torstai 28. syyskuuta 2017

YLEN UUDELLE YLEISÖASIAMIEHEN VIRALLE ON TARVETTA, MUTTA ERI SYYSTÄ KUIN MEILLE KERROTAAN


Yleisradio on saanut Yhdysvaltojen valtalehtien ja Ruotsin TV4:n tapaan oman yleisöasiamiehen. Tehtävää alkaa hoitaa marraskuun alussa Ylen sosiaalisen median toimittaja Sami Koivisto, joka on tuttu myös Yleisradion puuhia seuravaalle Yle Watch -blogille. Näyttävästi uutisoidusta virasta kertoi Ylen tv-uutiset sekä yhtiön verkkosivut jutussaan Yleisradioon nimitetty ensimmäinen yleisöasiamies: "Suomalaisilla on paljon tunteita ja mielipiteitä Ylestä – kukapa ei omastaan välittäisi?". Syynä viran perustamiseen on ollut mediajätin saama negativiinen palaute, vaikka sitä ei jutussa suoraan sanotakaan:

Viime vuonna Yleisradio tilastoi noin 140 000 yhteydenottoa, jotka tehtiin puhelimella, verkkosivujen kautta tai sähköpostilla. Sen lisäksi palautetta tulee merkittäviä määriä sosiaalisen median kautta ja suoraan toimittajille ja muille ohjelmantekijöille. Palautteen määrä on koko ajan kasvussa.
Pahimman  1970-luvun vasemmistolaiskauden ja 1990-luvun puolivälissä alkaneen monikultturismin välisenä aikana Ylellä ei ollut tarvetta kilpensä kiillottamiseen, koska se palveli tasapuolisemmin kansalaisia kuin nyt. Vaivihkaisesti kulttuurimarxilaista agendaa edistävä uusi toimittakunta on viime vuosina politisoinut Yleä niin rankalla kädellä, että varsinkin näin someaikana se on nostanut kansan syvissä riveissä oikeutettuja vastalausemyrskyjä. Uusi yleisöasiamiehen virka on selkeä todiste siitä, että Yleisradio ei ole luopumassa nykyisestä vaivoin peittelemästä suomalaisvastaisesta linjastaan, vaan se haluaa uudella "ukkosenjohdatinmiehellään" ainoastaan puolustella valitsemaansa linjaa sekä tyynnytellä kiukkuisia kansalaisia. 

Syytä ukkosenjohdattimelle onkin niin kauan kuin esimerkiksi radion puolella jatkuu vuodesta toiseen "keskusteluohjelma" Pyöreä pöytä, jossa samanmieliset vasemmistoliberaalit feministit taputtelevat toisiaan selkään. Aitoa dialogia ei ole, sillä viimeisessäkin jaksossa oli keskustemassa sellaiset pahamaineiset kulttuurimarxilaiset propagandistit kuin 
Kaarina Hazard, Anu Koivunen, Ruben Stiller ja Pauli Aalto-Setälä. Missä ovat konservatiiviset akateemiset opponentit, jotta ohjelmaa voitaisiin vihdoinkin kutsua kriitiseksi keskusteluksi? Vinkki vinkki, Sami Koivisto!

Vastaavasti televisiossa jälkimarxialainen painotus näkyy erityisen hyvin Yle Fem ja Yle Teema kanavalla. Pahin mätäpaise löytyy kuitenkin Ylen uutisista, sillä se maamme mahtavimpana valtamediana ohjaa pitkälti julkista keskustelua ja päättää siitä, mistä ja miten kustakin asiasta keskustellaan. Tämä todistamiseksi kansalaisen ei tarvitsee kuin katsoa Yle uutisten verkkosivujen tarjontaa parilta viime päivältä.

Yle uutisten lempiteemoja ovat suomalaisten rasismista jankuttaminen ja koko ajan vaaniva äärioikeistonazismin uhka. Jos uutisilla ei ole tarjottavana punaisen yliopiston puolivillaisia tendenssitutkimuksia rasismista, sellaiseksi kelpaa vasemmistolaisen teatterilaitoksen nobodyn kuten teatteri-ilmaisun ohjaaja Maria Korkattin performatiivinen rasismitutkimus. 
Lähinnä Korkattin omia punaliberaaleja ennakkoluuloja vahvistavasta "tutkimuksesta" kerrotaan Ylen verkkosivujen uutisessa Työpajakiertueen vetäjä: Jokaisessa Joensuun yläkoulussa oppilaat kertovat kohdanneensa rasismia. Päivän pakolliset nazismifasismin kauhistelut saadaan uutisesta Itävallan FPÖ-äärioikeistopuolueen työntekijä erotettiin natsi-ihannoinnin takia.

Kulttuurin puolella kerrotaan Göteborgin kansainvälisistä kirjamessuista. Uutisjutun otsikossa Göteborgin kirjamessuilla esillä satavuotias Suomi – äärioikeistolaisen lehden osallistuminen varjostaa tapahtumaa käy jo selväksi, että jutussa ei kerrota juurikaan kirjallisuudesta, vaan päähuomion vie vasemmistototalitaristien sananvapautta halveksuva boikotti messuilla mukana olevaa yhtä (1 kpl) "äärioikeistolaista" Nya tider -lehteä vastaan. Jutussa annetaan suunvuoro Finlandia-palkitulle umpivasemmistolaiselle kirjailijalle Laura Lindstedtille ja Suomen PENin eli kirjailijoiden sananvapausjärjestön puheenjohtaja Sirpa Kähköselle, mutta toimittaja Miia Gustafsson ei näe tarpeelliseksi kyseenalaistaa heidän ristiriitaista asennettaan sananvapauteen. Taattua Yleä siis.

Amerikkalaisen pornokeisarin Hugh Hefnerin kuolema ei olisi takavuosikymmeninä saanut Yleisradion uutisissa juurikaan näkyvyyttä, mutta nyt tätä kapitalistista yhteiskuntamoraalin mädättäjää pidetään Ylen vasemmistolaistoimittajien ja ylipistotutkijoiden silmissä suorastaan esimerkillisenä esikuvana, ellei jopa sanavapauden ritarina. Tietysti tuo valikoitu sananvapaus koskee vain vasemmistolaisia ja liberaaleja näkemyksiä, sillä Hefneriä ymmärtävät toimittajat ovat pitkälti niitä samoja, jotka "vihapuheen" verukkeella vaativat sensuuria kulttuurimarxilaisuuden kriitikoille. Tämä nähtiin tänään Ylen tv:n uutisissa ja myötäkarvaisen ylistävässä verkkosivujen jutussa 
Tutkija: Playboyssa jutut olivat tyttökuviakin kuumempia – "Foorumi USA:n politiikan arvostelijoille". Vielä 1970- ja 1980-luvulla Ylen neuvostomieliset toimittajat olisivat halveksuneet tällaista läntisen saastan kauppiasta, mutta heidän toimittajalapsensa ymmärtävät paremmin, että länsimainen yhteiskunta voidaan tuhota perusteellisemmin rappeuttamalla se sisältä päin. Siksi Hefner on heille hyvä tyyppi, josta ei pahaa sanaa sanota.

1 kommentti:

  1. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista