TAIKAUSKOISEN TASA-ARVOKULTIN NIMISSÄ YLE MARKKINOI VERONMAKSAJIEN RAHOILLA SETAN AGENDAA

Lännen lopullisesti upottava taikauskoinen tasa-arvokultti alkaa saada entistä koomisempia piirteitä, joita sen edistäjät eivät edes itse huomaa. Jos ne huomattaisiin, propaganda olisi paljon hienovaraisempaa eikä läheskään niin totisen uskonvarmaa kuin se on nyt.

Erikoista ilmiössä on se, kuinka egalitaarisen hulluuden riemumarssi pysyi vielä takavuosina vasemmiston kajahtaneessa marginaalissa, mutta on sittemmin kyennyt tunkeutumaan sieltä valtamediaan ja suoraan mädätyksen eturintamaan. Kun yli viisi vuotta sitten Ylen ja Hesarin toimittajia tuli massoittain punavihreistä puoluelehdistä, tapahtuu värväys tänään Tulva ja Voima-lehdistä ja sen liepeillä pyörivistä äärivasemmiston radikaaleista aina Varisverkostoa myöten. Jälki on sitten sen mukaista.

Ylen verkkosivuille kirjoittava toimittaja Jenna Vehviläisen agendauutinen "Kaikki pyörii peniksen ympärillä" – Elokuvaohjaajat selvittivät, miksi epätasa-arvo rehottaa Italiassa" on yksi monista julistuksista, joita uppoavan lännen todellisuudesta vieraantuneet moralistit väsäävät Titanicin kansituoleistaan. Uutiseksi naamioidussa kirjoitelmassaan toimittaja päästää ääneen homoseksuaalin elokuvaohjaajapariskunnan Luca Ragazzin ja Gustav Hoferin, jotka antavat ohjeita miten normaalien miesten on muututtava siten, että se miellyttäisi degeneraatteja ja hyvinvoivaa koulutettua feministikolonnaa. Tämä kaikki tietenkin kyseenalaistamattomaksi puujumalaksi nostetun tasa-arvon nimissä. Katteeton pöyhkeys on huipussaan kun säädyttömässä suhteessa elävät kulttuurimarxistiset sodomiiit alkavat ohjeistaa miehiä lapsenkasvatuksessa:

Hänen mukaansa sukupuolinormit ovat tiukat molempien sukupuolten kohdalla, mutta erityisesti poikalapsiin kohdistuu valtavia paineita siitä, miten heidän pitää käyttäytyä. Perinteinen miehen malli ei salli itkemistä tai tunteilua.

– Italiassa feminiinisyyttä katsotaan miesten kohdalla kieroon. Takana on homofobia ja pelko siitä, että omasta pojasta tulee homo. Siksi isät pelkäävät antaa poikiensa leikkiä nukeilla, Ragazzi sanoo ja jatkaa: – Italia on maa, jossa kaikki pyörii peniksen ympärillä.

Kommenttia on vaikea ottaa vakavasti henkilöiltä, joiden oma elämä pyörii peniksen ympärillä. Mitä sitten tulee miesten ja naisten paineisiin, niitä luovat kummankin sukupuolen seksuaalipohjaiset odotukset toisistaan. Se nyt vain on niin, että suurinta osaa naisia ei kiinnosta herkästi itkeskelevät miehet, joiden lapsuuteen on kuulunut nukkien kanssa leikkiminen. Homomiesten on vaikea ymmärtää, että tyttömäisiksi kasvatetut heteromiehet jäävät todennäköisesti naisettomiksi, joten vastuulliset vanhemmat antavat poikien kasvaa heille luontaisten rajujen leikkien parissa.

Jutusta käy häkellyttävällä tavalla muutoinkin ilmi italialaisen "pariskunnan" avoin vihamielisyys yhteiskuntaa koossa pitävää perheinsituutiota ja normaaleja sukupuoli-identiteettejä kohtaan. Ei ole myöskään sattumaa, että Ragazzi ja Höfer sättivät haastattelussa Italian oikeistopopulistia voimia. 

Homo-ohjaajien (sic) näkemykset ovat kuin suoraan uusmarxilaisten oppikirjoista aina sukupuolen kyseenalaistamista ja kaavamaista feministiagendaa myöten. Syy, miksi Yle päästää tuutistaan näin pidäkkeetöntä uusvasemmiston propagandaa lienee siinä, että se toivoo sen uppovan edes johonkin kuhnurimieheen tai lopun ajan muotiaatteita seuraavaan opportunistiin. Ikävä kyllä aina löytyy heikkoja mielisteleviä miehiä, jotka saavat masokistista mielihyvää antautumisestaan: 

Siksi Dicktatorship onkin pääasiassa miehille suunnattu elokuva.  

– Koemme, että miesten pitää tunnustaa oma ylivaltansa ja muuttua. Mutta tulisi ymmärtää, ettei se tarkoita lopulta mistään luopumista vaan kahleista vapautumista, Hofer sanoo.

Jos kaikkia miehiä (mkl. naisettomat  ja asunnottomat rappioalkoholisit jne.) koskeva "ylivalta" pitäisi paikkaansa, miksi miesten pitäisi luopua ansaitsemastaan asemasta? Tai ylipäätään kenenkään, jolla on valtaa? Jos valta kerran on pahaa, niin miksi hyviksiksi julistautuvat feministinaiset sitten haluavat sitä niin kiihkeästi? Ja vieläpä ansiottomasti, jossa (ylemmän tason) miesten pitäisi luovuttaa se heille kultalautaselta. 

