Näytetään tekstit, joissa on tunniste Chemnitz. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Chemnitz. Näytä kaikki tekstit

perjantai 14. syyskuuta 2018

EU:N UUDELLA TEKIJÄNOIKEUSDIREKTIIVILLÄ HALUTAAN FILTTERÖIDÄ KRIITTISET ÄÄNET



Yle uutiset kertoi eilen, että Euroopan parlamentti hyväksyi kiistellyn tekijänoikeusdirektiivin. Päätös jäi monilta huomaamatta, koska samaan aikaan Euroopan Unioni asetti kurinpitotoimet Unkaria vastaan ja Saksan tiedustelupalvelun pääjohtaja Hans-Georg Maassenia hiillostettiin eroamaan, koska hän on epäillyt valtamedian Chemnitzistä uutisoimaa kuvaa. 

Tavalliselle eurooppalaiselle uusi tekijänoikeusdirektiivi merkitsee paljon enemmän kuin keskisen Euroopan päivänpoliittiset kohut, sillä voimaan tullessaan direktiivi rajoittaisi ratkaisevasti tiedonlevitystä sosiaalisessa mediassa. Käytännössä voidaan puhua bisnesvetoisesta sensuurista, joka on tehty sekä federalistisen EU:n että mediajättien hyväksi kriittistä kansalaista vastaan. Ylen uutinen selittää pähkinän kuoressa mistä tässä kaikessa on lopulta kysymys:
Uudistuksen tarkoitus on parantaa oikeudenhaltijoiden asemaa suhteessa internetin alustapalveluihin. YouTuben kaltaiset palvelut eivät voisi jatkossa enää vedota siihen, että ne toimivat vain käyttäjien lataaman materiaalin alustana. Direktiivin kannattajien mukaan se parantaisi esimerkiksi muusikon mahdollisuuksia saada verkkojäteiltä tekijänoikeuskorvauksia.
Toteutuessaan direktiivi johtaa siihen, että internet-palvelut alkavat suodattaa automaattisesti käyttäjien verkkoon lataamaa sisältöä välttyäkseen tekijänoikeuskanteilta. Toinen välitön seuraus tulee direktiiviin artiklasta 11, joka laajentaa mediajättien tekijänoikeutta. On erittäin todennäköistä, että esimerkiksi uutisotsikkolinkin julkaisemisesta pitää jatkossa maksaa tekijänoikeuskorvaus. Kansalaisen kannalta tämä on kuitenkin pieni harmi verrrattuna artiklaan 13.

Artikla
 13 lisää verkkosivustoille vastuuta ja kustannuksia, koska se velvoittaa nettisivustot valvomaan, etteivät käyttäjät lataa niiden sivuille tekijänoikeuksilla suojattuja sisältöjä. Tällöin vaikkapa Facebookin tai kuvapalvelu Instagramin pitäisi estää käyttäjiä jakamasta  tekijänoikeuden suojaamia kuvia palveluissaan tekijänoikeusrikkomussyytteen uhalla. Tämä taas johtaa automaattiseen suodattamiseen, jolloin voisi poistua materiaalia, johon jakajalla olisi oikeus. Suodattimet kun eivät ainakaan vielä tällä hetkellä osaa tehdä eroa alkuperäisen teoksen ja siitä tehtyjen versioiden kuten meemien välillä.

Suurin käytännön vaikutus esimerkiksi Facebookissa olisi se, että käyttäjä ei voisi enää jakaa suurten mediatalojen uutisjuttuja tai edes niistä tehtyjä kriittisiä ja ironisia referaatteja. Näin Facebookin käyttäjät eivät voi enää käydä kriittistä keskustelua valtamedian uutistarjonnasta. Kansalaisten tajuntaan jäisivät vain suurten mediatalojen valeuutiset. Samalla vaihtoehtomedian ja yksittäisten yhteiskuntakriittisten blogien ylläpitäjien työtä hankaloitetaan huomattavasti, koska uusi tekijänoikeusdirketiivi määrää, että suurten meditalojen kuvia ja artikkeleita (edes referaattina) ei saa käyttää ellei satu omistamaan niiden oikeuksia.

Tiedotusvälineissä tekijänoikeusdirektiivi on yritetty esittää medialustojen kuten YouTuben ja perinteisen viihteen tuottajien (elokuvastudiot, levy-yhtiöt) välisenä kiistana, jonka voitti nyt viihdeteollisuus. Todellisuudessa koko kuvio on populismista huolissaan olevan EU:n luoma teatteri, sillä juuri se on mielissään uuden tekijänoikeusdirektiivin artiklasta 13. Uuden direktiivin myötä kun voidaan rajoittaa esimerkiksi YouTuben ja Facebookin sisältöä, koska palvelun antajat ovat vastuussa materiaalista, jota käyttäjät ovat niihin ladanneet. Kyse on sensuurista, mutta EU haluaa selittää sen tekijänoikeuskysymyksenä, vaikka esimerkiksi artisteille YouTubesta saatavat tulot ovat olemattomia. Voittajia tässä ovatkin rahastava viihdeteollisuus ja sensuuria vaativa EU. Häviäjinä tavalliset kansalaiset.

Eikä tässä vielä kaikki. Lisää sensuuria Facebookiin on tulossa mistäpä muualta kuin sosialistien suunnalta. Jos Britannian työväenpuolueen parlamentaarikko Lucy Powellin ehdotus menee läpi, Facebookissa kielletään salaiset ryhmät, "jotka levittävät vihaa". Koska vihapuhe on vihamielisen eliitin koodisana sen poliittiselle oppositiolle , savustustoimet tulevat koskemaan vain kansallismielisiä ja EU-kriittisiä. Mikään salaisuus ei ole se, että FB:n salaiset ryhmät eivät ole salaisuus läntisille tiedustelupalveluille, joille Facebook jakaa auliisti tietojaan.


                                                             ********************


Chemnitzissä tavalliset ihmiset saivat tarpeekseen
muukalaisväkivallasta. Miehityshallinto säikähti ja leimasi
mielenosoittajat vaarallisiksi uusnatseiksi aivan samoin kuin
DDR vuoden 1989 mielenosoituksissa sosialismia vastaan.

Saksassa kaikkien on uskottava alunperin äärivasemmiston levittämiin valeuutisiin Chemnitzistä, koska sen sisältö sopii 100-prosenttisesti  miehityshallinnon poliittisesti korrektiin so. valheelliseen narraatioon: jos jotain ikävää tapahtuu, syy on aina natseissa ja joka toista väittää, on itse natsi. Tämän sai kokea omin nahoin Saksan tiedustelupalvelun pääjohtaja Hans-Georg Maassen, koska hän rohkeni epäillä ilmeisen valheellista ja liioteltua mediakuvaa Chemnitzin "ihmisjahdista". 

Myös Yle asettuu uutisessaan Joutuuko Saksan kotimaantiedustelun johtaja eroamaan kommenttiensa vuoksi? Maassen epäili, tapahtuiko Chemnitzissä ulkomaalaisten ajojahtia selkeästi virallista valhenarraatiota puolustavien vasemmistoliberaalien ja kosher-konservatiivien puolelle. Maassenia kohdannut raivokkaan moralistinen ajojahti johtuu pohjimmiltaan siitä, että hän on uskaltanut kritisoida Angela Merkelin turvapaikkapolitiikkaa. Kuvaavaa kieroutuneelle saksalaispoliitikalle on, että kun äärivasemmisto harjoitti ilman provokaatiota aloitteellista väkivaltaa Hampurin G20-kokouksen yhteydessä, suurin osa poliitikoista sulki vasemman silmänsä eikä ketään vaadittu eroamaan.

Kiista Chemnitzistä on suoraan verrannollinen holokaustikeskusteluun, jossa kaikkien kansanmurhayrityksen laajuutta kyseenalaistavien tosien argumenttien esittäminen on kriminalisoitu. Saksassa jo Chemnitzin tapahtumien epäily siten kuin valtamedia sen esittää on silkkaa natsismia, koska eihän saa olla niin, että äärioikeistolaisten ja tiedustelupalvelun johtajan esittämä todistusaineisto voittaa, vaikka se olisikin totta. 

Varmaa on ainakin se, että media ja Merkelin kristillisdemokraattien johtama hallinto tekevät yhdestä epäilyttävästä videopätkästä mielikuvituksellisen johtopäätöksen, jonka mukaan Chemnizissä olisi tapahtunut satojen äärioikeistolaisten tuntikausia kestänyt värillisten jahti. Viranomaislähteiden mukaan tästä ei ole mitään näyttöä, mutta siitä huolimatta media myös Suomessa jaksaa toistaa tätä äärivasemmiston masinoimaa uutisankkaa.

Monissa valtamedioissa keskustellaan siitä, kenen luoma mielikuva Chemnitzin tapahtumista voittaa. Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Liina Kauhasen mukaan taistelussa on kyse äärioikeiston mielikuvasta jota vastaan asettuvat ne,  "jotka tuomitsevat Chemnitzin mielenosoitusten ulkomaalais- ja juutalaisvastaisen väkivallan". Uutisten seuraajaa kiinnostaa kuitenkin vain se, mitä todella on tapahtunut, jonka vahvistamiseksi hän haluaa kuulla viranomaisten lausunnot tapahtumista, silminäkijähavainnot ja muut konkreettiset todisteet. Tavallista sukankuluttajaa ei kiinnostaa pätkän vertaa, miltä punavihreästä toimittajasta tuntuu tai mitä hän sanoo ilman todisteita "satoihin nousseiden äärioikeistolaisten muukalaisjahdista". Toisin kuin toimittaja Kauhanen väittää, keskustelussa ei ole kyse moraalisesti oikeasta ja väärästä narraatiosta, vaan siitä, kuka puhuu totta ja kuka valehtelee. Nykyisten tietojen valossa valehtelijoita ovat Kauhasen lisäksi muu valtamedia ja koko Merkelin hallinto.

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

A-STUDIO – MAAMME "MERKITTÄVIMMÄT AJATTELIJAT" EIVÄT USKALLA KYSEENLAISTAA VALLITSEVAA JÄRJESTELMÄÄ



TV1, tiistaina 4.9.2018 klo 21:00, A-studio 

Mihin ajattelijoita tarvitaan ja kenen ajatuksia kuunnellaan? A-studio selvitti, keitä pidetään Suomen merkittävimpinä ajattelijoina. Mikä on ajattelijoiden merkitys tänä päivänä -populismin ja kohujen keskellä. Studiovieraina kyselyssä menestyneet professorit Anu Kantola, Sixten Korkman ja Ilkka Niiniluoto. Juontajana Annika Damström. #yleastudio

Linkki ohjelmaan Yle Areenasta.

Yle uutiset ehti jo aiemmin päivällä kertoa verkkosivuillaan A-studion teettämästä kyselystä, jossa kysyttiin maan merkittävimpiä ajattelijoita. Kyselyyn osallistuneet eivät olleet tilastollisia keskivertosuomalaisia, vaan enimmäkseen hegemonisen vallan edustajia:

Kysely lähetettiin alkukesällä sähköpostilla reilulle 500 suomalaiselle. Heistä vajaat 30 prosenttia eli 137 henkilöä vastasi. Lähes puolet vastanneista on yliopistoväkeä, erityisesti professoreita.
Nomenklatuuran vastauksissa aikamme muotiaatteet heijastuvat  selvästi, sillä tällä kertaa älykköjen kymmenen kärkeen mahtui ensi kertaa tasa-arvosta marmattavia naisia ja taloususkonnon uutta papistoa. Ykkössijan jakoivat emeritus filosofi Ilkka Niiniluoto ja talousnobelisti Bengt Holmström. Taloustieteen vahvaa asemaa korosti kolmanneksi äänestetty Sixten Korkman. Naisnäkökulmaa listalla edustivat kuudenneksi tullut viestinnän professori Anu Kantola ja presidentti Tarja Halonen.

Illan A-studioon oli kutsuttu kärkikolmikkoon kuuluneet Ilkka Niiniluoto ja Sixten Korkman sekä sukupuolikiintiötä edustanut Anu Kantola. Ennakkoasetelmiin nähden Ilkka Niiniluodon olisi pitänyt olla se kaikkein viisain, mutta suureksi pettymykseksi hän osoitti olevansa uskollinen Systeemin mies, joka ei uskalla kyseenalaistaa mitenkään hallitsevaa liberaalidemokratiaa ja sitä palvelevaa valtamediaa. Hän sätti pariin otteeseen "valemediaa" ja nimeltä erikseen MV-lehteä väittämällä että niiden uutiset ovat kategorisesti pelkkää valhetta. Vastaavasti hän ei antanut moitteen sanaa järjestelmää viimeiseen asti puolustavalle valtamedialle. Tämä on tulkittava Niiniluodon mustavalkoisesta mediakuvasta käsin siten, että valtavirran tiedotusvälineet ovat johdonmukaisesti aina totuuden puolella eli ne "omistavat totuuden" kuten Pravda aikoinaan Neuvostoliitossa.

Yhtä heikoilla jäillä Niiniluoto liikkui silloin kun hän tuomitsi yksiselitteisesti populismin ja typisti sen kaikissa muodoissaan "valheelliseksi" politiikaksi, jota ajaa ennen kaikkea Donald Trump. Oli vaikea uskoa omia silmiään, että Helsingin yliopiston entinen rehtori alentui puheissaan samanlaisiin yksinkertaistuksiin kuin Vasemmistoliittoa äänestävä lattapäinen Amerikan vihaaja. Samaan hengenvetoon Niiniluoto väitti populistisen politiikan olevan yksinkertaistamista, joka on sattumoisin tuttu patenttivastaus myös oikeisto- ja vasemmistoliberaaleilla politiikoilla. 

Niiniluoto on selkeästi menneen maailman mies, joka uskoo vakaasti, että vanha länttä nakertanut liberaali järjestys seisoo ikuisesti paikoillaan. Populismia hän pitää vain häiriötilana ja ajatteluvirheenä, jota vastaan voidaan taistella "totuudella" ikään kuin politiikassa olisi kyse totuudesta tieteellisessä mielessä eikä hegemonisesta vallasta ja ystävän-vihollisen erottamisesta. Vertaukset klassiseen kreikkalaiseen filosofiaan tekivät Niiniluodon ajatuksenjuoksusta vain entistä nolompaa.

Siinä missä Niiniluoto osoitti olevansa epäfilosofinen konformisti, viestinnän professori Anu Kantola halusi esiintyä valtamedian totuuden torvena. On äärimmäisen huolestuttavaa, että juuri viestinnän professori toistaa valtamedian uutishuhun, joka on vahvistettu moneen kertaan valheeksi. Eräässä kohtaa ohjelmaa Kantola nimittäin väitti, että

kuplissa tunteet kärjistyy ja voi tulla dramaattista jälkeä, jos nyt katsotaan mitä Saksassa [Chemnitzissä] tapahtuu, siellä juostaan ulkomaalaisen näköisten ihmisten perässä kaduilla heitä lynkkaamassa jo. Tämän tyyppinen kehitys on huolestuttavaa.
Tätä Kantolan propagoimaa valeuutista on levittänyt näkyvimmin Helsingin Sanomat (",Äärioikeisto lähti kosto­retkelle Saksassa ja näytti, että sen uhka on otettava todesta"), Kaleva ("Saksan väkivalta huolestuttaa"), Karjalainen ("Mihin tarvitaan natseja? – Ei mihinkään") ja Kansan Uutiset ("Väkivaltainen äärioikeisto on riehunut ennenkin Saksassa – Nyt yksi asia tekee siitä vahvemman"). Nämä kaikki alarmistiset ja poliittisesti tarkoitushakuiset hysterian purkaukset perustuvat Saksan äärivasemmiston levittämään "uutiseen", johon valtamediat tarttuivat tarkistamatta lähdettä. Ylessä vastavirtaan kulkeva Saksan asioista kertova toimittaja Pertti Rönkkö paljastaa asioiden todellisen laidan Facebook-sivullaan:
Ouluun asti ei ole ilmeisesti kiirinyt heti tapahtuman jälkeen käytössä ollut tieto, että tällaista ei tapahtunut. Kyseessä on fake news. Tällaista tietoa ei ole tähän mennessä sen kummemmin paikallisella poliisilla kuin yleisellä syyttäjälläkään. Sellaista ei havainnut myöskään Chemnitzin oma lehti Freie Presse, joka seurasi tilannetta paikan päällä useiden toimittajien voimin. Lehden päätoimittaja ilmoitti omassa pääkirjoituksessaan, että toimitus on päättänyt yksissä tuumin olla puhumatta ajojahdista, koska sellaista ei ollut. Viittaus 75 vuoden takaiseen tilanteeseen Euroopassa kertoo historiantajun puutteesta. 
Saksalaisten havaintojen mukaan väkijoukko ei tehnyt natsitervehdyksiä vaan jokunen henkilö eri puolilla mielenosoitusaluetta. Olivatko he oikeistolaisia tai provokaatiota yrittäneitä vasemmistolaisia, sitä ei vielä tiedetä. Kaupunkilaisten mielenosoituksen motto oli „Jo riittää“. Se tarkoittaa, että vaikka sysäyksenä oli kaupungissa tehty kuolemaan johtanut veitsi-isku, niin taustalla vaikuttivat lukuisat vastaavanlaiset turvapaikanhakijoiden tekemät iskut eri puolilla Saksaa. Protestin kohteen oli myös Saksan nykyisen pakiolaispolitiikan epäkohdat. Valtaosa mielenosoittajista oli aivan tavallisia, tilanteesta huolestuneita chemniziläisiä, joita ei parhaalla tahdollakaan voi nimittää äärioikeistolaisiksi ja uusnatseiksi. Kalevan pääkirjoitus antaa lehden lukijoille edelleen koko Saksaa kuohuttavasta tapahtumasta vääristellyn kuva.
Rönkön paljastuksista kertoo tarkemmin Kansalainen-uutissivuston juttu Sanomalehti Kalevan päätoimittaja kompastui valeuutiseen eikä halua nousta ylös. Neljä päivää aiemmin Rönkkö kertoi Facebook-sivullaan huhun alkuperästä, joka oli lähtöisin marginaalisten kommunistilarppajien some-tärpistä, jolla ei ole vahvistettu olevan mitään totuuspohjaa:
Noitavainoa muistuttavaa ajojahti valeuutinen? Missä ovat todisteet? - kysyy mmnews-verkkojulkaisu Chemnitzin tapahtumiin liittyen. Julkaisussa palautetaan mieleen, että jopa Saksan hallitus saattoi perustaa Chemnitzin tapahtumiin liittyvän tuomitsevan lausuntonsa tapahtumiin, joita ei todellisuudessa edes tapahtunut. Myöskään poliisi ei ole pystynyt vahvistamaan tähän mennessä minkäänlaista ulkomaalaisiin kohdistunutta noitavainoa. Sellaista ei havainnut myöskään paikallinen lehti, joka oli seuraamassa tapahtumia monen toimittajan voimin. mmnewes-sivustolla kysytään, lähtikö laajoja seurauksia synnyttänyt väite noitavainoista liikkeelle saksalaisen uutistoimiston dpa:n välittämästä uutisesta, jossa kerrottiin antifasististen aktivistien raportoineen sosiaalisessa mediassa siirtolaisten kimppuun käymisestä. Lyhyt ilmoitus otetettiin mediassa kritiikittömästi vastaan.
Jo pelkästään tämä yksi esimerkki paljastaa sen järjettömän ylimielisyyden, jolla "valtakunnan intellektuellit" puolustavat ns. virallista totuutta. Ainoastaan Sixten Korkmanilla oli sen verran filosofista rohkeutta myöntää, ettei kaikki populistinen kritiikki ole turhaa ja haitallista edes eliitille. Taloustieteilijänä Korkmanilla on ehkä vähemmän poliittis-ideologisia intohimoja kuin kuin kahdella muulla, joten hän saattoi arvioida populismia viileämmin ja järkiperäisemmin. 

