YLE JA KANSANEDUSTAJA MATTI SEMI HALUAISIVAT KIELTÄÄ "VÄÄRÄNLAISEN" TAITEELLISEN ILMAISUVAPAUDEN

Apuva! Poliisi!

Pääkaupunkiseuden sisäsiittoiseen trendihumuun keskittyvät valtamediat Yle ja Helsingin Sanomat eivät juurikaan seuraa maakuntalehtien paikallisuutisia. Paitsi silloin, jos saadaan aikaan rasismikohu tai päästään jollain aasinsillalla kauhistelemaan omissa oloissaan viihtyviä "uusnatseja". 

Näin kävi viikonlopun jäljiltä, kun Savon Sanomat julkaisi valeuutiset Hakaristiliput esillä festareilla – uusnatsien musiikkitapahtuma järjestettiin yllättäen Tuusniemellä ja Natsismi paljastui toimitusjohtajalle kesken tapahtuman. Uutiset olivat niin virheellisiä ja asenteellisia, että Apocalyptic Rites VI -metallimusiikkitapahtumassa soittanut neofolk-orkesterin johtaja Mikko Pöyhönen naputteli avoimen kirjeen jutun kirjoittaneelle toimittajalle:

Terve, Asta! 

Luin Savon Sanomiin kirjoittamasi uutisen Apocalyptic Rites VI -festivaalista, jolla olin soittamassa. Teksti oli kokonaisuudessaan alarmistinen ja turhan leimaava, varsinkin kun annat koko yleisölle halvan poliittisen sateenvarjotermin tietämättä mitään yksittäisten ihmisten motiiveista hauskanpitoon ja kulttuurinnälän tyydyttämiseen. 

Suolaisimmin silmiini osui kuitenkin seuraava virke: "Lisäksi esiintyjissä oli valkoisten ylivaltaa korostavia punk- ja neofolk-yhtyeitä." Tapahtuman ainoa neofolkiksi miellettävä yhtye oli kymmenen vuotta sitten perustamani Pyhä Kuolema, joten oletan että tarkoitat minua ja bändiäni puhuessasi "valkoisten ylivaltaa korostavista neofolk-yhtyeistä". 

Saatan yllättää sinut kertoessani, ettei mikään osa yhtyeeni materiaalissa ylistä tai korosta valkoisia, eurooppalaisia tai edes suomalaisia. Sinä tietäisit tämän, jos ennen lähetä-napin painallusta olisit vaivautunut tekemään muuta kuin olettamaan. On sääli, että toimittajaksi itseään kutsuvalla on mahdollisuus kirjoittaa jotain noin leimaavaa kuuntelematta nuottiakaan tai lukematta riviäkään mitään koskaan luomaani. 

Musiikin kuuntelu voi olla pitkästyttävää ja sanoitusten lukeminen vielä puisevampaa. Mielestäni tämä on kuitenkin pakollinen tehtävä ennen kuin yhdestäkään yhtyeestä kirjoitetaan rivin puolikastakaan. Ja tuolla mainitsemallani rivin puolikkaalla herätit minussa ensimmäistä kertaa tarpeen kirjoittaa palaute jostain itsestäni kirjoitetusta. Pidän hautaan asti itselläni oikeuden olla selventämättä sanoituksiani, mutta muista, Asta, ettei taiteen tekijä ole yhtä kuin tekemänsä taide, eikä valtakunnan mittakaavassa laajalevikkisen lehden sivuille painettu herja ole kevyesti otettava sutkaus. 

Kuulakkain syysterveisin, Mikko Ilmari Riimu Pöyhönen, Helsinki

Ylessä tartuttiin heti Savon Sanomien uutissyöttiin, olihan puheenaiheena valtamedian paskaämpärinä pideytyt "uusnatsit", joihin voi projisoida mitkä tahansa nykyjärjestelmän epäonnistumiset. Ylen uutinen Yrittäjä ei tiennyt vuokraavansa tilojaan uusnatsifestivaalille Tuusniemellä – tapahtuman luonne ja hakaristiliput paljastuivat kesken viikonlopun on tyypillistä valtamedian laiskuutta, jossa uutinen on kopioitu kaikkine virheineen suoraan Savon Sanomista. 

Uutisessa haastateltu tilat vuokrannut Hojo hojon toimitusjohtaja Pilvi Lamminheimo väittää, että "tapahtuman yhteydet äärioikeistoon selvisivät heille vasta lauantaina kesken tapahtuman", mikä ei viimeisimpien tietojen mukaan pidä aivan paikkaansa. Lamminheimolla kelpasivat hyvin festivaalijärjestäjien rahat ja hyvin käyttäytynyt yleisö, mutta kun media alkoi kirkua natseista, toimitusjohtajalla menivätkin savet pöksyihin. Alkoi tutuksi käynyt panikoiva kriisiviestintä tapahtuman "luonteesta" (musiikkitapahtuma!), jota ei muka tiedetty ennakolta. Toimitusjohtaja päättikin pestä kätensä keinotekoisesti luodusta "kohusta" heittämällä tapahtuman järjestäjät bussin alle.

Jos Hojo Hojo -yrityksellä olisi selkärankaa, mitään syytä paniikkiin ei olisi ollut, sillä tapahtuma oli lupineen täysin laillinen. Joten turhat pulinat pois. Yhtäkään lakia ei rikottu, ei edes poliittisesti sankitioitua etnistä kysymystä, koska kyse oli musiikkitapahtumasta, jossa artisteilla on taiteellinen ilmaisuvapaus. 

Myös EU:n ikeen alla toimiva politisoitunut poliisi osoitti toimivansa farisealaisesti ukaasillaan, jossa pyritään selvittämään luvallisen tapahtuman luvallisuutta! Poliisin kummallinen virkaintoisuus laillisesta festivaalista ihmetyttää, semminkin kun he eivät kysele koskaan äärivasemmiston perään näiden järjestämistä laittomista kokoontumisista, esimerkkinä käy vaikka lukuisia lakeja rikkovat Reclaim the Streets -tapahtumat. Kun kerran kiusaa tekevälle pilkunviilauslinjalle ollaan lähdetty, sitten pitää lakimiesten voimin syynätä jokaisen vasemmistotapahtuman lainmukaisuus viimeistä piirtoa myöten.

Vastaavasta virkavallan resurssien tuhlaamisesta ja väärästä priorisoinnista kertoo myös poliisin haluttomuus puuttua laittomien ulkomaalaisten tapahtumiin, jotka ryöstäytyvät Suomessakin lähes poikkeuksetta väkivaltaisiksi bakkanaaleiksi. Polpo ei ole kuitenkaan välinpitämätön silloin kun "eliitin" vihaamat maan hiljaiset järjestävät kultuuritapahtumia. Viikonlopun Apocalyptic Rites -tapahtuman perusteella poliisi on saanut ylhäältä ohjeistuksen syynätä täikammalla jopa vapaa-aikaan liittyvät yksityiset nationalistien festivaalit.

Kansallisradikaalien musiikkitilaisuus tarjosi varsinkin vasemmistolle tilaisuuden poliittisten irtopisteiden keräilyyn. Ylen uutisen julkaisun jälkeen tulipunainen kansanedustaja Matti Semi päätti nostaa tapahtuman hallitustasoiseksi kysymykseksi! Asiasta kertoo mikäpä muukaan kuin Savon Sanomat uutisessaan Vasemmistoliiton kansanedustaja Matti Semi jätti hallitukselle kirjallisen kysymyksen uusnatsitapahtumista: "Loukkaavat perus- ja ihmisoikeuksia". 

Uutisen perusteella jää edelleen hämärän peittoon, kenen ihmisoikeuksia poljetaan silloin kun väitetyt "natsit" juhlivat keskenään. Tosin hyväkkäiden vakiovastaus tähän voisi olla, että ainahan ihmisoikeuksia loukataan jos kansallismieliset kokoontuvat, luohan se mystisesti "yleisestä turvattomuutta" vaikka sitä ei voidakaan mitata ja todentaa. Ai niin, mutta juuri näinhän Matti Semi haastattelussa vastasikin....

Kansanedustaja Matti Semin hurskastelu kertoo paljon millaisten asioiden parissa loisivaa luokkaa valtion kassasta subventoiva Vasemmistoliitto haluaa operoida. Valkoisen kantaväestön työläisten ongelmat eivät kiinnosta, vaan päämielenkiinto keskittyy harhaisten abstraktioiden pyörittelyyn. Punarintaman syvässä päädyssä ollaan joka tapauksessa ymmärretty käyttää hyväksi kaikki portit aukaisevaa taikasanaa ihmisoikeudet, josta on tullut sosialistien uusi perustelematon taisteluhuuto. Sillä oikeutetaan kätevästi oma totalitarismi, mielipidevakoilu, sensuuri ja kansalaisoikeuksien astettainen riisuminen. 

