YLE JA EU – OMAKEHUN MESTARIT

Ylessä on tapana teettää ainakin kerran vuodessa tutkimus, jossa sitä kehutaan estoitta maan luotettavimmaksi mediaksi. Paradoksaalisesti mitattua luotettavuutta laskee se, että yleensä Yle on itse ehdottanut tutkimusta ja sanellut sille sellaiset raamit, joiden se tietää imartelevan itseään. Toisen kertaluvun omakehuun päästää silloin kun tunnetusti EU-myönteinen Yle mainostaa EU-komission barometritutkimusta, jossa kerrotaan suomalaisten suorastaan rakastavan kaikkea mikä liittyy Euroopan Unioniin. Asiasta kertoo Ylen verkkosivujen uutinen Suomalaiset arvostavat euroa ja EU:n suomia vapauksia.

Olisi mielenkiintoista tietää millaisilla kysymyksillä ja tutkimusmetodilla on saatu näin yltiöpositiivisia vastauksia. Tuhatkunta tutkimukseen osallistunutta suomalaista antaa tuskin koko kuvaa kansalaisten asenteesta EU:ta kohtaan. Valitettavasti Ylen juttu ei anna linkkiä ko. tutkimukseen, jossa vastausten poikkeuksellisuus saisi selityksen:

Kolme neljäsosaa suomalaisista kannattaa euroa ja kaksi kolmasosaa eurooppalaisen tason puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaa, ilmenee EU-komission julkaisemasta Eurobarometrista.Barometrin mukaan EU merkitsee suomalaisille ennen muuta positiivisia käytännön asioita kuten yhteistä rahaa, vapautta matkustaa, opiskella ja työskennellä kaikkialla EU:n alueella.

Nuo edellä mainitut edut ja vapaudet ovat enimmäkseen pelkkiä teoreettisia mahdollisuuksia, joita hyödyntää vain pieni osa suomalaisista, enimmäkseen Helsingin alueelle pakkautuneet pintaliitäjät. Uutisessa ja ilmeisesti myös tutkimuksessa paljon pienemmälle huomiolle jäivät ilmiselvät EU:n valuviat ja akuutit ongelmat. Huomattavasti uskottavammin haastatellut heijastelevat suomalaisten tuntoja kun Yle kertoo, että "suurimmat ongelmat EU:ssa ovat suomalaisten mielestä terrorismi ja maahanmuutto". Tätä havaintoa ei kuitenkaan nostetettu Yle-uutisen otsikkoon.

                                                        ***************************

Ideologiselle muotihullutukselle on tyypillistä, että sitä rummuttava media ottaa sen jatkuvasti esiin missä tahansa yhteydessä. Samaa mantraa toistetaan niin kauan, että konformismiin taipuvainen ihmislauma alkaa pitää mielettomyyttä totena. Näin on käymässä "sukupuolettomuuden" kanssa, vaikka asian puolesta propagoivat tahot toistavat samaan hengenvetoon, että sukupuolia (joita ei siis pitänyt olla) on ainakin yli 30.

Tyyppiesimerkki tällaisesta toistoon perustuvasta ujutuksesta ja indoktrinaatiosta on tuore Ylen kulttuuriuutinen Harvoihin naissurrealisteihin kuulunut Meret Oppenheim vähät välitti sukupuolesta: "Ihmismieli on androgyyni". Aikamme tärähtäneisyyttä kuvaa paljastavasti se, kuinka pinkkikuplassa elävät kulttuurtoimittajat nostavat juutalaistaustaisen rappiotaiteilija Meret Oppenheimin (1913–1985) nyrjähtäneen surrealismin esikuvaksi sukupuolipolitiikassa, jossa hauraat ja lellityt lumihiutaleet haluavat kynnet verillä kieltää realismin eli biologisen todellisuuden. 

Hän kritisoi ihmisten jakamista kahteen sukupuoleen ja puhui jo varhain sukupuolineutraaliuden puolesta, kuraattori Penttilä sanoo.  

- Naiseus näkyy kyllä paikka paikoin Oppenheimin taiteessa, vaikka hän korostikin, että niin ihmismielellä kuin taiteellakaan ei ole sukupuolta, se on androgyyni. Oppenheim oli hyvin vapaamielinen monella tapaa, Thomas Levy [toinen juutalainen, toim. huom] sanoo.  

– Nuorena Meret esiintyi monissa mieskollegojensa valokuvissa alasti. Hän oli hyvin kaunis. Seksuaalisesti hänelle tuntui olevan melko sama, onko kumppani mies- tai naispuolinen. Vanhemmiten naiset taisivat kyllä saada ylivallan, Levy pohtii.

Tuossa lainauksessa lähes jokainen väitelause on sisäisesti ristiriitaista roskaa. Totta kai "taiteilijat" voivat vedota teostensa irrationaaliseen ja jopa arationaaliseen kuten transsendenttiseen ulottuvuuteen, mutta poliittisiin ja tieteelliseen keskusteluun nuo houreet eivät sovi, koska ne ovat jo heti ensi kädeltä kumottavissa. 

Mutta toimittajilla ja nykytaiteilijoilla keinot on monet, kun halutaan ajaa tiedevastaista kulttuuriliberalismia kuin käärmettä pyssyyn. Trendikkäisiin, puolisivistyneisiin näsäviisastelijoihin tällainen temppuilu uppoaa helposti, vahvistaahan se jo ennestään heidän tasa-arvoelitististä (!) maailmankuvaa, jossa halutaan erottautua rahvaan arkiajattelusta. Asiassa ei olisi mitään kummeksuttavaa, mikäli tuo friikkisirkus rinkirunkkaisi sosiaalisia konstruktioitaan yliopiston seminaarihuoneiden sisällä. Moraalisesti kestämättömäksi tilanteen tekee se, että näkyvyydellään ja jäljellä olevalla arvovallallaan Yle markkinoi kaheli mariamagdalena auktoriteettinaan valheellista ideologiaa suurille massoille.

                                                        ***************************

Yle TV1, keskiviikko 14.2.2018 klo 21:00, A-Studio

Suomen valtion ja saamelaisten välillä on alkamassa totuus- ja sovintoprosessi. #yleastudio Juontajana Kirsi Heikel HD

Länsimaissa kaikki saavat etnisen vähemmistön etuoikeudet paitsi valkoinen enemmistö, joka on globaalisti marginaalinen vähemmistö. Nykyisen rotuajattelun tekopyhyys näkyy myös Suomessa, varsinkin silloin kun saamelaiset viettävät kansallispäivää 2. helmikuuta. Saamelaisasiaa puidaan vielä tänään A-studiossa.

Koko keskustelun lähtökohtana on saamalaisten oikeus etniseen itsemäärittelyyn ja muiden poisrajaamiseen: suomalaiset eivät voi halutessaan olla saamelaisia. Tätä pidetään upeana diversiteettinä ja oikeutena omaan ainutlaatuiseen identiteettiin. Kun suomalaiset ja muut valkoiset eurooppalaiset vaativat samaa oikeutta, se onkin rasismia. Tuo kauhea rasismi (joka on hyvää saamelaisille, tiibetiläisille jne.) voitetaan vain sillä, että kuka tahansa kuten somali voi halutessaan olla suomalainen. Mutta suomalainen ei voi halutessaan olla somali tai kongolainen. Eipä sillä, että kukaan todellinen suomalainen sellaiseksi haluaisikaan, mikä taas kertoo käänteisesti siitä, miksi eräät afrikkalaiset haluavat kiihkeästi tulla suomalaisiksi.

Yle Fem Teema, keskiviikkona 14.2.2018 klo 11:30, Spotlight : Varjoyhteiskunta 

Tuhannet paperittomat ihmiset asuvat Suomessa yhteiskunnan ulkopuolella. He kieltäytyvät palaamasta kotimaihinsa, ja Suomi yrittää kaikin tavoin päästä heistä eroon. Toimittajat: Jeanette Björkqvist ja Jessica Stolzmann. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi. UUSINTA eiliseltä.

Yle Fem Teema, keskiviikkona 14.2.2018 klo 20:00, Ranskalainen kylä 

Uudet jaksot. Kausi 7, 7/12. Sotavangit. Villeneuven kyläläisten sota-ajan kokemuksia seuraavan sarjan viimeisellä kaudella eletään 2000-lukua ja luodaan kriittinen katse menneisyyteen, ensin joulukuuhun 1945. HD Äänitekstitys: suomi. K12 (ahdistus).

Yle TV1, keskiviikkona 14.2.2018 klo 23:00, Ulkolinja: Saksan uusnatsit 
Väkivaltaisen äärioikeiston kannatus on noussut Saksassa suurimmilleen sitten toisen maailmansodan - mihin tämä johtaa? Freital on yksi uuden äärioikeiston keskuksista, jossa poliittiset rintamalinjat ovat jyrkät. T: BBC. HD Äänitekstitys: suomi.

Zum Teufel! Jälleen (uus)natsidokkari Yleltä, mutta hei, tämähän onkin uusinta viime viikon torstailta. Lähetys on monessa mielessä harkittu teko, sillä ensinnäkin median politrukit tietävät, että toisto on indoktrinaation äiti. Toiseksi, ohjelma tulee sopivaan aikaan, koska 13.-15.2.1945 liittoutuneet suorittavat Dresdenin kansanmurhapommitukset. Paletin juoneen kuuluu, että Yle tv ei pommitusten vuosipäivänä lähetä koskaan muisto-ohjelmaa Dresdenin uhreista, mutta sitäkin useammin "dokumentteja" uusnatseista ja holokaustiksi kutsutusta juutalaiskansan kansanmurhayrityksestä. 

Viime vuonna näihin aikoihin Yle lähetti dokumentin Adolf Eichmannista, josta kertoi Yle Watch jutussaan Dresdenin kansanmurhapommitusten muistopäivä. Mitä tekee Yle? Lähettää "dokumentin" Eichemannista...

Dresdenin siviiliuhrien karrelle palaneet ruumiit eivät hohkaa näinä päivinä televisioruudusta, vaan zionvision täyttyy väitetyn holokaustin loputtomasta jankuttamisesta. Tarkoitus on tietysti laskea kaikkien eurooppalaisten, myös suomalaisten, päälle ikuinen syyllisyys, jotta "sama ei tapahtuisi koskaan". Tämän syyllistävän propagandan päämääränä on luoda tekosyy, jotta valkoinen länsi antautuisi kolmannen maailman miljardi-invaasiolle, sillä olisihan sen vastustaminen "uusi holokausti". Väestövyöryn avulla todellakin tapahtuu kansojen murha, mutta uhreina ovat eurooppalaiset, joidan kaulaa kiristetetään murhaavasti holokaustin "moraalisella taakalla".

DRESDENIN KANSANMURHAPOMMITUSTEN MUISTOPÄIVÄ. MITÄ TEKEE YLE? LÄHETTÄÄ "DOKUMENTIN" EICHMANNISTA...

Dresden 1945. Anglo-amerikkalaisten sionistien tekemä
kansanmurha.

Yle TV1, tiistai 14.2. klo 21:30, Adolf Eichmannin oikeudenkäynti (K16) 

Adolf Eichmann saatiin oikeuteen vastaamaan sotarikoksistaan vuonna 1961. Tapauksen historiallinen tv-dokumentaatio toi natsien julmuudet koko maailman tietoisuuteen. Ketkä tekivät siitä mahdollista? N: Martin Freeman. HD K16 (ahdistus).

Itä- ja Keski-Eurooppaan tunkeutuneiden kasaarijuutalaisten jiddishin kielessä on ilmaus Chutzpah, joka tarkoittaa häikäilemätöntä röyhkeyttä; käsitettä kuvastaa osuvasti mies, "joka, tapettuaan ensin vanhempansa, anoo tuomioistuinta armahtamaan itsensä, koska on orpo". 

Jotain samankaltaista tietoista härskiyttä on tämän päiväisessä Ylen ohjelmapolitiikassa. Ne, jotka tietävät toisesta maailmansodasta muutakin kuin Hollywoodin juutalaisten levittämän sentimentaalisen fantasiatulkinnan, muistavat, että 13.-15.2.1945 liittoutuneet tekivät harkitun ja tarpeettoman kansanmurhapommituksen Saksan Dresdeniin. Näitä pommituspäiviä ei ole muistettu Ylessä eikä muissakaan suurissa medioissa mitenkään. Ylen jälkitaistolaiset eivät kuitenkaan ole täksi päiväksi unohtaneet toista maailmansotaa, mutta Dresdenin muistopäivän sijaan punatehdas lähettääkin dramatisoidun "elokuvadokumentin" Israelissa hirtetystä Adolf Eichmannista. 

Ohjelmavalintaa voisi sanoa jo taitavaksi historiapoliittiseksi harhautukseksi, jossa Dresdenin massamurhat lakaistaan Eichmannia koristavan maton alle. Dresdenin siviiliuhrien karrelle palaneet ruumiit eivät hohkaa näinä päivinä televisioruudusta, vaan zionvision täyttyy väitetyn holokaustin loputtomasta jankuttamisesta. Tarkoitus on tietysti laskea kaikkien eurooppalaisten, myös suomalaisten, päälle ikuinen syyllisyys, jotta "sama ei tapahtuisi koskaan". Tämän syyllistävän propagandan päämääränä on luoda tekosyy, jotta valkoinen länsi antautuisi kolmannen maailman miljardi-invaasiolle, sillä olisihan sen vastustaminen "uusi holokausti". Väestövyöryn avulla todellakin tapahtuu kansojen murha, mutta uhreina ovat eurooppalaiset, joidan kaulaa kiristetetään murhaavasti holokaustin "moraalisella taakalla".

Tasapuolisuuden nimissä on todettava, että Yle ei ole ainoa valtaisa valemedia, jolle filosemiittinen Chutzpah on talon tapa. Tasan vuosi sitten Helsingin Sanomat teki Dresdenin kansanmurhapäivänä iso artikkelin Voiko natsia rakastaa? Natsit ovat meille pakkomielle, sillä ideologia sen takana ei ole kuollut, jotta voitaisiin unohtaa humaanien liberaalien hirmuteot. Anne Frankinsa ilmeisesti jo varhaisteininä silmät punaisina lukenut pinko Sanna Kangasniemi julistaa moralistin varmuudella:

Toisin kuin vaikkapa Stalinin hirmutekoja, ei Hitlerin tekoja voida nimittää keskiaikaisiksi tai barbaarisiksi. Stalinin ideologia haudattiin kommunismin romahtaessa, mutta Hitlerin juttu ei ole kadonnut maailmasta mihinkään: rasismi. Aate, joka asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan ”rodun” tai etnisen taustan takia.

Jälkimarxilaista roskapuhetta. Jokaiselle punavihreästä kuplasta ulos astuneelle on täytynyt käydä selväksi, ettei kommunismin ytimessä oleva taikauskoinen tasa-arvo-oppi ole kadonnut minnekään, varsinkin kun sen sisäisesti "loogisimmat" muodot kuten Kamputsean hirmuhallinto kuuluu 1970-luvun lähihistoriaan. Punainen vaara on alati läsnä, sillä Ranskan vallankumouksesta lähtien Eurooppaa piinannut tasa-arvomania ottaa jatkuvasti uusia muotoja. Tällä hetkellä tämä todellisuudesta vieraantunut memeettinen tuholaisvirus vaikuttaa elinvoimaisesti globaalitalouden atomistisissa kulutusyhteiskunnissa. Ideologiseen pakkoon perustuva tasa-arvovaatimus on "monikulttuurisissa" valtioissa jopa fanaattisempaa kuin edesmenneissä homogeenisissä sosialistimaissa, mutta valitettavasti kansakunnan kaapin päällä olevien älyköiden on vaikea tunnistaa aikamme sairautta, koska he ovat itse hulluuden ytimessä levittämässä samaisia memeettisiä viruksia.

Natseista jauhamisen sijaan on pidettävä kirkkaana mielessä, että vapaamuurareista paljon vaikutteita saanut Ranskan suuri vallankumous ja sen äpärälapsien kommunismin ja liberalismin egalitarismi tekevät koko ajan suurempaa tuhoa kuin mikään muu ideologia. Maallisen tasa-arvouskonnon tuhoisuutta voi verrata vain samankaltaisiin universaaleihin oppeihin kuten kristinuskoon, juutalaisuuteen ja islaminuskoon. Sen "hyvää tarkoittava" tuhovoima on näkynyt Dresdenissä ja Hiroshimassa, ja se näkyy edelleen Lähi-idässä, jossa USA raunioittaa Israelin hyväksi valtioita, joista nyt vyöryy väkeä Eurooppaan. 

                                                    ******************************



Yle Teema Tiistai 14.2. klo 22:55, Valitut sanat: Tuomioja & Meinander 

Historiaa käytetään usein poliittisten konfliktien lietsontaan. Voisiko historiaa käyttää niiden ehkäisemiseen? Historian käyttö ja väärinkäyttö -kirjasta keskustelevat Antti Blåfield, Erkki Tuomioja ja Henrik Meinander. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Lisää historiapoliittista propagandaa hyväuskoisille hölmöille liberaaleille. Aivan meidän aikanamme Etelä-Afrikan mustat ovat murhanneet rasistisesti 70 000 valkoista, mutta tästä tiedottaminen ei ole ollut hämärien mediatahojen intressinä, sillä se saattaisi nostattaa valkoisissa "väärää tietoisuutta" ah niin ihanaa monikulttuuria ja sateenkaarivaltiota kohtaan. Samoin on laita Holodomorin kansanmurhan kanssa, jossa näännytettiin kuusi miljoonaa ukrainalaista. Sen otsikoihin tuominen luo niin ikään väärää tietoisuutta, semminkin kun kansanmurhaoperaation käytäntöönpanijoista monet olivat juutalaistaustaisia neuvostobolsevikkeja. 

Punamädättäjä Erkki Tuomiojan mielestä pitää märehtiä vain sellaista historiaa, joka syyllistää ja heikentää valkoisten kansakuntien olemassoloa – aito kansanvihollinen kiireestä kantapäähän! Muut keskustelijat eivät olleet sen kriittisempiä nykyagendalle, sillä kaikki olivat yhtä mieltä siitä, kuinka hienoa on, että Saksa suhtautuu menneisyyteensä ankaralla itseruoskinnalla, jonka vuoksi nyky-Saksa on paljon monikulttuurisempi kuin useimmat Euroopan maat. Sanomatta jäi, että Saksa EU:n vaikutusvaltaisimpana maana upottaa etnisellä masokismillaan koko Euroopan afrikkalaiselle kivikaudelle.

MITEN DRESDEN 13.2.1945 NÄKYY YLESSÄ?

Kun Auschwitzin vapauttaumisesta tuli 27.1.2015 kuluneeksi 70 vuotta, Yle lähetti muistotilaisuuden suorana lähetyksenä netissä, kertoi siitä näyttävästi kaikissa tv-uutisissaan ja julkaisi lukuisia artikkeleita aiheesta verkkosivuillaan kuten jutun Eloonjääneet muistavat Auschwitzin vapautusta, jonka lopussa on "lue myös" linkit:

Live: Keskitysleirin vangit palaavat Auschwitziin 27.1.
Näkökulma: Elämä on ihanaa 27.1.
Puolassa tuotu esiin uusi arvio Auschwitz-Birkenaussa työskennelleiden määrästä 23.1. 
Auschwitzin pahamaineisen SS-komentajan pojanpoika aikoo osallistua keskitysleirin vapauttamisen 70-vuotisjuhliin 21.1.
Putin ei osallistu Auschwitzin muistotilaisuuteen 13.1.
Auschwitzin muistokaan ei yhdistä – Putin ei osallistu seremoniaan 27.1.

Tänä vuonna, juuri tänään, tulee kuluneeksi myös 70 vuotta Dresdenin pommituksista. Virallisten, poliittisesti korrektien tilastojen mukaan pommituksissa kuoli 25 000 kaupunkilaista. Luku on todellisuudessa tätä suurempi, vähintään 40 000, sillä moni uhri paloi tomuksi valtavissa liekeissä. Saksan perverssissä julkisessa keskustelussa ja lainsäädännössä on surkuhupaisaa, kuinka Dresdenin uhrilukujen vähättelystä on tullut kansalaishyve ja todellisten määrien esittämistä pidetään "rikollisena uusnatsismina" ja "revisionismina". Sanomattakin on selvää, että tämä näyttää kuvottavalta tekopyhyydelta kun rinnalle otetaan holokaustin pyhä luku, josta poikkeaminen alakanttiin (suuremman määrän esittäminen ei ole rikos) ei ole vain rikos vaan uuden ajan uskonkultin pyhäinhäväistystä.  

Holokausti eli polttouhraus todella tapahtui, mutta ei Itä-Euroopassa vaan keskellä Eurooppaa. Eräs Dresdenin pommituksiin perehtynyt kansalaisaktivisti kirjoittaa fb-sivullaan:

Tasavuodet brutaalista joukkomurhasta. "Firestorm"-taktiikka kehiteltiin USA:ssa polttamalla saksalaiseen tapaan rakennettujen puukaupunkien malleja. Ensin rikottin kattoja ja rakenteita räjähdyspommeilla, sitten siroteltiin palopommeja, ja viimeisteltiin aikasytyttimillä varustetuilla miinapommeilla, joilla oli tarkoitus estää pelastustyöt. Tavoitteena oli laaja-alainen tulipalo, jonka termiikki aiheuttaisi voimakkaan ilmavirtauksen kohti palon keskustaa. Siitä nimitys "tulimyrsky".

Tulipalo saattoi nostaa lämpötilan jopa yli 1000 asteen, jolloin pommituksen uhrit katosivat kokonaan. Happi loppui myös pommisuojissa, joissa kuoltiin viimeistään kuumuuteen. Firestorm-metodia saatettiin käyttää ainoastaan tiheäänrakennetuilla asuinalueilla, teollisuuskohteissa ei ollut tarpeeksi palokuormaa tulimyrskyyn. Tunnettuja "Bomben-Holocaust"-kohteita olivat Dresden ja Hampuri, mutta myös pienempiäkin kaupunkeja poltettiin, asukkaineen.

Joukkomurha-pommitusten arkkitehteja olivat ilmamarsalkka Arthur Harris ja amerikkalainen kenraali Curtis LeMay. Heidän rikoksiaan ei ole käsitelty sodan jälkeen.

Miten sitten Yle reagoi Dresdenin 70-vuotispäivään? Vaikenee täysin. Tai ei sentään aivan kokonaan, ainakaan epäsuorasti. Ylen TV 1:n Stradassa haastatellaan Tapio Tammista, jossa hän mainostaa ilmaiseksi Ruotsin ja osin Suomen "äärioikeistoa" (jolla hän tarkoittaa tosiasiassa kansallissosialisteja) käsittelevää kirjaansa Kansankodin pimeämpi puoli (Atena, 2014).

Vaikenemisesta ei voi syyttää vain Yleä, sillä Ilta-Sanomia lukuunottamatta kaikki suuret mediatalot jättivät kertomatta muistopäivästä. Tämä on sikäli outoa, koska muualla Euroopassa Dresdenistä on uutisoitu jonkun verran. Vielä hämmästyttävämmäksi asian tekee se, että Suomi on yksi Euroopan saksalaisystävällismistä maista. Tämä puolestaan kertoo median ja kansalaisten yhä suuremmaksi käyneestä ristiriidasta ja intressien eroista.

Vain isänmaan petturit voivat vaieta niistä rikoksista, joihin Suomeakin vastaan sotineet liittoutuneet syyllistyivät. Huippuna tästä vieraskoreasta nöyristelystä on presidentti Tarja Halonen, joka osallistui viimeisellä kaudellaan liittoutuneiden voitonparaatiin ikään kuin Suomi olisi ollut yhdessä rintamassa sotimassa bolshevikkimurhaajien ja maanryöstäjien kanssa omaa maataan vastaan! Natseista saa olla mitä mieltä lystää, mutta kiistämätön tosiasia on, että Saksan korvaamaton ruoka-apu ja lento-osasto Kuhlmey kesällä 1944 pelastivat Suomen lopulliselta perikadolta. Ilman tätä tukea suomalaiset, Tarja Halosen suku mukaan lukien, olisivat joutuneet kuopan reunalle tai Siperiaan karkotettaviksi. 

Yle "kunnioittaa" Dresdenin muistopäivänä kymmeniä tuhansia siviiliuhreja kääntämällä huomion muualle kertomalla Tapio Tammisen suulla, että maahanmuuton vastustaminen on fasismia ja pohjoismaiden suurin uhka ovat pienet natsijärjestöt. Voiko olla enää häpeällisempää 2000-luvun kulttuuribolshevismia veronmaksajien rahoilla.  

TV1, 13.2.2015, klo 21,30, Strada

Rock-kriitikoiden suosikki Jukka Nousianen äänittää biisiä studiollaan. Äärioikeisto Suomessa ja Ruotsissa. Suomalaisen elokuvan mestarikuvaaja Peter Flinckenberg. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Linkki ohjelmaan.

Kulttuuriantropologi Tapio Tammisen haastattelu ja juttu Ruotsin ja Suomen äärioikeistosta näytetään heti alussa. Ylen mulattikiintiöllä toimittajaksi palkattu Joonatan Pitkänen lukee aluksi vanhaa tieteellisestä julkaisua, jossa sanotaan, että "ihmisroduilla ei ole vain tiettyjä ruumiillisia erityispiirteitä, vaan eroavaisuuksia on olemassa myös henkisessä suhteessa jopa tuntuaviakin". Pitkänen toteaa ylimielisesti hämmästystä teeskennellen, että "vaikka nämä kuulostavatkin joltain natsi-Saksan aikaisilta teorioilta, niin tällaista samanlaista tekstiä sai lukea Suomessakin oppikirjoissa vielä 60-luvulla". Liberaali kulttuuriväki todennäköisesti nyökytteli päätään tyytyväisenä. Silti ne, jotka tuntevat psykometrisiä mittauksia mm. ihmisen temperamentista, itsehillinnästä, altruismista, tunteiden säätelystä ja yleisälykkyyden alalta tietävät sen egalitiarismin kumoavan kylmän tosiasian, että ihmispopuulaatiot eli geneettiset klusterit (rodut), poikkeavat huomattavasti toisistaan. Fysioglogiset erot ovat ilmeiset kasvojen piirteissä, hiuksissa, ruumiin rakenteessa ja pituudessa kuin myös ulkoa päin näkymättömässä aineenvaihdunnassa, ominaistuoksussa, ihmisäänessä, testostreronitasossa ja maksan toiminnassa.  Ihonväri on ehkä näkyvin populaatioita erottava tekijä, mutta silti eräs merkityksettömimmistä, jonka vuoksi rotuerojen redusoiminen pelkkään ihonväriin on tarkoituksellista harhaanjohtamista, valehtelua, retorista kikkailua toisiasioiden edessä.

Toimittaja kysyi kulttuuriantropologi Tammiselta mihin Ruotsin [Uppsalan yliopiston] rotubiologisen insituutin mittauksilla pyrittiin. Tammisen mielestä kyse oli ennen kaikkea politiikasta, jolle tuon ajan rotututkimus pyrki antamaan legitimiteetin, jotta epäsosiaaliset ryhmät tunnistettaisiin ulkoisin perustein. Tosiasiassa Tammisen mainitsema "tattarirotu" ei ollut edes rotubiologien mukaan mikään rotu, vaan pikemminkin sosiologinen käsite hyvin heterogeeniselle joukolle, jonka Tamminenkin tunnustaa. Tyypillistä tässä moralistisessa jälkiviisasetelussa on se, että kulttuuriantropologit kuten Tamminen sekä monet sosiologit, sukupuolentutkijat, sosiaaliantropologit ja sosiaalipsykologit (mm. juutalainen Karmela Liebkind) tekevät itse tendenssitutkimusta, joiden tarkoitus on edistää hegemonista poliittista ideologiaa, egalitarismia. Samat "suvaitsevaiset" tahot ovat hyökännnet myös vahvasti - jopa fyysisesti - sosiobiologian, evoluutiopsykologian ja älykkyyden tutkijoita vastaan, koska näiden tutkimustulokset ovat sotineet kulltuurimarxismin saastuttamien "tieteiden" ideologista perustaa vastaan.

Kun mulattitaustainen toimittaja kysyi Tammiselta miten hänelle, suomalaisen äidin ja eteläfrikkalainen zulu-isän jälkeläisenä, olisi käynyt sodan jälkeisessä Ruotsissa, tutkija spekuloi, että koska sterilisaatiopolitiikka kohdistui erityisesti tattareihin hänen "taustaansa olisi voitu katsoa erityisen tarkasti". 

Puoliverinen ei tietenkään itse voi mitään taustalleen, mutta sen sijaan hänen suomalaisella äidillään oli suuri vastuu kun hän antautui neekerille. On itsestään selvää, että terveessä valkoisessa yhteisössä rotuluopiot eristetään. Jos valkoinen nainen tuntee, että valkoiset miehet eivät ole hänelle tarpeeksi hyviä rodullis-seksuaalisesti, niin silloin eivät myöskään hän ja hänen mulattilapsensa ole riittävän hyviä valkoiselle yhteisölle. Liittyköön silloin mustaan yhteisöön vaikka sinne Etelä-Afrikkaan. Asiahan on niin, että jos nainen hylkää valkoisen miehen, miksi valkoisen yhteisön miesten pitäisi hyväksyä hänet sen jälkeen yhdenvertaisena valkoisena? Tuollainen nainen on interrasistinen chauvinisti, joka ajattelee olevansa parempi, koska hänellä on "rodullisesti ylivertainen" musta mies ja mulattilapsi. Hylätessään valkoisen miehen, valkoisen miehen pitäisi hylätä hänet. Valkoiset, jotka hyväksyvät sosiaalisesti naisen, joka hylkää valkoisen miehen on sama asia kuin juutalaistemppeli, joka hyväksyy jäsenekseen juutalaisen, joka on hylännyt uskonsa ja kääntynyt kristityksi tai muslimiksi. Jos juutalainen haluaa jättää temppelin, silloin hänen pitäisi liittyä moskeijaan tai kirkkoon. Hän ei nimittäin voi odottaa, että temppeli hyväksyy hänet edelleen, vaikka hän hylkäsi uskonsa. Jos viidakkokuumeinen roturutsaaja kuvittelee, että hän on liian hyvä valkoiselle miehelle ja hylkää näin oman rodullisen yhteisönsä, niin silloin valkoisen yhteisön pitäisi kertoa hänellä, että hänen olisi parasta muuttaa mustaan yhteisöön. Mutta kuten asiaan kuuluu, nämä rotuluopiot haluavat syödä ja säästää kakun; vaikka he hylkäävät valkoisen miehen mustan miehen vuoksi, he haluavat silti kuulua valkoiseen yhteisöön, joka tarjoaa hänelle kaikki edut ja mukavuudet toisin kuin Afrikan savimajat.

Toimittaja Pitkänen yrittää ulkoaopetellusti kirjaa mukaillen väittää, että ennen "ongelmana" olivat tattarit, mutta nyt mamut ikään kuin miljoonan kutsumattoman muukalaisen vastustamisessa olisi kyse pelkästä "rasismista". Tammisen kirjaan nojautuen Pitkänen kertoo, että "älyttömintä tässä on se että rotuopit elää edelleen". Täysissä täpinöissään hän jatkaa, että maahanmuuttoa vastustavien Ruotsidemokraattien juuret on natsistisessa Valkoisessa Arjalaisesssa Vastarintaliikkeessä (Yle Watch kumosi tämä väitteen täällä). Väite on yhtä relevantti kuin kertoisi päivitellen, että Suomen demarien juuret on väkivaltaista kapinaa yrittäneessä punakaartissa tai että Vasemmistoliiton alku on jäljitettävissä Neuvostoliitosta ohjailtuun Suomen Kommunistiseen Puolueeseen. Tässä kohtaa Tamminen esitti varsin tyypillisen jälkimarxilaisen vainoharhaisen argumentitn, että kosher-konservatiiviset oikeistopopulistiset puolueet kuten Ruotsidemokraatit eivät puhu enää rodusta, vaan "kulttuurisesta puhtaudesta" peitelläkseen "rasisminsa". Tutkija yrittää vihjata, että kivikautisia arvomaailmoja ja tapoja vieroksuvien asenteiden taustalla ei kerta kaikkiaan voi olla muuta kuin rasismi. Hyväkkäiden toiveena lienee täydellinen antautuminen ihanalle toiseudelle, josta kertoo faktapohjaisen neutraalin mamu-kriitikin kategorinen kieltäminen tai kutsuminen sitä anteeksiantamattomaksi rasismiksi.

Seuraavaksi Tamminen alkoi syyllistää suomalaisia rasismista viittaamalla saamelaisille tehtyihin kallonmittauksiin kauan ennen sotia. Tamminen on idelogiastaan niin vakuuttunut, että katsoo näiden tutkimusten tarkoituksena olleen todistaa, että suomalaiset eivät ole mongoleja, vaikka jo pitkään on tiedetty, etteivät edes saamelaiset kuulu keltaiseen päärotuun. Hänelle ei tule mieleen, että tiedonintressinä saattoi olla vilpitön halu tutkia miten suomalaiset ja saamelaiset yhteisistä kielijuuristaan huolimatta poikkeavat toisistaan fyysisesti. Punavihreiden lasien läpi tämänkin fyysisen antropologian perustutkimuksen taustalla halutaan nähdä pahantahtoisia motiiveja.