Korkman tosin tarkastelee asioita lyhytnäköisen taloudellisen hyödyn kannalta, joka menee hänen ajattelussaaan aina ohi ikuisten arvojen, jotka koskevat maata, kansaa ja uskoa. Siksi yhteiskunnalliset ratkaisut eivät saa hänen mielestään olla liian yksinkertaisia, koska ne rikkoisivat pyhän talouden herkkää tasapainoa. Tällöin ongelmien keinotekoisesti tehdystä "monimutkaisuudesta" tulee tekosyy sille, ettei niitä voi ratkaista ollenkaan, jolloin korruptoitunut meno saisi jatkua siitä hyötyvien eduksi loputtomasti. 

Korkmanin kaltaisten talousutililtaristien kalloon ei yksinkertaisesti mahdu se, että liberalismin ongelmat voidaan ratkaista yksinkertaisesti päättämällä tehdä niin. Kyse on on vain polittisesta tahdosta. Mitä tulee sitten hyötyyn, niin tehdyt yksinkertaisen karskit ratkaisut esimerkiksi maahanmuutto- ja karkotuspolitiikassa ovat kannattavampia nyt kuin jos ongelmia pahennettaan lykkäämällä niitä. Silloin vasta veri vuotaakin. 

Studioon kutsutuista älyköistä yksikään ei suhtautunut kriittisesti nykyjärjestelmään, mikä on omituista, koska yleensä intellektuelleina on pidetty niitä, jotka kyseenlaistavat vallitsevan elämäntavan. Pentti Linkolaa lukuunottamatta Suomessa eletään vahvassa konsensustodellisuudessa, jota eivät edes "merkittävät ajattelijat" uskalla horjuttaa.

keskiviikko 29. elokuuta 2018

KUN TURVAPAIKANHAKIJAT RAISKAAVAT JA TAPPAVAT, MEDIA PANIKOI VAIN "ÄÄRIOIKEISTOSTA"

Asyflut Stoppen - Pysäytä turvapaikkatulva! Näin vaativat
saksalaiset sen jälkeen kun kaksi turvapaikanhakijaa
tappoi saksalaismiehen Chemnitzissä.

Ylessä on tänään päivän teemana jälleen kerran "äärioikeisto", jonka sisältöä se vääntelee mielivaltaisesti omien poliittisten päämääriensä mukaan. 
Objektiivisesti arvioituna ääriliikkeistä ja ääri-imiöistä puhuttaessa pitäisi viitata hallitsevaan hegemoniaan; valtapuolueiseen, valtakulttuuriin ja valtamediaan. Suomen ja muun Euroopan yhteiskunnallisia muutoksia ei tarvitse tarkastella kuin lyhyellä aikahaitarilla niin huomaa, että muutokset ovat olleet aikaisempaan verrattuna äärimmäisiä ja vieläpä huonompaan suuntaan. Kuvaavaa on, että kun nykyistä yhteiskunnallista hulluutta vastaan asettuu poliittisia voimia, valtaa pitävät ääri-ihmiset leimaavatkin maalaisjärkeä puolustavat totuudenpuhujat äärilliikkeiden edustajiksi. 

Kun puheeksi nousee demonisoitu "äärioikeisto", korruptoituneelle järjestelmälle huoraavat suomalaiset sopulitoimittajat noudattavat täsmälleen samaa poliittista linjaa kuin muiden EU-maiden valtavirtatoimittajat. Ylen harhaanjohtavasti osoitteleva uutinen Saksan Chemnitzissä useita loukkaantunut äärioikeiston ja vastamielenosoittajien yhteenotoissa – Miesjoukot ovat jahdanneet ulkomaalaisia puukotuksen jälkeen voisi hyvin olla Saksan miehityshallintoa mielistelevän Die Weltin tai Frankfurter Allgemeine Zeitungin toimittajan kynästä.

Kuten tavallista äärioikeistouutisissa, tässäkin tapauksessa toimittaja Simo Ortamo kiinniittää päähuomion seurauksiin, eikä varsinaiseen syyhyn, jossa laittomat turvapaikanhakijat tappoivat puukolla kylmäverisesti 35-vuotiaan saksalaismiehen. Jutun sävy on täysin erilainen kuin niissä uutisissa, joissa poliisi on ampunut itsepuolustukseksi mustan miehen, jonka jälkeen "musta yhteisö" on polttanut pari korttelia ja hakannut vastaantulevia valkoisia. Narraatioon kuuluu, että toimittajat etsivät syitä aina muista kuin mustista, jolloin syntipukiksi joutuu yleensä "rasistinen poliisi", vaikka monet aseisiin turvatuneista virkavallan edustajista on itse mustia. Sen sijaan liberaalitoimittajilta ei löydy ymmärrystä saksalaisille, kun nämä ovat vihdoin saaneet tarpeekseen raiskaavista ja murhaavista kehitysmaalaisista. Todellisten syiden arvioinnin sijaan valtamediassa alkaa hillitön kauhistelu "väkivaltaisesta äärioikeistosta ja sen nosususta".

Saksan viime tapahtumat ovat antaneet punavihreille toimittajille mahdollisuuden "todistaa" itse keksimänsä narraation, jossa aina vain ilman syytä kasvava väkivaltainen äärioikeisto on uhka kaikkialla Euroopassa. Valtamedian fiksaatio "äärioikeiston väkivaltaan" on huvittavaa, sillä normaalisti kuvio menee niin, että nationalistit järjestävät rauhallisen mielenilmauksen, jonka kimppuun äärivasemmisto yrittää hyökätä, mutta siinä epäonnistuttuaan se alkaakin tapella "fasistisen" poliisin kanssa. Kaiken tämä äärivasemmistolaisen hulabaloon jälkeen uutisotsikot eivät osaa kirkua muuta kuin että "Äärioikeiston marssilla mellakoitiin". 

Rationaalisena esiintyvän liberaalimedian silmissä "äärioikeisto" näyttäytyy pimeänä henkimaailman voimana, jonka ilmaantumiselle ei ole muuta syytä kuin sen silkka itseään ruokkiva pahantahtoisuus. Jos toimittajien annettaisiin pohtia ääneen todellisia syitä, se voitaisiin mediakeisarien korvissa tulkita äärioikeiston ymmärtämiseksi ja sehän jos mikä olisi ensimmäinen askel kerettiläisyyteen. Siksi toimittajien analyyseissä "äärioikeiston nousua" ei voida selittää sillä, että Saksaan on vuosikymmenien aikana päästetty kansalaisilta kysymättä toistakymmentä miljoonaa saksaa taitamatonta kehitysmaalaista. Tämä ilmeinen syy on kiistetty itsepintaisemmin liittokansleri Angela Merkelin harjoittaman politiikan kohdalla. 

Chemintzin massiiviset mielenosoitukset olisivat jääneet syntymättä, mikäli Merkelin Saksa ei olisi päästänyt maahan valepakolaisia, joihin kuuluivat saksalaismiehen puukottaneet 23-vuotias syyrialaismies ja 22-vuotias irakilaismies. Murhan ymmärrettävissä vastareaktioissa ei ole kuollut vielä yksikään ulkomaalainen, mutta silti Chemnitzin tapahtumissa median päähuomion vie "äärioikeisto", vaikka sen pitäisi keskittyä epäonnistuneen pakolaispolitiikan synnyttämään ulkomaalaisväkivaltaan. On röyhkeyden huippu, että Merkel tuomitsee saksalaisen Chemnitzissä käyttämän muinaisgermaanisen Vehm-oikeuden, vaikka johtavalla hallituspuolue Kristillisdemokraateilla on itsellään verta käsissään. Se on Merkelin johdolla koko tämän väkivaltakierteen pääsyyllinen.

Viimeksi kun Chemnitzissä kansanjoukot rynnivät kaduille kaupunki tunnettiin nimellä Karl-Marx Stadt. Elettiin syksyä 1989, jolloin itäisen Euroopan sosialismi romahti ensimmäisenä DDR:ssä. Jotain tuttua on siinä, että myös silloin "edistyksellinen" valtiovalta kutsui tavallisia mielenosoittajia nationalisteiksi, äärioikeistolaisiksi ja natseiksi kunnes menetti valtansa.



                                                              ***********************



Yle TV1, t
iistai 28.8.2018 klo 21:00, A-studio 

Uusnatsijärjestön lakkauttaminen hovioikeudessa. Mikä on äärioikeiston tila Suomessa? Markus Liimatainen juontaa. #yleastudio HD

Linkki Yle Areenaan.

A-studioon kutsutut Poliisihallituksen poliisitarkastaja Timo Kilpeläinen ja rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio saivat ilman opponentteja puolustaa yksipuolisesti  syyttäjän näkökulmaa jutussa, jonka Poliisihallitus on nostanut Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) kieltämiseksi. Ohjelman propagandistinen luonne korostuu siinä, että juuri tänään alkoi Turun hovioikeudessa PVL:n ja siihen kytkeytyvän Pohjoinen Perinne -yhdistyksen lakkauttamisesta tehdyn kantelun käsittely. On selvää, että A-studion mediaoikeudenkäynnillä halutaan vaikuttaa jollain tapaan Turun hovioikeuden tuomarien päätöksiin. Järjestön oman näkemyksen tämänpäiväisestä oikeudenkäynnistä voi lukea täältä.