YLE TUTKI - JOPA ROCKFESTIVAALIT NEEKERÖITYMÄSSÄ

Sen toisen PE:n ensimmäisen albumin kansi.

Hektinen ja materialistinen kulttuurimme ei suosi syventymistä henkisiä ponnistuksia vaativalle taiteelle, jolloin markkinamiehille on syntynyt rajaton mahdollisuus myydä pelkistettyä roskaviihdettä. Länsimaisen markkinavetoisen kulttuurin lapsellistuminen näkyy irvokkaimmin siinä, kuinka hengenkulttuurin sisällöstä on tullut silmiinpistävän lyhytjännitteistä ja yksinkertaista. Perinteisesti eurooppalaisessa taiteessa ja jopa viihteessä on sisäänrakennettuna henkisyys, älyllisyys ja syvällisyys, jonka vuoksi sille on vierasta luoda kulttuuria, joka olisi lähtökohtaisesti vähä-älyistä ja infantiilia.  Koska eurooppalainen ihminen ei luonnostaan ala tehdä henkistä pikaruokaa, on juutalaisvetoinen viihdeteollisuus tarjoillut sen valmiina neekerimusiikin muodossa. Syy, miksi mediamogulit eivät suosi rockia, johtuu siitä, että se on liian valkoista. Tarvittiin siis jotain muuta.

Neekerimusiikin monotonisin ja vähä-älyisin muoto on rap ja sen eri johdannaiset. Yhdysvalloissa viihdeteollisuus on buustannut tätä retardia nytkytystä valtavalla volyymilla, jonka vuoksi hip hop oli siellä listojen kärjessä jo 1980-luvulla. Iso-Britanniassa kehitys on ollut hitaampaa, sillä esimerkiksi vielä 1990-luvulla kitaravetoiset brittipop-yhtyeet kuten Oasis ja Blur pystyivät ehkäisemään suurta osaa valkoista nuorisoa saamasta henkistä (ja fyysistä) syfilistä mustien heimokilinästä. 

Muutos kohti negridisaatiota tapahtui 2000-luvulla ja nyt se alkaa näkyä myös Suomessa. Viihdeteollisuuden kampanjointi selittää osaltaan onnettoman tilanteen, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt se ilmeisin eli valtava demografinen maanjäristys kaikkialla Euroopassa. Mantereemme alkaa yksinkertaisesti neekeröityä ja se näkyy väistämättä myös vapaa-ajan kulttuurissa kuten jalkapallossa ja musiikissa. Esimerkiksi Englannissa valkoinen kitaraock on listoilla hätää kärsimässä vain siksi, että saarivaltakunnan väkirikas eteläisin osa on negridisoitunut dramaattisesti. 

Myös Suomessa musiikkiviihteen neekeröityminen selittyy sillä, että afrikkalaiset käenpojat ovat levittäytyneet Englannin tapaan maan suurimpiin kaupunkeihin, erityisesti Helsinkiin. Primitiivinen afrikkalainen henki on kaapannut valkoisen viihteen kun pakkointegroidun kulttuurin alistamat nuoret ovat alkaneet apinoida mustia rap-"artisteja" (hirtehinen nimi tuo artisti tässä yhteydessä – mitä tekemistä monotonisellä papatuksella on taiteilijuuden kanssa?). 

Ylen tekemä journalistinen tutkimus Suomen suurimmat rockfestivaalit eivät ole enää rock – räppärit valtasivat lavat 2000-luvulla, on korutonta kertomaa siitä, kuinka valkoisten wiggerien esittämät kongoidiset viidakkorytmit nauttivat festarailla huippusuosiota kotimaisten aisankannattajien ja ns. Suomi-huorien keskuudessa:

Tulokset osoittavat, että rockin osuus rockfestivaaleilla on vähentynyt merkittävästi. Vielä 2000-luvun alussa ohjelmistoissa oli rockia lähes 60 prosenttia, kun sitä on tänä vuonna enää alle 25 prosenttia. Festivaalien tarjontaan on viiden viime vuoden aikana tullut yhä enemmän poppia ja hip hopia. Alkava kesä on ohjelmistoissa käänteen tekevä, sillä hip hop -esiintyjiä on ensimmäistä kertaa enemmän kuin rock-bändejä.

