MITEN DRESDEN 13.2.1945 NÄKYY YLESSÄ?

Kun Auschwitzin vapauttaumisesta tuli 27.1.2015 kuluneeksi 70 vuotta, Yle lähetti muistotilaisuuden suorana lähetyksenä netissä, kertoi siitä näyttävästi kaikissa tv-uutisissaan ja julkaisi lukuisia artikkeleita aiheesta verkkosivuillaan kuten jutun Eloonjääneet muistavat Auschwitzin vapautusta, jonka lopussa on "lue myös" linkit:

Live: Keskitysleirin vangit palaavat Auschwitziin 27.1.
Näkökulma: Elämä on ihanaa 27.1.
Puolassa tuotu esiin uusi arvio Auschwitz-Birkenaussa työskennelleiden määrästä 23.1. 
Auschwitzin pahamaineisen SS-komentajan pojanpoika aikoo osallistua keskitysleirin vapauttamisen 70-vuotisjuhliin 21.1.
Putin ei osallistu Auschwitzin muistotilaisuuteen 13.1.
Auschwitzin muistokaan ei yhdistä – Putin ei osallistu seremoniaan 27.1.

Tänä vuonna, juuri tänään, tulee kuluneeksi myös 70 vuotta Dresdenin pommituksista. Virallisten, poliittisesti korrektien tilastojen mukaan pommituksissa kuoli 25 000 kaupunkilaista. Luku on todellisuudessa tätä suurempi, vähintään 40 000, sillä moni uhri paloi tomuksi valtavissa liekeissä. Saksan perverssissä julkisessa keskustelussa ja lainsäädännössä on surkuhupaisaa, kuinka Dresdenin uhrilukujen vähättelystä on tullut kansalaishyve ja todellisten määrien esittämistä pidetään "rikollisena uusnatsismina" ja "revisionismina". Sanomattakin on selvää, että tämä näyttää kuvottavalta tekopyhyydelta kun rinnalle otetaan holokaustin pyhä luku, josta poikkeaminen alakanttiin (suuremman määrän esittäminen ei ole rikos) ei ole vain rikos vaan uuden ajan uskonkultin pyhäinhäväistystä.  

Holokausti eli polttouhraus todella tapahtui, mutta ei Itä-Euroopassa vaan keskellä Eurooppaa. Eräs Dresdenin pommituksiin perehtynyt kansalaisaktivisti kirjoittaa fb-sivullaan:

Tasavuodet brutaalista joukkomurhasta. "Firestorm"-taktiikka kehiteltiin USA:ssa polttamalla saksalaiseen tapaan rakennettujen puukaupunkien malleja. Ensin rikottin kattoja ja rakenteita räjähdyspommeilla, sitten siroteltiin palopommeja, ja viimeisteltiin aikasytyttimillä varustetuilla miinapommeilla, joilla oli tarkoitus estää pelastustyöt. Tavoitteena oli laaja-alainen tulipalo, jonka termiikki aiheuttaisi voimakkaan ilmavirtauksen kohti palon keskustaa. Siitä nimitys "tulimyrsky".

Tulipalo saattoi nostaa lämpötilan jopa yli 1000 asteen, jolloin pommituksen uhrit katosivat kokonaan. Happi loppui myös pommisuojissa, joissa kuoltiin viimeistään kuumuuteen. Firestorm-metodia saatettiin käyttää ainoastaan tiheäänrakennetuilla asuinalueilla, teollisuuskohteissa ei ollut tarpeeksi palokuormaa tulimyrskyyn. Tunnettuja "Bomben-Holocaust"-kohteita olivat Dresden ja Hampuri, mutta myös pienempiäkin kaupunkeja poltettiin, asukkaineen.

Joukkomurha-pommitusten arkkitehteja olivat ilmamarsalkka Arthur Harris ja amerikkalainen kenraali Curtis LeMay. Heidän rikoksiaan ei ole käsitelty sodan jälkeen.

Miten sitten Yle reagoi Dresdenin 70-vuotispäivään? Vaikenee täysin. Tai ei sentään aivan kokonaan, ainakaan epäsuorasti. Ylen TV 1:n Stradassa haastatellaan Tapio Tammista, jossa hän mainostaa ilmaiseksi Ruotsin ja osin Suomen "äärioikeistoa" (jolla hän tarkoittaa tosiasiassa kansallissosialisteja) käsittelevää kirjaansa Kansankodin pimeämpi puoli (Atena, 2014).

Vaikenemisesta ei voi syyttää vain Yleä, sillä Ilta-Sanomia lukuunottamatta kaikki suuret mediatalot jättivät kertomatta muistopäivästä. Tämä on sikäli outoa, koska muualla Euroopassa Dresdenistä on uutisoitu jonkun verran. Vielä hämmästyttävämmäksi asian tekee se, että Suomi on yksi Euroopan saksalaisystävällismistä maista. Tämä puolestaan kertoo median ja kansalaisten yhä suuremmaksi käyneestä ristiriidasta ja intressien eroista.

Vain isänmaan petturit voivat vaieta niistä rikoksista, joihin Suomeakin vastaan sotineet liittoutuneet syyllistyivät. Huippuna tästä vieraskoreasta nöyristelystä on presidentti Tarja Halonen, joka osallistui viimeisellä kaudellaan liittoutuneiden voitonparaatiin ikään kuin Suomi olisi ollut yhdessä rintamassa sotimassa bolshevikkimurhaajien ja maanryöstäjien kanssa omaa maataan vastaan! Natseista saa olla mitä mieltä lystää, mutta kiistämätön tosiasia on, että Saksan korvaamaton ruoka-apu ja lento-osasto Kuhlmey kesällä 1944 pelastivat Suomen lopulliselta perikadolta. Ilman tätä tukea suomalaiset, Tarja Halosen suku mukaan lukien, olisivat joutuneet kuopan reunalle tai Siperiaan karkotettaviksi. 

Yle "kunnioittaa" Dresdenin muistopäivänä kymmeniä tuhansia siviiliuhreja kääntämällä huomion muualle kertomalla Tapio Tammisen suulla, että maahanmuuton vastustaminen on fasismia ja pohjoismaiden suurin uhka ovat pienet natsijärjestöt. Voiko olla enää häpeällisempää 2000-luvun kulttuuribolshevismia veronmaksajien rahoilla.  

TV1, 13.2.2015, klo 21,30, Strada

Rock-kriitikoiden suosikki Jukka Nousianen äänittää biisiä studiollaan. Äärioikeisto Suomessa ja Ruotsissa. Suomalaisen elokuvan mestarikuvaaja Peter Flinckenberg. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Linkki ohjelmaan.

Kulttuuriantropologi Tapio Tammisen haastattelu ja juttu Ruotsin ja Suomen äärioikeistosta näytetään heti alussa. Ylen mulattikiintiöllä toimittajaksi palkattu Joonatan Pitkänen lukee aluksi vanhaa tieteellisestä julkaisua, jossa sanotaan, että "ihmisroduilla ei ole vain tiettyjä ruumiillisia erityispiirteitä, vaan eroavaisuuksia on olemassa myös henkisessä suhteessa jopa tuntuaviakin". Pitkänen toteaa ylimielisesti hämmästystä teeskennellen, että "vaikka nämä kuulostavatkin joltain natsi-Saksan aikaisilta teorioilta, niin tällaista samanlaista tekstiä sai lukea Suomessakin oppikirjoissa vielä 60-luvulla". Liberaali kulttuuriväki todennäköisesti nyökytteli päätään tyytyväisenä. Silti ne, jotka tuntevat psykometrisiä mittauksia mm. ihmisen temperamentista, itsehillinnästä, altruismista, tunteiden säätelystä ja yleisälykkyyden alalta tietävät sen egalitiarismin kumoavan kylmän tosiasian, että ihmispopuulaatiot eli geneettiset klusterit (rodut), poikkeavat huomattavasti toisistaan. Fysioglogiset erot ovat ilmeiset kasvojen piirteissä, hiuksissa, ruumiin rakenteessa ja pituudessa kuin myös ulkoa päin näkymättömässä aineenvaihdunnassa, ominaistuoksussa, ihmisäänessä, testostreronitasossa ja maksan toiminnassa.  Ihonväri on ehkä näkyvin populaatioita erottava tekijä, mutta silti eräs merkityksettömimmistä, jonka vuoksi rotuerojen redusoiminen pelkkään ihonväriin on tarkoituksellista harhaanjohtamista, valehtelua, retorista kikkailua toisiasioiden edessä.

Toimittaja kysyi kulttuuriantropologi Tammiselta mihin Ruotsin [Uppsalan yliopiston] rotubiologisen insituutin mittauksilla pyrittiin. Tammisen mielestä kyse oli ennen kaikkea politiikasta, jolle tuon ajan rotututkimus pyrki antamaan legitimiteetin, jotta epäsosiaaliset ryhmät tunnistettaisiin ulkoisin perustein. Tosiasiassa Tammisen mainitsema "tattarirotu" ei ollut edes rotubiologien mukaan mikään rotu, vaan pikemminkin sosiologinen käsite hyvin heterogeeniselle joukolle, jonka Tamminenkin tunnustaa. Tyypillistä tässä moralistisessa jälkiviisasetelussa on se, että kulttuuriantropologit kuten Tamminen sekä monet sosiologit, sukupuolentutkijat, sosiaaliantropologit ja sosiaalipsykologit (mm. juutalainen Karmela Liebkind) tekevät itse tendenssitutkimusta, joiden tarkoitus on edistää hegemonista poliittista ideologiaa, egalitarismia. Samat "suvaitsevaiset" tahot ovat hyökännnet myös vahvasti - jopa fyysisesti - sosiobiologian, evoluutiopsykologian ja älykkyyden tutkijoita vastaan, koska näiden tutkimustulokset ovat sotineet kulltuurimarxismin saastuttamien "tieteiden" ideologista perustaa vastaan.

Kun mulattitaustainen toimittaja kysyi Tammiselta miten hänelle, suomalaisen äidin ja eteläfrikkalainen zulu-isän jälkeläisenä, olisi käynyt sodan jälkeisessä Ruotsissa, tutkija spekuloi, että koska sterilisaatiopolitiikka kohdistui erityisesti tattareihin hänen "taustaansa olisi voitu katsoa erityisen tarkasti". 

Puoliverinen ei tietenkään itse voi mitään taustalleen, mutta sen sijaan hänen suomalaisella äidillään oli suuri vastuu kun hän antautui neekerille. On itsestään selvää, että terveessä valkoisessa yhteisössä rotuluopiot eristetään. Jos valkoinen nainen tuntee, että valkoiset miehet eivät ole hänelle tarpeeksi hyviä rodullis-seksuaalisesti, niin silloin eivät myöskään hän ja hänen mulattilapsensa ole riittävän hyviä valkoiselle yhteisölle. Liittyköön silloin mustaan yhteisöön vaikka sinne Etelä-Afrikkaan. Asiahan on niin, että jos nainen hylkää valkoisen miehen, miksi valkoisen yhteisön miesten pitäisi hyväksyä hänet sen jälkeen yhdenvertaisena valkoisena? Tuollainen nainen on interrasistinen chauvinisti, joka ajattelee olevansa parempi, koska hänellä on "rodullisesti ylivertainen" musta mies ja mulattilapsi. Hylätessään valkoisen miehen, valkoisen miehen pitäisi hylätä hänet. Valkoiset, jotka hyväksyvät sosiaalisesti naisen, joka hylkää valkoisen miehen on sama asia kuin juutalaistemppeli, joka hyväksyy jäsenekseen juutalaisen, joka on hylännyt uskonsa ja kääntynyt kristityksi tai muslimiksi. Jos juutalainen haluaa jättää temppelin, silloin hänen pitäisi liittyä moskeijaan tai kirkkoon. Hän ei nimittäin voi odottaa, että temppeli hyväksyy hänet edelleen, vaikka hän hylkäsi uskonsa. Jos viidakkokuumeinen roturutsaaja kuvittelee, että hän on liian hyvä valkoiselle miehelle ja hylkää näin oman rodullisen yhteisönsä, niin silloin valkoisen yhteisön pitäisi kertoa hänellä, että hänen olisi parasta muuttaa mustaan yhteisöön. Mutta kuten asiaan kuuluu, nämä rotuluopiot haluavat syödä ja säästää kakun; vaikka he hylkäävät valkoisen miehen mustan miehen vuoksi, he haluavat silti kuulua valkoiseen yhteisöön, joka tarjoaa hänelle kaikki edut ja mukavuudet toisin kuin Afrikan savimajat.

Toimittaja Pitkänen yrittää ulkoaopetellusti kirjaa mukaillen väittää, että ennen "ongelmana" olivat tattarit, mutta nyt mamut ikään kuin miljoonan kutsumattoman muukalaisen vastustamisessa olisi kyse pelkästä "rasismista". Tammisen kirjaan nojautuen Pitkänen kertoo, että "älyttömintä tässä on se että rotuopit elää edelleen". Täysissä täpinöissään hän jatkaa, että maahanmuuttoa vastustavien Ruotsidemokraattien juuret on natsistisessa Valkoisessa Arjalaisesssa Vastarintaliikkeessä (Yle Watch kumosi tämä väitteen täällä). Väite on yhtä relevantti kuin kertoisi päivitellen, että Suomen demarien juuret on väkivaltaista kapinaa yrittäneessä punakaartissa tai että Vasemmistoliiton alku on jäljitettävissä Neuvostoliitosta ohjailtuun Suomen Kommunistiseen Puolueeseen. Tässä kohtaa Tamminen esitti varsin tyypillisen jälkimarxilaisen vainoharhaisen argumentitn, että kosher-konservatiiviset oikeistopopulistiset puolueet kuten Ruotsidemokraatit eivät puhu enää rodusta, vaan "kulttuurisesta puhtaudesta" peitelläkseen "rasisminsa". Tutkija yrittää vihjata, että kivikautisia arvomaailmoja ja tapoja vieroksuvien asenteiden taustalla ei kerta kaikkiaan voi olla muuta kuin rasismi. Hyväkkäiden toiveena lienee täydellinen antautuminen ihanalle toiseudelle, josta kertoo faktapohjaisen neutraalin mamu-kriitikin kategorinen kieltäminen tai kutsuminen sitä anteeksiantamattomaksi rasismiksi.

Seuraavaksi Tamminen alkoi syyllistää suomalaisia rasismista viittaamalla saamelaisille tehtyihin kallonmittauksiin kauan ennen sotia. Tamminen on idelogiastaan niin vakuuttunut, että katsoo näiden tutkimusten tarkoituksena olleen todistaa, että suomalaiset eivät ole mongoleja, vaikka jo pitkään on tiedetty, etteivät edes saamelaiset kuulu keltaiseen päärotuun. Hänelle ei tule mieleen, että tiedonintressinä saattoi olla vilpitön halu tutkia miten suomalaiset ja saamelaiset yhteisistä kielijuuristaan huolimatta poikkeavat toisistaan fyysisesti. Punavihreiden lasien läpi tämänkin fyysisen antropologian perustutkimuksen taustalla halutaan nähdä pahantahtoisia motiiveja.

Sen sijaan aidosti pahantahtoisena eleenä oli ottaa ohjelmaan mukaan jo toistakymmentä vuotta sitten kuollut kansanviihdyttäjä Pekka Siitoin. Jopa Äärioikeisto Suomessa (Into, 2012) kirjan kirjoittajat jättivät Siitoinin pois historiikista, koska eivät pitäneet tätä mitenkään aidosti kansallismielisenä tekijänä, vaan poliittisesti merkityksettömänä pellenä, jota pilkkasivat eniten äärioikeistolaiset. Stradalle Siitoin sen sijaan maistuu hyvin, vaikka herra on so last season jopa äärivasemmiston loanheittostrategioissa.

Lopuksi jutussa ruoditaan viime aikoinakin pajon tapetilla ollutta Pohjoismaiden ja Suomen Vastarintaliikkeen toimintaa. Toimittaja Pitkänen vetää kohtalaisen rajusti mutkia suoriksi samaistamalla Siitoinin pelleilyn Vastarintaliikkeeseen sekä sotien jälkeen kiellettyihin IKL:ään ja Suojeluskuntaliikeeseen (!). Sitten toimittaja esitti kyllästymiseen asti toistetun kysymyksen, eli miten vakavana uhkana Tamminen näkee Suomen nykyisen äärioikeiston. Tietenkin tutkija tunnusti Jyväskaustin virallisen ja valheellisen medianarraation ja näkee sen olevan todiste "äärioikeiston" kasvavasta "fyysisestä uhasta". Tammisen punaporvarillisesta näkökulmasta suurin uhka tulee kuitenkin siitä, kuinka johtavat poliitikot suhtautuvat maahanmuuttajiin ja miten kielteisiä asenteet maahantunkeutujia kohtaan ovat kansan keskuudessa.

Toimittaja esitti vielä sen vasemmiston usein hellimän pikkunokkeluuden, että on ristiriitaista kuinka suomalaiset kansallissosialistit yrittävät esittää kuuluvansa "ylempään rotuun", vaikka he ovat "oikeasti lähempänä minua" (siis mulattia). Tämä on pelkkaa puutaheinää ja mutua. Suomalaisten geneettisesti lähimmät yhteydet löytyvät mm. Belgiasta ja Pohjois-Saksasta, josta on kirjoittanut mm. edesmennyt professori Aira Kemiläinen tutkimuksessaan Suomalaiset, Pohjolan outo kansa (SKS, 1993), Sen sijaan meissä ei ole tippaakaan neekeriveren tahraa kuten toimittaja Pitkäsessä. Tamminen vastasi Pitkäsen provokatiiviseen pohdintaan kerkeästi, että vanhojen rotuoppien mukaan me olemme 1800-luvulla vaikuttaneen hassun kreivi Arthur de Gobineaun mukaan "Euroopan pohjasakkaa". Kylläpäs nyt ne vanhentuneet rotuteoriat kelpaavat antirasisteille, kun niillä voidaan perusteettomasti mollata suomalaisia! Tästä herääkin kysymys, miksi suomalaisten rodullisen itsesuojelun hylkäämistä pitäisi perustella vanhoilla runollisilla rotufantasioilla, jotka jopa Euroopan uusnatsitkin ovat hylänneet ajat sitten? Yle Watchin juttu viime tammikuulta antaa tähän vastauksen: 

Tamminen haluaa ärsyttää maamme "rasisteja" kirjoittamalla vanhoista rotuopeista, joista osa liittyy mm. kreivi Gobineuaun mielikuvitukselliseen arjalaisteoriaan, josta suomalaiset on poissuljettu. Tämän kaksoisstrategian tarkoituksena on uskotella sekä anti-rasisteille että "rasisteille", että etninen suomalaisuus ja sen varjelu on turhaa, jolloin sekaantuminen etenkin meistä mahdollisimman kaukaisiin kognitiivisesti haasteellisiin neekereihin olisi mahdollista. Toisin sanoen suomalaisuus on merkityksetöntä siksi, että rotuja ei ole ja jos olisikin, suomalaiset ovat "pohjasakkaa", jonka vuoksi sekoittumisella neekereihin olisi lähinnä vain positiivisia vaikutuksia. 

Ruotsin uusnatsit ovat todennäköisesti hyvin tietoisia nykyisistä geneettisiä klustereita koskevista tuloksista, jonka vuoksi heillä ei ole mitään syytä tavailla satukirjailija de Gobineauta. Jo se tosiasia, että he ovat läheisissä yhteyksissä suomalaisiin aateveljiin kertoo, että ranskalaiskreiviä ei käytä argumenttina muut kuin vasemmistohenkiset tutkija-journalistit kuten Tapio Tamminen ja Anna-Lena Lodenius.

***********************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema

Yle Radio 1