Sen sijaan aidosti pahantahtoisena eleenä oli ottaa ohjelmaan mukaan jo toistakymmentä vuotta sitten kuollut kansanviihdyttäjä Pekka Siitoin. Jopa Äärioikeisto Suomessa (Into, 2012) kirjan kirjoittajat jättivät Siitoinin pois historiikista, koska eivät pitäneet tätä mitenkään aidosti kansallismielisenä tekijänä, vaan poliittisesti merkityksettömänä pellenä, jota pilkkasivat eniten äärioikeistolaiset. Stradalle Siitoin sen sijaan maistuu hyvin, vaikka herra on so last season jopa äärivasemmiston loanheittostrategioissa.

Lopuksi jutussa ruoditaan viime aikoinakin pajon tapetilla ollutta Pohjoismaiden ja Suomen Vastarintaliikkeen toimintaa. Toimittaja Pitkänen vetää kohtalaisen rajusti mutkia suoriksi samaistamalla Siitoinin pelleilyn Vastarintaliikkeeseen sekä sotien jälkeen kiellettyihin IKL:ään ja Suojeluskuntaliikeeseen (!). Sitten toimittaja esitti kyllästymiseen asti toistetun kysymyksen, eli miten vakavana uhkana Tamminen näkee Suomen nykyisen äärioikeiston. Tietenkin tutkija tunnusti Jyväskaustin virallisen ja valheellisen medianarraation ja näkee sen olevan todiste "äärioikeiston" kasvavasta "fyysisestä uhasta". Tammisen punaporvarillisesta näkökulmasta suurin uhka tulee kuitenkin siitä, kuinka johtavat poliitikot suhtautuvat maahanmuuttajiin ja miten kielteisiä asenteet maahantunkeutujia kohtaan ovat kansan keskuudessa.

Toimittaja esitti vielä sen vasemmiston usein hellimän pikkunokkeluuden, että on ristiriitaista kuinka suomalaiset kansallissosialistit yrittävät esittää kuuluvansa "ylempään rotuun", vaikka he ovat "oikeasti lähempänä minua" (siis mulattia). Tämä on pelkkaa puutaheinää ja mutua. Suomalaisten geneettisesti lähimmät yhteydet löytyvät mm. Belgiasta ja Pohjois-Saksasta, josta on kirjoittanut mm. edesmennyt professori Aira Kemiläinen tutkimuksessaan Suomalaiset, Pohjolan outo kansa (SKS, 1993), Sen sijaan meissä ei ole tippaakaan neekeriveren tahraa kuten toimittaja Pitkäsessä. Tamminen vastasi Pitkäsen provokatiiviseen pohdintaan kerkeästi, että vanhojen rotuoppien mukaan me olemme 1800-luvulla vaikuttaneen hassun kreivi Arthur de Gobineaun mukaan "Euroopan pohjasakkaa". Kylläpäs nyt ne vanhentuneet rotuteoriat kelpaavat antirasisteille, kun niillä voidaan perusteettomasti mollata suomalaisia! Tästä herääkin kysymys, miksi suomalaisten rodullisen itsesuojelun hylkäämistä pitäisi perustella vanhoilla runollisilla rotufantasioilla, jotka jopa Euroopan uusnatsitkin ovat hylänneet ajat sitten? Yle Watchin juttu viime tammikuulta antaa tähän vastauksen: 

Tamminen haluaa ärsyttää maamme "rasisteja" kirjoittamalla vanhoista rotuopeista, joista osa liittyy mm. kreivi Gobineuaun mielikuvitukselliseen arjalaisteoriaan, josta suomalaiset on poissuljettu. Tämän kaksoisstrategian tarkoituksena on uskotella sekä anti-rasisteille että "rasisteille", että etninen suomalaisuus ja sen varjelu on turhaa, jolloin sekaantuminen etenkin meistä mahdollisimman kaukaisiin kognitiivisesti haasteellisiin neekereihin olisi mahdollista. Toisin sanoen suomalaisuus on merkityksetöntä siksi, että rotuja ei ole ja jos olisikin, suomalaiset ovat "pohjasakkaa", jonka vuoksi sekoittumisella neekereihin olisi lähinnä vain positiivisia vaikutuksia. 

Ruotsin uusnatsit ovat todennäköisesti hyvin tietoisia nykyisistä geneettisiä klustereita koskevista tuloksista, jonka vuoksi heillä ei ole mitään syytä tavailla satukirjailija de Gobineauta. Jo se tosiasia, että he ovat läheisissä yhteyksissä suomalaisiin aateveljiin kertoo, että ranskalaiskreiviä ei käytä argumenttina muut kuin vasemmistohenkiset tutkija-journalistit kuten Tapio Tamminen ja Anna-Lena Lodenius.

***********************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema

Yle Radio 1