Toinen silmiinpistävä piirre on festivaalien naisistuminen, mikä kertonee siitä, että itsellisiä lapsettomia naisia on entistä enemmän ja heillä on myös rahaa kulutettavaksi viihdemusiikkiin ja festivaaliorgioihin.  Siksi "rock"-festivaalien ohjelmistossa ollaan miehisen kitarockin sijaan siirrytty enemmän bimboilevan tanssimusiikin ja itsetilittävien "syvällisten" naisesiintyjien puolelle. Neekerivetoinen viihde kuten vähämielinen puhelaulu ja julkisen tilan naisistuminen ovat melko hyviä indikaattoreja lännen henkisestä tilasta tällä hetkellä. Se kertoo myös siitä, kuinka valmis Eurooppa on puolustamaan itseään kun hedonisista rappiota vastaan marssivat muslimit vyöryvät tänne avointen porttien läpi.

Miesten musiikkia! jota valhevaltamedia ei ymmärrettävästi suosi.


                                                            ********************



PÄIVITYS 8.5.2016

Valkoisten aisankannattajien lisäksi Yle puffaa myös julkista sektoria rasittavia somalivetelehtijöitä, jotka ajankulukseen pajattavat studiomuusikoiden väsäämien "biisien" päälle turhan elämänsä huippukohtia kuten valkoisen siksan iskemistä, aineiden käyttöä ja pikkurikollista gangsta-elämää. Viimeisin Ylen promotoima Musta barbaari on Kingfish, josta nuorison aivopesukanava YleX kertoo haastattelujutussa Kingfish on Just se somali, joka haluaa murtaa ennakkoluulot rap-brändillään. Ja mikähän Suuri artisti mahtaa tällä kertaa olla kyseessä ja millaisia ennakkoluuloja hän murtaa? Ihan perussomali, jolla on käynyt flaksi moraalittomassa musiikkibisneksessä:

Kingfish on Hämeenlinnassa syntynyt, sittemmin helsinkiläistynyt rap-artisti. Hän ei ole koskaan ollut kovin kiinnostunut koulusta tai niin sanotuista päivätöistä. 24-vuotias Fisu on suorittanut peruskoulun jälkeen ammattikoulun ja armeijan. Autokoulu jäi kesken, vaikka ”siitä pitikin maksaa tonni”. - Jos en tekisi musaa, olisin varmaan linnassa, räppäri toteaa.

Hienosti Kingfish, oikealta nimeltään Remzi Rafle, mursi somaleja kohtaan tunnettaja ennakkoluuloja, jotka tuon lainauksen perusteella taitavat olla ihan sitä perusennakkotietoa. Ylimielisesti virnuileva tulevaisuuden räppilupaus (sic) on kuitenkin siinä mielessä rehellinen, ettei hän edes yritä teeskennellä työhalukasta huippuosaajaa toisin kuin somalijärjestöjen edustajat, jotka yrittävät vakuuttaa meille kaikkien somalien erinomaisuutta tv:n ajankohtaisohjelmissa.

Siitä huolimatta, että kukaan tervejärkinen yli 90 äo-pisteen kansalainen ei vapaaehtoisesti kuuntele hip hopin kaltaista epäeurooppalaista jumputusta, on sille jäänyt huomattava kasvupotentiaali musiikkimarkkinoilla, koska kognitiivisesti haasteellinen alaluokka on lisääntynyt Suomessa viime vuosikymmenenä jyrkästi. Tuohon yhteiskunnallisesti vieraantuneeseen joukkoon kuuluu mm. lähiöiden yksinhuoltajien (isä vankilassa jne.) kakarat, mulattiäpärät sekä tietenkin Eurooppaan rajan yli loikkineet Afrikan ja Lähi-idän huippuosaajat. Tässä mielessä Kingfishillä voisi olla hyvin saumaa ja "työtä" jatkossakin.

Tosin me asioista enemmän tietävät osaamme aavistaa jo nyt, että taikaseinä ei tule olemaan ikuisesti auki ja sossun bileille tulee ennen pitkää valomerkki. Niin sanotun ylimääräisen uutislähetyksen jälkeen katolta äänestäjät takaavat sen, että kehitysmaalaisille vetelehtijöille tulee helvetinmoinen kiire palata takaisin kotiin savimajojen ja nuotiotulien ääreen.