Raaka totuus on, että näennäisessä valtakritiikissään vasemmistolaiset kuten feministit ja homoaktivistit ovat itse kaikkein eniten kiinnostuneita vallasta ja sen anastamisesta. Heidän kannaltaan tämä kaikki kävisi helpoiten, jos miehille saataisiin uskoteltua ovela valhe, jossa vallasta luopuminen on heidän tosiasiallinen etunsa. Kun sodomiittimafia ja feministiklikki on päässyt kalifiksi kalifin paikalle, ne eivät tietenkään pitäisi vallastaan luopumista "kahleista vapautumisena". Tasa-arvo onkin "edistyksellisten" vallantavoittelussa pelkkä keppihevonen, sillä myös feministien keskuudessa tunnetaan sanonta, että tasa-arvo on vasta ensimmäinen vaihe. Lopullisena tavoitteena on totaalinen ylivalta ja "vihollisen" lyöminen lopullisesti.


                                                   *****************************

Kuten Ameriikan tohtori, edesmennyt fysiikan professori William L. Pierce, aikanaan totesi, "yliopisto on vihollisen miehittämä alue". Sitä se totisesti on, myös Suomessa. Tämä käy selväksi Ylen verkkosivujen mielipideuutisesta Disney-tarinoissa on pelkkiä heteroita, alistavia isiä ja perheväkivaltaa – Disney-tutkijan mielestä se on väärin mutta elokuvat ovat silti ihania. Juttua lukiessa tulee ihmeteltyä, että kaikkea se valtion leipä elättääkin:

Oululainen Disney-tutkija Aino Isojärvi, 29, tekee töitä. Isojärvi tutkii väitöskirjassaan (Oulun yliopisto) Disney-elokuvien isyyttä ja maskuliinisuutta. Aihe valikoitui helposti, sillä miehiin kohdistuvaa Disney-tutkimusta oli tehty verrattain vähän.

Ja millaista elintärkeää uutta informaatiota valtion verovaroin tukema yliopisto tuottaa tällä kertaa:

– Esimerkiksi 70-luvulla ilmestyneessä Aristokatit-elokuvassa kerrotaan Herttuatar-nimisestä kissasta, jolla on kolme pentua. Siinä ei kuitenkaan kerrota halaistua sanaa siitä, kuka pentujen isä on. Herttuatar lyö hynttyyt yhteen kujakatin kanssa ja heistä tulee ihana uusioperhe. 

– Elokuvien miespuolisia pahiksia ja isähahmoja oli luontevaa kuvata esimerkiksi huumorin kautta, mutta jos prinssi on komea ja ihastuttava, hänen olemuksestaan tulee feminiininen. Jos prinssi on liian naisellinen, hänen uskottavuutensa kaiken voittavana sankarina kärsii.

No shit, Sherlock! Jutun loppua kohti tieteelliset panokset vain kovenevat kun tutkija pääsee feministinä rääpimään perherakenteen valtasuhteita:

Isojärvi kuitenkin ajattelee, että elokuvissa naisten roolit peilautuivat niin suoraan miesten asemasta, että hän halusi selvittää, mitä Disneyn mieheys oikeastaan on perherakenteiden ja niiden valtasuhteiden näkökulmasta. Entä kuinka tämä on voinut vaikuttaa kaikkiin niihin miljooniin lapsiin, jotka tapittavat Disneyn klassikkoja uudelleen ja uudelleen?

Toden totta, jo pitkään liberaalijuutalaisten omistamalla Disneyllä on ollut vaikutusta länsimaiden kasvaviin lapsiin, mutta sen vaikuttavimmista puolesta Isojärvi on joko tietämätön tai sitten hän sivuuttaa ne kannatettavina asioina. Nimittäin juutalaisomistuksessa Disney on jo kauan propagoinut rodunsekoitusta ja toisin kuin Isojärvi uskottelee, yhtiö on edistänyt myös vuosikausia homoagedaa:

Lisäksi voimme omaksua Disneyn elokuvista tietyn onnellisuuden mallin: täytyy saada heteronormatiivinen parisuhde ja lapsia. Tämä viesti on Isojärvestä huolestuttava. Hän toivookin, että tulevaisuudessa Disney uskaltaisi nostaa elokuviinsa esimerkiksi homo- ja lesbopareja, muunsukupuolista tai toisenlaista rakkautta.

Todellinen huolenaihe yhteiskunnalle on Isojärven kaltaiset Setan torpedot, jotka vaativat elämää uudistavalle 98 %:in enemmistölle terveistä arvoistaan luopumista ja alistumista lgbt-kummajaisten hedonistiselle kuoleman kultille. Kommentissaan Isojärvi tulee käytännössä sanoneeksi, että Disneyn pitäisi tehdä lapsille homoseksuaalisuutta käsitteleviä elokuvia, kenties Tom of Finland -tyyppisiä junaelokuvia? Mikä ettei, elämmehän jo edistyksen™ auvoisaa vuotta 2019, joten aika tähän lienee kypsä.

                                                   *****************************

Infantiili tasa-arvoteatteri myös maksaa, joka käy ilmi miehille lapsellisesti lällättelevässä Ylen uutisjutussa Vuosikymmenien miesvalta on pian ohi – yhdessä Suomen yleisimmistä liikennemerkeistä kävelee kohta sukupuoleton pallopää. Jutun kirjoittanut cuck-toimittaja Petri Ylimäki selvästi riemuitsee siitä, että miesten keksimistä liikennemerkeistä poistetaan mies ja tilalle pannaan biologinen marginaalipoikkeama, sukupuoleton ihminen. Kaikkia suojatiemerkin vaihtaminen pelkästä tasa-arvoilveilyn ilosta ei naurata, sillä merkit maksatetaan  enimmäkseen perinteisiä sukupuolirooleja kannattavien veroeuroista:

Merkkien uusiminen ei ole saanut kaikilta kiitosta. Esimerkiksi Liikenneturvan Vaasan toimiston yhteyspäällikkö Heli Lintamo pohti blogissaan, olisiko suojatien merkkien muutostöistä aiheutuvat rahat voitu laittaa liikenneturvallisuuden parantamiseen.  

Lintamo kertoo, että pelkästään Vaasan kaupungissa suojatiemerkkien uusiminen maksaa useamman satatuhatta euroa. Hän uskoo, että jos kaikki suunnitellut liikennemerkkien ulkomuotouudistukset toteutuvat, niin Vaasan kaupungin osalta puhutaan jopa miljoonasta eurosta.

                                                   *****************************

Yle TV 1, 16.9.2019 klo 19.00 Historia: Harlemin sotasankarit

La grande guerre des Harlem Hellfighters. Harlem Hellfighters. Ohjaus: François Reinhardt. Tuotanto: What's Up Productions, Ranska, 2017. Lukijana on Petri Hanttu. Vuonna 1917 pelkästään afrikkalais-amerikkalaisista sotilaista koostuva rykmentti liittyi taisteluihin Ranskan johdolla. He taistelivat vapauden ja demokratian puolesta mutta myös rotusortoa vastaan - toivoen, että maailma muuttuisi oikeudenmukaisemmaksi myös kotona. Toteutuiko toive? HD ohjelmatekstitys (suomi) 54 min

Linkki ohjelmaan ja sen esittelyyn.

Historiapoliittisesta röyhkeydestään huolimatta Yle ei kehtaa aivan joka maanantai lähettää Historia-sarjassa kuluneita natsi"dokumentteja". Isosisko-valtion propagandakeskuksessa on ymmärretty, että valkoisia voi syyllistää myös vuosisatojen takaisella Amerikan mustien kohtelulla.

Ensimmäiseen maailmasotaan sijoitetussa tarinassa ensimmäinen 15 minuuttia kuluu orjuudesta ja Klaanista märehtimiseen.  Ohjelmassa haastatelluilla oman asiansa mustilta asiantuntijoilta jää menneisyyyden valitusvirsissä kertomatta, että Pohjois-Amerikkaan tuotiin vain alle puoli miljoonaa mustaa orjaa, joita kohdeltiin huomattavasti paremmin kuin värillisillä Karibian saarilla ja Etelä-Amerikassa. Sarastus-lehden kirjoituksessa Vaihtoehtoinen Amerikka Steve Sailer kirjoittaa: 

Mustan väestön vaikuttavasta kasvusta noin 400 000:sta maahan tuodusta orjasta nykyiseen 41 miljoonaan voi päätellä, että amerikkalaiset orjanomistajat käsittelivät omaisuuttaan verraten varovasti. Jos jätetään huomiotta vuoden 1865 jälkeen maahan muuttaneet mustat ja oletetaan, että tyypillinen nykypäivän afroamerikkalainen on perimältään noin 4/5 musta, kullakin Yhdysvaltoihin tuodulla orjalla on keskimäärin 75 täysiveristä mustaa jälkeläistä maassa.

Sitä vastoin lähemmissä määränpäissä sokeriplantaasien omistajat näännyttivät orjansa nopeasti hengiltä työnteolla ja korvasivat heidät halvoilla uusilla. Esimerkiksi sokeriviljelmistään tunnetulle Jamaikalle tuotiin vähintään 600 000 orjaa. Mutta maan nykyinen väestö on alle kolme miljoonaa, mikä tarkoittaa vain noin viisinkertaista kasvua (maastamuuttoa huomioimatta), eli viidestoistaosaa mustan väestön 75-kertaisesta kasvusta Yhdysvalloissa.

Vastaavasti Washington Postin entisellä Afrikan kirjeenvaihtajalla, mustalla toimittajalla Keith B. Richburgilla, on täysin eri näkemys mustien "huonosta asemasta" Amerikassa kuin tv-dokumentin ohjanneella liberaalilla ranskanjuutalaisella François Reinhardtilla. Richburg kun sanoo kirjassaan Out of America (1997), että

Niin kutsutut mustat johtajamme sanovat, että valkoiset amerikkalaiset ovat meille velkaa sen vuoksi, että he toivat esi-isämme tänne orjina. Afrikkaa – Äiti Afrikkaa – pidetään mustana Valhallana, jonne orjien jälkeläiset toivotettaisiin tervetulleiksi takaisin ja jossa mustat miehet ja naiset voisivat kulkea pää pystyssä. Anteeksi vain, mutta minä olen ollut siellä. Luojan kiitos, että tuntemattomat esi-isäni, jotka tuotiin meren yli kahleissa ja jalkaraudoissa, selvisivät hengissä. Luojan kiitos, että olen amerikkalainen. 

Humaanin moraalisuuden kääröön peitelty dokumentti on tosiasiassa vain yksi monista viime vuosikymmenten ilkeistä massamediahyökkäysistä valkoisia vastaan. Se kuvaa valkoiset miehet rintamien molemmin puolin lähes moraalittomina pikku paholaisina. Sitä vastoin mustat esitetään pyhimyksinä, moraalisina idealisteina, pyyteettöminä sankareina ja taitavina musiikin uudistajina. Tunteisiin vetoavien shokkiesimerkkien avulla dokumentista välittyy kiusallisen mustavalkoinen kuvaus "hyvien" ja "pahojen" välisestä taistelussa, jossa mustat esitetään "vapauden ja demokratian" lipunkantajina. Samalla ohjelma propagoi länsimaisen demokratiatulkinnan puolesta ja uskottelee katsojille, että amerikkalaiset menivät rintamalle dollaridemokratian eivätkä patriotismin vuoksi. Katsojalle ei edes vihjata, että tarinalla on olemassa myös toinen puolensa. 

Dokumentin yksipuolisuuden ja halpahintaisen moralismin lisäksi suomalaiset kääntäjät tai ohjelmahankkijat ovat lisänneet keitokseen oman kitkerän valheensa. Jälleen kerran englannin kielen halventava ilmaus n*gger oli käännetty tahallaan väärin neekeriksi, vaikka oikea suomenkielinen vastine olisi sana n*kru. Tarkoituksena on tietenkin delegitimoida vanha suomenkielinen neutraali ilmaus neekeri väittämällä sen olevan sama kuin edellä mainittu englanninkielinen halventava ilmaus. Kun fanaattinen egalitaristi on valmis kieroilemaan pienissä asioissa hän tekee sen varmasti myös suurissa.

Länsimaiden hyväuskoiselle etnomasokistille dokumentin valheet tuntuvat varmaan miellyttäviltä, sillä vahvistavathan ne jo ennestään liberaalia ennakkoluuloa. Hieman syvemmin historiaan perehtyneille illan dokumentti oli taas kerran todiste siitä, kuinka Yle on valmis turvautumaan tendenssijournalismiin ja historiapolitiikkaan ajaakseen ideologiaa, jota se ei suostu kertomaan avoimesti Yle-veroa maksaville katsojille.

Yle Teema 17.9.2019 klo 23.19, Uusi Kino: Samaa kansaa (S)

Lyhyt dokumentti kahden maahanmuuttoon eri tavalla suhtautuvan suomalaisen välisestä keskustelusta. O: Tiia Laine. T: Outlaw Productions, 2016. (U) HD ohjelmatekstitys (suomi) 26 min.
Suomalaisten etnisen identiteetin murentamiskampanja ei hellitä päiväksikään Ylessä.

EDUSKUNTAVAALIEN PIMEÄ VAALITYÖ JA VESITTYNYT TRUMP-TUTKINTA

Suldaan Said Ahmed ja Li Andersson suomalaisvastaisessa
Peli poikki -mielenosoituksessa v. 2016.

Eduskuntavaalit lähestyvät ja mediassa alkaa näkyä jo selvää uhkakuvien rakentelua, jossa  syntipukin rooliin on asetettu nationalistit ja "rasistit". Tämä käy selväksi Ylen uutisjutussa Aggressiivinen ilmapiiri pakotti puolueet terästämään turvatoimiaan – "Tullaan iholle, uhkaillaan", jossa ääneen pääsevät lähinnä punavihreät ja feministipuolueen kulttuurimarxilaiset uhriutujat.

Kun Pohjoismainen vastarintaliike (PVL) jakoi toissaviikonloppuna Turussa valtapuolueista tehtyjä ironisia vastamainoksia, paikallislehti Turun Sanomat piti sitä sisäministerin ohella laittomana vaalihäiriköintinä. Myöhemmin samainen aviisi vihjasi, että Li Anderssonin vaalimainosten vandalisoinnilla Turun lähiseudulla olisi jokin yhteys PVL:ään. Mitään todistetta tästä ei tietenkään annettu, mutta epäilyyn riitti, että PVL vastustaa Vasemmistoliiton sosialistista politiikkaa.

Kummallista kyllä vasemmistolainen Voima-lehti ei ole koskaan joutunut poliisitutkintaan tekemistään vastamainoksista, joissa porvaripuolueiden suuhun on laitettu olkiukkomaisia väitteitä. Tämä kertonee siitä, että äärivasemmisto on valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Toisaalta median ja politiikkojen harmistuksen PVL:n tempauksesta tavallaan ymmärtää, sillä paljastavathan järjestön vastamainokset valtapuolueiden todellisen agendan. 

Jostain syystä Yle ei kertonut PVL:n tapahtumasta mitään, mutta sen sijaan se tarttui hanakasti episodiin, jossa Soldiers of Odinin (SOO) jäsenen väitetään yrittäneen lyödä ulkoministeri Timo Soinia (siniset) poliittisessa toritapahtumassa viikonloppuna Vantaalla. Ylen tuoreimmassa asiaa koskevaa uutisessa Poliisi: Ministeri Soinia vastaan hyökännyt ei ollut suunnitellut tekoa ei edelleenkään kumota väärää väitettä, jonka mukaan pidätetty mies olisi ollut Soldier of Odin -katupartiojärjestön jäsen. Vastaavaa intoa kertoa kurdien harjoittamasta joukkoväkivallasta viime lauantaina Helsingin Narinkkatorilla Yleltä ei sitä vastoin ole löytynyt, sillä mediajätti ei mainitse asiasta yhdessäkään uutisessaan.