Poliisitarkastaja Kilpeläinen liiotteli ja korosti jatkuvasti järjestön väitettyä väkivaltaisuutta, mutta se on tosiasiassa vain savuverho sille, että poliisi taustavoimineen haluaa kieltää järjestön ideologisista ja poliittisista syistä. Kilpeläinen myönsi itsekin, että PVL:n kieltopäätöksellä Poliisiihallitus voi toteuttaa  (luultavasti EU-komission antamien ohjeiden mukaisesti) pitkän tähtäimen tavoitteita, jossa viedään kasvupohja pois "ääriliikkeiltä". Toisin sanoen poliisi toimii eräänlaisena poliittisena poliisina, joka katsoo tehtäväkseen kaitseta kansaa niin, ettei se ajattele "väärin". Toki tämä näyttäisi koskevan vain nationalisteja eikä äärivasemmistoa ja etnisten ryhmien valtapyrkimyksiä.

Studiossa pohdittiin jonkin verran kieltopäätöksen konkreettisia vaikutuksia. Timo Kilpeläinen vakuutti, että järjestön siirtymisellä maan alle ei ole merkitystä valvonnan kannalta, sillä yksittäisiä toisinajattelijoita ja järjestöjä pystytään edelleen valvomaan, vaikka ne eivät marssikaan näkyvästi kadulla. Näin poliisi sanoo avoimesti tarkkailevansa laillisia mielenosoittajia kuin myös kielletyn PVL:n jäseniä. Vaikka muutoin poliisitarkastaja puhui koko haastattelun ajan muunneltua totuutta, niin ainakin hän oli rehellinen tulevista päämääristä, joita Isoveli on valmis käyttämään toisinajattelijoita kohtaan.

Mustamaalatakseen lopullisesti PVL:ää Kilpeläinen pelasi vielä Venäjä-kortilla ja väitti PVL:llä olevan skandinaavisten yhteyksien lisäksi kontakteja venäläisiin. Myytin synnyn taustalla lienee viime joulukuun Iltalehti, jonka ainoa peruste "yhteistyölle" oli se, että avoimella internetfoorumilla joku venäläinen nationalisti tervehti Vastarintaliikettä ja Suomen itsenäisyyspäivää. Yleisesti saatavien tietojen mukaan itsenäisyyspäivän marssille ei osallistunut ainuttakaan venäläistä nationalistia, mutta A-studiossa p
oliisitarkastaja Kilpeläinen vakuutti yhteistyötä olevan, johon toimittaja Markus Liimatainen tarttui innokaasti. Ensin hän kysyi "minkälaiset nämä suhteet Venäjälle ovat?" ja vielä perään jatkokysymyksen: "Millä tavalla te pystytte seuraamaan tätä yhteistyön kehittymistä?". Poliisitarkastaja vastasi jälkimmäiseen kysymykseen, että "se on suojelupoliisin tehtävä työnjaon mukaisesti seurata milloin liike kehittyy sen kaltaiseksi, että se voisi vaarantaa kansallisen turvallisuuden". Bravo! Johdateltujen aasinsiltojen jälkeen saatiiin tässäkin ohjelmassa kyhättyä liberaalimedian ja Kokoomuksen Nato-kiihkoilijoiden toistama valhe, että Venäjä ohjailee lännen äärioikeistoa ja että kaiken takana on Putin!

Toimittajan foliohattu vain kiristyi, kun hän kysyi Kilpeläiseltä "onko esimerkiksi jäsenistöllä jotain poliittisiin vaikuttajiin olevia kytköksiä?". Poliisitarkastajan vastaus oli koominen, sillä kaiken politikoinnin jälkeen hän sanoi ensimmäiseksi, että "tämän kysymyksen jätän vastaamatta, koska poliisin tehtävä ei ole politisoida asioita". Kuitenkin heti tämän jälkeen hän jatkoi tuttua politikointiaan ja sanoi: "Se verran voin todeta kuitenkin, että mikäli yhteyksiä on, ne ei liene rikollisia, eikä siinä mielessä kyse ole poliisiasiasta". Vieressä istunut professori Kimmo Nuotio totesi, että "ilman muuta tämä on huolestuttavaa", mutta samanlaista lausuntoa tuskin kuulemme häneltä Takku.netistä ja Varisverkostosta, joilla on vahvistettuja yhteyksiä ainakin Vasemmistoliittoon puheenjohtaja Li Anderssoniin.

Nuotio puolusti Tampereen käräjäoikeuden kieltopäätöstä ja sanoi suoraan, että odottaa 
myös Turun hovioikeudelta "viisasta ja taitavaa punnintaa missä ne [sananvapauden] rajat menee". Muissa puheenvuoroissaan hän otti yhtä selkeän puolueellisen kannan ja vaati erilaisin korusanoin  PVL:n kieltämistä. Tässä mielessä ei ollut yllätys, että hän totesi yksiselitteisesti, ettei kansallissosialisteilla voi olla yhteiskunnassa sananvapautta. Haastattelun loppupuolella Nuotio herkkutteli sillä, että hovioikeuden kielteisen päätöksen jälkeen järjestön tominta lakkautetaan välittömästi eikä se voisi toimia samalla tavalla kuin nyt, vaikka puolustus saisikin valitusoikeuden korkeimpaan oikeuteen.

