiikkaa, joka on itse asiassa koko ajan vallalla. Sitä vastoin aktiivinen kansallismielisyyden vastustaminen tarkoittaisi nykylinjan kiihdyttämistä ja Euroopan porttien avaamista lopullisesti koko maailmalle jo täällä olevien kymmenien miljoonien ulkoeurooppalaisten lisäksi. Pitävätkö he todella sallitusta kansainvaelluksesta seuraavaa kaaosta, ekologista katastrofia, Euroopan kulttuurin ja lopulta eurooppalaisen ihmisen tuhoa, parempana kuin kosmista järjestystä ja Euroopan säilymistä eurooppalaisena? Millaiseen solmuun ihmisaivot täytyy kulttuurimarxilaisuuden näsäviisauksia lukemalla vetää, jotta itsetuhovaihtoehto näyttää houkuttelevammalta kuin sivilisaatiomme säilyminen?


************************************************************************************************************


Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.


Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1

3 kommenttia:

  1. Katselin tätä A-Talkin ulostetta noin 10 minuuttia ihan vaan uteliaisuudesta, jonka jälkeen keksin parempaa tekemistä. Yksi vastaan, kolme puolesta ja toimittajana Päivärinta, niin mitäpä tuosta nyt olisi voinut odottaakkaan.

    VastaaPoista
  2. On olemassa ryhmäkauhistuttava (ei-globaalikauhistuttava, suom.huom.) vaihtoehtoinen näkemys, jonka esille tuominen tuo minulle rutkasti lisää negatiivista mainetta: Entäpä, jos länsimaisen demokratian jua hyvinvoinnin ja tieteellisen ajattelun perusta on juuri siinä, että meidän isämme ja esi-isämme tekivät mitä tekivät?

    Vaikeaa minun on kuvitella, että meidän menneisyys olisi ollut huonompi kuin kehitysmaiden nykyisyys. Itse asiassa. Olen sitä mieltä, että evoluttivisessa maailmassa kehitys ei voi kehittyä kohden tulevaisuutta muutoin kuin tekemällä älykkäästi sitä, mitä eläimet tekevät tekevät luonnostaan.

    Jos kaikki se, mitä ennen muinoin teimme, olisi pahaa, niin miten voimme selittää sen, että 1980-luvulle tultaessa siirryimme ilmeisesti pahan akselilta hyvälle puolen, ja parissa vuosikymmenessä Pohjola pääsi maailman huippualueeksi. Koska jos kehitysmaat ovat olleet pahuuden hyvällä puolen jo tuhansia vuosia, niin miksi he sitten änkevät tänne...?

    VastaaPoista
  3. Niin persut kuin vasemmisto ja muu yhteiskunta siis ovat nyt alkaneet puhua "natsien" ja "terroristien" yhtenevyydestä. Puhdistuksia tiedossa. Ei ihme, sillä molemmat tahot ovat juutalaisia eli heidän luomuksiaan ja johtamiaan.

    VastaaPoista