MTV3:n uutisjutussa Ulkoministeri Timo Soinin lyömistä yrittänyt mies ei ole järjestön mukaan Soldiers of Odinin jäsen: "Hän on vain tilannut support-paidan" epäillyn yhteys katupartiojärjestöön sentään kumotaan ja ääneen pääsee SOO:n perustaja Mika Ranta. Epäillyn miehen syyllisyydestä ei ole edelleenkään mitään varmuutta, ainoastaan virkavallan väkivaltaisesta vastustamisesta on "näyttöä", koska turvamiehet kaatoivat vastahakoisen miehen väkisin maahan. Tekijän nimeä ei ole annettu julkisuuteen, mutta tällä hetkellä esimerkiksi Twitterissä velloo keskusteluketjuja, joiden mukaan tekijä olisi vasemmistohuligaani Jari Laine, joka tunnetaan aina itsenäisyyspäivänä harjoittamastaan väkivallasta.

Liekö sitten sattumaa tai Soinin tapauksen innoittamaa, että Vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas Suldaan Said Ahmed väitti suomalaismiehen käyneen tänään hänen kimppuunsa Helsingin Itäkeskuksessa. Ylen uutista Kansanedustajaehdokkaan kimppuun käytiin metrosemalla Helsingissä – rasistisia solvauksia ja tönimistä lukiessa tulee auttamattomasti mieleen mustan pojan Valtterin satuilut rasistisesta bussikuskista, joka ei ottanut poikaa kyytiin. Epäily Said Ahmedin kertomuksen todenperäisyydestä herää, koska hän on aiemminkin valehdellut ja käyttäytynyt provosoivan aggressiivisesti. Hänellä on toki oikeus väittää mitä tahansa, mutta toivottavasti poliisi tulee selvittämään asian todellisen laidan mahdollisimman pikaisesti. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa ja tutkinta ei tue Said Ahmedin tarinaa, valtamedia ei tule kertomaan uudesta käänteestä kovin näyttävästi. (Stop Press: Jo nyt Said Ahmedin tarina on muuttunut pariin otteeseen.)

Kuin pisteenä i:n päälle pimeälle vaalityölle vasemmistoliberaalien aisankannattajaksi ryhtynyt Finnkino kertoo tänään poistavansa mainoksistaan perussuomalaisten vaalivideon  V niin kuin Ketutus. Ylen uutisessa Finnkino ilmoitti perussuomalaisten väkivaltaisen vaalivideon esitysten päättymisestä yhtiö perustelee päätöstään väittämällä videon olevan rasistinen (sic!) ja väkivaltainen. 

Elokuvateatteriketjun päätös on jälleen yksi osoitus siitä, kuinka globalistiset korporaatiokapitalistit kannattavat vasemmistolaisia miellyttävää viestintäpolitiikkaa. Pystyyn kuolleita muotiaatteita seuraava Finnkino on omaksunut kulttuurimaxilaisuudesta tutun repressiivisen toleranssin (tukahduttavan suvaitsevaisuuden), jossa jälkimarxilaisille ideaaleille vastakkaisia ideoita ja käsityksiä ei suvaita. Vaikka Finnkino käärii tvitter-viestissään poliittisen tukahduttamishalunsa suvaitsevaisuuden seireeninlauluun väittämällä yhtiön puolustavan suvaitsevaisuutta, sananvapautta ja demokratiaa eikä hyväksyvän toiminnassaan rasismia taikka syrjintää, niin tosiasiassa elokuvateatteriketjun antama esityskielto kertoo pelkästään firman johdon omasta suvaitsemattomuudesta, sensuurista ja despotismista.

                                                           *************************

Yle uutiset kertoi eilen, että Muellerin tutkinta ei löytänyt näyttöä presidenttti Trumpin vehkeilystä Venäjän kanssa. Tämän on täytynyt olla valtava pettymys etenkin Ylen toimittaja Mika Mäkeläiselle, joka on parin viime vuoden ajan toiveikkaana raportoinut Amerikasta viikottain, kuinka "uudet paljastukset" tulevat panemaan Donald Trumpin viralta. Ne kansalaiset, jotka seuraavat muitakin tiedotusvälineitä kuin Yhdysvaltain Itärannikon liberaalilehdistä mielipiteensä poimivaa Yleä, ovat alusta asti tienneet, että kyseessä on poliittinen ajojahti. Sen julkisena fasadina on kaunainen erikoissyyttäjä Robert Mueller, mutta todellisuudessa taustalla häärii Demokraattipuolueen koneisto ja vanhaa liberaalieliittiä edustava Syvä valtio.

Kun Yhdysvaltain oikeusministeri William Barr antoi sunnuntaina kongressille tekemänsä tiivistelmän erikoissyyttäjä Robert Muellerin Venäjä-tutkintaraportista, oli selvää, että toimittaja Mika Mäkeläinen ei pettymykseltään kyennyt uutisoimaan asiasta. Hän delegoikin tehtävän kollegalleen Paula Vilénille, jonka monomaanista tiedotustyyliä on ehtinyt kommentoimaan mm. taloustieteen professori Matti Viren blogikirjoituksessaan Paula ja Donald. Hänen tehtäväkseen tuli uutisjutussa Toimittajalta: Muellerin Venäjä-tutkinnan johtopäätöksistä tuli hyvä päivä Trumpille – ja Yhdysvalloille kertoa, että oikeusministeri Barrin nelisivuisen tiivistelmän pääsanoma on, että "presidentti Donald Trump tai hänen kampanjansa ei vehkeillyt Venäjän kanssa sen vaalivaikuttamisoperaatiossa".

Vaikka Trump vapautuikin syytteistä, Vilén haluaa kirjoituksessaan korostaa, että "Mueller ei vapauttanut Trumpia kaikista epäilyistä, oikeusministeri Barr teki sen". Muellerin hakemalla haetut mitättömät aihetodisteet eivät antaneet näyttöä Trumpin ja Venäjän salaisesta yhteistyöstä vaalien alla, mutta silti hän haluaa pitää presidenttiä löysässä hirressä jättämällä raportissaan auki kysymyksen Trumpin syyllisyydestä. Kieltämättä ovela retorinen veto, jota hallitseva liberaalimedia tulee varmasti käyttämään jatkossa Trumpia vastaan. 

Trumpin vapautuminen syytteistä kongressin edessä ei tietenkään merkitse Trumpin vastaisille voimille mitään, vaan ne tulevat jatkossakin syöttämään suurelle yleisölle narraatiota, jonka mukaan Trumpilla oli yhteys venäläisiin ja että ilman venäläisiä hän ei olisi voittanut presidentinvaaleja.

                                                      *****************************



TV1, 25.3.2019 klo 22.15 Tom of Finland (12) 

Touko Laaksonen nousee kansainväliseen menestykseen kuvilla jotka Suomessa olivat aikanaan laittomia. Tarina rohkeudesta ja rakkaudesta. N: Pekka Strang, Lauri Tilkanen, Jessica Grabowsky. O: Dome Karukoski, Suomi 2017. HD ohjelmatekstitys (suomi) 1 h 54 min UUSINTA eilisestä.

Yle on tukenut taloudellisesti tämän filmin tekemistä, joten se haluaa luonnollisesti antaa elokuvalle laajaa näkyvyyttä omilla kanavillaan. Mikäs sen parempaa punavihreälle Ylelle kuin nostaa homoseksuaali pornograafikko kansakunnan kaapin päälle.

YLESSÄ PUNAVIHREÄ HEGEMONIA ON TOTAALISTA

Viimeisten eduskuntavaalien perusteella kansasta vain noin 15 prosenttia on punavihreitä (Vihreät + Vasemmistoliitto), mutta kaikista journalismin opiskelijoista ja toimittajista heitä on 75 prosenttia. Tällaiseen johtopäätökseen päätyi opiskelijatilastoja tutkinut tiedetoimittaja Marko Hamilo artikkelissaan  Nyt se on tutkittu: journalismiyliopistot läpikotaisin punavihreitä. Asiasta kertoi aikaisemmin tässä kuussa myös Yle Watch.

Demokratian kannalta on ongelmallista, että demokratiasta eniten meuhkaavat 15 prosenttia saavat määrätä kansalaisille millaiselta maailma näyttää ja ennen kaikkea miltä sen pitäisi näyttää. Punavihreiden silmiinpistävä asema tiedotusvälineissä, varsinkin Ylessä, ei olisi ongelma, mikäli heidän näkemyksensä heijastelisivat kansan syvien rivien tahtoa. Näinhän ei nyt ole, jonka vuoksi voidaan täysin perustellusti puhua pienen vaikutusvaltaisen vähemmistön tiedotusdikatuurista, jolla ei ole kansan enemmistön antamaa legitimiteettiä.

Tämä epäoikeutettu, kansalaisten maailmakuvan muokkaamiseen tähtäävä vallankäyttö, näkyy päivittäin Yleisradion ohjelmapolitiikassa, jossa vähemmistöjen friikkiarvot ja sosialismilta lemuava kansallismielisyyden vastaisuus ovat mediajätissä valtavirtaa. Tarvitsee vain katsoa ja kuunnella Ylen tämän päivän ohjelmatarjontaa:


Yle Radio 1, 27.6.2016 klo 10.05. Roman Schatzin Maamme-kirja Suomalaiset SS-miehet

Toisen maailmansodan aikana Saksan SS-joukoissa palveli 1400 suomalaista sotilasta. Yksi heistä oli Aarne Kähärä, joka lähti 16-vuotiaana Saksaan SS-koulutukseen. Kähärä päätyi taistelemaan Kaukasuksen rintamalle ja hän ehti vielä jatkosodan loppuvaiheisiin Kannakselle. Mitä kaikkea Suomen ja Saksan välinen aseveljeys käytännössä tarkoitti ja millainen oli suomalaissotilaiden kohtalo Saksan armeijassa? Miksi nuoret miehet hakeutuivat vieraan valtakunnan armeijaan? Kuinka SS-miehiin suhtauduttiin sodan jälkeen? Roman Schatzin vieraina ovat SS-veteraani Aarne Kähärä ja historiantutkija Oula Silvennoinen.

Linkki ohjelmaan.

Jälleen kerran saimme kuulla punertavan historiatutkijan Oula Silvennoisen eksoottisia tulkintoja suomalaisten ja saksalaisten poliittisista suhteista toisen maailmansodan aikana. Hän on Ylelle juuri sopiva mies antamaan tähän päivään sopivia vastauksia.


Yle Radio 1, 27.6.2016 klo 12.05. Sananvapauden sankarit 4/4: Erkki Vala

Sananvapauden sankarit -sarjan viimeisessä osassa tutustutaan 1920- ja 30-luvuilla vaikuttaneeseen toimittajaan ja kirjailijaan Erkki Valaan. Vala perusti uudelleen vuonna 1932 Tulenkantajat-lehden taistellakseen nousevaa fasismia vastaan ja puolustaen sananvapautta, ihmisoikeuksia ja demokratiaa. Kuka oikeastaan oli tämä muiden tulenkantajien varjoon jäänyt mies, runoilija Katri Valan pikkuveli? Toimittajana Harri Alanne.

Linkki ohjelmaan.

Neliosaisessa ohjelmasarjassa sananvapauden sankareiksi on nostettu vain liberaalit ja vasemmistolaiset vaikuttajat, vaikka siinä olisi hyvin voitu käsitellä esimerkiksi Kokoomuksen kansanedustaja Tuure Junnilaa (1910–1999), joka oli 1970-luvulla niitä harvoja, jotka uskalsivat julkisesti vastustaa presidentti Kekkosen suomettunutta matelupolitiikkaa ja taistolaisten kulttuuriterroria. Kulttuurimarxilaista mädätystä enteilleen Erkki Valan nostaminen kansakunnan kaapin päälle kertoo pitkälti siitä, missä Ylen sympatiat todellisuudessa lepäävät.

Yle on kovaa vauhtia leipomassa historiantutkija Oula Silvennoisesta mielipideauttomaattia suomalaisesta äärioikeistosta, sillä häntä haastateltiin myös tässä ohjelmassa moneen otteeseen. Jo heti alussa tämä kriittisen teorian (kulttuurmarxismin metodi) innokas käyttäjä teki historiapolitiikkaa, kun hän yhdisti mielikuvituksettoman vasemmistoretoriikan mukaisesti 1930-luvun fasismin nykyisen kansainvaelluksen vastustamiseen. Silvennoisen tulkinta fasismista oli ohjelmassa muutenkin perin omituinen, sillä hän kutsui Akateemista Karjala-Seuraa yksiselitteisesti fasistiseksi. Ei jatkoon.

Yle Radio 1, 27.6.2016 klo 12.05, Kultakuume: Laiton graffiti taistelee sortoa vastaan

Linkki ohjelmaan.

Graffiteilla sortoa vastaan ja kaupunkilaisten viihtymiseksi. Grafia-lehti on visuaalisen viestinnän äänenkannattaja.

Laiton graffiti taistelee sortoa vastaan. Espanjassa laiton graffiti nostaa esiin yhteiskunnallisia ongelmia. Jonna Tolonen käveli Madridissa satoja kilometrejä ja valokuvasi tuhansia graffiteja. Aineistosta syntyi Suomen ensimmäinen väitöstutkimus, jonka aiheena on laiton graffiti. Madridissa graffiteilla on usein poliittinen sanoma. Graffitien avulla on kampanjoitu esimerkiksi aborttilain uudistusta vastaan ja tehty näkyväksi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Suomessa graffitit ovat vähemmän poliittisia, mutta ne herättävät kysymyksiä siitä, kenen ääni saa kuulua julkisessa tilassa. Toimittaja Jari Tamminen on tarkastellut laittomia graffiteja "kulttuurisen häirinnän" näkökulmasta.

Helsinkiläistä Ma­ke Your Mark Gal­le­rya pyö­rit­tä­vä graf­fi­ti­te­ki­jä Umut Kiu­kas vastaa puhelimeen Ranskasta ja kertoo kokemuksiaan graffitien laittomuudesta ja laillisuudesta. Pääkallo ja Jim Morrison talon seinässä. Keravan keskustassa pääkallot, junat, erilaiset naishahmot ja jimmorrisonit ovat vallanneet keskustan purettavien rakennusten seinät. Graffitit- ja katutaidetyöt ovat osa Purkutaide-projektia, joka levittäytyy tänä kesänä Keravan keskustaan. Kultakuume kuulostelee asiasta Purkutaide-projektin koordinaattori Jouni Väänäseltä ja graffiteihin perehtyneeltä arkkitehti Tuomas Siitoselta.

Kultakuume esittelee myös ensimmäisen tämän vuoden Tanssiva karhu –palkinnon ehdokkaista. Kultakuumeen juontaa Niina Mäkeläinen.

Kulttuurihomojen lempiohjelma radiossa lienee Kultakuume, joka tarjosi tänään juuri niin vasemmistomarginaalista tavaraa kuin siltä saattoi odottaa. Yliopiston humanistiset tiedekunnat ovat jo pitkään olleet jälkimarxilaisuuden  saastuttamia, josta Kultakuume antoi valaisevan esimerkin: Jonna Tolonen on tehnyt laittomista, poliittisista graffiteista väitöskirjan.

Kun yhteiskuntatieteilijä alkaa puhua poliittisuudesta ja yhteiskunnallisuudesta, on aika poistaa varmistin, sillä ne tarkoittavat 100-prosentin varmuudella vasemmistolaista politiikkaa, ja vieläpä sen kaikkein rappeutuneinta muotoa, jota edustavat marginaaliset identiteettipolitiikat ja itsekkäät "mulla on oikeus" -vaatimukset. Vasemmistolaista feministi Jonna Tolosta komppasi toinen punahyväkäs, Voima-lehdessä vaikuttava Jari Tamminen, joka korosti yksittäisten ihmisten ja vähemmistön oikeutta tehdä graffitteja enemmiston näkemyksistä piittaamatta. Toisin sanoen ohjelmassa oltiin vapaan kasvatuksen lellimien aikuisten lasten toiveiden ja halujen äärellä. On vaikea sanoa, pitäisikö jutustelevan lukeneiston puheista ärsyyntyä vai huvittua, sen verran irrallaan näiden syöttiläiden huolet ovat tavallisten ihmisten arjesta.


Yle Radio 1, 27.6.2016 klo 17.40, Kesäkeiton syvin olemus: Porkkana – ase natseja ja paholaista vastaan?

Porkkanan naatit toimivat 1700-luvulla muotitietoisten hatun koristeina. Porkkanasta on kuitenkin moneen: porkkanalla on torjuttu tauteja, paholaista ja jopa natseja. Porkkanan jäljillä on toimittaja Kaisa Pulakka. Lukijana on Pietari Kylmälä.

Linkki ohjelmaan.

Aiva, aiva....natsitpa hyvinkin.


Yle TV1, 27.6.2016 klo 15:50, Minun totuuteni: Cecilia Uddén

4/8. Kahdesti suurella journalistipalkinnolla palkittu Ruotsin yleisradion ulkomaantoimittaja Cecilia Uddén on työskennellyt 20 vuoden ajan varsinkin Lähi-idässä. Hänen raporttinsa herättävät usein vahvoja tunteita. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: suomi.

Linkki ohjelmaan.

Koittakaapa katsoa edes 5 minuuttia voimaantuneen ruotsalaisnaistoimittajan puhetta itsestä ja maailmasta. Cecilia Uddén on tosiaan juuri se tyyppi, joka ei ryhtynyt toimittajaksi kertoakseen maailman tapahtumista totuuden, vaan ajaakseen punaliberaalia poliittista agendaansa. Epäilemättä Ruotsi on "moraalinen suurvalta" ja se myötä myös tuleva Afrikka, koska siellä mediassa ovat äänessä Cecilia Uddénin kaltaiset huumorintajuttomat sosialistiset feministitantat. Haastattelussa Uddén mm. totesi, että jopa Egyptissä sota terrorismia vastaan edustaa "vastenmielistä isänmaallisuutta". Kunnon vasemmistolaisen tapaan hän löysi vikaa vain länsimaisista ihmisistä, mutta suurinta inhoa hän tunsi Yhdysvaltoja kohtaan. Näitähän katsoo kuin avointa kirjaa.

Yle TV1. 27.6.2016 klo 19:00, Historia: Syväluotauksessa Omaha Beach  

Tutustutaan lähemmin Normandian maihinnousuun Omaha Beachillä Vierville-sur-Merissä viimeisimmän 3D-kuvannus- ja lasertekniikan avulla, silminnäkijäkokemuksia unohtamatta. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Jonkun pitäisi ilmoittaa Ylen Historia-ohjelmahankkijoille, että toinen maailmansota päättyi jo 71 vuotta sitten.

Yle TV1, 27.6.2016 klo 21:00, A-studio 
 
Britannia teki päätöksensä, mitä seuraavaksi? Juontajana Jan Andersson. #yleastudio HD

Auts! Luvassa kovaa peppukipuilua! Studiossa itkemässä mm. EU-uskovaiset Pertti Salolainen  ja Miapetra Kumpula-Natri.

Yle TV1, 27.6.2016 klo 21:30, Dokumenttiprojekti: Naisen osa 

Kaksi Irinaa, Marge ja Svetlana tulivat Suomeen muuttaakseen elämänsä kulun. Naisen osa katsoo maailmaa ja miehiä näiden naisten silmin. Se on elokuva rajaseudusta, selviytymisestä, rakkaudestakin. O: Kati Juurus. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.


Yle TV1, 27.6.2016 klo 23:35, Kotikylä (12) 

Kausi 1, 6/6. Kylä puuha muistomerkkiä kaatuneille, mutta yksi nimi on joukosta poissa. Aseistakieltäytyjä-opettaja kotiutuu kaikkien halveksimana. Samalla paha vitsaus saapuu kylään. Koituuko tästä mitään hyvää? (U) HD Äänitekstitys: suomi. K7 (ahdistus).


Yle Teema, 27.6.2016 klo 21:00, Elämä kiinalaisessa kaapissa

Shanghain ilmapiiri antaa tilaa homoille, mutta Kiinan maaseudulla heitä ei hyväksytä. Palkitussa dokumentissa kiinalaiset Andy ja Cherry etsivät ratkaisua seksuaalisuutensa ja perheidensä vaatimusten välillä. HD Äänitekstitys: suomi.

Helsingin Shemale Shame eli "Pride"-viikko alkoi tänään, ja tottahan toki se näkyy ja kuuluu myös Ylessä. Onhan koko joukko kanavan toimittajia sattuneesta syystä mm. Setan jäseniä, Die Rote Tarjan hengessä.

Yle Fem, 27.6.2016 klo 19:45, Aktivismin aika 

Sarja alkaa, 1/8. Voiko aktivismi tehdä elämästä merkityksellistä? Julieta Cederlöf alkoi protestoida lukionsa natsihenkisiä töhryjä vastaan. Hän huomasi, että taistelu rasismia vastaan teki hänen olonsa hyväksi. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.

Linkki ohjelmaan.

Huh huh, mitähän marxilaista hivutusta tämäkin sarja tuo tullessaan, kun jo heti ensimmäisessä jaksossa glorifioidaan korruptoineen järjestelmän kympin tyttöä. Värilliselle Cederlöfille on tietenkin edullista vastustaa ruotsalaisten etnosentrisyyttä, sillä hyödyttäähän se rasistisesti hänen omaa etnistä viiteryhmäänsä. "Rasismin vastainen" taistelu on peli, jossa valkoiset voivat vain hävitä, sillä hyökkäys kohdistuu ainoastaan valkoisiin samalla kun muut etniteetit saavat ylpeästi vaalia omaa geeniperimäänsä ja kulttuuriaan.

Punaliberaalit ja vasemmisto ymmärtävät, että sanoilla voi hallita, sillä eiväthän he muuten käyttäisi totuutta vääristeleviä eli poliittisesti korrekteja termejä kuten aktivisti. Punabandiittien, vetelehtevien vasemmistoretkujen ja katuhuligaanien kutsuminen "aktivisteiksi" on kieltämättä taitavaa valkopesua, jolla Systeemi luo suurelle yleisöllle myönteistä kuvaa sille hyödyllisistä idiooteista.