Nuotion puhe sananvapauden poliittisista rajoista on viime kädessä naurettavaa semantiikkaa, sillä koko ajatus sananvapaudesta perustuu siihen, että myös niillä, jotka arvostelevat vallanpitäjiä kovin sanoin, on oikeus mielipiteen vapauteen ja poliittiseen järjestäymiseen. Mikälin sananvapaus rajataan vain hyväksyttyihin näkemyksiin, kyse ei ole enää sanavapaudesta, vaan yhdenmukaistamisesta ja poliittisesta vainosta. On hieman ironista, että sananvapauden asiantuntijaksi oli valittu ohjelmaan juuri pahamaineinen vasemmistolainen juristi ja rikosoikeuden professori. Wikipediassa tästä kulttuurmarxialaisesta agitaattorista kerrotaan mm. näin:
Kimmo Nuotio on ollut useaan otteeseen esillä mediassa esittämässä kannanottoja ajankohtaisista ja poliittisista aiheista.[2][3][4] Hän on mm. ollut vahvasti esillä rasismin saattamisesta rikoslakiin, jotta rasismiin syyllistyneet saataisiin herkemmin tuomiolle.[5] Helsingin Asema-aukion pahoinpitely tapauksessa Nuotio esittii että syytetyn olisi pitänyt tuomita myös "rasistisesta motiviista".[6] Professori Nuotio on myös esittänyt, että Ilja Janitskin voitaisiin tarvittaessa saada Suomeen vastoin tämän tahtoa Espanjasta eurooppalaisella pidätysmääräyksellä.[7][8][9] 
Oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani Nuotio aiheutti kohua antamalla 3. toukokuuta 2012 professori Vesa Majamaalle huomautuksen, jonka mukaan Majamaa esitti naisvastaisia ja ulkomaalaisvastaisia mielipiteitä arvostellessaan tiedekunnan henkilöstöpolitiikkaa.[10] Majamaa piti väittämää vääränä ja lähetti tiedekuntaan vastineen, jossa hän totesi huomautuksen jättävän pois olennaisimman osan hänen puheenvuoronsa sisällöstä.[11] Professori Jukka Kekkosen mukaan kokoukseen osallistuneet parikymmentä professoria ymmärsivät Majamaan puheenvuoron ironisen retoriikan ja piti huomautusta, joka oli kurinpitotoimi, sananvapauden kannalta arveluttavana. Kokouksessa läsnä olleelle professori Juha Raitiolle huomautus oli täydellinen yllätys, eikä hän kokenut Majamaan kielenkäyttöä provosoivana.[1
Jutun toisessa osiossa haastateltu eduskuntatukimuksen johtaja Markku Jokisipilä kommentoi Turun Perussuomalaisten ratkaisua olla allekirjoittamatta muiden valtuustoryhmien julkilausumaa, jossa tuomitaan PVL:n marssi terrori-iskun muistopäivänä. Jokisipilä piti toki perussuomalaisilta johdonmukaisena sitä, että puolue tuomitsi valtuuston päätöksen olla muistamatta muistopäivää samalla kun äärivasemmisto tekee sillä samaan aikaan omaa siirtolaispolitiikkaa. 

Muutoin Jokisipilän esiintyminen ja näkemykset olivat Järjestelmän miehen puhetta, jossa ei perustuslailliselle sananvapaudelle paljon arvoa anneta. Kieltopäätöksessä häntä ei huolestuttanut se, että näin rikotaan yhtä perustuslaillista perusoikeutta, vaan sitä, että järjestö voi saada lisää "ansaitsematonta näkyvyyttä". Kieli keskellä suuta puhunut "tolkun mies" Jokisipilä oli pitkälti samoilla linjoilla kuin demarieläkeläiset, jotka kuvittelevat nykymenon jatkuvan maailman tappiin ja "ääriliikeiden" olevan pelkkiä merkityksettömiä päiväperhoja vakiintuneessa (((länsimaisessa demokratiassa))). 

Uskottavuutensa Jokisipilä menetti siinä vaiheessa, kun toimittaja Liimatainen alkoi kauhistella "äärioikeiston" viime päivien liikehdintää Saksan Chemnitzissä. Jo aiemmassa haastatteluosuudessa poliisitarkastaja Timo Kilpeläinen varoitteli Chemnitzin "äärioikeistolaisista" tapahtumista, mutta kukaan studiossa olleista ei missään kohtaa maininnut sitä, miksi kansalaiset olivat lähteneet kaduille. Nyt uutisia huonosti seuraaville sohvaperunoille jäi mielikuva, että pirun riivaama "äärioikeisto" riehuu Saksassa lämpimikseen eikä siksi, että kaksi turvapaikanhakijaa tappoi saksalaismiehen. Jokisipilälläkin oli tämä tiedossa, mutta hän ei halunnut korjata Liimataisen vaahtoamaa narraatiota Saksan "väkivaltaisesti mellakoivista äärioikeistolaisista".